Argentiina Etelä-Amerikka

Malbecin perässä Mendozassa – kansainvälinen Malbec-päivä 17.4.

16.4.2017

Suurin osa meistä viiniä joskus juoneista on maistanut Argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviinia ja kuten monen muunkin mielestä niin myös minunkin mielestä nämä viinit ovat aivan loistavia. Siksipä Etelä-Amerikan matkaa suunnitellessa jo heti alkuun halusin sisällyttää matkaan pysähdyksen Mendozan kuuluisalla viinialueella.

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli lentää Buenos Airesiin ja ottaa siitä bussi Chilen Valparaisoon, siten että matkalla olisin pysähtynyt Mendozassa muutaman päivän mutta matkasuunnitelmien muuttuessa ja hintoja matkayhteyksille etsiessäni tajusin sen, että jos sinne haluan päästä ja ehtiä muutaman päivän paikalla olemaan, niin nopein ja suhteessa edullisin konsti olisi lentää sinne.  Lentojen ja muiden majoitusten hintaa en halua täällä alkaa erittelemään sen takia, että kummankin hinta riippuu aivan siitä milloin varaa, milloin matkustaa ja kuinka paljon lisäpalveluita haluaa. Hintaero kuitenkin viiden tähden pitkänmatkan bussiin verrattuna oli joitakin kymmeniä euroja Aerolineas Argentinaksen lennolla tammikuussa 2017, kun lennot oli varattu edellisen vuoden lokakuussa.

Viiniköynnöksiä Dante Rovinon viinitilalla

 

Lentokoneen valmistautuessa laskeutumaan horisontissa alkoi näkymään lumihuippuisia vuoria, viinitarhoja sekä suurkaupunki ja ensimmäinen viinitarha tuli vastaan jo ennen lentokentän porteista ulos ajamista, joten nyt todellakin tuntui heti siltä, että ollaan tärkeällä viinintuontatoalueella.

Argentiina on maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa ja Mendozassa, joka on yksi Argentiinan kuudesta viinintuontantoalueesta ja koko Latinalaisen Amerikan suurin viinialue, tuotetaan vuosittain 2/3 koko maan viineistä. Tunnetuin rypäle täällä on Malbec mutta alueella viljellään myös muita rypäleitä kuten punaisista Cabernet Sauvignonia sekä Bonardaa sekä valkoisista Torrontésia, Chardonnayta ja Sauvignon Blanchia. Mendozan alue jaetaan vielä erikseen kolmeen alueeseen ja näistä Luján de Cayossa kävin muutamalla suositulla viinitilalla tutustumassa heidän tuotteisiinsa.

 

Ensimmäiset viiniköynnökset näkyi jo lentokentän aitojen sisäpuolella

 

Mendozan vuoristoinen aavikkoilmasto tarjoaa päiväsaikaan tummakuoristen rypäleiden kypsymisen kannalta tärkeää auringonvaloa ja lämpöä. Öisin lämpötilat putoavat, mikä hidastaa kypsymistä ja säilyttää rypäleissä tasapainoisten, hienojen viinien valmistukselle välttämättömän hapokkuuden.

Viininviljely on aloitettu Argentiinassa 1550-luvulla Eurooppalaisten maahanmuuttajien mukanaan tuomista viiniköynnöksistä, esimerkiksi Malbec on lähtöisi Luoteis-Ranskasta, jossa sen kasvuolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, jonka takia kyseisen rypäleen kasvatus on siirtynyt pääsääntöisesti Argentiinaan. Uuden maailman ensimmäiset viininvalmistajat olivat ”uudisraivaajia”, koska alueella ei ollut perinteisiä viininvalmistusperinteitä he joutuivat kehittelemään oman tapansa tehdä juomaa soveltamalla eurooppalaisia reseptejä. Vallitsevat olosuhteet kuitenkin poikkesivat eurooppalaisista ilmaston, teknologian kuin kaupankäynninkin suhteen ja näistä syistä johtuen viinikin maistui täysin erilaiselle. Uudessa maailmassa viineistä tuli vahvempia, täyteläisempiä ja tuoksultaan kypsempiä ja hedelmäisempiä. 1900-luvun lopulla maahan saapui paljon Italialaisten viinintekijäsukujen nuoria jäseniä nostamaan viinien tuotantoa ja tasoa. He toivat mukaan tietotaitoa ja rahaa investointeihin, jolla moni viinitila on saatu uuteen kukoistukseen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotantomäärät ovat lisääntyneet Argentiinassa räjähdysmäisesti ja Mendosasta löytyykin kaikille tuttuja isoja viinitiloja, pieniä boutigue-tiloja sekä kokeellisempia pieniä perheyrityksiä. Oletko kuullut Trapichesta tai Nortonista? Kumpikin näistä toimii alueella, mutta halusin käydä katsomassa jotain vähän pienempää. Kaupungin keskustasta bongasin yrityksen nimeltään Mendoza Wine Camp ja heidän matkassaan lähdin sitten kiertelemään päiväksi.

CLOS DE CHACRAS

 

Vaikka ensimmäinen pullotettu vuosikerta viinejä tältä tilalta on vuodelta 2004, niin viinitila on perustettu vuonna 1921 osana isompaa projektia nimeltään “Bodegas y Viñedos Gargantini”.  Ensimmäinen sukupolvi Gargantinin perheestä muutti Sveitsistä Argentiinaan 1800-luvun lopulla italiankieliseen kaupunkiin Ticinoon.  Seuraavan sukupolven edustaja Don Bautista Gargantini onnistui luomaan keinon hyvien viinien valmistukseen alueella.

 

Viinitilan päärakennus

 

Vuosien kuluessa yritykseen kuuluneet kolme viinitilaa vaihtoivat omistajia useampaan otteeseen kunnes 1987 Bautistan lapsenlapsi Silvia osti yhden viinitiloista takaisin perheeseen kunnioittaakseen isoisänsä perintöä.

Silvia puolisonsa Alejandro Genoudin kanssa kunnosti viinitilan rakennukset ja muutti tuotantotilat nykyaikaiset vaatimukset täyttäviksi. Genoudin suku liittyy myös paikalliseen viinihistoriaan, Alejandron isoisoisä insinööri Cesar Cipolletti oli luomassa kastelujärjestelmää, jolla mahdollistettiin viininviljely alueella käyttäen hyväksi vuoristosta valuvia lumien sulamisvesiä.

Viinitilan alkuperäinen vesisäiliö

 

Nykyään kaikki viini mitä tilalla tuotetaan käytetään betonitankeissa, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyaikaisia säädöksiä.  Viinit ikäännytetään joko Ranskalaisissa tai Amerikkalaisissa tynnyreissä ja pullotuksen jälkeen viinejä toimitetaan ympäri maailmaa.

 

Käymistankkeja, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyajan vaatimuksia

 

Tilalla käytettävät rypäleet tulevat Mendozan alueen parhailta ja tunnetuimmilta alueilta Uco Valleysta, Luján de Cyosta ja Maipústa.  Alueilla on juuri sopiva määrä auringonvaloa sekä rypäleille soveltuva ilmasto. Tilan viineistä kaksi palkittiin International Wine Challenge kisan hopeisella mitalilla vuonna 2017.

 

Alkuperäiset käymistankit viinitilan kellarissa

 

Bodega Dante Robinon päärakennus, jossa myymälä ja tasting-tilat

BODEGA DANTE ROBINO

Squassinin perheyritys tuottaa viinejä sekä kuohuviiniä, joihin rypäleet tulevat noin 400 hehtaarin alueelta sekä Lujan de Cyon että Maipu´n alueelta. Tila on perustettu vuonna 1920 ja kuten muillakin alueen tiloilla tuotanto ei ollut alkuun kovinkaan laadukasta, vaan enemmänkin tuotettiin pöytäviinejä,  ja vasta noin 20 vuotta sitten he istuttivat uudet köynnökset ja aloittivat viininvalmistuksen alusta, jolloin laatua saatiin parannettua huomattavasti.

Viinitilalla sijaitsee museo, jossa pääsee tutustumaan viininvalmistuksen välineisiin aina 1920-luvulta alkaen sekä maistamaan myös tankista kuohuviiniä. Tilan viinejä ei tällä hetkellä saa Suomesta, mutta Saksan lomilla näitä useasti palkittuja viinejä voi hankkia.

Tilan Malbec-viinit olivat loistavia mutta omaksi suosikikseni tuli allaoleva Bonarda-rypäleistä valmistettu viini.

 

Viinitilan tuotteita myymälässä

Kuohuviinipullot kypsymässä

 

Viinitilan museosta, kuvassa keskikokoisia tynnyreitä.

 

Viinitilan museosta

 

Tässä ensimmäiset kaksi vierailluista tiloista ja jotta postauksesta ei tulisi romaania, niin seuraavista kahdesta tulee postaus huomenna 17.4, koska silloin juhlitaan kansainvälistä Malbec-päivää Argentiinassa. Helsingissä päivää juhlitaan vasta 5.5. Vanhalla Ylioppilastalolla, tilaisuuden järjestää Argentiinan Suomen suurlähetystö. Täältä löydät tilaisuudesta lisätietoja.

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Suunnaton-matkablogi 16.4.2017 at 23:56

    Minua melkein vähän harmittaa, että viinitilat ovat nykyään tunnelman kannalta turhan kliinisiä. Romanttiset tynnyrit ovat vaihtuneet metallisiin säiliöihin ja ilmassa risteileviin metalliputkiin. Toki ymmärtäähän sen tuotannon ja eri standardien kannalta. Ihana tuo köynnöksen peittämä vesisäiliö!

    • Reply Tanja 17.4.2017 at 00:09

      Näillä viinitiloilla viinit käytetään betonisissa isoissa tankeissa, joista ulkopuolelta muutama kuva tuossa Clos De Chacras-osiossa. Nämä tankit vetävät useita tuhansia litroja sisäänsä ja muutama vuosi sitten näitä tankkeja uusittiin laittamalla sisälle epoxi-maali, jottei betonista irtoaisi mukaan mitään epäpuhtauksia. Sen jälkeen kun viini on fermentoitunut tankissa, se siirretään ikääntymään tynnyreihin. Ja kyllä, tynnyreitä käytetään vielä tänäkin päivänä antamaan viiniin sekä väri, makua ja tanniineja. Kävin Mendozassa neljällä tilalla ja vain kahdessa silmiin pisti nuo isot metalliset käymistankit, mutta ymmärtäähän sen massatuotantotiloilla, että niiden käyttö on helpompaa.

      Mukavaa Malbec päivää myös sulle!

  • Reply Reissaaja1 18.4.2017 at 10:50

    Mielenkiintoista olisi käydä tuollaisella viinitilakierroksella. Tuo kellarikuva oli hieno. Vielä kun noissa syvennyksissä olisi kynttilät palaneet niin vot!

    • Reply Tanja 18.4.2017 at 11:38

      Joillakin viinitiloilla oli tehty sellaiset tekokynttilät, oikeita ei voi paloturvallisuussyistä käyttää. Aika harvassa viinikellarissa on kirkkaita loisteputkia, koska viini säilyy parhaiten hämärässä tai pimeässä.

      Viinitiloja on lähempänäkin, ei tarvitse sitä varten maailman toiselle puolelle matkustaa. Ranska, Italia, Saksa, Kroatia ja Espanja on kaikki lyhyen lentomatkan päässä 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou 20.4.2017 at 13:44

    Mietin, että en ole tainnutkaan maistella paljoa argentiinalaisia viinejä, mutta sitten välähti: Trapiche todellakin on tuttu, sitä kun saa usein lähikaupasta tarjouksessa ja sen cabernet Sauvignon on ihan mukavan juotavaa. Pitääkin seuraavan kerran testata Malbecia!

    • Reply Tanja 27.4.2017 at 12:01

      Vaihtelu virkistää, välillä on hyvä poiketa niistä vanhoista tutuista ja kokeilla jotain uutta. Mä opettelin vasta pari vuotta sitten juomaan valkoviinejä ja seuraava totuttelua vaativa on varmaankin viskit, saisi jonkun syyn matkustaa Irlantiin tai Skotlantiin 😀

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 20.4.2017 at 17:56

    Olisipa kiva joskus päästä Argentiinaan kiertelemään viinitiloja. Silloin kun asuin Suomessa, ostin usein sikäläisiä viinejä sillä ne sopivat jotenkin hyvin suomalaisen makupalettiin. Nyt kun asutaan täällä Kaliforniassa, suosin tietenkin paikallista ja tulee harvoin otettua ulkomaisia viinejä (koska hintakin on niillä on lähes tuplat).

    • Reply Tanja 27.4.2017 at 12:08

      Niinhän se on, että paikalliset tuotteet on yleensä halvempia. Paitsi, Havaijilla huomasin että ananas siellä on törkeän kallista vaikkakin se on kasvatettu samalla saarella. Kaliforniasta tulee kyllä niin loistavia viinejä, ettei tarttee lähteä merta edemmäs kalaan 😀

  • Reply Teppo/Tämä matka 21.4.2017 at 11:42

    Tuttuja on Argentiinan vahvat punaviinit. Gaucho ja muut argentiinalaiset pihviravintolat tarjoilee niistä parhaita, mutta kyllä Alkostakin löytyy hyvä valikoima. Uuden mantereen viineillä onkin vanha perinne.

    • Reply Tanja 27.4.2017 at 12:12

      Alkosta saa ihan kivasti ja nykyään viinien tilaaminen maailmalta tai euroopasta on niin helppoa, että lähes mitä tahansa saa kotiinsa. Plus sitten ravintoloiden tarjonta, joka sekin on lisääntynyt koko ajan. Helsinkiin pitäis kyllä saada pari kunnon Argentiinalaista pihviravintolaa, niin ei tartteis lähteä maailman toiselle puolelle 😀

  • Reply Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi 22.4.2017 at 23:48

    Argentiinan ja Chilen Malbecit ovat kyllä tiensä löytäneet Alkon hyllyille ja suomalaisten sydämiin… itse suosin jotain vähän persoonallisempaa.

    • Reply Tanja 27.4.2017 at 12:21

      Kaikki Malbecit eivät ole samanlaisia 😀

      Mendozasta löytyy paljon pieniä viinitiloja, jotka tekevät persoonallisia ja tunnistettavia viinejä. Ja Alkosta löytyy valitettavasti vain niitä isojen viinitilojen tuotteita, niitä joita saa ympäri maailmaa. Pienten boutique-tilojen tuotanto on niin vähäistä, ettei viiniä riitä vientiin asti.

      Mun mielestä on loistavaa, että on muitakin vaihtoehtoja kuin vanhan maailman perinteiset vuosikertaviinit, Malbecit saattavat avata joillekin oven punaviinien maailmaan, mikä ei oo yhtään huonompi juttu.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas 23.4.2017 at 09:12

    Malbec ei ole oikein koskaan kuulunut suosikkirypäleisiini, mutta heittämällä voisin lähteä maistelemaan sitä Argentiinaan viinitiloille. Olisipa upeaa!

  • Reply Viherjuuria 23.4.2017 at 13:54

    Me teimme myös Mendozasta puolipäiväretken viinitiloille, mutta emme käyneet noissa paikoissa. Olen ajatellut, että matkasta täytyisi tehdä tarkempia postauksia vielä, kun asiat ovat muistissa 🙂 Malbec on siitä jännä juttu, että melkein ihan sama, mitä merkkiä se on, se on aina hyvää.

    • Reply Tanja 6.5.2017 at 10:08

      Moi!

      Malbec on aina hyvää 🙂

      Olisi mukava lukea sun kokemuksia Mendozasta, joten postausta odotellessa.

    Leave a Reply