Monthly Archives

huhtikuu 2017

Eurooppa Kroatia

Kesälomalle Kroatiaan? Istrian viinitilat tutuiksi

27.4.2017

Moni suunnittelee näin keväällä kesän lomiaan ja niin myös minäkin. Muutama viikko sitten löysin edulliset lennot Kroatiaan ja majoituksia etsiessäni tajusin, että aiemmin lomamajoitukseni Lapissa loistavasti hoitanut Lomarengas tarjoaa myös ulkomaankohteita vuokrattavaksi. Joten eikun selaamaan tarjontaa…

Istrian niemimaata moni kutsuu Pikku Italiaksi, johtuen sen sijannista. Viinitarhoja, oliivipuita, idyllisiä pieniä kyliä sekä historiallisia kaupunkeja, mikä näistä on se sinun juttusi? Minua kiehtoo tällä hetkellä viinitilat ja Istrian niemimaalta niitä löytyy useampi. Koska Istrian niemimaan Kroatian puoleinen osuus on pinta-alaltaan aikalailla Helsingin seudun kokoinen, liikkuminen siellä onnistuu loistavasti vuokra-autolla ja välimatkatkaan eivät ole pitkiä. Alueen kohteista suosituin on Poreč, joka soveltuu erityisesti urheilua harrastaville monien harrastusmahdollisuuksiensa ansiosta. Rannikon kaupungeista suosituimpia ovat Rovinj, Opatija ja Rabac. Pula taas on historiallisesti arvokkain alueen kaupungeista. Majoituksia Lomarenkaan kautta löytyi vielä ihan kivasti elokuulle, joka on tunnetusti keskieurooppalaisten lomakuukausi, joten jos olet tänä kesänä lähdössä suosittelen varaamaan majoitukset pikapuoliin.

Hintahaitari viikon majoitukselle elokuun puolivälissä kahdelle hengelle vaihtelee 260€ aina 25 000€ riippuen lomahuoneiston varustelusta. No, tuo kallein on 600 m2 huvila, jossa majoittuu 10 henkeä. Minä voisin kuvitella yöpyväni joistakin seuraavista kohteista kaverini kanssa elokuussa.

Niemimaan eteläosasta noin 8km päässä lähimmältä rannalta ja muutaman sadan metrin päässä lähimmistä ravintoloista on upean näköinen loma-asunto nimeltään Tena. Tässä kahden makuuhuoneen asunnossa on tilaa kuudelle hengelle, olohuoneesta löytyy satelliitti tv ja ruokapöytä. Keittiö on hyvin varusteltu ja talosta löytyy myös pyykinpesukone. Ainoa huono puoli on se, että talossa on sallittua polttaa sisällä. Hinta elokuussa viikolta noin 800€.

Tena, Istria, Kroatia 825€/vko Kuva Lomarengas

 

Tena, Istria Kroatia, 825€ / vko Kuva Lomarengas

 

Tena, Istria, Kroatia, 825€/vko Yksi talon makuuhuoneista. Kuva Lomarengas

 

Pulan kaupungista taas löytyy Centar- niminen huoneisto, jossa yöpyy neljä henkeä kahdessa makuuhuoneessa. Viikkohinta elokuussa tässä kohteessa on 840€ ja sijainniltaan tämä kohde on loistava, rannalle on matkaa vain 500m.

Centar-huoneiston keittiö näyttää hyvin varustellulta ja siistiltä. Kuva Lomarengas

 

Centar-huoneiston sijainti ja hinta on loistava (840€/vko) Kuva Lomarengas

 

Toinen Centar-huoneiston makuuhuoneista. Kuva Lomarengas

 

Hieman edullisempaa majoitusta tarjoaa Studio Maris, joka on yhden makuuhuonee huoneisto kahdelle hengelle reilu puolen kilometrin päässä lähimmästä rannasta. Viihtyisä piha grilleineen ja lapsiystävällisyys ovat tämän kohteen parhaat puolet. Pinnasänky ja pohjakerroksen asunto mahdollistavat myös perheen pienimmän kannalta onnistuneen loman.

 

Studio Maris, 570€/vko. Kuva Lomarengas

 

Studio Maris, viihtyisä piha-alue. Kuva Lomarengas

 

Mitäpä siellä Istrian niemimaalla voi oikein tehdä? Jos ruoka ja viini ovat lähellä sydäntäsi niin Istria on niiden suhteen parasta mitä Kroatia voi tarjota. Alueella kasvaa tryffeleitä, kuin meillä Suomessa perunoita, joita Italialaiset käyvät keräämässä ja myyvät sitten eteenpäin muka Italialaisina. Oliiviöljyt ovat tällä alueella myös laadukkaita. Niemimaan eteläisin viinitila on Trapan,  johon pääsee tutustumiskierrokselle ja tastingiin varaamalla ajan etukäteen.  Meneghettin tila löytyy Rovinjin ja Pulan puolivälistä,  pelkästään ruokalistan lukeminen sai veden kielelle.  Matosevicin viinitila on yksi Kroatian vanhimpia.

Kozlovicin viinitila on tunnettu sen Santa Lucia viinistään, joka valmistetaan vain yhden viinitarhan rypäleistä ja viini on voittanut useita kilpailuja.

Alueella on myös tislaamoja, joista saa loistavaa grappaa. Ruuaksi kannattaa valita mereneläviä tai paikallisia liharuokia, erityisesti lammasta. Mutta muistathan varata kuskin reissullesi, jos meinaat kiertää nämä ja lukuisat muut alueen viinitilat.

 

Plitvicen kansallispuisto. Kuva Lomarengas

 

Löytyypä niemimaan pohjoisosista myös olutpanimo, jos et ole viinien ystävä.

Yhtenä päivänä kannattaa ajella katsomaan yksi maan upeimmista nähtävyyksistä eli Plitvicen kansallispuisto. Upean kansallispuiston lähelläkin on elokuulle vielä vapaana majapaikka Sandra, johon majoittuu neljä henkeä kahteen makuuhuoneeseen. Vuorokausihinta pyörii elokuussa noin satasen paikkeilla per yö. Matkaa kansallispuistoon on vain 19km.

Lomahuoneisto Sandra. Kuva Lomarengas

Lomahuoneisto Sandra. Kuva Lomarengas

 

Kansallispuistosta voit käydä lukemassa vaikkapa Reissuesan blogista tai Travelloverin blogista.  Myös Matkakuume.netin Gia ja Miikka ovat juuri olleet lomalla Kroatiassa ja heidän Kroatia-aiheisiin postauksiin pääset tästä.

Minä varasin jo omat majoitukseni ja nyt onkin sopivasti aikaa perehtyä viinitilojen tarjontaan ennen elokuista lomaani. Joko sinä teit lomasuunnitelmasi ja varasit lomahuoneiston?

 

 

Argentiina Etelä-Amerikka

Malbecin perässä Mendozassa – kansainvälinen Malbec-päivä 17.4.

16.4.2017

Suurin osa meistä viiniä joskus juoneista on maistanut Argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviinia ja kuten monen muunkin mielestä niin myös minunkin mielestä nämä viinit ovat aivan loistavia. Siksipä Etelä-Amerikan matkaa suunnitellessa jo heti alkuun halusin sisällyttää matkaan pysähdyksen Mendozan kuuluisalla viinialueella.

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli lentää Buenos Airesiin ja ottaa siitä bussi Chilen Valparaisoon, siten että matkalla olisin pysähtynyt Mendozassa muutaman päivän mutta matkasuunnitelmien muuttuessa ja hintoja matkayhteyksille etsiessäni tajusin sen, että jos sinne haluan päästä ja ehtiä muutaman päivän paikalla olemaan, niin nopein ja suhteessa edullisin konsti olisi lentää sinne.  Lentojen ja muiden majoitusten hintaa en halua täällä alkaa erittelemään sen takia, että kummankin hinta riippuu aivan siitä milloin varaa, milloin matkustaa ja kuinka paljon lisäpalveluita haluaa. Hintaero kuitenkin viiden tähden pitkänmatkan bussiin verrattuna oli joitakin kymmeniä euroja Aerolineas Argentinaksen lennolla tammikuussa 2017, kun lennot oli varattu edellisen vuoden lokakuussa.

Viiniköynnöksiä Dante Rovinon viinitilalla

 

Lentokoneen valmistautuessa laskeutumaan horisontissa alkoi näkymään lumihuippuisia vuoria, viinitarhoja sekä suurkaupunki ja ensimmäinen viinitarha tuli vastaan jo ennen lentokentän porteista ulos ajamista, joten nyt todellakin tuntui heti siltä, että ollaan tärkeällä viinintuontatoalueella.

Argentiina on maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa ja Mendozassa, joka on yksi Argentiinan kuudesta viinintuontantoalueesta ja koko Latinalaisen Amerikan suurin viinialue, tuotetaan vuosittain 2/3 koko maan viineistä. Tunnetuin rypäle täällä on Malbec mutta alueella viljellään myös muita rypäleitä kuten punaisista Cabernet Sauvignonia sekä Bonardaa sekä valkoisista Torrontésia, Chardonnayta ja Sauvignon Blanchia. Mendozan alue jaetaan vielä erikseen kolmeen alueeseen ja näistä Luján de Cayossa kävin muutamalla suositulla viinitilalla tutustumassa heidän tuotteisiinsa.

 

Ensimmäiset viiniköynnökset näkyi jo lentokentän aitojen sisäpuolella

 

Mendozan vuoristoinen aavikkoilmasto tarjoaa päiväsaikaan tummakuoristen rypäleiden kypsymisen kannalta tärkeää auringonvaloa ja lämpöä. Öisin lämpötilat putoavat, mikä hidastaa kypsymistä ja säilyttää rypäleissä tasapainoisten, hienojen viinien valmistukselle välttämättömän hapokkuuden.

Viininviljely on aloitettu Argentiinassa 1550-luvulla Eurooppalaisten maahanmuuttajien mukanaan tuomista viiniköynnöksistä, esimerkiksi Malbec on lähtöisi Luoteis-Ranskasta, jossa sen kasvuolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, jonka takia kyseisen rypäleen kasvatus on siirtynyt pääsääntöisesti Argentiinaan. Uuden maailman ensimmäiset viininvalmistajat olivat ”uudisraivaajia”, koska alueella ei ollut perinteisiä viininvalmistusperinteitä he joutuivat kehittelemään oman tapansa tehdä juomaa soveltamalla eurooppalaisia reseptejä. Vallitsevat olosuhteet kuitenkin poikkesivat eurooppalaisista ilmaston, teknologian kuin kaupankäynninkin suhteen ja näistä syistä johtuen viinikin maistui täysin erilaiselle. Uudessa maailmassa viineistä tuli vahvempia, täyteläisempiä ja tuoksultaan kypsempiä ja hedelmäisempiä. 1900-luvun lopulla maahan saapui paljon Italialaisten viinintekijäsukujen nuoria jäseniä nostamaan viinien tuotantoa ja tasoa. He toivat mukaan tietotaitoa ja rahaa investointeihin, jolla moni viinitila on saatu uuteen kukoistukseen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotantomäärät ovat lisääntyneet Argentiinassa räjähdysmäisesti ja Mendosasta löytyykin kaikille tuttuja isoja viinitiloja, pieniä boutigue-tiloja sekä kokeellisempia pieniä perheyrityksiä. Oletko kuullut Trapichesta tai Nortonista? Kumpikin näistä toimii alueella, mutta halusin käydä katsomassa jotain vähän pienempää. Kaupungin keskustasta bongasin yrityksen nimeltään Mendoza Wine Camp ja heidän matkassaan lähdin sitten kiertelemään päiväksi.

CLOS DE CHACRAS

 

Vaikka ensimmäinen pullotettu vuosikerta viinejä tältä tilalta on vuodelta 2004, niin viinitila on perustettu vuonna 1921 osana isompaa projektia nimeltään “Bodegas y Viñedos Gargantini”.  Ensimmäinen sukupolvi Gargantinin perheestä muutti Sveitsistä Argentiinaan 1800-luvun lopulla italiankieliseen kaupunkiin Ticinoon.  Seuraavan sukupolven edustaja Don Bautista Gargantini onnistui luomaan keinon hyvien viinien valmistukseen alueella.

 

Viinitilan päärakennus

 

Vuosien kuluessa yritykseen kuuluneet kolme viinitilaa vaihtoivat omistajia useampaan otteeseen kunnes 1987 Bautistan lapsenlapsi Silvia osti yhden viinitiloista takaisin perheeseen kunnioittaakseen isoisänsä perintöä.

Silvia puolisonsa Alejandro Genoudin kanssa kunnosti viinitilan rakennukset ja muutti tuotantotilat nykyaikaiset vaatimukset täyttäviksi. Genoudin suku liittyy myös paikalliseen viinihistoriaan, Alejandron isoisoisä insinööri Cesar Cipolletti oli luomassa kastelujärjestelmää, jolla mahdollistettiin viininviljely alueella käyttäen hyväksi vuoristosta valuvia lumien sulamisvesiä.

Viinitilan alkuperäinen vesisäiliö

 

Nykyään kaikki viini mitä tilalla tuotetaan käytetään betonitankeissa, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyaikaisia säädöksiä.  Viinit ikäännytetään joko Ranskalaisissa tai Amerikkalaisissa tynnyreissä ja pullotuksen jälkeen viinejä toimitetaan ympäri maailmaa.

 

Käymistankkeja, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyajan vaatimuksia

 

Tilalla käytettävät rypäleet tulevat Mendozan alueen parhailta ja tunnetuimmilta alueilta Uco Valleysta, Luján de Cyosta ja Maipústa.  Alueilla on juuri sopiva määrä auringonvaloa sekä rypäleille soveltuva ilmasto. Tilan viineistä kaksi palkittiin International Wine Challenge kisan hopeisella mitalilla vuonna 2017.

 

Alkuperäiset käymistankit viinitilan kellarissa

 

Bodega Dante Robinon päärakennus, jossa myymälä ja tasting-tilat

BODEGA DANTE ROBINO

Squassinin perheyritys tuottaa viinejä sekä kuohuviiniä, joihin rypäleet tulevat noin 400 hehtaarin alueelta sekä Lujan de Cyon että Maipu´n alueelta. Tila on perustettu vuonna 1920 ja kuten muillakin alueen tiloilla tuotanto ei ollut alkuun kovinkaan laadukasta, vaan enemmänkin tuotettiin pöytäviinejä,  ja vasta noin 20 vuotta sitten he istuttivat uudet köynnökset ja aloittivat viininvalmistuksen alusta, jolloin laatua saatiin parannettua huomattavasti.

Viinitilalla sijaitsee museo, jossa pääsee tutustumaan viininvalmistuksen välineisiin aina 1920-luvulta alkaen sekä maistamaan myös tankista kuohuviiniä. Tilan viinejä ei tällä hetkellä saa Suomesta, mutta Saksan lomilla näitä useasti palkittuja viinejä voi hankkia.

Tilan Malbec-viinit olivat loistavia mutta omaksi suosikikseni tuli allaoleva Bonarda-rypäleistä valmistettu viini.

 

Viinitilan tuotteita myymälässä

Kuohuviinipullot kypsymässä

 

Viinitilan museosta, kuvassa keskikokoisia tynnyreitä.

 

Viinitilan museosta

 

Tässä ensimmäiset kaksi vierailluista tiloista ja jotta postauksesta ei tulisi romaania, niin seuraavista kahdesta tulee postaus huomenna 17.4, koska silloin juhlitaan kansainvälistä Malbec-päivää Argentiinassa. Helsingissä päivää juhlitaan vasta 5.5. Vanhalla Ylioppilastalolla, tilaisuuden järjestää Argentiinan Suomen suurlähetystö. Täältä löydät tilaisuudesta lisätietoja.

Argentiina Etelä-Amerikka

Minustako vuorikiipeilijä? Fiilistelyä Aconcaguan juurella

12.4.2017
Aconcaguan vuori

Andien vuoriston värikkyyttä matkalla Aconcagualle

 

Viimeisen parin vuoden aikana ajatuksiin on yhä useammin hiipinyt ajatus vuorille kiipeämisestä ja omien rajojen testaamisesta. Tiedän että tämä on nyt jotain lähestyvää keski-iän kriisiä, en ole mikään urheilullinen ja tällä hetkellä paheneva reuma tekee näistä haaveista vain haaveita. Mutta haaveilu ei ole kiellettyä ja vuoria voi ihastella kauempaakin, kuin itse kiipeämällä niille tai menemällä hiihtohissillä.

 

Matkalla Aconcagualle

Mutkainen tie Argentiinan ja Chilen välillä

 

Hiihtohissi

Vuorille pääsee paikkapaikoin myös hissillä

 

Tammikuussa Etelä-Amerikan kiertomatkallani yksi pysähdyspaikka oli Argentiinassa lähellä Chilen rajaa sijaitseva Mendozan kaupunki. Tämä paikka tunnetaan erityisesti viineistään ja moni on varmasti kuullut myös Amerikan mantereen sekä eteläisen pallonpuoliskon korkeimman vuoren, Aconcaguan, sijaitsevan täällä.

Aconcagua syntyi Nazcan ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksestä aiheutuneissa mannerliikunnoissa. Vuori ei ole vulkaanisesti aktiivinen, vaikka sen lähistöllä sijaitseekin toimivia tulivuoria. Vuorella on jäätiköitä, jokia ja järviä. Tyynenmeren kosteat tuulet aiheuttavat vuoren Chilen puoleisilla rinteillä useasti lumimyrskyjä ja taasen idän puolella puhaltaa usein kuiva mutta kova tuuli. Tämä meille tuttu Föhn-tuuli tunnetaan täällä nimellä zonda.

 

Matkalla vuorelle

Aconcaguan kansallispuiston kävelyreitin alkua ei voi olla näkemättä

 

Vuoristosta löytyy myös järviä, tämä on Lacuna de Horcones 2950m merenpinnasta

 

Mendozassa lämpimimmät kuukaudet ovat joulu- ja tammikuu, jolloin päivälämpötila saattaa kohota reilusti yli kolmenkympin. Kylmintä taas on meidän keskikesän aikaan kesä- elokuun välillä, jolloin yölämpötila saattaa painua pakkaselle ja kuukauden keskilämpötila pyörii noin 15 asteessa. Eniten sateita tulee joulu- ja helmikuun välillä, joka on myös kaikkein ukkosaltteinta aikaa, keskimäärin 11 päivänä kuukaudessa alueella rytisee kunnolla. Vuorella taas 5 kilometrin korkeudessa on lähes aina noin 20 astetta pakkasta, ja siellä on otettava huomioon myös tuulen vaikutus.

 

Välillä sitä malttoi istua alas ihastelemaan maisemia

 

Paikallisen laskettelukeskuksen huipulla menee polku vaikkapa päiväretkeilijöitä varten

 

Paras aika kiivetä vuorelle on kesäisin, eli meidän talvemme aikaan. Joulu- ja tammikuu onkin ruuhkaisinta aikaa alueella. Itse huiputukseen tarvitsee olla opas mukana ja opaspalveluita onkin alueella runsaasti tarjolla, mutta perusretkeilijäkin voi käydä halutessaan kokeilemassa, miltä elo perusleireillä tuntuu, Plaza Francialle (3000m) pääsee kolmen päivän opastetulle vaellukselle. Jos haluat mennä korkeammalle kuin 4300m tarvitset kiipeilyluvat ja alle 4300m tarvitaan myös lupa, mutta sen saaminen on paljon helpompaa.

Ja jos useamman päivän reissuun ei ole mahdollisuuksia, niin lyhyempikin retki on mahdollista tehdä Aconcaguan kansallispuistossa.

Opaskyltit

Vaikka matkat eivät pitkiä ole, niin aikaa on hyvä varata.

 

Aconcaguan vuori

Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin

 

Päiväretkiä Mendozan kaupungista järjestää useampi matkatoimisto ja retkien aikana käydään sekä Aconcaguan kansallispuistossa sekä katsomassa Puente del Inca, kivestä tehty silta. Yksinkin kansallispuistoon pääsee vaikkapa vuokra-autolla. Pääsymaksu on 20 Argentiinan pesoa ja lipun saa ostettua opastuskeskukselta. Luontopolun kiertää noin parissa tunnissa, mukaan kannattaa ottaa juotavaa, hattu, aurinkorasvaa sekä hyvät kengät.

 

Tätä polkua kävelemällä kymmenisen tuntia eteenpäin saapuu ensimmäiselle base campille

 

Kasvillisuus täällä noin 3km korkeudessa on vähäistä. mutta muutamia kukkivia kukkia matkailjan ilona on

 

Itse osallistuin Backpackers-toursin järjestämälle päiväretkelle ja taas tuli huomattua, ettei halvalla saa hyvää. Jos tuonne asti lähdet ja haluat saada retkeltäsi jotain muutakin irti kuin kiukkuisen oppaan tympeää palvelua, suosittelen etukäteen googlaamaan hyvän ja asiallisen matkatoimiston. Varaudu maksamaan retkestä satasen molemmin puolin, sillä hinnalla saa jo hyvää palvelua ja ruokailukin kuuluu hintaan. Retken, jolle osallistuin, opas oli jo kyllästynyt kyseiseen retkeen ja hän ei osannut asettua asiakkaan asemaan, meille retkellä olleille kyseessä oli kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.

 

Inkojen rakentama kivinen silta pienessä kylässä Aconcaguan kansallispuiston kupeessa

 

Puente del Incan kylää, jonne pääsee myös junalla

 

Puente del incan kylää

Väriläiskä vuoristossa

Kaikesta huolimatta, maisemat täällä olivat kaiken bussissa istumisen arvoiset. Seuraavalla kerralla haluankin sitten päästä jo hieman korkeammille paikoille. Vuoristotaudista voit käydä lukemassa täältä.

 

Puente del Incan kylässä vaatimattomimmatkin talot oli koristeltu värikkäästi

 

Retkellä vuoristossa

I DID IT!