Monthly Archives

syyskuu 2015

Yleinen

Mallorca, päivä 3

28.9.2015

Tässä postauksessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Aamusta herättyämme suuntasimme auton keulan kohti saaren pohjoisosia ja Alcudian kylää emmekä tälläkään kertaa ajelleet perille suorinta tietä, vaan kartasta katsoimme mahdollisimman mutkaisen serpentiinitien. Mirva huokaili useampaan otteeseen, että on onnellinen istuessaan vänkärin paikalla. Paikkapaikoin meinasi usko loppua ja noin kolmekymmentä bussia kapealla tiellä sivuutettuamme olimme oikeasti onnellisia päästessämme vihdoinkin perille. Matkalla piti kyllä pysähtyä mm juomaan tuoretta appelsiinimehua tien poskella olleelle kojulle, Incan kaupungin markkinoille ja maistamaan reissun ainoat churrokset (kauhea pettymys, niiden kanssa ei tarjoiltu suklaakastiketta!).

Alcúdiaa kutsutaan Pohjois-Mallorcan helmeksi eikä ihmekään, onhan lomakohde siisti, rauhallinen ja 14km pitkä hiekkaranta aktiviteetteineen houkuttelee turisteja. Vanhaa kaupunkia ympäröi jylhä keskiaikainen muuri ja hyvänä maamerkkinä toimii mm alla olevissa kuvissa oleva Sant Jaumen kirkko.

Tällä kertaa lounaspaikaksi valikoitui Bistro 1909 ja kuten kuvasta näkyy, tapakset jäivät taaskin tällä kertaa kokeilematta. Salaatti ja valkosipulijuustoleivät maistuivat erittäin hyvin kuumana hellepäivänä. Ja tulihan sitä vihdoinkin syötyä oliiveja, ei ne kyllä vieläkään suurinta herkkuani ole. Kesken ruokailun tunsin kun joku tuijottaa  ….

Täällä sain muute reissun parhaan kahvin, jostain kumman syystä muualla cappuccinoon haluttiin väkisin tunkea kermavaahtoa. Lounaan jälkeen kiertelimme hetken Alcúdian kujilla ennen siirtymistä rannalle.

Lyhyen ajomatkan päässä Alcúdiasta sijatsee Formentorin niemimaa, josta löytyy ranta nimeltään Platja De Formentor. Allaolevasta hinnastosta voitte päätellä miksi emme muutaman tunnin takia viitsineet ottaa aurinkotuoleja ja varjoa, vaan mieluummin levitimme pyyhkeemme hiekalle. Jos reissaatte pienellä budjetilla, niin ilmainen parkkipaikka löytyy noin kilometri ennen rantaa, me taas ajoimme aikaa säästääksemme mahdollisimman lähelle ja saimmekin paikan vartioidulta parkkipaikalta 10€ hintaan 🙂 Rannalla sijainnut ravintolakin oli osannut hinnoitella palvelunsa.

Muutama tunti auringonpalvontaa ja matka jatkui kohti Formentorin niemimaan kärkeä ja siellä sijaitsevaa majakkaa. Tie perille on jälleen kerran kapea ja ruuhkainen ja jos mielit saada kahvia tai muuta juotavaa, niin majakan kahvila sulkee ovensa jo reilusti ennen auringonlaskua. Kannattaa olla ajoissa tai ottaa eväät mukaan.

Kolmantenakaan matkapäivänä emme päässeet nauttimaan perinteistä Mallorcalaista illallista vaan nälkä pakotti pysähtymään matkalla majapaikkaan Incan kaupungissa amerikkalaisessa pikaruokalassa… No tulipahan kuvattua Incan keskustassa sijainnut kirkko iltavalaistuksessaan.

Yleinen

Revontulet

26.9.2015

Siitä asti kun ensimmäisen kerran näin revontulia joskus teini-ikäisenä, ovat ne jaksaneet kiehtoa salaperäisyydellään. Lapin reissuilla suurinta nautintoa ovat olleet ne hetket, kun revontulet ovat syttyneet taivaalla, olet tunturissa ja ympärillä vain luonnon hiljaisuus. Enpä olisi uskonut, että ruskaretkellä syyskuussa 2015 tulisin näkemään tähän astisen elämäni upeimmat taivaantulet saati että olisin saanut elämäni ensimmäiset kuvat niistä.

Kamerana toimi puhelimeni Lumia 1020 ja satojen ottojen joukosta löytyi muutama julkaisukelpoinen. Kuvat on otettu Levi-tunturin huipulla viimeistä kuvaa lukuunottamatta. Seuraava ostos ennen tulevia Lapin reissuja taitaa olla hieman parempi kamera, joten vinkkejä otetaan ilolla vastaan 🙂

Yleinen

Mallorca, päivä 2

25.9.2015

Toisen matkapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja lähes pilvettömältä taivaalta paistaen. Pikainen aamupala nautittiin asunnollamme upeista näköaloista nauttien ja päivän ajoreittejä suunnitellen. Päätimme suunnata saaren keskiosiin, viininviljelyalueella tunnettuun Binissalemiin.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli vuonna 1931 perustettu Bodegas José L. Ferrer, jonka myymälästä mukaan tarttui muutama pullo viiniä sekä viinitilan tuottamaa oliiviöljyä. Opastettuja kierroksia viinitilalla järjestetään kaksi kertaa päivässä, mutta tällä kertaa jätimme opastetun kierroksen maisteluineen väliin ja suuntasimme kohti toisia seikkailuja.

 Kello alkoi jo kääntymään iltapäivään ja siesta-aikaan ja kroppani alkoi jo vaatia jotakin syötävää, niinpä päädyimme kylän keskustaan. Tyhjät kadut kertoivat jo siestan alkaneen emmekä uskoneet enää minkään ruokapaikan olevan auki, mutta olimme totaalisen väärässä. Pieni paikallinen kuppila löytyi ja taisimme olla ensimmäiset asiakkaat lounaalla (noin puoli kahdelta).

Alue saaren keskiosissa on siis tunnettu viininviljelystään, joten luonnollisesti kirkon kupeessa olleet patsaat muistuttavat perinteisistä työmenetelmistä.

Miksi ajaa majapaikkaan suorinta reittiä, jos matkalla on mahdollisuus käydä katsomassa tippukiviluolaa tai yhtä saaren tunnetuimmista rannoista? Onneksi olimme myöhään liikenteessä ja saimme automme parkkiin lyhyen kävelymatkan päähän Es Trencin rannasta. Ranta on noin kaksi kilometriä pitkä, rakentamaton alue ja erityisesti lapsiperheiden ja nudistien suosiossa. Muutamia rantaravintoloita löytyy kummastakin päästä, mutta hinnat ovat suolaisia ja ruoka ei kuulemma ole kehuttavaa. Päivän pölyjen huuhtomiseen ranta kuitenkn soveltui erinomaisesti.

Ennenkuin pääsimme takaisin majapaikkaamme, aurinko oli jo ehtinyt laskea mutta se ei estänyt meitä vierailemasta majapaikkaamme lähimpänä olleessa ravintola Nautiluksessa. Paikka on suosittu erityisesti auringonlaskun aikaan, mutta päästäkseen katsomaan tuota, olisi pöytä varattava etukäteen. Koska päädyimme lähikuppilaan ja tiesimme, että auto pysyy parkissa seuraavaan aamuun asti otimme ilon irti ja nautimme pullon hyvää paikallista viiniä hampurilaisten kanssa.

Ihan loistava viini pieneltä viinitilalta Anima Negra, perustettu 1994. Jotkut saattavat muistaa viinin Silja Linen valikoimista, näyttäisi olevan tälläkin hetkellä Silja Symphonyn Bon Vivant – ravintolan listalla.

”ÀN/2 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden sekoitus (65%
Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah).
Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 %
amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä
kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt
tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta.
Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä
eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee
jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä
jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.”

Kyseistä viiniä tuli sitten kannettua kotiin asti useampi pullo, hinta oli Palman lentokentällä ihan kohtuullinen (16,90€/plo) verrattuna saaren pikkukauppoihin (22€).