Kyproksella, Pohjois-Kyproksella kulttuurimatkalla

Sunnuntaina palasin kotiin Kyprokselta. Osallistuin elinkumppani A.K.:n kanssa TSS:n  (Travel Service Scandinavia)  ”Antiikin korkeakulttuuri, pyhät apostolit & kuuluisat ristiritarit, Nikosia-Famagusta-Antiikin Salamis-Bellapais-Kyrenia-Antiikin Soli”.

Asuimme 8:n päivän matkalla kahdessa hotellissa, ensin pienehkössä perhehotellissa ”Oscar Park Hotell” ja ”Acapulco-resortissa” saaren toisella puolella merenrannan tuntumassa jossa majoitus oli pienessä bungalowissa.

Nikosian kauppakujilla kissanpoikanen lepäämässä käsityökaupan tarjouskorissa.

”Kypros on saari Välimerellä kuten kaikki tiedämme, se on jakautunut Pohjois- ja Eteläosaan.”

Pohjoisosa saarta on epävirallisesti Pohjois-Kyproksen Turkkilainen Tasavalta jolla on oma lippu joka on Turkin lipun kaltainen mutta väritys punaiset kuviot valkoisella pohjalla.

Sää muistutti Suomen kesää, välillä satoi ja tuuli, välillä oli aurinkoista ja tarkeni ilman takkia. Matkailimme varsinaisen matkailusesongin ulkopuolella, matkailijoita oli silti lähinnä bussikiertomatkailijoita. Alueelle on rakennettu isoja kasinohotelleja ja yökerhoja sesongin ajan ajankuluksi ja viihteeksi. Ranta-asuilla ei ollut käyttöä, tuulenpitävä takki ja kerrospukeutuminen olivat in. Tietenkin pitää myös olla iltapuku(parempi puku jota pidetään illalla) päivälliselle ja mahdollisiin viihdetilaisuuksiin.Rahat kannataa pitää tallelokerossa.

Vaikka reissu oli bussikiertomatka, niin kävelyä oli myös paljon. Viikon aikana yhden reissulaisen piti käydä sairaalassaa jalkakivun vuoksi ja ongelmana oli maksaminen. Sairaala pidätti jalkavaivaiselta passin kunnes maksu järjestyi vakuutusyhtiön kautta. Turkosinsineninen aaltoileva meri ja valkohiekkainen ranta houkutteli suomalaisia huimapäitä uimaan vaikka vesi on kylmää. Pohjassa lojuva elävä merisiili osui erään matkalaisen jalkaan ja oppaan avustuksella siitä selvittiin. Jalka oli kipeä ja turvoksissä loppumatkan ajan. Uimapukuja tarvittiin kuitenkin hotellin kylpylän uima-altaalla, se kuului matkan hintaan.

Sateella oli mahdollista nähdä kauniitä kokonaisia moninkertaisia sateenkaaria.

Näimme matkan aikana kaikki mahdolliset nähtävyydet raadollisesti raunioituneet, jotkut osittain kunnostetut sekä myös kaikki ”pienoismallimaailmassa” rekonstruoituina Barbiekokoon.

Matkaoppaamme oli työlleen omistautunut paikallinen mies Eilami joka huolehtivasti opasti turistiryhmää paikallisiin salaisuuksiin. Meillä oli koko viikon ajan sama bussi, kuljettaja ja opas. Englannin kielellä pärjäsi, kaupoissa osattiin suomeakin.

Kyproslainen aasi pitää porkkanoista.

Matkalla tarjottuun puolihoitoon sisältyi aamiainen ja päivällinen hotellilla. Buffeteissa oli tarjolla ruokia kaikkien makuun. Lounas oli vapaaehtoinen, kahdesti ryhmälounas ja muulloin omaehtoinen. Tipit on pakollisia koska suuri määrä ihmisiä elävät tipeillä. Työntekijät turistipaikoissa olivat osittain paikallisia osittain opiskelijoita ym mantereen puolelta. Juomia oli myös kaikkialla tarjolla omakustanteisesti, ja juomavettä sai ostaa bussistakin. Kauhunhetki oli minullakin bussissa kun isoihin ruoka-annoksin tottumattomana tulin huonovointiseksi ja oksensin bussissa joka junnasi vuoristossa, onneksi oli matkarepussa muovikassi joten en onnistunut tahraamaan mitään enkä ketään. Nk. turistitauti meni ohi lepäämällä ja jäin vaille sitten Oscar-hotellin kehuttua lammaskuskusia.

Merenrannalla on tilaa sesongin ulkopuolella.

Kaupoissa oli tarjolla kansainvälisiä brändejä ja retkellä oli myös mahdollisuus ostaa kalliita koruja, nahkatuotteita sekä mattoja. Ihastuttavia mattotekniikalla tehtyjä taidejäljennöksiä oli myös tarjolla. Me ostettiin lammasturkit kun sattui oleman tarjolla sopivan malliset ja kokoiset takit. Maksuksi kävivät kaikki valuutat, toki saarella omakin raha on, liira. Liiralla ostaminen on edullisempaa valuuttakursseista johtuen. Ja hintojen tinkimenen on tapana. Minulla oli Visa-kortti skimmattu ja sillä tehtiin ostoksia jossain Hollannissa ja olin A.K.n varassa, sittemminkin kun en muistanut laittaa käteirahoja tallelokeroon niin paristaa euroa katosi kätköistäni jossain vaiheessa. Vielä riitti ostosrahoja kuitenkin uuteen hienoon Chloe-käsilaukkuun hotellin kaupasta jossa oli halvempaa kuin kaupungin turistikaupoissa.

Allekirjoittanut ja A.K. rantamaisemissa.

Näkymä tekojärvelle. Vesi tekojärveen on johdettu putkella meren alla Manner Turkin puolelta. Näin on saatu puhdasta juomavettä Pohjois-Kyproslaisille.

Helena Pylvään päässä.

Osallistuimme mielellämme matkalaisille järjestettyyn kyproslaiseen iltaan jossa näimme paikalllisia tansseja ja ihanan vatsatanssijan joka osasi värisyttää kaikkia vartalonsa lihaksia ja oli valloittavan erikoinen, mustat pitkät hiukset takapuoleen asti ja jaksoi hymyillä oikeasti estittäessään. Pääsimme itsekin esiintymään lavalle, suomalaiset kunnostautuivat tanssissa. A.K. ja S: saivat oppia vatsatanssissa ja meitä naipuolisia suomalaisia pyydettiin myös tanssiin esiintyjämiesten kanssa, jiverockn’roll onnistui minultakin paikallisen mieskomistuksen kanssa ja sain runsaat aplodit.

Iltamaiemaa Kyreniassa.

 

 

 

 

 

 

 

Bai, bai.