Monthly Archives

toukokuu 2017

Hortoilua

Voikukannupuista herkullinen lisäke kesäruokiin

Elämääni avarsi viime kesänä käyty hortoilukurssi. Eli samalla kun käy luontokävelyllä voi hyödyntää luonnon tarjoomuksia, niitä opetellaan ensin tunistamaan ja pitää tarkkaan tietää mikä kasvi on syötävä.

Syötävän hyvä kasvi on esimerkiksi voikukka, sen kaikki osat ovat syötäviä. Näin alkukesästä kannattaa kerätä nuppuja. Viime vuonna ekaa kertaa laitoin voikukannuppukapriksia, niitä voi laittaa salaattiin lisäksi, tai koristeeksi mihin tahansa ruokaan. Tällä ohjeella voikukannuppukaprkset säilyvät vuoden hyvinä.

Tässä ohje:

Voikukannuppukaprikset Helenan tapaan

Voikkannuppuja noin puoli litraa tai niin paljon kuin niitä löytyy. Loput mitä jää voi hyödyntää ruuan lisäkkeenä. Kattiloita kaksi, siivilä, kauha, pieni lasipurkki, puhdas ja desinfioitu.

Etikkaa, väkiviinaetokkaa tai balsamicoa vaaleaa. Hunajaa tai sokeria, vettä ja (suola)a. Oliiviöljyä.

Ensin voikukannuput ryöpatään kiehuvassa vedessä jossa on ripaus suolaa. Toiseen kattilaan pohjalle vähän vettä, loraus etikkaa, ruokalusikallinen hunajaa tai sokeria, (vähän suolaa: maun mukaan). Seoskuumennetaan kiehuvaksi ja siihen lisätään voikkannuppuja, Pieneen lasipurkkiin laitetaan oliiviöljyä 1/3 purkin tilavuudesta. Kuumat etikassa uineet nuput lusikoidaan purkkiin ja purkki suljetaan.

Loput voikukannuput syödään päivän ruuan kanssa vihanneslisäkkeenä. Vihanneslisäkkeen nuppuja ei tarvitse laittaa etikkaan, ne voi hyödyntää ryöppäyksen jälkeen. Ne voi lämmittää pannulla oliiviöljyssä (tai voissa).

Hyvää!!!

Naisten Kymppi

Täysosuma

 

Tämä eletty kevät 2017 on merkinnyt minulle henkilökohtaisesti muutosten aikaa, henkisessä mielessä.  Mitä muutoksia ? En niitä tässä sen enempää ihmettele, elän vain.

Naisten Kymppi on tapahtuma Helsingissä, jokakeväinen naisten ulkoilupäivä jo 35 vuoden ajan, ja oli taas viime viikonloppuna. Edellisen kerran osallistuin vuonna 2009. Asuin vielä silloin Helsingissä, ja olin varannut vapaapäivän osallistuakseni ent. työpaikan tukemaan liikunta ja virkistystapahtumaan. Sitten asioita tapahtui niin että jäi väliin monta vuotta, kahdeksan vuotta. Hölkäsin työkavereittenkin yllätykseksi kympin 11/2 tuntiin, vaikka olin silloinen työpaikan senioreita mutta en hitaita, silloin. Heh heh.

Viime sunnuntain tapahtuma oli nimetty Suomi 100 vuotta teeman mukaan ja osallistumispaidan väri oli siitä syystä valkoinen.

Piti vain lähteä mukaan, elinkumppani A: oli töissä ja näin pääsin hienosti naisten tapahtumaan osallistumaan. Ja … taas olin maalissa 11/2 tuntia lähdön jälkeen, vaikka jännittikin että jaksanko ollenkaan, mutta jaksoin kuin jaksoinkin, 12000 muun naisen mukana.

Kyllä fiksut pärjaa ja Suomalaiset sisulla jaksavat, naisetkin.

Varmistaakseni jatkossakin jaksamiseni hommasin uudet Nike-merkkiset lenkkarit, kun niitä oli, pienintä naisten kokoa. Pronaatiotuetut, vaimennetut ja hienon väriset: kyllä niillä kelpaa mennä. Käytän kenkiä, en niinkään merkin  tai brandin mukaan vaan että ovat soppivat jalkaan.