Monthly Archives

elokuu 2013

Portugalissa huhtikuussa 2012, Faro – Lissabon

PORTUGALIN HUHTIKUU

Mietimme mieheni kanssa alkuvuodesta, minne olisi kiva piipahtaa viikoksi. Aasia on liian kaukana viikon matkaa ajatellen ja Kanariallekin on pitkä lentomatka. Päädyimme Portugaliin jossa kumpikaan meistä ei ole ennen käynyt. Sitten otin esiin lomakerho RCI:n sivut netistä ja selasin olisiko vapaita lomakoteja saatavilla ajattelemaamme ajankohtaan. Löysin sitten mukavan oloisen loma-asunnon Portugalin Albufeirasta, Villamourasta. Albufeira on Portugalin etelärannikolla, noin samalla kohdalla kuin Espanjan Aurinkorannikko. Säätiedotukset lupasivat hyvää säätä ja niin varasin meille loma-asunnon. RCI:n lomakodit ovat täysin varustettuja lomakoteja ja niihin voi luottavaisesti mennä.

Lento lähimmälle lentokentälle osoittautui kohtuuttoman kalliiksi koska oli pääsiäinen ja ei ole sesonki. Päädyimme lentoon Lissabonin josta jatkaisimme linja-autolla tai junalla lomakohteeseen.
Matka sujui yllättävän mutkattomasti. Teimme välilaskun Frankfurtiin, sieltä Lissaboniin. Taksilla löysimme helposti linja-autoaseman. Olimme etukäteen ottaneet netin kautta selvää linja-autojen aikatauluista. Ja perillä taksi vei meidät lomakylään parilla eurolla. (Taksi löytää aina perille!!!)

Alkuperäinen ovikello: koputuskone

Loman aikana kävi tutuksi Villamoura, Quarteira, Faro ja poikettiin bussi-retkellä myös Espanjan puolella. Yöllä oli koleaa, mutta varavilttejä oli loma-asunnossa puolitusinaa, kylmä ei tullut

.

Paikallista ruokaa.
Nautimme kävelyistä puistoissa ja merenrannalla. Satamassa on tarjolla päiväristeilyjä. Paikallisbussilla oli edullinen mennä lähikaupunkeihin.

Katselimme nähtävyyksiä ja maistelimme pakallisia outoja ruokia ja viinejä. Vino Verde -viini on portugalilainen erikoisuus. Tein ostoksia putiikeissa ja torilla. Meillä oli onnistunut virkistysloma.

  Portugalille on tyypillistä siniset posliinimaalaustaulut.     Näköalaa Lissabonissa.

RIIKASSA keskuussa 2013

Riika, Latvian pääkaupunki

Matka Riikaan Tallinnan kautta.

Kevätmatkalla palasimme kotiin Riikan kautta lentokoneella. Siellä heräsi ajaus että voisi siellä käydä muutenkin kuin lentokentällä.  Elinkumppanilla oli vuorovapaa ja mietittiin tekemistä ja tuli mieleen Riika. Olen kerran ennen käynyt siellä päivän visiitillä, nyt varasimme matkaan neljä päivää. Varasin liput ja hotellin netistä etukäteen.

 Ensin piti saada lauttamatka Tallinnaan, ja menimme Viking Xpressillä jossa vietimme myös yön. Aamulla etsittiin kartan avulla bussiasemma, se sijaitsee Lastenkodu-kadulla. Aikaa oli ja pääsimme ajoissa perille. Bussiaseman aamukahvin jälkeen odottelimme linja-autoa lämpimässä auringonpaisteessa. Budjettisyistä olin varannut halvimman bussivuoron.

 Bussi oli täynnä kaikenmaalaisia matkalaisia. Matkaa oli useampi tunti perile Riikaan, Latvian pääkaupunkiin. Matka sujui muuten, mutta jäähdytyssysteemi meni rikki ja bussissa alkoi olla kuuma. Kiirettä ei olut, onneksi sillä korjaus viivästytti matkaa tunnilla parilla. Bussin varastosta saimme vettä ja korjausvarikon lähellä oli kioski josta sai pikkupurtavaa jos halusi.

 Löysimme Rafael-hotellille taksilla, olimme aika väsyneitä pitkästä bussimatkasta. Hotelli oli kymmenen minuutin kävelymatkan päässä vanhasta keskustasta. Sattumalta meidän vierailun aikana oli laulujuhlat ja pääsimme nauttimaan kuoromusiikkiesityksistä vanhan kaupungin nähtävyyksien katselemisien lisäksi. Puistoissa ja toreilla oli keskiaikatunnelmaa ja paljon oli myytävänä paikallisia kädentaitajien tuotteita. Risteily kauniilla Daugava-joella oli elämys.

 Sitten edellisen vierailun on Latvia liittynyt EU.hun ja ihmiset ovat lihonneet. Laihoja ei näkynyt missään, toisin kuin edellisellä vierailulla viisi vuotta sitten. Tällä kertaa tutustuin zeppeliinihalleihin tehtyyn kaupahalliin ja sen takana olevaan toriin jossa myytiin melkein kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa.

 Yhden päivän varasimme tutustuaksemme Jurmalaan: lauluissa ylistettyyn kilometreittäin jatkuvaan hiekkarantaan Baltianlahdella. Kysyimme neuvoa hotellin respasta ja siellä neuvottiin menemään junalla. Junabiletti maksoi euron verran. Sit piti löytää oikea raide josta juna menee. Outo kieli ja sekavat merinnät hämäsivät, mutta aikaa oli ja kaikki järjestyi. Laiturilla tapasimme muitakin suomalaisia jotka olivat menossa samaan suuntaan.

 Jurmala, hienoa hiekkaa ja aurinkoa, vaikka oli aika viileää ja merivesi kylmää. Vietimme parituntisen rannalla ja tutustuimme  pitkään Spa:n bulevarsiin joka oli reunustettu myyntikojuilla jotka olivat täynnä samaa rihkamaa kuin Riikan torit. Söimme maittavan saslik-aterian ugrilaisessa ravintolassa. Illalla olimme taas hotellissa ja  aamulla palasimme bussilla Tallinnaan ja sieltä Helsinkiin lautalla.

Riikalaiset ovat avuliasta ja ystävällistä kansaa. Ilma oli hieno ja paluumatka sujui ongelmitta. Olimme matkalla neljä päivää, mutta kolmekin päivää olisi riittänyt. Hotellin ikkuna oli vilkkaalle kadulle joka ei rauhoittunut yölläkään. Riika on tapahtumaa täynnnä. Hauskaa oli syödä puistossa kojusta ja kuunnella laulujuhlaa josta tuli lähetys stadionilta isolta tv-ruudulta. Torin vilinässä oli kiva tehdä pikkuostoksia. Ja hauskinta oli sitten olla kotona pää pyörällä kaikesta.

 

Tropea, raikas kevätretki

Italia / Calabria / Tropea

  Keväällä toukokuussa 2013 sain Holiday-klubilta mielenkiintoisen tarjouksen: viikko Etelä-Italiassa Tropeassa Calabriassa. Mieheni oli myös miettinyt Italianmatkaa, kun jäi sellaisesta vaille kun mentiin kihloihin: hän oli suunnitellut ES-sinkkunaisten kanssa viinimatkaa Toskanaan. Ei se nyt ihan vastannut hänen unelmaa Etelä-Italia, mutta hän innostui myös asiasta.(Minulla on elinkumppanina ollut sellainen “unelmien poikamies”. (ollaan televisiosta nähty miten systeemi toimii, tosin ei oltu televisiossa ja vähän vaatimattomampia)

 Tuumasta toimeen sitten ja selailin matkantarjoajien sivuja kunnes sain järjestettyä matkan. Suoraan paikan päälle lennot menivät yli mahdollisen budjetin, joten päädyin samankaltaiseen ratkaisuun kun teimme vuosi sitten Portugalin matkalla. Menimme lentokoneella ensin Tukholmaan, sieltä Frankfurtiin ja sieltä Napoliin. Yövyimme Napolissa ja meilla oli ilta aikaa tutustua kaupunkiin josta usein haaveillaan, mutta jossa ei tule käytyä. “Nähdä Napoli ja kuolla” -sanotaan. Tropeaan pääsimme junalla. Tropea-viikon jälkeen lensimme  Lamezia Terme:sta Roomaan, sieltä Rigaan ja sieltä Helsinkiin. Käytimme useita lentoyhtiöitä, matka tuli maksamaan noin pari tuhatta euroa. Lentojen ja hotellien ym järjestelemiseen meni pari kolme päivää.

 Hotellimme Napolissa oli vaatimaton, mutta siisti, lähellä rautatieasemaa ja siihen sisältyi aamiainen. Hotellille pääsimme taksilla, metka ei ollut pitkä mutta ruuhkaiset kadut hidastivat matkaa. Ehdimme tutustua hotellin lähialueisiin, mielenkiintoinen nähtävyys olisi ollut Pompeiji, mutta sinne aika ei riittänyt. Mielenkiintoista oli nähdä miten muinainen historia yhdistyy aikamme hektisyyteen. Näimme eri tyylien sekametelisopan yhdistettynä lama-ajan toivokkuutteen paremmasta huomisesta.

  Tropean kaupunki oli positiivinen yllätys, kaunis keskiaikainen pikkukaupunki meren rannalla vuoren reunalla. Loma-asuntomme sijaitsi 300m merenpinnan yläpuolella, lomaresortti Villagi D\’Olivara oli aika hiljainen, vielä ei ollut sesonki. Lomakylän kaikki palvelut olivat toiminnassa, vain ulkoravintola oli remontissa ja iltaohjelmaa ei ollut. Resortin ja kapungin välillä sukkuloi pikkubussi tunnin välen joten oli helppo päästä kaupungille ostiksille ja uimarannalle. Keli oli keväisen viileä ja tuulinen, kuitenkin aurinkoinen ja tarkeni paitasillaan.

 Kaupungin kapeilla kujilla on paljon pikku puoteja ja ravintoloita. Yleensä söimme aamiaisen hotellilla ja lisäksi yhden ruuan joko hotellilla tai kaupungilla. Italialainen jäätelö on ihanaa ja maistelimme paikallisia erikoisuuksia. Makuelämyksiä oli “pizza Tropea”, vasikanskaloppia sitruunakastikkeessa ja makeat punasipulit, mozzarella-juusto sekä maukkaat tomaatit. Paikalliset “taloviinit” maksoivat euron pari litra ja niitä oli hauska maistella. Viinit olivat raikkaita vino verde-tyyppisiä  meitoja viinejä kuplilla tai ilman.

 Tulivuori Stromboli sijaitsee aika lähellä kaupunkia. Tulivuori on elävä ja sen jyrinä kuului aika-ajoin Tropean kaupunkiin. Kävimme katsomassa tulivuorisaarta laivaretkellä, seitsemän tuntia vietimme laivassa kierrellen tulivuorisaarta. Merenkäynti oli voimakas ja suunniteltu kävelyretki saarella jä koska laivan keinuminen mainingeilla esti pääsyn laituriin. Laivan henkilökunta jakoi retkeläisille oksennuspusseja, kova tuuli riepoi hiuksia ja tihkui välilla sadetta merenroiskeiden lisäksi. Tulivuori jymisi, ja sieltä pöllähteli savua ja välillä näimme ilman purskahtavan laavaroihun. Kuumaa sulaa laavaa, kiviä ja tuhkaa vyöryi tulivuoren reunaa myöten. Illalla pääsimme ehjin nahoin satamaan. Matkalla äänestyksen jälkeen pyysimme kapteenilta että palaisimme satamaan aikaisemmin kovan merenkäynnin ja sateen vuoksi, hän kuitenkin päätti että kun oli myynyt seitsemän tunnin retken niin sen saamme, ja saimme kokea risteilyä koko rahan edestä.

 Suosittelen mielelläni Tropeaa matkakohteena jos kaipaa rauhallisuutta, keskiaikaisuutta, hyviä ruokia, viinejä ja romantiikkaa.

MEKSIKOSSA 2013 LOMAMATKALLA

 Ensimmäisen kerran kävin Meksikossa kun olin San Franciscossa kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla oli mahdollisuus poiketa lomalle pariksi päväksi, ja Hawaijin, Karibian ja Grand Canyonin sijaan valitsin Puerto Vallartan joka sijaitsee Acapulcossa. Silloin päätin palata takaisin ajan kanssa tutustuakseni oudon maan vanhaan kulttuuriin.

MEKSIKOSSA LOMATATKALLA

 Paikka jossa on turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat. Paljon kulttuurinähtävyyksiä ja turistiystävällinen ilmapiiri.

Mexico.

 

 

 

 

 

 Elinkumppanini sai työnantajan lahjana 30 vuoden palveluksesta 2 vk lomaa, ja hän myös innostui ajatuksesta käydä Meksikossa. Selasin RCI:n sivuja, Meksikon Itä-rannikolla etelässä sijatsee Yukatanin niemaa ja sitä kehuttiin ihanien ilmasto ja luonto-ominaisuksien vuoksi ideaaliseksi loma-kohteeksi. Meksiko on toisella puolen maapalloa eli hyvin kaukana ja päätimme saman tien olla kolme viikkoa kun niin kauas lähdetään, onneksi se järjestyi. Varasin lennot ja hotellit Internetin kautta.

 Lento kesti ikuisuuden, tai siltä se tuntui. Ja lentokoneen vaihto New Yorkissa J.F.Kennedyn kentällä oli helppo, ja lentokenttähenkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Ja nyt meistä on kuvat ja sormenjäljet USA:n rekisterissä, ne otettiin kaikilta matkatarkastuksen ohittavilta. Käsitavarana kantamani reppu haluttiin tarkistaa ja tullivirkailija tarkkaan kävi läpi kaikki mitä repussani oli. Kipulääkkeet OK. Kenkiäni hän ihaili, huomautti että toilettilaukku aurinkorasvoineen olisi pitänyt pakata matkalaukkuun. Sitten hän toivotti antoisaa lomaa hymyillen.

 J.F.Kennedyn lentokenttä on hauska, siellä on useita isoja terminaaleja  ympyrän kehässä ja niitä yhdistää kaksiraiteinen juna joka menee kumpaankin suuntaa. Meillä oli kommelluksena että olin katsonut väärin lentolippua ja kiersimme siitä syystä junalla ympäri lentokenttää kunnes luin lipun uudelleen ja näin että jatkolentokone lähtee samasta terminaalista kuin minne tulimme. Sinne oli meidän matkalaukutkin otettu, kyllä meitä nauratti.

 New Yorkissa oli kylmä, ja satoi runsaasti lunta. Jatkolentoa jouduimme odottelemaan kun lentokone odotteli jäänsulatusta toista tuntia. Koneessa oli kuitenkin reilusti tilaa ja pystyimme lepäämään tuplapenkeillä.

MEKSIKOSSA

CANCUN

Oli puoliyö kun laskeuduimme Cancunin lentokentälle. Meille järjesti matkat taksilla hotelliin ja paikan päälläkin Enrico, sillä ehdolla että käymme paikallisessa myyntiesittelyssä. Hotellimme ensimmäisen viikon oli DosPalayas, (kaksi rantaa koska se sijaitsee kapealla kannaksella rannalla). Hotellihuone oli tavallinen, parveke olisi voinut olla. Aamiainen kuului hotellin hintaan. Meksikossa on tapa laittaa turisteille ranteeseen tunnistusranneke kuin sairaalassakin on. Siinä ei ole asiakkaan nimeä, mutta hotellin nimi ja tunnistenumero. Rannekkeilla pääsee turvatarkistusten ohi ja niillä saa muutkin tilaamansa palvelut. Turvallisuus on tärkeä asia niin matkaajille kuin turismissa työskenteleville. Lomallamme ei tapahtunut mitään vahinkoja eikä attentaatteja.

 Ruoka oli paljon hedelmiä, maissitortillaa, merenherkkuja, broileria tai possua. sekä herkullisia meren antimia. Paikallisia viinejä ei ollut yleensä tarjolla, Tequilaa ja Mezcal-drikkejä tarjoiltiin. Joka päivä söimme eri paikassa ja maistelimme paikallisia makuja. Yleensäottaen ruoka oli hyvää, laihduin pari kiloa.

Liikuimme alkuun kerran pari taksilla, kunnes opimme käyttämään paikallisia Collectivo-kuljetuksia. Niissä oli taksa pari taalaa taksin kahdenkympin sijaan. Joskus odottelemiseen kyllääntyneet taksitkin ottivat matkustajia collectivon hintaan. Lähin kaupunki ekalla viikolla oli Cancun, siellä kävimme syömässä ja shoppailemassa.

PLAYA DEL CARMEN

 Toisen viikon vietimme Playa del  Carmenin lähellä Mayan Rivieralla eli Quantana Roo:lla. Asuntomme oli Mayan Palace Resort RCI:n vaihtona kaksi viikkoa, se oli kaksi huonetta ja täydellisesti varustettu minikeittiö. Rantahotelleissa on kaikissa sekä uima-altaat että merenrantaa. Paikkakunta on alun perin vulkaanista aluetta joten rannan valkoisen puuterihiekan seassa oli lasinsirpaleen teräviä vulkaanisia kivimuodostelmia siellä täällä.  Myös järjestettyä ohjelmaa oli toisin sanoen niihin oli mahdollisuus osallistua. Päivällä oli Zumbaa, aerobickia, salsaa, vesilentopalloa, bingoa ja lapsille oli omia kerhoja. Tosin en leikkauksenjäljiltä huonokuntoisena voinut ohjelmiin osallistua. Iltaisin oli rantapartyjä, ja illallisjuhlia. Ennen lähtöämme osallistuimme hienoon hotellin järjestämään Mexon Partyyn jossa tarjottiin puffet-päivällinen ja taidokas vauhtia täynnä oleva showdance-estys.

 Paikalliseen kulttuuriin tutustuimme monilla retkillä joihin osallistuimme. Ostimme retket rantakaupungin pienistä matkatoimistoista, joissa ne olivat puolta halvempia kuin hotellin kaupassa, yleensä niihin sisältyi opastus englannin kielellä ja ruokabuffet. Apuna meillä oli Lonely Planetin matkaopas.

Erityisen ylpeitä Maya-kansa oli heidän omasta kalenterista. Retkiä teimme nähdäksemme pyramideja, niitä on yllättävän lukuisia. Isoin Chicen Itza  kaupunki on rekonstruoitu sen verran kun sen omaa materiaalia on saatu kokoon, Muut nähtävyydet näimme luonnon valtaamina.

Chicen Itza -pyramidi, valtavaa rakennus ei mahtunut kokonaan kuvaan. Vanha kaupunki on entisöitynä alueen suosituin nähtävyys.

 Pyramidikaupungeissa eläneitten ihmisten asioista ei ole varmaa tietoa olemassa, kaikki on arvattua. On säilynyt kirjoituksia, suurimman osan espanjalaiset valtaajat ovat tuhonneet valloituksensa aikana. 70 % kansasta on Maya.kansaa, loput espanjalaisten valtaajien jälkeläisiä. Mayat olivat muuttaneet pyramidi-kaupungeistaan viidakkoon kauan ennen espanjalaisten tuloa, heidän maailmanloppunsa on siis jo kaukaista historiaa.

Nuoruuden lähde, jossa katoaa ainakin 10 vuotta elämästä.

Meille kerrottiin että kouluissa opetuskieli on espanja. Mayakansalla on oma kielensä, mutta heillä ei ole vieläkään yhtenäistä kirjakiltä, vaan sen sijaa n. 2000 hieman toisistaan poikkeavaa puhuttua murretta. Englannilla selviää Meksikossa kun siihen liittää elekieltä, Onhan suurin osa turisteistakin USA:sta.

Teimme tutustumisretken Isla Mujeresille, sinne pääsee lautalla HotelZone:n laiturista. Sen rannoilla voi sukellella ja ottaa aurinkoa. Rantoja on kilometritolkulla, pienin välimatkoin on rantaravintoloita.

Baarissa Isla Mujeresilla.

 Sattumaa oli että osuimme Meksikoon karnevaalien aikana. Kolmipäiväinen katolisen kirkon karnevaali ennen paaston alkua on tärkeä tapahtuma paikallisille kristityille. Saimme nauttia karnevaalitunnelmista Del Carmenin yössä. Sambakulkueet, yömarket, olutteltta ja näytöslava tanssiesityksineen oli viihdyttävää. Poliiseja oli paljon takaamassa turvallisuutta.

Paratiisirannalla, vesi oli kuin keittoa. (lämmintä)

 Matkamuistoina on kaunis korusarja jossa on koristeena Maya-intiaanien tuli-opaalia jota paljon käytetään koruissa. Opaali on istutettu hopeaan. Hopeakoruja on paljon tarjolla ja pitää olla tarkka sillä hopeaksi sanotaan myös uushopeaa eli alpakkaa. Keramiikasta tehty seinä-naamari ja kopio heidän kalenteristaan on nyt seinällä muistona. Tekstiilejä on paljon, sekä nahkatavaraa, ne ovat useimmiten heikkolaatuisia, pitää vain olla tarkkana. Mitä ostaakin se on ostajan vastuulla. Juomia kuten Mezkalia ja Tequilaa on saatavilla monenlaisia, niissäkin laatu vaihtelee kuten viskeissä ja konjakeissa, kannattaa  maistella niitä ennen kuin ostaa. mukavat muistot seuraavat mielessä. Meksikossa on hienoa käydä kerran elämässä, mutta en voi kuvitella että siellä asuisin.