Kyproksella, Pohjois-Kyproksella kulttuurimatkalla

Sunnuntaina palasin kotiin Kyprokselta. Osallistuin elinkumppani A.K.:n kanssa TSS:n  (Travel Service Scandinavia)  ”Antiikin korkeakulttuuri, pyhät apostolit & kuuluisat ristiritarit, Nikosia-Famagusta-Antiikin Salamis-Bellapais-Kyrenia-Antiikin Soli”.

Asuimme 8:n päivän matkalla kahdessa hotellissa, ensin pienehkössä perhehotellissa ”Oscar Park Hotell” ja ”Acapulco-resortissa” saaren toisella puolella merenrannan tuntumassa jossa majoitus oli pienessä bungalowissa.

Nikosian kauppakujilla kissanpoikanen lepäämässä käsityökaupan tarjouskorissa.

”Kypros on saari Välimerellä kuten kaikki tiedämme, se on jakautunut Pohjois- ja Eteläosaan.”

Pohjoisosa saarta on epävirallisesti Pohjois-Kyproksen Turkkilainen Tasavalta jolla on oma lippu joka on Turkin lipun kaltainen mutta väritys punaiset kuviot valkoisella pohjalla.

Sää muistutti Suomen kesää, välillä satoi ja tuuli, välillä oli aurinkoista ja tarkeni ilman takkia. Matkailimme varsinaisen matkailusesongin ulkopuolella, matkailijoita oli silti lähinnä bussikiertomatkailijoita. Alueelle on rakennettu isoja kasinohotelleja ja yökerhoja sesongin ajan ajankuluksi ja viihteeksi. Ranta-asuilla ei ollut käyttöä, tuulenpitävä takki ja kerrospukeutuminen olivat in. Tietenkin pitää myös olla iltapuku(parempi puku jota pidetään illalla) päivälliselle ja mahdollisiin viihdetilaisuuksiin.Rahat kannataa pitää tallelokerossa.

Vaikka reissu oli bussikiertomatka, niin kävelyä oli myös paljon. Viikon aikana yhden reissulaisen piti käydä sairaalassaa jalkakivun vuoksi ja ongelmana oli maksaminen. Sairaala pidätti jalkavaivaiselta passin kunnes maksu järjestyi vakuutusyhtiön kautta. Turkosinsineninen aaltoileva meri ja valkohiekkainen ranta houkutteli suomalaisia huimapäitä uimaan vaikka vesi on kylmää. Pohjassa lojuva elävä merisiili osui erään matkalaisen jalkaan ja oppaan avustuksella siitä selvittiin. Jalka oli kipeä ja turvoksissä loppumatkan ajan. Uimapukuja tarvittiin kuitenkin hotellin kylpylän uima-altaalla, se kuului matkan hintaan.

Sateella oli mahdollista nähdä kauniitä kokonaisia moninkertaisia sateenkaaria.

Näimme matkan aikana kaikki mahdolliset nähtävyydet raadollisesti raunioituneet, jotkut osittain kunnostetut sekä myös kaikki ”pienoismallimaailmassa” rekonstruoituina Barbiekokoon.

Matkaoppaamme oli työlleen omistautunut paikallinen mies Eilami joka huolehtivasti opasti turistiryhmää paikallisiin salaisuuksiin. Meillä oli koko viikon ajan sama bussi, kuljettaja ja opas. Englannin kielellä pärjäsi, kaupoissa osattiin suomeakin.

Kyproslainen aasi pitää porkkanoista.

Matkalla tarjottuun puolihoitoon sisältyi aamiainen ja päivällinen hotellilla. Buffeteissa oli tarjolla ruokia kaikkien makuun. Lounas oli vapaaehtoinen, kahdesti ryhmälounas ja muulloin omaehtoinen. Tipit on pakollisia koska suuri määrä ihmisiä elävät tipeillä. Työntekijät turistipaikoissa olivat osittain paikallisia osittain opiskelijoita ym mantereen puolelta. Juomia oli myös kaikkialla tarjolla omakustanteisesti, ja juomavettä sai ostaa bussistakin. Kauhunhetki oli minullakin bussissa kun isoihin ruoka-annoksin tottumattomana tulin huonovointiseksi ja oksensin bussissa joka junnasi vuoristossa, onneksi oli matkarepussa muovikassi joten en onnistunut tahraamaan mitään enkä ketään. Nk. turistitauti meni ohi lepäämällä ja jäin vaille sitten Oscar-hotellin kehuttua lammaskuskusia.

Merenrannalla on tilaa sesongin ulkopuolella.

Kaupoissa oli tarjolla kansainvälisiä brändejä ja retkellä oli myös mahdollisuus ostaa kalliita koruja, nahkatuotteita sekä mattoja. Ihastuttavia mattotekniikalla tehtyjä taidejäljennöksiä oli myös tarjolla. Me ostettiin lammasturkit kun sattui oleman tarjolla sopivan malliset ja kokoiset takit. Maksuksi kävivät kaikki valuutat, toki saarella omakin raha on, liira. Liiralla ostaminen on edullisempaa valuuttakursseista johtuen. Ja hintojen tinkimenen on tapana. Minulla oli Visa-kortti skimmattu ja sillä tehtiin ostoksia jossain Hollannissa ja olin A.K.n varassa, sittemminkin kun en muistanut laittaa käteirahoja tallelokeroon niin paristaa euroa katosi kätköistäni jossain vaiheessa. Vielä riitti ostosrahoja kuitenkin uuteen hienoon Chloe-käsilaukkuun hotellin kaupasta jossa oli halvempaa kuin kaupungin turistikaupoissa.

Allekirjoittanut ja A.K. rantamaisemissa.

Näkymä tekojärvelle. Vesi tekojärveen on johdettu putkella meren alla Manner Turkin puolelta. Näin on saatu puhdasta juomavettä Pohjois-Kyproslaisille.

Helena Pylvään päässä.

Osallistuimme mielellämme matkalaisille järjestettyyn kyproslaiseen iltaan jossa näimme paikalllisia tansseja ja ihanan vatsatanssijan joka osasi värisyttää kaikkia vartalonsa lihaksia ja oli valloittavan erikoinen, mustat pitkät hiukset takapuoleen asti ja jaksoi hymyillä oikeasti estittäessään. Pääsimme itsekin esiintymään lavalle, suomalaiset kunnostautuivat tanssissa. A.K. ja S: saivat oppia vatsatanssissa ja meitä naipuolisia suomalaisia pyydettiin myös tanssiin esiintyjämiesten kanssa, jiverockn’roll onnistui minultakin paikallisen mieskomistuksen kanssa ja sain runsaat aplodit.

Iltamaiemaa Kyreniassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Varokaa maksukorttihuijareita

Kerran näinkin. Ostin kahvin Helsinki Vantaan lentokentällä, join sen ja lähdin puolisoni kanssa kulttuuriretkelle. Ja sitten kun pitäisi tehdä ostoksia niin Visa-kortti ei toimikaan.

No sitten ei toimi puhelin eikä nettiyhteydet ennen kuin Suomessa palattua ja pankin kirje on sähköpostissa. Ja rahaa on käytetty kortilla paikoissa joissa en ole ollut ja aika paljonkin, samaan aikaan kun olin retkeilemässä.

Korttini on koko ajan ollut tallessa lompakossa olkalaukussa takin alla paitsi sen ajan kun join kahvia lentokentän kahviossa.

Tein rikosilmoituksen poliisille joka oli sitä mieltä että kortti olisi kenties skimmattu jossain ulkomailla. Onneksi pystyn todistamaan olleeni korttihuijauksen aikana olleeni ihan toisaalla kuin ostokset on tehty. ja kortti on talessa. Pankki lupasi vain toimittaa uuden kortin.

 

Patong Beach, Thailand

Rantalomalla syksyn ankeutta paossa

Oli taas aika 1. pitää laihdutuskuuri, 2. pitää taukoa , 3. mietiskellä, 4. vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa. Näin talvisaikaan rantalomakohteet ovat aika kaukana, maailmamme toisella reunalla. Usein olen viettänyt viikon tai pari Kanarian saarilla, mutta nyt houkutteli Incredible Thailand ja Patong Beach, Adamanlahti.

Thaimaan kuningaskunta
ราชอาณาจักรไทย
(Raatša aanaatsak thai)

Loy Krathong eli uudenkuunjuhlan esityksen tanssijoita.

Olen käynyt kerran aikaisemmin Thaimaassa, Patong Beachilla viisi vuotta sitten, jolloin vietin ikimuistettavan loman elinkumppanini A:n kanssa. Tutustuimme alueeseen, kulttuuriin ja kävimme monilla retkillä. Koska paikka oli tuttu entuudestaan, uskaltauduin itsekseni reissuun. Finnairilla oli edullinen lentotarjous ja rantahotellihuoneen varasin Booking.com.in kautta.  Tilasin hotellihuoneen, aamiaiset ja kuljetukset lenokentälle etukäteen. Näin matka sujui vaivattomasti.

Uimarannalle oli 600m, ja ostoskadut olivat kivenheiton päässä. Eksyminen oli mahdollista mutta hotellille pääsi helpoiten palaamaan  erikoisella mopotaksilla jonka taksa oli 50-100bahtia. Loy Krathong  Uudenkuun juhla, eli valon juhla valloitti rannan 3.11. Kaikki ihmiset oli kutsuttu rannalle juhlimaan, tai jos juhlivat omissa juhlissaan. Vanha traditio oli tehdä tai ostaa kelluva kukkalaite joka on koottu banaaninlehdistä, kukkasista, kynttilöistä ja suitsuketikuista. Kukkalaitteen sisään laitettiin pala kynttä, hiuksia ja pieni kolikko. Kun sytytti kynttilän ja suitsukkeet ranaalla ja laski kukkalaitteen veteen se vei mukanaan kaikki huolet ja murheet. Rannalla näinkin tuhansien ihmisten vaeltavan laitureille ja rannalle laskemaan veteen omat kukkalaitteensa sulassa sovussa. Rannalle oli koottu esiintymislavoja, joissa sai nähdä tanssiesityksiä ja musiikkia ym. elävää musiikkia oli tarjolla ja pääsin tanssimaankin.

Loy , jalkahoitajakalojen hoidossa.

 

Rantakahvilassa.

 

Päivällä rannalla voi vuokrata päivänvarjon ja rantamaton tai rantatuolin. Ilmaista oli levittää pyyhe hiekalle. Ranta siivottiin sännöllisesti. Vesi oli ihanan lämmintä ja meren aalloilla keinuessa kaikki maailman huolet unohtuivat. Ihanaa oli jäädä rannalle uimaan auringonlaskuun asti , ja lämmin vesisadekaan putosi helminä vedenpintaan.

Patong Beachtin ranta aamulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tein päiväretken James Bond-saarelle, joka on saanut nimensä siellä tehdystä 007-elokuvasta. Näin myös Lepäävän Budhan luolatemppelissä, kajakilla kävin luolakierroksella ja long tail veneellä Muslimien saarella jossa lounastimme.

Long tail veneitä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kajakilla luolia tutkimassa.

Kajakkiin mahtui kaksi matkustajaa.

Mangrovepuita ja kallioitten reunakasveja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin lomalla kaksi viikkoa ja kaikki sujui sen suuremmitta suruitta. Sain painoa pudotettua pari kiloa mikä oli tarkoituskin, Iholla on pieni rusketus ja huolet ovat haihtuneet.

Kävin myös rockkonsertissa Patong HardRock Cafe’ssa, jonka ulkoilmakonserttia kuuntelin kadun toisella puolella olevasta street baarista. Ajelin vesijetillä BayWatch HongKongin kanssa. Teetin puvuston John the Tailorin putiikissa  ja hengailin Banzano-kujilla.

Jet-ajelulla BayWatch HongKongin kanssa.

Paton Beach:in rantamaisemaa.

Patong Beach hintatasoltaan keskitasoa. Mielestäni ihanteellienen lomakeskus jos haluaa rentoutua ja unohtaa huolet ja murheet. Seksibisnes ärsytti välillä, ”mutta mitä me pienistä kun ei pienet meistä”.

Thaimaassa tervehditään kättelyn sijasta wai-tervehdyksellä. Siinä avokämmenet liitetään vastakkain ja käsien sijainti kertoo, mikä on tervehtijän ja tervehdittävän sosiaalisen aseman tai ikäero. Mitä ylempiarvoisempi tai muuten tärkeämpi tervehdittävä on, sitä lähemmäksi otsaa kädet asetetaan.

Thailand

Taidematkailua Kiasmaan

Kiasmassa tapahtuu

Kaismassa on meneillään ARS FENNICA, Suomessa suuri kuvataidekilpailu jossa on voittona valtava rahasumma, Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö Ars Fennica sr. Säätiö.

Kiasman viidenteen kerrokseen on ripustettuna viiden nuoren kuvaamataiteilijan työt, jokainen heistä on täyttänyt yhden salin teoksellaan, ja se on tauluja, patsaita, mobiileja ja videoita, kullakin omanlaisensa työt, kaikilla erilaiset.

Kilpailussa on tuomarina Amsterdamin Stedelijk-museon johtaja Beatrix Ruf.ja myös yleisö saa äänestää kilpailutöistä oman suosikkinsa.

Työt heijastavat maailman tilannetta taiteilijoiden silmin nähtynä. Töillä ei ole yhteistä teemaa, mutta niistä kuvastuu ahdistus ja tuhon pelko.

Tunisialaisessa kultakaupassa, puoli vuotta onnettomuutta Hammametissa. Silloin oli vielä rauhallista.

Sain kutsun näyttelyn esittelyyn ja avajaisiin ”Kiasman ystävänä”.Pukeuduin punaiseen leveähelmaiseen trikoomekkon jossa on metallin värisiä maalihelmiä etumuksessa. Kaulaan ripustin Tunisiasta Hammametista ostetun kultaketjun, jossa on kultapalloja ja kultaisia ”silmiä”.Mustan jakun ja punaiset kengät.

 

 

 

Meidät ystävät vietiin ensin laumana valtavalla yksiön kokoisella hissillä Kiasman yläkertaan jossa taideteokset ovat omissa näyttelysaleissaan. Nuoret taiteilijat esittelivät itse työnsä ja kertoilivat mitä ovat halunneet kuvata teoksillaan. Menen vielä uudeleen että voin osallistua yleisöäänestykseen. Taiteilijat ovat panneet parastaan koska kyseessä on kilpailu jossa on motivaationa saada työnsä esille Suomen Nykytaiteen museoon ja palkkiona on voittajalle tiedossa 40 000 €.

Nuorten taiteilijoiden kukitus Kiasmassa

 

Olimme näyttelysaleissa kun avajaisseremoniat jo alkoivat. Seurasin ylhäältä Helsingin pormestri Jan Vapaavuorin puhetta sekä taiteilijoiden kukituksia, ja näin kaikilla olevan hyvin kiillotetut kengät ja tummasävyisen vaatetuksen. Olin punaisessa mekossa ja mustassa jakussa joukosta erottuva ja yritin päästä lähtemään ajoissa mutta sitten ryysivät avajaisten kolmetuhatta kutsuvierasta kerroksiin rappusia pitkin ja piti siinä vastavirtaan yrittää päästä alakertaan. Tarjoomisina oli ainoastaan silmänruokaa.

Kotimatkalla olin vielä päästäni pyörällä nuorista taiteilijoista, taiteesta ja väenpaljoudesta.

 

 

Kiasmassa Korakrit Arunanonchai

Bangkokista New Yorkiin ja helsinkiin

Korakrit Arunannondchai näyttelyn avajaisissa.

 

 

 

 

 

 

Kiasmassa on esillä nuoren taiteilijan Korakrit Arunanonchain teoksia 18.3.2018 asti, ja se täytyy ehdottomasti käydä katsomassa kun käy Helsingissä.

Kävin tutustumassa näyttelyyn ja päästessäni Kiasman Korakrit Arunanonchain teosten täyttämään näyttelysaliin en voinut kuin sanoa että kyseessä on nero. Taiteilija on luonut muitten hylkäämistä asioista ja tavaroista todella vaikuttavan teoskokonaisuuden jota voi katsella  ja siitä voi löytää monenlaisia ulottuvuuksia.

Näyttely esittelee taiteilijan uuden moniosaisen installaation with history in a room filled with people with funny names 4 (2017). Sen lisäksi nähdään videoinstallaatio Painting with history in a room filled with people with funny names 3 (2015).

 

 

 

 

 

Isoäidin tekemä.

On ihastuttavaa kuinka taiteilija on ottanut mukaan esitykseensä vanhan muistisairaan isoäitinsä ja myös hänen tekemiään asioita joita voi nähdä lasivitriineissä ja videoilla. Käy katsomassa itse milä näyttää kehuttu asiain kokonaisuus.

Farkku-aihe ja iso rotta Kiasman yläkerroksen ikkunalla.