Taideretkellä MÄNTÄSSÄ

MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT / MÄNTTÄ ART FESTIVAL XXII, ja PURNU KIASMAN YSTÄVIEN RETKELLÄ

Viime viikon lauantaina, 17.6.2017 oli tutustumisvuorossa Mänttä ja Mäntän tämän kesän taideanti. Mänttä sijaitsee Suomessa etelästä katsoen Tampereen pohjoispuolella, eli kun bussi lähtimatkaan Kiasman pysäkiltä oli odotettavissa kolmen ja puolentunnin ajomatka suuntaansa. Aurinko paistoi ja maisemia riitti katseltavaksi,Upea suomen luonto: sitä jaksaa aina katsella.

MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT/ MÄNTTÄ ART FESTIVAL

Suomen suvi on täynnä toiveita ja odotuksia. Se on haavekuva joka kannattelee pitkän talven yli. XXII Mäntänkuvataideviikkojen teemana on KESÄ, kaikessa ihanuudessaan ja karmeudessaan. Kuraattorina on Pirjetta Brander. joka esitteli meille näyttelyn.

GÖSTA TAIDEMUSEO/ SERLACHIUS MUSEOT

Taiteen ja tarinoiden kohtauspaikka

Serlachius-museot Gustaf ja Gösta tarjoavat Mäntässä kohtauspaikan taiteelle, tarinoille ja niiden korkeaa laatua arvostaville ystäville. 

Esillä on näissä taidenäyttelyissä uusia suomalaisia taiteilijoita,tauluja, veistoksia,videoteoksia ja ääniteoksia. käykää katsomassa niin voitte itse saada omin silmin ja korvin aistittavan hämmentävän taidekokemuksen joka on sekoitus uutta ja vanhaa.

PURNU

Taidekeskus Purnu Mustasaaressa Orivedellä

Juhlanäyttely 50 kuraattoreina Miina Hujala ja Arttu Merimaa

Olen aina halunnut käydä Purnussa, Kesänäyttelyistä on ollut mielenkiintoista juttua lehdissä ja televisiossakin. Nyt olen sen päässyt näkemään ja katsomaan. Purnu on taiteilijoitten kesväniettopaikka jonne pääsee myös yleisö kylään.

Purnu on taidetta ja kulttuuria luonnon keskellä, alue on esteetön. Ja savusauna uimarantoineen joka on yleisön käytössä maanantaina ja perjantaina sekä tilauksesta. Purnuun voi mennä koko päiväksi. Alueella on viihtyisä kahvio. puistoalueella on isoja hauskoja patsaita ja seitsemän näyttelypaviljonkia. Viihdy lasten kanssa tai miten vain vaikka koko kesäpäivä.Itse näyttely meni yli meikäläisen hilseen. Videot olivat ihan OK; mutta muu roina oli melkein kuin kaatopaikalta kerättyä rojua.

 

Marja Pirilä

Kesätapahtuman valmistelua

KESÄTAPAHTUMAN VALMISTELUA PORVOOSSA SIBELIUKSENBULEVARDILLA.

Taiteilijatar Maria de Lisitzin ja hänen puolisonsa, taidegalleristi Jorma Aunelan Porvoon kodissa Sibeliuksenkadulla puuhastellaan: 2.7.2014 avataan tämän kesän Wanhain tavarain myyjäiset, avoinna kesälauantaisin elokuulle asti.

Tuotto menee kokonaisuudessaan Himalajalla Lumlassa sijaitsevan uuden tyttökoulun hyväksi.

voit antaa lahjoituksen Lumlan kylän tyttökoululle Himalajalla.

Lahjatili: FI 2540500010104645

Kesällä kannattaa Porvoon retken yhteydessä poiketa:

Sibeliuksenbulevardi 15
Lisitzinin Taidemuseo
06100 PORVOO

Maanantaina olin auttamassa myyjäisten tekstiiliosastolla,

Tarjolla myyjäisissä on antiikkia sekä uudempaakin kierrätystavaraa,osittain taiteilijapariskunnan omista varastoista,osittain lahjoitettua. Meillä oli hauska juttutuokio Marian kanssa kun hän innostui muistelemaan uraansa ballerinana Oopperan baletissa Doris Laineen ollessa primadonnana. Maria mietti kuinka Doris Laine oli hyväntahtoinen ja lahjoitti hänelle joskus käyttämänsä balettitossut, hän käytti joka esityksessä uuden parin.

Olen haaveillut Himalajan matkasta, kun on tämä projektikin vireillä. Pohjoismaista on käyty Lumlasta, sinne ei pääse turistiryhmien mukana, päämäärä on korkealla vuoristossa. Matkalle vaaditaan viisumi. Ja perille pääsee helpoiten helikopterilla, tai maastoautolla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paljon on vielä tehtävä ettäkaiki tavarat saadaan järjestykseen ja hinnoiteltua. Myyjäistilaa on sisällä kahdessa kerroksessa sekä pihassa ulkona. Käydessäsi voit halutessasi nähdä Lisitzin museon kokoelmia.

Kangasala-talo, Kangasalla

Linkki

Kimmo Pyykkö taidemuseo

Keväällä kävin Kiasman ystävien retkellä Tampereella ja Kangasalla, ei siinä mitään että on jäänyt tämä päivitys  ”parempimyöhäänkuineimilloinkaan” -ajankohtaan. Olen kotoisin Tampereelta, Kangasala on Tampereen naapurikunta. Kangasala on niin pieni paikkakunta,että harvat ovat siittä edes kuulleet kuulleet, tai sitten käyneet.

Mitä Kangasalasta tulee mieleen? Kesäpäivä Kangasalla-laulu on Pirkanmaan maakuntalaulu, jossa kuvataan paikkakunnan kauneutta ja tunnelmia .

Kangaslan kaupungin keskustassa on myös Kangasala-talo johon kävin tutustumassa. Talossa

sijaitsee Kimmo Pyykön taidemuseo.

Taidemuseo keskittyy kuvanveistäjä, professori Kimmo Pyykön taiteeseen ja kutsunäyttelyihin. Museon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on esillä vuoroin teemanäyttelyitä Kimmo Pyykön laajasta tuotannosta yli viidenkymmenen vuoden ajalta sekä kutsunäyttelyitä. Museon kolmas kerros on läpileikkaus Pyykön urasta ja elämästä osana suomalaista kulttuurielämää.

Taidemuseon tilat sijoittuvat kolmeen kerrokseen ja museossa voi kokea näyttelyelämyksiä ympäri vuoden. Noin 450 neliön näyttelytilat ovat esteettömät.

Kannattaa käydä tutustumassa.

Patsas jonka väitettiin muistuttavan meikäläistä, nuorena? ei se mielestäni ole minun näköinen, varmasti on oikean mallinsa näköinen.

Urho Kaleva Kekkonen -nurkkaus. Taulun kerrotaan olevan Kekkosen omien käsien aikaansaannos jota on dokumentoitu videolla jota myös voi katsella.

Sininen hetki.

Hiiri – teos harmaata metallia.

Viinistussa retkellä

Retkiä Helsingistä – kurkistuksia erilaisiin taiteen maailmoihin Kiasman Ystävien kanssa

Viinistu ja The Poosh.org; taidemuseo, lounas ja tutustuminen taiteilija- ja ekokommuuniin.

Aamuherätys oli aikaisin, lauantaiaamuna. Jännitin niin reissua että  nukkuminen jäi yöllä pieniin torkahduksiin. Ensimmäinen bussi Helsinkiin lähtee Porvoossa torilta. Torille pääsin polkupyörällä. Elinkumppani A oli töissä, joten pääsin itsekseni menemään. Olin ajoissa, toivoin että jos menisi jokin varhaisempi linja-autovuoro, mutta ei sellaista ollut. Ensimmäisellä linja-autovuorolla kerkiäisin juuri ja juuri… Jännitin että miten ehdin,  Helsingin Kampista metrolla Eteläsatamaan  jossa termivaalissa D oli tapaaminen klo 7:30.

Olin melkein ajoissa ja sain Tallink-Silja Star-laivaan kortin menomatkalle toiminnanjohtajalta joka odotteli lähellä ulko-ovea terminaalin sisällä. Samaan aikaan minua ennen oli tullut samalle retkelle kaksi naisihmistä, jotka lyöttäytyivät seuraan.

Laiva oli tupaten täynnä ja meille hiipi paniikki ja suuntasimme vaistomaisesti kohti ensin laivan baaria mutta joka paikka näytti olevan varattuna. Sitten osui silmiin LOUNGE.

Päätimme mennä Loungeen. Lounge, sinne on sisäänpääsymaksu, se oli 20€ mutta siihen sisältyy aamupala ja tilaa. linnoittauduimme sohvalooshiin, haimme aamupalabuffasta automaattikahvia, limua tai kivennäisvettä, keksejä, macaroneja ja karamelleja, vihannespaloja ja sipsejä pahviastioihin ja muovilaseihin. Olimme kaikki sitä mieltä että LOUNGE oli liian kallis ja aamupala snack oli

”VÄHÄN  … ”.

Tallinnan Satamassa ryhmää odotteli kohtalainen linja-auto. Mitä tarkoittaa kohtalainen? No asiallinen. Melkein kaikki 40 osallistujaa olivat linja-autossa.

Viinistun Taidemuseo

Viinistuun on matkaa Tallinnasta 80km,  Tallinnasta kulkee päivittän linja-autovuoroja Viinistuun. Viinistu on vanha kalastajakylä jossa asuu noin 170 asukasta, matkailijat monikertaistavat väkiluvun vilkkaimpana aikana. Vanhasta kalasatamasta on tullut huvivenesatama ja kalatehtaasta taidemuseo. Rannalla on  myös ravintola ja teatteri, jossa järjestetään konsertteja ja esitetään näytelmiä. Hotelleja on myös, lähistöllä.

Jan Maanitski

Taidemuseon pahamaalla on moderni installaatio betonisista matkalaukuista.

Meidät otti vastaan Taidemuseossa Jan Maanitski, joka pyöritti kalatehdasta . Kun kalatehdas lopahti niin Maanitski muutti tehdassalin taidemuseoksi ja ripusti sinne keräämänsä taideteokset. Tehtaan kylkeen on lisäksi rakennettu uudisrakennus. Näin kaikki 1000 virolaista taideteosta, kokoelmaan sisältyy teoksia kaikista Viron taiteen tyylisuunnista.

 

Tutustuimme museoon ihmetellen ja ihaillen, lumoutuneina. Näyttely n ripustus oli loistava, teokset oli aseteltu mielenkiintoa herättävästi. Paras teos on Jan Maanitskin  mukaan kuitenkin ikkunoista avautuva merimaisema.

Lounaan söimme Viinistun ravintolassa, lounas oli maittava. Lounaan jälkeen saimme mahdollisuuden hiljentyä Viinistun ekomeenisessa kappelissa jossa on alttaritauluna ikkuna merelle ja Mohnin saarelle.

Seuraavaksi tutustuimme ThePOOSH.org  taiteilija- ja ekokommuuniin.

 

 

Meille esiteltiin leirintäalue, jota rakennetaan kierrätys – ja luonnonmateriaaleista, ja joka toimii ekologisin periaattein. Näimme isoja telttojaja rakenteilla olevia hökötyksiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tallinnannassa ryhmä hajaantui. Kiertelin omia teitäni vanhaan kaupunkiin jossa kävin lasillisella Vanha Raatihuoneen Dragon-kuppilassa.

Hain lasillinen juomaa ja istuessani ulkona olevalle penkille koska sisällä oli täyttä, huomasin tungoksen jälkeen että olin viittäkymppiä köyhempi. Kokemuksesta rikastuneen sitten kävelinsatamaan ja istuskelin aurinkoisella penkillä odotellen että saan paluulipun Helsinkiin ja kotimatkan alkua. Paluulaiva ei ollut ihan niin täysi kuin mennessä, joten löytyi tilaa nauttia laivan tarjonnasta, aurinkokannella merituuli sekoitti hiukset, ostosmaailmassa selasin tarjolla olevia tuotteita, katselin mediateosta infokannella ja seikkailin laivan kaikissa kerroksissa.

Lopuksi, oli ihanaa päästä kotiin illalla. Ensin ratikalla Kamppiin, Kampista ensimmäisellä Porvoosen lähtevällä linja-autolla kohti kotikaupunkia ja polkupyörällä torilta kotiin.

Ja hauskaa oli.

 

 

 

 

 

Hortoilua

Kuva

Voikukannupuista herkullinen lisäke kesäruokiin

Elämääni avarsi viime kesänä käyty hortoilukurssi. Eli samalla kun käy luontokävelyllä voi hyödyntää luonnon tarjoomuksia, niitä opetellaan ensin tunistamaan ja pitää tarkkaan tietää mikä kasvi on syötävä.

Syötävän hyvä kasvi on esimerkiksi voikukka, sen kaikki osat ovat syötäviä. Näin alkukesästä kannattaa kerätä nuppuja. Viime vuonna ekaa kertaa laitoin voikukannuppukapriksia, niitä voi laittaa salaattiin lisäksi, tai koristeeksi mihin tahansa ruokaan. Tällä ohjeella voikukannuppukaprkset säilyvät vuoden hyvinä.

Tässä ohje:

Voikukannuppukaprikset Helenan tapaan

Voikkannuppuja noin puoli litraa tai niin paljon kuin niitä löytyy. Loput mitä jää voi hyödyntää ruuan lisäkkeenä. Kattiloita kaksi, siivilä, kauha, pieni lasipurkki, puhdas ja desinfioitu.

Etikkaa, väkiviinaetokkaa tai balsamicoa vaaleaa. Hunajaa tai sokeria, vettä ja (suola)a. Oliiviöljyä.

Ensin voikukannuput ryöpatään kiehuvassa vedessä jossa on ripaus suolaa. Toiseen kattilaan pohjalle vähän vettä, loraus etikkaa, ruokalusikallinen hunajaa tai sokeria, (vähän suolaa: maun mukaan). Seoskuumennetaan kiehuvaksi ja siihen lisätään voikkannuppuja, Pieneen lasipurkkiin laitetaan oliiviöljyä 1/3 purkin tilavuudesta. Kuumat etikassa uineet nuput lusikoidaan purkkiin ja purkki suljetaan.

Loput voikukannuput syödään päivän ruuan kanssa vihanneslisäkkeenä. Vihanneslisäkkeen nuppuja ei tarvitse laittaa etikkaan, ne voi hyödyntää ryöppäyksen jälkeen. Ne voi lämmittää pannulla oliiviöljyssä (tai voissa).

Hyvää!!!