Gdanskin matkaopas: Aamupalaa, lounasta ja illallista

tiistai, joulukuu 26, 2017

Kääräistäänpä Gdansk-postaukset tällä ruoka-asiaa sisältävällä setillä pakettiin. Luvassa siis muutama ravintolasuositus: missä kannattaa syödä aamiaista, missä lounasta ja missä illallista Gdanskin vanhassakaupungissa ja sen ulkopuolella.

Loput blogin Gdansk-jututhan löytyvät täältä Gdansk-tagin alta.

Aamiainen: Cafe Libertas

Jos nuukuus iski ja varasit hotellihuoneen ilman aamupalaa, niin ei hätää! Gdanskista löytyy useampikin kiva kahvila, joissa saa heti aamusta vatsansa täyteen. Huokeaan hintaan, totta kai.

Me kävimme toisena aamunamme kaupungissa Libertas-kahvilassa. Gdanskilaiseen tapaan ruoka ei maksanut mitään, ja olimme erittäin tyytyväisiä valitsemaamme paikkaan.

Smoothie ei ollut niin kovin ihmeellinen esitys, mutta muutoin kaikkien aamupalavalinnat maistuivat erinomaisesti.

Libertas on melko pieni kahvila, joten ainakin kovimman matkailusesongin aikaan ja viikonloppuisin kannattanee paikalle lipua mahdollisimman pian ovien aukeamisen jälkeen.

Lounas: Chleb i Vino tai mikä tahansa muu vanhankaupungin pikkupaikka

Gdanskin vanhakaupunki on täynnä symppiksiä ja kivasti sisustettuja pikkupaikkoja, joihin kannattaa sen kummemmin miettimättä poiketa lounaalle.

Älä suotta pelästy rumia violetteja tai neonvärisiä spottivaloja valaisemassa muuten kivalta näyttävän paikan baaritiskiä: ne ovat itäeurooppalainen harvinaisen ruma tapa koristaa ravintola kuin ravintola. Suosittuja ainakin Serbiassa ja Puolassa.

Yksi tällainen mukava (neonvärein valaistu) lounaspaikka oli ihanaa PURO-hotellia vastapäätä (postaukseni hotellistamme täällä). Chleb i Vinossa sai edullista ja varsin mukiinmenevää ruokaa, joten mikäli olet kulmilla, poikkea ihmeessä lounaalle.

Illallinen: Pierogeja, viinejä tai seitsemän ruokalajia

Suosikkipaikaksemme Gdanskissa nousi pierogeja, eli dumplingsien kaltaisten taikina-lihanyyttien slaavilaisia vastineita tarjoileva Pierogarnia Mandu Centrum. Muutama askel vanhankaupungin ulkopuolelle ja olet halvassa ja viihtyisässä illallispaikassa!

Pierogien lisäksi tarjotaan muun muassa kiinalaisittain valmistettuja dumplingseja. Jos yhdessä paikassa käyt Gdanskissa syömässä, olkoon se tämä!

Viinin ystäville löytyy vanhastakaupungista Wine Bar Literary, jossa on kattava viinilista ja kukkasin koristellut ruoka-annokset.

Jos haluat kokeilla jotain erilaista, on vartin taksimatkan päässä vanhastakaupungista kehuttu Eliksir-ravintola.

Eliksirissä oli ihan mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi drinkkimenu oli kuvallisessa muodossa. Mikä kuva puhutteli sinua eniten, sellaisen drinkin sait eteesi. Keittiöpsykologiaa parhaimmillaan, mutta olihan se nyt hauskaa.

Me otimme seitsemän ruokalajin menun, ja täytyy todeta, että osa oli hittejä ja osa huteja. Puola ei varsinaisesti ole mikään gastronomian ihmemaa, joten ei tässä kai mitään ihmeellistä pitäisi olla.

Kuitenkin kokemuksen arvoinen paikka (vaikka tännekin oli tungettu ne kamalat neonvalot). Etenkin, kun hinta on todella huokea laatuun nähden.

Ei mennyt kotimatka niin kuin Strömsössä

keskiviikko, joulukuu 20, 2017

On se kumma — edes 50-prosenttisesti suomenruotsalainen parisuhde ei ole tae siitä, että menisi aina niin kuin Strömsössä. Ei mennyt nimittäin meidän hartaasti suunnittelemamme paluu Koh Lantalta Bangkokin kautta Suomeen.

Odotukset: Vikat päivät Bangkokissa kuluisivat shop til you drop -teemalla (eli Mathias kalja kädessä jonnekin miesparkkiin ja minulle rajaton aika jossain Bangkokin megaostarissa). Hyökättäisiin ainakin yhdelle Bangkokin kuuluisista kattoterasseista, mieluummin muutamallekin. Sippailtaisiin drinksuja, muisteltaisiin kulunutta lomaa. Etsittäisiin joku erityinen ravintola, jossa syötäisiin vielä hyvä dinneri ennen Suomeen palaamista.

Todellisuus: Kampylobakteeri.

Koh Lantalla kaksi kaveria, joiden kanssa olimme viettäneet pari päivää, sairastuivat vuorotellen pahemman laatuiseen ruokamyrkytykseen juuri ennen lähtöämme. How nice, ottaen huomioon, että olimme tietenkin syöneet samoissa paikoissa ja samoja ruokiakin. Laitoin munakellon ottamaan aikaa ja valmistauduin jakamaan saman kohtalon hetkenä minä hyvänsä.

Me pysyimme Lantalla kuitenkin oireettomana, mutta lentäessämme Bangkokiin Mathias alkoi tuntea huonoa oloa. Emme lähteneet illalla katukiskaa kauemmas hotellilta. Ärsytti.

Seuraavana aamuna huonovointisuus muuttui molemmilla kauniisti muotoiltuna konkreettiseen muotoon, ja nukuimme pahaa oloa pois yli puoleen päivään. Laatta ei sentään lentänyt (terveisin lapsesta asti oksennuskammoinen). Pakotimme itsemme lähtemään ostarille, mutta ostarin vessat tulivat tutuiksi ja oli pakko palata hotellille. Se niistä kattobaarihaaveista, ravintoloista tai mistään muustakaan. Muuttuivat Netflixin tuijotteluksi hotellihuoneessa.

Matkan alussa olimme tietenkin vielä varta vasten sopineet, että emme ekoina päivinämme ratsaa vielä Bangkokin kivoimpia paikkoja, vaan ”jätetään ne sinne loppuhuipennukseksi”. Jep, loppuhuipennus my ass.

Kampylobakteeri, sinäkö se siellä?

Voitte kuvitella, että lentomatka Suomeen oli 10 tuntia silkkaa kärsimystä. Minun oloni oli jo parantunut, mutta Mathiaksen sen sijaan paheni: vatsaongelmien lisäksi kuume alkoi sahata lennolla ylös alas, ja toinen vuoroin tärisi horkassa ja vuoroin hikoili pää punaisena vieressäni. Minä tuijotin pala kurkussa jäljellä olevaa lentoaikaa (”No, enää seitsemän ja puoli tuntia…”) ja mietin, missä sairastilanteissa kone tekee hätälaskun ja onkohan Kazakstanissa laadukkaita sairaaloita.

Jos kymmentuntinen lento muutenkin tuntuu pitkältä, niin nyt se tuntui vähintään nälkävuoden mittaiselta. En tiedä kumpi on pahempaa: sairastaa itse, vai katsoa toisen kitumista. Koneen lähtö muuten alun perinkin viivästyi, kun koneesta poistettiin kaksi sairastunutta matkustajaa ja heidän ruumatavaransa. Näin kuulutettiin. Eipä ole ennen tällaista tilannettakaan tullut vastaan.

Kuumeilun ja vatsaoireiden jatkettua Suomessa Mathias hakeutui tänään lääkäriin ja saimme alustavan tiedon, että kyse on ilmeisesti kampylobakteerista. Tämä varmistuu täysin vielä myöhemmin. Ei siis mitään niin hirveän vakavaa, joskaan ei todellakaan mitään mukavaakaan. Kivut ja vatsaoireet voivat jatkua viikkoja, eikä työnteosta toistaiseksi tule tietenkään mitään.

Oltaisiinhan sitä kuulkaas ilman tätäkin taas pärjätty. Mutta kun nyt kerran tuli jo yksi yöllinen murtokin matkalla koettua, niin tulkoon sitten perskuleen kampylobakteeri samaan syssyyn. Eiköhän tässä joku takautuva yllätys tuolta reissusta vielä saada. Ehkä torakat salamatkustivat rinkassani ja ovat nyt asettumassa taloksi meille? Luottokortti kopioitu?

Ei siis mennyt niin kuin Strömsössä, mutta tekevälle sattuu.

Gdanskin matkaopas: Erinomaisen hinta-laatusuhteen hotelli PURO

maanantai, joulukuu 18, 2017

Voin täydestä sydämestäni suositella PURO Gdansk Stare Miasto -hotellia kaikille hyvän hinta-laatusuhteen paikkaa Gdanskista etsiville matkailijoille. Muutamaa pientä puutetta lukuun ottamatta tämä hyvin uusi hotelli täytti kaikki viikonloppumatkailijan vaatimukset.

Huonehinnat hotellissa alkavat esimerkiksi näin joulukuussa 66 eurosta yöltä, joten tiukemmallakin budjetilla matkaavan kannattaa tarkistaa, millaista diiliä PUROon olisi tarjolla. Tähän hotelliin astuessa ei nimittäin todellakaan tunnu siltä, että asuisit näinkin edullisessa paikassa.

Tätä on hyvä hinta-laatusuhde parhaimmillaan.

Sijainti

PUROn sijainti on ihan ykkönen: se on vanhankaupungin portilla, aivan Gdanskin maailmanpyörän vieressä. Puolen minuutin kävely, ja olet vanhankaupungin tärkeimmällä kadulla Ljugalla.

Koska ollaan vanhankaupungin reunalla, myös taksien on helppo kurvata aivan hotellin kulmille. Muualla vanhassakaupungissa tämä ei välttämättä onnistu, mikä kannattaa huomioida, jos matkaseurueeseen kuuluu liikuntarajoitteisia henkilöitä.

Huone

Meillä oli Superior Double Room lisäsängyllä. Huone oli todella raikas ja miellyttävä ja sen sisustus juuri sen tyylinen, mistä itse pidän. En ole hotelleissa minimalismin ystävä, ja toisaalta tunkkaiset kokolattiamatot ja vuosikymmeniä vanhat kalusteet eivät nekään tunnelmaa yleensä nostata.

Puron Superior Double oli hyvän kokoinen, sänky oli muhkea ja leveä ja pinnat kiilsivät uutuuttaan.

Jos olet seurustellut kumppanisi kanssa puolitoista viikkoa ja olette lähtemässä yhdessä Gdanskiin, ei PURO välttämättä yhden asian takia ole se kaikille sopivin valinta: kuten niin monissa hotelleissa nykyään, kylpyhuoneen erottaa makuutilasta vain lasiseinä.

Lasiseinän eteen saa kyllä vedettyä verhon, mutta ei siinä kovin suuresta yksityisyydestä voida siltikään puhua.

Toisin kuin yleensä, meillä olisi tällä matkalla kerrankin ollut aikaa loikoilla hotellin ihanilla sängyillä ja katsella vähän jotain sattumanvaraisia leffoja telkkarista. Leffakanavat esiin!

Tai ei sittenkään, sillä kanavia selatessa ilmeni, ettei PUROssa näy yhden uutiskanavan lisäksi mitään englanninkielisiä kanavia. Puolaa ja venäjää kyllä löytyi.

Aamiainen

Aamiainen on monille tärkeä, ja PUROn aamiainen kruunaa muutenkin kivan hotellin.

Aamiainen maksaa 12 euroa, mutta sillä saa hyvän kattauksen vähän kaikkea. Kahvi ei ollut kovin herkullista ja se piti itse ottaa automaatista, mutta muutoin kaikki oli kohdillaan ja tarjonta kattava sekä kylmien että lämpimien ruokien osalta.

Tässä kuvassa vain osa aamiaistarjonnasta.

Ja jos hotelliaamiainen ei maistu, on Gdanskissa monia kahviloita, jotka tarjoavat aamiaista edulliseen hintaan.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena PURO on mielestäni ihan ykköshotelli Gdanskissa!

Pientä sisäänkirjautumissekoilua ja TV-kanavien puuttumista lukuun ottamatta (tiedetään, aivan hirveä puute!) tämä hotelli oli nappivalinta ja ehdottomasti kärkiehdokkaani, jos Gdanskiin tulee joskus matkustettua uudelleen.

Siistit ja tyylikkäät huoneet, hyvin toimiva Wi-Fi, kattava aamiainen ja erinomainen sijainti. Ja se halpa hinta! Mitäs muuta sitä voisi hotellilta edes pyytää?

 

Kauhun hetket Koh Lipellä: bungalowiin murtauduttiin nukkuessamme

sunnuntai, joulukuu 10, 2017

Pari yötä sitten koin Koh Lipen saarella Thaimaassa yhden elämäni karmaisevimmista hetkistä herätessäni keskellä yötä siihen, että paikallinen mies oli murtautunut bungalowiimme.

On aika kertoa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, vaikka sen epäuskon ja pelon sekoittaman lyhyen hetken kuvaileminen sanoin hankalaa onkin.

Varkauden uhrina hyvästä resortista huolimatta – vai juuri siksi?

Olimme ärsyttävien sattumusten vuoksi (ärsyttävä sattuma = kuvissa täydelliseltä näyttänyt hotelli olikin yksi suuri rakennustyömaa) joutuneet hylkäämään alunperin valitsemamme hotellin ja asettuneet lopulta taloksi yhteen Koh Lipen vähän paremmista resorteista.

Resortti oli paratiisimainen, ja meidän astetta kalliimpi bungalowimme siellä yksinkertaisesti ihana. Ei mitään superluksusta, mutta sellaista rantabungalowien parempaa seppälää.

Hyvin hoidettu resortti keskeisellä paikalla antoi mielikuvan turvallisuudesta. Ja toisaalta sekin, että oltiin pienellä saarella turvalliseksi kokemassani Thaimaassa: mitä täällä muka voisi tapahtua?

Myöhemmin tapahtumaa spekuloituamme olemme miettineet, murtauduttiinko meidän bungalowiimme juuri siksi, että kyse oli vähän tasokkaammasta paikasta. Varas varmaan oletti, että ollaan jollain leveämmällä budjetilla liikenteessä, kun ei majoituta saaren halvimmissa bambumajoissa.

Yöllinen kauhu

Olimme käyneet illalla normaalisti nukkumaan. Takana oli raskas päivä. Olimme lähteneet Bangkokista ennen kuutta ja matkustaneet pitkän matkan Koh Lipelle, jossa oli sitten vielä tapeltu ensimmäisen hotellin kanssa rahojen palauttamisesta.

Vähän ennen kello neljää havahduin unestani pieneen rapinaan. Ehkä Serbian torakat vielä kummittelivat mielessäni, sillä unissani mietin, rapisteleeko joku ötökkä huoneen lattialla. Täydellisessä tokkurassa napsautin sängyn vieressä olevan lukulampun päälle. Se kauhun tunne oli jotain, mitä en voi sanoin kuvata.

Kun pimeä huone muuttuu valoisaksi, ja sekunnissa verkkokalvoillesi piirtyy tuntemattoman miehen ääriviivat. Miehen, joka seisoo puolentoista metrin päässä itsestäsi tonkimassa tavaroitasi. Siinä samassa sekunnissa ehdit herätä unestasi ja tajuta missä olet, ja että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Sydän hyppäsi kurkkuun, adrenaliini räjähti liikkeelle, ja aloin kauhun vallassa huutaa niin kovaa kuin kurkustani lähti. Tai jotain huudon ja nyyhkytyksen ja hengen haukkomisen sekoitusta se kai oli. Samalla hetkellä tartuin sikeästi nukkuvaa Mathiasta käsivarresta. Mathias heräsi huutooni, näki miehen ja alkoi itsekin karjua paniikissa, tosin onneksi vähän uskottavammalla karjuäänellä kuin minä pelon vapisuttamalla vikinälläni.

Pomppasimme refleksinomaisesti sängystä ylös, jolloin murtautuja otti jalat alleen ja syöksyi bungalowin ulkoilmakylppärin avointa ovea kohden paiskaten sen kiinni perässään, ja todennäköisesti kapusi kylppäriä ympäröivän kolmemetrisen muurin yli seinää vasten olleiden koristebambutikkaiden avulla. Kun me pääsimme ovelle, ei tyypistä näkynyt enää jälkeäkään. Oli vain meidän tuhatta ja sataa hakkaavat sydämemme. Minua itketti, mutta olin niin paniikissa, että pystyin vain nyyhkyttämään ilman kyyneliä.

Tämä on aina ollut painajaiseni, ja nyt se on tapahtunut.

Resortissamme ei ollut yörespaa. Emme saaneet ketään kiinni mistään resortin puhelinnumerosta, edes siitä, joka oli merkitty emergency-numeroksi. Koh Lipen turistipoliisi ei ilmeisesti työskentele öisin, koska heidänkin puhelinnumeronsa oli vesiperä. Netistä löydetystä Thailand’s National Tourist Policen numerosta vastattiin (naisen ensimmäinen lause kertomamme jälkeen on ”oh my god” – vastataanko Suomenkin poliisissa näin rikoksen uhreille?), mutta vaikeahan heidän on sieltä asti mitään tehdä. Halusimme kuitenkin tehdä tästä sinnekin ilmoituksen, mikä myöhemmin osoittautui pelivedoksi.

Olimme pimeässä bungalowissa shokissa juuri tapahtuneesta, emmekä saaneet yhteyttä keneenkään samalla saarella. Harvoin on ollut niin avuton olo. Kiitos aikaeron sain yhteyden Suomeen ja isääni. Iskä on tottunut pelastamaan tyttären ongelmista, ja niin kävi nytkin, kun hän ehdotti viereisiin hotelleihin soittamista avun saamiseksi. Parin soittokierroksen jälkeen erään naapurirespan ystävällinen thaimies lähti apuun ja etsi meidän resorttimme henkilökunnan jostain käsiinsä. Pian hotellin general manager ja pari muuta tyyppiä olivatkin paikalla, ja asian selvittely alkoi.

Murtautuja sai mukaansa hyvän tukon käteistä käsilaukustani. Olimme ensimmäistä yötä saarella, minkä vuoksi vuoksi olimme juuri nostaneet rahaa tuleville päiville. Lisäksi Minigrip-pusseja rinkoissamme oli vedetty veitsellä auki rahakätköjen toivossa (jälkikäteistä paniikkiani ei lieventänyt se, että huomasimme varkaalla olleen veitsi mukanaan). Sen sijaan muun muassa läppärit ja kamera oli jätetty rauhaan, ehkä niille ei Koh Lipen kaltaisessa paikassa ole ostajia. Tai ehkä vain heräsin ennen kuin mies oli ehtinyt haalia kaiken haluamansa mukaansa.

Suuri osa omaisuudesta, kuten passit ja luottokortit, oli onneksi laitettu heti saapuessa safety boxiin. Varkaalta olisi jäänyt hyvät tulot saamatta, jos olisimme illan päätteeksi laittaneet kaiken käteisenkin sinne. Mutta laitatteko te yleensä käsilaukun sisällön tai läppärit safetyyn yöksi? Ei me ainakaan, siis tällaisissa turvallisen oloisissa paikoissa, joissa on kunnon lukot ovissa ja yleisilmapiiri muutenkin rauhaisa. Mutta arvatkaa vaan, miten jatkossa toimitaan.

Thaimaan CSI saapuu paikalle

Seuraavana päivänä marssimme antamaan raportin Lipen pienelle poliisiasemalle. National Tourist Police soitti meille useaan otteeseen. Saimme siirron resortin laitamilta merinäköalabungalowiin lähelle rantaa ja respaa, ja hotelli lupaa hyvitystä huonehinnasta. Henkilökunta kertoi, että poliisi on nähnyt rannan valvontakameroista epämääräistä jengiä liikuskelevan rannalla niihin aikoihin, kun mekin tuntemattoman miehen touhuihin sänkymme vieressä heräsimme.

Thaimaan poliisi yllätti seuraavina päivinä erittäin positiivisesti: kolmen päivän ajan poliisit häärivät resortissa, kuvasivat bungalowiamme ja ottivat sieltä näytteitä. Parin suomalaisen kanssa vitsailtiin, että Thaimaan CSI on suomalaisten takia hälytetty paikalle, mutta siltä se oikeasti näyttikin, kun maskinaamaiset hemmot pyörivät lomalaisten keskuudessa. Muut varmaan luulivat, että bungalowissa oli jotain pahempaakin sattunut. Että rauhallisia yöunia vaan kaikille.

Viimeisenä iltanamme poliisi halusi vielä jutella kanssamme. Ennen tapaamista hotellin johtaja kiitteli meitä siitä, että olimme Koh Lipen poliisin lisäksi ilmoittaneet murrosta kansalliselle turistipoliisille – näin ei kuulemma ollut kukaan saarella ennen tehnyt, mutta sen vuoksi tapaus sai todella paljon huomiota ja poliiseja tuli Hat Yaista (Thaimaan toiseksi suurin kaupunki) asti selvittämään asiaa. Se on sinänsä ymmärrettävää: Koh Lipen kokoisilla paikoilla ei ole varaa kovin moneen tällaiseen tapaukseen. Sana alkaa levitä nopeasti kansainvälisillä palstoilla, ja pian yksi jos toinenkin turisti päättää suunnata jonnekin muualle Lipen sijaan.

Poliisit näyttivät meille kuvia neljästä epäillystä henkilöstä. Tyypeillä taisi mug shot -kuvista päätellen olla aiempaakin taustaa alalta. DNA-testien tulosten saamisen jälkeen syyllisestä saataisiin kuulemma varmuus.

Kun virallinen osuus oli hoidettu, halusivat poliisit vielä antaa meille muutaman lahjan ja sen jälkeen oli vielä yhteiskuvien aika.

Meitä nauratti, mutta pokkana otimme lahjat vastaan ja poseeraasimme kuvissa.

Miksi juuri me?

Miten voi käydä niin huono tuuri, että juuri me joudumme tällaisen murron kohteeksi?

No, me olimme resortin reunimmaisessa bungalowissa, suojassa muiden katseilta. Ilmastointilaite oli seinässä kiinni niin, että ulkoilmakylppäriin oli helppo kavuta. Joten helppo kohde, jos oli kyseiseen resorttiin päättänyt joka tapauksessa murtautua.

Tai ehkä joku oli saanut vihiä siitä, että edellinen hotellille lupasi hyvittää käteisellä meille luottokortillan maksamamme satojen eurojen summan, kun päätimme siirtyä toiseen paikkaan.

Niin tai näin, me olimme poliisin mukaan ainoat, joiden mökkiin tuona yönä murtauduttiin. Resortin henkilökunnan mukaan murtoja on tapahtunut ajoittain saaren toisella puolella, muttei koskaan niin, että ihmiset olisivat olleet itse paikalla.

Nukuin seuraavat yöt todella huonosti. Tyhmää, mutta pelkäsin pienintäkin rasahdusta, enkä uskaltanut käydä ulkoilmavessassakaan yksin ilman, että herätin Mathiaksen mukaan. Nukahtelin, mutta säpsähdin kymmenen minuutin välein paniikissa hereille.

Ensimmäisenä yönä murron jälkeen saimme molemmat p*skahalvauksen, kun sängyllä ollut läppäri tippui keskellä yötä rämisten lattialle.

Viime yö olikin sitten ensimmäinen, kun sain nukuttua jokseenkin hyvin. Olemme siirtyneet Lipeltä Koh Kradanin saarelle. Heräsin kyllä muutamaan kertaan yön aikana, mutta sain taas hetken päästä unta. Salama ei voi iskeä samaan paikkaan kahdesti, eihän?

Vaikka tämä oli vain todella huonoa tuuria ja tuskin (koputan puuta) tulee tapahtumaan täällä enää uudelleen, niin kyllä tästä traumat jäi. Ymmärrän nyt hyvin niitä ihmisiä, jotka menevät tolaltaan, kun heidän kotiinsa on murtauduttu. Se tunne on kauhea.

Vielä kauheampaa on ajatella sitä hetkeä, kun veitsellä varustautunut mies on kiivennyt kylpyhuoneeseemme, hiljaa kokeillut lukkoa ja vääntänyt oven auki, ja hiippaillut huoneessa ties miten kauan meidän tietämättä asiasta yhtään mitään. Joka kerta kun mietin tuota tilannetta, nousee pala kurkkuun. Nukkuessaan on niin suojattomassa tilassa.

Sellainen vähän ikävämpi tarina väritti meidän Thaimaan-lomamme alkua. Mutta jos ei muuta, niin jäipä lapsenlapsille kerrottavaa, tai jotain. Vaikea tästä on positiivisia puolia keksiä, paitsi että ainakin oma varovaisuustaso nousee jatkossa. Ei voi ajatella, että ei se ainakaan omalle kohdalle osu. Saattaa vaikka osuakin, kuten meillä nyt.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Nyt olisivat nimittäin kaikenlaiset rohkaisevat kommentit tarpeen!

Ps. Vaikka tämä reissu alkoikin ikävissä merkeissä, voi muuten ihanaa matkaa seurata Instagramissa @vanhameri-tililtä!

Aasian Kanaria. Kyllä, olen kyyninen Thaimaata kohtaan.

lauantai, joulukuu 2, 2017

Kyllä, olemme aivan itse päättäneet lähteä Thaimaahan. Kyllä, Thaimaassa asuu 70 miljoonaa ihmistä, jotka eivät ole turisteja. Kyllä, olen turisti siellä itsekin. Ja kyllä: olen ehdottoman innoissani Thaimaahan lähtemisestä parin tunnin päästä (terveisiä vaan täältä Helsinki-Vamtaan [email protected] Loungesta).

Silti olen kyyninen. Kun mietin Thaimaata, tulee mieleen kulahtanut sanapari Aasian Kanariasta. Tulee mieleen Pattaya ja Hua Hin. Tulee mieleen joka paikan kansoittaneet venäläis- ja kiinalaisryhmät, menut suomeksi, jokaiselta senttimetriltään rantatuoleja täyteen ahdetut rannat ja ping pong showt, joita kenenkään ihmisarvoa kunnioittavan lomailijan ei pitäisi tukea menemällä esitystä katsomaan.

Mitä toivon tältä reissulta? Toiveissani siintää valkohiekkaiset ja rauhalliset rannat, palmut ja ihana rantaelämä. Saa olla elämää, saa olla turisteja, mutta jotain aitoa pitäisi vielä löytyä. Tai edes sitä rauhallisuutta.

Löytyykö sitä enää Thaimaasta? Jos, niin mistä? Ainakin kohteiden valitseminen oli haastavaa. Muualla on ollut vielä helppo löytää edes vähän tuntemattomampia kohteita, mutta Thaimaassa ei. Jokainen Thaimaan käymisen arvoinen kolkka tuntuu olevan vallattu.

Olen vältellyt Thaimaahan matkustamista viime vuosina, sillä se ei ole tuntunut enää mielenkiintoiselta kohteelta. Tai siis ainakaan yhtä mielenkiintoiselta kuin muut Kaakkois-Aasian maat. Kambodza, Vietnam, Malesia – niissä on sentään vielä ripaus jännitystä jäljellä. Elääpä tätä samaa elämänvaihetta parikymmentä vuotta sitten. Mikä timantti Thaimaa on silloin ollutkaan. Ja onhan Thaimaassa edelleen lyömättömiä puolia moniin Aasian maihin verrattuna: esimerkiksi ruoka on yleisesti ottaen erinomaista ja makuhermoja kutkuttelevaa, ja turistin kannalta monet lomailijan välttämättömät asiat toimivat hämmentävän hyvin.

Lähdemme siis pian kohti Bangkokia, josta matkaamme Koh Lipelle, Koh Kradanille ja Koh Lantalle.

Ristiriitaisin tuntein, mutta silti suurin odotuksin. Toivon jokaisen kyynisyyden hippusenkin karisevan heti ensimmäisinä päivinä. Ja jotenkin uskon, että niin tulee tapahtumaankin.

Suurista odotuksista tulikin mieleen: pukumiehenä viikot usein viihtyvä poikaystäväni lupasi ostaa rumimmat norsukuvioiset hippihousut, jotka Bangkokista voi löytää, ja kruunata kokonaisuuden Singha-logoisella vaimonhakkaajapaidalla. Tässä on jo jotain odottamisen arvoista!

Näihin lupauksiin ja näihin tunnelmiin. Laittakaahan Instagramissa @vanhameri seurantaan, päivittelen tunnelmia reissun päältä.

Gdanskin matkaopas: Shoppailu – yhtä asiaa kannattaa ostaa

maanantai, marraskuu 27, 2017

Gdanskia kehuttiin joka paikassa hyvänä shoppailukohteena. Näin sanoivat niin matkaoppaat, eri nettisivut kuin Gdanskissa käyneet turkulaiset tuttavatkin.

No, tuota noin. En tiedä turkulaisten shoppailumahdollisuuksista tai nettikirjoittajien mieltymyksistä, mutta Gdanskin ostosmahdollisuuksien hehkuttaminen sai miettimään, löytyykö Turusta Tokmannia kummempaa ostosparatiisia. Gdanskin shoppailumahdollisuudet olivat nimittäin sanalla sanoen huonot.

Vanhankaupungin ostosmahdollisuudet

Vanhankaupungin alueella ei ole kertakaikkiaan mitään ostettavaa, ellet sitten syty meripihkasta. Sitä siellä riittää. Ja joku sitä vieläpä kai ostaa, eivät ne sadat liikkeet muuten pystyssä olisi.

Mutta Gdanskin vanhakaupunki on siis shoppailuarvoltaan pyöreä nolla.

Madison-ostoskeskus

Nettiä selatessa silmille hyppi koko ajan Madison-ostoskeskuksen nimi. Ehkä sieltä löytyisi jotain?

Madison on Gdanskin juna-aseman lähettyvillä. Se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut, eikä kauppatarjonta vakuuttanut. Muutamien H&M-tyyppisten (mutta tuntemattomampien) ketjuliikkeiden lisäksi oli outoja puolalaisia kolmen vaatteen kauppoja, ja ruokatarjonta koostui parista pikaruokapaikasta.

Ei jatkoon!

Galeria Baltycka

Käväisimme toiveikkaana myös Gdanskin alueen suurimmassa ostoskeskuksessa Galeria Baltyckassa.

Baltycka on vähän kauempana Gdanskin keskustasta. Matka taittuu joko paikallisjunalla, ratikalla tai taksilla. Me nappasimme Uberin, ja matka taisi maksaa vitosen luokkaa.

Valitettavasti Baltyckakin oli pettymys: vaikka se oli Madisonia reilusti isompi, oli liikkeiden tarjonta täälläkin meidän makuumme tylsä. Jälleen kerran todella paljon paikallisia vaateliikkeitä, joissa vaatteiden ulkonäkö ja laatu olivat tyyliä Itä-Eurooppa.

Baltyckasta löytyy Zara, H&M, Mango sun muut, mutta ei mitään sellaisia kivoja ketjuja, joita Suomessa ei olisi.

Myös Baltyckassa ruokavalikoima oli huono, ja tarjolla olikin lähinnä Burger King -tyyppistä mättöä.

Designer Outlet

Gdanskista löytyy myös outlet-ostospaikka nimeltä Designer Outlet. Me emme tänne menneet, eikä paikka ole ainakaan TripAdvisorissa saanut kovin hyviä arvioita.

Onko joku teistä lukijoista käynyt Designer Outletissa?

Mitä Gdanskista kannattaa ostaa?

Lopuksi kerron yhden asian, jonka perään Gdanskiin kannattaa lähteä: Inglot. Inglotin liikkeet löytyvät sekä Madisonista että Galeria Baltyckasta.

Inglot on puolalainen meikkimerkki, jolla on Suomessakin muutama myymälä. Tuotteet maksavat Suomessa huomattavasti markettikosmetiikkaa enemmän, ja olen itse tykännyt niiden laadusta.

Puolassa Inglotin meikkejä saa puolet Suomen hintoja halvemmalla. Laskin juuri, että ostin Gdanskista Inglotin meikkejä 28 eurolla, kun Suomessa samat tuotteet olisivat maksaneet 54 euroa.

Oma ehdoton suosikkini on AMC Brow Liner Gel, joka on täydellinen kulmaväri. Onneksi satuimme lähtemään Gdanskiin juuri, kun vanha (ja erittäin surkea) kulmavärini oli aivan lopuillaan. Tämä Inglotin tuote on yksinkertaisesti täydellinen!

Gdansk ei siis mielestäni ole maineensa veroinen ostospaikka, mutta jos sinne matkustat (mitä kyllä kovin suosittelen!), niin käy ainakin katsomassa, löytyykö Inglotilta jotain sinulle sopivaa. Juuri muuta ostamista me emme Gdanskista löytäneet.