Blogi tekee kuolemaa, minä sen kun porskutan

torstai, maaliskuu 29, 2018

Hello… It’s me… 

Tulee lähinnä Adelen Hello-kappale mieleen, kun ajattelen tämän blogin viime aikaista elämää. Tai siis sen puutetta. Viimeisimmän postauksen olen kirjottanut puolitoista kuukautta sitten, ja se olikin sitten helmikuun ainoa postaus. Hyvin menee.

Näin pitkää kirjoitustaukoa mulla ei ole ollut sen jälkeen, kun olen tämän blogin monta vuotta sitten aloittanut. Olen aina ollut sellainen aktiivinen bloggaaja, jonka kirjoituksilla ei ole ollut niin tarkkaa nicheä. Siitä syystä juttuakin on riittänyt.

Nyt on tullut elämässä porskutettua sellaisella vauhdilla etiäppäin, ettei meinaa omakaan pää pysyä perässä. Olen joutunut viittaamaan blogin hengenhaukkomisille kintaalla ja keskittymään muuhun. Siirtyminen jälleen kerran astetta vaativampaan työhön ja samanaikainen gradun kirjoittaminen koiran hoitamisen ja kaiken muun elämän ohella on puristanut mehut aika tehokkaasti ulos. Yritä nyt sitten vielä liikkua säännöllisesti, juoda kaksi litraa vettä päivässä, syödä puoli kiloa vihanneksia, saada hyötyliikuntaa ottamalla portaat hissin sijaan, nukkua kahdeksan tuntia päivässä, harrastaa monipuolisesti ja mitä muita näitä hyvän olon reseptejä nyt olikaan.

Mistä niitä lisätunteja vuorokauteen saikaan ostaa?

Olisi monta Thaimaa-juttua varastossa, ja tulihan tässä Uppsalassakin käytyä, mutta en ole saanut mitään kirjoitettua. Tällä hetkellä ollaan matkalla Vuokattiin, ja tekisi mieli kirjoittaa jotain sieltäkin. Ja onhan tässä kaikenlaisia matkasuunnitelmiakin koko ajan mielessä.

Mutta ehkä sekin kertoo jotain, että aamulla meinasin lähteä matkaan ilman kameraa. Minä, matkalle ilman kameraa?! En vain muistanut koko kapistuksen olemassaoloa. Viime hetkellä sen sitten nappasin laukkuuni.

Blogi on todellakin tehnyt kuolemaa. Puolitoista kuukautta voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta tällaiselle (entiselle?) aktiivibloggaajalle se on kyllä hyvin pitkä pätkä.

Kaikelle on oma aikansa ja aika moni hyvä asia loppuu aikanaan. Mutta olkoon tämä pieni tekohengityksen tynkä kirjoittelulle. On tämä kuitenkin rakas harrastus.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Taru Lommi-Häyrinen torstai, maaliskuu 29, 2018 at 20:30

    Hei, voimiesi mukaan – elämä ja sun hyvä olo on tärkeintä me blogin lukijat kyllä jaksamme odottaa 🙏❤️

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 20:59

      Kiitos Taru! <3 Tämä vain on ollut niin iso osa elämää, että tuntuu että se oma hyvä olokin kaipaa blogiharrastusta… Josko nämä aikataulut tästä rauhoittuisivat ja asiat palaisivat ennalleen. Kiitos vielä tsempeistä. :)

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAAP torstai, maaliskuu 29, 2018 at 20:38

    Mun mielestä ei kannata murehtia Meri, vaikka tavallaan kyllä ymmärrän mitä haet takaa. Välillä elämä nyt on kiireistä, vie kaiken mehun eikä vain voi revetä kaikkialle. Sitä paitsi, hyvää tekee varmasti välillä vähän ottaa etäisyyttä, niin saa taas uusia näkökulmia. Täällä me lukijat ollaan ja odotetaan kyllä, kun sulla on paremmin taas aikaa rakkaalle harrastukselle. <3 Ihanaa Vuokattia!

  • Reply Jopi torstai, maaliskuu 29, 2018 at 21:17

    Tsemppiä ruuhkavuosiin!

  • Reply Kthetraveller torstai, maaliskuu 29, 2018 at 22:17

    Tiedätkö mitä? Ihanaa kuulla nuo sanat. Kohtalotoverini. Olen monasti ihmetellyt, miten te jaksatte kaiken tämän keskellä. On töitä, yksityiselämää ja kaikkea tekemistä. Siihen kuvioon ei blogin kirjoittaminen ihan mahdu. Tuntuu lohduttavalle, että on muitakin jotka eivät vaan löydä vuorokauden tunneista tarpeeksi aikaa kirjoittamiselle.

    Ole ja nauti elämästä, äläkä tunne huonoa omaatuntoa. Tsemppiä!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 21:05

      Kiitos K! Puoliksi tämä on huonoa omatuntoa, puoliksi harmitusta rakkaan harrastuksen hiipumisesta. On kyllä itsellenikin helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tässä tilanteessa. Kyllähän sen tietää, mutta jos joku ei sitä erikseen ääneen sano, niin ei sitä ajattele. Tulee just se tunne, että miten kaikki muut pyörittää kaikkia elämän osa-alueita niin sujuvasti samaan aikaa.

  • Reply Maarit Johanna perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 11:16

    NIIIN SAMAT FIILIKSET. Mutta en saanut kirjoitettua edes tekohengityspostauksia. Yritin epätoivoisesti pitää blogia yllä, vaikka en saanut mitään ulos moneen kuukauteen. Toisaalta aivan sama. Normielämä on tärkeämpää, eikä blogi mihinkään katoa, vaikka aika juoksisikin ohi. Lukijoita on ainakin kaikonnut, mutta jostain syystä sekään ei oikeastaan sen kummemmin haittaa. Tsemppiä graduiluun ja töihin! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 21:08

      Kiitos Maarit! Normielämä on todellakin tärkeämpää. Sen jakaminen täällä on kuitenkin ollut niin positiivinen ja voimaa tuova asia, ettei millään haluaisi päästää siitä irti. Toivottavasti meillä on parhaat ajat blogien kanssa vasta edessä! :)

  • Reply Tiia(ntai) perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 12:05

    Jee! Jotenkin lohdullista vaikka toki harmillista, että monella on sama tilanne päällä samaan aikaan. Sympatiat ja empatiat siis täältäkin. En aiemminkaan ole kirjoittanut kuin pari kolme kertaa kuussa, mutta nyt on pitkään tehnyt tiukkaa saada edes yksi juttu aikaiseksi… Vaikka kerrottavaa kyllä olisi, kesälomareissukin vielä käsittelemättä.

    Mutta tosiaan, aikansa kutakin – ja ehkä tämä hiljaisuuskin on vain vaihe :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 21:10

      Toi oli kyllä ihanan toiveikkaasti sanottu. Kyllähän tässä monta vuotta ehtikin jo blogia kirjoittaa ilman mitään suurempi taukoja. Ehkä nyt oli pienen hengähdyksen paikka, ja jossain vaiheessa uudella energialla eteen päin.

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 15:03

    Do not worry, Meri! Näitä vaiheita tulee, ettei vaan aina ehdi ja jaksa. Minulla on tämä talvi mennyt siten, että olen kirjoittanut vain viikonloppuisin. Vielä viime vuonna kirjoittelin työn päivän jälkeen illalla silmät sikkurassa, mutta nyt en vaan ole jaksanut. Harrastus ei saa muuttua pakkopullaksi tai siitä katoaa se ilo, minkä vuoksi sitä on joskus tehty. Tsemppiä!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 21:11

      Sepä se, kyllä sen postauksistakin huomaa, jos ne on väkisin väännetty. Eli uutta inspiraatiota odotellessa – kiitos Merja kannustavasta kommentista. :)

  • Reply Emilia/Matkan varrella perjantai, maaliskuu 30, 2018 at 22:03

    Ei vitsi Meri, aivan samat fiilikset täällä!! Duuni, gradu, harrastukset ja elämä muutenkin ei vaan anna periksi blogin kirjoitukselle just nyt. Ärsyttäähän se että se kokoon kerätty lukijajoukko varmaan pienenee jatkuvasti mut ei vaan kertakaikkisesti ehdi edes ajatella kirjoittamista vaikka aiheita olisi monelle kuukaudelle.. Ei sitä kuitenkaan kannata liikaa huolia kun ei tätä työkseen tee, kaikki omalla painollaan. Tsemppiä sulle kevääseen ja erityisesti gradupuristukseen! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, maaliskuu 31, 2018 at 21:14

      Ihana kuulla, että meitä on muitakin! :-D Kaikkea ei vaan ehdi eikä pysty, mutta sen hyväksyminen on niiiin vaikeaa. Supertsempit sullekin gradun kanssa aherrukseen, ja tietty tuleviin bloggailuihin. :)

  • Reply Oslo, tavallisten kuolevaisten kaupunki – Tiiantai sunnuntai, huhtikuu 1, 2018 at 04:46

    […] Syö Matkusta Rakasta -blogissa ja sen kommenteissa pohdittiin vastikään kiirettä ja sen vaikutusta julkaisutahtiin. Aikansa kutakin, totesin – usein myös hiljaisuus on vain vaihe. Välillä asioita on priorisoitava, ja tällä hetkellä pidän jopa unta tärkeämpänä kuin säännöllistä itseilmaisua. Ainakin se on jälkimmäisen edellytys. […]

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, huhtikuu 1, 2018 at 17:17

    Samoja fiiliksiä täälläkin: hiljaista on ollut sekä omassa blogissani että myös muiden blogien lukemisessa. Matkabloggaamisessa on se hassu juttu, että silloin kun olisi eniten juttua, on myös eniten muuta elämää (eli ollaan todennäköisesti reissussa ja silloin ainakin minä teen mieluummin jotain muuta kuin istun läppärillä :)). Ja kuten muillakin kommentoijilla, myös minulla menee muu elämä blogin edelle, etenkin nyt, kun kevät vihdoin on täällä :D. Voimia ja intoa gradun tekoon!

  • Leave a Reply