Patikointia Marbellassa: La Concha hyväkuntoisille ja rohkeille

Phuuh. Huuh. Ääh. Puuh. Perk… Phuuh.

Jotakuinkin tuollaisia äännähdyksiä pääsi porukkamme suusta, kun olimme puolimatkassa valloittamaan Marbellan alueen korkeimman vuoren, La Conchan, huippua. La Concha tarkoittaa espanjaksi simpukkaa, ja Argentiinan espanjaksi jotain, mitä ei lasten korville sovi ääneen sanoa. Vuori on eteläisintä osaa Sierra Blancan vuorijonoa.

P1062144

Korkeimmalla kohdalla La Conchalla ollaan yli 1200 metrin korkeudessa. Meidän suht urheilullisella porukalla huipulle ja takaisin meni noin 5 tuntia ja mittari näytti autolle palatessa noin 15 kilometriä.

Huipulle voi patikoida kahta reittiä, joista useimpien lähteiden mukaan se mukavampi vaihtoehto lähtee Regufio Juanar -hotellin kulmilta Ojenin kylän lähistöltä. Auto parkkiin ja menoksi oliivipuiden katveeseen.

P1062153

Paitsi että missään ei lukenut tietoa siitä, oliko tämä nyt oikea reitti La Conchalle. Tiedättehän tekin sen tunteen, kun etsit juuri sitä tiettyä reittiä, mutta et saa mistään varmistusta, oletko nyt oikeassa paikassa, ja tuntuu epävarmalta jatkaa eteen päin.

Pelastuksemme oli ruotsalainen porukkaa, joka kuuli suomenruotsalaisen ihmettelyn siitä, ollaanko nyt oikeassa paikassa. Oikealla reitillä olette, jatkakaa meidän perässä, me ollaan käyty täällä ennenkin. Tack! Siinä ne ruotsalaiset taas, ihan vaan rennosti pelastamassa koko maailmaa. Piru ne periköön, kun ovat niin hyviä kaikessa.

Muutamia La Concha -kylttejä alkoi putkahdella esille, ja reitin hahmottuminen helpottui. Reitin alku on helppoa ja tasaista vajaan parin kilometrin verran, jonka jälkeen alkoi keskiraskas nousu ylös.

P1061893

Kivutessamme yhä korkeammalle, lakkasimme pian näkemästä juuri lainkaan eteemme. Sumu oli vallannut Marbellan kukkulat. Näimme vain polun ja edessä olevat ihmiset. Emme pystyneet hahmottamaan maisemia, ja välillä polunkin seuraaminen oli huomattavan vaikeaa.

Pari kertaa (okei, varmaan seitsemäntoista kertaa) luulimme olevamme jo perillä, kun emme sumulta nähneet enää korkeampia nyppylöitä edessämme. Onneksi ruotsalaiset olivat milloin edessämme, milloin takanamme, ja ohjasivat meitä oikeaan suuntaan.

P1061948P1061932

Lähestyessämme huippua ilma alkoi vihdoin kirkastua ja toivo päätepisteen löytämisestä kohosi joukkiossamme.

P1062137P1062105

Olimme jo todella korkealla, ja maisemat olivat pienestä pilvipeitteestä huolimatta upeat. Tätä se patikointi parhaimmillaan on.

P1061989 P1061996

Hurjiakin osuuksia reitillä oli. Kannattaa todella panostaa hyviin kenkiin ja tasapainoon. Välillä otettiin ketjusta kiinni pudotusten kohdilla ja toisinaan polku muuttui vuorenrinteen kivikoksi.

P1062140P1061921 P1061959 P1061974

Pientä vaaran ja jännityksen tunnetta ilmassa. Tätä mä kutsun elämäksi!

P1062093P1062000

Et taatusti selviä tästä noususta ilman hikeä ja huohotusta. Tänne ei kannata pienimpien lasten kanssa lähteä, eikä huonokuntoisten aikuisten.

Tiedät vihdoin olevasi perillä Marbellan korkeimmalla kohdalla, kun näet tämän penkin. Kerron tämän siksi, että me tosiaan luulimme (toivoimme) jo lukuisia kertoja olevamme perillä, ennen kuin oikeasti olimme.

Vihdoin huipulla!

P1062059

Maisemat, raikas tuuli, pala repussa kannettua Fazerin suklaata. Ei ihminen paljon muuta tarvitse. Paitsi joku nostelemaan sun hapottuneita jalkoja paluumatkalla ja hieromaan niitä seuraavana päivänä olisi kiva.

P1062064 P1062014P1062048 P1062061

Reitillä oli näin perjantaina tammikuussa yllättävän paljon porukkaa ilman kirkastuttua, joten periaatteessa eksymisen vaara on pieni, kun voi seurata muita patikoijia. Sumuisella säällä asia on kuitenkin aivan toinen, ja reitti vaikeutuu huomattavasti.

Tällaisena melko kokemattomana patikoijana kuvailisin reittiä sopivan vaativaksi ja sopivissa määrin sydämentykytyksiä aiheuttavaksi. Hyvä kunto ja liikkuvuus on reitillä tärkeää. Mikään huippu-urheilija ei kuitenkaan tarvitse olla. Ja jos kovasti pelkää korkeita paikkoja tai muuten pelokas, niin kannattanee aloittaa jollain Aurinkorannikon vähän iisimmistä patikkareiteistä – yhden niistä esittelen teille myöhemmin. La Conchan vaatii ripauksen rohkeutta.

P1062091

Tässä vielä Endomondo-katsaus reittiin. Endomondoon kirjautuneet saavat tarkempia tietoja täältä. Ja hei, katsokaa tota poltettua kalorimäärää!

Näyttökuva 2017-01-11 kello 22.22.48

Alkupiste: Marbellasta Ojeniin on 30 minuuttia autolla. Navigaattoriin kannattaa laittaa Refugio del Juanar -hotelli. Auton voi jättää hiekkatielle, jonka päässä olevan portin kohdalta reitti alkaa.

Varusteet: Tavallisilla lenkkareillakin pärjää, mutta retkeily- tai vaelluskengät tekevät patikoinnista kivikossa helpompaa. Kesällä auringolta suojautuminen on ehdotonta. Riittävästi juotavaa ja syötävää.

Aika: Nopeasti etenevä porukka suoriutuu viidessä tunnissa, mutta moni on kirjoittanut aikaa menneen enemmän. Toisaalta jotkut ovat sanoneen aikaa menneen vain neljä tuntia. Kannattaa joka tapauksessa lähteä matkaan hyvissä ajoin, jotta ehtii ennen auringonlaskua takaisin alas.

Reitti: Keskivaativa. The Olive Pressin sivuilta löytyy englanniksi tarkka kuvaus reitistä, jos ei usko löytävänsä hiukan vajavaisten opastusten avulla perille.

Muita kirjoituksia: Ainakin Live now – dream later -blogissa on kirjoitettu samaisesta reitistä. Postaus täällä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply merikukka torstai, tammikuu 12, 2017 at 10:16

    O.O Pientä vaaran ja jännityksen tunnetta -kuva! Onko tuossa kohdassa mitään ketjujakaan, ei näy kuvassa. Muuten aika kivalta näyttää tuo reitti.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, tammikuu 12, 2017 at 10:32

      Tuossa kohdassa ei ollut mitään ketjuja! Toi on sellainen osa reittiä, että polku ei ole niin selkeä (mutta päätepiste lähes näkyy jo, joten tietää minne suunnata), joten pääsee muutamastakin kohdasta eteenpäin. Tämä näytti siinä vaiheessa helpoimmalta… :-D Parissa kohdassa polulla oli kyllä laitettu kettinkiä kallioon kiinni, että pystyi ottamaan tukea tiukassa paikassa. Oli tosi kiva reitti ja suosittelen kyllä kaikille sporttisille Aurinkorannikon vierailijoille!

  • Reply Emilia/Matkan varrella torstai, tammikuu 12, 2017 at 14:36

    Ihania kuvia! Päädyin patikoimaan ensimmäisen kerran elämässäni vasta täällä Madridissa ja ai että miten kivaa hommaa! Just toi huipulle pääsyn euforia on kyllä parasta. Se reitti oli aika samantyylinen kun tää, keskivaikea ja pituudeltaan 14 kilometriä hikoilua ja puuskutusta. Ihan näin HC-osuuksia kun tossa sun kalliokuvassa näkyy ei kuitenkaan ollut, olis varmaan mennyt pupu pöksyyn!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, tammikuu 13, 2017 at 17:22

      Mäkin olen oikeastaan vasta alussa tällä patikointiurallani, mutta tästähän se lähtee meillä molemmilla. Espanja on kyllä patikoinnin suhteen mahtava maa, tai siis voin kuvitella että on, mullahan ei tätä enempää sieltä ole kokemusta. Mun mielestä just tällänen about 15 kilometriä tuntui tosi hyvän mittaiselta yhdelle päivälle, tai siis että aika maksimissa mentiin. Ainakin tällaisessa maastossa. Hyviä patikointeja Madridiin!

  • Reply Johanna Hulda tiistai, tammikuu 17, 2017 at 19:16

    Hienoja maisemia ootte saaneet huipulta katsella, ja tuo fiilis sinne ylös päästyään on niin mahtava! Kiva että sääkin kirkastui päivän mittaan, vuoristossa kun ei ikinä tiedä millainen tuuri sumujen ja pilvien kanssa on. Jos lähistöllä joskus liikun niin varmasti suuntaan tuonne. :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 17, 2017 at 20:52

      Joo, noita sumuja ja pilviä ei oikein voi ennustaa ennen kuin paikan päällä. Jolloin se joskus on jo liian myöhäistä… :) Nyt kävi onneksi tuuri!

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, tammikuu 18, 2017 at 22:34

    Kuulostaa erittäin kivalta patikointikohteelta! Upeat maisemat ja kuvat. Varmasti voittajafiilis huipulla :)

  • Reply Ella - Matkalla kaiken aikaa lauantai, tammikuu 21, 2017 at 17:00

    Mahtavalta kuulostaa, joten tää vaellusintoilija suuntaa tonne vielä varmasti! Jos innostut vaeltamisesta, niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan hyvät vaelluskengät. Maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin sekä hyvänä mielenä että terveinä jalkoina. Jos kenkiä hoitaa hyvin, niin ei tarvi elämän aikana kovin montaa paria ostaa. Mua nauratti toi kommentti ruotsalaisista. Ollaan juuri Koh Lantalla, mikä tuntuu just nyt Ruotsin siirtomaalta, mutta en osaa edes ärsyyntyä ruotsalaisista, kun ovat niin ystävällisiä ja tyylikkäitä :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 22, 2017 at 14:46

      No sepä se, ne aina onnistuvat kaikessa niin hyvin, että eihän niille voi olla edes ärsyyntyneitä. Mulla oli tuolla suht tukevat retkeilykengät jalassa, ja muu porukka meni ihan lenkkareissa. Retkeilykengät oli hyvät, mutta kyllä täällä olisi voinut jo vaelluskenkiäkin käyttää. Retkeilykengät on vaan sen verran pienemmät ja ketterämmät, että helpommat ja monikäyttöisemmät kantaa reissussa mukana. Mutta muuten puhut kyllä ihan asiaa!

  • Reply Outi lauantai, tammikuu 21, 2017 at 22:45

    Kuulostaa just sellaiselta reitiltä, mihin itse lähtisin mielelläni. Vaaralliset tilanteet on aina tervetulleita, kunhan ei liian vaaralliseksi käy. Haasteita, niistä mä tykkään :) Ja kivat maisemat on ehdottomasti plussaa!

  • Reply Aila keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 07:09

    Kiitos kivasta kuvauksesta! Refugio de Juanarin maasto on yksi lempikohteitani Marbellan seudulla. Vinkiksi niille, joita Conchan valloitus hirvittää, mutta maisemat houkuttavat: Samalta parkkipaikalta voi kävellä aivan leppoisasti oliivilehtojen läpi parillekin näköalapaikalle viitoitettuja polkuja pitkin, jolloin matkaa tulee edestakaisin viitisen kilometriä. Jos kaipaa enemmän haastetta, läheisempi Cruz de Juanarin huippu on helpommin valloitettavissa. Kivikkoinen polku huipulle ja toista kautta laskeutuminen takaisin sopii vaikka reippaille kouluikäisten perheille, vaikka paikoitellen askelta saakin sovittaa tarkasti. Hyvä peruskunto kyllä sinnekin on hyvästä. Matkaa reitille tulee kymmenisen kilometriä ja hyvät kengät tarvitaan. Kävelysauvat mukana olivat hyödyksi myös.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 09:19

      Kiitos sinulle Aila mainioista vinkeistä! Concha ei tosiaan ollut se ihan helpoin kohde, meilläkin jäi yhdellä korkeanpaikankaammon takia matka kesken. :-) Hyviä patikointireissuja tulevaisuudessa, Espanjassa tai muualla! :)

    Leave a Reply