Eräjormana Enontekiöllä osa 1

lauantai, lokakuu 15, 2016

Sitähän saattaisi helposti elämäntyylimme perusteella kuvitella, että me olemme kaupunkilaisdiivoja, joiden mielestä Taka-Töölö on maaseutua ja kehä kolmosen toisella puolella on yhtä paljon elämää kuin ulkoavaruudessa.

No joo. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

Nimittäin minä olen juuri se, joka juoksee aina ratikkaan ja sitten kiroaa kun myöhästyy siitä, vaikka seuraava tulee neljän minuutin päästä. Välillä on pakko uhrautua ja tehdä ostokset Siwassa, jota sydämestäni inhoan, kun lähin Alepa on 300 metriä pidemmällä. Miten se matka tuntuukin niin pitkältä?

Stockan Herkussa on kotoisa tunnelma muiden töölömummojen kanssa shoppailessa, ja tuhlaamme aivan liikaa rahaa ulkona syömiseen ja muihin punaviherkuplassa elävien kaupunkilaishipsterien paheisiin. Betoni on ystävä ja naapurien melut tuntuvat vain kotoisilta.

Eilen nyökyteltiin työkaverin kanssa ymmärtävästi toisillemme, kun selitin, että Töölöön muutettua sen vastasi tajusi, miten kaukana Ullanlinna on kaikesta. Työmatkakin kestäis vartin pidempään!

Enontekiön maisemat

Paljastus: ei me nyt ihan pelkkiä cityjuntturoita todellisuudessa olla!

Oikeastihan meidän kaupunkilaistuneet töölöläissydämemme rakastavat luontoa: mökkeillään paljon, sienestetään, mä marjastan (Mathiaksella ei riitä kärsivällisyys), etsitään uusia retkeilymaastoja lähiseuduilta ja niin edelleen. Eikä me todellakaan olla mitään paljasjalkaisia helsinkiläisiä.

Viime viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa vähän tuulettamaan urbaania ajatusmaailmaamme: meillä oli ihana pikkuloma Enontekiöllä Lapissa, ja siellä päästiinkin kunnon eräjormameininkiin, jota täällä etelässä harvemmin kokee.

Enontekiön maisemat

Lensimme perjantai-iltana Kittilään ja jatkoimme sieltä pari tuntia autolla pohjoiseen. Kun luulin meidän olevan korvessa, käännyimme pienelle hiekkatielle, jota ajoimme vielä toisen ikuisuuden. Mitä kauempana muista ihmisistä, sen parempi, luki Enontekiön asuntomyyntipalstan ilmoituksissakin.

Lähimpään naapuritaloon kymmenien kilometrien matka. Ei puhelinverkkoa, ja sähköa sai vain generaattorista. Juoksevaa vettä löytyy kuulemma siinä tapauksessa, että mä juoksen ämpäreiden kanssa pumpun ja vesisäiliön välillä.

Aamulla mökin ikkunasta näkyi Ounastunturi ja järvi. Se rauha aamulla, kun näit vain muutaman linnun istuskelemassa puun oksalla, eikä äänen ääntä kuulunut mistään. Aurinko nousi kauniina ja ilma oli rapsakka, kuten syksyllä kuuluukin.

Enontekiön maisemat

Ensimmäisenä päivänä ihastelimme ensin kaunista maisemaa ja kävimme ajelemassa isän Defenderillä ympäriinsä. Minäkin pääsin rattiin – en lähtisi sitä monsteria Taka-Töölön kaduilla taskuparkkeeraamaan.

Enontekiön maisemat

Sitten saimme vähän aseenkäyttökoulutusta. Yllätin kaikki paljastumalla varsin käteväksi haulikonkäsittelijäksi.

Defender

Illaksi lähdimme erään järven rannalle. Defender vei meitä eteenpäin keskellä metsää vielä silloinkin, kun tietä ei enää ollut.

Enontekiön maisemat Enontekiön maisemat

Kalasteltiin ja paistettiin makkaraa.

Enontekiön maisemat Enontekiön maisemat Enontekiön maisemat EnontekiöEnontekiön maisemat Enontekiön maisemat

Päivä meni niin nopeasti. Illalla vietettiin aikaa mökissä takkatulen ääressä ja viinilasi kädessä. Ihana Lappi. Onneksi meillä oli vielä toinen päivä edessä, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

PS. Käykää kurkkimassa Iltalehden matkailuosiota, siellä mun Tallinna-vinkkejä!

Instagram: @adventureswithmeri

Facbook: Syö Matkusta Rakasta

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 09:56

    Oi olipa mukavaa palata lapsuuden maisemiin! Äidin puolen suku on aivan tuosta vierestä ja oon viimeksi alakoululaisena käynyt noilla kulmilla. Onneksi näköjään samannäköisenä pysynyt, onpa kaunista! :)

  • Reply Vivi Vinna sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 21:18

    Eräjormailu on kivaa! :) Upeita kuvia. :)

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 23:22

    Tuo ”juokseva vesi” on vähän samanlainen kuin minun urheiluautoni: urheilu on siinä se, kun joutuu sitä autoa työntämään. Tykkään Enontekiön mainoslauseesta, mutta en sentään sinne muuttaisi.

  • Reply Meidän matkassa / Monna maanantai, lokakuu 17, 2016 at 22:01

    Ihania kuvia, ihana Suomi, ihana Lappi ja ihana luonto!!<3 Aah kyllä aina välillä on vain pakko päästä eräjormailemaan, niillä reissuilla mielikin puhdistuu, ai että! :)

  • Reply Veera tiistai, lokakuu 18, 2016 at 10:34

    Mä olin jossain vaiheessa ihan varma, että ei sinne Lappiin asti tule lähdettyä enää ikinä, kun ei siellä ole mitään. Jotenkin kummasti on alkanut silti houkutella just joku tuollainen eräjorma-loma just siellä ei minkään keskellä. :D Tällaiset luonokuvat just lisää sitä inspiraatiota varata Lapin-loma…. Ehkä syksy olis just sopivaa aikaa lähteä, kun talvella on sit jo liika pimeää.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, lokakuu 19, 2016 at 17:48

      Talvella sitten hiihtämään ja laskemaan, jos sellaisesta tykkää. :) Mäkin oon vasta viime aikoina enemmän innostunut kaikesta tällaisesta, osittain blogienkin ansiosta.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta tiistai, lokakuu 18, 2016 at 20:40

    Hauska kirjoitustyyli ja vei heti mukanaan alusta saakka! :) Kauniit maisemat viikonloppulomalle :)

  • Reply Maarit Johanna perjantai, lokakuu 21, 2016 at 16:14

    Tässä oli kyllä erämimmeilyä parhaimmillaan! Ei vitsi miten oon kateellisena kattellu sun kuvia jo instasta tältä reissulta. Näytät sopivan tuonne Hetan pöndelle ihan tosi hyvin! :D

  • Reply Lotta | Watia.fi lauantai, lokakuu 22, 2016 at 05:52

    Voi että, ihana Lappi tosiaankin! Kyllä kaupungissa viihtyy ja siellä on niin kätevää asua, mutta luonnossa on ihana käydä rentoutumassa. Se hiljaisuus ja raikkaus. <3 Enontekiö on ihanaa seutua, jonne voisin matkustaa mielelläni vuosittain.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, lokakuu 22, 2016 at 10:28

      Kyllä, molemmissa on hyvät puolensa. Joskus tulee mieleen, että pitäisikö sitä muuttaa maalle. Mutta on tää kaupunkielämäkin aika jees! ;)

  • Reply sanni lauantai, lokakuu 22, 2016 at 09:46

    Upeita maisemia löytyy meidän maastakin! Vähän jopa tuli inspistä lähteä tutustumaan nimenomaan ruskan aikaan. :)

  • Reply Terhi / Muru Mou lauantai, lokakuu 22, 2016 at 23:53

    Olipas kuvattuna kaksi niin ääripäätä, että en osaisi sanoa kumman valitsisin jos olisi pakko :D Jotain väliltä siis, sillä haluaisin elää ilman naapureita, mutta juokseva vesi ja julkisen liikenteen läheisyys olis aika jees. Upeita kuvia!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, lokakuu 23, 2016 at 06:54

    Vau mitkä maisemat!! Joskus kaipaan oikein tuollaista kunnon erämeininkiä. Ja Suomea, ainakin kun näkee tällaisia kuvia!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, lokakuu 23, 2016 at 11:31

      Joo, selittämätön kaipuu erämeininkiä kohtaan valtaa täälläkin mielen huolestuttavan usein nykyään. ;)

    Leave a Reply