Tiger Leaping Gorge, osa 2: rotkoon laskeutuminen

sunnuntai, tammikuu 10, 2016

(Lue Tiger Leaping Gorge osa yksi täältä.)

Kun uusi aamu vuorilla valkeni, tuntuivat asiat jo vähän positiivisemmilta.

Erittäin yksinkertainen huoneemme oli tarjonnut mukavat yöunet; kylmä ja raikas vuoristoilma yhdistettynä sähkölämmitteiseen patjaan ja kahteen paksuun täkkiin. Hiirten rapisteluja ei lasketa, ja peiton allahan on turvassa kaikelta pahalta.

Heräsin aamulla, avasin huoneemme natisevan oven, vedin puhdasta (Kiinan mittapuulla?) ilmaa keuhkoihini ja sain suoran näkymän vastapäisille vuorille ja siniseen taivaaseen. Silloin tunsin olevani taas elävien kirjoissa ja edellisiltana turhautumisen puuskassa tirautetyt pari kyyneltä olivat enää nolo muisto vain.

Shanghaissa asumisen jälkeen en muuten enää pidä outona sitä, että sinistä taivasta pidetään yhtenä Suomen valttikorttina kiinalaisille turisteille. Ennen mietin, että ei kai se nyt niin ihmeellinen juttu voi olla. Puoli vuotta Kiinassa ja tsadaa – kyllä se vaan on.

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

tiger leaping gorge tea horse guesthouse

Aamiaiseksi banana pancakes, johan  sitä kuitenkin ollaan maantieteellisestä lähelle Kaakkois-Aasiaa ja kauheasti energiaa tarvitaan muutenkin tulevan päivän varalle. Vai mitä niitä tekosyitä nyt olikaan.

Tiger Leaping Gorge Tea Horse Guesthouse

Koska aikataulumme lievästi sanottuna kusahti edellisillan sekoilujen takia, jouduimme tekemään hienoisia paniikkiratkaisuja etenemisemme suhteen. Vuorilta lähtisi vain yksi bussi kaupunkiin koko päivänä, meidän oli siis ehdittävä siihen. Ja koska halusimme päästä päivän aikana vielä alas rotkoon, oli meidän skipattava viimeinen vaellusosio vuorilla ja otettava majatalolta kyyti rotkon alkupisteelle.

Voi helvetti, mä ajattelin. Sen lisäksi että ensin tullaan eksymisen jälkeen maitojunalla takaisin majatalolle jonka jo kerran ohitimme, niin nyt vielä ajetaan taksilla yksi pätkä vaelluksesta. Ei nyt ihan mennyt kuten olin suunnitellut, mutta vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut.

Ei siis muuta kuin järjettömän ylihintaisen kuljetuksen kyytiin ja paikallisen vuoristotien liikenneruuhkaan köröttelemään.

tiger leaping gorge tea horse guesthouse

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

Rotkolle päästyämme lähdettiin laskeutumaan alas. Alemmas ja alemmas, yhä hienompien näkymien luokse. Tämä reitti ei muuten ole heikkohermoisille, sillä muutama todella kapea, liukas ja ahdas kohta on matkan varrella. Oli kiva liukastella mun puhkikuluneille kaupunki-Nikeilla. Jos kuolisin niin kuolisinpa ainakin tyylikkäänä.

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus rotko

Mutta taas kerran ne maisemat! Kuvien kautta ei mitenkään voi ymmärtää sitä tunnetta, minkä mahtipontisena meidän edessä kuovuva vesi yhdistettynä ympärillä jyrkkänä nouseviin vuoriin aiheutti. Vesi oli sinistä, kalliot jylhiä, tää oli kyllä luonnonkauneutta parhaimmillaan.

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

Kummasti edellispäivän itkut ja maitohapoilla olevat reidet ja piikkien runtelemat sääret unohtuivat, kun istui liukkaalla kallionkielekkeellä, vain pienen ”turva”-aidan erottaessa veden valtavasta voimasta.

thumb_IMG_1661_1024

thumb_IMG_1672_1024

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

Yksi aika kuumottava kohta oli tuon jo itsessään todella liukkaan kallionkielekkeen lisäksi sinne johtavat tikkaat. Mulla kesti varmaan 10 minuuttia laskeutua ne alas kun oli pakko varmistaa jokaisella askeleella että kädet ja jalat saa kunnon otteen, ei kauheasti houkutellut ajatus lipsahtamisesta… En siis todellakaan kävellyt niitä kuten kuvassa näkyvä kaverini, vaan pakitin hitaasti pitäen kiinni kaiteista kaikilla voimillani. Alla näkyvässä kuvassa näette miten tukevasta ja turvallisesta hökötyksestä oli kyse.

thumb_IMG_1694_1024

Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus Tiger Leaping Gorge Kiina vaellus

Ihailtuamme paikkaa hyvän tovin alkoi vielä viimeinen kiipeämisurakka. Nyt olisi noustava lähes pystysuoraa vuorenrinnettä ylös. Jostain ihmeestä reisiin löytyi kuitenkin ylimääräistä energiaa, ja nousu meni suht kivuttomasti vaikka pitkä ja jyrkkä olikin.

Loppukaneettina voisin sanoa, että vaikka oma vaelluskokemukseni on ollut hyvin vähäistä, niin Tiger Leaping Gorgen vaellusta Kiinassa suosittelisin kenelle tahansa. Se vaatii paljon ja ihan pahimpien sohvaperunoiden ei varmaan kannata lähteä edes yrittämään, mutta helppojakin osuuksia on eikä tämä missään nimessä ole mikään huippu-urheilutaustaa vaativa reitti.

Do it yourself:
  • Lijiangiin pääsee edullisesti lentäen Kiinan isoista kaupungeista. Vaihtoehtona lento Kunmingiin ja sieltä 8 tunnin bussimatka Lijiangiin.
  • Kaikki Lijiangin majatalot, hostellit ja hotellit järjestävät kyydityksiä ja erilaisia päiväretkiä Tiger Leaping Gorgelle.
  • Bussimatka kestää noin 2,5 tuntia ja matkalla on yksi pysähdys.
  • Parhaan kokemuksen saamiseksi kannattaa vaellukselle varata kaksi päivää aikaa.
  • Vaellusreitin varrella on majataloja parissa eri kohdassa – kahden päivän aikana kannattaa pyrkiä yöksi kauempana sijaitseville, jolloin seuraavana päivänä jää aikaa loppureitin lisäksi rotkoon laskeutumiselle (tässä siis itse mokasimme).
  • Middle Tiger Leaping Gorgelta lähtee bussi takaisin Lijiangiin kerran päivässä klo 15 Tina’s Guesthouselta. Bussiliput voi ostaa jo reitin varren majataloista tai vasta Tina’sista.

Muistakaahan käynnissä oleva Matkamessulippujen arvonta!

You Might Also Like

53 Comments

  • Reply merikukka sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 18:46

    Kaunista! Apua, mitkä portaat O_O, en olisi varmaan itse uskaltanut kävellä noita. Miksi se on aina niin, että mitä kauniimpaa, sitä vaikeampi on sinne pääsy.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 20:11

      No juuri noinhan se taitaa yleensäkin olla. Eipä oo liiaksi turisteja ainakaan niissä paikoissa! ;)

  • Reply Annika sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 20:07

    Voin vain kuvitella kuinka upealta tuo paikka näyttää ja tuntuu ihan livenä. Ja ehkä kokemus tuntuu vielä paremmalta juuri sen takia että sen eteen joutuu tekemään hiukan töitä :D

  • Reply Noora maanantai, tammikuu 11, 2016 at 00:45

    Upeita maisemia edelleen! Niinhän se taitaa mennä, että kaikkein huikeimpien maisemien saavuttamiseen pitää nähdä hieman vaivaa :) Ja varmasti harmitti se, että suunnitelmia piti muuttaa ja reittiä lyhentää. Mutta parempi vähän lyhennetty reissu kuin ei ollenkaan! Jännä tuo sinisen taivaan markkinointi muuten. Ei tuollaista edes tule ajatelleeksi, kun omalle kohdalle taivaan (värien) näkeminen on niin itsestäänselvää.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 10:24

      Niin, toisaalta tuonne rotkoonkin laskeutuminen ja etenkin sieltä nouseminen oli työlästä, enkä oikeasti tiedä miten olisin sen jaksanut, jos olisimme tehneet jo 10 kilsan vaelluksen samana päivänä ennen sitä… Ja muutenkin, parhaat maisemat ovat kuulemma juurikin reitin alkupäässä ja sitten tuo rotko. Joten ehkä me emme niin paljon menettäneetkään!

  • Reply Terhi / Muru Mou maanantai, tammikuu 11, 2016 at 01:28

    Upeat on maisemat! Tuolla ei kyllä paljoa haluaisi liukastua tai astua harhaan, saattaisi käydä köpelösti…

  • Reply Vintagella maanantai, tammikuu 11, 2016 at 04:08

    Upean näköinen paikka!

  • Reply Reetta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 04:46

    Tuo on juuri sellainen paikka, minne haluaisin!!! Tiibetiläiset rukousliput nähtyäni oli pakko katsoa kartasta, missä Lijiang sijaitsee – siellähän se, Himalajan rinteillä! :) Lempialuettani, siis. Kiinan puolella ei tosin ole koskaan tullut käytyä, mutta nuo rautalangasta viritellyt ”turva-aidat” taitavat kuvastaa aika hyvin paikallista meininkiä… :D Olisin varmaan itse kiinnittäytynyt noihin häröihin portaisiin vielä via ferrata -kiipeilysetillä, sen verran huterilta näyttävät… Kuinka pitkä tuo reitti muuten oli, noin kilometreissä tai ajassa mitattuna?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 10:29

      Periaatteessa ei edes kovin pitkä, mutta nousuineen koko reitti vaatii kyllä kaksi kokonaista päivää. Ensimmäisenä päivänä kilomterejä oli kai noin 15 ja toisen päivän reitti olisi ollut, jos siis olsiimme ikinä saavuttaneet määränpäämme ekana päivänä, 10 km + rotkoon laskeutuminen. Rotkoon laskeutuminen ja sieltä nousu ottaa noin kolme tuntia.

      Ja joo, kirjoitinkin juuri edelliseen tätä käsittelevään postaukseen että vuorilla näytti juuri siltä, miltä kuvittelelisin Tiibetissä näyttävän.<3 En koskaan päässyt Tiibetiin asti tällä reissulla, mutta sainpahan tästä jotain lohtua. :)

  • Reply Kohteena maailma maanantai, tammikuu 11, 2016 at 05:55

    On kerrassaan upean näköistä! Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen seikkailu teillä kokonaisuudessaan :-)

    Muistan itsekin hyvin kerran Karhunkierroksella päätyneeni ratkaisuun, että mennään viimeiset parikymmentä kilometriä autolla. Oli jo riittävän hyvä reissu takana ja kun satuttiin saamaan kyyti suoraan mökille, niin ei jaksettu enää viimeisiä tuntureita ruveta ylittään kaikkien kamojen kanssa. Että retkeilyä voi harrastaa näinkin :-D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 10:30

      No hyvä tietää että muutkin turvautuneet apukeinoihin. :D Mielessäni vain toivon, ettei me missattu jotain elämää hienompia näkymiä tuon taksivalinnan takia.

  • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 11, 2016 at 14:59

    Siis saattaisin lähteä, mutta saattais tulla myös pupu pöksyyn :D Jossain blogissa oli muistaakseni ihan seikkailuvideo tuon kanjonin patikkareitistä ja siis miten eeppiset maisemat voikaan olla. Me ollaan ehkä liian ”mukavuudenhaluisia”, että telttaillaan ja matkaillaan mieluummin länsimaissa, kuin Kiinassa. Tuntuu meille jotenkin liian extremeltä lähteä tuonne. Eiköhän sitä sinnekin joskus kuitenkin eksy. Kiinassa on kaikki niin suurta ^^

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 19:26

      Kiinaan vaan! ;) Kaikkeen tottuu ja en usko että tää on niin paha edes kuin monet kuvittelee. :)

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja maanantai, tammikuu 11, 2016 at 16:03

    No ei ollut ihan jämerimmästä päästä nämä ’turva-aidat’, mutta maisemat sen sijaan ovat todella upeat!

    Se on muuten ihan totta, että sinistä taivasta ja puhdasta hengitysilmaa osaa arvostaa aivan eri tavalla koettuaan saasteisemman ympäristön. Hyvä, että Kiinasta löytyy vielä näitä helmiä!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi maanantai, tammikuu 11, 2016 at 17:44

    joskus suunnitelmien kosahdettua joutuu turvautumaan niihin ylihinnoiteltuihin takseihin (toivon, että tuolla ne eivät ole ihan häikäilemättömiä kuin Lähi.idässä kuitenkaan…?) mutta toivon, että kuitenkin kannattti ja elämys oli sen arvoinen :-)?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 11, 2016 at 19:25

      Elämys oli jopa sen ylihintaisen taksin arvoinen! Nyt puhutaan euroissa muutamista kympeistä (ja sekin vielä jaettuna kahdelle henkilölle), että ei se nyt niin paha hinta ollut. Mutta ärsyttihän se, kun kyydin oikea arvo olisi ollut varmaan noin 5 euroa. :D

  • Reply Jasmin maanantai, tammikuu 11, 2016 at 23:11

    Mä olisin niin kovasti halunnut tehdä tän vaelluksen mutta olin Lijiangissa heinäkuussa mikä on ilmeisesti sadekautta siellä ja mua peloteltiin sen verran mutavyöryillä että en lopulat uskaltanut paikalle lähteä. Ehkä ihan hyvä, ei noi turvatoimet parhaimmasta päästä näytä olevan vieläkään mutta oon kullut että ennen siellä ei ollut edes aitoja :D Mutta joo, toi sininen taivas oli kyllä ensimmäinen asia mikä pisti silmään kun saavuin aikanaan Yunnaniin. Taisin mä ottaa siitä pari kuvaakin ja osoitella innoissani sitä sinisen taivaan ihmettä…

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 12, 2016 at 11:40

      Siis mä tuolla reitillä just mietin jotain sun aikaisempaa kommenttia missä (muistaakseni) olit just sanonu ettet päässy tonne vaellukselle sadekauden takia. Ja siis oikeesti hyvä varmaan niin, koska jos siellä oli nyt jo joitain kuumottavia kohtia niin voin vaan kuvitella mitä ne ois ollu sateen ja mudan kanssa.

      Ja mitääää siis kamalaa jos ei ollu edes tota kämästä aitaa ennen? Nyt pysty sentään tuudittautua ajatukseen että jos hyvä tuuri käy niin pudotessa saatat jäädä kiinni johonki tollaseen rautalanganpätkään. Ehkä. :D

  • Reply Kiia tiistai, tammikuu 12, 2016 at 01:53

    Tämä on yksi niistä paikoista mitä suunniteltiin käytäväksi silloin Kiinan turneella. Nyt kun katson kuviasi, alkoi harmittamaan ettei päästy tuonne saakka :)
    Haastavalta kuulostaa, mutta toisaalta tuollaisista jutuista jää aina parhaat muistot! Kuvittele jos tuonne alas menisi liukuportaat. Koko homma olisi ihan plääh ;)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 12, 2016 at 11:33

      Hah, hyvä pointti! :D Jäipä teillekin sitten vielä syy palata Kiinaan joskus hamassa tulevaisuudessa. :)

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, tammikuu 12, 2016 at 21:22

    Huikeat on maisemat – ja banaanipannukakku saa veden kielelle!

  • Reply Stacy Siivonen tiistai, tammikuu 12, 2016 at 22:19

    Portaat näyttävät todella ”kutsuvilta”. Juuri tuollaisiin paikkoihin minä tungen itseni ja sitten mun kaverini, joka painaa vain puolet siitä mitä minä valittaa, kun minulla on niin hyvä kunto! No, ei se mitään, nuo maisemat kyllä korvaavat sen jos sinne pääsy aiheuttaa hieman kuumotusta.
    Suomen taivas on kyllä useimmiten harmaa.

  • Reply Virpi/ Täynnä tie on tarinoita keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 00:12

    Ooo, vaellusjuttuja, mun lemppareita! :) Näyttää ja kuulostaa haastavalta, mutta varmasti kaiken vaivannäön arvoinen reitti! Tuo eka osa mennyt multa ohi, täytyypä käydä lukaisemassa sekin.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 10:50

      Ai niin, sä oletkin tollainen vaellustyyppi. :) Kaipa pieni haastavuus teki reitistä vaan ikimuistoisemman. Kyllä nyt hymyilyttää, sillon ei. :D

  • Reply Titta & Thomas / IKILOMALLA keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 09:56

    Ihana paikka, harmi että teidän matka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan! Me vaellettiin pari kuukautta sitten koko Tiger Leaping Gorge reitti ja tehtiin kokemuksestamme video: http://ikilomalla.fi/tiger-leaping-gorge/

    Sieltä pääset kurkkaamaan myös tuon reitin loppupätkän reitistä. Siellä oli mm. vesiputous, joka jouduttiin ylittämään :D

    t. Titta IKILOMALLA

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 10:49

      Moi, olenkin käynyt teidän tarinat jo lukemassa. :) Hienolta näytti vesiputous, harmi ettei me sitä päästy näkemään.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 16:37

    Hienot on maisemat, ja voi vitsi, katsoin juuri viikonloppuna elokuvan, jossa amerikkalainen psykologi lähti etsimään onnen olemusta mm. Kiinasta ja noi eka kuvat näyttää ihan samalta, kuin siinä elokuvassa! Minun espanjalaiset opiskelijani muuten sanoivat samaa Suomen taivaasta: että se on yksi Suomen parhaita puolia. Tuntui hassulta kommentilta :).

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 23:40

      Oi, olisko tuolla kuvattu? :) Sininen taivas on meille niin itsestäänselvyys, ja hyvä niin<3

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 19:25

    Tosi upeat ja kauniit maisemat! Tykkään vuoristoista ja niitten maisemista todella paljon, vaikkei musta mitään patikoitsijaa tai retkeilijää saakkaan :D

  • Reply Jenna / Journey Diary -matkablogi keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 20:38

    Mua varmasti pelottais tuolla! :-D Mutta maisemat on kyllä sen arvoiset! Kamalaa ajatella, ettei Kiinassa pysty kaupungeissa hengittää normaalia ilmaa, täällä metsän keskellä se on niin itsestäänselvyys..

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 23:39

      Ei vois paremmin sopia sanonta, että sitä ei ymmärrä mitä omistaa ennen ku sen menettää. Puhdas ilma on niin itsestäänselvyys Suomessa.

  • Reply sarisaviranta torstai, tammikuu 14, 2016 at 00:49

    Aivan ihana paikka! Tällaiset vähän extreme-jutut on aina mun makuun, menee siis tää mesta todo-listalle!

  • Reply Sanna I Siveltimellä torstai, tammikuu 14, 2016 at 20:56

    oops, aika tarkkana varmaan sai olla tuolla portailla. Itsensä voittaminen on kyllä huikeaa tälläisillä vähän extreme-kokemuksilla! Tuttuja fiiliksiä mitä tulee omiin vuorenvalloituksiin :)

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, tammikuu 15, 2016 at 04:37

    Mahtava tarina! :)

    Kuten Sannalla, tulee kyllä tästä mieleen myös omat kokemukset Himalajalla. Tiet on mitä on, ruokakin vähän jotain siihen suuntaa, ja reidet ja pakarat huutavat kuudetta päivää maitohappoja 6 tunnin porrasnousun jälkeen.

    Mutta niin, ne maisemat, ne maisemat, niiden takiahan sitä ihminen näkee ties millaista vaivaa. Ja kyllä, voisin ehkä lähteä tännekin.

  • Reply Annika | Travellover lauantai, tammikuu 16, 2016 at 03:12

    Ihanalta näyttää, mutta jos tietäisin kaikki notkuvat tikkaat ja ahtaat paikat ja hiiret ja. No niin. Jotenkin niin näen itseni istumassa samassa paikassa ihailemassa kuohuvaa vettä, mutta toisaalta taas aika vaivan takana. :)

  • Reply Sukellus Asiaan lauantai, tammikuu 16, 2016 at 16:16

    Niinpä, luontokohteet harvoin pääsee oikeuksiinsa valokuvissa ja se niissä onkin omalla tavallaan hienoa; pitää siis mennä itse paikan päälle kokemaan! Hienolta paikalta näyttää!

  • Reply Jenni / Globe Called Home sunnuntai, tammikuu 17, 2016 at 01:57

    Joo-oh, mä en tuonne kyllä varmaan lähtisi ilman approach-kenkiä tai vähintään jotain tosi hyväpohjaisia vaelluskenkiä. :D Mutta et kyllä ole ainoa, joka vaeltaa kaupunki-Nikeillä. Joskus kaupunkilenkkareita näkee ihmisten jalassa vaikeiden nelitonnisten vuortenkin huipulla, ja silloin hieman pyörityttää silmiä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 17, 2016 at 15:18

      Hehe joo jos tästä vaelluksesta nyt tulee tapa (jää nähtäväksi) nii sit lähtee kyllä uudet kengät ostoon! :D

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, tammikuu 17, 2016 at 05:30

    Ihanaa, luonto kaikkine ihmeineen on vaan niin parasta. Ehkä tuossa ei kaiken ihailun keskellä enää niin kovin harmita se, että on joutunut ajelemaan ylihintaisilla takseilla tai edes se, että edeltävä päivä on ollut vähän rankempi. :)

  • Reply Minna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 15:02

    Huhhuh mitkä portaat, en tiedä, olisiko itseltä jäänyt kiipeämättä! Upean näköisiä maisemia :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 25, 2016 at 15:56

      Heh, no sen kerran kun oli tonne asti itsensä saanut niin ei voinut jättää menemättä. ;)

    Leave a Reply