Jouluhyökkäys, uuden vuoden reivit & muutto uuteen asuntoon

lauantai, tammikuu 2, 2016

Hyvää uutta vuotta rakkaat blogin seuraajat! Täällä mässyttelen vielä viimeisiä Suomesta tuliaisena saatuja pipareita ennen vuorokauden vaihtumista, mulla 1.1. on aina vielä juhlistatoipumispäivä ja 2.1. yritetään sitten palata ruotuun vähän kaiken suhteen. No yleensä se onnistuu noin kahdeksi päiväksi mutta ajatushan on se mikä merkitsee.

Täällä Kiinan päässä on viime viikot menty sellaista haipakkaa että hyvä kun itse pysyy perässä. On matkustettu Yunnanissa (vitsi mitä postauksia odottelee luonnoksissa!), vietetty siellä joulua, palattu Shanghaihin ja suoritettu pienimuotoinen muutto, kestitty kaveria viikon verran ja nyt viimeisimpänä otettu vastaan uusi vuosi Shanghain tapaan. Mistä edes aloittaisin kertomaan. Tässä postauksessa muuten historian rakeisimmat kuvat, you have been warned.

1390489_10153808764854410_6836310038770680199_n

Joulu. Kyllä oli ikävä suomalaista joulua. Nukahdin iltaisin lanttulaatikon kuvat silmissäni. No se oli kyllä valhe. Mutta ikävä oli joka tapauksessa ja joulu ei kauheasti Dalin kaduilla näkynyt. Olimme siis joulun päivät Dalissa, joka on pieni hippikaupunki (no, niin hippi kuin Kiinan mittapuulla nyt voi olla) Yunnanissa.

Joulusta tuli kuitenkin ikimuistoisempi kuin olin odottanut. Jouduimme nimittäin yllätyshyökkäyksen kohteeksi matkalla illaliselle. En ehtinyt reagoida mitenkään, kun joukko kiinalaisia teinipoikia hyökkäsi kimppuuni suihkuttaen valkoista mönjää mun niskaan, korviin, naamaan, selkään, rintaan ja ihan joka paikkaan. Päästin kauhistuneen kiljahduksen ja juoksin sivummalle vain huomatakseni, että kaverini oli joutunut saman terroriteon kohteeksi.

Dali China fake snow war

Sitten katsoin ympärilleni ensimmäistä kertaa kunnolla ja tajusin mitä oli meneillään: koko Dali oli varustautunut spraypulloilla, sadetakeilla ja maskeilla ja jahtasi toisiaan ruiskuttaen ”lunta” eli saippuavaahtoa toistensa päälle. Näky oli hulvaton. Ihan kuin Suomen vappu, paitsi että kaikki sotivat toisiaan vastaan.

Kun olimme saaneet pyyhittyä pahimmat vaahdot silmistämme ostimme heti viereisestä kojusta omat spraypullot ja lähdimme kostoretkille – ensimmäisenä kohteena tietenkin meidät yllättäneet teinipojat. Tätä sitten jatkettiin koko ilta. Vanhan kaupungin kadut näyttivät sotatantereelta ja ihmisten varustautumisesta olisi voinut luulla että uusi SARS-epidemia on puhjennut.

Me laowait eli länkkärit saimme tietenkin extrapaljon huomiota, eli hyökkäyksiä. Lopulta päädyimme baariin jonkun kiinalaisseurueen kanssa, mutta sieltä kuitenkin melko hyvissä ajoin limaisina mutta onnellisina takaisin hostellille. Hyvää joulua vaan.

No entäs uusi vuosi sitten? Samanlaista säätöä täällä kuin aina Suomessakin. Loppujen lopuksi ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut. Menimme ensin tyttöjen kanssa syömään Sichuan Citizeniin, josta lähdimme myöhemmin taksilla Hotel Indigon kattobaariin odottamaan vuorokauden vaihtumista.

thumb_IMG_1874_1024

Siellä oli kunnon bileet käynnissä, ja suolaisen sisäänpääsymaksun hintaan kuului drinkin lisäksi kaikkea outoa sälää kuten karvaisia korvasuojuksia, minitamburiineja, marakasseja ja hattuja. Kyllä kannatti maksaa…

thumb_IMG_1875_1024

Paikalla oli juuri sopiva määrä ihmisiä. Edes Bund ei ollut ruuhkainen, mitä olimme kovasti pelänneet – viime vuonna Bundilla eli Shanghain kuuluisala joenvarsikadulla kuoli kymmeniä ihmisiä väentungoksen takia. Ehkä ihmiset olivat tätä pelästyneet ja välttelivät nyt aluetta. Ei haitannut meitä.

Oli hienoa laskea sekunteja vuoden vaihtumiseen Shanghain pilvenpiirtäjiä ihaillen. Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan… Ja pettymys. Nimittäin ilotulituksia ei ollut. Viime vuodesta pelästyneenä kaupunki oli laittanut stopin ilmeisesti sillekin hommalle. No, mitäs pienistä, eihän sitä oltukaan odotettu kuin koko ilta ja paikka valittu sen perusteella, että nähdään ainakin raketit.

thumb_IMG_1876_1024

Indigosta matka jatkui muutaman mutkan kautta The Mansioniin, jossa sitten tampattiin tanssilattialla parin drinksun voimalla aina aamukasiin asti. Sitten taksiin, jossa kyllä hävetti kun päivänvalossa näki itsensä – tukka hikisenä, sukkikset rikki, ääni lähteneenä. Yritin toiveikkaasti ajatella, että taksikuski varmaan tajuaa että tältähän sitä kuuluukin näyttää hyvien uuden vuoden bileiden jälkeen. Jep, turha toivo. Kotona heräsin sitten viideltä ja loppupäivä sujui pizzaa syöden (thank god for Sherpa’s food delivery) ja vuorotellen sohvalla ja sängyllä tuskassa kieriskellen. Onneksi norjalainen kämppis jakaa mun skandinaavisen biletystapani ja täällä me yhdessä ollaan naureskeltu toisillemme päivän mittaan ja kilpailtu siitä, kumman pizza toimitetaan ekana.

Niin, mä olen siis muuttanut. Viimeiseksi kuukaudeksi sain karistettua Yangpun alueen, joka Shanghain susirajanakin tunnetaan, pölyt jaloistani. Hyvästi kylmä asuntolahuone, nuhjuinen kylppäri ja välillä hermoja raastanut kämppis (toimi muuten varmasti myös toiseen suuntaan vaikka niin rakastettava ihminen oonkin).

Tervetuloa uusi huone isosta kämpästä 16. kerroksesta aivan Shanghain keskustasta, Yuyuan Gardenin vierestä, kävelymatkan päässä Bundilta. Pilvenpiirtäjät vilkkuu ikkunasta. Ja on sohva, telkkari, keittiö, mitä nyt ihminen voi luksuksena pitää monen kuukauden asuntolaputken jälkeen. Norjalaisen kämppiksen kanssa tullaan hyvin juttuun. Miinusta siitä, että kylmyydestä ei pääse täälläkään eroon. Ainoa paikka jossa ei oo tarvinnut tänä talvena palella oli Renaissance-hotelli, jossa yövyttiin Matskun kanssa viime vierailunsa aikana. Mutta viis kylmyydestä, nyt on niin ihanan helppoa kipaista kaupoille ja ravintoloihin, kun ei tarvitse varata tuntia suuntaansa päästäkseen jonnekin. Pääsee esimerkiksi tämän herkullisen #fitnesslifestyle -aamiaiseksi nimeämäni kaloriydinpommin luokse hetkessä. Ootteko ikinä nähneet yhtä mehevän näköisiä pannukakkuja?

thumb_IMG_1849_1024

Romaani on nyt tullut päätökseensä ja tärkeimmät kuulumiset päivitetty. Ensimmäinen postaus Tiger Leaping Gorgesta on muuten melkein valmis, ehkä saan sen jo huomenna julkaistua.

Pyöräytetään tällä postauksella uusi blogivuosi käyntiin, toivottavasti siitä tulee yhtä mielenkiintoinen kuin viime vuodesta! Blogia kävi muuten viime vuonna lukemassa noin 43 000 yksittäistä kävijää. Kasvu on ollut huomattavaa – vielä tammi-helmikuussa lukijoita oli vain noin 1000 kuussa, kun kesän jälkeen lukijoita on ollut säännölliset 4000 – 6000 kuukaudessa. Jee! :)

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sandra lauantai, tammikuu 2, 2016 at 03:41

    Siis voi jumantsuikka mitä pannareita!!! Ah ja oih, kyllä maistuis!

    • Reply Meri lauantai, tammikuu 2, 2016 at 08:48

      Ihan jäätävän kokoinen annos mutta ei hitto ne oli hyviä!

    Leave a Reply