Huangshan eli Yellow Mountains

maanantai, syyskuu 28, 2015

Huangshan-vuoristo eli Yellow Mountains on vuoristo Kiinan Anhuin maakunnasta. Se on yksi Kiinan upeimmista luontonähtävyyksistä ja myös Unescon maailmanperintökohde.

thumb_IMG_2066_1024

Kun nyt Kiinassa kerran ollaan, niin ei tätä paikkaa tietenkään voinut jättää näkemättä. Pakkasimme rinkat ja otimme torstai-iltana 11 tunnin yöjunan Huangshania kohti. Bussillakin (6,5h) olisi toki päässyt. Juna on köyhän miehen valinta mutta meillä ei ollut valittamista.

Juna-asemalta matkaa jatkettiin vielä noin tunnin verran minibussilla, jonka jälkeen vielä turistibussilla vuoren rinnettä ylöspäin varsinaiselle sisäänkäynnille. Tosin jotkut itsestään liikoja luulevat vaihtarit saattoivat yrittää patikointoa sisäänkäynnille… Kolmen tunnin kapuamisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja ottaa bussi loppumatkalle, sillä vasta puoliväli oli saavutettu eikä varsinaisesta sisäänkäynnistä vuoristolle ollut tietoakaan. Ja lisää kiipeämistä oli luvassa. Paljon.

thumb_IMG_5094_1024

Sisäänkäynnistä vuorille sai opiskelijakortilla alennusta. Hotellimme Yupinglou Hotel sijaitsi ensimmäisen vuoren huipulla. Meillä oli hieman sekoilua reittien kanssa, eikä lopulta oikein oltu varmoja mitä reittiä oltiin menossa ylöspäin. Lähettiin vain kapuamaan. Itsehän olin jotenkin missannut tämän faktan että hotelli todella oli vuorilla ja olin pakannut sen mukaisesti. Toisin sanoen kaiken tarvittavan ja aika paljon ylimääräistäkin. Siis ihanko oikeasti muutenkaan tarvitsin tuolla läppäriä, farkkuja, valtavan paksua kirjaa… Reppu painoi varmaan 10 kiloa. Oli hiukan fysiikka koetuksella.

thumb_IMG_2085_1024

Vieläkin itkettää ja naurattaa kun ajatellen tuota vuoren juurelta laskien 15 kilometriä, joka me talsittiin. Yli 6 kilometriä siitä oli PELKKIÄ JYRKKIÄ PORTAITA. Ei mitään, ei siis yhtään mitään muuta. Jyrkkiä, vanhoja, sateesta liukkaita portaita. Kuusi kilometriä ylöspäin. Pidän itseäni hyväkuntoisena, ja silti luovuttaminen oli lähellä monta kertaa. Niin oli muillakin. Ainoa syy jatkaa oli se, että ei ollut muita vaihtoehtoja: kun oltiin noin puolivälissä reittiä, oli meidän jo alettava kiiruhtaa ylöspäin ettemme joudu jäädä reitille pimeän laskeuduttua. Alas olisi ollut aivan yhtä pitkä ja tuskainen matka.

thumb_IMG_2059_1024

thumb_IMG_2062_1024

Olimme ainoat, jotka raahautuivat ylös tätä kautta. Kiinalaiset ottivat cable carin ylös ja kävelivät alas. Nauroivat ja haukkuivat läskeiksi ulkomaalaisiksi, kun ähisimme isoine rinkkoinemme ylöspäin – kiitos kannustuksesta! En tiedä mikä oikeastaan oli se syy, että me skippasimme cable carin ja uhrasimme reisilihaksemme patikoinnin alttarille. Askel kerrallaan, hiki valuen, toisiamme tsempaten. Kaikilla oli pariin kertaan kyyneleet silmissä, kun portaat eivät vain loppuneet. Aina mutkan takaa ilmestyi entistä jyrkempi ja pidempi portaikko. Vettä kului litratolkulla, samoin keksejä, suklaapatukoita ja banaaneja, joita sai onneksi ostettua pienistä reitin varrella olevista kojuista. Energiataso oli nollassa.

thumb_IMG_2063_1024

Kaikkien pakarat olivat tulessa jo ensimmäisen vartin kiipeämisen jälkeen. Kuvitelkaa, miltä jalat tuntuivat viisi tuntia myöhemmin, kun vihdoin saavutimme vuoren huipun. Viisi tuntia pelkkiä portaita. Huipulla oli jäätävän kylmä kuuden aikaan illalla, ja oli äkkiä paettava hotelliin lämmittelemään.

thumb_IMG_2064_1024

Yupinglou-hotellin halvin dormihuone oli kokonaan meidän seitsemän käytössä. Eivät taida yhden käden sormet riittää laskemaan kaikkia ötököitä, jotka huoneesta tavattiin. Ei se kuitenkaan paljoa haitannut, koska olimme niin väsyneitä, että kävimme vain syömässä hotellin ylihintaisessa ravintolassa ja kävimme nukkumaan jo kahdeksalta. Päivä oli ollut sateinen ja sumuinen ja maisematkin pitkälti sumun peitossa. Nukahdin toivoen parempaa säätä huomiselle.

thumb_IMG_2079_1024 2

Toiveeni toteutui – toisena päivänä sää oli huipullakin kirkas ja aurinkoinen. Olimme heränneet jo ennen viittä katsomaan auringonnousua, mutta sumun takia sitä ei näkynyt. Lähtiessämme uudestaan liikkeelle parin tunnin päästä oli sumu kuitenkin hävinnyt paljastaen upeat vuoristot – ja tuhannet kiinalaiset patikoimassa samoissa maisemissa.

thumb_IMG_9410_1024

thumb_IMG_2081_1024

Luonnonrauha ja Merin mielenrauha olivat vakavasti uhattuna, kun kiinalaiset huusivat kurkku suorana vuoristoissa yrittäen saada kaikuja aikaan, soittivat kannettavista kaiuttimista My Heart Will Go On keskellä kauneimpia maisemia ja muuten vaan hölisivät, hälisivät ja tönivät minkä ehtivät. Ja räkivät, tietenkin.

Enempää en noita turistilaumoja tuomitse; sellaisenahan olimme itsekin liikkeellä. Hälystä huolimatta paikka oli lumoava. Taianomaista fiilistä oli mahdotonta ikuistaa kameralle.

thumb_IMG_2093_1024

thumb_IMG_2118_1024 thumb_IMG_2085_1024  thumb_IMG_2095_1024 thumb_IMG_2098_1024 thumb_IMG_2105_1024 thumb_IMG_2112_1024 thumb_IMG_2113_1024 thumb_IMG_2125_1024 2 thumb_IMG_2119_1024

thumb_IMG_2116_1024

Vaikka yhtä rankkaa nousua emme joutuneetkaan enää toisena päivänä tekemään, oli niitä portaita tällekin päivälle kiivettäväksi aivan riittävästi.

Välillä mentiin niin jyrkästi alas, että huippasi.

thumb_IMG_2104_1024

Ja sitten kiivettiin taas korkeuksia kohti. Ei tehnyt mieli paljon alas katsella.

thumb_IMG_2110_1024

Onnen väristykset valtasivat meidät aina, kun saatiin kulkea portaita alaspäin. Jossain vaiheessa portaita alkoi kahden päivän jälkeen olla takana kuitenkin niin paljon, että sekä ylös että alas meneminen tuntui raskaalta ja kivuliaalta.

Jakauduimme porukan kanssa kahtia ja osa lähti lyhyemmälle reitille, minä muutaman muun kanssa pidemmälle. Jos lähtee Huanghsaniin, kannattaa reitteihin ehdottomasti sisällyttää kierros Grand Canyonilla. Maisema muuttui erinäköiseksi, kenties jopa upeammaksi kuin muualla. Ihmisiä oli varmaankin reitin raskauden takia huomattavasti vähemmän.

thumb_IMG_2140_1024 thumb_IMG_2144_1024

thumb_IMG_2145_1024

thumb_IMG_2146_1024

thumb_IMG_2136_1024

thumb_IMG_9431_1024

Loppuhuipennuksemme oli matka cable carilla vuoren huipulta alas. Vaikka olimme huokailleet mahtavia maisemia, niin tämä oli vielä kirsikka kakun päälle. Noin 15 minuutin matka korkeuksissa vuorten keskellä oli jotain käsittämättömän upeaa. Yellow Mountains oli ehdottomasti yksi tähän astisen Kiinan reissun kohokohtia, jonka hienoutta kamera ei pystynyt mitenkään ikuistamaan.

thumb_IMG_2154_1024

Vinkkejä Huangshaniin suuntaaville:

  • Varaa majoitus ajoissa – varsinkin viikonloput ruuhkauttavat aluetta.
  • Suosittelen yöpymistä vuorilla, mutta päiväretkikin on mahdollinen. Majoitusta löytyy myös vuorien alla olevista kylistä.
  • Suunnittele hyvin. Valittavana on useita reittejä, toiset helpompia ja toiset vaativampia. Myös maisemissa on eroja.
  • Vaikka tykkäisi patikoinnista, on cable car maisemineen kokemisen arvoinen suuntaan tai toiseen.
  • Jos mahdollista, tarkkaile säätilannetta muutama päivä ennen reissua – sateisella ja sumuisella säällä ei maisemista ole paljon iloa.
  • Vaikka olisi kesä, on vuoren huipulla etenkin iltaisin ja öisin todella kylmä – ota lämpimiä vaatteita mukaan.
  • ÄLÄ ALIARVIOI REITTIEN VAATIVUUTTA.

Ja mikäli jossain vaiheessa kiipeäminen alkaa väsyttää, onneksi Kiinassa rahalla saa mitä vain. Vaikka koko vuoriston voi kiertää näinkin:

thumb_IMG_2089_1024

 

 

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Muru maanantai, syyskuu 28, 2015 at 08:17

    Vautsi! Aika makeita kuvia on sullakin :) Upeet maisemat!!

  • Reply Jenna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 08:49

    Repesin niin tuolle vikalle kuvalle. Kiinalaiset turistit ovat kyllä äänekästä (ja räkivää) sakkia, mutta niin ovat monet muutkin turistit.
    Tuo Yellow Mountais on mun Kiinan bucket listalla ollut pitkään ja toivon, että seuraavalla Kiinan reissulla päästään sinne. Tässä oli tosi paljon hyviä vinkkejä. Mä jotenkin näen itseni tuskailemassa noita rappusia ylöspäin, sillä ei varmasti otettais cable caria ylös, vaan alas :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, syyskuu 28, 2015 at 16:57

      Se oli kyllä TÄYTTÄ tuskaa, mutta ylhäällä oli niiiin voittajaolo! :) Täälläkään ei muuten tullut montaakaan länsimaalaista turistia vastaan, ihan muutama hassu vaan. Kiinalaiset osaa kyllä ottaa ilon irti elämästä! :D Toivottavasti pääset käymään täällä, oli paljon upeampi paikka kuin mitä yksikään näistä kuvista antaa ymmärtää.

  • Reply merikukka maanantai, syyskuu 28, 2015 at 10:31

    Hyvä te, kun jaksoitte kävellä! Näyttää hienolta, myös ne kaikki portaat, näyttävät tosi pelottavilta! Viimeinen kuva :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, syyskuu 28, 2015 at 16:58

      Välillä oli niin jyrkkiä portaikkoja ettei tiennyt, pitäisikö katsoa ylös vai alas vai ei yhtään minnekään, ettei alkaisi pelottaa. :D Mutta kun kerran sille tielle oli lähdetty niin paluuta ei ollut, hehe.

  • Reply Maarit Johanna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 12:56

    Melekonen paikka ja ihan hurja määrä portaita! Tuolla saa varmasti kovan kunnon kasvatettua jos asuu lähellä. Tietäis mihin lähtiä lenkille :D Voi meitä heikkoja suomalaisia. Pitäis kyllä saada vähän jotain korkeuserotreeniä ennenkuin tuonne uskaltais. Mutta kyllä noita maisemia nyt lähtis kattomaan muutenkin. Kelpuuttaisin itsekin Unesco-kohteeksi!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, syyskuu 28, 2015 at 17:02

      Haha joo ton pienen iltalenkin ku vetäsis pari kertaa viikossa niin ois äkkiä rantakunnossa! :D Oli kyllä yksi elämäni suurimmista pinnistyksistä toi nousu. Me ei pystytty edes seuraavana päivänä jättämää tavaroita hotelille koska reitti kulki toista kautta takaisin, joten jouduttiin silloinkin kantamaan täpötäysiä rinkkoja selässä koko päivä. Hikoiluttaa pelkkä muisteleminen.

  • Reply Jasmin maanantai, syyskuu 28, 2015 at 13:16

    Yks asia mitä Kiinassa en kyllä kaipaa on portaat! Mä kiipesin Kiinassa parille vuorelle, mut erityisesti Huashanille kävi kyllä pari kertaa kertaa mielessä että miksi ihmeessä me ei otettu sitä cable caria ylös. Kolme tuntia loputonta portaiden kapuamista tihkusateessa ja näkyvyys ympäristöön jotakuinkin nolla. Kyllä kannatti :D Mä mietin aina Kiinassa, että miten ihmiset uskaltaa käyttää noita kantolaitteita? Siis ottaen huomioon miten turvallista noilla huipuilla. Yksi harha-askel ja sä syöksyt parin kilometrin korkeudesta alas laaksoon… Huangshanilla pitä kyllä käydä ens Kiinan reissulla! Mä en jotenkin koskaan päätynyt sinne vaikka lähimaastossa pyörinkin!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, syyskuu 28, 2015 at 17:05

      Ehdottomasti suuntaat ensi kerralla tänne! Hyvä että pystyt samaistumaan miltä musta tuntui… :D Mä en ikinä uskaltais ottaa tollasta kantolaitetta. Muutenkin oli hullua kun jyrkimmissäkään pudotuksissa ei ollut välttämättä mitään kaiteita tms, ja lapsetkin vaan juoksenteli siellä märillä kallioilla ilman sen suurempaa valvontaa. Kävi kyllä mielessä että kuinkahan monta ihmistä tuolta on syöksynyt kuolemaansa vuosien aikana.

  • Reply Lettileenat keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 21:40

    Upeat maisemat todellakin. Mutta täytyy myöntää, että vatsassa alkoi kiertää kun ajattelin itseäni tuolla korkealla sillalla – uh! Mutta hienoa Meri, että kipusit!

  • Reply Sami-Petteri Seppä sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 17:49

    Muistatko vielä missä hotelissa / hostellissa olitte yötä? Tsekkailen just reissua tuonne ja tarkoituksena päästä yöpymään nimenomaan huipulla. =)

    • Reply Sami-Petteri Seppä sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 17:54

      Löysinkin vastauksen jo suoraan tekstistä… :D

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 21:39

        Hei hyvä että löytyi, en olisi varmaan enää itsekään muistanut kirjoittaneeni hotellin nimeä tähän postaukseen. Mahtavaa reissua sulle, hieno paikka!

    Leave a Reply