18h loman terkut ja avautuminen virolaisesta asiakaspalvelusta

lauantai, kesäkuu 27, 2015

No mitä me sitten ehti 18 tunnissa tehdä Tallinnassa? Myönnetään, eipä paljon mitään. Aika kiirettä meillä piti, mutta kaikki saatiin tehdyksi mitä oli tarkoituskin. Ravintolavarausta tosin jouduttiin siirtämään. Mun kuvitelmissahan me oltaisiin oltu Virun parkkihallissa about 5 minuuttia laivan satamaan saapumisen jälkeen… Todellisuudessa oltiin vielä 30 minuuttia saapumisen jälkeen autokannella odottelemassa, että autoletka lähtisi liikkeelle. Sitten jonotettiin satama-alueelta ulos. Sitten jonotettiin satama-alueen ulkopuolella autoletkassa. Sitten olin surkea kartturi ja ajettiin mönkään maailman helpoimmalla reitillä satamasta Viruun. Hahaa. Ja sitten vihdoin ja viimein löydettiin Virun parkkihalliin ja sieltä Solo Sokos Hotel Estoriaan. Jatkossa ainakin tiedetään, että noihin autolla siirtymisiin kannattaa varata aikaa. Soitettiin Noa-ravintolaan, että haluamme siirtää varaustamme tunnilla ja se onneksi onnistui ja ilta sujuikin pienistä aikatauluongelmista huolimatta rennoissa merkeissä.

Estoria oli oikein positiivinen yllätys suurimmilta osin, mutta siitä pitääkin kertoa sitten omassa postauksessaan.

thumb_image2_1024

Mutta sitten, saanen avautua.

Mä oon ennenkin pauhannut blogissa virolaisesta asiakaspalvelusta esim. täällä. Nyt on taas oikein uusi huippuhetki saavutettu tämän asian saralla. Savu nousee – paineella – korvista kun edes ajattelen asiaa. Koska tää laivamatkustaminen on lievästi sanottuna tylsää, niin tässä on hyvää aikaa näpytellä pahimmat raivot pihalle.

Oltiin tekemässä vielä viimeiset ostokset sataman Rimissä ennen laivaan menoa. Mathias oli maksamassa Somersby-laatikkoa kassalle, jolla todella tympääntyneen oloinen, elämäänsä (ilmeisesti) kyllästynyt nainen töissä. Katsahdimme jo edellisen asiakkaan kohdalla toisiamme, kun nainen palveli miestä niin äääärettömän hitaasti ja suupielet tiukasti alas roikkuen. Hän sitten laskutti meiltä siiderilaatikon kaksi kertaa. Tästä huomauttaessamme emme saaneet naiselta minkäänlaista reaktiota. Ei huokausta, ei silmienmuljautusta, ei pahoittelua eikä mitään. Nainen vain katsoi meitä kyllästyneen näköisenä. Aloimme epäillä, että hän ei puhu englantia eikä suomea (minä epäilin myös naisen kuuloa ja puhekykyä), eikä ole huomannut virhettään. Hyvin pian kyllä tuli selväksi, että häntä ei vain kiinnostanut tehdä asialle mitään. Teimme nimittäin kaikella mahdollisella elekielellä selväksi, mistä on kyse. Osoitimme monta kertaa isolla näytöllä näkyvää kahdesti veloitettua hintaa, loppusummaa ja meidän yhtä liukuhihnalla lojuvaa siiderilaatikkoamme ja jokainen viiden metrin säteelle lienee ymmärtänyt, mistä kiikastaa. Siinä vaiheessa nainen alkoikin reagoida. Nyt saatiin ne kaivatut olankohautukset ja huokaukset ja vähän jotain vihaista puhetta. Sitten taas ei mitään. Katsoi vain meitä sen näköisenä, ettei paljon vähempää olisi voineet omat tuplaveloituksensa kiinnostaa. Myyjä kyllä tasan tarkkaan ymmärsi virheensä, mutta ei vain halunnut korjata sitä. Maksakaa tai lähtekää menemään. Hän ei mitään kassakorjauksia alkaisi siinä näpyttelemään.

Me oltiin niin äärettömän pöllämystyneitä tästä tilanteesta, että jäätiin siinä suu auki tuijottamaan tätä naista. Ihan pokkana oli veloittamassa meiltä kaksinkertaisen summan. Aika tikitti ja meidän olisi pitänyt olla jo matkalla laivaan, joten raivoissamme jätimme vain ostokset hihnalle ja lähdimme menemään. Valitettavasti ei ollut aikaa mennä valittamaan kenellekään esimiehelle tästä tyypistä (terveisin joka kaupan unelma-asiakas).

Että valitettavasti jälleen kerran tuli esiin se, mitä se asiakaspalvelu voi Virossa pahimmillaan olla. Ja korostetaan nyt vielä, että mä oikeasti tykkään virolaisista, eikä kaikki asiakaspalvelu tietenkään ole huonoa. Esimerkiksi Noassa oli tosi hyvää palvelua, ja tällä reissulla oikeastaan muutenkin. Mutta toi kassamummeli kyllä veti taas pohjat tälle hommalle ja muistutti, miksi siitä asiakaspalvelusta välillä rutistaan.

Nyt ollaan kuitenkin siis tosiaan laivassa ja pian takaisin Helsingissä. Täältä äkkiä kotiin ja laittamaan paikat kuntoon illan kesäjuhlia varten (ai mikä tiukka aikataulu?). Unohdettiin muuten kirjoittaa naapureille lappu rappukäytävään, hups… Eli nyt vaan pidetään sormet ristissä, että koko naapurusto on tän viikonlopun mökillä.

 Lukekaa kaikki loputkin Tallinna-postaukset täältä, tai seuraa blogia Bloglovinin kautta. Mun instagram-tiliin linkki tässä, siellä aina vähän ajantasaisempia kuulumisia. :)

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mari sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 12:36

    Rimissä asiakaspalvelu on menny huonompaan suuntaan tässä viimisen vuoden aikana.. Itse kun viimeksi kysyin jotain en nyt muista mitä niin myyjän ilme oli sellanen että tyhmäkö sä oot ja lähti meneen sanomatta mitään :D Mutta ei ne rimin sitruunan nielleet myyjät koskaan oo reissua latistanu tallinna on kaikkineen mahtava paikka :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 13:02

      Totta, Tallinna on ihana ajoittaisista hapannaamakohtaamisista huolimatta! :) Ja siis toi on niin ihmeellistä, ettei edes sanota mitään. En olis ajatellut, että noin voi käyttäytyä Rimin kaltaisessa kauppaketjussa, ajattelin että se olis ennemminkin joidenkin pikkuputiikkien ja ravintoloiden ongelma. Kuvittele, jos Suomessa jossain Prismassa joku tekis noin. :D

    • Reply Nimetön maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 08:04

      Liekö samoinen hapannaama kassa, kuin meillä sattunut kaksi kertaa peräkanaa.Päiviteltiin työkaverin kanssa samaa…miten voi asiakaspalvelussa olla noin mulkvisti ihminen?

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 13:33

        Ei ymmärrä! Saattaa olla sama, ellei näitä siellä extranyrpeitä oo siellä Rimissä enemmänkin :D

  • Reply Veera sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 12:45

    Oon mä täällä sun blogissa varmaan joskus ennenkin käynyt, mutta nyt ainakin kuittaan käyneeni ja kerron samalla, että nää kaikki sun Tallinna-postaukset on tosi hyviä!

  • Reply Nipititi sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 12:46

    Jos 200€ palkka kuukaudessa ja viina myy, niin suupielet varman menee alaspäin…:(

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 13:04

      Niin, eihän se varmasti herkkua ole ja jollain tavalla tekee yrmyilystä ymmärrettävämpää… Mutta toi oli niin omituinen kohtaaminen, varsinkin kun eihän myyjä omaan taskuunsa sitä tuplaveloitusta pysty laittamaan että olis edes hyötynyt siitä jotenkin.

  • Reply Liisa sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 13:24

    Heh, niin tuttua käytöstä itäeurooppalaisilta (tässä käytän termiä varsin laajasti). Minulle kuurolle (huom, kuuromykkä on vanhentunut ja loukkaava termi, tiedoksi :) puolestaan on huudettu täyttä kurkkua päin naamaa varsin monenlaisissa paikoissa – tullissa, vessassa, kaupassa.. Ei kyllä auttanut vaikka miten elehdin tai kirjoittanut etten todellakaan kuule ja kirjoittaisitteko asianne paperille olkaatten hyvät. Aina on lopulta huokaistu näkyvästi ja hätistetty meikäläinen läpi/pois.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 13:45

      Voi ei, anteeksi! En yhtään ajatellut sitä termiä loukkaavana eikä se missään nimessä ollut tarkoitus, täytyykin korjata se heti. Kiitos huomautuksesta. Mutta todella kurjaa käytöstä sua kohtaan! Voin kuvitella, että joudut kohtaamaan vielä extramäärän tympeyttä kuurouden takia erilaisissa tilanteissa. Ja se, ettei muka ymmärretä elekielellä selitettyjä asioita, huoh. Tuskastuttavaa.

      • Reply Liisa sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 14:08

        Eipä se mitään, ethän voinut tietää :) No niinpä, mutta on puolestaan joitakin maita, joissa elekielellä voi suorastaan käydä kokonaisia keskusteluja kuulevien kanssa, Italia on siitä hyvä esimerkki. Siellä oli niin kotoisaa ja helppoa olla, kun pystyi oikeasti saamaan asiansa perille täysin ilman paperia ja kynää. Ihana maa!

  • Reply Tiia T. sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 21:47

    Tollasissa tilanteissa vois auttaa pari ystävällissävytteistä lausetta venäjäksi tai viroksi, jolloin voisi myyjän naamakin kääntyä eri asentoon. Voin vaan kuvitella miten kiva jossain sataman Rimissäkin on myydä niitä samoja kalja- ja siiderilaatikoita ja viinapulloja kännisille suomalaisille, jotka ei puhu mitään muuta kuin suomea (enkä siis tarkoita, että te tällaisia olisitte!). Moni näistä vanhemmista herras- ja rouvashenkilöistä kuitenkin kun Virossakin puhuu vain viroa/venäjää tai vain jompaa kumpaa. Ei heiltä taivu englanti tai suomi välttämättä lainkaan. Mielestäni kuitenkin matkustellessa kohteliasta on osata jotain kohdemaan kielellä, jos ei muuta niin anteeksi tms, vaikka kyse onkin ”kotimaanmatkailusta Virossa”.

    Toki en väitä, että itsekään aina olisin Virossa hyvää palvelua saanut, mutta se on myös osa näiden Baltian maiden ja esim Puolan asiakaspalvelukulttuuria. Ei kaikille tarvitse hymyillä ja edes olla ystävällinen (toki tässä sinun tilanteessasi tuo nyt oli jo aika töykeää!). Ehkä myyjällä oli vaan huono päivä, ken tietää. Ihmisiähän tässä vaan ollaan.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 28, 2015 at 23:11

      Hyviä pointteja! Jotenkin en vain enää omien kokemusten ja mm. Tallinnassa asuvien kavereiden kertomusten perusteella usko enää huonoon päivään näiden tyyppien kohdalla, vaikka haluaisinkin. Ja joo, se on vaan sitä heidän kulttuuriaan. Mutta vaikka virolaisilla ei tietenkään ole mitään ”velvollisuutta” palvella minua tai muitakaan muuten kuin juuri oman maansa tapojen mukaan, niin suomalaisena on vaan äärettömän vaikea ymmärtää, millä pokerinaamalla esimerkiksi tällaista kirjoittamani tapaista asiakas”palvelua” annetaan. Viro taipuu perus tervehdysten, kiitosten jne. verran mutta ei sen enempää. Minäkään en osaa ajatella velvollisuutenani puhua vierasta kieltä toisessa valtiossa vain sen takia, että saisin normaalia (ei edes hyvää, vaan ihan vain normaalia) palvelua kaupassa. Vaikka siinä oot oikeassa, että se olisi luultavasti auttanut. :) Kiva kun kommentoit!

      • Reply Tiia T. maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 01:19

        Totta! En tiedä oletko käynyt Puolassa kun en ole lukenut blogiasi tätä postausta pidemmälle. Mutta siellä se asiakaspalvelu vasta onkin… suomalaiseen näkökulmaan nähden erittäin töykeää. Yhdessäkään kaupassa, jossa asioin, en saanut tervehdystä, kiitosta enkä oikein muutakaan, hyvä jos vastattiin kun koitti jotain kysyä. Ja minä toki koitin englanniksi palvelua saada, joten en tiedä, miten asiointi olisi sujunut puolaksi. Mutta tämä on ilmeisesti Puolassakin ihan yleinen tapa: mitä sitä kaupassa tuntemattomien kanssa lätisemään. Toisaalta jopa hieman arvostan sitä, en itsekään jaksa kaupassa mitään yli-innokkaita, kaikkea tuputtavia ilopillereitä. :D

        • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 07:25

          Haha, joo yli-innokkaat ilopillerit on kyllä vähän rasittavia nekin. :D Puolassa en ole käynyt, mutta kuvailusi perusteella kuulostaa todella ankealta…

  • Reply Mimmu maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 11:11

    Aika peruskauraa tuolla välillä, mutta voin sanoa että sen jotenkin sietää kun ajattelen että se on kulttuurillinen juttu ikävä kyllä, tosin ei joka paikassa ja omat paikalliset ystävät jotka on myös asiakaspalvelussa duunissa on työnantajalleen ihan helmiä ja ne onnksi tietää sen. Appeni menehtyi juuri ja voin sanoa että suomen kela ja pari muuta paikkaa veti sellaiset pohjat ”palvelussa” etten tosiaan olisi ajatellut suomesta niin pohjanoteerausta saavani vieläpä kun 83v anopin kanssa asioita yritin hoitaa huh huh..ihan yksi mini esimerkki : kelassa menimme hakemaan papereita lesken eläkettä varten ja kerroin että hänellä on juuri puoliso menehtynyt, täti tiskillä keskittyi muuhun kun asiakkaan kuunteluun ja pamautti ekan kysymyksen : asutteko yksin vai puolison kanssa! no tein selväksi kyllä asian laidan.. Viron matkoilla asetan itseni jo lähtiessä sietomoodiin niin se ei käy niin paljon hermoon, täällä jotenkin huomattavasti enemmän, miksi en osaa sanoa :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, kesäkuu 29, 2015 at 13:38

      Voi, todella kurjaa että sattui tollaisia tyyppejä Kelassa, vieläpä tällaisessa surullisessa tilanteessa. :( Mäkin yritän virittäytyä sietomoodiin aina jossain määrin, mutta tää myyjä oli kyllä niin ärsyttävä tapaus että siinä moodit unohtui. :D Mutta Virossa kyllä myös osataan palvella, silloin kun halutaan. Esim. tuolla Noassa missä nyt käytiin syömässä oli todella hyvä palvelu, monta kivaa taksikuskia on sattunut kohdalle jne. :)

    Leave a Reply