Vietnam osa 2 – Ho Chi Minhistä Phu Quocille ja takaisin

lauantai, joulukuu 7, 2013

Kerroin jo aiemmin kokemuksia Ho Chi Minhistä, ja seuraavassa juttua meidän toisesta matkakohteesta Vietnamissa, eli Phu Quoc -nimisestä saaresta maan lounaisosassa, lähellä Kambodzan rajaa.

Saapuessame Vietnamiin rupateltiin HCMC:n lentokentällä paikallisen miehen kanssa. Tai se tais asua nykyisin Jenkeissä. Anyway, se suorastaan kauhistui, kun kuuli, että ollaan Phu Quocille menossa. Meidän olis kuulemma pitänyt valita joka paikka, joka on ”vähemmän primitiivinen” ja se oli oikeesti kauhistunut meidän kohdevalinnasta. Kieltämättä siinä vaiheessa mulla kävi mielessä, että oonko nyt jonku ihan kauhean kohteen meille valinnut… No, enpä ollut, vaan Phu Quc oli ihana paikka. Juuri tietynlaisen primitiivisyytensä takia, joka tosin kohta saattaa olla muisto vain.

Kuva

Aikaero painoi meitä ja olihan se pientä totuttelua hypätä täältä rauhallisesta Helsingistä Saigonin vilskeeseen. Muutaman kaupungissa vietetyn päivän jälkeen oltiin siis innolla lähdössä kohti leppoista rantaelämää, pois kaupungin sykkeestä. Varattiin hostellin kautta sleeper busiin liput. Lähtö olis myöhään illalla ja satamakaupungissa oltaisiin seuraavana aamuna. Samasta hostellista lähti kolme saksalaista samalle saarelle, ja tutustuttiinkin heihin bussimatkan aikana ja hengailtiin useana iltana saarella heidän kanssaan.

Matkustaminen Saigonista / Ho Chi Minh Citysta Phu Quocille onnistuu useammalla tapaa. Lentäminen on tietenkin kaikista nopein ja mukavin keino tuolle välille. Väliä lentävät ainakin Air Mekong ja Vietnam Airlines. Lento kestää vajaan tunnin, eikä lentoliput mitään ihan älyttömiä maksa. Bussi on tietenkin sitten se halvempi vaihtoehto budjettimatkaajille sekä niille, jotka haluaa vähän lisäjännitystä elämään. :) Bussilippuja saa ostettua hostelleista ja paikallisista ”matkatoimistoista”, joita on joka kadunkulmassa.  Saarella muille reissaajille jutellessamme oli selvää, että useimmat olivat tulleet paikalle lentäen, ja vain harvat bussilla. Bussimatka kestää koko yön (tai päivän jos aamulla lähtee), ja aamulla saavutaan satamaan, jossa hypätään lauttaan ja parin tunnin matkalle Phu Quocia kohti.

Monta yötä oon Aasian reissuilla busseissa viettänyt, mutta nyt ekaa kertaa kohdalle osui sleeper bus. Se on siis bussi, jossa penkkien sijasta on kaksikerroksisia ”kerrossänkyjä”. Luonnollisestikaan ei maailman mukavimpia, mutta ihan ok. Tosin aasialaiseen kokoluokkaan mitoitettuja, yhtään pidemmällä ihmisellä voi olla aika tiukkaa.

Tuttuun aasialaiseen tapaan ei voitu vain suoraan päästä bussiasemalle, vaan ensin hostellin kuljettaja vei meidät yhdelle bussiasemalle, josta jatkettiin minubussilla toiselle, josta jatkettiin sitten taas minibussilla sille varsinaiselle bussiasemalle.

Kuva

Yö meni siis matkustaessa. En saanut nukuttua, koska kuski soitti KOKO yön vietnamilaista poppia kajareista ihan täysillä. Paikallisia ei näyttänyt haittaavan… Jos saa valita, kannattaa ottaa sleeperissä ikkunapaikka! Sillon voi nukkuessan vähän nojautua siihen ikkunaan. Meillä tais olla numeroidut paikat, ja Mathias joutu keskelle. Kun tuossa ei yläruumiille ole mitään kaiteita niin voitte kuvitella, ettei siellä huonoilla ja mutkaisilla teillä ajeltaessa tossa oo kauhean kivaa. Joutuu unissaankin jännittämään kroppaa koko ajan, ettei retkahda laidan yli. :D

Oltiin etukäteen varattu bungalow rannan tuntumasta, paikka oli nimeltään Lien Hiep Than. Kiva paikka, menkää sinne jos tonne saarelle eksytte! Se on siinä päärannalla (joka btw on ihana). Lien Hiep Thanissa oli ystävällinen henkilökunta, ja huoneet ihan sellaista perussiistiä ja simppeliä, mitä tollaisilta paikoilta voi odottaakin. Meidän huone oli puutarhan puolella, mutta muutama askele rantaan päin niin oltiin tällaisissa maisemissa:

Kuva

Tykkäsin tästä rannasta, ja koko paikasta, kovasti.

Mitä Phu Quocilla sitten kannattaa tehdä? Tässä muutama vinkki perustuen siihen, mitä me duunailtiin.

1. Matkusta sinne mahdollisimman pian! Koko saari oli meidän reissun aikaan (maaliskuussa 2013) yks iso rakennusurakka. Resorttia toisensa perään rakennetaan joka puolelle. Uusi kansainvälinen lentokenttä oli just valmistunut. Tiet oli selvästi lähiaikoina laitettu kuntoon. Vielä kuitenkin vaikutti siltä ettei massat olleet löytäneet paikkaa ja kaikki oli ihanan alkeellista ja aitoa. Jos siis aiot tänne mennä niin parempi tehdä se pian. :)

2. Vuokraa mopo. Kuten sanoin, tiet on hyvässä kunnossa. Ja niitä isompia teitä on vain muutama, joten eksyä ei oikeastaan voi. Me vuokrattiin mopo useampana päivänä. Joillain kerroilla mietittiin etukäteen kohteita jonne suunnataan, välillä lähdettiin vain ajamaan vailla päämäärää. Punaisia hiekkateitä riittää, ja ne oli paikoittain vähän huonossa kunnossa. Maisemat oli kuitenkin hienoja matkan varrella.

Kuva

Kuva

Mopolla ajeltiin mm. tällaiselle saareen parhaaksi rannaksi kehutulle Sao beachille:

Kuva

Ja olihan se hieno. Valkoista hiekkaa, kristallinkirkasta vettä… Pari ravintolaa ja jonkun verran ihmisiä, ei kuitenkaan liikaa. Vesi oli tosi pitkälle matalaa ja älyttömän lämmintä. Ehdoton vierailukohde tällä saarella!

Yks päivä lähdettiin ajamaan kohti saaren pohjoisosaa ja päädyttiin Mango Bay Resort -nimiseen paikkaan syömään lounasta. Tää ei nimestään huolimatta ollut mikään iso hotelliresortti, vaan tosi syrjässä kaikesta oleva paikka, jossa oli bungaloweja ja rauhallinen ranta sekä ravintola, puutarhaa ja muuta. Tosi ihanan ja seesteisen oloinen paikka. Ranta tuolla ei ollut verrattavissa Sao beachiin tai meidän hotellin rantaan, mutta oli ihan ok kutienkin. Ja lounas oli superhyvää!

Kuva

Kuva

Nautittiin tuolla lounas, käytiin uimassa ja loikoiltiin hetki auringossa. Kun lähdettiin ajamaan takaisin, kävi mukava sattuma. Juuri kun saavuimme tuolta metsän keskeltä takaisin isolle tielle, näimme tienvarressa kaksi tuttua naamaa skootterin selässä: saksalaiset poika ja tyttö, jotka olimme edellisenä iltana pikaisesti tavanneet hengaillessamme Saigonissa tavattujen  muiden saksalaisten kanssa. Siinä ne tutkaili karttaa ja mehän tietysti mentiin niille juttelemaan, ja jatkettiin siitä matkaa sitten yhdessä yhä pohjoisempaan. Ajeltiin, katseltiin maisemia ja pysähdyttiin kivannäköisissä paikoissa.

Kuva

Mentiin illalla noiden kanssa myös syömään, ja selvisi, että tää poika on perustanut Staydu-nimellä nettisivut, jotka toimii melkeen samalla periaattella kuin couchsurfing. Tuolla siis etsitään majapaikkaa reissulle, mutta tarkoituksena olisi antaa vastineeksi jotain – jos ei rahaa, niin esimerkiksi lastenhoitoapua, siivousta tai muuta. Käykkää tutustumassa http://www.staydu.com/ !

Skootterivuokra saarella on luonnollisesti halpa. Olisko ollut jotain 5e/päivä, tai jotain. Ja bensa samoin halpaa ku saippua.

3. Night Market. Tää on ehdottomasti se saaren suurin ”turistinähtävyys”. Tuolla on kaikkea maan ja taivaan välillä. Paljon perus turistikrääsää, mut jotain muutaki. Hyvännäköisiä katuruokapaikkoja myös! Me taidettiin ostaa täältä syömäpuikot kotiin.

Night marketin lisäksi Duong Dongissa on päivisin paikallisten tori, jonne me Mathiaksen kanssa vahingossa eksyttiin tuolla ”keskustassa” kierrellessämme. Kaupungin läpi virtaava joki pitää ylittää (älkää kysykö missä kohtaa kaupunkia se silta on.. siellä jossain, parin korttelin päässä night marketista.) ja sitten onkin keskellä toria jo. Ja täällä ei ollut turisteista tietoakaan, vaan myytävänä oli ruokaa, elektroniikkaa, vaatteita ja mitä nyt ikinä paikalliset voivat tarvita. Siellä oli kiva käppäillä ja ihmetellä meininkiä.

4. Maustefarmit. Näitä on saarella useita. Me eksytiin johonkin tosi pienelle. Oli ihan mielenkiintoista käydä katsomassa eri mausteita kasvamassa. Nuori tyttö toimi oppaana, ei puhut sanaakaan englantia mutta osoitti aina kädessään olevasta lapusta englanninkielisiä lauseita mitä milloinkin halusi sanoa. :D Täältä ostettiin sitten tietysti pippuria pussikaupalla mukaan suomeen!

Kuva

5. Ruokaa! Syötiin täällä vaikka mitä hyvää. Sitä oikein aina odotti iltaa, kun tiesi, että pääsee herkkujen ääreen. Pari raflasuositusta: Siinä vaiheessa kun nuudelit ja kevätrullat alkaa pursua korvista ulos, kannattaa suunnata Mondo-nimiseen tapasravintolaan (mulle tuli jotenkin yllätyksenä, että tän kokoiselta saarelta edes löytyy joku tapaspaikka). Todella hyvät tapakset. Tilattiin tapamme mukaan Mathiaksen kaa ihan liikaa ruokaa (kaikki vaan kuulosti niin hyvältä!) eikä pystytty syödä kaikkea. Annokset oli reilun kokoisia ja suussa sulavia… Ja hinta oli halpa. Tietenkään ei niin halpaa kuin paikallinen ruoka, kun monet raaka-aineet täytyy tuoda toiselta puolelta maailmaa, mutta edullista joka tapauksessa.

Toinen hyvä paikka oli ravintola Itaca. Se oli vähän fiinimpi mesta, ehkä jo fine diningin puolella, mutta niin hintansa arvoinen! Ihana tunnelma, mahtava palvelu, älyttömän hyvä ruoka…

Kuva

Rannalla syödyt illalliset on tietysti aina ihanan romanttisia. Itaca ja Mondo ei ole siis rannalla, vaan ylempänä päätien varrella. Rannalla syötin kaikenlaisia hyviä kinkkiherkkuja, ja paljon erilaisia mereneläviä.

6. Snorklaus. Mentiin päiväksi snorkalusretkelle. Kiva tapa viettää yksi päivä, mutta veden alla ei kyllä juuri mitään nähtävää valitettavasti ollut. Oli silti kivaa uida, ottaa aurinkoa ja katsella maisemia, mm. merisiilifarmia ja kalastajien vedessä kelluvia hökkeleitä.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Lounaaksi retkellä saatiin mm. sea urgin porridge, eli merisiilipuuroa… Varsinaista herkkua, haha.

7. Coconut Tree Prison. Vietnamin sodassa USA:n joukkojen käyttämä vankila-alue, josta nyt on tehty museo. Ajettiin tuonne skootterilla, ja paikka oli aika aavemainen. Ei löydetty ketään, joka olis myynyt lippuja tai mitään. Eikä koko paikassa muutenkaan ollur ristin sielua, ei turisteja, ei ketään. Mentiin kuitenkin sisään alueelle. Siellä on nukkeja, jotka esittää jenkkejä tekemässä kauheuksia vietnamilaisille vangeille. Aika creepy mesta, mutta kannattaa käydä katsastamassa.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Phu Quoc on ehdottomasti vierailu arvoinen paikka, ainaki vielä. Mulla ei oikeestaan oo mitään ikävää sanottavaa paikasta. Yöelämä on tosin aika olematonta. Täällä ei oo mitään Thaimaasta tai muualta tuttua beach party -meininkiä, ainakaa kovin suuressa mittakaavassa. Meidän bungalowien vieressä oli Rorys’ -niminen baari, jossa parina iltana hengailtiin muiden reissaajien kanssa. Sekin tais mennä kuitenkin jo yhden tai kahden aikaan kiinni… Yhtenä iltana kauempana meidän paikasta oli jotkut sukeltajien bileet, jostain me niistä kuultiin ja käytiin sitten siellä. Mutta bilettämään saarelle ei kyllä kannata lähteä!

Ollaan nyt syksyn pimentyessä ja arjen painaessa niskaan monet kerrat muisteltu tätä ihanaa saarta, ja miten täydellisen rentoutumisen ja irtioton se meille tarjosi. Jopa se, ettei yöelämää ollut juuri minkäänlaista, oli oikestaan ihan hyvä. Iltaisin illallisen jälkeen juotiin ehkä parit drinksut reissukavereiden kanssa, fiilisteltiin ja rentouduttin. Luettiin paljon kirjoja, sitäkään kun ei yleensä kotona ehdi tehdä.

Oltiin saarella 10 päivää, mikä oli muihin verrattuna paljon. Useimmat tuntu viipyvän 3-4 päivää. 10 päivää oli meille hyvä, viikkokin olis toki riittänyt. Koska budjetti oli hallinnassa ja aika taasen rajallinen, päätettiin matkustaa takaisin Saigoniin lentäen. Mun osalta päätökseen vaikutti myös se, että olin sairastanut ihan kauhean vatsataudin tuolla, ja se kamala yö tuoreessa muistissa en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että pöpö iskisi uudestaan 12h bussimatkan aikana. Hah hah. Oon suht lentopelkoinen, ja vähän jännitti lentää Vietnam Airlinesin pikkukoneella tuo väli. Lento lähti sieltä uudelta lentokentältä, joka olikin tosi hieno. Kansainväliset lennot ei vielä tuolloin olleet alkaneet. Lento meni hyvin, eikä kestänytkään kuin tunnin, vai oliko se peräti alle.

Ja sitten oltiinkin takaisin Saigonissa valmiina viettämään vielä pari päivää siellä!

Täytyy vielä sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt vietnamilaisista ihmisistä. Kaikki Suomessa tuntuivat olevan sitä mieltä, että erityisesti Vietnamissa jengiä huijataan ihan joka asiassa, ihmiset on tympeitä ja epäavuliaita jne. Mun kokemukset taas oli ihan päinvastaisia. Tänne vielä joskus takaisin!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Jasmin keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 22:22

    Moi! Ollaan perheen kanssa suunnittelemassa vähän samanlaista reissua vietnamiin, eli että mentäis ensin ho chi minh cityyn ja siitä phu quocille :) Ajattelimme myös että majoittuisimme phu quocilla bungalowiin, mutta kysyisinkin, että missä söitte esim aamupalaa? :) Onko siellä paljon pieniä ruokapaikkoja tai muita mistä hakea esimerkiksi aamupalaa? :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, lokakuu 1, 2015 at 17:40

      Me syötiin joka aamu meidän bungalowien yhteydessä olevassa pienessä ravintolassa. Melkein kaikissa bungalow-paikoissa oli omat ravintolat. Niistä saa aika yksinkertaista ruokaa aamiaiseksi, esim. munakkaita tai paahtoleipää. Meidän bungalowien lähellä oli myös muutama muu ravintola. Oli kauppojakin, mutta olivat todella pieniä ja sieltä haettiin lähinnä jotain mehua ja keksejä. Mutta aamupalaa varmasti löytyy, siitä ei kannata huolehtia! :)

  • Reply martsu tiistai, helmikuu 23, 2016 at 05:01

    Kiva lukea teidän kokemuksia Phu Quocista. Ollaan menossa maaliskuussa ja ollaan tällä hetkellä varattu yöpymispaikka kuudeksi yöksi. Tarkoitus oli että ei vielä osteta lentoja takaisin Saigoniin kun ei tiedetä kauanko halutaan saarella olla, mutta nyt tuli mieleen että miten tuo lentolippujen ostaminen ja tulostaminen? Mites te tämän hoiditte? Kun ymmärsin että lentämällä saarelta lähditte =)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, helmikuu 23, 2016 at 07:51

      Moi! :) Me ostettiin lippu pienestä matkatoimistosta ja se tulostettuina suoraan siellä. Matkatoimisto oli ainakin silloin night marketin sisäänkäynnin kupeessa. Nyt siellä on varmaan enemmänkin. Että sitä kautta onnistuu osto, mutta jos itse ostaa niin eiköhän tulostus onnistu majapaikan respassa tai jossain. Hyvää matkaa! :)

  • Reply martsu tiistai, helmikuu 23, 2016 at 17:12

    Kiitos paljon nopeasta vastauksesta! Matkakuumetta jo selvästi havaittavissa =)

  • Reply Anna / 270 degrees sunnuntai, elokuu 14, 2016 at 21:41

    En tiedä huomaatko edes, mutta jätän vain puumerkin tänne sun ikivanhaan postaukseen, kun kerran kävin lukemassa :) Meillä on näet suunnitteilla vierailu näille huudseille ja piti vähän etukäteen ottaa selvää, millaisesta paikasta on kyse. Kiitos siis hyvästä ja informatiivisesta postauksesta! Voin sitten rapsata, onko meininki kolmessa vuodessa muuttunut järkyttäväksi turistirysäksi :D Tosin kun me ollaan näin kesäaikaan menossa niin voi olla, että saadaan vain vettä taivaan täydeltä…

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, elokuu 14, 2016 at 22:20

      Oi ihanaa! Tykkäsin niiin kovasti! :) Toivottavasti paikka on edelleen yhtä ihana ja voisi kuvitella, että ainakin kesäaikaan on hiljaista. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin sateista. :) Kiva, että joku joskus näihin vanhoihin postauksiinkin eksyy. :D

  • Reply Ella - Matkalla kaiken aikaa tiistai, helmikuu 14, 2017 at 18:01

    Saari on edelleen yhtä suurta rakennustyömaata :D Hauska lukea sun kokemuksia! Mäkin tykkäsin Phu Quocista tosi paljon, vaikka moni onkin siihen pettynyt. En olettanutkaan löytäväni ”koskematonta paratiisia”, mutta pienellä vaivalla löytyi vaikka mitä mielenkiintoista ja rauhallisia rantoja.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, helmikuu 18, 2017 at 20:39

      Joo ihan samaa mieltä. Ja jotenkin en yllättynyt tuosta, että edelleen se on silkkaa rakentamista koko saari… Varmaan siihen asti, että on ihan täyteen tungettu Aasian muiden saarten tapaan. :(

    Leave a Reply