Vietnam osa 1 – Ho Chi Minh City eli Saigon

lauantai, marraskuu 9, 2013

Viimeisin kaukomatka me tehtiin poikaystävän kanssa viime keväänä. Mathiakselle oli oikeastaan se ja sama minne me lähdettäisiin, kun ei ollut Aasiassa aikaisemmin käynyt. Mä taas olin jo pariin otteeseen tuolla Kaakkois-Aasiassa tallaillut, niin halusin tietysti nähdä jonkun uuden paikan.  Niinpä päätin, että lähdemme Vietnamiin. Kun maa oli päätetty, piti alkaa miettiä, että mihis sitten siellä suunnattaisiin. Hanoi, Ho Chi Minh City (eli vanhalta nimeltään Saigon), Halong Bay, Nha Trang vai joku muu?

Vietnam

Tein netissä useita päiviä tutkimusta hyvistä kohteista. Lähinnä tuli luettua matkailublogeja ja Pallontallaajia. Tälle reissulle oli vain reilu pari viikkoa aikaa, joten suunnitelma muotoutui seuraavanlaiseksi: ensin pari päivää Saigonissa, sen jälkeen Phu Quoc -saarelle kymmeneksi päiväksi, ja sieltä sitten joko jonkun kaupungin kautta tai sitten vaan suoraan takaisin Saigoniin ja kotia kohti. Kuten tosta pienestä kartasta voi bongata, HCMC ja Phu Quoc ovat suht lähellä toisiaan. Phu Quoc on siis saari tuolla Kambodzan rajan lähellä.

Koska asiaa on niin kauheasti, niin kirjoitan tässä postauksessa vain HCMC:stä, ja joskus myöhemmin sitten Phu Quocista. Vähän harmittaa että yksi Suomen luetuimmasta bloggaajista, Mungolifen Anna, on kirjoittanut, ettei kauheasti pitänyt Phu Quocista tai Vietnamista. Mä oon ihan eri mieltä! Vietnam (mun erittäin rajallisen kokemuksen mukaan..) oli ihan uskomaton paikka, ja MÄ suosittelen kaikille vierailua sinne!

Tässä muutamia vinkkejä perusten meidän kokemuksiin:

Meidän lento oli tunteja myöhässä. Oltiin tilattu halpa nouto hostellilta, ensimmäistä kertaa itse asiassa toimin näin. En oikeastaan tarkalleen muista, miksi… No, kyyti maksoi joka tapauksessa erittäin vähän joten ei sillä väliä. Olin jo varma, ettei kuski meitä siellä enää odottelisi kentällä lentojen myöhästymisen takia, mutta siellähän tämä ystävällinen mies kuitenkin oli nimikyltin kanssa vastassa 3 tuntia sovittua myöhemmin. Loistavaa!

Ei muuta kun auton kyytiin ja kohti hostellia. Ensimmäinen asia, joka Ho Chi Minhissä kiinnittää huomion, on mopojen määrä. Se on JÄRJETÖN. HCMC:n lentokenttä on lähellä kaupunkia, ja eipä aikaakaan kun olimme jo mopojen saartamana. Meille kerrottiin, että kaupungissa on ainakin 5 miljoonaa mopoa. Se oli helppo uskoa. Liikenne on kaoottista, mutta siihenkin tottuu. Itse en olisi lähtenyt tuonne mopolla tai autolla ajelemaan, mutta jotkut länkkärit tekivät kyllä sitäkin.

Kaikki kulkee Vietnamissa mopolla. Yhden skootterin kyydissä voi olla helpost vaikka neljä ihmistä: isä, äiti ja kaksi lasta. Ehkä vielä näiden lisäksi vauva äidin sylissä.

Tien ylittämisessä täytyy olla varovainen. Aasiassa matkailleet tietääkin jo niksit tähän hommaan: kun mopoja virtaa tietä pitkin, eikä suojateitä ole, ei auta kuin rohkeasti lähteä tielle mopojen ja autojen väliin päästäkseen kadun toiselle puolelle. Avainsana on rauhallisuus! Kävele askel askeleelta, älä peruuttele tai poukkoile tai ala juoksemaan. Pidä mopoja vähän silmällä, mutta ne kyllä väistävät sinua. Pysähdy, jos on pakko. Mieluiten vain kävele rauhallisin askelin ja määrätietoisesti eteen päin, ja tadaa! Olet tien toisella puolella. Meidän hostellissa oli jopa aina yksi työntekijä kadun varressa auttamassa reissaajia hostellin edestä kulkeneen vilkaan tien yli tullessa ja mennessä.

Mikäli hostellitasoinen majoitus on sulle OK, mutta et kuitenkaan ihan mihin tahansa rotanloukkuun tahdo yöksi, niin mee ihmeessä hostelliin nimeltä Vietnam Inn Saigon. Oli tosi hyvä paikka! Meillä oli oma huone, ja taidettiin maksaa siitä 10e per yö per henkilö. Tietysti halvempiakin paikkoja löytyy, mutta meidän matkabudjettiin toi oli sopiva. Hostelli on, hmm, muistaakseni 9-kerroksinen talo. Meidän huone oli 7. kerroksessa. ”Ikkunat” huoneessa olivat koko seinän kokoiset, tai siis koko seinä oli lasia, miten sen nyt selkeimmin sanoisi. Voitte kuvitella että oli hienot näkymät tuolta korkealta kaupungille! Paikka oli erittäin puhdas ja ennemminkin hotelli kuin hostelli – paitsi hintojensa puolesta. Ylimmässä kerroksessa  oli myös aivan upea kattoterassi, jossa oli kiva siemailla juomia ja katsella iltasella kaupungin valoja. Syötiin kattoterassilla kerran, eikä ollut kyllä mikään varsinainen makuelämys. Mutta eipä se montaa euroa maksanutkaan, eli jos haluaa perus nuudelilautasen ja jotain härpäkkeitä siihen niin tuolta saa.

Kentältä hostellille kesti ehkä puolisen tuntia. Tää hostelli on myös ihan parin sadan metrin päässä HCMC:n backpacker-alueesta, jossa mekin käytiin heti ekana iltana muutamat bisset nauttimassa.

Seuraava asia, mitä myös suosittelen ihan jokaiselle Saigonin matkaajalle: Tiger Toursin Food Tour. Itse näin sattumalta Facebookissa, kun joku kaverin kaveri oli suositellut tätä jollekin. Otin selvää ja paljastui, että tää taisi olla ihan ykkösenä Trip Advisorin suositelluissa jutuissa Saigonissa.

Hinta vähän kirpaisi,  60 dollaria per henkilö. Mutta siihen ne miinukset sitten jäikin.

Kyseessä on siis paikallisen naisen firma, joka tarjoaa reissaajille erilaisia kierroksia kaupungissa, esim. shopping tour, night life tour ja tuo meidän valitsema food tour. Oppaana toimivat paikalliset yliopisto-opiskelijat, jotka puhuu ihan hyvää englantia. Heillä on mopot, joiden kyydissä sitten matkataan pitkin kaupunkia. Ihan mahtava kokemus päästä sinne miljoonien mopojen joukkoon ajelemaan, vaikkakin sitten vain kyydissäolijana. Ilmeisesti useimmiten muutamat oppaat yhdistävät voimansa, ja niinpä syntyy pieni ryhmä, joka sitten liikkuu yhdessä paikasta toiseen. Meidän ryhmään sattui keski-ikäinen jenkkinainen ja todella huvittava ja outo brittipariskunta, hauskaa porukkaa kaikki.

Food tourilla päästiinkin sitten syömään sellaisia herkkuja että oksat pois! Ruokapaikat oli katukeittöitä, jopa sellaisia, joihin ei ehkä itse olisi uskaltanut paikan ulkonäön perusteella mennä syömään. Mutta ruoat olivat todella hyviä joka paikassa! Tuli syötyä vietnamilaisia kevätrullia itse käärittynä, raakoja (tai no höyrytettyjä ne kai oikesti oli) siankorvasuikaleita, rapuja, krokotiiliä, sisäelimiä…

Siankorvasuikaleita, nam nam? Mä en edes uskaltanut maistaa, Mathiaksen mukaan oli hiukan sitkeitä eikä yrjö ollut kaukana :D

IMG_0734

IMG_0737

IMG_0767

IMG_0748

IMG_0755

IMG_0764

IMG_0766

Ihan mahtava kokemus, ja ruokapaikat todella selkeästi vain ja ainoastaan paikallisten suosiossa meitä lukuunottamatta. Opastytöt kertoivat kaikesta mistä vain keksi kysyä. He kertoivat mm. että yliopistokoulutuksellakin on hyvin vaikea saada Vietnamissa töitä ilman hyviä suhteita, jotka käytännössä hallitsevat työelämää. Myös matkustaminen ulkomaille on heille erittäin vaikeaa sekä rahatilanteen että viisumien saannin vaikeuden vuoksi. Jäi mietityttämään, minkä verran he tuosta työstään tienaavat, taitaa nimittäin mennä dollarit omistajan pussiin. Kuten sanoin, kierros (kaikesta mahtavuudestaan huolimatta) oli Vietnamin mittakaavassa kallis, 60 dollaria. Kuitenkin oppaat kertoivat meille olevansa surullisia siitä, etteivät ole ikinä päässeet vierailemaan ”Saigon Skydeckille”, HCMC:n korkeimman rakennuksen näköalapaikalle. Syynä oli tietysti se, että pääsylippu maksaa liian paljon. Ja hintaahan sillä oli 10 dollaria.

Me käytiin tuolla Skydeckillä katsastamassa maiset, ja olihan ne ihan hienot.

IMG_0723

Oltiin kuultu paljon varoituksia kaikenlaisista taksi- ja muistakin huijauksista erityisesti Vietnamissa. Saatiin sitten parilta Vietnamissa käyneeltä kaverilta vinkki, että Saigonissa kannattaa luottaa Vinasun-yhtiön takseihin. Ja niinhän me sitten tehtiin. Valkovihreät Vinasun-taxit osoittautuikin luotettavaksi valinnaksi, eikä meitä (ainakaan tietääksemme) kertaakaan edes yritetty niissä kusettaa. Mittarit laitettiin aina pyytämättä päälle jne, mikä ei todellakaan ole ollut muualla Aasiassa itsestäänselvyys. Ja näitä Vinasun-takseja on siis PALJON, eli ei tarvitse montaa sekuntia kyytiä ikinä odottaa. Yhden kerran, paluumatkalla Phu Quocista takaisin Saigoniin, otettiin lentokentältä joku muu kuin Vinasun. Ja heti yritettiin huijat. :D Hostellille päästessä taksikuski alkoi vaatia muhkeita tippejä ja lisähintaa mittarille ilman mitään syytä. No, siihenkin auttoi vaan yksinkertainen totemus että ei tule kuuloonkaan. Lyötiin kuskille mittarin näyttämä summa kouraan ja painuttiin hostellille. Mutta käyttäkää siis Vinasunia! Ja sanomattakin on selvää, että taksien hinnat on aivan mitättömän pienet. Pitkätkään matkat kaupungin toiselle puolelle eivät montaa euroa maksa.

Perus turistinähtävyydetkin on käymisen arvoisia tuolla kaupungissa, mm. sotamuseo ja Benh Tanh Market. Ben Tanh on iso, sisätiloissa oleva kauppahalli, jossa myydään kaikkea: kenkiä, laukkuja, astioita, koristeita, hattuja, mausteita, ruokia jne. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Paikan liepeillä pyörii sitten kaiken maailman huijareita, ja osa tuotteista on (turisteille) tosi kalliita. Tinkiminen on suositeltavaa, mutta tuolla sekään ei aina toiminut. Tuntui, ettei myyjien edes tarvitse tinkiä hinnoista; jos minä en osta jotain karseaan ylihintaan, niin perässä tulee kohta joku muu turisti, joka kuitenkin ostaa. Vieläkin harmittaa yksi mekko joka jäi ostamatta, kun huomattavan korkeassa (puhutaan kymmenistä dollareista) hinnassa ei ollut yhtään tinkimisvaraa…

Ruoka- ja maustepuolella haju oli aika huumaava. Ruokapuolella myydään kaikkia kuviteltavissa olevia eläimen osia. Siellä ne kinkkimummelit pilkkoo 40 asteen helteessä ruhoja ja kaloja, eikä kuulkaa oo kylmäketjuista tietoakaan. Voitte vain kuvitella sen hajun siellä. Ei kannata darrapäivänä tonne ruokaosastolle suunnata. Aivojen, sisäelinten ja muiden herkullisuuksien lisäksi siellä oli paljon tavaraa, josta mulla ei ole edelleenkään mitään käsitystä mitä ne oli.

IMG_1207

IMG_1208

Loppuun vielä pari ravintolasuositusta.

1. Nha Han Ngon

osoite: 160 Pasteur Ben Nghe

Bongattiin tää paikka sattumalta taksista, ja näytti ulospäin niin kivalta, että tultiin myöhemmin päivällä tänne sitten syömään. Ei mikään turistipaikka, paljon paikallisia ja jonkun verran expatteja, tai sen oloisia tyyppejä. Hyvää tuoretta paikallista ruokaa, joita valmistettiin siinä kaikkien nähtävissä. Siisti ja viihtyisä, ja edullinen hintataso. Oli itse asiassa reissun toinen päivä, kun käytiin täällä, ja tarjolijapoika näki meidän sähellyksen puikkojen kanssa. Hän tuli sitten ystävällisesti meitä neuvomaan, ja niin me opittiin kuin opittiinkin puikoilla syömisen taito! Tosin allekirjoittanut myös unohti sen aika nopeasti matkan jälkeen… Matkalla kyllä tuli syötyä pelkillä puikoilla. Anyways, tää on hyvä paikka esimerkiksi lounasta ajatellen! Mekin palattiin tänne vielä aivan viimeiseinä reissupäivänä lounastamaan.

IMG_1188

IMG_1199

2. Cuc Gach Quan

osoite: 10 Dang Tat | Ward Tan Dinh, Ho Chi Minh City District 1

Selailin ihan Trip Advisorin ravintolavinkkejä, ja löysin tän sieltä. MEIDÄN REISSUN PARAS RUOKAKOKEMUS. Meidän käydessämme paikallaolijoista suurin osa oli paikallisia, mutta jonkun verran oli myös länkkäreitä. Siisti ja ihana paikka. Me ei oikein oltu tiedetty mitä tältä paikalta olis pitänyt odottaa, ja oltiinkin sitten aika rähjäisen näköisenä tuolla pitkän päivän päätteeksi. Ensi kerralla laittaisin kyllä jotain vähän siistimpää, sillä vaikkei tämä mikään fine dining -paikka olekaan, olivat kaikki silti tosi hyvin pukeutuneita (toisin kuin Mathias, jolla oli t-paita ja lenkkarit, hehe, tästä saatii hyvät naurut).

Pukeutumisestamme huolimatta meidät otettiin lämpimästi vastaan, ja kysyttiin onko pöytävarausta. No, eipä tietenkään ollut tullut pieneen mieleenkään… Täydestä ravintolasta löytyi kuitenkin meille vielä onneksi paikka.

Ruokalista oli tooooooodella pitkä, ja tarjoilija neuvoikin enemmän kuin mielellään tilauksen kanssa. Pitkälti hänen suositustensa pohjalta valittiin ruoat ja juomat. Ja ne oli aivan uskomattoman hyviä. Yksi ruokalaji oli aina noin 5 euron hintainen. Tilattiin tietysti useita ruokalajeja, annokset olivat juuri sopivan kokoisia kahdelle. Meillä oli ainakin kanaa, kalaa, nautaa, kasviksia… Tuolta saa myös ihania tuoreita mehuja ja muita juomia. Oi että, vesi herahtaa kielen päälle tuota paikkaa muistellessa.

Ihan must paikka hyvän ruoan ystäville Ho Chi Minhissä! Valitettavasti mulla ei kuin yksi erittäin surkea kuva tuolta (joka ei tee todellakaan oikeutta tälle fantastiselle paikalle), mutta MENKÄÄ TÄNNE jos ikinä eksytte Saigoniin!

IMG_1165

No niin, tässäpä jotain tuosta kaupungista. Se ei ole yhtään niin kehittynyt kuin vaikkapa Bangkok, toisaalta turismibisnes ja sen mukanaan tuomat lieveilmiötkin on sitten pienemmässä mittakaavassa. Liikenne on kaoottisempaa kuin missään olen aikaisemmin nähnyt (kuulemma Hanoissa on vielä kauheampaa), mutta siinäkin alkaa päivien kuluessa huomata tiettyjä sääntöjä. Hintataso on yleisesti ottaen tosi halpa. Shoppailemaan tänne ei varsinaisesti kannata tulla. Tietty marketeilta, vaikka sitten Benh Tanhista, löytää vähän kaikkea, mutta ostoskeskuksia ei juurikaan ole. Muutama luksusmerkkeihin keskittynyt keskus on, ja sitten on jonkun verran ”ostoskeskuksia”, jotka on oikeastaan enemmänkin kuin tavarataloja, erillisiä kauppoja niissä ei ole. Ja vaatteet niissä ovat enemmän vietnamilaiseen kuin länsimaalaiseen tyyliin sopivia.

Ai niin! HCMC:ssa on myös ihania leipomoita, joista löytyy kaik-ke-a! Me etsittiin aina aamuisin leipomo ja kerättiin tarjottimelle kasa herkkuja ja syötiin ne aamupalaksi. Suosittelen.

Meidän matka jatkui näistä tunnelmista sitten tosiaan Phu Quocin saarelle. Siitä myöhemmin lisää.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply