Meistä tuli Airbnb-majoittajia

Omat Airbnb-kokemukset

Me ollaan kaksi kertaa yövytty Airbnb:n kautta ulkomailla, ja molemmat ovat olleet todella positiivisia kokemuksia.

Pari vuotta sitten meillä oli huone jaetussa asunnossa Barcelonassa 100 metriä Ramblalta eli aivan ytimessä, ja kevään Budapestin matkalla meillä oli todella kiva, joskin vaaleanpunainen yksiö parlamenttitalon liepeillä. Miehekästä.

Barcelonan huoneesta maksoimme 45 euroa yöltä, Budapestin yksiöstä 35 euroa yöltä. Lisäksi päälle tuli muutaman kympin Airbnb-palvelumaksu.

Airbnb-huone Budapestissa

Niinpä uskalsimme laittaa asuntomme vierashuoneen nyt itsekin palvelun kautta vuokralle, kun siihen muuton ja isomman asunnon myötä tuli mahdollisuus. Otin muutamia kuvia asunnosta, kerroin sijainnista ja vuokrattavasta huoneesta ja klik, jäimme odottelemaan yhteydenottoja ja miettimään, että mihin tässä on taas ryhdytty.

Voiko huoneen vuokraaminen olla vaarallista?

Uhka 1: Majoituksen varaa sarjamurhaaja, ja aamulla meistä ei ole kuin märkä läntti jäljellä.

Uhkan todennäköisyys: alhainen. (Toivottavasti?)

Uhka 2: Majoituksen varaa pitkäkyntinen.

Uhkan todennäköisyys: alhainen, mutta korkeampi kuin sarjamurhaajavaihtoehdon.

Varkaan asiaa hankaloittaa se, että mehän asumme täällä itsekin koko ajan. Ja loppujen lopuksi ei meillä telkkarin lisäksi mitään kovin arvokasta täällä ole – läppärit meillä kulkee aina mukana, ja kukaan tuskin sohvaa alkaa vaivihkaa asunnosta ulos roudaamaan?

Uhka 3: Majoituksen varaa urpo.

Uhkan todennäköisyys: korkeahko.

Eihän sitä voi mitenkään tietää, tuleeko vieraiden kanssa toimeen. Ja onhan se aina vähän outoa, että vieras ihminen on sun kodissa. Toisaalta Airbnb:ssa ei mun mielestä ole samanlaista rasitetta kuin Couchsurfingissa, jossa ehkä vähän odotetaan isäntien pitävän seuraa ja auttavan vieraita ja olevan sosiaalisia perhosia koko ajan.

Airbnb:ssa raha vaihtaa omistajaa ja rahaa vastaan saa nukkumapaikan. Se tekee asiasta mun mielestä jollain tavalla virallisemman, jolloin ainakaan itsellä ei vastapuolelle ole. Katsotaan, mitä vieraat meiltä sitten vaativat.

Ensimmäinen vieras saapuu huomenna

Vaikka huone on ollut palvelussa vasta pari viikkoa ja niistä vain tietyt päivämäärät varattavissa, eikä meillä ole edes yhtään arvostelua, olemme saaneet jo 9 yhteenottoa. Näistä kaksi on nyt johtanut varauksen vahvistamiseen.

Huomenna meille saapuu suomalainen tyttö jostain kauempaa Suomesta. Hän tarvitsee nukkumapaikan yhdeksi yöksi. Tulee iltapäivällä ja lähtee seuraavana aamuna. Seuraavalla viikolla majoitusta yhdeksi yöksi kaipasi irlantilainen mies, joka tulee hoitamaan liikeasioita Suomeen. Hän tulee keskiyöllä ja lähtee aamulla. Molempien kanssa on käyty keskustelua ja he vaikuttavat normaaleilta, mukavilta tyypeiltä.

Vierashuone

Creepyja tyyppejäkin on mahtunut kyselijöiden mukaan, ja useammankin henkilön pyynnön olemme hylänneet ihan sellaisen (sarjamurhaaja)vaiston perusteella. Todennäköisesti ovat ihan OK tyyppejä, mutta meidän ei ole tietenkään pakko majoittaa ketään, josta tulee outo fiilis. Emmekä aiokaan. Tunnistan creepyn tyypin, kun kohtaan sellaisen.

Eräs dubailainen mies pelästyi, kun kuuli kylpyhuoneen olevan yhteiskäytössä. Aasialaista miestä taas emme suostuneet majoittamaan, kun hän ei osannut/pystynyt kertomaan mitään tarkempaa itsestään tai suunnitelmistaan.

Majoittajahan näämme edellisten majoittajien arvostelut vieraista sekä sen, ovatko he mahdollisesti ihan virallisella henkilötodistuksella varmentaneet henkilöllisyytensä Airbnb:lle.

Huoneen hinta

Me pyydämme huoneesta 38 – 80 euroa yöltä. Airbnb:lla voi asettaa automaattisen hinnoittelun, joka muuttaa hintaa antamiesi rajojen sisällä kysynnän mukaan. Meidän pyytämä on aika keskivertohinta Helsingissä, ja tuo 80 euroa tulee kyseeseen vain joinain superviikonloppuina, kun joka paikka on täynnä.

Airbnb:n kautta majoittaminen on aika helppo tapa kasvattaa omaa reissubudjettia. Verojahan tuosta tulee maksaa, mutta Airbnb ottaa onneksi vain todella pienen maksun loppusummasta itselleen. Meidän tehtäväksemme ei jää muuta kuin laittaa huone valmiiksi lakanoiden ja muiden osalta, toivottaa vieras tervetulleeksi ja odottaa, että rahat kilahtavat tilille.

Onko joku teistä muista Airbnb-majoittaja, ja mitä muutenkin olette mieltä tällaisesta?

Non-schengen-alueen Finnair-lounge Helsinki-Vantaalla

Kristus mikä väliviivahirviö postauksen otsikosta tuli. Olkoon.

Lensimme taannoisella Venäjän matkalla Tatarstaniin businessluokassa, joten meille kuului myös oikeus loungen käyttöön Helsinki-Vantaan lentoaseman non-schengen-alueella. Tämä oli ensimmäinen kertani Finnairin loungessa, aikaisemmin olen ollut vain kerran Priority Passin turvin ykkösterminaalin Aspire Loungessa.

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge

Lounget ovat ahkerille reissaajille melko arkipäivää, mutta meidän tavallisia tai kohtuullisia määriä matkustelevien keskuudessa niiden ympärillä leijuu vielä tietynlaista mystiikkaa.

Joten jos tarkasti katsoi, niin pientä hymynvapinaa oli suupielissäni havaittavissa, kun tongin bisneslippuni esiin, karistin rahvaan tomut jaloistani ja kuningatarvilkutusta yleisölle heilutellen astelin loungeen heti non-schengen-alueelle päästyäni.

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge

Finnairin sivuilla non-schengen-alueen loungesta kerrotaan seuraavaa:

  • Sijaitsee porttien 36 ja 37 välissä.

  • Auki päivittäin klo 6.00–24.00.

  • 900 m2, tilaa 250 asiakkaalle.

  • Lämmin aamiainen klo 6.00–10.00, lämmin ateria klo 15.00–17.30 ja klo 21.00–24.00.

  • Salaattibaari ja keittotarjoilu klo 10.00–24.00.

  • Yksityiset suihkutilat ja suomalainen sauna.

  • Ilmainen sisäänpääsy Finnairin businessluokan asiakkaille sekä Finnair Plus Gold- ja Platinum-jäsenille ja oneworld Emerald- ja Sapphire-jäsenille, kun lähtölento on Finnairin markkinoima (lipussa AY-tunnus). Finnair Plus Platinum- ja Gold-jäsenet voivat ottaa mukaansa yhden vieraan.

  • Sisäänpääsyn (max. 3 tuntia) voi myös lunastaa 48 euron hintaan.

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge

Parasta olivat lepotuolit, joista oli hyvä möllötellä kentälle päin ja haaveilla tulevasta matkasta. Oli pakko tilata gin tonic, tuo harvinaisen kalorikylläinen mutta niin herkullinen lempijuomani.

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge

Miettikää nyt. GT kädessä ja maailma edessä. Hämärtyvä kesäilta ikkunoiden takana. Omassa rauhassa valmistautumassa uuteen seikkailuun.

Vakuutuin, ettei matka oikein paljon paremminkaan voisi alkaa. Mutta maksaisinko tästä lystistä 48 euroa, joka siis on sisäänpääsyn hinta tähän Finnairin loungeen? Vaikea sanoa.

Lentokenttien loungeihin kannattaa mielestäni käyttää rahaa oikeastaan vain välilaskujen ankeuden minimoimiseksi. Koska kuka edes normaalisti tulee niin aikaisin lentokentällä, että olisi aikaa jossain loungeissa hengailla? Paitsi minä, nyt kun siihen oli kerrankin mahdollisuus…

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge gin tonicNon-Schengen-alueen FInnair-lounge

Ruoalta ei loungeissa yleensä kai kovin paljon pidä odottaa, eikä kannata täälläkään. Vatsansa saa kylläiseksi, mutta vähän ankean näköistä kamaahan se oli, eipä siitä nyt pääse yli eikä ympäri. Ehkä testaamatta jäänyt lämmin ruoka olisi ollut houkuttelevampi!

Pikkulinnut ovat laulaneet, että Istanbulissa Ataturkin kentän Turkish Airlines CIP Lounge on yksi hienoimmista loungeista, joita löytyy. Pienellä googlaillu löytyi paljon kehuja ja täytyy sanoa, ettei ruokavalikoima näyttänyt aivan tältä, miltä Finnairin loungessa, heh. Mutta tuo Turkishin lounge onkin varmaan se yksi säännön vahvistava poikkeus, joten tyydytään kohtaloomme ja syödään sitä, mitä meille tarjotaan.

Onko joku muuten päässyt käymään tuolla CIP Loungessa? Oliko niin upea, kuin netissä annetaan ymmärtää?

Finnair lounge ruoka

Palvelu loungessa oli ystävällista. Wifi pelasi ja ruokia täydennettiin koko ajan. Salaattitiskin lisäksi löytyi ainakin leipää ja pullaa, suklaata, lämmintä ruokaa, viinejä, kahvia ja teetä ja niin edelleen. Jos nuukahtanut salaattitarjonta unohdetaan, niin kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä kokemus.

Ja kun oikein alkaa ramasemaan, voi kömpiä kapseliin nukkumaan.

Non-Schengen-alueen FInnair-lounge

Saunaa en tällä kertaa ehtinyt testaamaan (käyttääköhän sitä ikinä kukaan?), mutta ilman sitäkin voin  todeta tämän Finnairin Loungen olevan super rentouttava tapa aloittaa lentomatka Helsingistä.

Mitä olette muut tykänneet?

Itku pitkästä chilinsyönnistä Kiinan ruokamekassa Sichuanissa

Kiina ja ruokamekka, ilmiselvä sanapari? Ehkä ruokahelvetti olisi joidenkin mielestä osuvampi.

Kiinasta löytyy maailman yrjöttävimpiä ruoka-annoksia, mutta toisaalta sitten taas eksoottisia herkkuja, joiden perään monet kuolaavat. Esimerkiksi nämä ankanpäät chililiemessä kuuluvat tietenkin siihen herkkukategoriaan.

Ruoka Sichuanissa

Lähdimme viime syksynä Shanghaista Sichuaniin katsomaan, löytyisikö sieltä se taivas vai helvetti.

Sichuan on yksi Kiinan maakunnissa. Se sijaitsee keskellä Kiinaa ja on tunnettu itkettävän mausteisesta ruoastaan. Maakunnan pääkaupunki Chengdu on nimetty Unescon City of Gastronomyksi vuonna 2010.

Sichuanista on peräisin esimerkiksi kung pao -kana, ja keittiö on tunnettu ja suosittu kiinalaisen keittiön muoto niin Kiinassa kuin ympäri maailmaakin. Ruoanlaitossa käytetään paljon chiliä, chiliöljyä, sichuaninpippuria, valkosipulia ja tähtianista.

Ja kun netistä löytyvät ruokakulttuuria koskevat artikkelit kulkevat sellaisilla nimillä kuin ”How to survive Chengdu hot pot”, tietää olevansa jännän äärellä.

Hot pot onkin yksi kaupungin suosituimmista ruokailumudoista, ja ravintolat näyttävät esimerkiksi tältä.

Chengdu hot pot

Valitset itse kylmäkaapeista, mitä vihanneksia ja lihoja haluat vartaisiisi. Tarjoilijat keittävät ne chiliöljyssä ja tuovat mausteisen liemen kera pöytään.

Näitä sitten itkua tihrustaen syötiin. Kyyneleet valuivat silmistä itse kullakin, kun söimme kaiken chilin itseensä imeneitä sieniä ja vihanneksia. Kyytipojaksi tulisia nuudeleita, ja pöytään vielä kupponen chilikastiketta, jos ei vielä ollut tarpeeksi. Suu puutuu ja nenä vuotaa ja sitä alkaa miettimään, miksi tekee itselleen näin.

Onkohan ruoansulatuselimistöstäni rippeitäkään enää jäljellä?

thumb_thumb_IMG_0869_1024_1024 thumb_thumb_IMG_0860_1024_1024

Ruoka näkyy Chengdussa kaikkialla.

Makkarat roikkuvat kadunkulmassa ja kas, kiinalainen hygieeninen lihanleikkuuoperaatio näemmä tuossa kadulla parhaillaan menossa.

Hyvä herra, onhan teillä voimassaoleva hygieniapassi?

thumb_thumb_IMG_2712_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2714_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2614_1024_1024

Kiinassa ei ruoan kanssa tosiaan liikaa kaunistella. Ainakin tiedät mitä syöt. Siis näennäisesti – eiköhän nuokin eläimet ole ruokittu hormonimömmöillä ja juotettu saastuneella vedellä. Mutta sitä ei voi Kiinassa liikaa ajatella.

Street food on se juttu Chengdussa. Tuli nähtyä ja maisteltua kaikkea omituista ja vähemmän omituista. Mitä ihmettä esimerkiksi nuo pallerot ovat, jotka näyttävät siltä, että joku homeverho on ne peittänyt?

thumb_thumb_IMG_2733_1024_1024thumb_thumb_IMG_0870_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2606_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2642_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2641_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2696_1024_1024 thumb_thumb_IMG_2612_1024_1024

Chengdun kokoisesta kaupungista löytyy tietenkin myös tsiljoona ravintolaa, joissa ei tarvitse istua polvet suussa muovituoleilla, vaan pääsee englantia osaamattoman tarjoilijan kanssa selvittämään ruokalistaa sana sanalta ja syömään puhtaassa ympäristössä, jossa nyt ainakaan ihan jokainen muu ruokailija ei syljeksi vieressäsi lattialle.

thumb_thumb_IMG_2704_1024_1024

Sichuanin ruokakulttuuri oli muutaman päivän kokemuksella todella näkyvässä osassa pääkaupungissa Chengdussa. Lähes kaikki ruoka oli mausteisuudestaan huolimatta herkullista ja kaduilla myytävät snacksit ainakin mielenkiintoisia jos eivät muuta.

Kaupungin suuri tiibetiläisyhteisö tuo myös oman lusikkansa tähän tuliseen soppaan, ja esimerkiki jakin lihaa ja maitoa pääsee maistelemaan jossain Chengdun useista tiibetiläisravintoloista.

Ruokamarkkinoilla pääsee arvuuttelemaan, montaako nuudelilaatua maailmasta löytyy.

thumb_thumb_IMG_2728_1024_1024

Ja vaikka Kiinassa kaikki on epävarmaa, niin yksi asia on varma: mausteita et Sichuanissa pääse pakoon, joten valmistaudu vuodattamaan kyyneliä ravintoloissa.

Seuraa Instagramissa ja Facebookissa!

Tallinnan ravintolat: Kaks Kokka

Ravintola Kaks Kokka Tallinnassa oli melkein tosi hyvä, mutta sitten ei kuitenkaan. Sinne melkein haluaisi mennä uudestaan, mutta toisaalta ei sittenkään. Ruoat olivat edullisia mutta viini kallista.

Ristiriitaista!

Tallinna ravintola Kaks Kokka menu

Kaks Kokka sijaitsee vanhan kaupungin ja sataman välissä eli turistia ajatellen hyvällä paikalla. Sisustus on mukavan rento, sellainen Hamptons-tyylin ja skandinaavisuuden sekoitus, ja kaikki näyttää niin lupaavalta.

Tallinna ravintola Kaks Kokka

Mutta sitten saat alkupalat (Selection from Kaks Kokka, 15€) eteesi ja ne maistuvat kauheilta. Tai vaihtoehtoisesti mauttomilta.

Oon itse ihan todella kaikkiruokainen (kaikki hampurilaisista suolakurkut pois nyppivät ryhdistäytykää!), mutta värikkäästä ulkonäöstään huolimatta tämä annos oli meidän mielestämme yksinkertaisesti epäonnistunut. Sai sitä syötyä, mutta makumaailma ei missään nimessä ollut ruokahalua herättävä. Päinvastoin, se oli jotenkin luotaantyöntävä.

Jäi kummallinen fiilis. Harvoin sitä saa eteensä alkupalaa, jonka ruoat maistuvat yksinkertaisesti oudolle. Ja mä olen sentään syönyt pässin kiveksiä ja kanan sydämiä ja ties mitä muuta Kiinassa ihan hyvällä ruokahalulla.

Tallinna ravintola Kaks Kokka

Pääruoat olivat sitten jo parempia. Kaverin hieman valjulta näyttänyt kala-annos (Roasted Atlantic Cod, 16€) oli hyvä, ja omat steamed bunini (13€) olivat herkullisia myös.

Tallinna ravintola Kaks Kokka Tallinna ravintola Kaks Kokka

Illallisen ehdoton kohokohta oli kuitenkin jälkkäri (Chocolate, 7€).

Sopivan perinteinen mehukas suklaakakku oli saanut seurakseen vähän outoa rosmariinijäätelöä, mikä osoittautui toimivaksi yhdistelmäksi. Puolitimme yhden annoksen, mutta saimme silti kaksi kakkupalaa.

Tallinna ravintola Kaks Kokka jälkiruoka

Varsinaisena antikliimaksina tälle postaukselle on todettava, etten tiedä, menisikö Kaks Kokkaan uudestaan.

Alkupala oli vaan jotenkin niin turn off. Sitten toisaalta jälkiruoka oli tosi hyvää, eikä pääruoassakaan ollut moittimista. Viinivalintamme oli erinomainen. Olen kuullut monen viime aikoina kehuneen Kaks Kokkaa todella paljon, mutta toisaalta Tallinnassa näitä testattavia paikkoja riittää muutenkin.

En nyt vaan osaa päättää, pitäisikö tätä suositella. Ehkä meillä meni vain alkupalavalinta metsään.

Kenties voisin mennä joskus lounaalle kokeilemaan uudestaan?

Toisaalta kun muistan, että kolmen ruokalajin dinneri (ilman viinejä) maksoi 24 euroa, niin tarkemmin ajatellen ehkä tänne on vielä illallisellekin palattava.

Kaks Kokka osoitteessa Mere pst 6E

Kesäperinne: hullut rapujuhlat

Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej
Helan går
Sjung hopp faderallan lej
Och den som inte helan tar…

Meillä on perinne. Sellainen akvaviitinhuuruinen, seuraavalle päivällä käsien tärinää aiheuttava ihana perinne, jonka toivoisi jatkuvan vielä silloinkin, kun kaikilla pyörii muksut jaloissa. Ja sitten sitäkin myöhemmin, kun tarvitsemme rollaattoria päästäksemme paikalle.

Kräftis, rapujuhlat!

Rapujuhlat elokuu 2016Rapujuhlat Hugo-drinkki

Eikä mitkään aivan turhanpäiväiset rapujuhlat, vaan sellaiset perinteikkäät ja vähän hullutkin. Eli juuri sellaiset, jossa ravut lauletaan pöytään, sitten syödään ja lauletaan kymmenittäin snapsilauluja, skoolaillaan, pidetään puheita ja ihaillaan pimenevää loppukesän iltaa.

Mitä pidemmälle ilta etenee, sitä kovempaa laulu alkaa raikaa ja kreisimmäksi jutut muuttuu. Terveisiä vaan mökkinaapureille meidän sulosoinnuista.

Rapujuhlat elokuu 2016

Paikkakin on vielä niin upea, pienen pieni saari keskellä järveä täydellisellä rapujuhlaterassilla. Ja tiedättekö mistä ne ravut saadaan? Siitä samaisesta järvestä. Ei tarvitse ostaa Töölöntorin K-Marketista kuuden euron kappalehintaan. ;) Siansydäntä vaan ravuille mertaan houkuttimeksi ja dinner is served.

Rapujuhlat elokuu 2016

Tällä kertaa aina jotain hauskaa keksivät saaren omistajattaret olivat kehitelleet room escape -pelien saariversion! Jotta pääsisimme koskaan pois saarelta, oli meidän seurattava vihjeitä ja keksittävä vastauksia arvoituksiin ja koodeja seuraavien vihjeiden avaamiseen.

Rapujuhlat elokuu 2016P8270062

Tää on vaan niin ässä viikonloppu. Ilta menee niin hauskoissa tunnelmissa, ja seuraavana aamuna nauretaan vedet silmissä illan touhuille.

Rapujuhlat elokuu 2016

Eihän ne olisi rapujuhlat eikä mitkään, jos joku ei olisi löytynyt pöydän alle nukahtaneena. Joku saattoi lukuisien snapsien takia voida hiukan pahoin, ja kenties joku vieraista heitti lipat yritettyään könytä pöydälle tanssimaan. Tunnistamattomaksi jääneet tytöt tanssivat suomihittejä aamukuuteen asti cowboyhattujen ja kahviliköörin voimalla.

Mitään en tunnusta! (Ja kun kuitenkin luulette, niin ainakaan nämä kaikki eivät minulle tapahtuneet!)

Toivottavasti nämä juhlat jatkuvat yhtä hullunhauskoina vielä pitkään, vaikka akvaviitti jouduttaisiin sitten 70-vuotiaana vaihtamaan ykkösolueeseen ja mökkilaiturille täytyisi rakentaa ramppi, jotta pääsemme kaikki niillä rollaattoreillamme paikalle.

Skål! Juhlitteko te rapujuhlia?

Ensimmäinen pressimatkani – kun kaikki on maksettu ja järjestetty

Olin kesäkuussa blogini kautta vieraana Venäjän Tatarstanissa niin kutsutulla blogimatkalla Visit Tatarstanin toimesta. Kyseessä oli mun ensimmäinen pressimatka/blogimatka, siis jonkin tahon järjestämä ja maksama reissu. Vastineeksi matkasta annetaan näkyvyyttä jossain mediassa, mun tapauksessa tietenkin blogissa.

Miltä tällainen monien korvaan hienolta kuulostanut matka tuntui näin melko tuoreen ja kokemattoman bloggaajan näkökulmasta?

Mitä ajatuksia heräsi ja lähtisinkö uudestaan?

Onko kivempi matkailla oman vai toisen rahapussia kuluttaen?

Alkujärjestelyt

Tällä matkalla Rantapallo toimi mun ja Visit Tatarstanin välikätenä, joten ainakin omalta osaltani alun järjestelyt sujuivat tosi helposti (en tiedä paljonko Rantapallolla sitten on valutettu hikeä ja kyyneleitä).

Käytännössä vaikeinta oli sopivan ajankohdan löytäminen. Mä tuppaan olemaan sitä ihmistyyppiä (eikä toi suhteellisen menevää sorttia oleva avopuolisokaan helpota asiaa), että viikonloput tuntuvat täyttyvän kuukausia etukäteen ja viikolla on sitten työt ja opiskelut ja sata muuta arjen kiirettä. No, pienen kikkailun jälkeen Kazanin mentävä rako saatiin raivattua niin, että se sopi sekä mulla että vastapuolelle ja reissuseuralaisille.

Kazan press trip

Mieleen jäi myös asioiden myöhäinen hoitaminen ja laiska tiedottaminen. Muilta bloggaajilta olen kuullut, että se on todella yleistä.

Ei ollut montaa päivää lähtöön, kun viimein saimme reissun matkaohjelman itsellemme. Vielä vähemmän aikaa oli siinä vaiheessa, kun lentoliput tipahtivat sähköpostiin. Mutta väliäkös sillä, tulivat kuitenkin!

Kuulemma ei pidä yllättyä, jos vastaavilla reissuilla saat liput ja ohjelman päivää ennen pressimatkan alkua. Mikä siinä on niin vaikeaa lähettää niitä hyvissä ajoin? Tuskastuttavaa!

Kaikki on maksettu

Kun istut Finnairin loungessa kinitonikki kädessäsi ja odotat boardingin alkamista, jotta pääset businessluokan istuimellesi nauttimaan lentohenkilökunnan huomiosta, niin onhan se nyt hauska tunne pressimatkojen ensikertalaiselle. Siis siinä mielessä, ettet itse maksa siitä pennin hyrrää. En voi kieltää, etteikö pieni salainen hymynkare olisi käväissyt suupielissäni aika ajoin tuon lentomatkan aikana. (Ulospäin tietty esitin coolia.)

Finnair/Norra businessluokka

Kun näin opiskelijana kengännauhabudjetti ei ole vain Lonely Planetin Kaakkois-Aasian oppaan nimi, vaan useimmiten karua todellisuutta, niin enpä voi kieltää, etteikö jonkun muun rahoilla reissaaminen olisi lämmittänyt sydäntä. Matkaat ilmaiseksi, asut ilmaiseksi, syöt ilmaiseksi, kuljet ilmaiseksi.

Ainakin Kazanissa kaikki oli hoidettu tyylillä: asuimme hyvässä hotellissa, liikuimme hyvällä autolla oman kuljettajan kanssa ja söimme hyviä ruokia.

Marriott Hotel Kazan Kazan Marriott restaurantTatarstan food

Vaihdoin Tatarstaniin viikonlopulle 50 euroa rahaa, mikä kuulosti auttamattoman vähältä. Lopulta en saanut sitäkään kaikkea käytettyä tuliaisvodkiin ja -makkaroihin, vaikka kuinka yritin. Niillä vodkahinnoilla tulee jo tuontirajat vastaan. ;)

Sitten se huono puoli: lahjahevosen suuhunhan ei ole tirkistelemistä.

Se otetaan mikä annetaan, enkä ainakaan itse kehtaisi alkaa valittaa mistään. Tatarstanissa kaikki toimi hienosti, eikä mulla ollut  kyllä tarvettakaan valittaa mistään. Reissu oli tosi onnistunut. Mutta voi se varmasti toisinkin mennä? Saako huonosta valittaa, jos sen saa ilmaiseksi?

Kaikki on järjestetty

Siitä hetkestä kun astut lentokoneesta vieraan maan maaperälle siihen hetkeen kun sinut hyvästellään samaisella kentällä, on kaikki hoidettu puolestasi. Kuljetukset, ravintolavalinnat, retkikohteet, pääsyliput, oppaat ja tapaamiset.

Tässä on huonot puolensa.

En tiedä, miten taksin tilaaminen Kazanissa onnistuu, kun oma minibussi vei meidät aina ovelta ovelle.

En tiedä, mitä ravintolassa illallistaminen maksaa.

En tiedä, onko Kazanissa yöelämää, koska olin joka päivä niin naatti, että olin valmis kaatumaan sänkyyn seitsemältä, kun yhtään vapaa-aikaa ei ollut.

En tiedä, pärjääkö siellä englannilla, kun ei tarvinnut puhua itse kenellekään muulle, kuin matkaseuralaisille ja englantia taitaville oppaille.

Sellainen tavallinen venäläiselämä jäi näkemättä.

Kazan press trip

Toisaalta sain kolmessa päivässä aivan mielettömän tietopaketin Tatarstanista, mikä ei paikassa omatoimisesti matkailemalla olisi minulta onnistunut. Eihän tämän matkan tarkoitus ollutkaan tavallisen venäläiselämän tutkailu, vaan Tatarstaniin lomakohteena tutustuminen.

Tiiviin aikataulun ja oman kuljettajan takia ehdimme nähdä todella paljon. Oma opas teki kolmesta päivästä ikään kuin yhden jättimäisen kävelykierroksen.

Oli helppoa, kun ei tarvinnut itse tehdä suunnitelmia, senkun hyppäsi koneeseen ja lensi passattavaksi.

Fiilikset

No ehdottomasti lähtisin tällaisille blogimatkoille uudestaankin! Tänne kun lähtee oikealla asenteella, ei reissussa ole mitään hävittävää.

Ei pidä olettaa pääsevänsä tekemään kaikkia niitä asioita, joita omalla matkallaan tekisi, mutta toisaalta saa kokea kaikkea sellaista, mitä ei itse olisi itselleen osannut järjestää. Tästä muistutin itseänikin, kun istuin Kazanissa todella muovisessa, turisteja varten rakennetussa ”tataarikylässä” katsomassa jotain laulu- ja tanssiesitystä, kun mieluummin olisin ollut nuuskimassa kaupungin hipsterikahviloita.

Ja sittenhän on se, että olet tavallaan velvollinen kirjoittamaan kokemastasi. Kukaanhan siihen ei tietenkään voi pakottaa, mutta itse jättäisin kirjoittamatta varmaan vain siinä tapauksessa, että paikasta olisi ainoastaan huonoa sanottavaa.

Tatarstan Great Bolgar

Kyllähän se oli koko matkan ajan mielen päällä, että tästä sitten pitää kirjoittaa. Kuviakin tuli otettua erityisen ahkerasti, jotta varmasti saisi kaikesta hyvän otoksen postausta varten. Pieni vapauden tunteen menetys tällaisella matkalla on. Mutta en itse koe, että se olisi estänyt minua nauttimasta kaikesta.

There’s no free lunch ja sen takia ainakin minä olen valmis sietämään tällaisten matkojen nekin osuudet, jotka eivät itseäni ihan eniten kiinnosta. Plussat kumoavat selkeästi ne muutamat miinukset ja reissu on reissu kun sitä rakastaa, omilla rahoilla tai ei.

Oletteko olleet blogi- tai pressimatkoilla? Onko teillä niistä samanlaisia ajatuksia?