Matkamessulippujen voittaja

Kiitos kaikille messulippujen arvontaan osallistuneille.

Random.org-sivusto arpo voittajaksi numeron 13 eli nimimerkin Martzu, joka kertoi haaveilevansa Dubaihin lähtemisestä. Onnea voittajalle!

Ja toivottavasti nähdään kaikkien muidenkin kanssa messuilla!

Andalusian salaisuus Playa de Bolonia

Koska uuden vuoden juhlinta Costa Del Solilla ei meidän tapauksessamme ollut sieltä riehakkaimmasta päästä, oli 1.1. mitä parhain päivä olotilan puolesta. Iltapäivällä lähdimmekin Mathiaksen kanssa pienelle road tripille.

Mä olin otsa syvässä kurtussa etsinyt meille jotain sopivaa automatkan päässä olevaa pientä kohdetta. Koko Andalusia siinä ulottuvilla, mutta pää löi tyhjää. Liian tylsä, liian paljon nähtävää, liian kaukana, liian lähellä, liian sitä ja tätä ja tota. Mä teen välillä asiat hankalaksi itselleni. Ja Mathiakselle tietenkin.

Lopulta valitsin Instagramin innoittamana määränpääksi Playa de Bolonian upean rannan, jonka korkeilta hiekkadyyneiltä näkee helposti vastarannalla siintävään Marokkoon asti.

1,5h ajoa suuntaansa, mutta ei se hyväkuntoisilla teillä vuoristomaisemissa haitannut. Eikö kahdestaan autossa jurnuttaminen ole sitä parisuhteen kahdenkeskistä laatuaikaa mallia keski-ikä?

Andalusia Road Trip kartta

Oli vähän kiire kilpailla auringonlaskun kanssa, joten tyydyimme läheisen Tarifan kaupungin kohdalla vain pieneen autokierrokseen keskustan läpi. Kiinnostaisi tulla tutkimaan tarkemminkin. Tarifa oli mielenkiintoisen arabityylinen kaupunki, ja se on yksi maailman suosituimmista leijalautailupaikosta.

Tarifasta ajaa vielä puoli tuntia Playa de Bolonialle, joka onkin aika syrjässä. Hyvä niin, sellaisesta pidän.

Lukemani mukaan tätä minulle entuudestaan vierasta paikkaa pidetään yhtenä Andalusian parhaiten säilyneistä salaisuuksista, vaikka se onkin viime vuosien aikana alkanut nousta yhä enemmän turistien tietoisuuteen. Ranta on mainittu monissa artikkeleissa ja TripAdvisorissa Espanjan ja jopa koko Euroopan parhaihin rantoihin kuuluvaksi.

Lisäarvoa joidenkin matkailijoiden silmissä tuonee se, että samalla reissulla voi nähdä muinaisen Baelo Claudian kaupungin rauniot, aivan tämän rannan vieressä.

Ja rakastin tätä rantaa kyllä täydestä sydämestäni koko sen pari tuntia, jonka siellä vietimme. Mietin, onko tämä salainen paratiisini kesäaikaan oikeasti yhtä salainen vai ei.

P1010895P1010912P1010940P1010904

Bolonian rantaa reunustaa pieni kyläpahanen. Sellainen hiukan kulahtaneen ja kotitekoisen oloinen kalastajakylä. Emme tutkineet paikkaa tarkemmin, sillä oli kiire kivuta rannan toisessa päässä siintävien hiekkadyynien päälle ennen pimeän laskeutumista.

Dyynen alku näkyy alla olevassa kuvassa. Bolonian dyynit ovat yksi Euroopan suurimpia: korkeutta on 30 metriä ja pituutta parhaimmillaan 200 metriä.

P1010876

Niin lähellä, vai mitä? Mutta oikeasti niin pirun kaukana, kun kapuat ylös ja ylös ja ylös hiekan lipuessa jalkojesi alta pois.

Muistaako kukaan Nintendon Super Mario 3:ssa niitä kenttiä, joissa Mario joutui juoksuhiekkaan, ja sieltä oli mahdottoman vaikea päästä pois? Lopulta Mario ei jaksanut enää kamppailla vastaan ja upposi juoksuhiekkaan.

Game over.

Mario, I feel you.

P1010960 P1010962

Ylhäällä maisemat ja auringonlasku kuitenkin palkitsivat. Ihan lempparipaikkojani koko Andalusian matkalla.

Onneksi hikipisarat, huohotus ja ärräpäät eivät tallennu kuviin. Tässähän minä, freshinä kuin juuri suihkusta tulleena.

P1011011P1010967P1011066

Jos mä jonnekin joskus Andalusiassa palaan, niin tänne.

Oletteko muut käyneet tällä Playa de Bolonialla?

Ps. Käythän tykkäämässä myös blogin Facebook-sivusta, se löytyy täältä.

Patikointia Marbellassa: La Concha hyväkuntoisille ja rohkeille

Phuuh. Huuh. Ääh. Puuh. Perk… Phuuh.

Jotakuinkin tuollaisia äännähdyksiä pääsi porukkamme suusta, kun olimme puolimatkassa valloittamaan Marbellan alueen korkeimman vuoren, La Conchan, huippua. La Concha tarkoittaa espanjaksi simpukkaa, ja Argentiinan espanjaksi jotain, mitä ei lasten korville sovi ääneen sanoa. Vuori on eteläisintä osaa Sierra Blancan vuorijonoa.

P1062144

Korkeimmalla kohdalla La Conchalla ollaan yli 1200 metrin korkeudessa. Meidän suht urheilullisella porukalla huipulle ja takaisin meni noin 5 tuntia ja mittari näytti autolle palatessa noin 15 kilometriä.

Huipulle voi patikoida kahta reittiä, joista useimpien lähteiden mukaan se mukavampi vaihtoehto lähtee Regufio Juanar -hotellin kulmilta Ojenin kylän lähistöltä. Auto parkkiin ja menoksi oliivipuiden katveeseen.

P1062153

Paitsi että missään ei lukenut tietoa siitä, oliko tämä nyt oikea reitti La Conchalle. Tiedättehän tekin sen tunteen, kun etsit juuri sitä tiettyä reittiä, mutta et saa mistään varmistusta, oletko nyt oikeassa paikassa, ja tuntuu epävarmalta jatkaa eteen päin.

Pelastuksemme oli ruotsalainen porukkaa, joka kuuli suomenruotsalaisen ihmettelyn siitä, ollaanko nyt oikeassa paikassa. Oikealla reitillä olette, jatkakaa meidän perässä, me ollaan käyty täällä ennenkin. Tack! Siinä ne ruotsalaiset taas, ihan vaan rennosti pelastamassa koko maailmaa. Piru ne periköön, kun ovat niin hyviä kaikessa.

Muutamia La Concha -kylttejä alkoi putkahdella esille, ja reitin hahmottuminen helpottui. Reitin alku on helppoa ja tasaista vajaan parin kilometrin verran, jonka jälkeen alkoi keskiraskas nousu ylös.

P1061893

Kivutessamme yhä korkeammalle, lakkasimme pian näkemästä juuri lainkaan eteemme. Sumu oli vallannut Marbellan kukkulat. Näimme vain polun ja edessä olevat ihmiset. Emme pystyneet hahmottamaan maisemia, ja välillä polunkin seuraaminen oli huomattavan vaikeaa.

Pari kertaa (okei, varmaan seitsemäntoista kertaa) luulimme olevamme jo perillä, kun emme sumulta nähneet enää korkeampia nyppylöitä edessämme. Onneksi ruotsalaiset olivat milloin edessämme, milloin takanamme, ja ohjasivat meitä oikeaan suuntaan.

P1061948P1061932

Lähestyessämme huippua ilma alkoi vihdoin kirkastua ja toivo päätepisteen löytämisestä kohosi joukkiossamme.

P1062137P1062105

Olimme jo todella korkealla, ja maisemat olivat pienestä pilvipeitteestä huolimatta upeat. Tätä se patikointi parhaimmillaan on.

P1061989 P1061996

Hurjiakin osuuksia reitillä oli. Kannattaa todella panostaa hyviin kenkiin ja tasapainoon. Välillä otettiin ketjusta kiinni pudotusten kohdilla ja toisinaan polku muuttui vuorenrinteen kivikoksi.

P1062140P1061921 P1061959 P1061974

Pientä vaaran ja jännityksen tunnetta ilmassa. Tätä mä kutsun elämäksi!

P1062093P1062000

Et taatusti selviä tästä noususta ilman hikeä ja huohotusta. Tänne ei kannata pienimpien lasten kanssa lähteä, eikä huonokuntoisten aikuisten.

Tiedät vihdoin olevasi perillä Marbellan korkeimmalla kohdalla, kun näet tämän penkin. Kerron tämän siksi, että me tosiaan luulimme (toivoimme) jo lukuisia kertoja olevamme perillä, ennen kuin oikeasti olimme.

Vihdoin huipulla!

P1062059

Maisemat, raikas tuuli, pala repussa kannettua Fazerin suklaata. Ei ihminen paljon muuta tarvitse. Paitsi joku nostelemaan sun hapottuneita jalkoja paluumatkalla ja hieromaan niitä seuraavana päivänä olisi kiva.

P1062064 P1062014P1062048 P1062061

Reitillä oli näin perjantaina tammikuussa yllättävän paljon porukkaa ilman kirkastuttua, joten periaatteessa eksymisen vaara on pieni, kun voi seurata muita patikoijia. Sumuisella säällä asia on kuitenkin aivan toinen, ja reitti vaikeutuu huomattavasti.

Tällaisena melko kokemattomana patikoijana kuvailisin reittiä sopivan vaativaksi ja sopivissa määrin sydämentykytyksiä aiheuttavaksi. Hyvä kunto ja liikkuvuus on reitillä tärkeää. Mikään huippu-urheilija ei kuitenkaan tarvitse olla. Ja jos kovasti pelkää korkeita paikkoja tai muuten pelokas, niin kannattanee aloittaa jollain Aurinkorannikon vähän iisimmistä patikkareiteistä – yhden niistä esittelen teille myöhemmin. La Conchan vaatii ripauksen rohkeutta.

P1062091

Tässä vielä Endomondo-katsaus reittiin. Endomondoon kirjautuneet saavat tarkempia tietoja täältä. Ja hei, katsokaa tota poltettua kalorimäärää!

Näyttökuva 2017-01-11 kello 22.22.48

Alkupiste: Marbellasta Ojeniin on 30 minuuttia autolla. Navigaattoriin kannattaa laittaa Refugio del Juanar -hotelli. Auton voi jättää hiekkatielle, jonka päässä olevan portin kohdalta reitti alkaa.

Varusteet: Tavallisilla lenkkareillakin pärjää, mutta retkeily- tai vaelluskengät tekevät patikoinnista kivikossa helpompaa. Kesällä auringolta suojautuminen on ehdotonta. Riittävästi juotavaa ja syötävää.

Aika: Nopeasti etenevä porukka suoriutuu viidessä tunnissa, mutta moni on kirjoittanut aikaa menneen enemmän. Toisaalta jotkut ovat sanoneen aikaa menneen vain neljä tuntia. Kannattaa joka tapauksessa lähteä matkaan hyvissä ajoin, jotta ehtii ennen auringonlaskua takaisin alas.

Reitti: Keskivaativa. The Olive Pressin sivuilta löytyy englanniksi tarkka kuvaus reitistä, jos ei usko löytävänsä hiukan vajavaisten opastusten avulla perille.

Muita kirjoituksia: Ainakin Live now – dream later -blogissa on kirjoitettu samaisesta reitistä. Postaus täällä.

Fiilikseni Marbellasta

No mitäs Marbellasta tulee ensimmäisenä mieleen? Ökyelämä, luksusautot ja huvipurret? No joo, ehkä.

Koska itse olen selvästi harvinaislaatuisen sivistynyt yksilö, minulle tulee välittömästi mieleen suomalainen Miljonääriäidit -ohjelma, jota esitettiin televisiossa joskus 2010. Miljonääriäidit, jotka ajoivat leasing-autoilla ja asuivat vuokrataloissaan jossain Marbellan nurkilla. Ja taisivat sittemmin saada kavallussyytteet molemmat. Living the good life!

Aurinkorannikko Marbella rantaAurinkorannikko Marbella vanha kaupunkiAurinkorannikko Marbella ranta

Katsojiahan tuo sarja kyllä keräsi, joten ehkä pitäisi itsekin harkita tämän luksusta pursunneen Marbella-elämäni jälkeen blogin nimeen muutosta Penninvenyttäjän Päiväkirjasta Suomen Miljonääribloggaajaksi. Vuokra-auto ja vuokrakämppä löytyivät, joten ei tämä idea huonossa kantimissa ole, jos kilpakumppaneihin vertaa.

Mutta kuten Lähtöportti-blogin Mikakin omassa Marbella-postauksessaan toi ilmi, on luksus loppujen lopuksi aika suhteellinen käsite Marbellassa. Marbellaan voi hyvillä mielin lähteä lomalle ilman pelkoa totaalisesta konkurssista. Ja nyt puhutaan nimenomaan Marbellan vanhastakaupungista ja sitä ympäröivästä alueesta. Täällä pärjää edullisestikin. Majoitusten hinnoista en tosin osaa sanoa, mutta ainakin syöminen on halpaa, kun tietää, minne suunnata. Eikä se muuallakaan mitenkään leukaa lattiaan tipauttavan kalliilta vaikuttanut.

Aurinkorannikko Marbella vanha kaupunki

Marbellan vanhakaupunki onkin todella tunnelmallinen. Pienet putiikit ja asunnot reunustavat valkoisia kujia. Kauniita kukkaistutuksia, appelsiinipuita ja tapasravintoloita. Täällä saa päiväretkiläinen helposti pari tuntia vierähtämään.

Aurinkorannikko Marbella vanha kaupunkiAurinkorannikko Marbella vanha kaupunki

Vanhan kaupungin kupeessa on myös Marbellan kauppahalli (Mercado Municipal de Marbella), josta voi käydä ostamassa ruoka-aineita, mikäli haluaa itse kokkailla jotakin. Kaikki vaikutti täällä vähän kalliilta muihin kauppahalleihin verrattuna, mutta olivat esimerkiksi kalat ja äyriäiset suomalaisiin hintoihin tottuneelle silti huokeita. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, noudettiin me täältä uuden vuoden illallisen tykötarpeet.

Mikään idyllinen ja tunnelmallinen kauppahalli tämä Marbellan yksilö ei kuitenkaan ole, joten pelkän fiiliksen takia sinne ei kannata lähteä. Kauppahallifiilistelijöiden (hep!) kannattaa suunnata vaikka Malagaan.

Aurinkorannikko Marbella kauppahalliAurinkorannikko Marbella kauppahalli

Ravintolavinkiksi annan Bodega de San Bernaben – miltä kuulostavat edulliset tapakset ja 1,50 euron viinilasilliset keskellä Marbellaa sijaitsevassa pikkupaikassa, jota turistit eivät tuntuneet yhden lounaan ja lähinnä espanjankielisten TripAdvisor-arvostelujen perusteella löytäneen?

Aurinkorannikko Marbella ravintolaAurinkorannikko Marbella ravintola

Vanhankaupungin ja rantakaduilla samoilun jälkeen voi ottaa nokan kohti kuuluisaa Puerto Banusin ökysatamaa. Reippaimmat kävelee, mutta matka taittuu nopeiten autolla. Puerto Banus on kymmenisen kilmetriä vanhastakaupungista.

Satamaa reunustavat luksumerkkien putiikit, ja muutaman aika kämäisen veneen jälkeen (”näistäkö sitä tosiaan vouhkataan”) isompia jahteja alkaa tupsahdella näköpiiriin.

Saudi-Arabian prinssin jahtiin voi yrittää tiirailla sisälle, ja sitten muuttaa omia urasuunnitelmiaan nähdessään luksusveneiden siivoojien leppoisan päivätyön. Hinkkailla nyt valmiiksi tahrattomia ikkunoita päivät pitkät. Mathiaksen mukaan lattiakaivon tyhjennys tosin haisee ihan sille itselleen luksusveneelläkin, mutta minä en suostu uskomaan. Ruusuille se tuoksuu.

Marbella Puerto Banus Aurinkorannikko Marbella vanha kaupunki

Loppujen lopuksi koko Marbellasta jäi vähän sellainen fiilis, että missä se kaikki paljon puhuttu luksus ja ökyily on. Ei me ainakaan löydetty. Edes Puerto Banus ei ollut niin överi kuin olin kuvitellut. Ehkä mulla sitten vaan on överi mielikuvitus ja olin kuviellut jotain ihan muuta. Ja hyvä niin! Tykkäsin Marbellasta tällaisenaan.

Marbella on oiva lomakohde, joskin omaan makuun vähän turhan kliininen. Mutta kyllä täällä päivän tai pari viettää mielellään. Ja jos jossain muualla Aurinkorannikolla lomailee, kannattaa ehdottomasti varata yksi päivä Marbellaan tutustumiseen.

Arvonta: Voita liput Matkamessuille

Matka

On taas se aika vuodesta ja Matkamessut ovat pian täällä! Tänä vuonna messujen ajankohta on 20.-22.1. ja minulla on kaksi lippua arvottavaksi teidän lukijoiden kesken.

Koska vielä tällä viikolla Espanjan aurinko houkuttelee minua tietokoneella näpyttelemistä enemmän, ei käytetä aikaa turhiin lätinöihin.

Kerro siis kommenttiboksiin vaikkapa matkasuunnitelmasi tai -haaveesi ensi vuodelle, niin olet mukana kahden messulipun arvonnassa. Voittaja saa molemmat liput. Voit halutessasi vaihtoehtoisesti kommentoida vaikkapa postausaiheita, joita toivoisit matkablogien yleisesti tai juuri tämän matkablogin käsittelevän.

Arvonta päättyy 15.1. klo 23:00. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi voittoa koskevaa yhteydenottoani varten (ei näy julkisesti).

Onnea arvontaan. Ja hei, nostata matkakuumettasi jo valmiiksi Instagramini puolella! Tällä hetkellä postailen sinne kuvia täällä Andalusiasta.

Lomailu on rankkaa

Tänään kello 21 Elvirian vuokra-asuntomme oli hiljainen. Syynä eivät olleet Marbellan yökerhot, rantabaarien sangriakannut tai yöhön asti venähtäneet päiväretket.

Syy hiljaisuuteen oli siinä, että täällä kaikki olivat jo vetäytyneet sänkyihinsä ja minäkin enää vaivoin saan tätä postausta näpyteltyä näin kello kymmenen aikaan. Mathias nukahti eilen jo ennen kymmentä. Vertailun vuoksi: kotona raskaan päivän jälkeen olen aivan aikaisintaan kahdeltatoista sängyssä.

Lomailu on rankkaa hommaa! Joka ilta olen sammunut kuin saunalyhty. Yöelämä, mitä se on?

Uusi vuosi täällä Costa del Solilla sujui rauhallisesti. Kävimme Marbellan kauppahallissa hakemassa tuoreita vihanneksia, äyriäisiä ja lihaa, ja kokkasimme niistä illallisen kämpillä.

PC310812PC310827

Loppuilta otettiin rennosti korttia pelaten, ja puoli tuntia ennen puoltayötä päätimme lähteä Mathiaksen ja hänen siskonsa kanssa Marbellan keskustaan. Kun nyt kerran täällä ollaan!

Tuli ainakin huomattua, että uusi vuosi taitaa olla täällä enemmän perhejuhla kuin meillä Suomessa.

Senaatintorilla meno on railakasta. Väistellään skumppapullon korkkeja (ja loppuillasta oksennussuihkuja), lasketaan sekunteja vuoden vaihtumiseen ja kajautetaan suukkojen ja halausten siivittämät uuden vuoden toivotukset ilmoille, kun kello lyö kaksitoista.

Marbellan vanhankaupungin aukiolla olimme valmistautuneet samaan. Lopputulos: kello 00:02 vilkuilimme toisiamme epäluuloisina siitä, olivatko kaikkien kolmen kellot väärässä. Yleisö ei ollut puhjennut huutamaan ja juhlimaan. Hiljaisuuden vallassa ihmiset popsivat viinirypäleitä suuhunsa lastensa kanssa. Joku britti sentään möykkäsi jossain. Raketteja ei Marbellan keskustassa näkynyt, eivätkä skumppapullot todellakaan poksahdelleet.

Mutta vaihtuuhan se uusi vuosi näin rauhallisemminkin. Voittaa tämä rauhallisuudessaankin monet niistä epäonnistuneista uuden vuoden juhlintayrityksistä kotona! Eikä tukehduttu niihin rypäleisiinkään, kun ei muistettu koko rypäleitä ottaa matkaan (you had one job..).

Eipä mennyt vuoden ensimmäinen päivä ihan laakereilla makailuksi: Marbellan ökysatama Puerto Banuksen lisäksi ajoimme minut täysin hurmanneeseen paikkaan Espanjan eteläisimmissä kärjessä. Siitä myöhemmin lisää.

Mathias muuten lupasi ostaa mulle pari venettä tänne satamaan ensi kesäksi, joten varasin jo paikan Saudi-Arabian prinssin veneen vierestä. Soutuveneitä täällä ei ole ennen nähtykään.

P1010837P1010841

Eilen lähdimme pienen aamupalapöydässä tehdyn pohdinnan jälkeen uudestaan Malagaan vähän shoppailemaan ja kiertelemään paikallista Kalliota.

Kauppojen maanantaiaukiolot a la Espanja olivat saattaneet vähän unohtua, ja osalta porukasta jäi nyt sitten Malagan kauppahallin kalanhajuiset huurut haistelematta.

P1021091

Tänään keskiviikkona heräsimme sähkökatkoon. Makuuhuone oli muuttunut jääkylmäksi lämmityksen sammuttua, ja aamupala syötiin parin tuikun valossa.

Ajoimme kuuluisalle Caminito del Reylle, mitä ehdinkin jo Instagramissa hehkuttaa. Caminito del Rey on vuoristossa, rotkon sivua pitkin kulkeva huikeiden maisemien reitti. Se on vasta kunnostettu nykyiseen kuntoonsa. Moni vuorikiipeilijä on heittänyt henkensä Caminito del Reylla, mutta nykyisin se on huippusuosittu turistikohde, jonka uskotaan nousevan koko Andalusian vetonaulaksi. En epäile yhtään.

P1031315

Huomenna minä ja Mathias starttaamme auton kohti Sevillaa, jonne lähdemme viettämään vuosipäiväämme. Huomisen sää tulee olemaan paras tähän mennessä – sen takiahan mä valitsinkin meille koko päiväksi autossa kököttämistä.

Ajattelimme, että voisimme mahdollisesti poiketa matkalla Cadizissa tai Jerezissa. Osaako kukaan suositella tai kehottaa välttämään näitä kaupunkeja? Tai jotain muuta kaupunkia matkan varrella?

Tai ehkä me kerrankin tehdään asiat helpoksi ja vain kaasutetaan suorinta tietä Sevillaan nauttimaan hotellista ja kauniista kaupungista.