Netti Finnairin lennolla – miten toimi ja oliko järkeä ostaa?

perjantai, helmikuu 16, 2018

Tiesithän, että Finnairin kaukolennoilla on nykyään mahdollista käyttää nettiä turistiluokassakin koko lennon ajan? Nordic Sky Wi-Fi on käytössä kaikilla Finnairin mannertenvälisillä lennoilla, ja minä päätin testata palvelua ensimmäisen kerran lentäessämme joulukuussa Thaimaahan.

Olin hyvin epäileväinen. Norwegianin ilmainen netti on yleensä jättänyt vain tatin otsaan. En muista oikeastaan kertaakaan, jolloin se olisi toiminut kunnolla. Norwegianin nettiä käyttäessä tekee yleensä lähinnä mieli siirtyä kiinalaiseen tapaan ja räplätä kännykkää lentokoneessa 3G:t päällä ilman huolta huomisesta (tai sen tulematta jäämisestä, kun kone tippuu taivaalta Wechat-viestien takia).

Mitä maksaa?

Nettiyhteys ei kuulu hintaan economy-luokassa matkustaessa. Economy Comfortissa tai businessluokassa matkustavat saavat käyttää nettiä tunnin ilmaiseksi, samoin ne, joille polttelee Finnair Gold -kortti taskussa.

Me tavalliset kuolevaiset maksamme siitä ensimmäisestäkin tunnista. Nettiyhteyden hinnat ovat seuraavat:

  • Yksi tunti 7,95 €
  • Kolme tuntia 11,95 €
  • Koko lento 19,95 €

On siis aika selvää, että mikäli nettiyhteyden ostaa, kannattaa se samantien ostaa koko lennon ajaksi hintaerojen ollessa noin pienet.

Nettiyhteyden voi ostaa ennen lentoa tai lennon aikana, hinta on sama.

Toimiko nettiyhteys hyvin?

Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta nettiyhteys toimi todella hyvin! Olin positiivisesti yllättänyt. Perus nettiselailu sujui ongelmitta, Instagramia pystyi rullailemaan huoletta (jopa storyt sai katsottua!) ja sähköpostia hoidettua.

Laitoin Finnairin netin todelliseen testiin, kun päätin kokeilla Netflixin katsomista kännykällä. Ja kuulkaa, sepä toimi hyvin sekin. Kuva ei ollut rakeinen, eikä ohjelma alkanut pätkimään. Siellä sitä oltiin, kymmenen kilsan korkeudessa ihan netflix & chill.

Näiden positiivisten kokemusten jälkeen päätin ottaa netin myös paluulennollemme Bangkokista Helsinkiin. Jälleen netti toimi sutjakkaasti, eikä valituksen sanaa kyllä löydy. Paitsi tietty se, että se voisihan se olla ilmainen. Liikaa pyydetty?

Finnairin sivuilla muuten puhutaan netistä vain mobiilikäyttöön tarkoitettuna. Enpä tällaisesta ollut tietoinen, ja paluumatkalla käytin nettiä läppärilläni. Yhteyden muodostaminen kesti aika kauan, ja taisin sen kerran joutua tekemään uudestaankin… Mutta kun yhteyden luominen sitten viimein onnistui, toimi netti läppärilläkin ilman ongelmia. En tosin tiedä, toimiko myös muilla, vai veikö mun läppärini kaiken kaistan… Sori kanssamatkustajille!

Pisteet Finnairille

Omasta puolestani siis pisteet kotimaan yhtiöllemme nettimahdollisuuden tarjoamisesta ja sen erinomaisesta toimivuudesta.

Vaikka usein ajattelen, että lentomatkustaessa on aika ihanaakin olla muutama tunti kokonaan offline, niin kyllä tuollaisella rapsakalla kymppituntisella Bangkokin lennolla on ihan jees, että on jotain tekemistäkin. Finnairin viihdevalikoima ei oikein iskenyt, ja kirjaan en jaksanut keskittyä, joten ilman nettiviihdykettä olisi tullut todella tylsä lento.

Onko teillä kokemuksia Finnairin netistä?

Tai ehkä jotain positiivista sanottavaa Norwegianin nettiyhteydestä? Onko joku joskus saanut sen toimimaan?

Thaimaan saarihyppely: Koh Lanta ei ole unelmien paratiisi, mutta

sunnuntai, tammikuu 28, 2018

Koh Lanta on tunnetusti ruotsalaisten suosikkisaari Thaimaassa. Minä halusin tietää, mikä naapurikansaamme saarelle oikein vetää, ja niinpä se lisättiin joulukuisen Thaimaan kierroksemme kohdelistalle.

Kyllä Koh Lantasta tykkäävät ihan suomalaisetkin, itse asiassa todella paljon. Olen nimittäin kuullut useammankin Thaimaan matkailijan nimeävän Koh Lantan jopa omaksi suosikkipaikakseen Thaimaassa. Sinne palataan kerta toisensa jälkeen. Yksi syy lisää koukata Lantan kautta, siellä päin kun joka tapauksessa oltiin.

Koh Lanta

Minun ensivaikutelmani Koh Lantasta ei kuitenkaan ollut kummoinen.

Ei turkoosina hohtavaa merta, ei valkoisena hohtavaa rantaa. Ei unelmabungaloweja veden äärellä. Tajusin juuri, että kuviakin on koko saarelta kovin vähän, koska pölyiset tiet ja niitä reunustavat hökkelit eivät olleet hirveän kuvauksellisia.

Mikä ihme saa ihmiset tulemaan tänne yhä uudestaan, mietin aluksi.

Minulle Koh Lanta näytti ensi silmäyksellä sellaiselta saarelta, jossa ei ole oikein mitään erikoista. Se ei näyttänyt miltään unelmien Thaimaa-paratiisilta, ei todellakaan. Itse toki yleensä tykkäänkin sellaisesta vähän räjähtäneestä ja karusta meiningistä, mutta ihmetytti, mikä saa kaikki muut Koh Lantaa niin kovasti kehumaan. Ja jollain tasolla kai kuitenkin odotin Lantan olevan sellainen postikorttimaisemaparatiisi.

Lantalla viettämiemme päivien aikana minäkin kuitenkin ymmärsin tämän saaren syvimmän olemuksen: Koh Lanta ei ehkä ole Thaimaan kaunein saari, mutta sillä on lukuisia muita hyviä puolia. Niin hyviä, että sinne todella kannattaa matkustaa. Me olimme neljä päivää, mutta mielellämme olisimme jääneet vielä hetkeksi. Koh Lantalla on helppo viihtyä.

Koh Lanta Thaimaa

Ensinnäkin, Koh Lantalla on runsaasti tekemistä. Lanta ei ole mikään pieni saari, vaan muodoltaan pitkä ja kapea ja pituudeltaan noin kolmisenkymmentä kilometriä. Saaren molemmin puolin kulkee isot tiet, joita pitkin voi liikkua skootterilla tai tuktukilla.

Skootterilla ajelu onkin paras tapa nähdä Lantaa. Ainakin joulukuun alussa liikenne oli rauhallista, ja kaltaiseni mopoaloittelijakin uskalsi lähteä arvokas lasti (poikaystävä) kyydissään päristelemään.

Koh Lantan itäpuoli on turistipuoli, jonne lähes kaikki saaren äksöni on keskittynyt. Länsipuolella on huomattavasti hiljaisempaa ja lähes pelkästään paikallisasutusta. Isot tiet kulkevat saaren läpi pituussuunnassa.

Skootterilla voi suunnata esimerkiksi Koh Lantan vesiputoukselle, jonne tosin on mopoparkista vielä muutaman kilometrin kävelymatka. Kyseinen reitti ei sovi kaikkein pelokkaimmille: mitään kunnollista tietä ei ole, vaan välillä kahlataan viidakkopurossa, välillä väistellään tappelevia apinoita ja välillä ryömitään piikikkäiden kasvien alta polvet maata hipoen. Ollaan ihan rehellisesti viidakossa, joten tänne suunnatessaan kannattaa kaivaa sisäinen eräjorma esiin. Kantapään kautta opittua: älä lähde flipflopeilla liikenteeseen.

Viidakkopolulla vastaan tullut mies muuten kertoi, että oli joutunut apinan puremaksi Phi Phillä. Juuri siitä syystä itse vältän kaikkea mahdollista kontaktia apinoiden kanssa, vaikka ne söpöjä ovatkin. Suosittelen lämpimästi sinullekin.

Ja pieni spoileri: se vesiputous ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta kuumottava viidakkoreitti on silti kokemisen arvoinen.

Lantalla on mopoilun ja viidakkoseikkailujen lisäksi jos jonkin sorttista aktiviteettia kokkauskursseista alkaen, joten tylsää saarella ei pitäisi kenellekään tulla.

Koh Lantan toinen hyvä puoli on se, että toisin kuin esim. Kradanilla tai Lipellä, Lantan saarella on merkittävissä määrin paikallisasutusta. Tunnet muista turisteista huolimatta olevasi Thaimaassa, etkä saarella, joka voisi olla missä tahansa muualla maailmassa.

On hyvä muistaa, että paikallisista suurin osa on muslimeita, ja omaa käyttäytymistä esimerkiksi alkoholin kanssa voi miettiä hiukan sen mukaan. Ei välttämättä tarvitse lähteä julkisille paikoille pussikaljoittelemaan. Alkoholia on normaalisti saatavissa, mutta esimerkiksi joissain muslimien omistamista ravintoloista sitä ei välttämättä myydä.

Kolmanneksi Koh Lantalla hyvää on se, että siellä on liuta kivoja ravintoloita.

Me söimme tietenkin monessa niistä, ja voisin kirjoittaa ravintoloista vielä erikseen. Unohdetaan nyt se kampylobakteeri, jonka me jostain näistä hehkuttamistani ravintoloista nappasimme. Tekevälle sattuu.

Koh Lantan neljäs hyvä puoli on saaren helppo saavutettavuus. Esimerkiksi Bangkokista voi lentää Krabille, josta pääsee alle kahdessa tunnissa hyväkuntoisia teitä pitkin Lantalle. Helppoa kuin heinänteko!

Hyvä puoli numero viisi: kapitalismin pisimmät lonkerot eivät olet vielä saavuttaneet Koh Lantaa isoista turistimääristä huolimatta. Koh Lantalta et löydä McDonald’sia, Hiltoneita tai Marriotteja. Kaikki on vielä jotenkin mukavan epäkaupallista.

Kuudenneksi, majoitusta yleisesti ottaen on suhteellisen edullista ja saarella on mistä valita.

Jos haluat olla menon ja meiningin keskellä, jää pohjoisosaan. Jos oma rauha kiinnostaa, tee kuten me, ja ota majoitus etelästä. Alama Sea Village oli meidän valintamme, eikä juuri tyytyväisempi olisi voinut olla. No okei, aamiainen ja hotellin ravintola muutenkin oli aika surkea esitys, mutta muuten kaikki oli enemmän kuin jees.

Hotelli sijaitsi saaren eteläpuolen viimeisessä pienessä turistikeskittymässä. Sen jälkeen etelästä löytyy enää luonnonpuistoalue.

Eikö näytäkin ihanalta?

Vaikka Lanta ei mikään biletyskohde olekaan, näkyi teiden varsilla paljon mainoksia reggaebileistä ja -baareista. Yksi rento paikka oli saaren eteläosassa aivan majoituksemme kulmilla: Why Not Bar. Aasialaisilla baareilla on aina parhaat nimet… Koska why not?

Live-musaa, hauskaa porukkaa töissä, rentoa oleskelua. Pari olutta ja omat toivebiisit bändille tietoon, niin ai että. Hyvä ilta tuli sielläkin vietettyä. Läheisen ravintolan, Pad Thai Rock’n’Rollin, omistaja on bändinsä kanssa iltaisin Why Not Barissa soittamassa. Tulevat tutuiksi, jos satut majoittumaan samoilla kulmilla.

Koh Lanta on rento, monipuolinen ja helppo saari. Juuri sellainen, että siellä on jokaiselle jotakin.

Niitä unelmarantoja ei minun makuuni tosin löytynyt, mutta kaiken muun hyvän takia ihastuin minäkin Lantaan. Enpä olisi ensi hetkinäni siellä uskonut.

Kiinnostavatko muut Thaimaa-juttuni?

Thaimaan saarihyppely: Koh Lipe, kaukana kaikesta

lauantai, tammikuu 13, 2018

Vielä kymmenisen vuotta sitten Koh Lipe oli kuulemma yksi Thaimaan salaisuuksista. Pienehkö saari avomerellä, kaukana kaikesta.

Sitten suosio räjähti ja saaren valtasivat ensin reppureissaajat. Ja sehän tiedetään, mitä tapahtuu, kun joku paikka nousee omatoimimatkailijoiden suosioon: pian Peräkylän Pekkasmatkojen bussi kaartaa kolmesti viikossa paikalle ja lastaa lapsiperheet ja matamimassat ulos, ja kohta Suomi Baarissa ovatkin jo Danny ja Erika esiintymässä.

Koh Lipe Thaimaa kokemuksiaKoh Lipe Thaimaa kokemuksia

Vielä tilanne Koh Lipellä ei kuitenkaan ole näin paha, vaikka muutama blogituttavakin on harmitellut Lipen muuttumista. Minähän olen nähnyt vain tämän jo muuttuneen Lipen, joten en osaa harmitella niin paljon. Monien mielestä Koh Lipe on kehittymisestään huolimatta edelleen Thaimaan paras ja rennoin saari.

Thaimaan paras? Sitä olen väärä ihminen arvioimaan, kun en Thaimaata niin hyvin tunne.

Mutta rento? Ehdottomasti! Joulukuun alku oli täydellinen aika Lipelle matkustamiseen. Säät olivat loistavat, mutta saari ei ollut vielä aivan tupaten täynnä ihmisiä. Itse asiassa oli yllättävän hiljaista, ja ruotsalaisetkin olivat kai vielä valmistautumassa kansankodin joulunviettoon.

Koh Lipe Thaimaa kokemuksia

Lipeä voisi pitää turistirysänä siksi, ettei siellä ole juurikaan paikallisasutusta. Tosin joidenkin lähteiden mukaan paikallisasutusta on jopa tuhat henkilöä, mutta minun on vähän vaikea uskoa sitä. Kaikki on rakennettu turisteille, ja miksipä tuolla kukaan pysyvästi asuisikaan, kun on vähän niin kuin jumalan selän takana koko paikka.

Tästä huolimatta Lipellä ei ollut liiallista turretunnelmaa, jota minä niin kovasti Thaimaassa pelkäsin näkeväni. Kyllä, rannat ovat täynnä resortteja ja walking streetiltä saat ostettua sitä samaa rihkamaa kuin mistä tahansa muualta. Silti Lipessä on jotain rentoutta ja aitoutta, mikä viehätti minua. Totesin, että tännehän voisi tulla uudestaankin. Täällä on sopivasti vähän kaikkea.

Meillähän kävi tämä meidän perinteinen tuurimme majoituksen kanssa: olimme varanneet hyvissä ajoin ihanan näköisen bungalowin The Cliff Lipe -nimisestä paikasta saaren rauhallisemmalta puolelta. Hotellin henkilökunta tuli hakemaan meidät päärannalta. Järkytys oli Mount Everestin kokoluokkaa (ehkä vähän suurempikin), kun pääsimme unelmien hotellillemme.

Rakennustyömaa.

Kyllä. Koko paikka oli maan tasalla. Siellä olivat kaapelit rullissa ja jätenuotiot roihusivat pihassa. Betonipora pauhasi ja työmiehiä ramppasi ympäriinsä. Aluetta ei tunnistanut hotellin pihamaaksi.

”Your bungalow is the first one that is ready.” Ei helevetti.

Pitkä päivä matkustusta takana myöhästyneine lentoineen ja nihkeine sillipurkkivenematkoineen. Alkoi olla usko koetuksella. Silmäkulmastani tipahtaneesta kiukkukyyneleestä (okei, parista) sisuuntuneena vaadimme itsellemme rahat takaisin ja suuntasimme ihanan näköiseen Mali Resortiin. Esittelen majoituksemme myöhemmässä postauksessa!

Jos Koh Lipellä jotain tekemistä pitäisi suositella, niin perus rennosti ottamisen lisäksi snorklausretkillä pääsee hillittömiin paratiisimaisemiin.

Me sovimme yhteisestä snorklausretkestä erään hauskan suomalaiskaksikon kanssa (terveisiä!) ja vuokrasimme todella kohtuulliseen hintaan oman pitkähäntäveneen meille neljälle. Mali Resort hoiti meille veneen, ja resortin ravintola toimitti valitsemamme ruoat kylmälaukuissa mukaan. Ja juomat tietty myös!

Ja Koh Lipeltähän saa myös siideriä (jumalalle kiitos ruotsalaisista… vai suomalaisista?), joten tietenkin ostin. Kylmä Strongbow, aurinko, turkoosi vesi ja hyvä seura. Täydellinen snorklauspäivä!

Koh Lipe Thaimaa Koh Lipe Thaimaa Koh Lipe Thaimaa Koh Lipe Thaimaa

Koh Lipen rannoista suurin on Pattaya Beach. Se on pääranta, jolta walking street kauppoineen alkaa.

Toisella puolella saarta, pienen kävelyn päässä, on Sunset Beach. Se ei ole yhtä turkoosivetinen kuin Pattaya Beach, mutta rauhallisempi ja omalla tavallaan tunnelmallisempi. Kannattaa tulla tänne nauttimaan ainakin yksi kookosvesi auringonlaskun aikaan. Sunset Beachin puolella on myös majoitusta. Kävely rantojen välillä kestää karkeasti arvioituna vartin.

Kolmantena rantana Lipeltä löytyy vielä pieni Sunrise Beach.

Suurin osa Koh Lipen ravintoloista sijaitsee walking streetin varrella eli aivan Pattaya Beachin tuntumassa. Walking streetin ravintoloista ainakin Nee Papayasta sai autenttista ja halpaa thairuokaa.

Yksi ravintolasuositus walking streetin ulkopuolelta on pakko antaa: Forever Restaurant sijaitsee lähempänä Sunset Beachiä. Hyvin vaatimattoman näköinen paikka, mutta burmalaismummeli vääntää niin uskomattoman hyvää kotisafkaa, ettei paremmasta väliä. Suositus! Ehkä jopa parasta ruokaa koko reissulla.

Oletteko käyneet Koh Lipellä? Onko kehitys kehittynyt jo liikaakin, vai vieläkö tykkäät paikasta? Minä vähän jopa yllätin itseni ihastumalla Koh Lipeen kovin paljon, ja suosittelen saarta ehdottomasti kohteeksi muillekin. Mutta toisenlaisiakin näkemyksiä olen kuullut.

Loppuun vielä varoitus: vaikka paikka onkin pieni paratiisi kaukana kaikesta, muista laittaa ovet lukkoon ja noudattaa muutenkin varovaisuutta. Muutama vuosi sitten uutisoitiin suomalaistytön raiskauksesta saarella, ja tiedättekin jo, mitä meille siellä tapahtui. Nämä olivat vain tosi huonoa tuuria, mutta hyvä muistutus siitä, ettei kannata antaa turvallisuudentunteen Lipen kaltaisella pienelläkään saarella päästä normaalin varovaisuuden edelle.

Seuraathan jo blogiani? 

Instagram

Facebook

Blogit.fi

Thaimaan saarihyppely: Koh Kradan, salainen paratiisisaari

torstai, tammikuu 4, 2018

Kun speedboat Koh Lipeltä kurvasi Koh Kradanin rantaan, tiesin olevani niin lähellä paratiisia kuin Thaimaassa nykyään on mahdollista.

Koh Kradan on pieni pala täydellisyyttä turismista pullottavassa Thaimaassa.

Pitkällä hiekkarannalla näkyi kourallinen ihmisiä, eikä juuri muuta sitten näkynytkään. No palmuja ja hiekkaa tietenkin, ja täydellisen turkoosia vettä. Yksinäinen kookos lillumassa rantavedessä.

Siinä oikeastaan onkin Kradanin meininki tiivistettynä. Jos olet kaltaiseni epäilevä einari ja luulit, että Thaimaan paratiisisaaret olivat vakavasti uhanalainen laji, niin yksi yksilö nyt on ainakin todistetusti jäljellä. Itse liityin salametsästäjien armottomaan joukkoon ja tulin osaltani turistisoimaan tätäkin paikkaa.

Koh Kradan on pieni. Ja tarkoitan mitä sanon.

Sen majoituspaikat voi laskea kahden käden sormilla ja nekin, joilla on pari sormea jäänyt sirkkeliin halkohommia tehdessä, pysyvät laskuissa mukana.

Me majoituimme Sevenseas Resortissa. Sevenseas on yksi saaren kalleimmista ja hienoimmista majoitusvaihtoehdoista, mutta koska olin vieläkin shokissa siitä mitä Lipellä tapahtui, halusin vain jonnekin, missä on kunnon lukot ovissa ja lasit ikkunoissa. Siispä hirveä pamaus reissubudjetilla ja rahat haisemaan, ja saaren hienoimpaan vapaaseen paikkaan yöksi.

Luulen että esittelen Sevenseasin tarkemmin toisessa postauksessa, mutta kerrottakoon, että ”hienoin ja kallein” ei Kradanin kaltaisella saarella kuitenkaan tarkoita mitään Mandarin Orientalia. Helsingin Stadion Hostel lienee lähempänä totuutta.

No ei! Aivan ihana majoitushan se oli, jos ei häiriinny ulkoilmakylppärin valtaavista muurahaisista (löysivät tiensä myös sänkyymme ja yhdessä vaiheessa jopa suuhuni) tai muista pikku seikoista, joita et tämän hintaiselle majoitukselle muualla antaisi anteeksi. Mutta Kradanilla annat, sillä tällä saarella ei voi olla vihainen millekään tai kellekään. Täällä ollaan vain hyvällä tuulella.

Kradanin muiden majoitusten taso vaihtelee, mutta edullisimpien kohdalla saa varautua jopa melko alkeelliseen meininkiin. Jopa telttailu on mahdollista!

Kiva kuitenkin, että pieneltä saarelta löytyy majoitusta moneen makuun. Kaikki bungalowit ja talot sijaitsevat rannalla, koska saaren keskiosa on pelkkää viidakkoa.

Koh Kradan Thaimaa

Yksi aktiviteeteista saarella onkin kävellä viiden minuutin viidakkopolku saaren toisella puolella olevalle pienelle rannalle. Sieltä näkee kauniin auringonlaskun, jos ei pelkää kävellä pimeän viidakon läpi takaisin päärannalle.

Ja kun tämä on yksi aktiviteeteista, niin päätelkää siitä, miten paljon Kradanilla on tekemistä. Mutta sehän koko paikan idea toisaalta onkin! Ei tänne mitään Pattayan syntejä tultu hakemaan, niille on sitten ihan omat lomansa. Täällä rentoudutaan, eikä tehdä yhtään mitään.

Mathias tosin repäisi, ja joi yhtenä iltana kaljan. Muutenhan me streitattiin lähes koko reissu, muutamaa suomalaistapaamista lukuun ottamatta. Villi Thaimaan matka!

Kyseisen köyhän miehen viidakkotrekin lisäksi Kradanilla voi snorklata, vuokrata pienen kajakin ja maata auringossa. Voi lukea kirjoja, tai ihan vaan odottaa, että päivä lipuu ohi, ja aloittaa seuraavana päivänä alusta.

Sevenseas Resortin huoneissa ei ollut edes nettiä, mutta respasta löytyi valikoima huonoja ja vielä huonompia DVD-elokuvia (DVD:t, niin 2005), joita oli oikeastaan hiton tunnelmallista tuijotella öisin hyttysverkon alla huoneessa.

Öisin oli sentään hiljaistakin: niin kovaa sirittäviä heinäsirkkoja emme ole koskaan kuulleet kuin Koh Kradanilla. Kun ne ensimmäisen kerran aloittivat konserttinsa, luulimme ihan tosissaan, että hotellilla soivat sireenit palohälytyksen merkiksi.

Jostain luin, että Koh Kradan on ”Thaimaan salaisuus, josta kaikki tietävät”. Siltä minustakin alkoi tuntua. Se on tarpeeksi salainen ja pieni, ettei siitä mitenkään voi tulla massojen paikkaa. Toisaalta monet kuitenkin tietävät paikasta.

Muutamia meidänkin ystäviä ja tuttavia oli saarella vieraillut, ja heiltä saimme tietoa. Mutta edes minä, joka kuvittelen lukevani paljon matkajuttuja, en muista lukeneeni Kradanista juuri mistään.

Veneetkin kulkevat monta kertaa päivässä, mutta mitään ruuhkaa saarelle ei synny. Ihmiset pyyhältävät Koh Lipelle tai Lantalle, ja Kradanille taitavat jäädä vain harvat ja valitut. Majoituspaikkojen vähäinen määräkin tietenkin karsii porukkaa.

Mondo-lehti tituleerasi marraskuun numerossaan Kradanin rantoja Thaimaan kauneimmiksi. Vastaan on hirveän hankala väittää.

Saaren tunnelma on ainutlaatuinen. Paikallisasutusta ei ole, ja monet hotellityöntekijät tulevat saarelle vasta aamulla veneellä. Yöelämää ei ole, ravintolat (ne kaikki viisi) menevät kiinni yhdeksän aikaan. Kalume Villagessa taisi saada yhteentoista asti juotavaa. Herra varjele!

Jokaisessa paratiisissa on myös käärmeensä. Kradanilla ne ovat onneksi pieniä, sellaisia hyvin syöneen kastemadon kokoisia.

Hintataso: se on tietenkin korkeahko, pieni saari kun on kyseessä. Aivan kaikki täytyy roudata muualta. Sevenseas Resortin ravintola on erityisen kallis, mutta on se ruoka kyllä hyvääkin. Ja erityisen kalliilla tarkoitan nyt sitä, että ruoka-annos voi maksaa esimerkiksi seitsemän tai kymmenen euroa.

Me laiskistuimme aivan äärimmäisiksi laiskamadoiksi Kradanilla, ja taisimme jokaisena iltana syödä illallista resortissa. Lounaalla raahauduimme väkipakolla johonkin viereiseen paikkaan, ihan vaan periaatteen vuoksi. Muista ravintoloista perustason thai-ruokaa kun saa huomattavasti edullisemman.

Majoituspaikkojen ulkopuolisia ravintoloita Kradanilla ei ole.

Koh Kradan Thaimaa

Se toinen kastemato on sitten rantojen ajoittain huono kunto.

Etenkin Sevenseasin lähistöllä ranta oli pääasiassa puhdas, mutta muualla saarella meri oli paikoin kuljettanut jonkun verran roskaa rannalle. Ihan siis sellaista merilevää ja muuta luonnollista, mutta kyllähän ne levä- ja roskakasat vähän ärsyttävät vaativaa lomailijaa. Hittoako se luontoäiti alkaa mun lomaani tuollaisilla pilaamaan?!

Thaimaalaiseen tapaan myös muutamia epämääräisiä roskakasoja näkyi siellä täällä. Enimmäkseen oli kuitenkin kauniin roskatonta.

Koh Kradan Thaimaa Koh Kradan Thaimaa

Mutta kun tätä tasoa on ongelmat, niin voitaneen yksimielisesti todeta, ettei ongelmia oikeastaan edes ole.

Koh Kradan on yksi Thaimaan paratiisisaarista, ja olen niin iloinen, että löysimme sinne.

Houkuttelisiko Koh Kradan sinua, tai oletko löytänyt paratiisin muualta Thaimaasta?

Seuraathan jo blogiani? 

Instagram

Facebook

Blogit.fi

ARVONTA: Aurinkoinen lahjakortti

maanantai, tammikuu 1, 2018
Yhteistyö: Tanstore.fi

Muutama vuosi sitten päätin, etten halua polttaa ihoani enää koskaan. Olen kärvistellyt vaaleaa ihoani grillimakkaran tavoin aivan liian monella aurinkolomalla ja punoittanut ravun kanssa kilpaa aivan liian monta kertaa. Olen kyllä aina käyttänyt aurinkorasvaa, mutta jostain syystä rusketuksen saaminen nopeasti on aina ollut hirveän tärkeää, ja siksi olen pelannut liian matalilla suojakertoimilla ja liian harvoilla rasvauskerroilla.

Vieläkin ärsyttää, kun viitisen vuotta sitten paloin ensimmäisenä päivänä Vietnamissa todella pahasti, ja venäläiset mummot naureskelivat minulle koko seuraavan päivän rannalla. Ei tule toistumaan, ajattelin silloin. Liiallisen auringonoton haitat ovat yksinkertaisesti niin paljon hyötyjä suuremmat, ettei omaa terveyttään kannata riskeerata niin pinnallisen asian kuin rusketuksen takia.

En silti missään nimessä sano, että ruskettua ei saisi. Haluanhan toki itsekin edelleen väriä pintaan kun reissussa ollaan. Nytkin vietimme koko Thaimaan lomamme rannalla ja auringossa ja oikein tarkoituksella otimme aurinkoa, ja tietenkin ruskeutuimme myös. Se täytyy vain tehdä järkevästi.

Sain Tanstore.fi-nettikaupasta matkallemme kasan aurinkorasvoja testattavaksi. Valitsin Hawaiian Tropic -tuotemerkin tuotteita, joita olinkin joskus monta vuotta sitten käyttänyt positiivisin kokemuksin.

Rinkkaan pakattiin siis Hawaiian Tropicin seuraavia tuotteita: Hawaiian Tropic Silk Hydration -aurinkorasvaa vartalolle suojakertoimilla 50 ja 30 sekä Hawaiian Tropic Silk Hydaration Air Soft -aurinkorasvaa kasvoille suojakertoimella 30. Lisäksi mukaan lähti merkin after sun -rasvaa.

Olin kaikkiin tuotteisiin hyvin tyytyväinen. Niiden koostumus oli miellyttävä ja ne levittyivät helposti ja imetyivät iholle todella nopeasti. Oma aurinkorasva kasvoille oli ihan huippua, koska tavalliset rasvat tuntuvat usein liian tönköiltä ja paksuilta naamalle läträttäväksi.

Jos nyt lähtisin uudelleen matkaan, ottaisin mukaan vielä yhden tuotteen: huulirasvan, joka suojaa huulia auringolta suojakertoimella 30. Minulla huulet nimittäin alkavat jokaisella rantareissulla kuoriutumaan, niin nytkin. Näyttävät sitten inhottavan rohtuneelta ja paranevat hitaasti. Tyhmä kun olin, niin unohdin koko homman jälleen kerran ja jouduin siitä sitten kärsimään.

En palanut kertaakaan koko reissun aikana, ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Aurinko on salakavala matkakumppani ja monen mielestä pieni kärtsääminen kuuluu lomalla asiaan, mutta minä olen kyllä eri mieltä. Ruskettua voi palamatta ja aurinkorasvan kanssakin, ja ihosi kiittää siitä myöhemmin.

Blogiyhteistyön myötä saan arpoa teille 50 euron lahjakortin Tanstore.fi-nettikauppaan.
Tanstoresta löytyy aurinkotuotteita ja itseruskettavia Hawaiian Tropicin lisäksi muun muassa Piz Buinilta, Vita Liberatalta, St. Morizilta ja monilta muilta merkeiltä. Myös muutamia luonnonkosmetiikkavaihtoehtoja on!

Jätä siis kommenttiboksiin mikä tahansa kommentti (esimerkiksi hep-huuto tai suosikkiaurinkorasvasi) ja olet mukana arvonnassa. Arvon voittajan 10.1.! Muista jättää sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten, se ei näy muille kuin minulle.

Onnea arvontaan ja ihania auringonottohetkiä tulevana keväänä ja kesänä!

Ps. Minut ja kasan matkainspiraatiota löydät Instagramista @vanhameri-tilin takaa.

Olinko väärässä Thaimaan suhteen? Odotukset vastaan todellisuus

perjantai, joulukuu 29, 2017

Ennen Thaimaahan lähtöämme kirjoittelin ajatuksiani tänne blogiin. Aasian Kanaria, epäilin. Onko siellä mitään sellaista, mitä lähden Aasiasta yleensä etsimään? Löytyisikö koko perhanan maasta enää yhtään nurkkaa, jossa katukauppias ei huutelisi ”Anttilan hinnat!” ja jossa ehkä näkisi vilauksen paikallista elämääkin?

Vai olenko minä nirppanokkareissaaja, joka odottaa nykyään joka kohteelta liikoja?

Vai onko se sittenkään nirppanokkaista vältellä sukkasandaalilaumoja ja kaivata omaa rauhaa ja jotain sellaista, mitä kaikki muut eivät ole nähneet?

Kohteen valinnalla on Thaimaassa väliä. On kaksi hyvin erilaista lomaa hillua Bangla Roadilla Phuketissa tai rentoutua jossain Thaimaan pienemmistä saarista. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Ei kannata kuitenkaan erehtyä luulemaan, että Thaimaasta löytyy joka nurkalta sitä trooppista paratiisia, jota moni sinne lähtee etsimään. Toivoa kuitenkin on. Kaltaisilleni matkaajille haluan sanoa, että Thaimaasta on edelleen mahdollista löytää paratiisinomaisia paikkoja, jos on valmis näkemään vähän vaivaa sen eteen.

Mutta suomalaisiin et kyllä voi olla törmäämättä, ja se voi oikeastaan olla ihan hyväkin juttu. Ainakin jos käy niin hyvä tuuri kuin meillä, ja tapaat huippua porukkaa, jonka kanssa viettää aikaa. Jos taas suomalaisten välttely on lomasi ykköstarkoitus (ihan ymmärrettävää tämäkin), niin älä hyvä ihminen lähde Thaimaahan. Suomalaiset ovat siellä kaikkialla.

Meidän reittikombomme oli oikeastaan todella hyvä, jos tarkastellaan tätä hommaa nyt siitä näkökulmasta, että odotukset olivat sitä Kanaria-tasoa.

(Meillä on muuten Mathiaksen kanssa jatkuva kissanhännänveto siitä, missä vaiheessa elämää ja minkä lapsiluvun täytyttyä meikäläisenkin lomasuunnitelmat muuttuvat vain ja ainoastaan Kanarian all-inclusiveksi… Jos kaikkien odotusten vastaisesti ihmiset lukevat blogeja vielä sinä kyseisenä tulevaisuuden vuonna, niin olette tietenkin ensimmäisiä, joille kerron elämäni muuttuneen lopullisesti. Eikä ainakaan parempaan suuntaan.)

Pari ensimmäistä päiväämme Bangkokissa sujuivat mukavasti. Suurkaupunki on suurkaupunki, vaikka se olisikin Bangkokin kaltainen sekamelska. Kuvassa näkyvällä uima-altaalla oli hyvä aina hetki hengähtää kaupungilla vaeltelun välissä.

Bangkokista jatkoimme Koh Lipelle.

Koh Lipestä olin kuullut ristiriitaisia arvioita: toisten mielestä pilalle kehittynyt ja ruotsalaisten joukolla valtaama saari. Mikä siinäkin on, että täällä Suomessa ruotsalaisia kadehditaan, mutta ulkomailla länsinaapurin kansoittamat lomakohteet ovat suomalaisten mielestä usein vähän turn-off.

Toiset taas kehuvat Koh Lipeä Thaimaan parhaaksi ja rennoimmaksi saareksi edelleen, vaikka vuosikymmenen aikana turismin siivittämä kehitys on ollut hurjaa.

Minä tykkäsin Lipestä! Eihän siellä paikallisasutusta ole nimeksikään, ja koko läpyskä on rakennettu täysin turisteille. Löytyy walking street, pari rantaa, kymmeniä majoitusvaihtoehtoja hotelleista bungaloweihin ja hostelleihin.

Tästä huolimatta Lipe on rento saari ainakin joulukuun alussa. Turisteja ei ole massoittain, ja walking street on iltaisin rauhallinen muutaman ladyboyn huuteluja lukuun ottamatta. Rannalla ei ole ruuhkaa.

Koh Lipe ei ehkä ole paikallisten saari, mutta kyllä siellä pystyy illuusiota pienestä paratiisista ylläpitämään (jos et herää yöllä murtovarkaan ääniin), varsinkin Pattaya Beachiä hiljaisemmalla Sunset Beachillä.

Koh Lipeltä jatkoimme pienen pienelle Koh Kradanille. Koh Kradan olikin sitten juuri sitä, minkä perässä Thaimaahan lähdin.

Hiekkaa ja palmuja, ja koko saarella vain muutama majoituspaikka. Yksi pieni kauppa, jossa hädin tuskin pari kokistölkkiä törötti hyllyllä. Mutta ei Kradanilla tarvitse mitään ostaakaan. Siellä vain ollaan. Muuta tekemistä ei ole.

Tänne eivät Pattayan matkailijat eksy, sen voin taata. Ja eipä ole siten mitään massaturismin lieveilmiöitäkään.

Koh Lanta oli sitten jotain ihan muuta kuin kuvittelin. Siellä sitä ruotsalaisia vasta olikin, ja Lantalta löytyykin kaikkea ruotsalaispubeista ruotsalaisiin asuntovälittäjiin.

Ja vaikka minäkin olen nähnyt juntteja ruotsalaisia ainakin countrymusiikkikeilalla Tukholmassa, niin kyllä se ruotsalainen näyttää Changista pöhöttyneenä ja auringon polttamanakin yleensä suomalaista paremmalta. Ruotsalaisten määrä ei meitä kuitenkaan häirinnyt, ja muutenkin joulukuu oli Lantalla ilmeisen rauhallista aikaa.

Koh Lanta saa myöhemmin oman postauksensa. Sen voin jo nyt kertoa, ettei se ollut mikään paratiisi sanan varsinaisessa merkityksessä. Monille Lanta on silti Thaimaan paras saari.

Odotukseni siis tavallaan vastasivat ja eivät vastanneet totuutta. Enimmäkseen eivät vastanneet: kohteiden ja ajankohdan osuessa nappiin Thaimaassa voi hyvinkin viettää aikaa paikoissa, joissa ei tarvitse kokea överituristisoitumisen aiheuttamia negatiivisia ilmiöitä. Joulukuun alku vaikutti täydelliseltä ajalta matkustaa Thaimaahan, sillä suurimmat massat saapuvat vasta joulun jälkeen.

Ja sitten toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että iso osa Thaimaan lomakohteista on sellaisia, jonne en ensisijaisesti matkustaisi kaiken edellä kirjoittamani vuoksi. Suurimman osan ennakkoluuloistani sain kuitenkin karistettua.

Jos olet lukenut blogiani ja joskus miettinyt olevasi kanssani samantyyppinen matkailija, niin harkitse reittimme kopioimista Thaimaan matkallesi. Mikäli toiveenasi ei ole kiskoa iilimatoja irti jaloistasi samalla viidakkoveitsen kanssa tiikerien hyökkäyksiä torjuen, on reitti Bangkok-Lipe-Kradan-Lanta-Bangkok erittäin toimiva yhdistelmä kaupunkia ja kolmea hyvin erilaista saarielämää.

Mitään koskemattomia autiosaaria ne eivät ole, mutta kaikkea ei voi saada. Ei ainakaan Thaimaassa.

Blogiin tulossa pian tarkempaa tarinaa Thaimaan saarihyppelystämme sekä varsin hyvin aiheeseen liittyvä arvonta, joten pysykäähän kuulolla!

Seuraathan jo blogiani? 

Instagram

Facebook

Blogit.fi