Reissaajan varusteet: takki

Mun mielestä reissussa kaksi varustetta menee ylitse muiden: kengät ja takki. Ilman hyviä kenkiä ei tuu mitään, mutta takki on toinen, jonka pitää olla kunnossa. Muut voi sitten olla vähän sinne päin, näillä kahdella pääsee jo pitkälle.

Multa löytyykin kotoa hyvä määrä takkeja, muun muassa parkatakki, kevytuntsikka, nahkatakki, farkkutakki, trenssi, pitkä musta kesätakki (mikähän sen virallinen nimi on?), laskettelutakki, villakangastakki, juoksutakki, tikkitakki, purjehdustakki ja ties mitä muita.

Vaikka ei uskoisi, niin yksi takki on vielä puuttunut joukosta: se täydellinen reissutakki.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Sain kesän alussa mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Scandinavian Outdoor Storen kanssa ja tiesin heti, mille minulla oli tarvetta.

Takki, jota voisi käyttää niin kesällä kuin talvella. Urheilullinen mutta kaupunkikäyttöönkin kelpaava. Laadukkaat materiaalit. Takki, jonka kanssa voisi huolettomasti tehdä parin päivän vuoristotrekkejä (Mount Kinabalu tässä seuraavana listallani), veneillä kesäisin tai heittää päällensä, kun lähtee lenkkeilemään tai sienestämään sateisena syysiltana. Ja tarpeen tullen se tulisi voida pukea päälle vaikka Löylyn terassilla.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Kriteerien lista oli pitkä.

Takin tulisi olla melko kevyt ja ohut, jotta se mahtuu hyvin pieneenkin reppuun. Sadetta ja tuulta sen olisi ehdottomasti torjuttava. Sen pitäisi sopia käytettäväksi vielä kevyiden pakkastenkin aikaan, mutta toisaalta sen pitäisi olla kesäsäihin sopiva suojaamaan minua haukivuorelaisilta hyttysiltä (verenhimoisimmat hyttyset ikinä) ja aamuyön koleudelta silloin, kun haluan vielä nautiskella yhden lasin viiniä rantakalliolla pitkän illan päätteeksi.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Minulla oli muutamia vaihtoehtoja mielessäni, muun muassa tämä Unni-takki Haltilta.

Lopullinen valintani oli kuitenkin Haglöfsin Astrall III -kuoritakki. Siinä yhdistyivät oikeastaan kaikki elementit, joita takilta toivoin, ja sen muotoilu oli muutamista ehdokkaista sopivin. Kävin näitä takkeja nimittäin Scandinavian Outdoor Storessa Forumin Kukontorilla kokeilemassa. Lisäksi tykkään Haglöfsistä brändinä.

Scandinavian Outdoorillahan on muuten siitä kiva systeemi, että netistä voi tarkistaa myymäläkohtaisen tilanteen kunkin tuotteen kohdalla. Tätä minunkaan takkiani ei ollut oikeassa koossa liikkeessä, mutta tilasin sen sitten netistä, kun näin sitä löytyvän toisesta myymälästä. Näitä takkeja on vielä muutamia jäljellä, ja takkivalikoimaa on muutenkin nyt paljon alessa.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Olen nyt käyttänyt Haglöfsiäni useita kertoja kesän aikana. Se on päässyt kanssani kaupunkireippailuille, metsään, mökille, veneilemään ja sienestämään. Astrall III oli aika nappivalinta. Istuu hyvin, hengittää sopivasti ja suojaa täydellisesti Suomen kesän peruspäivinä eli tuulen puhaltaessa ja sateen vihmoessa. Tälle takille tulee olemaan paljon käyttöä lähes ympärivuotisesti aivan kylmintä talvikautta lukuunottamatta.

Ja plussaa Scandinavian Outdoor Storelle vielä nopeasta toimituksesta! Tein tilauksen muistaakseni tiistai-iltana, ja jo perjantaina sain noutaa sen Kasarmitorin postista viikonloppua varten. Ei huono.

Nyt vain odottelen, että takki pääsee kiertämään vähän muutakin kuin tahkoa – esimerkiksi sinne Mount Kinabalulle Borneoon, joka on kyllä tällä hetkellä melko korkealla matkahaaveissa.

Takki saatu yhteistyönä Scandinavian Outdoor Storelta

Businessluokan lento Euroopassa, turhaa vai ei (HEL-KZN-HEL)

Lensin ensimmäisen Euroopan sisäisen lentoni businessluokassa viime kuussa, kun matkasin Venäjälle Kazaniin Finnairin lennolla, jonka operoi Norra. Matkan pituus oli vain reilu kaksi tuntia. Onko businesslipussa mitään järkeä noin lyhyelle lennolle?

Businessluokan lähtöselvitys

Mä olin kai niin väärässä paikassa, kun bisneslippu kädessäni marssin kohti Finnairin lähtöselvitystiskiä Helsinki-Vantaalla. Sanat juuttuivat kurkkuun ja ä-ä-ä-änkytin lentoasemavirkailijalle, että minne pitää mennä checkaamaan sisään. Kiitos, tuossahan se on bisnestiski nenäni edessä, miten mä tomppeli en sitä huomannut.

Jeesus sentään, miksi mä edes kyselin tuollaisia kuin joku idiootti? Muutaman kerran lentokentällä vieraillut ja erittäin hyvin tiedän, missä ne tiskit sijaitsevat. Äkkiä punat poskilla karkuun.

Finnair/Norra businessluokka

Sitten saavun tiskille ja heitän laukkuni hihnalle. Kotona olin viisi minuuttia ennen lähtöä huomannut, että laukun vetoketjua reunustavat kankaat olivat ratkenneet ja tavarat olivat tursuamisvaarassa. Sieluni silmin näin itseni noukkimassa alusvaatteitani yksi kerrallaan Kazanin lentokentän matkalaukkuhihnalta.

Jotain oli tehtävä katastrofin estämiseksi, ja kysyin tiskin rouvalta kiltisti, olisiko hänellä ihan mitä tahansa, millä laukkua saisi fiksailtua. Oltiinhan nyt sentään businesslipulla matkassa, ja eräskin lähipiirin henkilö oli mulle ennen matkaa vakuuttanut, että pisneslipun kanssa matkustavista kyllä pidetään huolta.

Tämä vanhempi rouvashenkilö sitten totesi pyyntööni erittäin pistävästi, että ei ole mitään. Asia selvä. Voisihan sen hiukan ystävällisemminkin ilmaista. Mä tykkään Finnairista lentoyhtiönä, ja sydäntä riipii aina silloin, kun ei saa hyvää palvelua ja tekisi mieli kääntää kelkkansa ja hypätä Finnair-halveksijoiden joukkoon.

Tyydyin sitten vain heristämään henkistä nyrkkiä tälle myrtsille asiakaspalvelijalle ja se taisi auttaa. Pian hän alkoi kaivelemaan laatikkojaan ja minä sain teippiä laukkuni pitimiksi. Muut olivat varmasti tuoneet hihnalle niitä tonnin Samsonitejaan, minä Finnair-jesarilla kokoon parsitun, aikoinaan Prismasta (varmaan alelaarista) ostetun ”kaunokaisen”.

Ai niin, normaalissa check innissa ei ollut ainoatakaan ihmistä jonossa, joten siinä mielessä ei ylemmän matkustusluokan lippu tällä kertaa auttanut. Eikä businessluokka näemmä takaa hyvää palvelua lähtöselvityksessä.

Loungeen ennen lentoa

Vaikeuksien kautta voittoon ja Finnairin non-schengen loungeen gintocille ennen lähtöä ja jotain naposteltavaa olisi myös hyvä saada henkensä pitimiksi. Loungen käyttöoikeushan kuuluu businesslipun hintaan. Syy, miksi mulla ylipäänsä oli businessluokan lippu, oli se, että lento oli osa pressimatkaa Tatarstaniin.

Finnair/Norra businessluokka

Lento Kazaniin lähti vasta puolen yön aikaan, joten oli ihan mukavaa rauhoittua pari tunti loungessa läppärin edessä ja lentokoneita katsellen, vaikka tuolla puolella terminaalia on hiljaista yleensä muutenkin. Mutta loungen käyttöoikeus on ehdottomasti yksi businesslipun plussista myös Euroopan sisäisillä lennoilla!

…siis silloin, kun lounge ylipäänsä löytyy. Kazanin kentällä lounge olisi tullut enemmän kuin tarpeeseen, mutta sellaista ei ollut siinä terminaalissa, josta lähdimme. Saimme sitten voucherin terminaalin ravintolaan.

Lennolla

Businessluokan istuimethan ovat pienissä koneissa aivan samoja kuin turistiluokassa. Päällisin puolin businessluokan erona on se, että ollaan omassa rauhassa verhon takana ja henkilökunnan lähellä. Isommissa koneissa kolmesta istuimesta täytetään kaksi, ja keskipaikka jätetään tyhjäksi.

Nyt lennettiin pienellä potkurikoneella, ja istuinpaikkoja oli kummallakin puolella vain kaksi vierekkäin. En itse asiassa tiedä, olisiko näissäkin jätetty toinen tyhjäksi vai ei, mikäli matkustajia olisi ollut enemmän. Ei tullut ajankohtaiseksi, sillä me kolme pressimatkalaista olimme ainoat bisnesmatkustajat sekä meno- että paluumatkalla.

Palvelu oli sekä tullessa että mennessä hyvää. Stuerteilla ja lentoemännillä oli hyvin aikaa huomioida meitä, ja etenkin menomatkan stuertti oli hauska ja rempseä tyyppi, joka muisti jatkuvasti varmistella, että kaikki on hyvin.

Menomatkalla saimme heti alussa päivän lehdet ja kuohuvaa, Ultima Thule -lasiin tietenkin. Sitten matkaan.

Finnair/Norra businessluokka

Pääsimme yläilmoihin ja oli illallisen aika. Ruoka yllätti positiivisesti – eihän se kaukolentojen businessillallinen ollut, mutta mielestäni todella hyvä ollakseen lentokoneruokaa ja vieläpä tällaisella lyhyellä parin tunnin lennolla. Näitä lisää! Suklaajälkkäri oli hitsin hyvää, ja pikkelöidyt sienet on mun heikkous.

Tietenkin oikeat astiat, lasit ja aterimet auttavat asiaa.

Finnair/Norra businessluokka

Takaisintulomatka oli astetta rankempi, sillä lento lähti aamuyöllä Kazanista kohti Helsinkiä. En ollut tietenkään nukkunut yhtään. Aamupala ei sitten tuntunut olevan enää samaa tasoa illallisen kanssa, vaan jotain perusmössöä, ainakin omasta mielestäni. Siinä unen ja valveen rajamailla vaappuessa söin kuitenkin jotain ja vaivuin taas koomaan loppuajaksi.

Kannattaako ostaa businessluokan lippu Euroopan sisäisillä lennoilla?

Jaa-a. Riippuu tietenkin pullisteleeko pankkitilisi paljonkin ylimääräistä. Jos ei, niin ihan syyttä suotta itseään ei kannata rahalla ylempään matkustusluokkan hommata näillä lyhyillä lennoilla.

Hintaero on yksinkertaisesti liian korkea saavutettuihin etuuksiin nähden.

Mikäli hintaero turisti- ja businessluokan välillä olisi pienempi, aivan varmasti harkitsisin sitä ainakin joillekin erikoisemmille matkoille. Romanttinen getaway Pariisissa ja niin edelleen, tiedättehän.

Finnair/Norra businessluokka

Esimerkki: syyskuinen viikonloppu Pariisiin Finnairin turistiluokassa 181 euroa. Businesslipun hinta halvimmillaan 870 euroa.

Aika itsestäänselvää, että mikään skumppapullo tai sanomalehti, edes se oma rauha, ei ole tuon erotuksen arvoinen. (Edit: lukijalta hyvä huomautus, että businessluokan lippujen yleensä tavallista lippua joustavammat muutosmahdollisuudet ovat iso osa lipun hintaa.)

Lyhyiden lentojen businessluokka jääköön siis omasta puolestani jatkossakin liikematkustajille. Ja tietenkin niille, jotka käyttävät lentopisteitä matkustusluokan korottamiseen. Se lieneekin ainoa järkevä tapa hommata itsensä ylempään matkustusluokkaan Euroopan sisällä matkustettaessa.

Mielipiteitä?

Uusimmat reissukuulumiset aina blogin Facebookissa ja mun Instagramissa!

Storyn ihana aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Helsingissä on paljon aamiais- ja brunssipaikkoja, mutta minusta on aina tuntunut, että se täydellinen on puuttunut. Esimerkiksi Fazer, Torrefazione ja Ekberg ovat ihan kivoja, mutta eivät loppujen lopuksi niin ihmeellisiä. Paljon hehkutettu The Cockin aamiainen on mielestäni ylihinnoiteltu ja vähän tylsä. Kiilassa kannattaa käydä, jos tykkää ruotsinlaivoilta tutusta bulkkimeiningistä.

Ja kun brunsseista puhutaan, niin tsiisus mitä hintoja! 30 euroa hyvästäkin brunssista on rikosnimikkeeltään törkeä ryöstö. Kutsukaa pihiksi, mutta jos nyt mietit paljonko brunssilla yleensä tulee syötyä, niin tosiaanko 30 euron arvosta? Ei.

Ja joskus sitä haluaa ihan vain normaalille puolen tunnin aamiaiselle, ei tuntien brunssille tai hotellien notkuvien buffapöytien ääreen, joista täytyy aina poistua housunnappi auki ja omatunto soimaten. Itsekuri ennen kaikkea ihmiset, itsekuri. (Ei ole.)

Storyn aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Mathiaksen synttäreillä halusin viedä hänet johonkin oikeasti hyvään aamiaispaikkaan. Vanhan kauppahallin Story vaikutti lupaavalta. Eikä meidän tarvinnut pettyä, sillä Storyn aamiainen todellakin oli jotain normaalia parempaa. Se oli itse asiassa heittämällä paras aamiainen, jolla olen Helsingissä aamuni aloittanut.

Miksi se sitten oli niin hyvä?

Ihana kauppahallin tunnelma. Laadukkaista raaka-aineista valmistetut ruoat. Kaunis esillepano. Ei sitä bulkkimeininkiä vaan laatua määrän sijasta. Ikkunasta näkymät merelle. Mahdollisuus istua kauppahallin terassilla kauniilla ilmalla. Omasta leipomosta tulevat tuotteet. Koko konsepti.

Storyn aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Aamiaislista on sopivan lyhyt. Valittavana on kolme eri aamiaislautasta (10 – 14,50€) tai yksittäin tilattavia annoksia, kuten pancakeja (11,50€) tai tattaripuuroa (4,20€). Jos nyt ei halpaa, niin ei tästä ihan vararikkoonkaan mene. Se on muuten jännä juttu, miten 1000 euroa lentolipuista ei tunnu missään, mutta kun aamiaisesta pitäisi maksaa yli 10 euroa, saa aina purra hammasta pankkikortin esiin kaivaessaan.

Mathias valitsi Brekfast Platterin eli leipää, juustoa, leikkeleitä, pekonia, hedelmää, jugurttia ja granolaa, mehua ja teetä (kiinalaistuneen toimituksen huomio: ei ollut pussiteetä).

Mä otin Story Breakfast -lautasen serrano-kinkkumunakkaalla ja vaihdoin täytetyn sämpylän jugurttiin ja granolaan. Ja tietenkin cappuccinoa räväyttämään silmät auki huonosti nukutun yön jäljiltä.

Toistan itseäni, mutta tämä aamiainen oli loistava.

Storyn aamiainen: granola

Munakas ansaitsee erikoismaininnan. Ihanan kuohkea ja paksu, ja suolaista serrano-kinkkua välissä. Älkääkä naurako, munakkaissakin on eroja. Mathiaksella on munakastrauma villeiltä poikamievuosiltaan (liikaa opiskelijabudjetin munakkaita rapsakoina opiskelijabileiden jälkeisinä aamuina tai jotain?), eikä tyyppi ole halunnut syödä munakkaita sinä aikana, kun olemme olleet yhdessä. Storyn munakas näytti kuitenkin niin herkulliselta, että traumat saatiin parannettua ja haarukallinen kinkkumunakasta löysi tiensä myös hänen suuhunsa. Ja kehut sai!

Paksu jugurtti granolaa, pensasmustikoita ja hunajaa seuranaan oli juuri niin mielettömän hyvää, kuin miltä se näytti. Tuoremehu oli Tropicanaa. Njooh, ei nyt tietty itse puristetulle vedä vertoja, mutta eipä ollut sitä vesilitkua, mitä Helsingissä saa usein juodakseen. Tropicana on sentään purkkituoremehujen aatelia, hah.

Story Helsinki

Kymmenen pistettä ja ja papukaijamerkki Storylle. Mun lähes täydellinen aamiaispaikkani Helsingissä on löytynyt. Mikä on teidän?

PS. Muista tykätä blogista Facebookissa!  Instagram löytyy täältä. :)

Story Helsingin Vanhassa kauppahallissa Etelärannassa, Kauppatorin vieressä. Menu täällä.

Tatarstan: Sviyazhsk on kuin Suomenlinna pääkalloilla höystettynä

Sviyazhskin historiallinen linnoituskaupunki on historian aikana nähnyt yhtä jos toistakin.

Tsaari Iivana Julma rakennutti sen 1500-luvulla tarun mukaan vain 30 päivässä erään epäonnistuneen sotaretken päätteeksi osana taistelujaan Kazanin kaanikuntaa vastaan. Linnoitus toimi tärkeänä sotilastukikohtana taisteluiden aikana. Kukkulaa oli helppo puolustaa ja toisaalta se oli tarpeeksi lähellä Kazanin kaupunkia. Linnoitus alkoi vetää myös tavallisia ihmisiä puoleensa ja kaupunki alkoi muodostua. Sittemmin osa historiallisista rakennuksita tuhottiin muun muassa bolsevikien toimesta.

Nykyisin Sviyazhsk on turistien lisäksi tavallisten venäläisten ajanviettopaikka ja muistuttaa mielestäni suuresti Suomenlinnaa tunnelmaltaan. Leppoisa paikka viettää kesäpäivää. Erona Suomenlinnaan se, että siideripissikset puuttuvat.

Tai siis olinhan itse paikalla, mutta sitä siideriä ei ollut. Korjaus siis edelliseen: siiderit puuttuivat, pissikset edustettuna.

P6130766

Saareksi sitä sanotaan, mutta kyllä sinne pääsee tietä pitkin autolla ajamaan. Sviyazhsk on Bulgarin ohella suosittu turistikohde, jonne voi tehdä päivän tai puolikkaan päivän retken Kazanista. Sviyazhsk ei ole vielä Unescon maailmanperintökohde, mutta se on tavoitteena kunnostusten päätyttyä.

sviyazhsk tatarstanP6130744

Heti päivämme alkajaisiksi pääsimme pressistatuksen siivellä livahtamaan tämän kunnostuksessa olevan kirkon sisälle ja sen kellariin. Kirkko oli rakennustelineitä täynnä, mutta sen arvokasta freskoa ihailimme hetken. Jatkoimme kirkon kellariin, josta jäi mieleen lähinnä alla näkyvä.

sviyazhsk tatarstan

Pääkalloja ja luita sinisissä ja violeteissa roskapusseissa. Hmm. Hämmentävä näky. Alueelta löytyviä jäänteitä ne olivat, mutta olihan se pysäyttävää ajatella, että tuolla säkeissä nyt makasi kymmeniä tai peräti satoja ihmiskohtaloita. Rikkaita, köyhiä, uskovaisia, pakanoita, kauniita ja rumia, hyviä ja pahoja ihmisiä.

Ja loppujen lopuksi kaikki samannäköisiä virnistäviä luurankoja sinisissä jätesäkeissä suomalaisen bloggaajan pällisteltävänä. Elämän kiertokulku.

P6130764P6130913P6130917P6130904

Suomessahan ei kuulemma osata muuntaa turismia rahaksi. Sviyazhskista löytyy teemaan sopivasti keskiaikaisia myyntikojuja, jousiammuntaa ja miekkailuesityksiä. Kojuja ei ollut ehkä aivan tarpeeksi kiinalaiseen krääsäntarpeeseen vastaamaan, mutta suomalaiselle muutamat savenvalajat, teenkeittäjät  ja magneettimyyjät olivat ihan tarpeeksi.

P6130834P6130772P6130790P6130800

Kiinalaisista puheen ollen, olenhan maininnut, kuinka Kiinassa on tärkeä näyttää rikkaalta esimerkiksi kymmeniä shampanjapulloja baaripöytäänsä tilaamalla. No sama koskee kameroita. Miehillä näkyi toinen toistaan hienompia, isompia ja kalliimpia kameroita, mutta puuhastelu niiden kanssa oli sen verran huteran oloista, ettei niitä selvästikään ollut oma todellinen kamerantarve mielessä ostettu.

Yksi harvoista muista kuin venäläisistä turisteista, joita Tatarstanissa näimme, oli kiinalaismies. Kiinalaismies ja hänen kaksi kameraansa. Jättimäistä sellaista. Katsoimme miekkailuesitystä, kun tämä mies viritti kameransa isoille jalustoille seisomaan. Kaksi kameraa, noin 15 metrin päähän toisistaan. Ja siinä tämä mies sitten sinkoili shown aikana isolta kameralta toiselle räpsien kuvia molemmilla kameroilla. Aika kiinalainen meininki. Tuli varmaan tosi hyvät kuvat sillä hosumisella.

Myöhemmin nauratti, kun mies ilmestyi samaan ravintolaan kanssamme raahaten kameroita tripodeineen molemmilla olkapäillään kuin mikäkin kantojuhta. Toivottavasti ei jäänyt kellekään epäselväksi, että fyffendaalia löytyy!

P6130851P6130884P6130893P6130910 P6130837P6130862

Sviyazhskin saarelle kannattaa suunnata leppoisalla mielellä, ihan vain kiertelemään vanhoja rakennuksia, kirkkoja ja museoita.

Vaikka vanhasta linnoituskaupungista on kyse, linnoitusmielessä meidän Suomenlinnamme vie voiton. Kiva paikka tämäkin silti oli. Siideriä Sviyazhskista (tai koko Tatarstanista) tuskin löytyy, mutta maisemia ja tunnelmaa esimerkiksi täydellistä piknikiä varten sitäkin enemmän.

Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’issa.

Tatarstan: Unesco-kohde Bulgar

Muinainen Bulgar on yksi päiväretkimahdollisuuksista Kazanista käsin.

130 kilometrin matkan taittaa nopeiten vesibussilla, tosin silläkin aikaa on varattava kaksi ja puoli tuntia. Mutta mikäs siinä körötellessä, laiva on hyväkuntoinen, eikä Kiinasta tuttuja volat kaakossa pauhaavia screenejä näkynyt. Menihän se matka siinä rupatellessa.

Astuessamme vesibussista ulos, ei paikka vielä kertonut itsestään paljoakaan. Aika tavalliselta näytti. Sitten meitä vastaan kiiruhtikin jo perinneasuisia matameja, ja päästiin taas mussuttamaan chak chakia. Pientä lellimistä meille median edustajille. Mielipiteet Bulgarista ovat siis vain melko puolueettomia.

Bolgar Tatarstan Bolgar Tatarstan

Bulgar on Unescon maailmanperintökohde. Se oli yksi 900–1200-luvuilla olemassa olleen Volgan Bulgarian pääkaupungeista. Ensimmäinen linnoitus Bulgarin alueella on kuitenkin ollut jo 300–600-luvulla. Nykyään täällä on raunioita, museoita ja moskeijoita.

Näiden leidien takana näkyvässä museossa voi ensin tankata sen pakollisen annoksen historiaa, ja sitten voi suunnata kiertelemään paikkaa tarkemmin. Ei ihme, että jo muinaiset bulgaarit halusivat asettua tänne. Jälleen kerran mielettömiä maisemia. Vaikka historia kiinnostaakin, olivat maisemat täällä mulle se ykkösjuttu.

Tatarstan Great BolgarTatarstan Great Bolgar

Pressimatkalla kun oltiin, niin yhtään ei tarvinnut pelätä jalkojen saavan ylimääräistä rasitusta. Bulgaria voi nimittäin kierrellä myös golfautolla. Kävellenkin onnistuu, mutta etäisyydet ovat tiettyjen paikkojen välillä melko pitkiä.

tatarstan bolgarGreat Bolgar Mosque Great Bolgar Mosque Great Bolgar MosqueTatarstan Great BolgarP6120488Tatarstan Great BolgarP6120489

Hiukan kauempaa, sellaisen sopivan golfkärrymatkan päästä, löytyy kaunis valkoinen moskeija, mielikuvitukselliselta nimeltään White Mosque. Itse nimesin sen Tatarstanin Taj Mahaliksi. Sisältä moskeija ei ollut mikään erityinen, kyllä Kazanin Kul Sharif veti tässä pidemmän korren.

P6120509 P6120579P6120571Bolgar moskeijaP6120567

Mitäpä Bulgarista sen enempää tuhisemaan. Kannattaa ehdottomasti käyttää päivä paikan tutkimiseen, nämä olivat mun henkilökohtaiset suosikkimaisemat Tatarstanissa.

Tämä olikin sitten jo tämän blogin 222. postaus. Ja menipä viime kuussa kävijäennätyskin rikki – 8300 yksittäistä kävijää kuukaudessa ei liene huono suoritus matkablogille! :)

Yhteistyössä Visit Tatarstanin kanssa, matkaseurana Archie Gone Lebanon -blogin Inka.
Tatarstaniin pääsee Finnairin suorilla lennoilla. Arial Travelin, Etelämatkojen, Matka-Priman, Lähialuematkojen tai Travellerin kautta Tatarstaniin lähteville suomalaisille (ensimmäiset 1000 henkilöä) tarjotaan opastettu Volgan jokiristeily Sviyazhskin linnoituskaupunkiin, josta tulossa juttua myöhemmin.

4 pilattua vaatetta ja 150 hyttysen pistoa myöhemmin

Harvoinpa sitä toivoo jonkun eläinlajin sukupuuttoa, mutta hyttyset ovat kyllä yksi helvetillinen riesa kaikille viattomille juhannuksen juhlijoille. Sen kerran, kun hmiset haluaisivat vain nauttia kesästä ystäviensä kera, mutta koko ajan on joku inisemässä ja puremassa nilkoista. Ei auta hyttysmyrkyt, ei auta pitkät vaatteet. Ne perkeleet vähät välittävät myrkyistä ja purevat paksuimpienkin farkkujen läpi.

Mun pistokohdat lasketaan ehkä kymmenissä, mutta todennäköisesti sadoissa. 150 on varmaan lähellä totuutta. Arvatkaa, kutittaako huomenna töissä. Kuka tulee ruokapalkalla rapsuttajaksi mun pöydän alle?

P6241283P6241291

Hyttyset olivatkin sitten ainoa huono puoli juhannuksessa, jonka vietimme Haukivuorella kaveriporukan kesken. Meillä oli hauska ja kansainvälinen poppoo kasassa. Oikeat ammattiryhmätkin olivat juhannusta ajatellen edustettuna: ammatti-DJ, tuleva lääkäri, kolme ensihoitajaa ja sekalainen seurakunta muiden alojen taitajia. Keitä muita sitä juhannusseurueeseensa voisi tarvita?

Ja sitten olimme tietenkin me kuusi juristiopiskelijaa, mutta meistähän ei mitään hyötyä juhlien kannalta ollut, kuivia ja harmaita lakikirjojen ääressä surkastuneita tylsimyksiä kun ollaan. Ja juhannuksena harvemmin tarvitaan sitä oikeudellista tietämystä mihinkään, tietty sitten vähän vähemmän putkeen menneen jussin jälkiselvittelyissä meistä voi olla jotain iloa. ;)

Pyydän kiinnittämään seuraavassa kuvassa huomiota Mathiaksen upeaan asuvalintaan, tuohon hurmaavaan kukkapaituliin. Löydettiin se mökiltä ja pakotettiin Mathias siihen kukkaisteeman mukaisesti. Oli naurussa pitelemistä. Tosin nyt kun silmäilen tota, niin sehän on aivan megauskottava punavuorihipsterin kesäasu, eikö!? Menis We Got Beefissä ihan kympillä läpi.

P6241335P6241330

Aiemmin mainittu DJ oli tuonut paikalle kunnon musalaitteet valoineen ja savukoneineen, joten biletyspuitteet olivat kunnossa. Jos etsitte hyvää dj:tä esimerkiksi häihin tai muihin tilauksiin, niin voin todellakin suositella DJ Ruotoa! :) Tyyppi on soittanut vaikka minkälaisissa tilaisuuksissa ja asialleen omistautuneempaa henkilöä on vaikea kuvitella.

Me oltiin tilattu paikallisesta kukkakaupasta ihanat juhannusseppeleet meille tytöille. Kamerat tietty räpsyivät, kun kaikki halusivat ottaa miljoona kuvaa itsestä ja kukista. Miehet sitten joutuivat kuvaajan rooliin. ”Vielä yks.” ”Vielä varmuuden vuoksi yks.” ”Ota vähän enemmän vasemmalta.” ”Onks mulla ruma ilme?” Ja niin edelleen. Täydellinen juhannus.

Juhannuksen kukkaseppeleet

Meidän juhannus oli grillailua, yösaunaa ja yöuintia, aamuun asti tanssimista ja piilotetun jallupullon metsästystä. Säät suosivat Haukivuorta. Aurinko paistoi taukoamatta, eikä sateesta tai kylmästä ollut tietoakaan. Viimeiset kolme juhannusta muistan kärvistelleeni kymmenen vaatekerroksen alla ja pipo päässä. Nyt juostiin bikinit päällä järveen kolmelta yöllä, eikä edes palellut.

P6241373rsz_p6241390P6241440

Lauantaina nukuttiin pitkään, syötiin etukäteen tilatut pizzat ja sen jälkeen ihan vaan chillattiin, kilpailtiin mitä oudompia kilpailuja toisiamme vastaan ja sitten taas syötiin.

Siinä vaiheessa kun illallinen aloitettiin, oli fiilis aika väsähtänyt aamukahdeksaan venyneen eilisillan ja kaiken päivällä touhutun päätteeksi. Kummasti huomasin, miten parin viinilasin jälkeen volyymi alkoi seurueessa taas kohoamaan ja kohta ei ollut mistään väsymyksestä tietoakaan. Ilo ratkesi viimeistään siinä vaiheessa, kun perjantaiaamuna erään jo perjantai-iltana kotiin lähteneen vieraan piilottama jallupullo löytyi kaksi päivää kestäneiden etsintöjen ja vihjeiden anelemisen jälkeen rantaviivalta kallionkoloon piilotettuna. Varsin suomalainen juhannus siis. Hukkumiset ja vaimon hakkaamiset jätettiin kuitenkin tällä kertaa välistä.

P6251521 P6251523P6251487P6251496P6241432

Mutta senhän jo muinaiset roomalaiset varmasti tiesivät, että hauska ilta, punaviini ja valkoiset (tai oikeastaan mitkä tahansa) vaatteet ovat huono yhdistelmä. Koska en alastikaan viitsinyt olla, oli jotkut vaatteet valittava. Lopputuloksena se, että punaviinillä sotkeutuivat uusi valkoinen t-paita, valkoinen lempineuleeni, uudet Niken pöksyt ja yksi niistä vähän paremmista neuleista. Siis neljä vaatetta!

En tiedä miten se on edes mahdollista, koska mä en itse edes ostanut punkkua. Ja silti mulla sattui jotenkin olemaan punkkulasi kädessä aina silloin, kun joku tönäisi tai itse jotain sähläsin, ja viinit pitkin rinnuksia. Tää on just tätä. Eilen illalla pidin raivokkaan pyykinpesusession, ja yllätyksekseni valkoiset paidat poistuivat pesukoneesta hohtavan valkoisina, ilman tahroja. Voitto!

P6241419P6241466

Törkeen hauska juhannus takana. Kun eilen illalla kotiuduttiin, oli mehut aika poissa.

Miten teidän juhannus sujui? :)