Tulevat pikapyrähdykset: 12h – 24h – 72h

Tukholma 12h

Saako 12 tunnin Tukholman visiittiä edes kutsua matkaksi? Beyoncén konsertti on tänään, ja riskillähän minä sen lipun sinne olin ostanut. Ja kun minusta on kyse, niin riski tietenkin toteutui. Töissä tuli sellainen tilanne, ettei vapaiden ottaminen tullut kysymykseen.

Tältä näyttää siis keikkamatkani Tukholmaan:

1. Kaverini lähtevät Ruotsiin iltapäivälennolla, minä töissä.

2. Kaverit valmistautuvat keikkaan viinilasin äärellä jossain kivassa baarissa, minä tukka putkella matkalla lentokentälle.

3. Kaverit alkavat siirtyä Friends Arenalle Solnaan, minä lentokoneessa.

4. Lämppäri alkaa esiintyä, minä Uberissa matkalla areenalle.

5. Beyoncén keikka alkaa, minä toivottavasti ajoissa keikalla ystäväni löytäneenä (sieltä seisomapaikkojen ihmismerestä, yeah right).

6. Keikan jälkeen epämääräistä hengailua tai virallisia Beyoncé-jatkoja.

7. Herätys kello 04:00, jotta ehdin 6:40 lennolle.

8. Töihin.

Mitä tähän nyt sanoisi… Parempi olla hyvä keikka.

P7172072

Tallinna 24h

Must on tulluuuuu Tallinna-hulluuuu… Kun mahdollisuus lähteä tarjoutui, emme ystäväni kanssa kieltäytyneet. Lähdetään ensi lauantaina ja palataan sunnuntaina.

Ja tiedättekö minne menemme yöksi? Upouuteen Hilton Tallinn Parkiin, joka on Baltian ensimmäinen Hilton. Tästä tulee samalla mun ensimmäinen yöpyminen kyseisen ketjun hotellissa. Tarkoitus on toteuttaa tyttöjen hemmotteluloma suht pienellä budjetilla. Tuonne Hiltoniin on nyt ihan hyviä tarjouksia, 120€/yö näkyi olevan useammallakin hotellisivustolla.

Jos sulla on joku kiva viinibaari Tallinnassa mielessä, niin saa suositella!

P7162064

Praha 72h

Syksylle on varattu sitten jo yksi Euroopan viikonloppuloma. Lähdemme juhlistamaan äitini synttäriviikonloppua Prahaan!

Expedialta sai ihan hyvään hintaan lento+hotelli -paketin. Yövymme neljän tähden hotellissa, joka on rakennettu vanhaan luostariin kukkulan päälle. Vitsi mä odotan sitä! Huoneet ovat kuulemma pienet, mutta paikka sitäkin tunnelmallisempi.

Viikonloppu Prahassa yöpymisineen (sis. aamiainen) maksoi 270€/hlö. Ei minusta huono hinta. Olemme perillä perjantai-iltana ja tulemme maanantai-iltana kotiin.

Tässäpä syksyn suunnitelmat. Ei nyt mitään kauhean eksoottista tuo Tukholma-Tallinna -akseli mutta noi on kivoja ja edullisia lähimatkoja. :) Ja Prahaan on kiva päästä käymään, olen vuosia sitten kerran aloittanut sieltä Itä-Euroopan yksinmatkani.

Mutta nyt kohti Helsinki-Vantaata ja keikkameininkejä! Laittakaa snäpissä seurantaan @mertsimertsinen jos Beyoncé-fiilistelyt kiinnostaa. Tai mun sekoilut muuten vaan, koska niitä siellä lähinnä on. :)

(Kuvat toissaviikonlopun mökkireissulta, ja liittyvät postaukseen yhtä paljon kuin kukaan vielä vuosi sitten uskoi, että Donald Trumpista saattaa tulla USA:n presidentti.)

Ravintola Roster, Helsinki

Viikko sitten viikonloppuna juhlituissa Mathiaksen synttäreissä sankari sai mökkiporukalta lahjaksi illallisen kahdelle uudessa Roster-ravintolassa. Aivan ihana lahja, kiitos sille, joka idean ikinä keksikään!

Ja kenen suosikkiohjelmiin muka ei kuuluisi Kaappaus keittiössä? No niinpä. Siksi olikin ilo lähteä testaamaan tätä Savoyn keittiömestarin Kari Aihisen eli ”Kapen” luotsaamaa ravintolaa, joka sijaitsee Kauppatorin kulmalla. Rentous, selkeys ja laadukkuus olivat lukemani mukaan Aihisen ja Paul Hickmanin mielessä, kun Rosterin konseptia lähdettiin hiomaan.

Viime perjantaina sitten marssimme pöytävarauksen tehtyämme ravintolaan kello 19 ja mielenkiinnolla odotimme, vastaisiko paljon hehkutettu ravintola odotuksia. Kape, älä petä meitä!

Roster Helsinki

Päätimme illallistaa pitkän kaavan mukaan ja ottaa suositusmenut (64€), kuusi ruokalajia kaikkinensa: kolme alkuruokaa, väliruoka, pääruoka ja jälkkäri. Mathiasta vähän pelotti, että saadaan jotain piperryksiä eteemme ja joudumme poistumaan nälkäisinä.

Ravintola Roster Helsinki menu

Olimme jo vähän kilistelleet synttärishampanjoilla kotona, mutta koska tiesimme Rosterin baarimestarin olevan harvinaisen pätevä duunissaan, aloitimme illallisenkin cocktaileilla, kun cocktaillista kannettiin heti ensimmäisenä nenän eteen. Koitapa siinä vastustella.

Raikasta ja hyvää. Hinta, 13€, saisi minut itkemään, jos näihin hintoihin ei olisi Helsingissä jo tottunut.

Ravintola Roster Helsinki juomat

Alkupalaksi menulla oli härkätartaria, limemarinoitua siikaa ja grillattua sydänsalaattia.

Jouduimme odottelemaan alkupaloja melko kauan. Mutta kun ne sitten saapuivat, oli kaikki törkeän hyvää. Ne eivät todellakaan olleet mitään piperryksiä, vaan Rosterin lupausten mukaisesti rentoja ja selkeitä. Erityismaininta kaikille näille. Tartar ei kuulemma aivan yltänyt meidän parisuhteessamme legendaksi muodostuneen Boulevard Socialin tartarin tasolle, mutta kauas se ei jäänyt.

Alkuruokia olisi voinut syödä enemmänkin ja vaikka pääruokana. Ehkä teenkin niin, kun seuraavan kerran syön Rosterissa.

P7222105Ravintola Roster Helsinki alkupala

Sitten oli väliruoan vuoro. Grillattua nieriää, pak choita ja simpukkakastiketta.

Raadin mielipide: melko tylsää. Nieriä nyt on nieriää, sen olisimme voineet kotona yhtä lailla paistaa.

Annoksen paras osuus olivat nuo suurimot, jotka olivat tosi maukkaita. Jäi kuitenkin epäselväksi, mitä suurimoita ne olivat. Englanninkielinen tarjoilija ei osannut vastata ylipäänsä kysymykseen siitä, mitä lisuke on. Hän kävi kysymässä keittiöstä, mutta edelleenkään emme oikein saaneet selvää vastausta. No, suurimo kuin suurimo.

Joka tapauksessa väliruoka jää nyt ilman sen suurempia kehuja.

Ravintola Roster Helsinki

Pääruoaksi oli mausteisia karitsankyljyksiä ja tuorejuustoa. Mausteisuus oli kyllä unohtunut jonnekin, ja suolaakin olisi vähän kaivannut (terveisin suolahirmut). Täydellinen kypsyysaste sai chopsit kuitenkin sulamaan suussa. Jopa alussa meissä hämmennystä aiheuttanut tuorejuustolisuke toimi hyvin lihan kanssa. Jälleen kerran yksinkertaista ja hyvää.

Kun kysyimme juustosta pari tarkentavaa, simppeliä kysymystä, meni meitä nyt palvelleella uudella tarjoilijalla sormi suuhun. Kuten edellinenkin, kiirehti hän kuitenkin keittiöön kysymään ja korjaili meille aikaisemmin antamiaan vastauksia kovasti pahoitellen. Ravintola Roster Helsinki pääruoka

Pääruan jälkeen meillä vaihtui tarjoilija nyt kolmannen kerran, ja ravintolan pisteet nousivat heti. Tämä miestarjoilija oli hauska ja rento ja vaikutti jokseenkin asiantuntevammalta ruokien ja viinien suhteen kuin meitä aiemmin palvelleet. Kun maksaa ruoista senkin verran kuin täällä, on kiva, että tarjoilijat tietävät mitä tarjoilevat.

Jälkkäri eli White Rhino oli ihan mieletön. Enpä nyt enää tarkalleen osaa sanoa mitä siinä oli eikä menukaan sitä kerro, mutta tilatkaa tämä, jos Rosterissa syötte illallista.

Ravintola Roster Helsinki alkupala

Kaiken kaikkiaan Roster on loistava ravintola. Tunnelma on rento, ja paikalle voi saapua yhtä hyvin pikkumekossa kuin Converset jalassa.

Jokainen ravintola varmasti kompastelee jossain alkutaipaleella, ja meidän kohdalle osui nyt vähän tietämättömiä tarjoilijoita. Palvelu oli myös joissain kohdin melko hidasta, ja ruokia sai odottaa kauankin.

Viimeinen tarjoilija veti kuitenkin koko illan reilusti plussan puolelle ja olihan ruoka ihan mielettömän hyvää ja oikeastaan kaiken sen odotuksen arvoista. Alkuruoat olivat ylivoimainen suosikki.

Kahden henkilön menut, kolme lasia viiniä ja kaksi drinkkiä maksoivat karvan verran alle 180 euroa. Ja Mathiaksenkin pelot piiperryksistä osoittautuivat täysin turhiksi. Ruoka oli rentoa, ronskia ja maukasta.

Suosittelen Rosteria lämpimästi! Loistava uusi tulokas Helsingin ravintolatarjontaan.

Roster osoitteessa Pohjoisesplanadi 17, menu täällä.

Reissaajan varusteet: takki

Mun mielestä reissussa kaksi varustetta menee ylitse muiden: kengät ja takki. Ilman hyviä kenkiä ei tuu mitään, mutta takki on toinen, jonka pitää olla kunnossa. Muut voi sitten olla vähän sinne päin, näillä kahdella pääsee jo pitkälle.

Multa löytyykin kotoa hyvä määrä takkeja, muun muassa parkatakki, kevytuntsikka, nahkatakki, farkkutakki, trenssi, pitkä musta kesätakki (mikähän sen virallinen nimi on?), laskettelutakki, villakangastakki, juoksutakki, tikkitakki, purjehdustakki ja ties mitä muita.

Vaikka ei uskoisi, niin yksi takki on vielä puuttunut joukosta: se täydellinen reissutakki.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Sain kesän alussa mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Scandinavian Outdoor Storen kanssa ja tiesin heti, mille minulla oli tarvetta.

Takki, jota voisi käyttää niin kesällä kuin talvella. Urheilullinen mutta kaupunkikäyttöönkin kelpaava. Laadukkaat materiaalit. Takki, jonka kanssa voisi huolettomasti tehdä parin päivän vuoristotrekkejä (Mount Kinabalu tässä seuraavana listallani), veneillä kesäisin tai heittää päällensä, kun lähtee lenkkeilemään tai sienestämään sateisena syysiltana. Ja tarpeen tullen se tulisi voida pukea päälle vaikka Löylyn terassilla.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Kriteerien lista oli pitkä.

Takin tulisi olla melko kevyt ja ohut, jotta se mahtuu hyvin pieneenkin reppuun. Sadetta ja tuulta sen olisi ehdottomasti torjuttava. Sen pitäisi sopia käytettäväksi vielä kevyiden pakkastenkin aikaan, mutta toisaalta sen pitäisi olla kesäsäihin sopiva suojaamaan minua haukivuorelaisilta hyttysiltä (verenhimoisimmat hyttyset ikinä) ja aamuyön koleudelta silloin, kun haluan vielä nautiskella yhden lasin viiniä rantakalliolla pitkän illan päätteeksi.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Minulla oli muutamia vaihtoehtoja mielessäni, muun muassa tämä Unni-takki Haltilta.

Lopullinen valintani oli kuitenkin Haglöfsin Astrall III -kuoritakki. Siinä yhdistyivät oikeastaan kaikki elementit, joita takilta toivoin, ja sen muotoilu oli muutamista ehdokkaista sopivin. Kävin näitä takkeja nimittäin Scandinavian Outdoor Storessa Forumin Kukontorilla kokeilemassa. Lisäksi tykkään Haglöfsistä brändinä.

Scandinavian Outdoorillahan on muuten siitä kiva systeemi, että netistä voi tarkistaa myymäläkohtaisen tilanteen kunkin tuotteen kohdalla. Tätä minunkaan takkiani ei ollut oikeassa koossa liikkeessä, mutta tilasin sen sitten netistä, kun näin sitä löytyvän toisesta myymälästä. Näitä takkeja on vielä muutamia jäljellä, ja takkivalikoimaa on muutenkin nyt paljon alessa.

Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki Scandinavian Outdoor Store, Haglöfs-takki

Olen nyt käyttänyt Haglöfsiäni useita kertoja kesän aikana. Se on päässyt kanssani kaupunkireippailuille, metsään, mökille, veneilemään ja sienestämään. Astrall III oli aika nappivalinta. Istuu hyvin, hengittää sopivasti ja suojaa täydellisesti Suomen kesän peruspäivinä eli tuulen puhaltaessa ja sateen vihmoessa. Tälle takille tulee olemaan paljon käyttöä lähes ympärivuotisesti aivan kylmintä talvikautta lukuunottamatta.

Ja plussaa Scandinavian Outdoor Storelle vielä nopeasta toimituksesta! Tein tilauksen muistaakseni tiistai-iltana, ja jo perjantaina sain noutaa sen Kasarmitorin postista viikonloppua varten. Ei huono.

Nyt vain odottelen, että takki pääsee kiertämään vähän muutakin kuin tahkoa – esimerkiksi sinne Mount Kinabalulle Borneoon, joka on kyllä tällä hetkellä melko korkealla matkahaaveissa.

Takki saatu yhteistyönä Scandinavian Outdoor Storelta

Businessluokan lento Euroopassa, turhaa vai ei (HEL-KZN-HEL)

Lensin ensimmäisen Euroopan sisäisen lentoni businessluokassa viime kuussa, kun matkasin Venäjälle Kazaniin Finnairin lennolla, jonka operoi Norra. Matkan pituus oli vain reilu kaksi tuntia. Onko businesslipussa mitään järkeä noin lyhyelle lennolle?

Businessluokan lähtöselvitys

Mä olin kai niin väärässä paikassa, kun bisneslippu kädessäni marssin kohti Finnairin lähtöselvitystiskiä Helsinki-Vantaalla. Sanat juuttuivat kurkkuun ja ä-ä-ä-änkytin lentoasemavirkailijalle, että minne pitää mennä checkaamaan sisään. Kiitos, tuossahan se on bisnestiski nenäni edessä, miten mä tomppeli en sitä huomannut.

Jeesus sentään, miksi mä edes kyselin tuollaisia kuin joku idiootti? Muutaman kerran lentokentällä vieraillut ja erittäin hyvin tiedän, missä ne tiskit sijaitsevat. Äkkiä punat poskilla karkuun.

Finnair/Norra businessluokka

Sitten saavun tiskille ja heitän laukkuni hihnalle. Kotona olin viisi minuuttia ennen lähtöä huomannut, että laukun vetoketjua reunustavat kankaat olivat ratkenneet ja tavarat olivat tursuamisvaarassa. Sieluni silmin näin itseni noukkimassa alusvaatteitani yksi kerrallaan Kazanin lentokentän matkalaukkuhihnalta.

Jotain oli tehtävä katastrofin estämiseksi, ja kysyin tiskin rouvalta kiltisti, olisiko hänellä ihan mitä tahansa, millä laukkua saisi fiksailtua. Oltiinhan nyt sentään businesslipulla matkassa, ja eräskin lähipiirin henkilö oli mulle ennen matkaa vakuuttanut, että pisneslipun kanssa matkustavista kyllä pidetään huolta.

Tämä vanhempi rouvashenkilö sitten totesi pyyntööni erittäin pistävästi, että ei ole mitään. Asia selvä. Voisihan sen hiukan ystävällisemminkin ilmaista. Mä tykkään Finnairista lentoyhtiönä, ja sydäntä riipii aina silloin, kun ei saa hyvää palvelua ja tekisi mieli kääntää kelkkansa ja hypätä Finnair-halveksijoiden joukkoon.

Tyydyin sitten vain heristämään henkistä nyrkkiä tälle myrtsille asiakaspalvelijalle ja se taisi auttaa. Pian hän alkoi kaivelemaan laatikkojaan ja minä sain teippiä laukkuni pitimiksi. Muut olivat varmasti tuoneet hihnalle niitä tonnin Samsonitejaan, minä Finnair-jesarilla kokoon parsitun, aikoinaan Prismasta (varmaan alelaarista) ostetun ”kaunokaisen”.

Ai niin, normaalissa check innissa ei ollut ainoatakaan ihmistä jonossa, joten siinä mielessä ei ylemmän matkustusluokan lippu tällä kertaa auttanut. Eikä businessluokka näemmä takaa hyvää palvelua lähtöselvityksessä.

Loungeen ennen lentoa

Vaikeuksien kautta voittoon ja Finnairin non-schengen loungeen gintocille ennen lähtöä ja jotain naposteltavaa olisi myös hyvä saada henkensä pitimiksi. Loungen käyttöoikeushan kuuluu businesslipun hintaan. Syy, miksi mulla ylipäänsä oli businessluokan lippu, oli se, että lento oli osa pressimatkaa Tatarstaniin.

Finnair/Norra businessluokka

Lento Kazaniin lähti vasta puolen yön aikaan, joten oli ihan mukavaa rauhoittua pari tunti loungessa läppärin edessä ja lentokoneita katsellen, vaikka tuolla puolella terminaalia on hiljaista yleensä muutenkin. Mutta loungen käyttöoikeus on ehdottomasti yksi businesslipun plussista myös Euroopan sisäisillä lennoilla!

…siis silloin, kun lounge ylipäänsä löytyy. Kazanin kentällä lounge olisi tullut enemmän kuin tarpeeseen, mutta sellaista ei ollut siinä terminaalissa, josta lähdimme. Saimme sitten voucherin terminaalin ravintolaan.

Lennolla

Businessluokan istuimethan ovat pienissä koneissa aivan samoja kuin turistiluokassa. Päällisin puolin businessluokan erona on se, että ollaan omassa rauhassa verhon takana ja henkilökunnan lähellä. Isommissa koneissa kolmesta istuimesta täytetään kaksi, ja keskipaikka jätetään tyhjäksi.

Nyt lennettiin pienellä potkurikoneella, ja istuinpaikkoja oli kummallakin puolella vain kaksi vierekkäin. En itse asiassa tiedä, olisiko näissäkin jätetty toinen tyhjäksi vai ei, mikäli matkustajia olisi ollut enemmän. Ei tullut ajankohtaiseksi, sillä me kolme pressimatkalaista olimme ainoat bisnesmatkustajat sekä meno- että paluumatkalla.

Palvelu oli sekä tullessa että mennessä hyvää. Stuerteilla ja lentoemännillä oli hyvin aikaa huomioida meitä, ja etenkin menomatkan stuertti oli hauska ja rempseä tyyppi, joka muisti jatkuvasti varmistella, että kaikki on hyvin.

Menomatkalla saimme heti alussa päivän lehdet ja kuohuvaa, Ultima Thule -lasiin tietenkin. Sitten matkaan.

Finnair/Norra businessluokka

Pääsimme yläilmoihin ja oli illallisen aika. Ruoka yllätti positiivisesti – eihän se kaukolentojen businessillallinen ollut, mutta mielestäni todella hyvä ollakseen lentokoneruokaa ja vieläpä tällaisella lyhyellä parin tunnin lennolla. Näitä lisää! Suklaajälkkäri oli hitsin hyvää, ja pikkelöidyt sienet on mun heikkous.

Tietenkin oikeat astiat, lasit ja aterimet auttavat asiaa.

Finnair/Norra businessluokka

Takaisintulomatka oli astetta rankempi, sillä lento lähti aamuyöllä Kazanista kohti Helsinkiä. En ollut tietenkään nukkunut yhtään. Aamupala ei sitten tuntunut olevan enää samaa tasoa illallisen kanssa, vaan jotain perusmössöä, ainakin omasta mielestäni. Siinä unen ja valveen rajamailla vaappuessa söin kuitenkin jotain ja vaivuin taas koomaan loppuajaksi.

Kannattaako ostaa businessluokan lippu Euroopan sisäisillä lennoilla?

Jaa-a. Riippuu tietenkin pullisteleeko pankkitilisi paljonkin ylimääräistä. Jos ei, niin ihan syyttä suotta itseään ei kannata rahalla ylempään matkustusluokkan hommata näillä lyhyillä lennoilla.

Hintaero on yksinkertaisesti liian korkea saavutettuihin etuuksiin nähden.

Mikäli hintaero turisti- ja businessluokan välillä olisi pienempi, aivan varmasti harkitsisin sitä ainakin joillekin erikoisemmille matkoille. Romanttinen getaway Pariisissa ja niin edelleen, tiedättehän.

Finnair/Norra businessluokka

Esimerkki: syyskuinen viikonloppu Pariisiin Finnairin turistiluokassa 181 euroa. Businesslipun hinta halvimmillaan 870 euroa.

Aika itsestäänselvää, että mikään skumppapullo tai sanomalehti, edes se oma rauha, ei ole tuon erotuksen arvoinen. (Edit: lukijalta hyvä huomautus, että businessluokan lippujen yleensä tavallista lippua joustavammat muutosmahdollisuudet ovat iso osa lipun hintaa.)

Lyhyiden lentojen businessluokka jääköön siis omasta puolestani jatkossakin liikematkustajille. Ja tietenkin niille, jotka käyttävät lentopisteitä matkustusluokan korottamiseen. Se lieneekin ainoa järkevä tapa hommata itsensä ylempään matkustusluokkaan Euroopan sisällä matkustettaessa.

Mielipiteitä?

Uusimmat reissukuulumiset aina blogin Facebookissa ja mun Instagramissa!

Storyn ihana aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Helsingissä on paljon aamiais- ja brunssipaikkoja, mutta minusta on aina tuntunut, että se täydellinen on puuttunut. Esimerkiksi Fazer, Torrefazione ja Ekberg ovat ihan kivoja, mutta eivät loppujen lopuksi niin ihmeellisiä. Paljon hehkutettu The Cockin aamiainen on mielestäni ylihinnoiteltu ja vähän tylsä. Kiilassa kannattaa käydä, jos tykkää ruotsinlaivoilta tutusta bulkkimeiningistä.

Ja kun brunsseista puhutaan, niin tsiisus mitä hintoja! 30 euroa hyvästäkin brunssista on rikosnimikkeeltään törkeä ryöstö. Kutsukaa pihiksi, mutta jos nyt mietit paljonko brunssilla yleensä tulee syötyä, niin tosiaanko 30 euron arvosta? Ei.

Ja joskus sitä haluaa ihan vain normaalille puolen tunnin aamiaiselle, ei tuntien brunssille tai hotellien notkuvien buffapöytien ääreen, joista täytyy aina poistua housunnappi auki ja omatunto soimaten. Itsekuri ennen kaikkea ihmiset, itsekuri. (Ei ole.)

Storyn aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Mathiaksen synttäreillä halusin viedä hänet johonkin oikeasti hyvään aamiaispaikkaan. Vanhan kauppahallin Story vaikutti lupaavalta. Eikä meidän tarvinnut pettyä, sillä Storyn aamiainen todellakin oli jotain normaalia parempaa. Se oli itse asiassa heittämällä paras aamiainen, jolla olen Helsingissä aamuni aloittanut.

Miksi se sitten oli niin hyvä?

Ihana kauppahallin tunnelma. Laadukkaista raaka-aineista valmistetut ruoat. Kaunis esillepano. Ei sitä bulkkimeininkiä vaan laatua määrän sijasta. Ikkunasta näkymät merelle. Mahdollisuus istua kauppahallin terassilla kauniilla ilmalla. Omasta leipomosta tulevat tuotteet. Koko konsepti.

Storyn aamiainen Vanhassa kauppahallissa

Aamiaislista on sopivan lyhyt. Valittavana on kolme eri aamiaislautasta (10 – 14,50€) tai yksittäin tilattavia annoksia, kuten pancakeja (11,50€) tai tattaripuuroa (4,20€). Jos nyt ei halpaa, niin ei tästä ihan vararikkoonkaan mene. Se on muuten jännä juttu, miten 1000 euroa lentolipuista ei tunnu missään, mutta kun aamiaisesta pitäisi maksaa yli 10 euroa, saa aina purra hammasta pankkikortin esiin kaivaessaan.

Mathias valitsi Brekfast Platterin eli leipää, juustoa, leikkeleitä, pekonia, hedelmää, jugurttia ja granolaa, mehua ja teetä (kiinalaistuneen toimituksen huomio: ei ollut pussiteetä).

Mä otin Story Breakfast -lautasen serrano-kinkkumunakkaalla ja vaihdoin täytetyn sämpylän jugurttiin ja granolaan. Ja tietenkin cappuccinoa räväyttämään silmät auki huonosti nukutun yön jäljiltä.

Toistan itseäni, mutta tämä aamiainen oli loistava.

Storyn aamiainen: granola

Munakas ansaitsee erikoismaininnan. Ihanan kuohkea ja paksu, ja suolaista serrano-kinkkua välissä. Älkääkä naurako, munakkaissakin on eroja. Mathiaksella on munakastrauma villeiltä poikamievuosiltaan (liikaa opiskelijabudjetin munakkaita rapsakoina opiskelijabileiden jälkeisinä aamuina tai jotain?), eikä tyyppi ole halunnut syödä munakkaita sinä aikana, kun olemme olleet yhdessä. Storyn munakas näytti kuitenkin niin herkulliselta, että traumat saatiin parannettua ja haarukallinen kinkkumunakasta löysi tiensä myös hänen suuhunsa. Ja kehut sai!

Paksu jugurtti granolaa, pensasmustikoita ja hunajaa seuranaan oli juuri niin mielettömän hyvää, kuin miltä se näytti. Tuoremehu oli Tropicanaa. Njooh, ei nyt tietty itse puristetulle vedä vertoja, mutta eipä ollut sitä vesilitkua, mitä Helsingissä saa usein juodakseen. Tropicana on sentään purkkituoremehujen aatelia, hah.

Story Helsinki

Kymmenen pistettä ja ja papukaijamerkki Storylle. Mun lähes täydellinen aamiaispaikkani Helsingissä on löytynyt. Mikä on teidän?

PS. Muista tykätä blogista Facebookissa!  Instagram löytyy täältä. :)

Story Helsingin Vanhassa kauppahallissa Etelärannassa, Kauppatorin vieressä. Menu täällä.

Tatarstan: Sviyazhsk on kuin Suomenlinna pääkalloilla höystettynä

Sviyazhskin historiallinen linnoituskaupunki on historian aikana nähnyt yhtä jos toistakin.

Tsaari Iivana Julma rakennutti sen 1500-luvulla tarun mukaan vain 30 päivässä erään epäonnistuneen sotaretken päätteeksi osana taistelujaan Kazanin kaanikuntaa vastaan. Linnoitus toimi tärkeänä sotilastukikohtana taisteluiden aikana. Kukkulaa oli helppo puolustaa ja toisaalta se oli tarpeeksi lähellä Kazanin kaupunkia. Linnoitus alkoi vetää myös tavallisia ihmisiä puoleensa ja kaupunki alkoi muodostua. Sittemmin osa historiallisista rakennuksita tuhottiin muun muassa bolsevikien toimesta.

Nykyisin Sviyazhsk on turistien lisäksi tavallisten venäläisten ajanviettopaikka ja muistuttaa mielestäni suuresti Suomenlinnaa tunnelmaltaan. Leppoisa paikka viettää kesäpäivää. Erona Suomenlinnaan se, että siideripissikset puuttuvat.

Tai siis olinhan itse paikalla, mutta sitä siideriä ei ollut. Korjaus siis edelliseen: siiderit puuttuivat, pissikset edustettuna.

P6130766

Saareksi sitä sanotaan, mutta kyllä sinne pääsee tietä pitkin autolla ajamaan. Sviyazhsk on Bulgarin ohella suosittu turistikohde, jonne voi tehdä päivän tai puolikkaan päivän retken Kazanista. Sviyazhsk ei ole vielä Unescon maailmanperintökohde, mutta se on tavoitteena kunnostusten päätyttyä.

sviyazhsk tatarstanP6130744

Heti päivämme alkajaisiksi pääsimme pressistatuksen siivellä livahtamaan tämän kunnostuksessa olevan kirkon sisälle ja sen kellariin. Kirkko oli rakennustelineitä täynnä, mutta sen arvokasta freskoa ihailimme hetken. Jatkoimme kirkon kellariin, josta jäi mieleen lähinnä alla näkyvä.

sviyazhsk tatarstan

Pääkalloja ja luita sinisissä ja violeteissa roskapusseissa. Hmm. Hämmentävä näky. Alueelta löytyviä jäänteitä ne olivat, mutta olihan se pysäyttävää ajatella, että tuolla säkeissä nyt makasi kymmeniä tai peräti satoja ihmiskohtaloita. Rikkaita, köyhiä, uskovaisia, pakanoita, kauniita ja rumia, hyviä ja pahoja ihmisiä.

Ja loppujen lopuksi kaikki samannäköisiä virnistäviä luurankoja sinisissä jätesäkeissä suomalaisen bloggaajan pällisteltävänä. Elämän kiertokulku.

P6130764P6130913P6130917P6130904

Suomessahan ei kuulemma osata muuntaa turismia rahaksi. Sviyazhskista löytyy teemaan sopivasti keskiaikaisia myyntikojuja, jousiammuntaa ja miekkailuesityksiä. Kojuja ei ollut ehkä aivan tarpeeksi kiinalaiseen krääsäntarpeeseen vastaamaan, mutta suomalaiselle muutamat savenvalajat, teenkeittäjät  ja magneettimyyjät olivat ihan tarpeeksi.

P6130834P6130772P6130790P6130800

Kiinalaisista puheen ollen, olenhan maininnut, kuinka Kiinassa on tärkeä näyttää rikkaalta esimerkiksi kymmeniä shampanjapulloja baaripöytäänsä tilaamalla. No sama koskee kameroita. Miehillä näkyi toinen toistaan hienompia, isompia ja kalliimpia kameroita, mutta puuhastelu niiden kanssa oli sen verran huteran oloista, ettei niitä selvästikään ollut oma todellinen kamerantarve mielessä ostettu.

Yksi harvoista muista kuin venäläisistä turisteista, joita Tatarstanissa näimme, oli kiinalaismies. Kiinalaismies ja hänen kaksi kameraansa. Jättimäistä sellaista. Katsoimme miekkailuesitystä, kun tämä mies viritti kameransa isoille jalustoille seisomaan. Kaksi kameraa, noin 15 metrin päähän toisistaan. Ja siinä tämä mies sitten sinkoili shown aikana isolta kameralta toiselle räpsien kuvia molemmilla kameroilla. Aika kiinalainen meininki. Tuli varmaan tosi hyvät kuvat sillä hosumisella.

Myöhemmin nauratti, kun mies ilmestyi samaan ravintolaan kanssamme raahaten kameroita tripodeineen molemmilla olkapäillään kuin mikäkin kantojuhta. Toivottavasti ei jäänyt kellekään epäselväksi, että fyffendaalia löytyy!

P6130851P6130884P6130893P6130910 P6130837P6130862

Sviyazhskin saarelle kannattaa suunnata leppoisalla mielellä, ihan vain kiertelemään vanhoja rakennuksia, kirkkoja ja museoita.

Vaikka vanhasta linnoituskaupungista on kyse, linnoitusmielessä meidän Suomenlinnamme vie voiton. Kiva paikka tämäkin silti oli. Siideriä Sviyazhskista (tai koko Tatarstanista) tuskin löytyy, mutta maisemia ja tunnelmaa esimerkiksi täydellistä piknikiä varten sitäkin enemmän.

Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’issa.