Kauhun hetket Koh Lipellä: bungalowiin murtauduttiin nukkuessamme

sunnuntai, joulukuu 10, 2017

Pari yötä sitten koin Koh Lipen saarella Thaimaassa yhden elämäni karmaisevimmista hetkistä herätessäni keskellä yötä siihen, että paikallinen mies oli murtautunut bungalowiimme.

On aika kertoa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, vaikka sen epäuskon ja pelon sekoittaman lyhyen hetken kuvaileminen sanoin hankalaa onkin.

Varkauden uhrina hyvästä resortista huolimatta – vai juuri siksi?

Olimme ärsyttävien sattumusten vuoksi (ärsyttävä sattuma = kuvissa täydelliseltä näyttänyt hotelli olikin yksi suuri rakennustyömaa) joutuneet hylkäämään alunperin valitsemamme hotellin ja asettuneet lopulta taloksi yhteen Koh Lipen vähän paremmista resorteista.

Resortti oli paratiisimainen, ja meidän astetta kalliimpi bungalowimme siellä yksinkertaisesti ihana. Ei mitään superluksusta, mutta sellaista rantabungalowien parempaa seppälää.

Hyvin hoidettu resortti keskeisellä paikalla antoi mielikuvan turvallisuudesta. Ja toisaalta sekin, että oltiin pienellä saarella turvalliseksi kokemassani Thaimaassa: mitä täällä muka voisi tapahtua?

Myöhemmin tapahtumaa spekuloituamme olemme miettineet, murtauduttiinko meidän bungalowiimme juuri siksi, että kyse oli vähän tasokkaammasta paikasta. Varas varmaan oletti, että ollaan jollain leveämmällä budjetilla liikenteessä, kun ei majoituta saaren halvimmissa bambumajoissa.

Yöllinen kauhu

Olimme käyneet illalla normaalisti nukkumaan. Takana oli raskas päivä. Olimme lähteneet Bangkokista ennen kuutta ja matkustaneet pitkän matkan Koh Lipelle, jossa oli sitten vielä tapeltu ensimmäisen hotellin kanssa rahojen palauttamisesta.

Vähän ennen kello neljää havahduin unestani pieneen rapinaan. Ehkä Serbian torakat vielä kummittelivat mielessäni, sillä unissani mietin, rapisteleeko joku ötökkä huoneen lattialla. Täydellisessä tokkurassa napsautin sängyn vieressä olevan lukulampun päälle. Se kauhun tunne oli jotain, mitä en voi sanoin kuvata.

Kun pimeä huone muuttuu valoisaksi, ja sekunnissa verkkokalvoillesi piirtyy tuntemattoman miehen ääriviivat. Miehen, joka seisoo puolentoista metrin päässä itsestäsi tonkimassa tavaroitasi. Siinä samassa sekunnissa ehdit herätä unestasi ja tajuta missä olet, ja että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Sydän hyppäsi kurkkuun, adrenaliini räjähti liikkeelle, ja aloin kauhun vallassa huutaa niin kovaa kuin kurkustani lähti. Tai jotain huudon ja nyyhkytyksen ja hengen haukkomisen sekoitusta se kai oli. Samalla hetkellä tartuin sikeästi nukkuvaa Mathiasta käsivarresta. Mathias heräsi huutooni, näki miehen ja alkoi itsekin karjua paniikissa, tosin onneksi vähän uskottavammalla karjuäänellä kuin minä pelon vapisuttamalla vikinälläni.

Pomppasimme refleksinomaisesti sängystä ylös, jolloin murtautuja otti jalat alleen ja syöksyi bungalowin ulkoilmakylppärin avointa ovea kohden paiskaten sen kiinni perässään, ja todennäköisesti kapusi kylppäriä ympäröivän kolmemetrisen muurin yli seinää vasten olleiden koristebambutikkaiden avulla. Kun me pääsimme ovelle, ei tyypistä näkynyt enää jälkeäkään. Oli vain meidän tuhatta ja sataa hakkaavat sydämemme. Minua itketti, mutta olin niin paniikissa, että pystyin vain nyyhkyttämään ilman kyyneliä.

Tämä on aina ollut painajaiseni, ja nyt se on tapahtunut.

Resortissamme ei ollut yörespaa. Emme saaneet ketään kiinni mistään resortin puhelinnumerosta, edes siitä, joka oli merkitty emergency-numeroksi. Koh Lipen turistipoliisi ei ilmeisesti työskentele öisin, koska heidänkin puhelinnumeronsa oli vesiperä. Netistä löydetystä Thailand’s National Tourist Policen numerosta vastattiin (naisen ensimmäinen lause kertomamme jälkeen on ”oh my god” – vastataanko Suomenkin poliisissa näin rikoksen uhreille?), mutta vaikeahan heidän on sieltä asti mitään tehdä. Halusimme kuitenkin tehdä tästä sinnekin ilmoituksen, mikä myöhemmin osoittautui pelivedoksi.

Olimme pimeässä bungalowissa shokissa juuri tapahtuneesta, emmekä saaneet yhteyttä keneenkään samalla saarella. Harvoin on ollut niin avuton olo. Kiitos aikaeron sain yhteyden Suomeen ja isääni. Iskä on tottunut pelastamaan tyttären ongelmista, ja niin kävi nytkin, kun hän ehdotti viereisiin hotelleihin soittamista avun saamiseksi. Parin soittokierroksen jälkeen erään naapurirespan ystävällinen thaimies lähti apuun ja etsi meidän resorttimme henkilökunnan jostain käsiinsä. Pian hotellin general manager ja pari muuta tyyppiä olivatkin paikalla, ja asian selvittely alkoi.

Murtautuja sai mukaansa hyvän tukon käteistä käsilaukustani. Olimme ensimmäistä yötä saarella, minkä vuoksi vuoksi olimme juuri nostaneet rahaa tuleville päiville. Lisäksi Minigrip-pusseja rinkoissamme oli vedetty veitsellä auki rahakätköjen toivossa (jälkikäteistä paniikkiani ei lieventänyt se, että huomasimme varkaalla olleen veitsi mukanaan). Sen sijaan muun muassa läppärit ja kamera oli jätetty rauhaan, ehkä niille ei Koh Lipen kaltaisessa paikassa ole ostajia. Tai ehkä vain heräsin ennen kuin mies oli ehtinyt haalia kaiken haluamansa mukaansa.

Suuri osa omaisuudesta, kuten passit ja luottokortit, oli onneksi laitettu heti saapuessa safety boxiin. Varkaalta olisi jäänyt hyvät tulot saamatta, jos olisimme illan päätteeksi laittaneet kaiken käteisenkin sinne. Mutta laitatteko te yleensä käsilaukun sisällön tai läppärit safetyyn yöksi? Ei me ainakaan, siis tällaisissa turvallisen oloisissa paikoissa, joissa on kunnon lukot ovissa ja yleisilmapiiri muutenkin rauhaisa. Mutta arvatkaa vaan, miten jatkossa toimitaan.

Thaimaan CSI saapuu paikalle

Seuraavana päivänä marssimme antamaan raportin Lipen pienelle poliisiasemalle. National Tourist Police soitti meille useaan otteeseen. Saimme siirron resortin laitamilta merinäköalabungalowiin lähelle rantaa ja respaa, ja hotelli lupaa hyvitystä huonehinnasta. Henkilökunta kertoi, että poliisi on nähnyt rannan valvontakameroista epämääräistä jengiä liikuskelevan rannalla niihin aikoihin, kun mekin tuntemattoman miehen touhuihin sänkymme vieressä heräsimme.

Thaimaan poliisi yllätti seuraavina päivinä erittäin positiivisesti: kolmen päivän ajan poliisit häärivät resortissa, kuvasivat bungalowiamme ja ottivat sieltä näytteitä. Parin suomalaisen kanssa vitsailtiin, että Thaimaan CSI on suomalaisten takia hälytetty paikalle, mutta siltä se oikeasti näyttikin, kun maskinaamaiset hemmot pyörivät lomalaisten keskuudessa. Muut varmaan luulivat, että bungalowissa oli jotain pahempaakin sattunut. Että rauhallisia yöunia vaan kaikille.

Viimeisenä iltanamme poliisi halusi vielä jutella kanssamme. Ennen tapaamista hotellin johtaja kiitteli meitä siitä, että olimme Koh Lipen poliisin lisäksi ilmoittaneet murrosta kansalliselle turistipoliisille – näin ei kuulemma ollut kukaan saarella ennen tehnyt, mutta sen vuoksi tapaus sai todella paljon huomiota ja poliiseja tuli Hat Yaista (Thaimaan toiseksi suurin kaupunki) asti selvittämään asiaa. Se on sinänsä ymmärrettävää: Koh Lipen kokoisilla paikoilla ei ole varaa kovin moneen tällaiseen tapaukseen. Sana alkaa levitä nopeasti kansainvälisillä palstoilla, ja pian yksi jos toinenkin turisti päättää suunnata jonnekin muualle Lipen sijaan.

Poliisit näyttivät meille kuvia neljästä epäillystä henkilöstä. Tyypeillä taisi mug shot -kuvista päätellen olla aiempaakin taustaa alalta. DNA-testien tulosten saamisen jälkeen syyllisestä saataisiin kuulemma varmuus.

Kun virallinen osuus oli hoidettu, halusivat poliisit vielä antaa meille muutaman lahjan ja sen jälkeen oli vielä yhteiskuvien aika.

Meitä nauratti, mutta pokkana otimme lahjat vastaan ja poseeraasimme kuvissa.

Miksi juuri me?

Miten voi käydä niin huono tuuri, että juuri me joudumme tällaisen murron kohteeksi?

No, me olimme resortin reunimmaisessa bungalowissa, suojassa muiden katseilta. Ilmastointilaite oli seinässä kiinni niin, että ulkoilmakylppäriin oli helppo kavuta. Joten helppo kohde, jos oli kyseiseen resorttiin päättänyt joka tapauksessa murtautua.

Tai ehkä joku oli saanut vihiä siitä, että edellinen hotellille lupasi hyvittää käteisellä meille luottokortillan maksamamme satojen eurojen summan, kun päätimme siirtyä toiseen paikkaan.

Niin tai näin, me olimme poliisin mukaan ainoat, joiden mökkiin tuona yönä murtauduttiin. Resortin henkilökunnan mukaan murtoja on tapahtunut ajoittain saaren toisella puolella, muttei koskaan niin, että ihmiset olisivat olleet itse paikalla.

Nukuin seuraavat yöt todella huonosti. Tyhmää, mutta pelkäsin pienintäkin rasahdusta, enkä uskaltanut käydä ulkoilmavessassakaan yksin ilman, että herätin Mathiaksen mukaan. Nukahtelin, mutta säpsähdin kymmenen minuutin välein paniikissa hereille.

Ensimmäisenä yönä murron jälkeen saimme molemmat p*skahalvauksen, kun sängyllä ollut läppäri tippui keskellä yötä rämisten lattialle.

Viime yö olikin sitten ensimmäinen, kun sain nukuttua jokseenkin hyvin. Olemme siirtyneet Lipeltä Koh Kradanin saarelle. Heräsin kyllä muutamaan kertaan yön aikana, mutta sain taas hetken päästä unta. Salama ei voi iskeä samaan paikkaan kahdesti, eihän?

Vaikka tämä oli vain todella huonoa tuuria ja tuskin (koputan puuta) tulee tapahtumaan täällä enää uudelleen, niin kyllä tästä traumat jäi. Ymmärrän nyt hyvin niitä ihmisiä, jotka menevät tolaltaan, kun heidän kotiinsa on murtauduttu. Se tunne on kauhea.

Vielä kauheampaa on ajatella sitä hetkeä, kun veitsellä varustautunut mies on kiivennyt kylpyhuoneeseemme, hiljaa kokeillut lukkoa ja vääntänyt oven auki, ja hiippaillut huoneessa ties miten kauan meidän tietämättä asiasta yhtään mitään. Joka kerta kun mietin tuota tilannetta, nousee pala kurkkuun. Nukkuessaan on niin suojattomassa tilassa.

Sellainen vähän ikävämpi tarina väritti meidän Thaimaan-lomamme alkua. Mutta jos ei muuta, niin jäipä lapsenlapsille kerrottavaa, tai jotain. Vaikea tästä on positiivisia puolia keksiä, paitsi että ainakin oma varovaisuustaso nousee jatkossa. Ei voi ajatella, että ei se ainakaan omalle kohdalle osu. Saattaa vaikka osuakin, kuten meillä nyt.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Nyt olisivat nimittäin kaikenlaiset rohkaisevat kommentit tarpeen!

Ps. Vaikka tämä reissu alkoikin ikävissä merkeissä, voi muuten ihanaa matkaa seurata Instagramissa @vanhameri-tililtä!

Aasian Kanaria. Kyllä, olen kyyninen Thaimaata kohtaan.

lauantai, joulukuu 2, 2017

Kyllä, olemme aivan itse päättäneet lähteä Thaimaahan. Kyllä, Thaimaassa asuu 70 miljoonaa ihmistä, jotka eivät ole turisteja. Kyllä, olen turisti siellä itsekin. Ja kyllä: olen ehdottoman innoissani Thaimaahan lähtemisestä parin tunnin päästä (terveisiä vaan täältä Helsinki-Vamtaan [email protected] Loungesta).

Silti olen kyyninen. Kun mietin Thaimaata, tulee mieleen kulahtanut sanapari Aasian Kanariasta. Tulee mieleen Pattaya ja Hua Hin. Tulee mieleen joka paikan kansoittaneet venäläis- ja kiinalaisryhmät, menut suomeksi, jokaiselta senttimetriltään rantatuoleja täyteen ahdetut rannat ja ping pong showt, joita kenenkään ihmisarvoa kunnioittavan lomailijan ei pitäisi tukea menemällä esitystä katsomaan.

Mitä toivon tältä reissulta? Toiveissani siintää valkohiekkaiset ja rauhalliset rannat, palmut ja ihana rantaelämä. Saa olla elämää, saa olla turisteja, mutta jotain aitoa pitäisi vielä löytyä. Tai edes sitä rauhallisuutta.

Löytyykö sitä enää Thaimaasta? Jos, niin mistä? Ainakin kohteiden valitseminen oli haastavaa. Muualla on ollut vielä helppo löytää edes vähän tuntemattomampia kohteita, mutta Thaimaassa ei. Jokainen Thaimaan käymisen arvoinen kolkka tuntuu olevan vallattu.

Olen vältellyt Thaimaahan matkustamista viime vuosina, sillä se ei ole tuntunut enää mielenkiintoiselta kohteelta. Tai siis ainakaan yhtä mielenkiintoiselta kuin muut Kaakkois-Aasian maat. Kambodza, Vietnam, Malesia – niissä on sentään vielä ripaus jännitystä jäljellä. Elääpä tätä samaa elämänvaihetta parikymmentä vuotta sitten. Mikä timantti Thaimaa on silloin ollutkaan. Ja onhan Thaimaassa edelleen lyömättömiä puolia moniin Aasian maihin verrattuna: esimerkiksi ruoka on yleisesti ottaen erinomaista ja makuhermoja kutkuttelevaa, ja turistin kannalta monet lomailijan välttämättömät asiat toimivat hämmentävän hyvin.

Lähdemme siis pian kohti Bangkokia, josta matkaamme Koh Lipelle, Koh Kradanille ja Koh Lantalle.

Ristiriitaisin tuntein, mutta silti suurin odotuksin. Toivon jokaisen kyynisyyden hippusenkin karisevan heti ensimmäisinä päivinä. Ja jotenkin uskon, että niin tulee tapahtumaankin.

Suurista odotuksista tulikin mieleen: pukumiehenä viikot usein viihtyvä poikaystäväni lupasi ostaa rumimmat norsukuvioiset hippihousut, jotka Bangkokista voi löytää, ja kruunata kokonaisuuden Singha-logoisella vaimonhakkaajapaidalla. Tässä on jo jotain odottamisen arvoista!

Näihin lupauksiin ja näihin tunnelmiin. Laittakaahan Instagramissa @vanhameri seurantaan, päivittelen tunnelmia reissun päältä.

Gdanskin matkaopas: Shoppailu – yhtä asiaa kannattaa ostaa

maanantai, marraskuu 27, 2017

Gdanskia kehuttiin joka paikassa hyvänä shoppailukohteena. Näin sanoivat niin matkaoppaat, eri nettisivut kuin Gdanskissa käyneet turkulaiset tuttavatkin.

No, tuota noin. En tiedä turkulaisten shoppailumahdollisuuksista tai nettikirjoittajien mieltymyksistä, mutta Gdanskin ostosmahdollisuuksien hehkuttaminen sai miettimään, löytyykö Turusta Tokmannia kummempaa ostosparatiisia. Gdanskin shoppailumahdollisuudet olivat nimittäin sanalla sanoen huonot.

Vanhankaupungin ostosmahdollisuudet

Vanhankaupungin alueella ei ole kertakaikkiaan mitään ostettavaa, ellet sitten syty meripihkasta. Sitä siellä riittää. Ja joku sitä vieläpä kai ostaa, eivät ne sadat liikkeet muuten pystyssä olisi.

Mutta Gdanskin vanhakaupunki on siis shoppailuarvoltaan pyöreä nolla.

Madison-ostoskeskus

Nettiä selatessa silmille hyppi koko ajan Madison-ostoskeskuksen nimi. Ehkä sieltä löytyisi jotain?

Madison on Gdanskin juna-aseman lähettyvillä. Se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut, eikä kauppatarjonta vakuuttanut. Muutamien H&M-tyyppisten (mutta tuntemattomampien) ketjuliikkeiden lisäksi oli outoja puolalaisia kolmen vaatteen kauppoja, ja ruokatarjonta koostui parista pikaruokapaikasta.

Ei jatkoon!

Galeria Baltycka

Käväisimme toiveikkaana myös Gdanskin alueen suurimmassa ostoskeskuksessa Galeria Baltyckassa.

Baltycka on vähän kauempana Gdanskin keskustasta. Matka taittuu joko paikallisjunalla, ratikalla tai taksilla. Me nappasimme Uberin, ja matka taisi maksaa vitosen luokkaa.

Valitettavasti Baltyckakin oli pettymys: vaikka se oli Madisonia reilusti isompi, oli liikkeiden tarjonta täälläkin meidän makuumme tylsä. Jälleen kerran todella paljon paikallisia vaateliikkeitä, joissa vaatteiden ulkonäkö ja laatu olivat tyyliä Itä-Eurooppa.

Baltyckasta löytyy Zara, H&M, Mango sun muut, mutta ei mitään sellaisia kivoja ketjuja, joita Suomessa ei olisi.

Myös Baltyckassa ruokavalikoima oli huono, ja tarjolla olikin lähinnä Burger King -tyyppistä mättöä.

Designer Outlet

Gdanskista löytyy myös outlet-ostospaikka nimeltä Designer Outlet. Me emme tänne menneet, eikä paikka ole ainakaan TripAdvisorissa saanut kovin hyviä arvioita.

Onko joku teistä lukijoista käynyt Designer Outletissa?

Mitä Gdanskista kannattaa ostaa?

Lopuksi kerron yhden asian, jonka perään Gdanskiin kannattaa lähteä: Inglot. Inglotin liikkeet löytyvät sekä Madisonista että Galeria Baltyckasta.

Inglot on puolalainen meikkimerkki, jolla on Suomessakin muutama myymälä. Tuotteet maksavat Suomessa huomattavasti markettikosmetiikkaa enemmän, ja olen itse tykännyt niiden laadusta.

Puolassa Inglotin meikkejä saa puolet Suomen hintoja halvemmalla. Laskin juuri, että ostin Gdanskista Inglotin meikkejä 28 eurolla, kun Suomessa samat tuotteet olisivat maksaneet 54 euroa.

Oma ehdoton suosikkini on AMC Brow Liner Gel, joka on täydellinen kulmaväri. Onneksi satuimme lähtemään Gdanskiin juuri, kun vanha (ja erittäin surkea) kulmavärini oli aivan lopuillaan. Tämä Inglotin tuote on yksinkertaisesti täydellinen!

Gdansk ei siis mielestäni ole maineensa veroinen ostospaikka, mutta jos sinne matkustat (mitä kyllä kovin suosittelen!), niin käy ainakin katsomassa, löytyykö Inglotilta jotain sinulle sopivaa. Juuri muuta ostamista me emme Gdanskista löytäneet.

Gdanskin matkaopas: Päiväretki Malborkin linnaan

sunnuntai, marraskuu 26, 2017

Lyhyen matkan päässä Gdanskista on Malborkin linna, joka on yksi maailman suurimmista linnoista ja Euroopan suurin tiilirakennus.

Saksalainen ritarikunta (ristiretkeläisiä puolustumaan perustettu kristitty ritarikunta) aloitti linnan rakennustyöt 1200-luvun lopussa, ja aikamoinen möhkäle siinä sitten saatiinkin aikaiseksi.

Malborkin linna on klassinen esimerkki keskiaikaisesta linnasta ja hyvä syy lähteä jopa marraskuisen ankeana päivänä vierailemaan Gdanskin ulkopuolella.

Vuonna 1997  linnasta tuli Unescon maailmanperintökohde.

Miten sinne pääsee?

Gdanskin juna-asemalta pääsee pitkän matkan junalla puolessa tunnissa ja paikallisjunalla tunnissa Malborkiin. Lippu maksaa muutamia euroja ja junia menee jatkuvasti.

Malborkin juna-asemalta on noin varttitunnin helppo kävely linnalle.

(Siinä juna-aseman vieressä on muuten myös aivan järkyttävälle haiseva ja synkkää savua piipuistaan tupruttava tehdas, kannattaa varautua kaasunaamarin kanssa. Jos Malborkin kohdalla on muuta Puolaa ohuempi otsonikerros, niin en voi sanoa olevani yllättynyt.)

Linnassa vierailu

Pääsylipun hintaan (7 €) sisältyy audioguide-opas, joka kuljettaa vierailijaa linnassa. En ole itse aikaisemmin käyttänyt audioguideja, mutta ainakin tästä Malborkin versiosta tykkäsin heti.

Opastus oli laadukas ja selkeä, ja ohjasi valtavan linnan läpi huone huoneelta. Reittineuvoja oli helppo seurata ja tylsät kohdat oli mahdollista skipata, joten etenemään pystyi haluamassaan tahdissa.

Linna-alue on valtava. Jokaisen huoneen tutkailemiseen voisi audioguiden kanssa käyttää tuntitolkulla aikaa, mutta itselläni ei ainakaan riitä kärsivällisyys sellaiseen.

Tykkäsinkin kuljeskella audioguide tukenani huoneesta toiseen, mutta kovin yksityiskohtaisesti en jäänyt niitä tutkailemaan.

Marraskuussa olimme lähes ainoat vierailijat, joten linna-aluetta sai tutkiskella omassa rauhassa. Mukavaa.

Kauanko tarvitsee varata aikaa?

Linna aukeaa joka päivä kymmeneltä. Jos haluat enemmänkin fiilistellä kokonaisuutta kuin tihrustella jokaista yksistyiskohtaa, on puolen päivän reissu hyvinkin mahdollinen.

Jos sen sijaan haluat tutkia linnaa tarkemmin, kannattaa reissuun varata yksi kokonainen päivä.

Vierailun arvoinen kohde

Ottaen huomioon Gdanskin pienen koon, on päiväretki sieltä Malborkiin helppo toteuttaa jo viikonloppuloman aikana ilman, että joutuu tinkimään muusta ohjelmasta.

Malborkin linna on historiallisesti mielenkiintoinen kohde, joka on helppo käydä läpi omassa tahdissaan joko muutamassa tunnissa tai pidempänä koko päivän reissuna. Itse tykkäsin siitäkin syystä, etten ole Keski-Euroopan linnoja muuten pahemmin kierrellyt.

Voinkin vilpittömästi suositella retkeä Malborkiin kaikille Gdanskiin matkaaville.

Gdanskin matkaopas: Ihana vanhakaupunki haastaa tutun Tallinnan

tiistai, marraskuu 21, 2017

Älkää turhaan synkistelkö Suomen harmaata ja pimeää marraskuuta. Eivät ne asiat ainakaan Puolassa kovin paljon paremmin ole. Marraskuu on sielläkin aivan sitä itseään, harmaata kurjuutta.

Mutta onneksi Gdanskista löytyy ihana väripilkku, joka saa kaiken harmauden unohtumaan. Gdanskin vanhastakaupungista tuli nimittäin välittömästi suosikkini. Kaikista näkemistäni Euroopan vanhoistakaupungeista tykkäsin Gdanskista jostain syystä todella paljon, kenties jopa enemmän kuin ikisuosikistani Tallinnasta.

Oli kyseessä sitten se marraskuun turistikato (vai selvästi suurella rahalla tehty restaurointi) tai jokin muu, niin Gdanskin vanhassakaupungissa oli ihana tunnelma. Värikkäät ja korkeat hansatalot vaikuttivat varmasti asiaan. Ravintolatarjontaa löytyy, mutta kauppiaista vain meripihkamyyjät ovat saaneet liiketiloja vanhastakaupungista. Meripihkaa, jee. Kuulenko jo teidänkin hurraa-huutonne?

Gdankin vanhakaupunki ei ole koolla pilattu. Sen läpi kävelee alle 10 minuutissa, ja ainakin näppituntumalta se on Tallinnan vanhaakaupunkia pienempi. Talojen korkeus saa sen kuitenkin tuntumaan kokoaan suuremmalta.

Tässä vinkkejäni Gdanskin vanhaankaupunkiin:

Amber Sky -maailmanpyörä

Erittäin suositeltavan majoitusvaihtoehdon, Puro Hotelin, nurkalla on Gdanskin maailmanpyörä. Meripihkan mukaan nimetty, kuinkas muutenkaan.

Sen kyydistä aukeaa kivat näkymät vanhaankaupunkiin ja paljon pidemmällekin. Lippu maksaa noin seitsemän euroa, ja kyyti kestää noin vartin. Kyllähän tämä täytyy Gdanskissa kokea.

Dluga-katu

Ulica Dluga on Gdanskin pääkatu. Kauniisti entisöidyt rakennukset tekevät tunnelmasta erityisen. Sen varrella on kahviloita ja ravintoloita. Tunnelma marraskuussa olisi hämyisän miellyttävä, mutta keväällä ja kesällä katu on varmasti loistossaan.

Pyhän Marian kirkko ja Gdanskin parhaimmat näköalat

Maailman suurimpien kivikirkkojen joukkoon kuuluva Pyhän Marian kirkko löytyy kirkkofanien iloksi Gdanskista.

Vaikkei kirkkohistoria kiinnostaisikaan (hep!), niin Marian kirkko on vierailun arvoinen: sen torniin voi kiivetä ihailemaan maailmanpyörääkin hienompia maisemia.

Torniin pääsee pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Portaat alkavat inhottavan ahtaina ja kierteisinä, mutta pian matka jatkuu avarassa tornissa, joten ahtaanpaikankammoiset voivat huokaista helpotuksesta. Korkeanpaikankammoisten kannattaa sen sijana miettiä kaksi kertaa, sillä yli 400 porrasta (ja mahdollisesti märkää paitaa ja sydänkohtausta) myöhemmin ollaan korkealla Gdanskin yllä.

Meripihkakatu Mariacka

Vaikka meripihkamuoti ei olisi se sinun juttusi (ei ole minunkaan), kannattaa käppäillä Mariacka-kadulle ihailemaan kauniita rakennuksia ja vanhaa tunnelmaa. Toimii niin päivä- kuin ilta-aikaankin!

Ulica Mariacka on taatusti Gdanskin kaunein ja suosituin katu. Meripihkamyyjät ja kahvilat vuorottelevat vanhojen portaiden ja värikkäiden talojen kanssa sulassa sovussa. Ihastuin!

Piwna-katu

Piwna-kadulla on paljon ravintoloita ja kahviloita ja muutakin elämää, joten tännekin kannattaa eksyä. Erityisesti Piwna47-ravintola jäi houkuttelevan näköisenä mieleen, valitettavasti emme ehtineet testaamaan.

Erinomaisen aamiaisen nautimme Piwna-kadulta jatkuvalla Chlebnicka-kadulla Cafe Libertas -nimisessä kahvilassa. Gdanskin ravintolat kerään vielä erikseen omaan postaukseensa!

Paras tunnelmointipaikka (lue: parhaat kuvat Instagramiin): Green Bridge

Green Bridge -sillasta tuli suokikkini Gdanskin vanhassakaupungissa. Se oli aivan hotelimme vieressä, joten ylitimme sen varmasti kymmeniä kertoja matkamme aikana.

Näillä näkymillä ei haitannut.

Blogin Facebook-sivuilla sain kommentin siitä, että Gdansk on turkulaisten Tallinna. Minusta se oli naurettavan osuva kuvaus Gdanskista. Vaikka Tallinna onkin ikisuosikkini, on turkulaisilla nyt todella kova vastine sille. Gdanskin vanhakaupunki saattaa olla jopa tuttua serkkuaan valloittavampi.

Kokemuksia halpalentoyhtiö Wizz Airista – aivan liikaa säätöä

perjantai, marraskuu 17, 2017

Wizz Air on naurettavan halpa

Lensimme unkarilaisella halpalentoyhtiö WizzAirilla viime viikolla Turusta Puolan Gdanskiin. Lennot olivat naurettavan hintaiset: meno-paluulippu 45 euroa. Ei tuollaisilla hinnoilla jäädä miettimään ja jahkailemaan, vaan ostetaan liput ja laitetaan menoksi.

Ennakkoajatukseni Wizz Airista olivat lievästi negatiivisen puolella. Myönnän, epäilen lähtökohtaisesti kaikkia halpalentoyhtiöitä. Mistä ne säästävät? Turvallisuudesta vastaavan mekaanikon palkasta?

No, sain sitten tässä aiemmassa postauksessa ryöpytystä lukijoilta. Wizz Airia kehuttiin kovasti. Ehtipä joku jo lausua legendaariset ”niin, eipä tietenkään mikään muu kuin Finnair kelpaa” -sanasetkin.

Mutta kyllä minä mieluummin sen Finnairin tulevaisuudessa valitsen.

WizzAirilla lentäminen on kamalaa säätöä

Wizz Airin kanssa pahinta oli ylimääräinen säätö. Minä hölmö kun ajattelin, että lentoliput ostettuani voisin lakata huolehtimasta ja miettiä koko matkaa seuraavan kerran vasta Turun lentokentällä. Voisin tehdä check-inin bussissa kentälle ja kävellä terminaaliin aivan kuten olen kävellyt satoihin muihinkin terminaaleihin matkojeni aikana. Näyttäisin boarding passini kännykästä ja suuntaisin kohti Puolaa.

Turha luulo.

Check-in tehtävä kolme tuntia aikaisemmin

Wizz Airin Turusta lähtevillä lennoilla check-iniä ei voi tehdä lentokentällä, vaan se on pakko tehdä itse netissä ja vähintään kolme tuntia ennen lentoa. Myöhemmin ei enää onnistu. Jos kolmen tunnin aikaraja umpeutuu tai tulee yksinkertaisesti joku unohdus, niin lentokentällä lennolle kirjautuminen maksaa 30 euroa per matkustaja. Itsepalvelukirjautumista ei siis voi lentokentällä tehdä, kuten muilla yhtiöillä.

Turussa tarkastuskortti eli boarding pass on pakko printata

Turusta lentäessä mobiilitarkastuskortti ei kelpaa, vaan mukana on oltava tarkastuskortin printtiversio. Millä vuosikymmenellä elämmekään?

Me huomasimme tämän vaatimuksen tietenkin vasta lentoa edeltävänä iltana, eikä asiasta mielestäni ennen check-iniä ollut edes mainittu missään Wizz Airin viesteissä. Kirjautumisen yhteydessäkin asia oli esitetty niin, että helposti tämä kivikauden aikainen vaatimus olisi voinut jäädä huomaamatta. Koneessa vieressäni istuvilta herroilta tämä vaatimus olikin mennyt täysin ohi: jälleen yksi hyvin käytetty 30 euroa per matkustaja, kun virkailija tulostaa tarkastuskortin lentokentällä.

Minulle ei ollut todellakaan tullut mieleen, että vuonna 2017 mobiilitarkastuskortti ei kelpaisi lennolle mentäessä. Siispä painotan: tee check-in heti kun mahdollista, ja muista tulostaa boarding pass eli tarkastuskortti.

Ota tarkastuskortti vain sovelluksen kautta, älä nettisivuilta

Gdanskista palatessa kelpasi boarding passin mobiiliversio. Senkin kanssa tulee kuitenkin olla varpaillaan: TripAdvisorissa kerrottiin, että Wizz Airin nettisivuilta pdf:nä kännykälle tallennettu tarkastuskortti ei ollut kelvannut ja taas tuli lisämaksua, kun pikkupräntti oli jäänyt lukematta. Sen mukaan boarding pass on otettava Wizz Air -mobiilisovelluksen kautta ja sen jälkeen vielä tallennettava puhelimen Wallet-sovellukseen, josta sitä tulee näyttää lentokenttävirkailijoille.

Käsimatkatavaran lisäksi ei saa olla pientä käsilaukkua

On hienoa, että Wizz Air on lokakuussa 2017 muuttanut matkatavarapolitiikkaansa niin, että matkustamoon saa halvimmillakin lipuilla tuoda normaalikokoisen käsimatkatavaran, siis vaikkapa sellaisen perässä vedettävän pikku-Samsoniten, jonka kanssa itse reissaan. Aiemmin matkustamoon sai tuoda vain pienemmän laukun. Mutta toisin kuin muilla halpalentoyhtiöillä, Wizz Airilla saa matkustamoon tuoda tasan sen yhden matkatavaran. Et siis saa ottaa erikseen perässä vedettävää laukkua ja pientä käsilaukkua. Se on joko tai.

Wizz Airilla laukkuni myös pyydettiin ensimmäistä kertaa ikinä iskemään siihen lokerikkoon, jolla varmistetaan, että laukku ei vain ole senttiäkään yli määräysten. Olalla olevasta pikkulaukusta huomautettiin heti, eli sääntöjen kanssa ollaan ilmeisen tarkkana.

Tyhjässäkin koneessa paikan vaihtaminen on kiellettyä

Ja ettei ihan vielä päästä tästä lisämaksuteemasta eroon, niin neljäs varoituksen sana. Koneessa on numeroidut paikat, mutta ilman lisämaksua omaa paikkaansa ei saa valita. Myös samalla lipulla olevat henkilöt voivat joutua erilleen koneessa. Menomatkalla vieressäni ahtaasti istunut pitkä mies kysyi lentoemännältä, voisiko vaihtaa paikkaa puolityhjässä koneessa. Vastaus oli, että toki, mutta se maksaa sitten 15 euroa.

Henkilökohtainen pyyntöni Wizz Airille: voisitteko tehdä tästä lennolle pääsemisestä ja lentämisestä vielä jollain tavalla vähän hankalampaa? Alkavat Finnairin maksulliset tarjoilut tuntua aika pieneltä murheelta.

Hyviäkin kokemuksia

Wizz Airin mobiilisovellus oli mielestäni todella selkeä ja lennon ostaminen sen kautta erittäin kätevää.  Lennot olivat molempiin suuntiin ajoissa, mennessä jopa vähän etuajassa.

Koneet näyttivät ulkoa tuliteriltä ja ehdin jo innostua, mutta sisältä ne olivat ehkä vähän nukkavieruja, mikä sinänsä tietenkin on melko toisarvoinen seikka.

Menomatkalla henkilökunnan käytös herätti vähän ihmetystä: tervehdittiin puolaksi, ja hyvä että nuoret emot saivat alun turvallisuusohjeet esiteltyä kiherrykselään ja kikattelultaan.

Paluumatkalla henkilökunta oli normaalin asiallista ja ystävällistä.

Lentäisinkö Wizz Airilla uudestaan?

En ole koskaan lentänyt Ryan Airilla, mutta kuvittelisin, että Wizz Air on sen kanssa samaa kastia. Norwegianin kaltaiset yhtiöt ovat luksustasoa näihin puljuihin verrattuna. En enää yhtään ihmettele näitä netissä otsikoilla ”A 10-step guide to fly Wizz Air without losing you mind” pyöriviä tekstejä.

Kyllä Wizz Airilla perille pääsee, mutta yhtiön kanssa asioidessa saa kokenutkin matkailija olla tarkkana. Pari pientä unohdusta tai myöhästymistä, ja pian lippusi on maksanut saman verran kuin vastaava lento normaalilla lentoyhtiöllä, jossa säädön määrä on huomattavasti pienempi. Jos lennät Wizz Airilla, älä oleta mitään, vaan varmista kaikki. Mieluiten kahdesti.

Kunhan pysyy skarppina, on Wizz Air ihan jees vaihtoehto lentää jonnekin (lehmän hermoista ei ole haittaa). Ja enhän olisi itsekään koskaan tullut Gdanskiin lähteneeksi, jos Wizz Air ei olisi tarjonnut tätä äärettömän edullista yhteyttä Turusta.

Paljolta säädöltä voi välttyä, jos ostaa etukäteen Wizz Airin tarjoamia lisäpalveluita. Mutta silloin lipun hinta kohoaa nopeasti jo lähelle muiden lentoyhtiöiden hintatasoa.

Ehkä tuolla minun maksamallani 45 eurolla täytyy olla valmis vähän matkustusmukavuudesta joustamaankin. Vai täytyykö?
Saako asiakas olettaa tai odottaa yhtään mitään, jos maksaa naurettavan pienen summan lentolipuistaan?
Mitä mieltä olette tällaisista halpalentoyhtiöistä?