Ihana kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani’s Cafe

Helsingissä se taitaa olla pelkkää päiväunta: että löytäisit tunnelmallisen ja hiljaisen kahvilan, sellaisen ihanaan vanhan ajan vaaleaan tyyliin sisustetun. Sellaisen, jossa tarjottaisiin ehkä vähän terveellisiäkin herkkuja, ja jossa sinua palveltaisiin henkilökohtaisesti ja oikeasti suoraan sydämestä.

Ja jossa ei tarvitsisi juoda Liptonin pussiteetä. (No offence pussiteen ystävät, mutta ette tiedä, mistä jäätte paitsi.)

Porvoossa ei tarvitse unelmoida, sillä täällä on Fredrikan Lähde & Ani’s Cafe. Ja sieltä saa kaikkea yllämainittua, ja erityisesti sitä peräänkuulutettua lämmintä palvelua, jonka ansiosta olin koko loppupäivän hyvällä tuulella kahvilakäyntini jälkeen.

Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's CafeKahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Keltainen puutalo löytyy vaivatta Runeberginkadulta. Fredrikan Lähde, hyvän olon talo, kätkee sisäänsä Ani’s Cafen lisäksi ekokampaamo Salon Amlan. Ani’s Cafe tarjoaa arkisin lounasta ja kahvilaherkkuja.

Kun astun sisään tähän hieman Porvoon vanhasta kaupungista syrjässä sijaitsevaan paikkaan, omistaja Anja tulee heti maailman aurinkoisinta hymyä hymyillen minua vastaan. Ilmoitan tulleeni kahville, mutta vaihdankin juomaa lennosta silmieni osuessa kahvilan teevalikoimaan. 

Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Saksasta kotoisin oleva, nykyisin porvoolaistunut Anja tulee kertomaan minulle teelaaduista erinomaisella suomen kielellään, jonka hyvin hienoinen saksalainen korostus sopii tähän paikkaan aivan täydellisesti.

Tuoksuttelemme teet yhdessä ja lopulta päädyn ihanan kirpakkaan valkoiseen laatuun, vaikka Kiinan jälkeen olenkin suosinut lähes ainoastaan vihreää teetä. Vaihtelu virkistää.

Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Päädyin Porvooseen tällä kertaa siksi, että olin Haaga-Helian Porvoon kampuksella kertomassa bloggaamisen hyödyistä ja koukeroista matkailualan opiskelijoille. Sieltä sainkin vinkin tästä paikasta, kerrottuani yrittäväni parhaani mukaan vältellä valkoista sokeria jouluun asti (miksi mä ikinä ryhdyin tähän?), mutta himoitsevani silti kahvilahetkeä Porvoossa.

Eikä Fredrikan Lähdettä suotta suositeltu: vitriinistä löytyi tavallisten leipomusten lisäksi sokeritonta raakakakkua ja koivusokerilla makeutettuja suklaasydämiä. Yksi molempia, kiitos!

Ani's Cafe PorvooKahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Raakakakku oli hyvää, mutta kyllä se oli tuo pieni suklaasydän, joka vei kielen mennessään. Eikä teekään ole pitkään aikaan maistunut niin hyvältä kuin tuosta isosta kupista hörpittynä, kahvilaa ihastellessa ja ikkunan takana siintävää talvimaisemaa katsellessa.

Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Saapuessani kahvilaan olin ainoa asiakas, sitten paikalla alkoi lipua lounastajaa toisensa perään. Ani’s Cafe onkin kuulemma suosittu lounaspaikka.

Ani's Cafe Porvoo

Juteltuani omistajan kanssa kävi ilmi, että hänen hartain toiveensakin on toteutunut: lounaalle ja kahvilaan eivät eksy vain keski-ikäiset naiset tai rastatukkaiset hipit, vaan näistä vegaaniherkuista (jotka ovat useimmiten myös gluteenittomia, vinkkinä keliaakikoille) tulevat nauttimaan erilaiset ihmiset aina äidistä tyttäriin ja nuorista miehistä vanhoihin pappoihin.

Miehiä on kuulemma oikein ilahduttavan paljon. Miten kiva kuulla!

Kahvila Porvoossa: Fredrikan Lähde & Ani's Cafe

Fredrikan lähde on ymmärtääkseni myös Porvoon ainoa kasvisravintola. Minä ainakin aion tulla tänne myös lounaalle jonain päivänä. Ja kesäisin kahvinsa voi muuten nautiskella myös kahvilan puutarhassa omenpuiden katveessa, mikä kuulostaa aika idylliseltä. Niin porvoolaiselta.

Porvoo on ihana, ja sen kahvilakulttuuria helsinkiläinen kadehtii.

Onko Fredrikan lähde teille tuttu kahvila? Tai onko teillä jokin muu vakkaripaikka Porvoossa?

Fredrikan Lähde & Ani’s Cafe osoitteessa Runerberginkatu 18, nettisivut täällä

Avoinna ma-to klo 11-16, pe klo 11-21 (lounas klo 11-14.30)

Kiinalainen muoti: taimia päässä, yöpuvussa kaupungille…

Taimitarha päässäsi

Oletko haaveillut omasta puutarhasta? Nyt sellaisen perustaminen on helppoa. Päähäsi. Kiinassa oli nimittäin vuosi sitten suurinta huutoa kiinnittää muovinen taimi pinnillä keskelle päälakea.

Ensin aloitettiin yksinkertaisilla taimilla. Sitten tulivat sienet, kukat ja hedelmät. Lähinnä lapset ja nuoret naiset, mutta myös miehet (!), kävelivät tyylikkäinä kaupungilla taimi liehulettien kanssa kilpaa tuulessa heiluen. Taimi sojotti keskellä päätä kuin antenni, ja heilui rytmikkäästi askelten tahtiin. Melko omituisen näköistä.

Kukaan ei tiedä, mistä villitys lähti. Mutta kuten tästä New York Timesin artikkelista (kannattaa katsoa kuvat) käy ilmi: “Nobody knows what it means, but we do it anyway.”

IMG_2227

Sisäinen viherpeukaloni ei päässyt valloilleen, ja pidättäydyin lähtemästä villitykseen mukaan. Ennen vuoden loppua tämä muoti-ilmiö oli jo enimmäkseen ohi.

Klassikko: yöpuvussa kaupungille

Tämä ei ainakaan Shanghaissa ollut niin yleistä kuin luulin, mutta kyllä näitä tuli vastaan. Pitkähihaisessa ja -lahkeisessa yöpuvussa on rentouttavaa lähteä vaikka ostosretkelle tai kaveria moikkaamaan. Kuinka kätevää: aamulla ei tarvitse kuin hypätä sängystä ylös ja kävellä ovesta ulos. Mitä räikeämpi nallekuvio, sitä suuremmat respectit saat kanssakulkijoilta.

Pyjamien julkisesta käytöstä liikkuu monenlaista legendaa. Joidenkin mukaan sillä ilmaistaan esimerkiksi statusta: ei jokaisella ole varaa olla käymättä töissä ja kulkea päivisin silkkipyjamassa kadulla.

Silti esimerkiksi Shanghain maailmannäyttelyn aikaan vuonna 2010 paikallisia sivistettiin kylteillä, joissa kerrottiin pyjamien kuuluvan kodin seinien sisäpuolelle. Julkkikset kuuluttivat televisiossa kansalle, ettei yökkäreiden julkinen käyttö ole sivistynyttä.

Oli syy pyjamien julkiselle käytölle mikä tahansa, jään toiveikkaana odottamaan ilmiön rantautumista Suomeen.

Käytännöllisyys ennen kaikkea: korkkarit vaikka vuorivaellukselle

Kiinalaiset vaikuttivat rakastavan lenkkareita, ja niillä kuljettiinkin vähän joka paikkaan. Ja sitten toisaalta jotkut eivät lähteneet ilman korkkareita minnekään – edes vuorille. Kun muilla oli vaelluskengät tai edes lenkkarit jalassa, niin jotkut kipittivät korkeuksissa ja metsämaastoissa näpsäkästi pikku korkojensa kanssa.

Ja jos korkkareilla kävely ei vuorella sitten tunnukaan ihan omalta jutulta, niin rahalla saa ja hevosella pääsee, kuten kuvasta näkyy.

Kiina Yellow Mountains

Väärinkirjoitetut kyltit vol. 2: väärinkirjoitetut ja muuten vaan oudot lauseet tekstiileissä

Kirjoitin täällä esimerkkien kera naurunpurskahduksista, joita väärinkirjoitut englanninkieliset kyltit Kiinassa tuottivat.

Ne kirjoitusvirheet eivät jääneet vain kyltteihin. Kiinalaiset vaikuttivat rakastavan kaikenlaisia printtejä ja elämänlatteuksia paitoihin ja takkeihin painettuna, ja niille oli sitten hyvä aina sisäisesti Shanghain ruuhkametrossa hihitellä. Mieleen on jäänyt mm. takin selkämyksessä lukenut ”you come me youd alway”. Hmm?

Ja sitten oli muuten vaan tyhmät printit vaatteissa, kuten nyt alla oleva. Ei ehkä ihan uusimpien muotituulahdusten mukaista näin länsimaisella mittapuulla…

IMG_2094 (1)

Mutta nämä muotioikut ovatkin taas yksi niistä jutuista, minkä takia minä rakastan Kiinaa.

Vaikka muoti ei varmaankaan ole yhtä erikoista kuin Japanissa tai Koreassa, on kiinalaisilla omat juttunsa, joita on hauska bongailla. Kun ihmisiä on niin valtavasti, voi rauhassa lähteä vaikka jönssöneissa kaupungille saamatta osakseen olankohautuksia kumemmpaa.

Jos ei ensi keväänä näy näitä muoti-ilmiöitä H&M:n katalogissa, olen pettynyt.

Shoppailu Prahassa

Käytännön vinkkejä Prahaan.

Minulle on tässä nyt muutamien vuosien varrella valjennut, että shoppailu Itä-Euroopan maissa, kuten tuoreimmassa muistissa olevissa Unkarissa ja Tsekeissä, on vähän… Plääh. Kauppoja ja kauppakeskuksia tuntuu olevan aika huonosti, eikä mitään sellaisia unelmien shoppailukatujakaan ole löytynyt. Luontoäiti kiittää, shoppailunnälkäinen turisti ei.

Kun välillä on kuitenkin pakko päästä ostoksille, niin tässä shoppailuvinkit Prahan matkalle.

Turistikrääsä

Jos olet krääsän perään, sitä Prahasta kyllä löytyy. Ota suunnaksi vaikka vanhakaupunki, ja jo on tarjontaa. Minä kyllä ihmettelen, että miten ne putiikit pysyvät pystyssä vuosi toisensa jälkeen myymällä sitä I love Praha -sontaansa. Löytyykö selitys aasialaisista turisteista?

Palladium-ostoskeskus

Palladium on ostoskeskus, johon on helppo kävelymatka vanhankaupungin tärkeimmiltä nähtävyyksiltä. Vaaleanpunaisen rakennuksen tunnistaa jo kaukaa. Mikään valtava mega mall se ei ole, vaan sellainen keskikokoinen. Löytyy Zara, todella pieni H&M ja ihan ok määrä muita vaate- ja kenkäkauppoja.

Yläkerrasta löytyy isohko ravintolamaailma, jonne kannattaa suunnata nopean ja edullisen lounaan perässä.

Palladium on vaaleanpunainen rakennus kuvassa raitiovaunun takana.

Shoppailuvinkit Prahaan

Forever21

Kaikille tytöille hyviä uutisia: Forever21 on juuri avannut liikkeen Prahaan! Liike löytyy Cerny Most Shopping Centrestä.

Flora-ostoskeskus

Floraan pääsee helposti metrolla, ja metrotunnelista on suora käynti tähän keskikokoiseen ostoskeskukseen. Jälleen peruskattaus myymälöitä, mukaan lukien tutut nimet kuten Esprit, H&M.

Me vietettiin täällä puoli päivää, ja saatiin kyllä ostettua vaikka mitä, esimerkiksi mulle täydelliset nilkkurit Batalta ja äidille juhlamekko Espritiltä.

Yläkerrassa on vähän ankeahko ravintolamaailma.

Shoppailuvinkit Prahaan

Keskustan ostosalueet

Jos kauppakeskukset eivät houkuta, kannattaa suunnata keskustaan Wenceslas Squarelle ja sieltä 28 Rijnalle ja Na Prikopelle, joista löytää kansainvälisten merkkien kauppoja ja varmaan jotain paikallistakin.

Mikäli tiedät Prahasta enemmän kuin minä, niin kerro kommenteissa, minne sinne lähtisit siellä shoppailemaan.

Praha-vinkit ja muut reissujutut saat helposti Facebookiisi tykkäämällä blogin sivusta!

Nettivihaa ja ilmaisia matkoja – mitä bloggaus on antanut?

Aktiivisesta bloggaamisesta seuraa bloggaajalle vähän kaikenlaista.

Ainakin voi löytää itsensä hullujen Pattaya-fanien nettiraivon kohteena ja saada joskus niitä houkuttelevan kuuloisia ilmaisia matkojakin, muutamia mainitakseni. Yllättävän moni on kysynyt multa, tätä oikeasti hyvin pienimuotoista blogitoimintaa pyörittävältä henkilöltä, miten paljon tällä tienaa ja eikö mun pitäisi alkaa tehdä tätä vakavissani. Totuus on, että tällä ei todellakaan tienaa satunnaisia pikkupalkkioita enempää ja että aion tehdä tätä aivan yhtä kevytmielisesti jatkossakin. Tosin tätä kirjoittaessa tuli mieleen, onko multa vain jäänyt sarkasmi huomaamatta utelijoiden äänessä, hehe.

Mutta mitä bloggaus on minulle siis antanut?

PALJON TYÖTÄ

Kaikki luulevat, että blogipostauksen voi tehdä viidessä minuutissa. Ei voi.

Jopa minulla, joka en ole kovin tarkka kuvieni muokkaamisesta tai hio postauksiani täydellisyyteen asti, menee usein paljon aikaa postausten kyhäämiseen. En itse tykkää hirveän sommitelluista ja muokatuista kuvista, joista näkee jo kaukaa, että niiden ottamiseenkin on mennyt se puoli tuntia per kuva (olen varmasti tällainen blogien musta lammas epävisuaalisuuteni kanssa). Tykkään enemmän sellaisista elämänmakuisista ja aidoista kuvista matkablogeissa – haluan nähdä, miltä joku paikka oikeasti näyttää. Tästä huolimatta omatkin kuvani vaativat pientä hienosäätöä; horisontin suoristamista, valotuksen korjaamista ja niin edelleen. Se syö aikaa.

Ja niin syö itse kirjoittaminenkin. Joskus kun pitäisi kirjoittaa, päässä kaksi apinaa lyö kattilankansia yhteen. Toisaalta tekstin saattaa välillä inspiksen iskiessä saada kymmenessä minuutissa valmiiksi. Pointti on se, etten itsekään ennen blogin aloittamista uskonut, miten aikaavievää ja toisaalta koukuttavaa hommaa tämä on.

Sitähän luulee, että blogin kun laittaa nettiin, niin sinne eksyvät kaikki. Ei. Lukijoiden saaminen voi olla työn ja tuskan takana. Lukijamassat eivät todellakaan vain sattumalta löydä sivuillesi, vaan se vaatii pientä hikoilua itseltäsikin: hakukoneoptimointia, someaktiivisuutta, postausten jakamista, blogin mainostamista ja niin edelleen. Ja tavalla tai toisella hyvää sisältöä, tietenkin (tai jos ei hyvää, niin ainakin koukuttavaa.) Ja jälleen kerran: tämä vie aikaa.

ILMAISIA MATKOJA

Jokaisen matkabloggaajan märkä päiväuni, ilmainen matka! Minä olin ensimmäisellä blogimatkallani kesällä Venäjän Tatarstanissa, ja se oli kyllä siisti reissu. Tatarstanista voit lukea täältä ja ensimmäisen pressimatkan herättämistä fiiliksistä täältä. Eipä sitä muutama vuosi sitten voinut edes ajatella, että pääsisi vielä joskus tällä tavalla näkemään uusia paikkoja ihan vaan tämän blogin ansiosta.

P6110121

MUITA YHTEISTÖITÄ

Matkoja enemmän on ollut kaikenlaisia muita yhteistöitä ja blogitapahtumia. Yhteistyöt ja tapahtumat ovat hauskoja ja molempia osapuolia hyödyttäviä silloin, kun aihe/tuote oikeasti kiinnostaa sinua. Joskus yhteistöistä maksetaan rahallinen korvaus, joskus saat esimerkiksi lahjakortin tai jonkun tuotteen itsellesi.

Myöskään seuraavaksi kalenterissa oleva tapahtuma ei kuulosta yhtään hullummalta: Saksan valtion turismikeskuksen järjestämä viinitasting The Cockissa ensi viikolla!

NETTIVIHAA JA TROLLAUSTA

Olen silloin tällöin saanut vähemmän mairittelevia, haukkuvia ja trollaavia kommentteja blogiini, mutta minkään suuremman vihan kohteeksi en ole joutunut. Kunnes sitten eräs vanha postaukseni Pattayasta jaettiin jollain Pattaya-keskustelupalstalla. Taisi mennä jollakin pertti peräkammarinpojalla tunteisiin, etteivät kaikki rakasta hänen suosikkilomakohdettaan.

Sekä keskustelupalstalle että blogiin tuli kaikenlaisia raivoavia ja minua ja ulkonäköäni ei niin mukavin sanankääntein kuvailevia kommentteja, jotka toki jätin omaan arvoonsa. Ja pientähän tämä olikin esimerkiksi joidenkin bloggaajien kohtaamiin hyökkäyksiin verrattuna. Silti. Ymmärsin, miltä se nettivihan päälleen saaminen tuntuu. Todella, todella ärsyttävältä, oli kyseessä sitten joku aito Pattaya-fani tai silkka trolli. Sitä tulee miettineeksi, että kuka ihme on se tyyppi, joka niitä solvauksia siellä ruudun toisella puolella kirjoittelee.

KEHUJA

En kestä kehuja. Aina alkaa vähän nolottaa ja posket helottaa, jos joku sanoo tykkäävänsä lukea juttujani. Tai ylipäänsä lukevansa niitä. ”Noh, äläs nyt, mä vaan vähän huvikseni kirjottelen..” Suomalainen on suomalainen, vähäteltävä on vaikka väkisin.

KRITIIKKIÄ

Olen saanut myös rakentavaa kritiikkiä blogista ja ottanut sen hyvillä mielin vastaan, joitain asioita jopa muuttanut kritiikin vuoksi niitä jonkin aikaa itsekseni pohdittuani.

UUSIA YSTÄVIÄ

Mikä klisee! Mutta on ollut hauska tutustua erilaisiin ihmisiin bloggaajapiireissä. Ihmisiin, joiden kanssa sulla ei ole välttämättä mitään muuta yhteistä kuin (matka)bloggaaminen, ja sitten teistä tulee ainakin jonkin tason kavereita, kun tapaatte erilaisissa tapahtumissa ja illanvietoissa. Yksi bloggaamisen parhaita puolia!

EPÄVARMUUTTA

Alalla, jota opiskelen, ei kaikki julkisuus ole hyvää julkisuutta. Näin minulle on sanottu, kun olen puhunut julkisesta bloggaamisesta HR:ssä työskentelevien ihmisten kanssa (työnantajahan ei saa esimerkiksi googlettaa työntekijää nimellä, mutta kiinnijäämisriskihän on aivan olematon). En kirjoita blogiin mitään, minkä takana en voi seistä tai mitä en kehtaisi sanoa julkisesti kenelle tahansa – silti tällainen henkilökohtainen somessa esilläolo voi kuulemma asettaa minut tiettyyn valoon tiettyjen työantajien silmissä.

Kuulostaa oudolta, enkä tiedä, miten paljon noille sanoille kannattaa antaa painoarvoa. Yritän luottaa siihen, että mikäli joku laittaa tuollaisen seikan muiden vaakakupissa painavien asioiden edelle, emme varmaan muutenkaan ole tarkoitettuja työsuhteeseen toistemme kanssa. Harrastushan tämä on siinä missä muukin.

Tällaisia asioita minulla tulee ensimmäiseksi mieleen, kun mietin bloggaamisen kiemuroita omassa elämässäni. Onko tuttuja juttuja muille bloggaajille? Ja miltäs nämä ajatukset ei-bloggaajista kuulostavat?

Älä ole sopuli ja muut isältäni oppimat matkailupäähänpinttymät

Pamukkale Turkki

Älä ole sopuli

Tämä on jäänyt hyvin mieleen. Älä aina mene sinne minne kaikki muutkin, äläkä ainakaan silloin, kun kaikki muutkin. Jos menet sinne minne kaikki muutkin, niin etsi nyt hyvä ihminen sieltä ne paikat, jonne ne kaikki muutkin eivät ole eksyneet.

Etsi omat polkusi ja ne vähemmän tunnetut reitit, missä sitten oletkin.

Panosta ruokaan

Etsi aina autenttiset, edulliset ravintolat turistirysien sijaan. Syö surutta sitä, mitä sinulle tarjotaan, jos se on hyvin valmistettua. Ruokamyrkytys tulee jos on tullakseen, ja siitäkin todennäköisesti selviää – ainakin iskän kokemuksen kautta oppimilla neuvoilla.

Pelkää vain niitä asioita, joita kannattaa pelätä

Isältä tulee nuorena (ja vanhempanakin…) kyseltyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Varsinkin aiemmin, kun en ollut matkustellut yhtä paljon, murehdin usein turhiakin juttuja. Isä sanoi aina, että pelätään vain niitä asioita, joita kannattaa pelätä.

Klassikkokysymykseni lapsena lentäessä oli, mitä tapahtuu, jos lentokoneen moottorit sammuvat. Jonkun muun isä olisi ehkä vastannut, että älä tuollaisia murehdi, ei niin tule käymään. Minun isäni vastasi ”Siinä tapauksessa me kuolemme.” ja jatkoi kuorsaamista omalla penkillään.

Arvosta hyvää palvelua ja hienoja hotelleja, mutta älä kaihda vaatimattomiakaan vaihtoehtoja

Kukapa nyt ei tykkäisi muhkeista sängyistä, valkoisista lakanoista ja henkilökohtaisesta palvelusta jossain viiden tähden pytingissä.

Mutta minä olen onnellinen saatuani sellaisen kasvatuksen, että tärkempää on aina matka, ei majoitus. Viihdyn aivan yhtä hyvin yhden tähden paikoissa tai hostelleissa – tähdet eivät merkkaa, vaan paikan tunnelma, palvelu ja yleisfiilis ja se, missä ollaan. Sopeutuminen on se juttu.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, jotka kannustavat lapsiaan matkustamaan ja seikkailemaan! Mitä matkailuun liittyvää te olette isältänne oppineet?

 

Budjettipostaus: Prahan hintataso

Praha on halpa. Tämä on todettava vietettyäni siellä viikonlopun, jolloin melkein piti keksiä käyttöä mukaan nostamilleen käteisvaroille. Onneksi rahantuhlaus on aina ollut yksi omista henkilökohtaisista vahvuuksistani (voiko tämän merkitä ansioluetteloon?), niin ei päässyt huoli liian suureksi kasvamaan.

Tämän postauksen haluan kirjoittaa googlaajien kautta suureen suosioon nousseen Budapestin hintataso -postauksen innoittamana. Blogin vakkarilukijoita tällainen penninviilaus kiinnostaa varmaan aivan älyttömästi… Mutta sulle, joka tulit tänne googlattuasi Prahan hintatasoa, tästä on toivottavasti apua.

Prahan rahayksikköhän on koruna, mutta olen tässä muuttanut hinnat suoraan euroiksi. Illalliset yms. ovat kahdelta hengeltä yhteensä. Tässä siis sentilleen se, mitä viikonloppu Prahassa maksaa:

Norwegianin lennot + 4 tähden hotelli (tämä ihanuus!) Expedialta tarjouksesta 545 euroa / yht. 2 hlöä

 Perjantai-ilta

  • Uber Prahan lentokentältä hotellille keskustaan: 10 €
  • Gulassikeitot Strahovin luostarin panimoravintolassa: 6 €
  • Oluet: 5 €
  • = 21 €

Lauantai

  • Kahvila vanhassa kaupungissa: macarons (4 kpl) + kahvi (1 kpl): 6 €
  • Liput näköalatorniin, toinen opiskelijahintaan: 8 €
  • Lounas Mlejnice-ravintolassa sis. 1 alkupalan, pääruoat, vettä, pari kokista ja olutta: 24 €
  • Herkkuja katukojusta: 2 €
  • Uber hotellilta ravintolaan: 5 €
  • Kolmen ruokalajin illallinen vähän fancymmassa paikassa viineineen: 68 € + tippi
  • = 113 €

Prahan hintataso Prahan hintataso

Sunnuntai

  • Suklaata ja vettä kaupasta: 2 €
  • Liput köysirataan: 2 €
  • Lounas sis. pääruoat ja juomat: 17 €
  • Liput Golden Lanelle Prahan linnassa (toinen opiskelijahintaan): 14 €
  • Liput Strahovin luostarin kirjastoon (toinen opiskelijahintaan): 6 €
  • Beer tasting: 52 €
  • Illallinen kasvisravintolassa, sis. alkupalat, pääruoan ja viinin: 26 € + tippi
  • = 119 €

Maanantai

  • Kakkukahvit Cafe Louvressa: 9 €
  • Metroliput: 2€
  • Uber hotellilta lentokentälle: 8 €
  • =19 €

Prahan hintataso Prahan hintataso

Lennot ja hotellit maksoivat siis vähän yli 200 euroa henkilöltä. Kaikkeen muuhun (shoppailuja lukuun ottamatta) meni viikonlopun aikana rahaa vaivaiset 272 euroa kahdelta ihmiseltä! Toisin sanoen reilu 130 euroa per naama.  Praha on juuri niin halpa, kuin on väitetty. Ja jos kolmen ruokalajin dinnerit tai beer tastingit ei kiinnosta, niin pääset vieläkin halvemmalla.

Instagram: @adventureswithmeri

Facebook: Syö Matkusta Rakasta