Kurkistus Montenegroon

Viime viikolla käväisin parin päivän mutkan Montenegron puolella. Matka meni lähes täysin työasioissa, mutta muutamana vapaampana hetkenä ehdin napsaista pari kuvaakin.

Ja toki työasioiden lomassakin aivot jatkuvasti rekisteröivät ympäristöä – niinpä ajattelin kirjoittaa pari sanaa Montenegrosta. Näitä kuvia on muutenkin omaksi kidutuksekseen hyvä katsella, kun perjantai-iltana Belgradin eilinen auringonpaiste on vaihtunut kaatosateeseen ja pisarat ropisevat asuntoni ikkunaan.

P2150200

Montenegrosta tuli kyllä aika välittömästi sellaiset fiilikset, että tänne haluaa takaisinkin.

Tämä ei tosin ollut puolueetonta arviointia, sillä olin jonkinlaisessa traumaattisessa shokkitilassa: monta viikkoa Belgradissa oli saanut mut unohtamaan, että maailmassa voi olla värejäkin. Olo tuntui kuin siltä YouTuben lähes sokealta vauvalta, joka saa ensimmäistä kertaa silmälasit päähänsä ja näkee äitinsä. Onko tällaistakin olemassa?

P2150199 P2150198

Nämä kuvat on otettu Porto Montenegrossa, joka on luksussatama-alue Tivatissa lähellä suosittua Kotoria.

Alue hehkuu uututtaan ja venäläisten jahdit killuvat meressä, mutta kyllä minä tästä ihan viehätyin. En nyt ehkä tätä valitsisi varsinaiseksi lomapaikakseni, mutta tänne voi hyvin tehdä vaikkapa lounasreissun Kotorista. Al Posto Giusto on yksi hyvä lounasravintolavaihtoehto.

P2150196 P2150188

Mutta Kotor, siinäpä ihana vanhakaupunki! Pieni, mutta luonteikas. Kotorhan on tunnettu upeasta maisemastaan: se näyttää sijaitsevan kuin vuonossa mahtipontisten vuorten ympäröidessä sitä.

P2150128 P2150158 P2150167 P2150176

Kesällä mä kuitenkin miettisin kaksi kertaa, tulisinko Kotoriin. Paikka on kuulemma aivan ääriään myöten täynnä turisteja.

Vanhakaupunki on niin pieni, että todellakin pisti miettimään, miten kaikki Kotoriin lipuvien risteilyalusten turistit ja omatoimisesti paikalle tulleet ihmiset laittavat paikan varmasti aivan tukkoon. Rentouttava loma siinä sitten taistella omasta reviiristään ahtailla kujilla.

Onko joku ollut Kotorissa kesäaikaan? Oliko niin paha, kuin kuvittelin, ja kuin meidän annettiin ymmärtää?

P2150183

Neljän ja puolen tähden Hotel Vardar vanhassakaupungissa tarjosi hyvät näkymät ja erinomaisen huoneen muhkealla sänngyllä. Kesällä tästä huoneesta saa tosin pulittaa vähintään tuplat siitä, mitä helmikuussa.

Hotellin henkilökunta muisti syntymäpäiväsankaria isolla Raffaello-boksilla!

P2140104P2140114

Ja loppuun vielä muisto ensimmäiseltä reissuiltani Montenegroon eli noin 20 vuoden takaa.

Asuimme erään kesän Sveti Stefanissa. Tiedättekö paikan? Upea pieni saari, joka on sittemmin muutettu luksushotelliksi. Emme asuneet itse saarella, vaan rannalla olevassa kylässä. Joka päivä laskeuduimme lapsesta loputtomalta tuntuneet portaat alas rannalle ja sitten iltapäivällä ylös. Täällä tapasin muuten ensimmäistä kertaa myös erään serbialaisen tytön, jota olen nyt tavannut täällä Belgradissa.

Eräänä päivänä olimme sitten siskoni kanssa kahdestaan asuntomme parvekkeella. Minä alle kouluikäinen, sisko vielä nuorempi. Näimme katkaravun kiipeämässä pitkin seinää. Sillä juuri katkaravuthan nimenomaan tunnetusti kiipeilevät helteellä montenegrolaisia seiniä pitkin.

No kyseessä ei tietenkään ollut merestä tai pakastealtaasta paikalle hypännyt katkarapu, vaan… Skorpioni! Mutta meistä se näytti katkaravulta, joten otimme jostain lasipurkin ja aloimme pyydytää skorpparia siihen. Skorpioni säntäili piikki heiluen karkuun, kun me yritimme saada sitä ansaan. No voitte kuvitella paikalle sattumalta tulleen äidin ilmeen ja sen koko Sveti Stefanin pelästyttäneen rääkäisyn, kun näki pikku kullannuput sorkkimassa ”katkarapua” lasipurkkiin.

Lasipurkki ja skorpioni lensivät kuin leppäkeihäs parvekkeelta. Muisti ei enää kerro, mitä kullannupuille kävi. Ehkä tässä on kyse siitä kuuluisasta ilmiöstä, että sitä oman psyykkisen hyvinvointinsa takia unohtaa lapsuuden traumaattiset kokemukset.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Mathias Belgradissa

Torstaina saapui armaani Helsingistä ensimmäiselle vierailulleen Belgradiin. Kaksin aina kaunihimpi ja niin tälläkin kertaa – vaikka sitä tulee itsekseenkin kaupungilla samoiltua ja uusia nurkkia kurkittua, niin tietäähän sen jokainen, että jotenkin se on kahdestaan paljon helpompaa ja rennompaa.

Ei tarvitse olla tyhmä turisti yksin, vaan voi jakaa häpeän määrän yhdessä. Ja voi laittaa poikaystävän tekemään kaikki ne jutut, joita ei halua itse tehdä: se voi kysyä nolot kysymykset ravintolassa, poistaa hämähäkkien seitit asunnon katosta, tehdä torakkatarkastukset öisin kylppäriin, ottaa kuvia nolojen itse otettujen selfieiden sijaan… Kätevää! Mathiaksella oli varmaan rentouttava viikonloppu.

P2170259

Minulla oli töitä torstaina ja perjantaina, joten silloin meillä oli vain illat aikaa olla yhdessä. Torstaina kävimme syömässä yhdessä hyvin erikoislaatuisessa paikassa, josta taidan vinkata myöhemmin erikseen. Jotain kertonee se, että kun olen tuon ravintolan ensimmäisen kerran ohittanut autolla, olen luullut paikkaa strippiluolaksi.

Jo nyt voin sanoa, että siinä on ravintola, jonne kannattaa mennä vaikka ensitreffeille – ei tule ainakaan puheenaiheet loppumaan kesken. Tässä nämä tämän blogin antamien vinkkien käytettävyysarvo taisikin sitten tiivistyä: neuvo suomalaisia lukijoitasi lähtemään ensitreffeille serbialaiseen ravintolaan.

P2160213

Viikonlopun aikana ehdimme maistella Balkanin erikoisuuksista muun muassa rakijaa eli paikallista miestä terävämpää, paljon paikallisia juustoja ja leikkeleitä (se janon määrä öisin), cevapia eli tietynlaisia jauhelihapötkylöitä (älä häpäise tätä erinomaista ruokalajia kuvittelemalla mielessäsi jotain Saarioisen jauhelihakebakoita) ja shopska-salaattia, joka muistuttaa vähän kreikkalaista salaattia.

Testattiin myös muutama aamiaispaikka, jotka on molemmat vain muutaman sadan metrin päässä mun asunnolta. Jos satutte tänne suunnille, niin suosituksen arvoiset kahvilat olivat nimeltään Smockvica ja Red Bread.

3D5C4610-179A-49A1-9C89-ADEE01ECCDF8

Halusin tietenkin näyttää Mathiakselle Belgradin parhaat palat, mutta sää ei ihan ollut meidän puolellamme. Tiedäthän, viet kauan (okei, kaksi viikkoa) odotetun vieraan kauniiseen joen rantaan. ”Siellä on upeat näkymät.”

Ja todellisuus.

P2180331P2180320P2180327

Sää sai kaiken näyttämään entistäkin nuhjuisemmalta, mutta ehkä se oli ihan viehättävääkin.

Vaikka se ei siltä tuntunutkaan siinä vaiheessa, kun etsimme tuntien kävelyn jälkeen yhtä tiettyä paikkaa ja ajoimme taksilla ensin väärään osoitteeseen, sitten oikeaan osoitteeseen, joka kuitenkin oli väärä osoite. Alkoi sataa tihkuttaa, oli kylmä ja molemmilla räjähdysherkkyys siinä vaiheessa, että monta väärää sanaa ei olisi erittäin lyhyen sytytyslangan syttymiseen tarvittu. Oltiin jossain keskellä ei mitään.

Ja sitten Belgrad näytti taas ne hyvät puolensa: oli pakko poiketa ensimmäiseen kohdalle tulevaan paikkaan vessaan. Huomasimme olevamme erittäin miellyttävässä ravintolassa, joka oli täynnä paikallisia ihmisiä. Jäimme lounaalle, ja cevapin ja shopska-salaatin jälkeen elämä tuntui taas paljon paremmalta. Sytytyslanka piteni ainakin metrillä ja alettiin taas liikkua turvallisilla vesillä.

P2120001 P2120014

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Mathias on lähtenyt, ja jäljellä on enää minä ja keksit, jotka ostimme kotikatuni kulmassa putiikkia pitävältä keksimummolta. Ne eivät olleet kovin hyviä vaan jauhoisia, joten eipä ole niistäkään seuraa pitämään.

IMG_0573

Mathiaksella taisi jäädä ensihuomioina Belgradista mieleen samat asiat kuin mulla: kaupungin köyhä ulkokuori kätkee alleen jokaisessa kadunkulmassa tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, röökiä vedetään aivan liikaa sisätiloissa ja ruoka on raskasta ja suolaista. Mutta jotenkin täällä on hyvä fiilis.

P2180340 P2180341

Ai niin! Tärkein jäi melkein kertomatta, viikottainen torakkaraportti: torakoita ei ole näkynyt. Olen vaikka millä yrittänyt houkutella niitä ulos, kun Mathias lupasi tappaa ne loputkin, jotka on mun täsmäiskuista selvinneet. Mutta ei, pirulaiset pysyivät siellä missä ikinä majailevatkaan. Mathias alkoi jo epäillä mun horisseen omiani koko torakoiden suhteen.

Sanokaa mun sanoneeni: kun Mathias tänään lähti, niin huomenna aamulla torakka poikineen on tervehtimässä mua kylpyhuoneessa.

Nyt Belgrad kuittaa ja alkaa valmistautumaan tulevaan työviikkoon! Saatanpa kirjoittaa ensi viikolla pari sanaa Montenegrosta, jossa pääsin alkuviikosta vierailemaan.

Muistattehan seurata blogia myös Facebookissa!

Patikointia Marbellassa: Los Monjesin rauniot

Esittelin aiemmin jo yhden pientä hulluttaa vaativan patikkareitin Marbellassa tämän linkin takaa löytyvässä postauksessa. Tässä toinen vinkki Aurinkorannan patikoijille. Tämä patikkareitti on helpohko, mutta tarjoaa hyviä maisemia ja kivan muutaman tunnin luontoretken. Lopussa on linkit niille, jotka haluavat löytää reitin alkuun.

Auton saa parkkiin asuinalueelle lähelle reitin alkua ja siitä onkin heti helppo lähteä seuraamaan ihan kirkasta jokea, joka jatkuu pitkään polun vierellä. Reitin alussa on opaskyltti, joka näyttää alueen patikkapolut.

PC310651

Maasto tällä reitillä on mukavan vaihtelevaa, sellaista sopivan leppoisaa mutta silti sellaista, että saa hien pintaan. Reitti alkaa helppokulkuisena polkuna, ja jatkuu myöhemmin kivikkoisempana nousuna.

PC310640 PC310641PC310646

Jokea näkyy milloin enemmän milloin vähemmän, ja välillä se on niin ihanan kirkasta, että sinne olisi halunnut pulahtaa tällaisena pilvisenäkin päivänä.

Ensimmäisenä määränpäänämme olivat tietenkin Los Monjesin rauniot. Me teimme tietenkin klassisen virheen ja jäimme mussuttamaan eväitämme 20 metrin päähän raunioista, jotka sitten evästauon jälkeen matkaa jatkettuamme huomasimme seuraavan puskan takana.

Tosin rauniot ovat aika mahtipontinen sana tälle vanhalle jäännökselle.

PC310666PC310677

Raunioilta voi tietenkin kävellä samaa reittiä takaisin alas, jos haluaa päästä helpolla. Mutta silloin jää paljon näkemättä.

Jos rauniolta jatkaa matkaansa vasemmalle polun mukana, alkaa hiljalleen maisemaakin erottua. Tähän asti reitti on nimittäin kulkenut metsässä. Nyt ollaan jo suhteellisen korkealla. Pilvinen sää ei tietenkään ollut se ihanteellisin, mutta kivalta näytti silti. Patikointia parhaillaan.

PC310702

Pian näiden maisemien jälkeen reitti alkoi laskeutua alaspäin ja siitä alkoikin tämän patikan vaikein osuus.

Tiesimme missä päin automme oli, mutta emme päässeet sinne mitenkään kaikkien aidattujen talojen läpi. Reitti nimittäin laskeutui sellaiselle kunnon Aurinkorannikon Orance County -alueelle, jossa valtavia taloja uima-altaineen reunustivat korkeat aidat ja vahtikoirat.

PC310771 PC310772

Pieni ylimääräinen mutka heitettiin, ennen kuin ymmärrettiin lähteä todella hankalakulkuista, piikkikasveja ja sortuvaa hiekkaa täynnä olevaa polkua pitkin kohti autoa. Se oli jo suorastaan epämukavaa, mutta onneksi vain noin kymmenen minuutin pätkä koko reilun parin tunnin patikasta. Ja samalla pääsi vähän tiirailemaan luksusasuntojen pihoille.

Muutoin reitti oli melko helppo, hauska ja sopivan rankka puolen päivän patikointihomma Marbellassa.

Reitin kartan löydät tältä sivulta. Sivusto on espanjaksi, mutta kartasta näät lähtöpaikan ja reitti itsessään on yksinkertainen.

Elämää Belgradissa: ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin

Eipä meikäläisen postaustahti päätää huimaa, mutta olen joka ilta töiden jälkeen niin väsynyt, ettei ole paljon jaksanut alkaa näppäilemään.

Sänkyyn on syöpynyt X:n muotoinen kolo. Siihen asentoon olen nimittäin työpäivien jälkeen yleensä rojahtanut ja siitä sitten seuraavana aamuna noussut. Telkkarista näkyy 70 kanavaa, joten kansainväliset uutiskanavat on olleet kovassa kulutuksessa. No okei, myös E!:n hömppäohjelmia olen saattanut pari kertaa sivusilmällä vilkaista… Mutta siis pääasiassa tietenkin niitä uutiskanavia.

Sen verran olen siis kättäni jaksanut nostaa, että kaukosäätimen nappeja olen saanut painettua. Siinä onkin viimeisen puolentoista viikon urheilu pähkinänkuoressa. Niin ja kävelin mä viime lauantaina ostarilta kotiin.

P2042285

Viimeisin postaus taisi jäädä siihen, kuinka olimme lähdössä muiden harjoittelijoiden kanssa ulos, ja näin myös tapahtui. Tuona perjantai-iltana muistin sen, miksi on niin ihanaa olla EU:ssa. Tupakointikielto sisätiloissa.

Voi pyhä henki mille mun villakangastakki haisi illan jälkeen. Täällä saa polttaa ihan joka paikassa ja niin myös tehdään! Huh. Hiukset, vaatteet ja iho haisevat hirveälle kotiin palatessa. Veikkaan, että täällä vedellään jossain ihan uskomattomissa tupakkakuolemaluvuissa, rööki sauhuaa sen verran ahkerasti joka paikassa ja jokaisella iästä tai sukupuolesta riippumatta. Edes Kiinassa ei joutunut hengittämään savua sisätiloissa niin paljon kuin täällä.

P2042308

Viime sunnuntaina täällä saatiin vihdoin vähän aurinkoa kaiken harmauden keskelle, ja kiertelinkin sitten kaupunkia minkä kerkesin.

Tässä Belgradin keskusta. No ei.

P2052362 P2052414

Eksyin jonkun teollisuusalueen kautta Tonavan rantaan. Luulin olevani keskellä ei mitään, mutta yhtäkkiä rantaa reunustavalla kävelytiellä olikin vaikka kuinka paljon ihmisiä sunnuntaikävelyllä ja älytön määrä joutsenia uiskenteli joessa.

Belgradissakin on kauneutta! Kyllä sen täältä löytää, jos silmät eivät ole ehtineet syöpyä päästä kaikkea kommunismiarkkitehtia katsellessa.

P2052370P2052379 P2052384

On kyllä upea arkkitehtuurin taidonnäyte jysäytetty keskelle rantakatua. Paikallinen kuntosali. Mitäs pidätte? Täytyykin kaivaa arkkitehdin nimi esiin, saa sitten tulla mun ja Mathiaksen taloa suunnittelemaan.

P2052372

Belgrad on enimmäkseen harmaa ja kulahtanut kaupunki, mutta sillä todellakin on oma sielunsa. Rosoinen sellainen. Tykkään tästä kaupungista ja tämä älyttömän edullinen hintataso mahdollistaa paljon kaikenlaista. Taksilla voi ajella (aloitusmaksu 1,80 €) lähes ilmaiseksi ja ulkona syödä vaikka joka päivä.

Tänään postasinkin Instagramiin, ettei mulla ole mennyt 5 euroa enempää yhdenkään ruokailun yhteydessä. Musta alkaa tuntua, että Belgrad on matkailumielessä ihan aliarvostettu kaupunki!

P2052351

Viihtyisin täällä pidempäänkin. Toivon, että saan pian hoidettua kaikki alkuvaiheen kuviot ja selvittelyt ja pystyn sitten vihdoin täysillä keskittyä Belgradin ja lähiseutujen tutkimiseen.

Tänäänkin olin serbialaisella poliisiasemalla töiden jälkeen (kokemus sekin) hoitamassa jotain rekisteröitymisasioita vuokranantajan kanssa. Illat on kuluneet (sohvalla makoilun lisäksi) kaikkeen enemmän ja vähemmän pakolliseen.

P2052340P2052437

Tällekin viikonlopulle on ohjelmaa luvassa. Tänään perjantaina osallistuimme harkkariporukalla pubivisaan ja huomenna olisi tarkoitus nähdä erästä paikallista tuttua, jonka olen viimeksi tavannut 20 vuotta sitten.

Niin ja se otsikossa mainittu huono? Taistelu torakoita vastaan jatkuu. Luulin jo voittaneeni sen, kun kavereista ei ollut viikkoon näkynyt jälkeäkään. Ja sitten toissapäivänä tulen töistä kotiin, avaan kylpyhuoneen oven ja hyppään kattoon, kun pelästyn lattialla pakoon kipittävää torakkaa. Hrrr.

Jälleen erävoitto torakoille, mutta kyllä mä ne vielä nitistän. Tosin en murskaamalla kumpparit jalassa kuten viimeksi, koska vanha sanonta ”tapat yhden ja saat kymmenen hautajaisiin” pitää kuulemma torakoiden kohdalla paikkansa, kun kaverit suuntaavat lajitoverinsa jäännösten hajujen perusteella paikalle.

Kaiken tän yöllisen ajatuksenjuoksun päätteeksi mä vedän henkisen ötökkäverkon päälleni ja käyn nukkumaan.

Yritän kirjoittaa täältä jatkossa vähän useammin ja faktarikkaammin, joten pysykäähän mukana!

Ensimmäiset päivät Serbiassa

Kun sain tietää, että lähtö Belgradiin tulee olemaan edessä, hermoilin loppuun asti, että jotain menee kaikessa siinä paperisodassa pieleen ja jostain syystä mahdollisuus jää toteutumatta. Kun Lufthansan renkaat sitten tömähtivät Serbian maaperälle, mulla meinasi nousta pala kurkkuun – siis silkasta ilosta. Jälleen kerran uudessa maassa uusien haasteiden edessä.

IMG_0125IMG_0080IMG_0066

Seuraavan kerran pala meinasi nousta ja nousikin kurkkuun ensimmäisenä aamuna, kun olin astumassa suihkuun, ja sain juuri ja juuri ajoissa vedettyä jalkani takaisin torakoiden aamiasbuffetista, joka sijaitsi suihkusyvennyksessäni. Mun asunto on muutoin niin hieno ja uusi (jos ei tuota kommunismin rapauttamaa rappukäytävää oteta huomioon), että torakat ottivat kyllä erävoiton tässä matsissa yllättämällä mut täydellisesti. Hyi hittolainen.

Pienen pakokauhun laannuttelun jälkeen liiskasin ne paholaiset ja mietin, että se vanha väittämä siitä, kuinka jokaisella eliöllä on ekosysteemissä oma tärkeä tarkoituksensa, on varmasti maailman suurin vale. Kuka senkin on keksinyt. Tappourakan suorittaminen toi pieniä paineita aikatauluun, joka aamulla ei muutenkaan mulla yleensä sisällä turhia minuutteja. Töihin ehdin silti onneksi ajoissa.

Viestitin asiasta vuokraemännälleni ja odotin vähintään Walter Whiten kaltaista keltaiseen suojapukuun pukeutunutta tuholaistorjujaa saapumaan kiireellisenä hälytyksenä paikalle. Korva ikkunassa kiinni kuulostelin sireenin ääniä, mutta mitään ei kuulunut. Vuokraemäntä kuittasi tekstarilla ”go buy Raid” ja asia oli loppuun käsitelty.

Raid-pullo on koko ajan käden ulottuvilla, mutta ötökät ovat pysyneet ensikohtaamisemme jälkeen piilossa.

IMG_0116

Ensimmäiset päivät ovat muilta osin menneet ihan hyvin. Hienoista reissuväsymys on ilmassa, eikä Belgrad tosiaan ole se perinteisellä tavalla kaunein kaupunki. Ei tämä ainakaan värikkäimmän kaupunkikuvan titteliä voita, kuten kuvat kertovat. Mutta sitäkin mielenkiintoisempaa täällä on. Joka puolella vastaan tuleva katutaide sekä tämä järjetön määrä kahviloita, ravintoloita, leipomoita ja muita palveluja vaikuttaisi tekevän kaupungista miellyttävän paikan elää. Ja rappioromantiikkaa ja kommunismin havinaahan täältä löytyy yllin kyllin.

Ja hei, eipä tällainen nollakeli ja kevättalven harmaus päästä kyllä muitakaan kaupunkeja oikeuksiinsa.

IMG_0087 IMG_0093 IMG_0097 IMG_0101IMG_0107

Asuntoni on ihan keskustassa, ja ajelen trollikalla töihin noin vartissa, minkä lisäksi on muutama minuutti kävelyä molemmissa päissä.

Ekan työpäivän jälkeen lähdettiin vähän erilaiselle after workille: menimme erään paikallisen naisen luokse, joka valmistaa käsityönä nahkakenkiä. Sovitettavana oli varmaan sata kenkäparia. Niistä sai päättää mallin mielensä mukaan, korkoja, koristeita, värejä ja materiaaleja muunnellen.

Tilasin yhdet korkokengät, jotka ainakin tuossa kokeiluvaiheessa tuntuivat äärettömän mukavilta. 80 euroa ei liene paha hinta käsin valmistetuista nahkakengistä, jotka saat viikossa tilauksesta.

IMG_0085 IMG_0074 IMG_0128

Jos palaan sumopainijana kotiin, niin se johtuu sitten serbialaista ruoasta.

Ensinnäkin se on aivan naurettavan halpaa, jopa hienoissa ravintoloissa. Kotikadulleni sijaitsee italialais-ranskalainen Casa Nova -ravintola, joka näyttää äärimmäisen tunnelmalliselta ja komeilee TripAdvisorin ykkösenä kaikista Belgradin yli tuhannesta ravintolasta. Valkoiset pöytäliinat löytyy, kyseessä ei ole mikään muovituolikuppila. Ja mitä maksaa talon kallein annos? 13 euroa. Jälkiruoat 2,80 euroa. Pastat ja risotot vitosen ja niin edelleen.

Toisekseen ruoka on raskasta eikä hiilareissa säästellä. On tullut maisteltua perinteisistä serbialaisista ruoista burekia (liha- tai juustotäytteinen filotaikinaan leivottu pasteija erilaisissa muodoissa, tihkuu rasvaa) sekä pleskavicaa eli paikallista hampparia. Yksi kuuluisimmasta pleskavijca-paikoista, Loki, on muuten sekin samalla kadulla mun asunnon kanssa. Ei tarvii nälkää alkaa näkemään.

Yksi onnellisuudeen muoto on myös tämä: kaupasta saa kahdella eurolla tötsän valmiiksi siistittyjä granaattiomenan siemeniä.

IMG_0111

En kehtaa edes sanoa, montako rasiallista olen jo parin päivän aikana syönyt.

Itapala (5 €) näytti eilen tältä. Hyvää viiniä, vielä parempaa ananassmoothieta ja tuoretta focacciaa juuston ja aurinkokuivatun tomaatin kanssa.

IMG_0110

Kävin juuri manikyyrissä (4 € – myönnän, aika ällössä kynsihoitolassa) ja pian pitäisi lähteä tutustumaan toisiin samoissa hommissa oleviin harjoittelijoihin täällä. Ehkä pääsee kurkkaamaan myös Belgradin yöelämään.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Ronda ja viinitila

Ronda on pieni vuoristokaupunki Andalusiassa, reilun tunnin ajomatkan päässä Marbellasta.

Rondaan vievä reitti vaatii kokeneeltakin kuskilta tiukkaa keskittymistä. Serpentiinitie saa herkimmät puklaamaan, mutta perille päästyä pienet yrjötahrat rinnuksilla eivät haittaa. Maisemat korvaavat!

PC290245 PC290248 PC290269PC290292

Rondan valkoisten talojen vanhassa kaupungissa kävelee ilokseen muuten vaan, mutta koko kaupungin keskikohta on Puento Nuevon vanha silta, joka ylittää 170 metriä korkean rotkon.

Aina sitä hämmästyy, kun saa kuulla jotain tällaista rakennetun tuohon aikaan, 1700-luvulla. Ja sitten ei edelleenkään osata rakentaa kouluja tai kunnantaloja (Kirkkonummi ohoi), jotka eivät homehdu pystyyn vuoden sisällä valmistumisestaan.

PC290299 PC290318 PC290324PC290312

Kuvassa koko Rondassa vieraillut konkkaronkka Mathiaksen isoäitiä lukuun ottamatta.

PC290345PC290347

Ja vaikka siltamaisemat ovat kivat, löytyy hyviä spotteja muualtakin: rotkon pohjalle pääsee napsimaan kuvia ihan toisesta kuvakulmasta, jos muutaman euron pääsymaksu ja hikeä pukkaava portaidennousu ei pelota.

PC290414 PC290413

Oma suosikkipaikkana Rondassa löytyi Alameldo de Tajo -puistosta, josta aukesi kauniit näkymät sekä rotkolle että Rondaa ympäröiville kukkuloille.

PC290435PC290433

Me saimme Mathiaksen isoäidin Aurinkorannikolla viihtyvältä serkulta vinkin viinitilasta, jonka voisimme katsastaa Rondassa. Viinitilakierros olikin ollut mielessä (kelläpä ei), joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kyseessä oli Descalzos Viejosin viinitila aivan Rondan kupeessa. Tilaa pitävistä henkilöistä meille paikkaa esitteli viineistä innostunut, alun perin Argentiinasta kotoisin oleva arkkitehti. He olivat muiden kanssa porukalla ostanut tämän vanhan rakennuksen, kunnostaneet sen näin kauniiksi ja alkaneet viljelemään tilalla viiniä.

PC290463PC290458

Varsinaisia viiniköynnöksiä ei tällä kierroksella päästy näkemään. Onko niitä edes tähän aikaan vuodesta? Sen sijaan kierrettiin vähän tilaa, juteltiin viineistä ja saatiin selville, että täällä tehdään viiniä rennolla otteella eikä hampaat irvessä. Ja että samaa toivotaan sen juojilta. Turha hienostelu pois. Viini on vain viiniä, vaikka sitä pitääkin arvostaa.

PC290484PC290482

Saimme maistella lukuisia eri punaviinejä ja syödä vähän pientä suolaista niiden kanssa. Täällä korostettiin todella paljon sitä, etteivät he halua tehdä viinistään eksklusiivista tuotetta, jota voi sitten ostaa kalliilla hienoissa ravintoloissa. Vaan että heidän viininsä kuuluu kaikille.

Tämä tosin tuntui vähän hassulta siinä vaiheessa, kun kierroksen lopuksi paljastui, että heidän viinipullojensa hinnat alkavat 35 eurosta (terveisin Alkon alahyllyjen vakioasiakas). No, kerrankos sitä Espanjassa viinejä maistellaan!

Ehkä hinnoissa oli pientä maisemalisää.

PC290478PC290530

Mikäli ette muuten tienneet, niin minä olen koiraihminen henkeen ja vereen, ja… Sanotaanko näin, etten kauheasti välitä kissoista. Yritimme Mathiaksen siskon kanssa sitten kuitenkin kaveerata tämän kuvassa näkyvän kollin kanssa. Tulokset jäivät laihoiksi, kun se pirulainen puri Mathildaa ja painoi kyntensä mun reiteen. Kuvan tilanteessa se änkesi syliini istumaan, enkä torahampaiden valtimoon iskeytymisen pelossa uskaltanut ajaa sitä poiskaan. Hymyni on hyvin pakotettua laatua.

PC290525

Meillä oli onnistunut päivä Rondassa, ja kyllähän tämäkin on taas yksi sellainen kohde, jotka Andalusiassa ollessa vähän niin kuin vain täytyy nähdä.

Oletko käynyt?