On vastaus, kun vietnamilaiselta kysytään kolme tärkeintä asiaa elämässä. Ainakin miespuolisen näkökulmasta. Ja vahvasti miesten maailma tämä maa vaikuttaa edelleen olevan. En uskalla väittää naisten aseman olevan huono, mutta sukupuolten väliset roolit ovat esillä paljon vahvemmin, kuin esim. Suomessa. Ravintoloissa ja kahviloissa suurinosa asiakkaista on miehiä. Juhliessa miehet pitävät ääntä ja kilistelevät tuoppia. Usein yökerhon tanssilattialla on pelkästään miehiä. Naiset keskustelevat keskenään korrektimmin ja useimmiten pidättäytyvät alkoholista ja tupakasta. Sosiaalisesti miehet ovat huomattavasti aktiivisempia ja helpommin lähestyttäviä. ”Poikien tulee kehittää hyväsydämisyyttä, rehellisyyttä, kohteliaisuutta ja kykyä toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Tyttöjen arvostettuja ominaisuuksia ovat käsityötaito, siisteys, naisellisuus ja siveys.” (Ja miten sitten minä täytän nämä kriteerit on asia erikseen 
)
Perheissä usein jokaikinen jäsen lapsia myöten tekee jotain ansaitakseen rahaa ja tulot yhteensä kattavat juuri ja juuri ruoan ja muut tärkeimmät menot, kuten lasten koulunkäynnin. Koulumaksuihin ei joka perheellä ole varaa, onneksi joissakin paikoissa maaseuduilla on panostettu vapaaehtoisvoimin toimiviin kouluihin, jotka ovat ilmaisia. ”Maksan myöhemmin”- kulttuuri esiintyy vahvana ja toisilta lainaaminen on helppoa, mikäli on joku keltä lainata. Yleensä jos jollakin on rahaa, sitä tulee antaa myös muille. Takaisin maksetaan joskus, ehkä ensi vuonna. Toinen suosittu tapa saada paljon rahaa on myydä maat, näin on yleensä toimineet ihmiset, joilla näkee normitasoa hienomman talon. Omaisuuden myyminen ei suinkaan aina tapahdu vapaasta tahdosta. Kuten yhden miehen sukulaislapsi sairastui vakavaan aivosairauteen ja jotta lapsi säilyisi hengissä, oli tehtävä leikkaus, joka maksoi 5000e. Tämän mahdollistaakseen perhe myi kaiken omaisuuden, maat ja talon. Sosiaaliturvaa ei täällä tunneta ja pankista lainaaminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Työtunteja päivään tulee usein enemmän kuin 8 tuntia ja lapset ovat isovanhempien hoidossa vanhempien ollessa töissä aamusta iltaan. Yhteen talouteen yleensä kuuluu isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset. Lapset asuvat kotona hyvin pitkään, lukuunottamatta niitä jotka muuttavat töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Seurustelu vaiheessa asutaan toisen osapuolen perheessä, eikä sekään aina tarkoita poismuuttoa, mikäli pariskunta menee naimisiin tai saavat lapsen. Aikuisten rooli perheessä on vahva. Vanhempien totteleminen jatkuu läpielämän ja vanhemmat voivat halutessaan hylätä vaimo/aviomies ehdokkaan tai valita urasuuntauksen, oli lapsi miten vanha tahansa. Yksi n.40 vuotias mies kertoi minulle ylpeänä äidistään, joka on niin mukava ja erilainen kuin muut äidit, koska hän saa tulla kotiin mihin aikaan tahansa ja vaikka halutessaan kutsua kavereita kylään…
Oppivelvollisuutta ei ole ja se, kuinka kauan koulua käy, on omassa harkinnassa(lähinnä rahatilanteesta riippuva) Normaalisti peruskoulu kestää 12v, jotkut käyvät esim. 5 tai 6 vuotta. Ilmeisesti nykyään on yleisempää käydä koulua 12vuotta. Vanhemmista ihmisistä lähes kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa, mutta muut osa-alueet eivät jokaisella ole niin vahvoja. Mm. yksi päivä tokaluokkalainen poika oli tekemässä matematiikan läksyjä ja pyysi isältään apua. Isänkään taidot ei riittäneet, vaan kysyi neuvoa Hieulta. En nyt muista tarkkoja numeroita, mutta tehtävä meni suunnilleen näin: 2+3=5 paljonko on 3+2?
Kun koulut on käyty ja nuori alkaa tienaamaan enemmän rahaa, on hänen vuorostaan annettava rahaa vanhemmilleen. Tämä on tavallaan ”takaisin maksua” siitä, että vanhemmat ovat jo vuosien ajan ruokkineet ja kasvattaneet lasta. Meidän olisi tarkoitus joulun aikaan mennä Hieun vanhempien luokse, joten nyt on alettava ansaitsemaan rahaa, muuten ei ole menemistä. Hieu kyllä sanoi etteivät he tietenkään mitään rahaa odota, mutta ilmeisesti jokin kirjoittamaton sääntö kuitenkin. Ainakaan hän ei sinne suostu menemään, mikäli ei voi ostaa heille muutamaa uutta vaatetta ja antaa jonkin verran käteistä. Olen muuten vasta alkanut tajuamaan, että kohta on joulu. Ystävieni puheet pikkujouluista kuulostaa hassulta, kun itse ei huomaa edes että on talvi. Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Mutta suurella mielenkiinnolla odotan joulua ja uuttavuotta. Tarkkaa tietoa ei ole, mitä silloin tapahtuu mutta on minulle luvattu, että nään joulupukin
Huolimatta siitä, että raha-asiat kuulostaa jotenkin hankalalta hoitaa ja töissä vietetään suurin osa ajasta, niin ei täällä ihmiset valita mistään tai paljon stressaile. Kirjaimellisesti eletään päivä kerrallaan turhia murehtimatta. Yleensäkään mistään ikävistä asioista ei ole tapana ainakaan julkisesti puhua. Eikä töitäkään tehdä verenmaku suussa. Aikaa pitää järjestää myös ystäville ja suosittu ajanviettotapa on mennä laulamaan karaokea. Useiden karaokebaarien lisäksi monessa perheessä on omat karaokelaitteet kotona ja milloin kenenkin luokse koko naapurusto kokoontuu laulamaan. Häissä ym. juhlissa on myös aina mahdollisuus laulaa. Musiikki soi aamusta iltaan, eikä volyymia säästellä. Ja se jalkapallo, sitä seuraa kaikki, eikä siinäkään paljon volyymia säästellä kun omaa suosikkia kannustetaan. Hauskanpidosta ei tingitä ja muistetaan levätä riittävästi.
Mukavan rauhallinen elämäntyyli kieltämättä tarttuu ja tekemättömyyteen tottuu. Nyt täytyy alkaa valmistautumaan joogatunnille ettei vallan laiskistu.
Leppoisaa viikkoa!
2 kommenttia
