Onpas ollut pitkästä aikaa jotain ohjelmaa, ettei ole edes blogia ehtinyt kirjoittaa. Kaikkea tärkeää tekemistä, kuten rannalla makoilua, kun kerrankin on ne hyvät säät, ja illat mennyt ystävien tapaamiseen. Kävin myös Phan Thietissä ostamassa itselleni muutaman uuden vaatteen joululahjaksi. Sitten varmaan tästä kaikesta aktiviteettien paljoudesta johtuen on pari päivää mennyt flunssaisena. Pientä kuumeilua ja totaalinen väsymys. Lepäilyt on silti jäänyt vähän vähemmälle, mutta siihen on erityisen mukava syy.
Vietin pari päivää vietnamilais- siskosten kanssa, jotka ovat asuneet koko elämänsä Suomessa ja nyt reppureissulla piipahtivat täälläkin. Hauska jutella ihmisten kanssa, jotka samaan aikaan ymmärtävät niin suomalaista kuin vietnamilaistakin kulttuuria. Puheeksi tuli erilaisia uskomuksia, joista aionkin tehdä paremman kirjoituksen myöhemmin. Tarkoitukseni oli kirjottaa niistä jo aiemminkin, mutta suurin osa niistä kuuluu Buddhalaisille ja se kun ei ole täällä mitenkään erityisen vallitseva uskonto, niin en ole viitsinyt yleistää puhuessani nimenomaan vietnamilaisesta kulttuurista. Kylläpä niitä meille hassulta kuulostavia juttuja silti löytyy Hieunkin ajatusmaailmasta. Varsinkin siinä kohtaa, kun puhutaan erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta, lääketieteellä tuntuu olevan hyvin pieni merkitys. Itselleni tuli kirkkaan punainen läntti silmäluomeen ja samalla, kun minä paniikissa etsin netistä, mistä se voi johtua ja mikä lääke auttaisi, niin Hieu kuittaa sen olevan Paholaisen purema ja mitään lääkettä ei kuulemma ole. Ei siinä sitten auttanut muu kuin odotella ja niinhän se purema sitten hävisi muutaman päivän kuluttua. Sille en kuullut mitään selitystä, että miksi se paholainen juuri minua puri.
Flunssalääkkeenä Hieu saa keitellä minulle tänään vahvasti pippurilla ja parilla yrtillä maustettua riisivelliä, jotta ei joulunpyhät menisi sairastellessa. Itse hän nakertelee raakaa chiliä päivittäin, joka kuulemma estää kipeeksi tulon. Saattaisi se auttaakin, mutta itselleni kuitenkin riitti, että avasin sormilla yhden chilin ja koskin ajatuksissani kasvoihini. Sen seurauksena pesin saippualla tulessa olevia huuliani, huuhdoin vedellä silmiä ja hinkkasin puhtaaksi kirveleviä kynnenalusia. Sama jatkui seuraavat kaksi päivää. Tämän kokemuksen perusteella taidan toistaiseksi jättää ne chilin nakertelut Hieulle ja vain sairastaa flunssani.
Näin Joulun alla kaipaus Suomeen on taas valloillaan. Tekisi mieli leipoa pipareita ja joulutorttuja ja nähdä kynttilämeri hautausmaalla. Syödä kaikkea niin paljon, että tulee huono olo. Ja viettää pyhät mummolla perheen ja koiran kanssa, tekemättä mitään erityistä. Meillä ei ole kotona yhtäkään joulukoristetta, äidiltä saamaa lumiukkoa lukuunottamatta. Ja työnalla on koittaa selittää Hieulle, että eihän Jouluna tarvitse mennä töihin, eihän?! Olemme kyllä aiemmin syöneet yhtä Hieun kokkaamaa ruokaa, joka maistuu ihan joulukinkulle, joten taidanpa tilata sitä aatoksi. Joulukinkkua ja kirkko, onhan sitä kai jo siinäkin. Ei kirkossa käynti varsinaisesti perinteisiini kuulu, mutta tuleepahan jotain joulutunnelmaa. Olen toivonut joululahjaksi koiranpentua, mutta myös jo käsitellyt tulevan pettymyksen.
Ainiin. Herkkää mieltäni järkyttänyt tapahtuma. Oltiin yhdessä ravintolassa syömässä ja siellä oli maailman suloisin koiranpentu. Sanoinkin Hieulle, että juuri tuollaisen haluaisin. Kun siinä vuorotellen ystävieni kanssa pidimme pentua sylissä, niin lupasi tarjoilija myydä koiran 5milj. dongilla. Kun tarjoilija yritti hieroa kauppoja, ystäväni kertoi hänellä olevan jo kaksi kissaa. ”Koira maistuu paljon paremmalle kuin kissa!” totesi tarjoilija.
Melko onnistuneesti karkoitti pienimmätkin joulumielen rippeet.
No, riisivelliä odotellessa uppoudun kotilieden joulunumeroon ja huomenna ostamaan (luomu)kinkkua. Eiköhän se tästä 
