Kirjoittanut suvituuli - torstai, joulukuu 22, 2011 - klo 07:28
Pakko nyt vähän oikaista omia kirjoituksiani, kun aiemmin sanoin ettei joulu näy täällä juuri mitenkään, lähinnä vain turistialueilla. Satuin eksymään eilen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, joulukadulle Phan Thietissä.
Ihmettelin, kun ei turisteja näkynyt missään ja piti vielä varmistaa aiemmin kuulemaani informaatioon vedoten, että onko nämä joulujutut siis vain turisteja varten. No eihän ne olleet. Alue oli katolilaisten asuttama ja heillä joulu kuuluu vuoden juhliin, ihan niin kuin meilläkin. Koko Phan Thiet ei siis ollut jouluvaloja täynnä, ainoastaan tämä alue, mutta toisin kun aikaisemmin kirjoitin, kyllä joulu näkyy myös joidenkin vietnamilaisten kotona. Internetin mukaan katolilaisia täällä on kuitenkin vain 6,7 %.
Koristelut olivat hyvin massiivisia, Jeesuksen syntymää kuvaavia rakennelmia. Joulun vietossa on uskonnolla paljon näkyvämpi merkitys kuin Suomessa.
Ostettiin myös sitä kinkkua ja pikkuinen kuusi vähän tunnelmaa tuomaan. Ja kyllä siis Joulun vietto Hieunkin perinteisiin kuuluu, etten minä väkisin sitä yritä tuputtaa. Jostain syystä hän nyt ei vaan ole kovin kiinnostunut koristeluista tai muusta hömpästä, taitaa olla ihan vaan näitä sukupuolieroja.
Ja joululahjaksi ostettiin toisillemme 9 euron kaulakorut.
Jouluherkuksi keksejä, jotka on valmistettu ”jostain perunan tapaisesta jutusta”. Mielestäni maku on verrattavissa suomalaisiin kaurakekseihin.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä ostoskärryyn päätyi vietnamin kielen oppikirja + cd. Ihan loistava! Kirjassa on tehtäviä, joita tehdään cd:n mukana. Nyt on odotukset korkealla, jospa vihdoin oppisi edes muutaman kunnon lauseen.
Kirjoittanut suvituuli - lauantai, joulukuu 17, 2011 - klo 07:09
Noniin, nyt on esteettömyystodistus ja muut paperit lähteneet Suomesta kohti oikeaa osoitetta. Kopiot leimautettiin ensin Vietnamin suurlähetystössä ja ennen ulkoministeriön leimoja piti kopiot todistaa oikeiksi maistraatin leimoilla. Paperit on lähetetty vähän turvallisemmalla postilla ja EHKÄ saapuvat viikon sisällä, mutta en nyt sitä uskalla ihan vielä lähteä juhlimaan. Superiso kiitos siskolleni, joka on näitä leimoja hankkinut juoksemalla virastosta toiseen! (Lupaan korvata kaiken vaivan!!!)
Nyt ollaan kyllä jo niin lähellä Joulua, että taitaa seuraava leimausprosessi alkaa joka tapauksessa vasta joulun jälkeen. Me vietetään joulua ilmeisesti täällä Muinessa ja mennään Hieun perheen luokse vasta uutenavuotena. Täällä menee tuo pyhien tärkeysjärjestys toisinpäin kuin Suomessa, eli uusivuosi on se kaikkein tärkein juhla ja siis Lunar kalenterin mukainen uusivuosi Têt, joka tällä kertaa on 23.1.2012. Uutenavuotena on enemmän perinteitä, kuten jokin riisistä ja lihasta valmistettu ruoka ja uudenvuoden aamuna vanhemmat antavat lapsilleen onnenrahaa. Ja tietysti juhlitaan monta päivää putkeen. Tuolloin suurin osa kaupoista ja ravintoloista on suljettu. Käsittääkseni kaupungeissa on enemmän sellaista festivaalimeininkiä. En tiedä miten juhlinta näkyy maaseudulla, mutta palaan asiaan sitten tammikuussa.
Joulun perinteeseen kuuluu ainoastaan joulukirkko, johon mekin osallistumme. N. 2 tuntia kestävä juttu, jossa esitetään elokuvaa uskonnollisista tapahtumista ja lauletaan…virsiä? Tapahtuma toteutetaan katolilaisessa kirkossa. Mitään herkku jouluruokia on siis meikäläisen turha odottaa, saati joululahjoja. Jos olen ymmärtänyt oikein, ei joulu näy perheissä juuri mitenkään. Tapana ei ole ostella lahjoja, eikä myöskään koristeita, kuulemma joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kaduilla sen sijaan koristelut näkyvät, mutta turistialueilla huomattavasti enemmän. Eilen kävimme Phan Thietissä ja siellä oli kadut koristeltu jouluvaloin ja putiikit myivät toinen toistaan välkkyvämpää tavaraa. Ja tämän tyylinen musiikki soi kaikkialla. Myös meillä kotona. Joulurauhaa! ♥
Phan Thietissä veimme puhelimeni korjaukseen ja piipahdimme lähistöllä olevaan konserttiin. Teltan täydeltä ihmisiä istumassa pikkujakkaroilla. Video on vähän huono, kun istuimme niin kaukana, mutta tässä pieni musiikkinäyte :
Ja tietty asianmukaiset eväät:
Pallukat ovat kananmunaa ja vihreiden nyyttien sisältö jäi arvoitukseksi, mutta jotain hyvää. Popcornit olivat hienoinen pettymys, kun ne olikin maustettu suolan sijaan sokerilla. Tai no ei se ihan sokerille maistunut, mutta makeita ne oli kuitenkin.
Olen muuten huomannut, että täällä alkaa olemaan aika siedettävä sää. Pari kuukautta sitten oli liian kuuma, sitten liian kylmä. Nyt rannalle tarkenee mennä ja siellä jopa viihtyy tovin ilman varjoakin. Tuuli vaan lisääntyy koko ajan, mikä on surffaajien unelma, mutta näin uimarille useimmiten pelottavan isot aallot. Jos äidin lähettämään 2009 vuoden kotiliesi-lehteen on uskominen, niin Phan Thietin rannalla aallot olisivat jonkin verran pienemmät. Se onkin seuraava päiväretken kohde. Täytyy käydä toteamassa, josko artikkelin lupaukset pitäisivät paikkansa.
”Meri on tyyni ja ilma tuoksuu eksoottiselta maustekasveilta. Aistit valpastuvat ja mieli rauhoittuu. On yksinkertaisesti liian kuuma kiireen pitämiseen. Kun istahtaa hotellin rantatuoliin, voi rauhassa vastaanottaa trooppisen kauneuden, kuulla aaltojen kuiskaukset, palmupuiden suhinan ja lintujen kutsuhuudot. Aurinko laskee joka ilta samaan paikkaan jättäen jälkeensä unohtumattoman iltaruskon noustaakseen aamulla täsmälleen samaan aikaan samasta paikasta.”
Sen enempää miettimättä lähdin yksin 3kk reppureissulle Aasiaan, täydellisen tietämättömänä siitä, miten suuren muutoksen elämääni kyseinen matka voi saada aikaan. Matka päättyi Vietnamiin, jossa tapasin nykyisen mieheni. Blogissa kirjoitan arjestamme Vietnamissa ja Suomessa. Kaikesta, mitä elämä tuo tullessaan.