Tag Archives: kulttuurierot

Mitä sinulle kuuluu? – Hyvää, kiitos! Entä sinulle?

Kirjoittanut suvituuli - keskiviikko, heinäkuu 25, 2012 - klo 16:32

Oli viikonloppuna niin mukavat hääjuhlat, että kuumehan siitä seurasi ja vihdoin on siis aikaa vähän päivitellä blogiakin.

Hieman viime postaukseen palatakseni. Ensinnäkin saimme laitettua sen oleskeluluvan haun alulle, joka olikin huomattavasti helpompi prosessi, kuin olin kuvitellut. Hakemus-lomakkeiden lisäksi tarvittiin ainoastaan avioliittotodistus, jonka kääntäminen englannin kielelle sujui Vietnamin suurlähetystössä yhdessä päivässä 2oe hintaan. Kaikki paperit jätimme virkailijalle, joka ei kysynyt oikeastaan yhtään mitään. Hän kirjasi tiedot ylös, otti passeistamme kopiot ja ilmoitti, että he ottavat yhteyttä, kun päätös on valmis. Seuraavana päivänä Hieu kävi vielä antamassa sormenjäljet oleskelulupakorttia varten, mutta siinä se sitten oli. Nyt on kuukausi lupaa odoteltu, saapi nähdä kauanko odottelu jatkuu..

Jalkapallojoukkue löytyi, jossa Hieu käy pelailemassa kerran viikossa ja suomen kielen kurssi alkoi viime maanantaina. Onneksi hän oli oppinut jo jonkin verran suomen kieltä ennen kurssia, sillä jostain syystä minä olin ymmärtänyt, että kurssi on aina maanantaisin ja torstaisin, mutta kun opettaja oli ensimmäisen tunnin päätteeksi sanonut, että ”nähdään huomenna”, oli Hieu havahtunut kysymään tarkemmin ja ilmeni, että kurssi onkin maanantaista torstaihin. Hups :) Noh, se olikin varsin iloinen yllätys, että saakin sitten vähän enemmän täytettä viikkoihin kun minäkin olen töissä ja kurssi kestää kerralla 3h 45min. Tässä onkin sitten oltu kirja kourassa myös kotonakin, illalla ennen nukkumaan menoa ja aamulla heti herätessä. Toivottavasti alkuinnostus jatkuu pidempäänkin ;) Tosi hyvin Hieu kyllä tuntuu oppivan ja tosiaan monet asiat hän osasikin jo ennen kurssia, mikä varmasti helpottaa alkuun pääsyä ja kun nopeasti oppii, niin pysyy innostuskin yllä. Kyllä me eilen illallakin kävimme vastavuoroisen keskustelun suomeksi, josta ilmeni mistä olemme kotoisin, minkä ikäisiä ja nimisiä olemme, miten nimemme kirjoitetaan ja että hyvää kuuluu. :D Siitä se lähtee.

Niin sukulaiset, kuin ystävätkin ovat ottaneet Hieun tosi hyvin vastaan ja hän tuntuu viihtyvän kaikkien seurassa :) Esimerkkinä voisin palata niihin viime lauantain hyvän ystäväni häihin, jossa oli yli 100 vierasta ja Hieu ei ollut aiemmin nähnyt heistä ketään hääparin lisäksi. Siellä hän kuitenkin jutteli milloin kenenkin kanssa, eikä paljon paikoillaan viihtynyt ja oli käynyt itse sopimassa ohjelman järjestäjän kanssa laulusta, jonka halusi esittää avioparille. Siinä hän sitten ensin piti pienen puheen ja lauloi sadalle silmäparille vietnamilaisen rakkauslaulun miksaajan auttamana, joka laittoi säestyksen tietokoneelta ja aina välissä tulkkasi laulunsanoja englanniksi. Lopuksi vielä sanoi selvällä suomen kielellä ”rakastan sinua ikuisesti”.

Kyllä tässä riittää tällaiselle perus suomiujolle ihmettelemistä :D

(Huom. puku päällä ja kravatti kaulassa alku vastusteluista huolimatta :D )

Tällaista siis täällä. Näyttää siltä, että taitaa seuraavat päivät kulua lähinnä keskittyen suomen kielen opiskeluun :)

11 kommenttia

”Erottele aina liha luusta ruokailuvälineillä ja jätä rauhaan se osa, mikä ei irtoa kauniisti.”

Kirjoittanut suvituuli - lauantai, huhtikuu 7, 2012 - klo 08:24

Nyt kun se oletettu muutto alkaa lähestymään, alkaa Hieunkin mielenkiinto Suomea kohtaan heräilemään ja puheeksi ovat tulleet erinäiset asiat, mitä se oikeastaan käytännössä tarkoittaa. Sitä kautta minulle on alkanut valkenemaan, kuinka suuri muutos se hänelle tulee olemaan.

Meillä on kesällä tiedossa ainakin yhdet häät ja ristiäiset, saattaa olla myös muutamia syntymäpäiviä ja muita juhlia. Satuin sitten tuossa ajattelemaan ääneen, että meidän täytyy ostaa Hieulle puku. ”No eihän tarvi” oli ensimmäinen kommentti. ”Miksi en voi mennä farkuissa?” No et voi, pitää olla koko setti, takki, housut ja kauluspaita. ”Miksi?” ”Koska niin nyt vain kuuluu tehdä.” ”Kuka niin sanoo?” ”No en minä tiedä.” ”Mitään kravattia en ainakaan käytä” ”Käytäthän!” ”No enhän käytä!” Huoh…”Meillä nyt on sellainen etiketti, niin kuin kirjoittamattomia sääntöjä, joita vain kuuluu noudattaa…” Aha, just joo.

Toinen kysymyksiä herättänyt asia on ruoka. Se kun on Hieulle hyvinkin tärkeä asia. Aina pitää olla kunnollista ruokaa ja sitä tulee olla riittävästi. Niin kuin hän on itse asian ilmaissut, jos yhtenä päivänä ei saa riisiä, tuntuu kuin ei olisi syönyt viikkoon. ”Mitä Suomessa syömme” ja ”tulenko siitä täyteen” ovat yleisimmät kysymykset. Siihen tosin on ollut helppo vastata, ettei minua haittaa ollenkaan vaikka söisimme vietnamilaista ruokaa joka päivä. Juhlat ja erilaiset kyläilyt ovatkin sitten eriasia ja niistä puhuttaessa ensimmäinen kysymys onkin ”mitä siellä syödään?” Koita siinä nyt sitten selittää suolaisista ja makeista piirakoista, kun toinen tinkaa saako siellä lihaa ja riisiä.

Kyllähän kaiken varmasti oppii pikkuhiljaa, mutta se tietää minulle vähän töitä ja ongelmia sen suhteen, kun ainoa perusteluni on ”koska niin nyt vain kuuluu tehdä”, ei kuulosta kovin vakuuttavalta. Googlettelin sanaa etiketti, jotta löytäisin jotain järkeviä perusteluja ja törmäsin tähän. Kaikki, mitkä minulle noista ovat itsestäänselvyyksiä, eivät todellakaan ole täällä. Että kyllä siihen kaikkien kummien tapojen opetteluun taitaa mennä tovi jos toinenkin. ;)

Meillä on sattuneista syistä tällä hetkellä osat hieman vaihtuneet, nykään minä käyn töissä ja Hieu viettää suurimman osan ajastaan kotona. Aika kuluu siis lähinnä tv:n ja netin ääressä ja ruoka on valmiina, kun tulen töistä kotiin. Pari päivää sitten olimme menossa nukkumaan, kun Hieulta tuli kysymys ”mitä minä teen Suomessa, kun sinä menet töihin?” Vastasin vain, että samaa kuin nykyään. Sitä seurasi toiveikas kysymys: ”Voinko mennä ulos?” ”Heh, no tottakai voit, luuletko että lukitsen sinut sisään?” Siitä levinnyt hymy kielinee siitä, että olen tainnut vähän liikaa pelotella Helsingissä piilevistä vaaroista. ;) Pakko silti oli vähän jatkaa kiusaamista ”Mutta älä sitten eksy.” ”No en minä mitään eksy.” ”Kyllä voit eksyä, meillä on sellainen paitakin, missä lukee Lost in Helsinki”. On on ja vielä kovin sekavan metrokartan kera.

Oh my, hiljaa hyvä tulee. ♥

2 kommenttia

Sitä sun tätä

Kirjoittanut suvituuli - keskiviikko, tammikuu 18, 2012 - klo 12:50

Heti alkuun täytyy kertoa uudesta rakkaudestani ja syvästä ystävyyssuhteesta, joka on yllättäen tässä parin päivän aikana muodostunut.

Naapurin koiranpentu, voi miten se voikaan olla niin ihanan suloinen ja halittava. Olen laittanut siitä jo yhden kuvan aiemminkin, mutta emme varsinaisesti ole ystävystyneet vasta kun nyt :)

Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä iltana istuskelimme kuistilla ja pentu juoksenteli meitä tapaamaan. Raukalla ei ollut tarjolla vettä, eikä oikeastaan mitään muutakaan ja sitä pidetään ulkona ympäri vuorokauden. Pitihän minun sitten laittaa sille kipollinen vettä ja hakea pari leipäpalaa(vaikka ei sitä nyt ihan nälässä kuitenkaan taideta pitää). Siitä lähtien olemmekin nähneet toisemme leikin merkeissä joka ilta(naapurin perheen ollessa nukkumassa, kun päiväsaikaan pennulla on ihan riittävästi puuhaa lasten toimesta). Ulos mennessäni ei tarvitse tehdä kuin pieni äänimerkki ja johan sieltä juostaan häntä heiluen suoraan syliin ♥ Eikä sillä ollut edes yhtään lelua, niin asian ajaa vallan mainiosti sukka, johon tein pari solmua.

Eilen illalla en malttanut mennä nukkumaan, kun eihän toista nyt vaan voi jättää oven taakse lelu suussa ja silmissä ”leikkittäis nyt vähän vielä” -katse. Ja tänä aamuna Hieu lähti töihin poikkeuksellisesti jo klo 05.30, niin pakkohan oli siinäkin välissä nousta antamaan pikku rapsutukset koiralle.

Käytiin tosiaan viime viikolla siellä haastattelussa ja hyvin meni. Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko paperisodan aikana tuntui, että tehdään jotain järkevää. Useimmiten virkailijoiden tieto on hyvin puutteellista, käytös töykeää(näin suomalaisen näkökulmasta) ja ajoittain voidaan puhua melkeinpä suoranaisesta v*******sta. Mutta nyt haastattelija oli oikein fiksun oloinen mukava herra, joka huonosti kykeni pidättelemään hymyjä, vaikka kuinka yritti näyttää tuimalta. Sama herra haastatteli meitä molempia, ensin Hieuta ja sitten minua ja samalla kirjoitti kaikki kysymykset ja vastaukset koneelle. 35euron maksusta sain käyttööni englanninkielisen tulkin. Aluksi tulkin piti olla suomenkielinen, jota ei sitten yllättäen löytynytkään. Kysymykset koskivat lähinnä missä, miten ja milloin olemme tavanneet, joitakin kysymyksiä Hieun perheestä, kuten äidin ja isän nimet ja ammatit sekä kuinka monta lasta jne. Kysyttiin, onko naimisiinmeno oma valintani vai painostaako joku, sekä miksi mielestäni Hieu haluaa tulla Suomeen (no mielumminhan hänen mielestään jäisimme tänne :D ). Sitten jotain kulttuurieroista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kysymyksiin oli helppo vastata ja vastaukset olivat yhteneväisiä, joten selvisimme kunnialla. Ainoa kysymys mihin Hieu ei osannut vastata oli, kun kysyttiin isäni nimi. Siihenkin haastattelija kuitenkin vain naurahti, kun Hieu sanoi nimen olevan niin vaikea, ettei voi muistaa.

Seuraavan kerran menemme ministeriöön siis 16.2 ja todella toivon, että vain kirjoitamme nimet paperiin ja tämä touhu olisi vihdoin ohi. Tai no, alkaahan sitten vasta se virallistaminen Suomessa, mutta jotenkin jaksan uskoa, että se sujuu hieman kivuttomammin. Ainoa asia, mikä tässä nyt ihan tosissaan alkaa kuumottelemaan, on se oleskelulupa. Eihän meillä oikeasti tule olemaan kuin n. 2kk aikaa saada se, ja ken tietää, kuinka realistinen ajatus se sitten on.

Täytyy sanoa, että kyllä tämä ulkomaalaisen tyttöystävänä ja tulevana puolisona oleminen tuo ihan omat haasteensa tähän elämään. Sen lisäksi, että yritämme sovittaa kahta kulttuuria normaaliin arkipäivään ja toinen joutuu jokatapauksessa aika rankasti mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin on tämä toinen puoli. Paperien pyörittely ei suinkaan lopu siihen, että saadaan tämä naimisiinmeno, sen virallistaminen, sekä oleskeluluvan haku päätökseen. Suomeen päästyämme pitää Hieulle hankkia henkilötunnus, kela-kortti, verokortti, pankkitili ja puhelinnumero. Sen jälkeen pistäytyä työvoimatoimistoon ja laittaa kotoutumis-suunnitelma alulle. Mutta onneksi tätä kaikkea varten on loistava sivusto infopankki.fi, jonka olemassa olosta en hämmästyksekseni ole tiennyt mitään. Sivustolla kerrotaan hyvin kattavasti kaikki, mitä tulee tietää Suomeen muuttaessa. Kerrotaan mm. tapakulttuurista ja hyvät muistilistat, mitä ja missä pitää milloinkin tehdä. Koko sivusto on käännettävissä englannin lisäksi monelle muulle kielelle ja joitakin esitteitä saa ladattua vieläkin useammalla kielellä. Esimerkiksi vietnamin kielellä löytyi esite, jossa on todella hyvin kerrottu KELA:n palveluista, koulutusjärjestelmästä, terveydenhuollosta, työelämästä, lasten päivähoidosta ja kasvatuksesta jne jne. Eli pääpiirteittäin, miten koko yhteiskunta toimii. Varovasti ehdin jo sanomaan Hieulle, että tämä nyt on vähän tylsää tekstiä, mutta…. Samalla toivoen, että hän jaksaisi lukea edes osan. Ja olinpas aliarvioinut hänen kiinnostuksensa. Yhdeltä istumalta luki koko esitteen ja ilmeisesti vielä sana sanalta. Todella hyvä, niin ei tule sitten kaikki asiat niin yllätyksenä ja varsinkaan se, kun aletaan ravaamaan virastosta toiseen.

Sitten löysin vielä muutaman suomalaista kulttuuria kuvaavan asian, jotka käänsin Hieulle, sillä monet niistä on täällä ihan päinvastoin (alkaahan niitä kulttuurieroja pikkuhiljaa löytymään).

♦ Täsmällisyys on Suomessa hyvin tärkeää. Älä myöhästy tapaamisesta, koska se on hyvin epäkohteliasta Suomessa. Ole ajoissa! (Tästä on taidettu muutaman kerran keskustella).

♦ Älä korota ääntäsi, kun puhut suomalaiselle, varsinkaan julkisilla paikoilla! Liian kova äänenkäyttö katsotaan epäkohteliaaksi, koska suomalainen itse on rauhallinen. (Löytyy kyllä Suomessakin poikkeuksia, mutta täällä ei esim. haittaa vaikka koko kylä kuulisi ihmisten välistä riitelyä. Juuri yksi päivä torilla kaksi naista huusi toisilleen pääpunaisina ja muut seurasivat vieressä. Mistä lie tappelivat).

♦ Jos vierailet suomalaisten ystävien luona, ilmoita siitä etukäteen. Yksityisyys on suomalaiselle tärkeää. (Tarkoittaen mielellään enemmän, kuin 3 minuuttia etukäteen).

♦ Älä unohda kiittää pöydästä noustessasi, jos olet ruokavieraana. (olen todennut olevani ainoa, joka näin toimii).

♦ Älä ihmettele, jos bussissa ei kukaan tule istumaan viereesi. Muista taas yksityisyys! (No tämä nyt on ehkä vähän hölmö tapa).

♦ Epärehellisyys on suomalaiselle paheista pahin. (Ni! Että sais täälläkin myydä ne hedelmät oikeaan hintaan).

♦ Suomalaisella saunaan menolla, vaikkakin ilman vaatteita, ei ole mitään tekemistä seksin kanssa – sauna on suomalaiselle pyhä paikka. (Heh).

♦ Muista kunnioittaa luontoa, kun liikut siellä. Luonto on lähellä suomalaisen sydäntä. (Ainakin roskaamisen osalta on täällä kunnioitus kaukana).

♦ Suomalainen yhteiskunta on hyvin järjestäytynyt. Muista järjestys myös jonoissa! (Oman vuoron odottaminen on täällä ilmeisen outo käsite. Kiilataan, minkä keritään, vaikka ihan kaupassa, kun yrittää hakea hintatarraa kasviksille).

Löytyipä vietnamin kielellä vielä esite miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaikka eipä se meidän suhteessa oikeastaan ole tuottanut ongelmia. Täälläkin ainakin nuoremmassa sukupolvessa on jo varsin tavallista, että molemmilla on koulutus sekä työpaikka. Varsinkin kaupungeissa usein lapsiperheissäkin myös äiti käy työssä ja lapset ovat isovanhempien hoidossa tai mikäli rahat riittävät, niin päiväkodissa. Tai päiväkotia kutsutaan kouluksi ja sinne voi lapsen laittaa aikaisintaan 2vuotiaana.

Nyt taisi tulla jo riittävästi toisiinsa liittymätöntä höpinää, joten olkoon tämä nyt tässä, ennen kuin karkaa ihan käsistä. Mielessä oli kirjoitella muutama vinkki Vietnamiin(ja Mui Neen) matkustaville, mutta jätetään ne nyt seuraavaan kertaan.

Heippa! :)

p.s. Näin ekaa kertaa, kuinka mangoja kerätään puusta. Hetkeä aiemmin miespuolinen kiipesi ei niin turvallisen näköisiä bambutikkaita pitkin puuhun ja jatkoi oksalta oksalle vielä ylemmäksi ja tiputteli mangoja haaviin.

8 kommenttia

Ajatuksia parisuhteesta

Kirjoittanut suvituuli - sunnuntai, joulukuu 11, 2011 - klo 13:39

Olen viime aikoina miettinyt kulttuuriin liittyviä juttuja parisuhteessa, voiko suhde ikinä toimia jos osapuolet ovat kasvaneet täysin erilaisessa ympäristössä? Koko sana kulttuuri tuntuu olevan itselleni jotenkin vaikea ymmärtää tai lähinnä se, miten erottaa kulttuuri ja ihmisen persoonallisuus?

Toki monet asiat tehdään eri tavalla, joka maassa ovat omat perinteensä jne. Mutta jos puhutaan henkisestä puolesta, miesten ja naisten välisistä rooleista parisuhteessa ja yleensäkin se, miten elää parisuhteessa, jotta molemmat olisivat onnellisia. Oman kokemukseni perusteella ainakaan suomi-vietnam parisuhde ei juurikaan eroa suomi-suomi suhteesta. Tai ainakin tuntuu vaikealta keksiä jokin eroavaisuus, joka johtuisi ainoastaan siitä, että olemme syntyneet eri maissa. Tottakai meilläkin on erimielisyyksiä monestakin asiasta, mutta en minä tiedä ovatko kaikki vietnamilaiset hänen kanssaan samaa mieltä tai kaikki suomalaiset minun kanssani samaa mieltä.

Voi olla, että suomalainen ja vietnamilainen kulttuuri ovat niin lähellä toisiaan, että mitään eroa on vaikea huomata. Ja toisaalta suomessakin parisuhteet eroavat välillä toisistaan kuin yö ja päivä, niin millä perusteella voisin yleistää eri maista saapuvien parisuhteen. Mielikuvat, mitä minulla on parisuhteesta joissakin maissa, perustuvat usein uskontoon. Täällä taas 80%:lla ihmistä ei ole uskontoa ollenkaan.

Googlaamalla löytyy netistä joitakin sivuja, joissa kuvataan vietnamilaista parisuhdetta ja tähän mennessä yksikään ei ainakaan minun kohdallani ole pitänyt paikkaansa. Toki kyseiset asiat ovat saattaneet pitää paikkansa 50  vuotta sitten, mutta harvemmin nykyään. Joka kerta kun löydän jotain kyseenalaista tekstiä parisuhteesta tai avioliitosta, niin mainitsen asiasta Hieulle, joka lähes poikkeuksetta luo minuun säälivän ei helv***i – katseen ja huokaisee ”me eletään 2000 lukua.” Jossain keskustelupalstalla törmää mitä kummallisimpiin keskusteluihin aiheesta vietnamilainen poikaystävä. Mm. joku kysyi ”pettääkö vietnamilainen mies?” Siihen nyt on ihan yhtä helppo vastata, kuin kysymykseen ”pettääkö suomalainen mies?”

Tähän mennessä ainoa asia mikä vietnamilaisessa kulttuurissa heijastaa myös meidän parisuhteeseen on se aika-käsitys. Tai siis sen puute. Aikaisemmin kirjoitin siitä, kuinka klo 15 saattaa ollakin kello 18 jne. Sama pätee myös meidän keskinäisessä suhteessa. Pakko kyllä myöntää, että alkuasetelmasta pientä harjaantumista on tapahtunut, kun muutaman kerran olen koittanut selittää, että ystäviensä kanssa voi toimia miten haluaa, mutta minun kohdallani klo 15 pitäisi olla viimeistään klo 16 ja jos ei ole, niin ilmoita! Ei hän sitä kyllä vieläkään täysin ymmärrä, että miksi niin pitäisi toimia, koska minä voin tehdä ihan mitä huvittaa piittaamatta siitä, koska hän tulee kotiin tai koska meidän pitäisi lähteä jonnekin. Minusta se nyt vain on äärimmäisen ärsyttävää, että en tiedä tapahtuuko jokin 5 minuutin kuluttua vai 3 tunnin päästä. Yksi esimerkki oli, kun Hieu käväisi Nha Trangissa ja hän sanoi tulevansa lauantaina klo 14. Minä ajattelin että on kivempi tulla kotiin, kun vähän siivoilin ja laitoin musiikkia soimaa. Koko ajan tarkkailin, että ehdin tekemään kaiken ennen  klo 14. Kävin ostamassa mangoa ja vesimelonia, jotka palastelin lautaselle. Sitten vain odottelin. Klo tuli 14.15.. 14.30.. 14.45.. Ajattelin bussin olevan myöhässä ja klo 15 kyselin viestillä, missä hän on. Takaisin tuli ”Myöhästyin aamulla bussista, tulen yöllä 01.30.” Ja sitten piti taas laskea sataan. Myöhemmin keskustelimme aiheesta ja Hieu oli ihan vilpittömästi sitä mieltä, ettei hän kuvitellut sen olevan mitenkään tärkeää, eikä ennenkään ole tottunut tuollaisia ilmoittelemaan. Siis en minä tiedä, onko tämä nyt joku minun oma juttuni, mutta itselleni ei olisi tullut mieleenikään olla ilmoittamatta.

Toisaalta taas varmasti Suomestakin löytyy miehiä, jotka toimivat samalla tavalla tai sitten Vietnamista miehiä, jotka toimivat toisin. Mutta eipä tuokaan nyt mitään kovin katastrofaalista ole(eipä?), ehkä lähinnä tottumiskysymys. Mietiskelyni kulttuurieroista ei siis ole tuottanut minkäänlaista tulosta. Tai sitten tulos on, ettei niitä ole. Ehkäpä aika näyttää..

Ja muuten, Hieu sopi pomonsa kanssa, että tästä lähin menee töihin aamulla vähän aikaisemmin ja tulee kotiin jo iltapäivästä. Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun töissä ei tarvitsekaan olla klo 10-22. Wuhuu!! :)

4 kommenttia