Tänään suurlähetystöstä soitettiin Hieulle ja viisumi on myönnetty!! Enää pitää vain hommata matkavakuutus, mutta kyllä se sitten ihan oikeasti sieltä tulee. ♥
Nyt ei ole mitään muuta sanottavaa, oli vaan pakko heti päästä raportoimaan 
Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥
Blogi on niin sanotusti ollut pienellä tauolla, tarkoitukseni ei siis ole lopettaa kirjoittelua täällä Suomen päässä, mutta aika on lähinnä kulunut asettumiseen uuteen arkeen. Vaikka se alkuperäinen asunto meni sivu suun, niin sain kuitenkin heti uuden ja viikonloppu meni Helsinkiin muuttaessa. Nyt aika kuluukin töiden lisäksi siihen, että saa kaiken paikoilleen ja kodin tuntumaan kodilta. Viisumipäätöstä edelleen odottelemme, mistään ei ole kuulunut mitään. Epätoivoon ei kuitenkaan vielä ole syytä vaipua, mutta kyllä viimeistään parin viikon päästä täytyy ottaa yhteyttä konsulaattiin ja kysellä, missä mennään. Heillähän on sääntönä, että päätökset tulee tehdä 15 päivän kuluessa tai erityistapauksissa 30 tai viimeistään 60 päivän kuluessa. En nyt tiedä sitten millä perusteella me olisimme jotenkin erityistapaus.. Mutta odotellaan nyt vielä rauhassa hetki.
Tässä odotellessa onkin ihanan mieltä piristävää ottaa vastaan Katalta saama Rakkautta on- haaste, jossa tulee listata rakkaudesta kertovia arkielämän asioita. Haasteen rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, lapsia, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseä kohtaan, eivätkä kaipaa sen kummempaa selittelyä.
Rakkautta on…
… kun mies tulee kesken työpäivän pelastamaan gekkovauvan kiipelistä, kun itse ei siinä onnistu.
… tv-ohjelman valinta sen mukaan, mitä toinen haluaa katsoa.
… tien ylittäminen käsi kädessä.
… ystävät jotka ovat lähellä, vaikka asuisit toisella puolella maapalloa.
… tuntea kuuluvansa perheeseen ilman yhteistä kieltä.
… muuttoapu.
… valmiiksi ostetut lempiruuat.
… rakkaus, joka kestää tuhansien kilometrien välimatkan
… odottaa toista vaikka maailman tappiin asti ♥
Kyllähän näitä keksisi, mutta laitetaan haaste eteenpäin Sannalle ja Sarrrrille!
Kirjoita kommentti
Tämä Suomeen paluu on yhtä syömistä. Se on jännää, miten maailmalla melkein suurin kaipuu keskittyy ruokaan ja täällä on sitten heti saatava kaikkea, josta seuraa 24h ähky. Koko ajan väsyttää, mutta untakin tärkeämpää on saada niitä lihapullia, ruisleipää, juustoa, maitoa, lakritsijäätelöä, juustonaksuja, karjalanpiirakoita, lohikeitto, persikkarahkaa ym kaikkea, mitä en ole vielä ehtinyt maistaa (näitä ed. mainittua on siis jo syöty ja olen ollut Suomessa reilu vuorokauden..) Ainiin ja tietysti munkkeja, nakkeja ja perunasalaattia.. Tuleepahan takaisin ne pari kiloa, jotka Vietnamissa ollessa vahingossa menetin
Täällä näyttää kesä olevan vielä jonkun matkan päässä, eikä se +15 ihan niin lämpimältä tunnukaan, kuin kuvittelin. Varsinkin aamuisin on k y l m ä…. Äkkiä saisi myös lehdet tulla puihin. Näyttää vähän ankealta, kun kaikki on jotenkin ihan ruskeeta. Ei kasva ananasta omassa pihassa 
No, ei saa valittaa, kyllä kaikkeen taas tottuu. Ja kohtahan on oikeasti kesä, se vasta on parasta. Mistään vaan on vaikea ihan täysillä nauttia ennen kuin Hieu on täällä. Mitään ei ole vielä kuulunut ja koko ajan mietityttää, että kuinkahan kauan tässä oikein joutuu odottamaan. Kaiken lisäksi oli meidän kämppäkin annettu jollekin muulle erinäisten sekaannusten vuoksi ja nyt sitten odottelen myös uutta asuntoa. Voi sitä onnen päivää, kun nämä asiat tästä järjestyvät.
Mutta reissu uupumus painaa edelleen sen verran, että postaus saa nyt olla vähän tynkä ja painun tästä pehkuihin. Ennen sitä taidan kuitenkin syödä vielä pari karjalanpiirakkaa
3 kommenttia
Edelleen odotellaan.. Puuttuvat liitteet ovat nyt saavuttaneet suurlähetystön ja parin sähköpostin ja puhelun jälkeen tilanne on se, että luvattiin soittaa “niin pian kuin mahdollista.” Ei voi kun toivoa, että seuraavassa puhelussa olisi jo kyse itse päätöksestä. Ainakaan samaan aikaan emme pääse tulemaan. Minulla lähtee lento maanantaina ja Hieu puolestaan jää odottamaan viisumin ratkaisua. Maanantaina on Etelä-Vietnamin itsenäisyyspäivä ja tiistaina vappu, joten suurlähetystö on avoinna seuraavan kerran keskiviikkona, ennen sitä siis ei ainakaan tapahdu mitään.
Paluu Suomeen on tottakai hyvä ja iloinen asia, mutta olisin toivonut saavani jakaa sen riemun Hieun kanssa ilman mitään tunnelmaa varjostavia tekijöitä. Odotukset ovat silti korkealla, ettei meidän kovin kauaa tarvitsisi odotella ja Hieukin pääsisi nauttimaan Suomen keväästä.
Täällä sää on jo todella kuuma ja ukkosmyrkyt ovat valloillaan iltaisin. Nha Trangissa lämpömittari näytti +35 klo 18 illalla, en halua edes tietää paljonko on silloin, kun aurinko paistaa. Ehdin minä kyllä varmasti ikävöimään kuumuutta vielä monta kertaa, mutta on se +15 ihanaa vaihtelua.
Näihin tunnelmiin (valitettavasti) päätän Vietnamin matkani ja palaan asiaan seuraavan kerran Suomesta, kunhan olen ahtanut itseni täyteen ruisleipää ja mummon lihapullia. Kohta nähdään kamut! ♥
2 kommenttiaEi tästä nyt tule taas yhtään mitään. Suurlähetystö pyytää lisäselvityksiä rahavaroista, eikä meillä ole yhtään mitään dokumenttia annettavaksi. Olemme muutenkin eläneet viime ajat todellisella minibudjetilla ja pystymme todistamaan kuinka elämme ensimmäisen kuukauden, kunnes alan saamaan normaalia palkkaa. Mutta ei se riitä. Pitäisi olla rahat koko 3kk ajaksi ja kaiken lisäksi 30e päivä. Suurlähetystössä kyllä pitäisi olla tiedossa, että Hieu ei asu hotellissa, emmekä todellakaan käytä pelkkään ruokaan 30e/pvä. Ilmeisesti he olisivat tyytyväisiä, mikäli toimittaisimme Hieun tiliotteen sisältäen lähes 3000e. Näissä olosuhteissa ajatus on täysin mahdoton. Ottaen huomioon, että paikalliset ostavat innoissaan lottoa, jossa päävoitto on 4000e.
Ensinnäkään en ymmärrä sitä, että kun jätimme viisumihakemuksen kaikkine liitteineen vietnamilaiselle virkailijalle, meidän tuli odottaa sen aika, että hän esittelee paperit suomalaisille virkailijoille. Tämän jälkeen hän tuli kertomaan, että paperit on otettu vastaan ja hyväksytty, soitamme kun päätös on valmis. Niin miksi ihmeessä heidän piti pantata papereita viikko ja sitten vasta ilmoittaa ettei kaikki olekaan ok. Vaikka jostain keksisimmekin jonkun dokumentin heille, tuskin aikaa on enää tarpeeksi, jotta pääsisimme tulemaan samaan aikaan. Ja viimeksi kun he ilmoittivat siitä, että minulla tulee olla osoite ja jos pystyisin tämän todistamaan, niin sen jälkeen kaikki asiat olisivat hoidossa. Yritin eilen sähköpostilla tiedustella, pitääkö tässä tapauksessa osoittaa todella 30e/pvä, mutta kukaan ei enää vastannut. Nyt on sitten viikonloppu ja aikaisintaan maanantaina saamme lisätietoja. Jos jollain lukijalla on kokemuksia, että minkälainen dokumentti/summa heitä tyydyttäisi, otan neuvot ilolla vastaan.
Tämä koko paperisota on alusta asti ollut niin turhauttavaa, kun aina jokin on pielessä vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaikki mahdollisimman oikein ja vähän ylimääräistäkin. Mitään muuta en pyydä kuin, että saisin elää mieheni kanssa normaalia perhe-elämää. Ei pieni ihminen voi ymmärtää, kuinka jollain tässä maailmassa voi olla valta se estää tai ainakin yrittää tehdä se mahdollisimman vaikeaksi saavuttaa.
Lempi lauseeni on, että kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. En vaan tajua, mikä ihmeen tarkoitus silläkin on, että pitää laittaa kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat siihen, että saan elää kenen kanssa haluan.
Tiedän, että valitettavan monella on asiat vielä huonomminkin, kunhan nyt teki mieli avautua. Uskon myös, että kaikki menee lopulta hyvin, kunhan vain jaksaa odottaa. Mutta kun en minä jaksa. Tai jaksaisin ehkä odottaa, mutta ei kiitos enää mitään lisädokumentteja. Ei jaksa yhtäkään virastoa tai leimaamista. Senkin jälkeen jotain taas kuitenkin puuttuu. Sitten pitää taas vähän odottaa, sen jälkeen odotetaan vähän lisää.
Niin kai se on, että odotus palkitaan.
16 kommenttia
