USA Roadtrip – Yosemiteen ja kiertotietä ohi

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään oli aika mahtava päivä! Lähdimme aamuvarhain ajelemaan San Franciscosta kohti Yosemitea, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Kansallispuisto on kooltaan 3 081 km² ja yltää yltää yli Sierra Nevadan vuoriston läntisen osan. Puiston alueesta 94% on erämaata. Yosemitessa vierailee noin neljä miljoonaa ihmistä vuosittain.

Oli hyvä, kun lähdimme liikkeelle ajoissa. Nyt ei ollut vielä kauheasti muuta liikennettä ja oli kohtuullisen helppoa siirtyä rampeille. Välillä meni pikkuisen viimetinkaan kaistojen vaihtaminen, sillä navigaattori ei pysynyt kauhean hyvin vauhdissa mukana. Suunnitelmamme oli ajaa tänään kohtuullinen matka ja olla ajoissa jo seuraavassa majapaikassa.

Matka meni mukavasti. Pysähdyimme matkalla ostamaan tienvarsikojusta kirsikoita. Näimme myös kaukaa metsäpalojen savua ja ajoimme palaneiden alueiden ohi. Paloja on viime aikoina ollut kuumasta ja kuivasta säästä johtuen lukuisia. Pysähdyimme välillä pieneen kaupunkiin syömään, ruokapaikkana toimi Iron Door Saloon, joka ravintolan mainoksen mukaan oli Kalifornian vanhin saluuna. Saluuna oli sisustettu mm. sarvipäillä ja katto oli täynnä dollarin seteleitä.

Kun pääsimme lähelle Yosemiten portteja, matka hidastui lähes pysähdyksiin. Jonot olivat kilometrien pituiset ja jonotuksen teki tuskaiseksi se, ettemme tienneet kuinka pitkä matka porteille on. Lopulta portit alkoivat näkyä ja maksoimme puiston sisäänpääsymaksun, joka oli n. 30 dollaria autolta.

Kun olimme ajelleet puistossa kymmenen kilometrin verran tuli vastaan kyltti, joka kertoi, että vuoriston läpi kulkeva tie onkin suljettu. Nuo vuoristotiethän ovat talvisin suljettuna ja aukeavat kesällä. Nyt ilmeisesti sulavat lumet aiheuttivat tulvaa tms. ja siksi tie oli kiinni. Aloimme katsoa kartasta kiertotietä ja huomasimme, että millään pienellä kiertämisellä emme selviä. Kiertotielle tuli mittaa n. seitsemän ylimääräisen tunnin ajon verran. Pääsimme ajelemaan jylhiä maisemia lumihuippujen keskellä, 2,7 km korkeudessa. Näimme lumen lisäksi eläimiä, orava, kauriita ja kojootti ilahduttivat matkaamme.

Matkalla eräs joki tulvi tielle. Onneksi saimme tulvapaikan autolla ylitettyä ja muita ikäviä yllätyksiä ei enää tullut. Pääsimme illalla perille Bridgeportiin, jossa meillä oli yhden yön pysähdys joenrantamökissä. Kävimme vielä illalla majoituskaupunkimme pienessä keskustassa. Siellä oli jokin tapahtuma käynnissä, livemusiikkia sekä muutakin hulinaa. Paikallinen seriffi antoi pikkumiehelle oman seriffin tähti -tarran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *