Throwback to Iceland – Ring Road ’14

Lähdettiin Islantiin hiukan yli viikon road tripille kaverin kanssa elokuussa 2014. Se tapahtui aika ex tempore, kun yhteinen loma-aika löytyi, mutta Islannista oltiin molemmat haaveiltu jo pitkään. Itseasiassa juurikin Islannin matkasta olen kirjoittanut ensimmäiset blogipostaukseni, kuitenkin Blogspotin puolelle, joka ei ole enää auki ja en saanut aikanaan aikaiseksi siirtää postauksia tänne. Kuitenkin, näihin muistoihin ja maisemiin on aina ilo palata. Tähän kerätty nyt siis kohokohtia seitsemän päivän reissusta Islannissa.

Ready, set, go!

Aloitettiin meidän reissu luonnollisestikin Keflavikista, mistä jatkettiin auto alla kohti etelärannikkoa Jökulsarlonin jäätikkölaguunia kohti. Jäätikkölaguunikierroksen jälkeen suuntana oli itävuoristo, vasemmalla huikea vuoriseinämä ja oikealla avomeri.

Yövyttiin yksi yö Seydisfjodurin kylässä, minne saapuminen vuorten päällä olevien järvien läpi oli aikamoinen elämys. Tämän jälkeen jatkettiin Myvatniin päin ja pysähdyttiin myös Husavikissa katsomassa valaita. Reykjavikissa oltiin sitten yksi yö, minkä jälkeen lennettiin kotiin. Voin muuten kertoa, että lentomatka tapahtui krapulassa ja erittäin väsyneenä, nimittäin oltiin oltu ulkona juhlimassa edellisenä yönä mun synttäreitä ja takana oli noin 2 tuntia kännistä unta ennen kentälle lähtöä. No mutta, siitäkin selvittiin, joskaan en tiedä miten olisin selvinnyt kotiin asti ilman Camia, kun nuokuin bussissa ja kentällä minkä kerkesin.

Islannissa rakastuin loputtomiin vesiputouksiin, liplattaviin puroihin, laavan peittämiin kenttiin ja ihmisten avoimuuteen. Islannissa jotenkin on läsnä koko ajan se luonnon ainutlaatuisuus ja värikkyys, mutta silti sen karu luonne tulee esiin tuulen, kylmyyden ja sateiden kautta. Oltiin varattu Ring Roadin kiertämiseen kuusi yötä, joista kaikki nukuttiin teltassa leirintäalueilla. Oli myös pientä luksusta käydä melkein joka aamu lämpimässä altaassa paikallisessa uimahallissa uimassa ja pesulla, mitä suosittelen ehdottomasti käyttämään.

Islannissa kaikki puhuvat tosi hyvää englantia, vähän niinkuin Suomessakin kun muut eivät paikallista kieltä puhu, joten kielimuuria ei ainakaan tarvitse pelätä. Muutenkin paikalliset ovat tottuneet turisteihin, onhan se Islannin pääelinkeino kalastuksen lisäksi, joten he auttavat mielellään. Käytiin muutamia tosi mielenkiintosia ja hauskoja keskusteluja paikallisten kanssa ja oli myös todella jännä nähdä kuinka erilaista arki on maassa, missä asuu yli 300 000 väestötiheytenä 3,1 asukasta per neliökilometri.

Islanti oli kaikin puolin aivan mieletön kokemus: ainutlaatuista luontoa, ystävällisiä ihmisiä ja eläinkavereita matkan varrella. Hampaankoloon jäi vielä Fjords sekä sisämaa. Myös Reykjavikissa olisi kiva viettää enemmän aikaa seuraavalla kerralla. Suosittelen siis ketä tahansa, jota tuo upea pohjoinen maa hiukankin kiinnostaa, tai vaikka ei edes kiinnostaisi, niin buukkaamaan liput! Kuulemma heinä-elokuu ovat parasta matkustusaikaa, mutta eiköhän Islanti ole upea kokemus minä vuodenaikana tahansa.

Osa näistä kuvista ei ole muuten ottamiani, vaan ystäväni Camillan. Mulla ei tuolloin ollut vielä kunnon kameraa vaan perus digipokkarilla mentiin, joten otettu hiukan kuvia lainaksi. Tässä huomasi varmaan aika selkeästi mitkä oli niitä lainattuja kuvia.. Oli aika hauska katsoa niitä kuvia, kun kuvan laatu on paljon heikompi. Onneksi sitten ostin muutama vuosi sitten Samsungin puolijärkkärini minkä kanssa oon pärjännyt oikein hyvin.

Millaisia kokemuksia sinulla on Islannista tai onko matka tulen ja jään maahan suunnitelmissa?

x Susa

Aurinkoinen sunnuntai Nuuksiossa

Uskokaa tai älkää, vaikka olen kasvanut pääkaupunkiseudulla, en ole koskaan aikaisemmin käynyt Nuuksiossa. Shame shame shame *ding* I know. Näinpä kun paras ystävä pyysi mukaan, olin heti messissä. Suomen syksyn tuntien jouduttiin hiukan siirtämään päivää, mutta eilen auringon pilkahtaessa pilvien takaa päästiin matkaan. En oo koskaan ollut mikään kauhea eräjormailija, mitä nyt vaelluskurssi tullut suoritettua, mutta koulussa inhosin aina suunnitusta ja hiihtoa. En koskaan ymmärtänyt näiden lajien pointtia. Nyt vanhemmaksi tullessa olen oppinut arvostamaan luontoa vuosi vuodelta enemmän. Luulen, että näin käy aika monelle meistä. Osittain tylsistyminen johtui varmasti myös siitä, että Tuusulassa metsät ovat aika tasaisia. Sellaisen lättänän polun dallailu muksuna käy nopeasti aika tylsäksi. Lapsena Suomen metsiä, järviä ja raikasta ilmaa pitää helposti myös itsestäänselvyytenä, kunnes sitten pistää varpaansa lintukodon ulkopuolelle ja tajuaa, että ei tällaista olekaan kaikkialla. Näinpä olikin kiva käydä Nuuksiossa haistelemassa taas tuoretta metsää ja nauttia auringonsäteistä, niitä kun ei ole viime aikoina kauheasti ollut.

Nuuksiossa tuo Haukkalampi taitaa olla se mistä suurin osa reiteistä lähtee, joten näin erakkoina ajateltiin vältellä ihmisiä ja jättää Siikaniemelle auto ja katsoa sieltä sopiva reitti. Ja sehän löytyi, nimeltään Korpinkierros. Pituudeksi oli merkattu noin 7 kilometriä ja maasto oli juuri sopivan epätasaista: muutama isompi nousu ja muuten sitten metsäpolkumaista. Tiedossa oli, että sateiden jälkeen reitit ovat mutaisia ja lammikoiden ja tallattujen mutapolkujen yli sai todellakin loikkia. Hyvää hyötyliikuntaa joten mikäs siinä.

Kaiken kaikkiaan aika ihanan rentouttava viikonloppu takana. Mä vaan rakastan viikonloppuja. Tein vuorotyötä noin viisi vuotta ja sinä aikana aloin toivomaan vapaita aamuja ja rauhallisia viikonloppuja, mihin yritän nyt sitten toimistotyöläisenä panostaa. Mulla on yleensä joka toinen viikonloppu niin sanotusti etukäteen suunnittelematon. Kesällä tulee kyllä aina juostua enemmän, mutta varsinkin näin syksyllä kun unen ja levon tarve on suurempi, pyrin pitämään 1-2 viikonloppua kuukaudessa avoinna, jolloin voin keksiä ohjelmaa oman mielen ja jaksamisen mukaan. Tänä viikonloppuna molempina aamuina sai taas heräillä rauhassa ja syödä aamupalaa vasta ennen yhtätoista. Lauantaina sain onneksi siivottua pitkästä aikaa kämpän kunnolla ja kahvittelun lisäksi vietettiin sitten iltaa bissen ja musiikin parissa ystävän luona. Ja sunnuntai menikin sitten Nuuksiossa. Ostin myös taas Berocca-kuurin ja D-vitamiinia, jotka toivottavasti auttaa jaksamista näin pimeyden keskellä. Jos ei muuta niin ainakin placebo-efekti on syntynyt.

Viime viikolla treenailut jäi vähän vähemmälle väsymyksen takia ja huomasin myös, että pakko palata aamutreenailemaan, kun en saa itseäni oikein raahattua salille heti duunin jälkeen, muuten kuin jonkun tunnin muodossa. Jotenkin tarvitsee hetken hengähdystauon ja hiljaisuutta, varsinkin kun salit on myös todella täysiä iltapäivisin. Joten ei muuta kuin ennen kuutta sitten vaan jatkossa ylös ja reeni alle ja sitten duuniin. Mieluummin teen näin syksyllä töitä myöhempään ja illalla sitten vain chillailen.

Nojoo, sellasta höpöttelyä tällä kertaa. Parin viikon päästä meen kaverin luokse Kuopioon mistä oon aika innoissani, koska en oo koskaan aikasemmin ollut Kuopiossa! Sitten seuraavana viikonloppuna onkin jo Amsterdamin aika; toivottavasti säät suosivat. Kuulemma siellä oli viime viikolla ollut 24 astetta! Kyllä kelpais. Näihin tunnelmiin, tsemppiä viikkoon ja ottakaa kaikki irti vähistä auringonsäteistä!

Susa

Share this post

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address