Perfect Sunday – Edinburgh edition

-Edinburgh, Vappu 2018-

Koulutusta, töitä, lenkkeilyä, sisustamista, uuden oppimista, uusia ihmisiä ja auringonpaistetta. Siinä tiivistettynä mun toukokuu. Viime aikoina ollaan saatu nauttia mielettömistä keleistä ja auringosta mm. parvekkeella ja rannassa käppäilemällä. Näin allergikkona (lievänä onneksi) odottelen kylläkin sateita Helsinkiin katupölyä siivoamaan.

Tämä ja ensi viikonloppu ovatkin taas niitä harvoja viikonloppuja kun ei ole synttärikahvien ja lenkkeilyn lisäksi mitään sovittuna eli kaikki ilo irti hengailusta. Parin viikon päästä onkin sitten jo kauan odotettu juhannus, mistä alkaa sitten täydet viikonloput. On rippijuhlaa, synttäreitä, tupareita ja festareita. Suomen kesä on parasta.

Pitkästä aikaa ei ole myöskään lentolippuja ostettuna minnekään ja se ei ahdista! What is this. Toki lomaton vuosi (taas kerran) ja kukkaron tyhjyys myös hillitsevät reissuhimoa, mutta jotenkin rauhallinen olo pitkästä aikaa. Ei oo pakko lähteä mihinkään. Tää on aika siisti tunne pakko sanoa. Toki suunnitelmissa on Englannin reissu syksyllä ja keväällä Brysseliin. Ja kävinhän mä toukokuussa Moskovassa ja Tallinnassa. Etelä-Amerikka siintää edelleen unelmissa, mutta se taitaa siirtyä vuodella. Kun kerran uusia reissuja ole tiedossa, palataanpas hetkeksi Skotlantiin.

Sateinen aamupäivä ja brunssi. Kukkivia puistoja pullollaan ihmisiä. Stockbridge market ja herkullista paellaa. Skonsseja ja säkkipillin soittoa. Fish & chips ja ystävän seura. Näistä on täydellinen sunnuntai Edinburghissa tehty.

Tiesitkö, että Edinburghin monet kapeat kujat nimeltään Close ovat saaneet nimensä kirjaimellisesti siitä, että halvat, vaappuvat talot alkoivat huipultaan siirtyä lähemmäs toisiaan muodostaen eräänlaisen sulun. Nämä kapeat kujat pystyttiin myös sulkemaan porteilla mustan surman aikana, jättäen mädäntyvät ihmiset Closeihin. How lovely, ay? Oltiin kunnon turreja Edinburghissa ja ostettiin Underground vault -kierros, joka oli kyllä täysin rahanarvoinen kokemus. Meiän opas oli pitkän parran ja tukan omaava portugalilainen mies, joka rakasti kertoa kauhutarinoita. Ihan mieletön tyyppi! Näytin varmaan aivan hullulta, kun silmät kiiluen kuuntelin tarinoita sormien repimisestä ja hirttämisistä. Fan girl for lyfe. Kierroksen lopuksi päästiin käymään maan alla tiloissa, joita käytettiin mm. varastoina, nukkumapaikkoina ja pimeän kaupan keskittyminä 1700-luvun lopulla.

Mistä on sun täydellinen sunnuntai tehty?

Edinburghin huikeat kukkulat

Edinburgh menee kyllä taas näihin ”Can I move here” paikkoihin. Saavuttiin meidän ihanaan airbnb-kotiin perjantai-iltana ja lähdettiin tiistai-aamuna ja kolme päivää riitti rakastuttamaan mun kaupunkiin. Toki tämä tulee taas näin turistin silmin katsottuna, mutta kyllä Edinburghin tunnelma iski muhun kovaa.

Kaupungin taustalla siintävä jylhä kivilinnake ja vehreät puistot, varsinkin näin kukinnan alun aikaan, saivat vanhan ajan romantikon sydämen sykkimään. Tiesitkö muuten, että lukemani mukaan Edinburghissa on eniten ravintoloita/pubeja verrattuna asukaslukuun Euroopan kaupungeista? Sen lisäksi shoppailumahdollisuudet Edinburghissa ovat laajat ja myös kauempana siintävä meri tuo ainutlaatuisen tunnelman kaupunkiin.

Kuten olen täälläkin kirjotellut, varsinkin nyt aikuisena olen alkanut arvostaa luontoa aivan eri tavalla ja sitäkin Edinburghista kyllä löytyi. Vaikka ei kerettykään nähdä kuin pieni vilaus Skotlannin huikeista kukkuloista, nekin jo ihastuttivat. Olisi kyllä hirveästi tehnyt mieli jäädä vielä ainakin yhdeksi päiväksi ja pohdinpa taas kerran koulun penkille palaamista Edinburghin auringonpaisteessa. Oltiin tosiaan tosi onnekkaita sään puolesta, sillä vain ensimmäisenä aamupäivänä sateli, muuten melkein pilvetön taivas koko reissun.

Meidän viimeisenä päivänä laitettiin meidän jo valmiiksi hiukan jumissa olleet kintut liikkeelle ja käppäiltiin Holyrood parkiin, mistä löytyy mm. tuo kuuluisa Arthur’s seat. Nimihän viittaa mystiseen Kuningas Arthuriin, mutta myös Gaelicista tullut nimitys Àrd-na-Said eli Height of Arrows voi olla kukkulan nimen taustalla alunperin. Prince’s streetiltä käveltiin noin 40 min (kuvia räpsien ja hiukan kaarrelleen) tuonne Holyroodin puistoon ja lähdettiin sitten kipuamaan kukkulalle. Jalkahapotusten ja repun hieyttämän selän siivittämänä päästiin sitten ihailemaan maisemia hiukan korkeammalta.

 

Nyt ollaan jo valitettavasti taas Suomen kamaralla rakkaassa Helsingissä, ja vaikka Edinburgh veikin sydämen, ei tämä kotikaupunkikaan niin paha ole. Nimim. 18 astetta ulkona ja pilvetön taivas. Eilen ihastelin parvekkeelta auringonlaskun värittämää taivasta ja totesin taas kerran, että mikään ei kyllä voita Suomen kesää. Lisää Edinburgh-postauksia kuitenkin tulossa, joten stay tuned ja niin edelleen. Ciao!

x Susa

Share this post

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail