Nyt se on sitten varattu … lokakuulle risteily Välimerellä … Kroatia, Montenegro, Kreikka, Italia ja Turkki … ihan kivoja kohteita ja maita. Seuraavaksi täytyy varata lennot Venetsiaan ja sovitella aikataulut niihin. Ihan kiva nähä Venetsia toisen kerran ja siksi halutaan lentaa mahdollisimman aikaisella lennolla Marco Polon lentokentälle ja sieltä sitten satamaan viemään tavarat ja kaupunkiin tutustumaan. Seuraavana päivänä laiva lähtee sitten kahdelta matkaan upeeta mahtavaa.

• Tweettaa
• 

Tervetuloa blogiini lukemaan minun pikku reissuistani. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein äitini ja veljeni kanssa1983 autolla Tanskaan Ruotsin kautta. Ensimmäistä kertaa olin lentokoneen kyydissä 1984 ja pelotti aika kovasti. Kohteena oli silloin Italia. Pahimman ilmakuopan olen kokenut Sôtsista Leningradiin olleella lennolla, tuntu että kone putosi alaspäin ikuisuuden, mutta mahanpohjassa tuntui mukavalta. Kaikista mieleenpainuvin paikka, missä olen laulanu, on ollut Sydneyn Oopperatalo, enkä tuskin sitä koskaan unohda. Olen hurahtanut kovasti näihin pitempiin risteilyihin maailmalla ja nyt  kolmen vuoden aikana olen seitsemällä käynyt. Olisi suunnitelmissa varata kohta kahdeksas risteily, mutta siitä kerron myöhemmin. Kaksi kertaa olen ollut maailmalla vähän pidemmän ajan: 1998 olin Kreikassa kolme kuukautta ja nyt talvella 2011 olin maailmanympärysmatkalla myös kolme kuukautta. Kummastakin matkasta kerron toisaalla enemmän.

Maailmalle matkani mielii, paikkoihin joissa en ole ollut, paikkoihin joissa en ole käynyt. Vuorien päälle, josta näkee kauas, merille joihin on pitkä matka. Mutta jonnekin, missä taivas on sininen ja vesi on lämmin. Sinne mieleni halajaa. Niin paljon on maailmalla nähtävää, niin paljon koettavaa. Niin monta lahdelmaa, niin monta selännettä. Tiedän, että en näe koko maailmaa koskaan, mutta toivon näkeväni mahdollisimman paljon

Matka maailman ympäri alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä tammikuussa 9. päivä ja sunnuntaina. Lento Vantaalta Riikaan ja sieltä Barceloonaan Air Balticilla, lennot menivät hyvin. Olimme yhden yön Barcelonassa ja seuraavana päivänä kävelimme Royal Caribbean laivalle Brilliance Of The Seasille. Laiva lähti seilaamaan Välimerelle ja Egyptin, Suezin kanavan, Jordanian ja Somalian rannikon kautta kurvasimme Dubaihin. Siellä teimme taksilla kierroksen ja kävimme kaikki kuuluisimmat paikat läpi kuten esimerkiksi maailman korkeimman rakennuksen, palmusaaren ja maailman ainoan 7 tähden hotellin. Dubaista jatkoimme lentäen matkaa Kiinaan.

Kiinassa olimme Guangzhou nimisessä paikassa. Kaupungissa asustaa noin 8 miljoonaa ihmistä ja saastetta näkyi sen tähden myös ilmassa kun autojakin pörräs suht koht pienellä alueella enemmän ku Suomessa yhteensä. Ei meinattu kyllä aluksi päästä ees hotellille ku ei kukaan osannut Kiinaa saatika sitten lukea karttaa tai kiinankielistä osotetta, mitä näytettiin ku tiedettiin ettei Kiinassa kauheana osata enkkua. Se ei ollut ainoa vaikeus tuon kommunikaation kanssa ja meitä länsimaalaisia näimme viikon aikana pari meidän lisäksemme ja toinen näistä oli suomalainen, avopuolison kaveri Kauppapaikkoja löytyi älyttömänä, mutta en ole poikamaisen pieni, kuten kaikki kiinalaiset ovat, vaan länsimaisen  muodokas, joten kokoja ei ollut ihan minulle asti. kävimme myös Hong Kongin puolella ja pieni pettymys oli, koska kauempaa paikka näyttää hienolta, mutta läheltä katsottuna ei niin hienolta. Totta kait kävimme kuuluisalla Victoria Peakilla, jossa näköalapaikka ja ostoskeskus. Kiinasta lensimme Malesian kautta Sydneyyn, jossa yövyimme pari yötä.

Risteilylle lähdimme Sydneyn satamasta ja matkasimme Uuden Kaledonian kautta Vanuatulle ja Fidzille. Aika sateista kautta oli menossa helmikuussa, joten joka päivä satoi ainakin vähän ja Fidzillä vähän enemmänkin … kunnon kuuro laivalle palatessamme. Palasimme takaisin Sydneyyn ja olimme vielä yhden yön kaupungissa. Sydneyssä kävimme mm. Bondi Beachilla, näimme kauhean isoja hämmähäkkejä ja lepakoita, näimme eläimen, jota en kyllä osaa sanoa mikä se oli, seurasi vähän matkaa meitä ja näimme tietty jälleen Oopperatalon, jossa olen vuonna 1992 laulanut. Sitten Havajille.

Honoluluun saavuimme ja sieltä matkasimme Waikiki Beachille, jossa oli hotellimme. Olimme liikkeellä siis vuokra-autolla ja heti ensimmäisenä päivänä kiersimme puoli saarta. Tyrskyt löivät rantaan kovaa ja aurinko paistoi. Surffaajia näkyi monella rannalla ja auringonottajia vähemmän. Kävimme Pearl Horbourissa katsastamassa laivat ja sukellusveneen, ihan näkemisen arvoinen paikka. Oltaisiin menty katsomaan Havaijin kuninkaan palatsia, mutta päädyimme ajamaan vaan ohi kun emme löytäneet parkkipaikkaa. Oltaisiin kierratty koko saari läpi, mutta yksi etappi oli niin mutainen tie, että käännyttiin takaisin ja mentiin toista reittiä eteenpäin. Kävimme matkalla esim. Dolen plantaasilla. Tie menee yllättävän lähellä rantaa, joten kauhean leveitä eivät nämä rannat ole. Yhdessä kohtaa näimme rannan tuntumassa hökkeleitä, joissa taisi asua surffibummeja ja köyhiä … tuloerot näyttivät saarella olevan melko kovat, sillä taloja siellä oli palatseista melko hökkelikyliin … joka talon pihalla oli kuitenkin hieno auto (poikkeukset tietty vahvistavat säännön).

Honolulu jäi taaksemme viikon jälkeen ja matka jatkui Los Angelesin kautta Las Vegasiin. Vegasissa olimme käyneet myös edellisenä vuonna, mutta olimme olleet siellä niin lyhyen ajan joten päätimme pistäytyä kylässä toisenkin kerran. Meillä oli vuokra-auto, jolla oli helppo kierrellä aluetta. Erämaassa oli samaan aikaan menossa sotaharjoitukset muistaakseni enkkulaisten ja saksalaisten kanssa. Ulkopaikkakuntalaisina menimme virran mukana, kuten myös eräänä päivänä ja päädyimme lennoston tukikohtaan johtavalle tielle ja sieltä ei päässytkään kääntymään takaisin miten sattuun. Puomien luona tummaihoinen sotilas kyseli että mistäs ollaan ja tuntui tietävän Suomen (joopa joo) ja otti avokin ajokortin ettei ajettaisi enää eteenpäin. Ajokortin mies antoi toiselle tyypille, joka viittoi meitä eteenpäin ja kääntymään pois alueelta … vähän noloo Käytiin Arizonan puolella vähän kruisailemassa, mutta palattiin sitten Hoover Damille. Voimalaitoksen yli oli valmistunut silta, joka edellisvuonna oli ollut kesken ja nyt sieltä pääsi ihastelemaan isoa ihmisen luomusta. Käytiin tällä kertaa kattomassa Show … avokki valitsi Terry Fatorin käsinukkeshown. Päätin jo Suomessa, että hankin tatuoinnin Vegasissa, mutta paikkaa ja tatuoinnin aihetta en. Miracle Mile Shop oli se ostoskeskus missä otatutin tatuoinnin, Club Tattoo oli tatskapaikan nimi ja Kidd oli tatuoinnin tekijän nimi. Oikeaan käsivarteen tuli sitten otettua sudenkorento, ei ihan ekaks olis tullu mieleen Suomes ku mietiskelin mitä otan

Vegasista lensimme sitten Grand Canyonin yli … hieno oli nähä se tällä kertaa ylhäältä käsin lento laskeutui Miamiin, jossa menimme taksilla hotellille. Lentokentän taksijonossa taksikuski viittoi meitä ja menimme hänen luokse. Takseihin ohjannut mies huomasi sen ja meitä ennen ollut pariskunta, joten heidän kesken (taksikuski, ohjaaja ja pariskunta) syntyi kova suukopu. Taksiinohjaaja ajoi taksikuskin pois ja uhkasi sakolla. Sitten meidät ohjattiin toiseen taksiin ja avokkini näytti lappua jossa osoite ja hotellin nimi … taksikuski ei osannut hotellille … luultavasti … vaan kaasutteli ilman meitä pois. Kolmas taksi toden sanoi, kuskinaan Afrikkalaislähtöinen mies. Saavuimme hotellille ja hetken huilattua lähdimme kävelemään uhaten kovaa tuulta. Seuraavana päivänä huomasimme, että hotellilta lähti risteilijöille vaneja, joten menimme sellaisella, vaikka hinta olikin melko kova matkan pituuteen suhtautettuna.

Sitten matkaan Liberty of The Seasilla … tällä kertaa ainoalla Suomessa valmistetulla risteilijällä (neljästä millä matkasimme 3 kk aikana). Ja nokka kohti Karibiaa.

Kaksi kertaa Las Vegas nähtynä, mutta vielä on paljon nähtävää. Kaikki ne valot ja Showt … rahaa tuossa paikassa menee ja paljon. Asuttiin ensimmäisellä kerralla Strathospheressä ja toisella kerralla siinä ihan lähellä Saharassa. Ensimmäisen torni näkyy CSI Las Vegasin alussa, hyvä tuntomerkki ja tornissa on myös maailman korkeimmalla oleva huvipuisto … kolme laitetta vaan tosin, mutta en uskaltanut mennä

Eka kerralla kävimme Las Vegasista käsin Grand Canyonilla ja aika hienot kanjonit ne ovat. Toisella kerralla lensimme Las Vegasista Miamiin ja näimme ylhäältä käsin kanjonit. Kummallakin kerralla kävimme Hoover Damilla, ensimmäisellä kerralla (viime vuonna) siellä oleva silta oli rakenteilla ja tänä vuonna silta olikin sitten valmis. Se oli nimetty entisen Am. jalkapallopelaajan mukaan, joka oli kuollut Irakissa (muistaakseni) ja jonku poliitiikon.

Las Vegasissa meillä ei ollut aikaa ekalla kertaa käydä katsomassa show:ta, mutta toka kerralla kävimme katsomassa Terry Fatorin show:n eli vatsastapuhuja ja laulaja, voitti joitakin vuosia sitten Amerikan Talentin. Lahjakas kaveri ja hyvä show.

St. Maarten on todella hyvä paikka bongata lentokoneita läheltä. Prinsessa Julianan Lentoasema on saaren tärkein kenttä ja sijaitsee aivan rannan tuntumassa. Ihmisiä kerääntyy katselemaan kentän läheisyydessä sijaitsevalle rannalle ja melkein voivat koskea, kun lentokone laskeutuu heidän ylitseen.

Kun me vierailimme rannalla, pystyin jopa tuntemaan koneen voiman ihollani. Ajattelin mennä hyviin asemiin rannalla kun sellainen hyvän kokoinen kone oli lähtövalmiudessaan. Koneen kapteeni vilkutteli iloisesti koneesta ja minä vilkutin takain. Olin hyvällä paikalla kameran kanssa Muut olivat lähteneet syrjemmäksi, mutta minä seisoskelin paikallani kuin tukki että saisin loistavia kuvia. Kun kone lähti kiihdyttämään, tuulivirta pakotti minut kohti merta ja päädyinkin aivan vesirajaan asti. Siinä pääsin sitten maahan ja se voima, millä hiekkaa tuli minun iholleni oli kauhea … äitiä tuli ikävä. Käsivarsia kuumotti kauheana, kuin olisin ollut hiekkapuhaltimessa (niinhän minä olinkin) ja sattui aivan kauheasti käsiin. Hetki tuntui ikuiselta. Kun painajainen oli ohi, oli hiekkaa minun kropassani kaikissa paikoissa ja kädet olivat kirkkaan punaiset. Ja kengät tietysti aivan märät … enpä mennyt toista kertaa koneen taakse. Mutta haluaisin mennä uudestaan katsomaan lentokoneita sinne … oli se niin hienoa. Kun lentokone meni ylitseni niin mahanpohjassa tuntui mukavalta