Marraskuu 2011
Kauan tässä kesti, mutta viimein ovat budjettilistoista loputkin valmiit näkemään päivän valon.
Keskimääräinen päiväbudjetti; 11,98€/vrk
Majoitukset keskimäärin; 6,41€/yö
Matkat; 130,85€ (Dumai-Parapat-TukTuk-Parapat-Bukittingi-Marinjau-Bukittingi-Bengkulu-Pandarlambang-Jakarta-Badung-Barandangan-Sidarej-Yogyakarta-Denpasar-Kuta B.)
Kirjoita kommenttiKuvaoksennusta arkistojen kätköistä talvelta.
Surffausta Balilla ja snorklausta Suurella Valliriutalla, Australiassa.
Olkaa hyvä.
Bali, Indonesia
Timbeeer! Kuta Beach, Bali. (Taken by a pro who’s name is a mystery for me)
Someone whos falls on a board were much more impressive than mine.. Bandangaran, Indonesia.
Suuri tyhjyys. Green Island, Australia.
Green Island 2 ↑ ja 3 ↓
Grreat!
Ja loppuun vielä muutama rantakuva syksyn matkan varrelta.. Täällä sataa vettä.
Bandangaran, Indonesia.
Green Island, Queensland, Australia
Golden Bay, Uusi-Seelanti
Kirjoita kommenttiKaikesta päättäväisyydestäni huolimatta eksyin kuin eksyinkin viimeisiksi Indojen päivikseni Balille. Edelliset kolme kuukauttahan olin vannonut lähes joka kerta mahdollista Balin vierailua tiedusteltaessa, että ”En minä ainakaan!!”. Olin kuullut kaikenmoista kammottavaa saaresta ennen menoani, mutta tulin tulokseen, että kun viimeisinä päivinäni haluan kokeilla siipiäni surffauksen ja sukelluksen jaloissa taidoissa niin Bali ja Kuta (kaikista paikoista!) on varmaan varmin valinta, sillä turistipaikoissa on turistihinnat, mutta myös huimasti kilpailua, mikä toivottavasti vähän keventää kukkaron kuritusta.. Ja toisaalta en halunnut jäädä jumiin muille saarille sään yllättäessä ja huomata joutuvani ostamaan uuden lentolipun Australiaan.
Auringon nousu Balilla
Auringon nousu Balilla
Auringon nousu Balilla
Ensimmäinen ajatukseni bemosta (paikallinen pikkubussi, joiden verkosto muodostaa saaren paikallisliikenteen pohjan) ulos katsellessani oli ”ei helveta”. Ekat blondit lapset ekoissa mini-mini-mittaisissa shortseissaan kihertämässä kopio-brändi-torikojujen katveessa tulivat siis vastaan jo kauan ennen kuin ehdin kaikista suosituimmalle stripille.. Sille, jonne itsekin olin halvan majoituksen toivossa suuntaamassa. Niin ja ne Bemot ovat sitten todella kuuluisia turistihinnoistaan. Jaoin kyytini Javalaisparin kanssa ja he maksoivat 14 000, kun minä tunnin tinkaamisen jälkeen onnistuin saamaan kyydin 40 000 rupian kevyeen hintaan..
Pahaksi onnekseni en tajunnut, että joo huippusesonki ei ole vielä alkanut, mutta aussi-abit ovat jo lukulomillaan ja kuluttavat sitä menestyksekkäästi juuri Kutalla… Se aiemmin mainitsemani kaikenmoinen kammottava tarkoitti siis sitä, että käytännössä Bali on nykyisin Australialaisten Sunny Beach ja erityisesti alle kaksikymppisten bilehileiden suosiossa. Ei, minulla ei ole mitään ausseja vastaan eikä sen kummemmin alle kaksikymppisiä tai bilehileitäkään, mutta kokoa nuo osatekijät yhteen Balilla ja saat tuloksena jopa minusta lähes turhan paljastavaa vaatetustyyliä ihailevan beiben tai hunksin tai vaihtoehtisesti grilliruaastaan ja kaljastaan paljon nauttivan älämölö-äijän, jonka loman päätarkoitus on juopua ”halvasta” alkoholista ja taikasienistä rannalla, joka on tungettu täyteen australialaisia surffi-brändejä.
My first time diving from this beach on a near by WW2 wreck. Amazing.
Kaiken tämän valituksen päätteeksi onkin sitten hyvä kertoa, että päätin kuitenkin ottaa vastaan sen mitä tarjotaan, ts. olla liian laiska muuttaakseni muualle saarella viimeisiksi päivikseni. (Ja tykkänhän mie rennosta aussi/rantavaatetuksestakin..) Löysin kohtuuhintaisen (mutta en halpaa) majoituksen alueella, josta oli helppo liikkua kaikkialle ja erityisesti lentokentälle viimeisenä päivänä. Neljän löhölomapäiväni jälkeen Kutakaan ei tuntunut enää niin kammottavalta. Biitsi ei ollut todellakaan mitenkään erikoinen – olen nähnyt kauniimpiakin – mutta surffitunnit ja sukelluskokeilut täyttivät päiväni ja poistuin saarelta onnellisena, reidet mustelmilla ja käsivarret kipeinä. Ja ainakin varsinaiseen Australiaan verrattuna hinnat olivat kuin olivatkin kohtuullisia. Thaimaassa ja Philippiineillä kuitenkin ilmeisesti huomattavasti halvempaa, ja jos surffiaaltoja kaipaat niin varmaankin mikä tahansa muu paikka olisi hyvä, ellet sitten ole aloittelija kuten allekirjoittanut. Siinä tapauksessa Kuta on lähes ihan oikeasti varteenotettava vaihtoehto.
Surfboards, Kuta
P.S. Indonesiasta poistuessa on sitten hyvä huomioida muutama juttu; ei kannata olla yliaikaa sillä viisumin ylityksestä voi saada todella tuntuvan sakon, ellei sitten onnistu voitelemaan tarkistavaa rajaviranomaista.. Tämä ei onnistu lentokentillä. Ja maasta lähtiessä lentokentillä on maksettava 150 000 rupiaa lentokenttäveroa. Ei kannata siis tyhjentää kaikkia rahojaan ennen kentälle tuloa. Eikä edes kentältä poistuessa, jos käyttää halpalentoja.. Turvatarkastus oli jo ennen kuin pääsi check-inniin, joten luonnollisesti mie tyhjensin kaikki ylimääräiset nestejutut ja ostin pullon vettä lentoa varten ja tuhlasin sitten tarkasti joka pennin lentokenttäkaupoissa. Ei olisi kannattanut – uusi turvatarkastus kauppojen ja porttien välissä, ja jouduin luopumaan vielä sinetöidystä vesipullostani. AirAsia sitten onneksi ystävällisesti tarjosi etukäteen tilaamani ja maksamani kone-aterian kylkiäisenä kokonaiset 1,5 dl vettä juotavaksi. Onneksi Australiassa voi jo täyttää taas tyhjät pullot kraanaveellä ja olla murehtimatta kaikesta pöljästä kuten jatkuvasta janosta ja turhien muovipullojen ostosta.
Kirjoita kommenttiJakartasta tein välietapin Yogyaan ennen matkan jatkamista Balille ja onneksi niin. Kaupunki osoittautui vierailemistani Indonesialaisista asutuskeskittymistä lempilapsekseni. Elävät kadut ja kaupunkilaisten rakkaus kaikenlaiseen taiteeseen oli se sitten tanssia, uniikkeja käsin piirrettyjä batiikkikankaita tai katutaidetta oli huomattavissa kaikkialla. Ja asukkaat olivat varsin mukavia.
Itse asiassa Jogya itsessään on autonominen hallintoalue, jolla on oma sulttaaninsa ja tämän kaikki kaupunkilaiset halusivat aina tavatessamme tehdä varsin selväksi. Otaksun heidän kuitenkin lukevansa itsensä pääasiassa indonesialaisiksi. Paljon oli asukaskuntaa muualtakin maasta – ja paljon turisteja. Kaupungin lähellä on Borobudurin temppelialue, joka ilmeisesti kuvausten perusteella on Indonesian Angkor Wat. Miehän en sinne sitten mennyt, kun päätin, että sen yhden ainokaisen päivän, mikä mulla kaupungissa on käytettävissä, voi käyttää muuhunkin ja ihan ilmaiseksi. Tallailin sitten katuja keski-ikäisen jokapaikan höylän kanssa, joka keräili minut kiertämään kaupunkia kanssaan provisioiden toivossa. Seura oli hauskaa ja irtosi kierroksesta paikallisen näkökulmaakin, mikä oli aika jees. Provisio-jäynään lankesin ekana iltana ostaessani batiikkia (kuka reppureissari lankeaa ostamaan ylihintaista taidetta?? no mie!), mutta seuraavana päivänä en ollut yhtä typerä. Luulisi, että olisin oppinut asuessani silloin joskus Pekingissä. Sielläkin kaduilla kannattaa olla vähintäänkin hieman skeptinen, kun paikalliset ilmestyvät viereesi jutustelemaan ja kertovat haluavansa kerrata englantiaan kanssasi tai kahvistella seurassasi. Yogyassa tämä oli huomattavasti päällekäyvempää, mutta ei auttanut. Lankesin jippoon.. Noh kaikenkaikkiaan, batiikkiani lukuun ottamatta (mikä o kyllä hiano) päivä oli mukava ja Yogya lämmitti mieltä.
Kirjoita kommentti
Jakarta
Ensimmäinen pysäkkini Javan saarella oli Jakarta – Indonesian elämäntäyteinen pääkaupunki. Ison Omenan sijaan kaupunki tunnetaan Isona Durianina: haisevana ja jokseenkin luotaantyöntävänä hedelmänä, joka on kuitenkin palan haukatessasi herkullinen.. En tiedä olenko aivan samoilla linjoilla, mutta paljon se on. Ja vähän päälle.
Tässä vähän faktaa netin ihmeellisestä maailmasta ennen kuin annan oman mieleni tuottamille jorinoille vallan vallan:
- Indonesian virallinen pääkaupunki ja asukasluvultaan maan suurin ja maailman 11. suurin pitäjä – se itse asiassa ei edes teknisesti ole kaupunki vaan tosiaan provinssi, jolle on myönnetty erikoisstatus kaupunkina. Koko seudulla arvioidaan asuvan n. 23 miljoonaa ihmistä ja kaupungissa itsessään n. 8,5 miljoonaa.
Ethnographic expo in the National Museum and sensorship
Kulttuurillisesti ihmeellisen orvon (onhan maa täynnä mitä kirjavimpia kulttuurielämyksiä) pääkaupungin parasta antia minusta olivat kansallismuseo, jonka etnografinen näyttely oli mitä mainion, rujon kaunis vanhakaupunki ja elämän täyteinen, joskin romahtamaisillaan oleva china town. Niin ja oh, boy do they love to shop. Kaupungissa on maailman suurin ostarikeskittymä ja toisaalta kauppahallien ilmastoiduista käytävistä en voi kieltää nauttineeni, sillä kaupunki ei todellakaan näin ”talvellakaan” (eli sadekaudella) ole mitenkään vilpoisa.
The last monuments of the late king and the folks of Jakarta
Majoituin Jalan Jaksalla – reppureissareiden yhdellä pääkaduista, sillä sieltä kuulemani mukaan löytyi helpoimmin budjetti-reissaajalle mieluisia majapaikkoja. Katu olikin sitten sitä, mitä voi kuvitella, mutta majapaikka löytyi kohtuulliseen hintaan ja pääsin nauttimaan elävästä musiikista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Beatles- ja Santana-coverit olivat juuri sitä mitä tarvitsin. Muuten en kaupungin laajasta yöelämästä nauttinutkaan ja täytyy myöntää, että hieman jäi harmittamaan. Yksin ei kuitenkaan tehnyt mieli lähteä tanssilavoja metsästämään, vaikka kaupunki on ilmeisesti yksi maailman parhaista paikoista säveliä tarvitsevalle ja jalkojansa ulkoiluttamaan haluavalle.
Old Quarters
Se onkin tämä yksinäisen reissarin ongelma – ei se, että yksin matkailevan naisen tarvitsisi pelätä tai muuten katson olkansa yli joka hetki (huomioiden sen, että ollaan tietysti miljoonakaupungissa, missä aina pitää vähän tarkkailla), mutta siis se, että hostelleja ei oikeastaan ole – eikä siis dormeja – ja monesta gh:sta puuttuvat myös yleiset oleskelutilat, missä muihin voisi luonnollisesti törmäillä. Näin ollen monet illoista kuluvat itsekseen. Yleensä minua ei ole se juurikaan suoraan sanottuna haitannut, mutta nyt täytyy myöntää, että olisi mukava taas hengailla porukassa. Turhaan kyllä valitan, kun itsestähän se on kiinni. Eilenkin kutsuttiin yhteiselle illalliselle, mutta kun rytmini on kääntynyt vähän eriksi kuin kotona, niin yli yhdeksän valvominen on usein kammottavin ajatus, mitä maa päällään kantaa.. Tarkemmin ajatellen; unohtakaa koko juttu – itse olen erakoitumiseni valinnut.
4 kommenttia
