Monthly Archives: syyskuu 2011

Mohan-Bolten-Luang Nam Tha

Eilisen ja tämän päivän agenda oli varsin selvä; siirtyminen illan ja yön aikana Kiinasta Laosiin. Onnistuin sumplimaan itseni eilen sitten saksalaistyttösen kanssa Kunmingin eteläiselle bussiasemalle, josta meillä molemilla oli liput pois kaupungista. Eri päämääriin tosin.

Kunming ja bussiasema

Itse pääsin nauttimaan toista kertaa sleeper-bussin ihanuuksista, kun linjuri käynnistyi ja suuntasi kohti Mohania – Kiinan ja Laosin Kiinan puoleista rajakaupunkia. Tällä kertaa sleeper oli mukavampi kokemus; varmastikin, koska osasin varautua jo hieman vähemmällä tavaramäärällä (jos vaikka kolmas kerta toden sanoisi ja osaisin varautua OIKEALLA (eli hyvin pienellä) rojustolla) ja bussikuski oli huomattavasti miellyttävämpi tapaus tällä kertaa. Niin ja bussi lähti liikkeelle pimeän aikaan, niin, ettei tarvinnut katsella lakanoiden tilaa, ja oli perillä vasta oikeasti aamulla. Unet olivat makoisat ja varsin viihtyisät nyt, kun malarialääkitys on alkanut tehostaa nukkumakuvia. Ainakin muutama vanha koulukaveri on kokenut jo aika hurjia minun unissa, jännityksellä odotellen tulevia öitä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös unipäiväkirja on tullut ajankohtaiseksi. Nämä kuvat ovat jo muistamisen arvoisia.

Yöbussin piristelakanat

Viimeiseen asti toivoin, että hostellissa olisi ymmärretty minut oikein ja bussikyyti jatkuisi Laosiin asti, mutta vaikka näin ei käynyt niin ei hätiä mitiä. Bussiasemalta typerä, eksynyt länkkärityttö sai kyydin borderline-tyypiltä rajalle, josta sitten kävelin itse ulos Kiinasta ja maksoin no-man-landin ylityksestä 2RMB:ta väliä liikennöivälle pikkubussille. Väliä talsi kyllä itsenäisestikin useampi tyyppi, eli ilmeisesti se olisi ollut myös sallittua.

On-arrival-viisumit kustansivat 330RMB Suomi-lapselle ja sen hankkiminen oli super-vaivatonta. Paperin täyttö, kuvan anto, passin lainaus ja rahan vaihto. Viuh; hieno uusi viisumi passissa ja monta, monta leimaa rikkaampi sivu viininpunaisissa kansissa.

Bolten, Laos rajanylityslaitos tai mikä lie nimitys onkaan

Rajalta sitten sumplin itseni yhteen useista tila-autoista, joita paikalliset käyttävät kuljetuksiin. Mielestäni ihan jees-hintaan (30RMB = n.3-4€) sain kyydin n. tunnin ja puolen ajomatkan päähän Luang Nam Thahan, jossa nyt ainakin seuraavan yön vietän. Pari tuntia kyytiä piti odotella, kun kuski ymmärrettävästi halusi odottaa useampaa kuin yhtä matkalaista, mutta varsin vaivattomasti kaikki kuitenkin lopulta sujui.  Puolet kalliimmalla olisin saanut yksityiskuljetuksen, mutta mihin tässä nyt kiire olisi. Valmiissa maailmassa.

Kirjoita kommentti

Rahan kulutus Kiinassa

Syyskuu 2011

Keskimääräinen kulutus; 12,60€/vrk

Yöpymiskustannukset keskimäärin; 5,11€/yö

Matkakustannukset; 183,77€ (Erleen-Peking-Chengdu-Jiuzhaigou-Chengdu-Kunming-Lijiang-Qiatou-Lijiang-Dali-Kunming-Mohan)

Kirjoita kommentti

Rahan kulutus Mongoliassa

Syyskuu 2011

Keskimääräinen kulutus; 27,20€/vrk (hinta korkea kalliin retken/jeeppivuokran vuoksi)

Yöpymiset keskimäärin; 3,80€/yö

Pitkänmatkan kulut; 29,65€ (Ulan Bator – Erleen)

Kirjoita kommentti

Rahan kulutus Venäjällä

Elokuu 2011

Keskimääräinen kulutus; 12,65€/vrk

Yöpymiset; 16,65€/yö

Pitkät juna-/bussimatkat; 368,20€ (Pietari-Yekaterinburg-Irkutsk-Ulan Bator)

Kirjoita kommentti

Tiikerin Hyppäämä Rotko

Eilisessä kirjoitelmassani viittasin Tiger Leaping Gorgeen, joka on varmastikin yksi Kiinan (ulkomaalaisten keskuudessa) suosituimmista patikointireiteistä. Helposti saavutettavissa ja seurattavissa ja tietysti polut kulkevat upeissa maisemissa. Itse kyllästyin kolmen päivän toipiluuden jälkeen mähöämiseen ja päätin lähteä reitille ja antaa itselleni aikaa kävellä sitä vaikka kolme päivää, jos kunto niin vaatii. Onneksi näin, sillä tuli tehtyä varmasti paras päätös Kiinan matkan aikana. Upeat maisemat, hieno keli (joskin vähän turhan kuuma) ja ilo siitä, että tekee jotain. Eikä sitä aikaakaan tarvinnut kolmea päivää, vaan vain vähän enemmän lepotaukoja kahdella ensimmäisellä nousuosuudella (lue 8 tuntia 6 sijasta ekana päivänä). Ruokaakin uskalsin syödä ensimmäisen illan päätteksi. Virhe. Mutta meni se kävely muutoin rusinoilla ja snickers-patukoillakin. Ja runsaasti vettä juoneena. Miten osuikin, että pilvet päättivät joka kerta kaikota taivaalta kokonaan, kun tuli rankemman nousun aika?

Itse reitti kulkee Yangtse-joen rannalla olevilla Jade- ja Haba Snow Mountain –vuorten tietämillä, paikallisten päivittäin käyttämiä polkuja seuraten. Nämä komistukset nousevat reippaasti yli 5000m kumpainenkin, mutta itse haikin korkein osuus minulla nousi vain 2700 metriin. Alkupisteenä kulkemallani n. 22km osuudella toimi Qiaotoun kylä ja loppuna eräs majatalo, josta oli mahdollista nousta bussin kyytiin ja suunnata takaisin Lijiangiin. Reitti on merkitty eri värisin nuolin ja sinisin reittimerkein. Nuolet johtavat matkan varrella oleviin useisiin majataloihin ja kotimajoituksiin, joista miekin valitsin yhden. ”Half-Way-Inn” oli varustettu upealla ”inspiraatio-terassilla”, jolla ilta kului varsin sutjakasti muiden haikkereiden kanssa ja ihastellen upeita maisemia ja huikaisevaa tähtitaivasta. Petipaikka kustansi halvimmillaan vaivaiset 20RMB (n. 2,30€), mutta nimi on kyllä varsin harhaanjohtava… Toiselle päivälle kuljettavaa jäi pari tuntia edellisen päivän rutistuksen jälkeen.

Suurin osa muista patikoijista suuntasi toisena päivänä vielä rotkon pohjalle johtavalle polulle, mutta itse jäin nauttimaan auringosta istuma-asennossa odotellessani bussia. Tiger Leaping Stonen (eli rotkon pohjan ja joen) näkemisestä kun olisi pitänyt kustantaa vielä extra 10-20RMB paikalliselle, joka tien kunnosti. Itse pääreitille pääsy maksoi 50RMB. Joka sentin arvoista, kun paikalliset mummot viilettivät meikäläisestä ohi älyttömät risukantamukset selässään, mutta miehän olenkin siellä ihaillakseni maisemia, joten kyse ei varmastikaan ollut rutkasti huonommasta kunnosta..

Kirjoita kommentti