Rantapallo

Vesiurheilua sydäntalvelta

Kirjoittanut sikrit - 27/04/2012 - klo 21:27

Kuvaoksennusta arkistojen kätköistä talvelta.

Surffausta Balilla ja snorklausta Suurella Valliriutalla, Australiassa.

Olkaa hyvä.

Bali, Indonesia

Timbeeer! Kuta Beach, Bali. (Taken by a pro who’s name is a mystery for me)

Someone whos falls on a board were much more impressive than mine.. Bandangaran, Indonesia.

Suuri tyhjyys. Green Island, Australia.

Green Island 2 ↑ ja 3  ↓

Grreat!

Ja loppuun vielä muutama rantakuva syksyn matkan varrelta.. Täällä sataa vettä.

Bandangaran, Indonesia.

Green Island, Queensland, Australia

Golden Bay, Uusi-Seelanti

Kirjoita kommentti

Paavo Partiolainen ja SohvaSurffari. (Tulispas tuosta hyvä lastenkirjan nimi). Niin ja talvifiilistelyjä.

Kirjoittanut sikrit - 25/04/2012 - klo 16:56

Kellostapuli ja Kesänki 2011

Etelässä ilmeisesti eletään jo kovasti keväistä aikaa, mutta täällä pohjosessa vielä kausi jatkuu. Viikonloppu meni partion merkeissä kirkonkylällä ja kun luntakin satoi niin maan pirusti niin saatiin partioviikon kunniaksi johtajaporukassa kurvottua kasaan parimetrinen

Paavo Partiolainen ja met toivotamma oiken ratkiriemukasta Partioviikkoa

Paavo Partiolainen, joka oli sitten valitettavasti päättänyt livetä paikalta jo seuraavana päivänä. Maanantai-iltana kokoontuessamme lasten kanssa löytyi Paavon tilalta vain epämääräinen kasa loskaista lunta ja hyvin kastunut partiohuivi.. Taidetaan viimeinkin elää niitä aikoja, kun uusi lumi on oikeasti vanhan surma.

 

Kuvittelen kyllä, ettei se juuri lohduttanut luonamme pari yötä majaillutta SohvaSurffaria, joka sähköisellä polkupyörällä sotki ohitsemme tavoitteenaan noin 10 kuukaudessa ehtiä Nordkapista Hyvän Toivon Niemelle.

Vappu 2011

Tästä pääset seikkailemaan Gijs’n blogiin. Muutenkin viime viikko meni Surffareiden parissa, kun alueella majailevien lomailijioiden ja paikallisten voimin kokoonnuimme pelaamaan Menolippua (vitsit, se on kyllä seuraavana lautapeli-ostolistalla) ja syömään poron kuivaalihaa. Kevätherkut, nam, nam.

Loppuun vielä viimeisiä talvifiilistelykuvia vuodelta 2011 kun kevätkin kovasti jo yrittää ja ehkä sitä oikeasti pitää alkaa jo odottamaankin, kun vappu on jo ihan just. Mut ei hei ihan vielä. Minun pitää kylä vielä oikeesti ehtiä ainakin pari kertaa laskettelemaan tai telluilemaan. Ja ehkä ne murtsikkasukset on pakko kaivaa pian suksivarastosta, jos aikoo ehtiä ladulle edes kerran tälle kaudelle.

Ufot laskeutuu

Tuuliviiri

Hirveen näköistä, mutta kamalan mukavaa telluilua aloittelijarinteessä

Pimplaus

Kirjoita kommentti

Sesonkihoitsun kotimaanmatkailua

Kirjoittanut sikrit - 12/04/2012 - klo 14:27

Tunturikeskuksessa kun on töissä niin kevät menee ymmärrettävästi koko lailla töiden merkeissä, niinpä blogi kirjoituksetkin ovat olleet pääasiassa jäissä. Jotenkin ei innosta alkaa lataamaan jokseensakin hitaamman puoleisella nettiyhteydellä ja vanhempien alati väsähtävällä koneella kirjoituksia, joiden pääasiallinen sisältö on: Kävin töissä. Kävin lenkillä. Kävin partsailemassa. Nukuin. Olin sairas. Samoista syistä ovat myös ne kauan sitten lupaillut kuvat jääneet päivittämättä. Ehkä mie vielä joskus.

Mutta matkablogissa kun kerran ollaan, niin nyt mulla viimein on päivitettävää asiastakin. Kaksi kuukautta ennätti vierähtää, mutta viimein on taas reissuja plakkarissa pari! Eksoottiset Levi ja Oulu pääsivät vierailulistalle tässä kuussa. Oulussa reissu oli yhden yön mittainen ja huikea. Siellä etelässähän jo maa vihersi puiden alla pari viikkoa sitten. Ohjelmassa olivat työhaastattelu ja kaverien kanssa porinat sekä muutaman tunnin mittainen kotimatka, jonka aikana allekirjoittanut pääsi aikamoiseen grillaukseen. Serkun vanhemmat pojat (ikää 7 ja 10) päättivät järjestää veljensä kummitädille kyselytunnin automatkan ratoksi ja käsiteltyä tuli mm. kysymykset siitä miten maailma syntyi siihen, että mitä kaikkia tapaturmia siellä työssään tunturissa kohtaakaan ja mitä liftaus tarkoittaa. Yritä siinä nyt sitten kovin hienosti ja selkeästi selventää, että tädin mielestä liftaus on varsin jees, mutta varovainen pitää olla ja ehkä 7-vuotias Vaahteramäen Eemeli voisi vielä jokusen vuoden odotella ennen kuin aiheuttaa vanhemmilleen harmaita hiuksia aiheen suhteen..

Oulu

Niin ja miksi se Oulu olikaan huikea? No onhan se kaunis kaupunki ja ystävät rakkaat täydentävät sen katuja varsin antaumuksella opiskelujensa ja töidensä merkeissä, mutta tällä kertaa pisteet tulivat kyllä ihan toisesta syystä. Ensimmäistä kertaa (Suomessa) minua ihan ventovieraat kosii. Ja ihan vielä keskellä kirkasta päivää kaupungilla, eikä esimerkiksi perjantain aamuyöntunteina jonkun nuhjuisen kulman kuppilan portailla. Harmittavasti vaikka ensimmäiseen kysymykseen siviilisäädystä sainkin vastattua niin hyydyin totaalisesti kun varsinainen kosinta seurasi ja käänsin katseeni perisuomalaiseen tapaan tiukasti maahan ja onnistuin vaikenemaan sujuvasti kaikilla osaamillani kielillä. Toki vilkaistuani ensin  kosijaa kasvoihin varsin hämmentyneen oloisena. Kylläpä olisi ollut mukavaa, jos olisin keksinyt jotain nasevaa vastattavaa, mutta ei niin ei. Oulun huikeudesta myös nämä kaksi toukokuussa ’10 napattua kuvaa ja kenties sitten kesällä jotain muutakin päivitystä kun kaupungin katuja tulee enemmänkin taas tallailtua.

Auringonlasku Oulussa

Niin ja se Levi oli kyllä kuin ulkomailla olisi käynyt. Kolme tuntia ehdittiin kaverin kanssa olla ja meidät käännytettiin neljästä huvituspaikasta, urheiluvälineliikkeestä, kolmesta ravintolasta ja siitä viimeisestä, mihin meidät sisälle otettiin hommattiin matkamuistoksi vatsatauti. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kaverille kiitos matkaseurasta, naurettua  tuli paljon ja siitä vain noin puolet oli uskomattomalle epäonnelle kikattelua. Ja onhan se kyllä sillä kylällä niin vilkastusta, että olinpa vain iloinen, etten ole siellä töissä. Vaan ehkä sitä joskus voisi käydä yhden yön verran kääntymässä ja todeta onko se maanpäällinen helvetti myös turistin näkökulmasta… Hyvältä tuntui palata kotiin ja mennä tuttuun ja turvalliseen lähipubiin pelaamaan Trivial Pursuitia kavereiden kanssa ennen seuraavan päivän vapaata ja iltaista Jukka Poikaa.

Kirjoita kommentti

Woops

Kirjoittanut sikrit - 20/02/2012 - klo 15:34

Jos meni viimeinen viikko Seelannissa nopeasti, niin ensimmäiset viikot kotona ne vasta nopeasti menivätkin. Lentojen välissä täydennykset matkan viimeisistä vaiheista jäivät, kun kaikilla kentillä aika loppuikin yllättävän nopeasti (ja tulihan sitä välilaskulla Australiassakin poistuttua koneesta, ei tarvinnut istua sitä 19 tuntia yhtämittaa koneessa. Vaikka olivathan ne Emeritaksen koneet kyllä ihan jees kieltämättä. +200 elokuvaa, siihen päälle älyttömät listat musiikkia ja televisio-ohjelmia ja mitä lie hullutuksa niin viidyhdittähän se yllättävän hyvin lentojen ajat..). Tai sitten ongelmana kentillä olivat nuo varsin puutteelliset (tai järkyttävän kalliit) wlan-yhteydet.. Selitysten makuahan tässä ehkä on, mutta kai ne näin Länsi-Lappilaiselle sallitaankin. Ne selitykset siis.

Kotona viimeiset kaksi viikkoa on tullut asetettua taas normaalin elämän pariin kun työt alko heti seuraavana maanantaina ja harrastuselämäkin pyörähti taas käyntiin. Tavallinen elämä onkin kieltämättä maistunut, kun vaikka reissailu niin ihanaa onkin niin täytyy kyllä sanoa, että rutiineja aloin kaipaamaan siinä 3 kuukauden kohalla enemmän. Tylsän elämän rakastaja kun olen.

Asianvierestä takaisin eli kun kuvia ja viimeisten Seelannin aikojen tapahtumia ja viimeisiä hintalaskentoja saatte vieläkin oottaa niin aattelinpa huvikseni laatia taas listan turhista ja niin-niin välttämättömistä reissukamoista. Muistisikohan sitten itellekin taas seuraavalla reissulla… Ei tarvitsisi kanniskella niitä turhia kiloja. Ja niitähän kannattaa tosissaan olla vähän (eli 10-12 ja käsveska), vaikka ainakin itse sallin itselleni pari extrakiloa naissukupuoleeni perustuen :D . Kaikki tietysti riippuu siitä minne suuntaa ja mitä meinaa tehä.

Top 12 välttämättömyydet:

  • Passi ja hammasharja tietysti! (ja vakuutustiedot ja varaluottokortti yms. paperihommat – ja kätevätä on säilöä näistä skannatut versiot sähköpostiin)
  • Hyvät kengät, jotka on jo ajettu sisään
  • Otsalamppu, ettei tartte yön pimeinä tunteina herättää kaikkia muita kans.
  • Pieni riippulukko, joka ei paina, mutta jolla voi tarvittaessa hostellissa tms. lukita omia kamoja.
  • Pieni musiikkisoitin niitä tilanteita varten, kun haluaa eristäytyä edes vähän tai hoitaa sitä ylenpaattisesta säätämisestä johtuvaa ketutusta tai vaikka koti-ikävää.
  • Iso huivi, joka tarvittaessa toimii peittona tai johon voi kääriytyä, kun pitää olla säädyllisempi.
  • Makuupussinlakana, joka lämpimissä paikoissa ajaa ihan sen makuupussinkin asian usein.
  • Hetelmäveitti
  • Jos on esim. puhelimessa konversio-homma niin helpottaa ajattelutyötä huomattavasti pelatessa monilla valuutoilla.
  • VILLASUKAT (ja pipo ja hanskat) riippumatta vuodenajasta ja kohdemaasta.
  • Pyykkinaru (jonka voi tarvittaessa viritellä myös hyttysverkon pidikkeeksi esim. verhotangosta toiseen tai teippailla jesarilla seinään jos ei löydy verhotankoja…)
  • Tietyissä paikoissa voi olla yksinäisellä naismatkaajalla olla etuna kameraan säilötty kuva muka-aviomiehestä ja jopa sormus (tämä nyt tietysti löytyy matkaltakin).

NITJat eli Ne Ihan Turhat Jutut

  • Miljoonat eri housut ja etenkin t-paidat yms. Varsinkin, jos vaatekappaleet eivät mene yhteen.
  • Myös miljoonat eri kengät yms. ylivarustelu
  • Isot riippulukot. Painaa liikaa, vie tilaa liikaa ja todennäköisesti ei ees mahu mihinkään minne pitäis.
  • Isot rinkat ja isot päiväreput pannaan. Kapeat, kevyet, pienet ja joko halvan tai hyvin käytetyn näköiset ei erotu liikaa ja mahtuu mukaan silloinkin kun istut samalla penkillä rinkkasi ja reppusi kanssa.. Erityisen hyvin mieleen on painunut 70-kymppinen amerikkalainen “reppureissari”mies, jolla tavaraa oli 40kg ja laukkuja 4… Nosteleppa niitä sitten pieneen Bemoon Sumatralla..
  • Uuden uutuutta hohkaavat kaikki kamat… Erityisesti vaatteitten osalta mulla on ollut tapana ottaa mukaan vanhimmat ja kulahtaneimmat kamat suurilta osin mukaan (yksi kaupunkivaatetuskerros on tietysti hyvä olla mukana ja esim. takki on kiva, jos pitää tarvittaessa vaikka vettä). Tavaraa tulee ainakin liialliseen kulutushysteriaan riemulla silloin tällöin osallistuvalla  mukaan kuitenkin matkan varrelta ja sitten ei lisäänny liikoja roudattavan tavaran paino, jos voi jättää vanhat hyvillä mielin taakseen.

Jos tätä jotkut muutkin kuin äiti lukevat, niin mitkäs ovat ne teän ehottomat välttämättömyydet ja pannassa olevat kamat reissuillanne?

4 kommenttia

Viime viikosta ja matkapäivistä

Kirjoittanut sikrit - 31/01/2012 - klo 20:59

Viimenen viikko Seelannissa on mennyt niin, että hujahti.

Sisältönä päivillä oli ne paljon puhutut polttarit, jotka ainakin morsian tunsi vahvasti nahoissaan seuraavan päivän ajomatkalla Wanakaan, jossa häät pidettiin. Ja olipa kyllä nättiä ja kovin hienoa. Kuvia ehkä joskus myöhemmin. Ainakin Wanakasta. Häistäkin yritän, mutta pitää kroolata ensin kuva-arkisto läpi, josko sieltä löytyy jotain käyttökelpoista. Säät helli ensimmäisen päivän jäisyyden jälkeen ja yhtenä parhaista puolista oli kyllä morsiamen vanha koulukaveri, joka oli minun huonetoverina hostellissa. Löytyi monen monta yhtäläisyyttä ja pääsin pelaamaan capoeiraakin (jota joskus Jykylässä asustaessa harrastin ja nyt kovasti kaipaan), kun C oli harrastuksen aloittanut noin vuosi sitten. Eri tyylilajit ja minun puolentoistavuoden tauko vähän takkusi pelaamista, mutta oli ihanaa. Pelipaikkakin oli juuri oikeanlainen; laaja nurmikenttä lähellä järveä ja vuorten sylissä. Auringon paisteessa siis varsin mukava ulkoilutuokiopaikka. Pitänee katsoa, että pääsee taas harrastamaan, jos etsiydyn jonnekin kaupungin tapaiselle paikkakunnalle asustamaan.

Wanakasta siirtyminen Christchurchiin tapahtui mukavasti saksalaisen liftari-pojan pitäessä häähumusta toipuvalle seuraa käytännössä koko matkan ajan. Tuostakin ajomatkasta kuvia sitten myöhemmin. Oletettavasti Aucklandin lentokentältä tai jostain muualta kotimatkan varrelta, kun pitäisi olla ihan kiitettävästi aikaa tapettavana lentojen aikana ja välillä. Ainakin Mt. Cook on sen verran vaikuttava kuvauskohde, että eiköhän minun ole pakko päästä jakamaan sen mahtavuutta teän kanssa.

Chch:ssä odotti uusi iloinen jälleen näkeminen, kun eräs vanhoista hyvistä ystävistä majoitti minut luokseen ja toimi päivän ajan turistioppaana varsin muuttuneessa kuapungissa. Koko keskusta on nyt suljettu toissa vuoden marraskuun ja viime helmikuun isojen (ja jatkuvien jälkijäristysten) vuoksi. Liikkeet, kahvilat ja kauppatoiminta on siirtynyt kokonaisuudessaan lähiöihin tai sitten keskustan laitamille kontteihin. Siis niihin metallihökötyksiin, joita seilaa maailman merillä ristiin rastiin. Ne on nyt koteja ihan virallisten standardien mukaan ympäri Seelannin toiseksi suurimman kaupungin katuja. Mulle tuli muuten yllätyksenä, että Chch olisi isompi kuin Windy Welly (eli maan pääkaupunki), mutta näin tanssiopettajana toimiva kaverini mulle väitti.

Eilinen sisälsi sitten ajomatkan Chch:sta Pictoniin ja lauttailun Cook Straitin yli paljon rauhallisemmalla merenkäynnillä kuin viimeksi ja nauttiessa CookieTimen kekseistä kun pitihän Chch:ssa käydä tyhjentämässä tuo tehtäänmyymälä.

Nyt Wellingtonissa aamiaista nauttiessa oli hyvää aikaa muuten tarkistaa lennot kotia. Aiemmat kerrat ovat osoittaneet, että minun pää on onneton tarkan tiedon tallennukseen ja tottakai olin tälläkin kertaa muistanut kaiken päin honkia. Mukavia yllätyksiä oli siis luvassa; odotteluaika AKL:ssa lyheni seitsemästä tunnista neljään ja lentoaika kokonaisuudessaan tuon ekan kenttäajan jälkeen 37 tunnista mukavaan 33,5 tuntiin. Toivottavasti Emeritaksesta kuulemani puheet osoittautuvat todeksi, sillä ensimmäisenä matkana Dubaihin on edessä riemastuttavat (not) 19,5 tuntia lentokoneessa. Ilman koneesta poistumista..

 

Kirjoita kommentti