Italia

Viimeisen päivän reissuväsymystä Milanossa

By on torstai, lokakuu 5, 2017

Reissusta on aina kiva palata kotiin. Itselläni usein jo viimeinen päivä kohteessa on jonkin asteista himmailua. Harvemmin jätän enää viimeisille päiville mitään pakko nähdä juttuja, vaan otan rennosti ja jäähdyttelen. Jos kuitenkin reissun viimeiseen päivään osuu jokin huippu kohde otan sen toki ilolla ja innolla vastaan, mutta lähtökohtaisesti en enää kauhesti jaksa panostaa. Olipa reissu sitten muutaman päivän tai muutaman viikon, kaava on yleensä sama.

Minulla toimii tästä syystä myös suoraviivainen toiminta matkalla kotiin, kun kerran suunta on kotiin, silloin ei jäädä lorvimaan esim. välilaskupaikakkunnille tai enää tehdä muitakaan mutkia matkaan. Menomatkalla ekstra- kohteiden buukkaaminen onnistuu minulla huomattavasti paremmin, joten silloin kaikki mutkat matkaan on sallittuja ja jopa suotavia.

Kesällä Milanosta palatessa välilasku oli Riiassa, pienen tovin ehdin miettiä pidempää välilaskua ja pientä Riika-kierrosta loppuun. Kaupungissa kävin viime kesänä, joten itseni tuntien tulin entistä enemmän siihen tulokseen, että suora reitti kotiin sopii minulle paremmin.

Tiedä sitten olisiko poikkeaminen Riiassa luonut minulle tunteen, että Milano ei ole matkani viimeinen kohde ja olisin jaksanut panostaa sinne enemmän. Milano jäi minulle hiukan valjuksi kaupungiksi. Kiertelin, kävelin, kuljin ja eksyin. Milano oli kaupunki, johon en saanut otetta. Kuljin rautatieasemalta (joka muuten on aika komea rakennus) kohti Duomoa mutkitellen ja hiukan harhautuen.

Rautatieasema sisältä…

….ja ulkoa

Katselin kaupungin katukuvaa, joka oli mielikuvaani vähemmän sliipattu, rosoisempi. Kuljin rakennusten varjostamilla kaduilla ja tuijottelin rakennusten yksityiskohtia.

Päädyin lopulta Duomolle, mutta jonot sisälle olivat aivan järisyttävän pitkät, joten jätin siellä vierailun väliin. Komeahan tuo, mutta silti jäi itselleni jotenkin etäiseksi, kuten koko Milano.

Duomo

Läheistä Galleria de Vittoriota kävin myös ihmettelemässä. En rohjennut reppuinen astua mihinkään muotiliikkeeseen, ja ehkä liikkeet eivät olisi ollut kukkarollenikaan sopivia. Mieleen jäi hieno kattoikkuna, joten ei tämäkään ihan turha mutka?

Milanon kuumuus uuvutti ja viimeisen reissupäivän fiilikset ei olleet enää intoa pursuilevat, joten lähdin valumaan kohti rautatieasemaa, josta siirtyisin lähellä lentokenttää sijaistevaan hotelliin odottelemaan seuraavan aamun lentoani. Kiertelin, ainakin mielestäni, monien mutkien kautta takaisin rautatieasemalle. Matkalla kuljin ison puistoalueen polkuja ja välillä istahdin vilvoittelemaan puiden varjoon. Pienen ruokatauonkin pidin jossain sisäpihan ravintolassa. Mielessäni heittelin jo hyvästejä Milanolle ja reissulleni. En saanut otetta Milanosta, kaupungissa ei tullut hyvä fiilis, joten ehkä minä ja Milano kohtasimme vain tämän kerran.

Reissun viimeisessä kohteessa takki yhtä tyhjä kuin lautanen

Reilireissuni viimeinen päivä ja uupumusta ilmassa. Reissujen viimeiset päivät ei ole mun juttu. Kun ei vain jaksa olla vastaanottavainen. Toistuisikohan sama ”viimeisen päivän syndrooma”- ilmiö esim. puolen vuoden reissulla?

Tarkoituksenani on palata reilireissuun vielä ainakin majoituspostauksella.

Instagram @pohjoistuulen_sarsa

  Facebook Pohjoistuuli puhaltaa

      Twitter @pohjoistuulis

 

TAG
RELATED POSTS
Comojärvi ei jätä kylmäksi

sunnuntai, lokakuu 1, 2017

4 Comments
  1. Vastaa

    duunireissaaja

    sunnuntai, lokakuu 8, 2017

    Mä olen pyrkinyt estämään tuota viimeisen päivän uuvahdusta varaamalla siihen jotain kiinnostavaa, mutta ei kovin vaativaa, tekemistä. Sillä muuten päivä tosiaan menee helposti väsyneeksi haahuiluksi.
    Islannissa käytiin Blue Lagoonissa, Portugalissa vika päivä kului kuin siivillä upeassa Evorassa, nyt Lontoossa taas British Museumissa. Viime kesän roadtripillä etukäteen mietittyä tekemistä ei ollut, ja München jäikin melko valjuksi.

  2. Vastaa

    sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa

    sunnuntai, lokakuu 15, 2017

    Varmaan auttaisi uuvahtamiseen, jos suunnittelisi paremmin. Joskus mä kyllä tykkään vaan haahuilla, mutta ehkä se ei sovi viimeiseen päivään. Mullakin jäi muuten Munchen yllättävän valjuksi, vaikka olikin ihan reissun alussa. Musta alkaa entistä enemmän tuntumaan, että mä olen pikkukaupunkien ja kylien turisti, niissä mä yleensä viihdyn paremmin, vaikka ei edes olisi mitään ihmeellistä nähtävää.

  3. Vastaa

    Johanna @ Out of Office

    maanantai, lokakuu 16, 2017

    Ei ehkä ollut sun viimeisen päivän uupumusta, Milano taitaa olla kuin vaikeasti lähestyttävä, kopea daami. Minäkään en koskaan onnistunut pitämään Milanosta, vaikka siellä aika monta kertaa kävin kun asuimme parinkymmenen kilometrin päässä. Noissa kaupungeissa taitaa olla ihan sama juttu kuin ihmisissä, kaikkien kanssa vaan ei tule niin hyvin juttuun 😉

    • Vastaa

      sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa

      torstai, lokakuu 19, 2017

      Hyvin sanottu, tuo kopea daami. Mö en kokenut kaupunkia millään tavalla sympaattisena – eli ilmeisesti vaikeasti lähestyttävä. Ehkä seillä tulee joskus poikettua uudelleen ihan vaan lentojen takia. En tiedä…

LEAVE A COMMENT