Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, messut olivat aivan HUIKEAT. Ständejä oli keskinkertaisista erinomaisiin, oikeastaan en törmännyt yhteenkään selkeästi huonoon. Suurimmat pettymykset minulle tuottivat yllättäen Meksiko ja Peru – mahtoiko johtua siitä että odotuksia oli liikaa vai siitä että ne olivat oikeastikin keskimääräistä heikompia? Meksikon ständi piti majaa minusta kaikkein parhaimman ständin tittelin ansaitsevan Kolumbian vieressä joka saattoi myös vaikuttaa.

Ensimmäisenä messupäivänä kiersin pintapuolisesti lattariständit, Euroopan osiot, arabimaat sekä osan Afrikkaa. Toisen messupäivän käytin kokonaisuudessaan lattareiden koluamiseen. Kolmantena päivänä kävin tsekkaamassa miten Suomi oli messuilla edustettuna sekä tutustumassa Puolaan (joka myös ansaitsee mielestäni kunniamaininnan onnistuneesta messutarjonnasta) ja matkailualan yrityksiin. Olin etukäteen miettinyt että keskittyisin lattareiden ständeihin eniten enkä jäisi murehtimaan jos jotain jäisi näkemättä – kun alue on niinkin laaja ja nähtävää niin paljon oli pakko priorisoida ja se onnistuikin paremmin kuin hyvin. Mikään ei jäänyt harmittamaan ja koen oppineeni messuilla paljon.

Mutta sitten ne parhaimmat, huonoimmat ja huomionarvoiset:

Meksikon ständillä kukaan ei ollut halukas juttelemaan kanssani, eikä siellä oikein ollut sellaista ns. yleistä tiskiä ollenkaan missä olisi esitelty keskeisimpiä matkakohteita. Kaikki oli vain niitä sellaisia ”bisnes-koppeja” joissa pukumiehet istuivat tärkeän näköisenä ja jakoivat käyntikorttejaan. Siis en oikeasti tiedä mitä noissa meeting pointeissa oikeastaan tehdään ja joku voisi valaista minua aiheesta, kutsun niitä tässä postauksessa vaikka bisneskopeiksi kun en tiedä mitään sen parempaakaan nimitystä. Mutta yleisesti kuitenkin joka maalla oli näitä tällaisia koppeja SEKÄ se yleis-ständi. Meksikolla ei ollut yleisständiä ollenkaan, vain kaksi pienempää pöytää joissa oli ainoastaan saksankielisiä lehtisiä sekä jotain pinssejä mukaan napattaviksi.

Rutas de México, ei putas

…
Perun tiskille menin kyselemään tietoja Limasta ja Perusta yleensäkin, mutta jälleen kerran kohtasin saman kohtelun kuin Meksikon tiskillä – laimeaa small talkia eikä ollenkaan sellaista latinoille tyypillistä polveilevaa keskustelua. Sain kuitenkin muutaman ihan hyvän esitteen joista osa tosin on saksankielisiä eli toisin sanoen minulle hyödyttömiä.

Ja sitten parhaimmat tiskit – Kolumbia, Costa Rica ja Argentiina. Kolumbian ständillä sattui ja tapahtui jatkuvasti – oli erilaisia koemaistajaisia (ananasmehua, rommia, jotain vaaleaa alkoholipitoista, kahvia etc. etc.), hauskoja tyyppejä juttelemassa vierailijoille, esiintyjiä, musiikkia, tanssia, hattuja, rannenauhoja ja englannin- sekä espanjankielisiä esitteitä. Monella ständillä jäi asiointi lyhyeksi siksi että kaikki oli saksaksi esitteitä ja työntekijöitä myöten.

Costa Rica erottui edukseen omassa hallissaan – ständille oli rakennettu oma pieni viidakko jossa seikkailivat otsalamppuinen tutkimusmatkailija sekä jättikokoinen kleptomaanigekko joka yritti mukamas varastaa messuvieraiden käsilaukut. Tällä tiskillä kukaan ei jutellut vierailijoille ja kaikki esitteet olivat saksaksi, mutta upeasti rakennettu ständi antoi paljon anteeksi.

Ja sitten se Argentiina. Argentiinan tiskillä oli yllättäen enemmän niitä yleis-juttuja kuin bisnes-kopperoita. Kohtelu oli sydämellistä ja ystävällistä. Mitään ns. ylimääräistä ei ollut ja ständi näytti kylmän asialliselta värikkäiden Brasilian ja Ecuadorin välissä, mutta saamani kohtelu oli koko messujen parasta. Kerroin lähteväni Peruun ja johan siinä piirrettiin yhdessä karttaan meikäläiselle reittiä Argentiinan kiertomatkalle .

Kuuban ständillä tehtiin sikareita

…
Jos Argentiinan tiskillä näkyi erittäin hyvin lattareille tyypillinen sydämellisyys niin sama meno jatkui Venezuelan ständillä – silmäniskuja, ”ten cuidado en Perú, te van a robar los ojos, son espectaculares”-latteuksia sekä se tietynlainen puhetyyli.. Tykkäsin, mutta toisaalta myös Venezuelan ongelma oli se että eniten oli panostettu juuri niihin bisneskopperoihin. Esitteet olivat kuitenkin saksan lisäksi englanniksi ja espanjaksi joten plussat siitä.

Summa summarum:

Parhaat ständit: 1) Kolumbia, 2) Argentiina, 3) Costa Rica

Suurimmat pettymykset: 1) Meksiko, 2) Peru, 3) Brasilia

…