Tämä on koulutyö jonka tein ensimmäisellä lukukaudella. 
Katsaus MEKSIKON KULTTUURIIN
Sisällys
1. Johdanto
1.1 Käytetyistä lähteistä
2. Perustietoa Meksikosta
2.2 Meksikon historia pähkinänkuoressa
3. Meksikolaiset kulttuurin erikoispiirteet
3.1 Uskonto ja uskonnolliset tavat
3.2 Perhe ja sen merkitys Meksikossa
3.3 Elämänkaareen liittyvät riitit ja rituaalit
3.3.1 Ristiäiset
3.3.2 Konfirmaatio
3.3.3 Häät
3.3.4 Hautajaiset
3.4 Meksikolainen tapakulttuuri
3.4.1 Tervehtiminen
3.4.2 Pöytätavat
3.4.3 Small Talk
3.4.4 Alueelliset eroavaisuudet
3.5 Ruoka- ja juomakulttuuri Meksikossa
3.5.1 Alueelliset gastronomiset eroavaisuudet
3.5.2 Juomakulttuuri
3.5.3 Tequila
3.6 Meksikolaiset juhlat
3.6.1 Isänmaalliset juhlapyhät
3.6.2 Uskonnolliset juhlapyhät
3.6.3 Kuolleiden päivä
3.7 Perinteinen pukeutuminen Meksikossa
3.8 Meksikolainen musiikki ja tanssi
4. Lähteet
1 Johdanto
Meksikon valinta kulttuurillisen tutkimuksen kohteeksi oli kohdallani varsin ilmiselvä: olen asunut Meksikossa pienen ajan elämästäni ja jättänyt sydämeni ehkä ikuisuuksiksi Meksikonlahden rannalle pieneen satamakaupunkiin, ja elän elämää jossa kahden kotini väliin on jäänyt kokonainen valtameri. Meksiko on minulle henkilökohtaisesti erittäin merkittävä ja tärkeä maa, ja se kiinnostaa minua kaikkine pienine aspekteineen enemmän kuin mikään muu. Meksiko on kaunis maa, jossa kulttuurilliset erityispiirteet vaihtelevat radikaalisti siirryttäessä vuorilta rannikoille tai etelästä pohjoiseen – juuri tämä erilaisten ihmisten ja erityispiirteiden kirjo tekee Meksikosta niin ihmeellisen ja rikkaan, kauniin ja minulle niin rakkaan.
Vaikka Meksiko on kaunis ja kultturillisesti rikas, on siellä myös paljon köyhyyttä ja kurjuutta, pahuutta ja rikollisuutta. Nämä asiat eivät voi olla vaikuttamatta meksikolaisten käyttäytymiseen ja mentaliteettiin, ja ne onkin tärkeää ottaa huomioon meksikolaisen kulttuurin erityispiirteitä tarkasteltaessa. Meksiko on toki paratiisi, mutta jokaisella paratiisilla on käärmeensä.
1.1 Käytetyistä lähteistä
Olen käyttänyt lähteinäni useita sähköisiä-, sekä kirjallisia lähdeteoksia, esimerkiksi vanhoja opinnäytetöitä, kartastoja, lonely planet-kirjallisuutta sekä meksikolaisia keittokirjoja. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin rakentanut työni omien empiiristen havaintojeni ja tietojeni varaan Meksikosta.
2 Perustietoa Meksikosta
Meksiko, eli Meksikon yhdysvallat (Estados Unidos Mexicanos) sijaitsee Pohjois-Amerikassa. Se on valtiomuodoltaan liittotasavalta ja sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Yhdysvallat sekä Etelässä Guatemala ja Belize. Meksiko on jaettu liittovaltiokeskukseen sekä 31 osavaltioon. Jokaisella osavaltiolla on oma perustuslakinsa ja kulttuurilliset erityispiirteet vaihtelevat osavaltioittain paikoitellen hyvinkin radikaalisti.
(Mirelle Vaahtikari, Opinnäytetyö: Meksikolaisen kulttuurin erityispiirteet, 2006)
| Valtiomuoto | Liittotasavalta |
| Presidentti | Felipe Calderón |
| Pääkaupunki | México, Usein käytetään myös englanninkielistä nimitystä Mexico City |
| Väkiluku | 107 450 000 |
| Pinta-ala | 1 972 550 km² |
| Rahayksikkö | Meksikon Peso, 1€ = 16.28MXN (valuuttakurssi 30.4.2010) |
| Aikaero Suomeen | 8 tuntia |
| Virallinen kieli | Virallinen kieli espanja, myös 62 alkuperäisväestön kieltä ja murretta |
| Uskonnot | 89% Katolisia, 8% Protestantteja, 5% muita uskontoja |
Lähteet:
|
|
2.2 Meksikon historia pähkinänkuoressa
Meksikon aluetta asuttivat erilaiset intiaaniheimot jo ennen espanjalaisten valloittajien saapumista Teotihuacanin kaupunkiin (lähellä Mexico cityä) vuonna 1519. Teotihuacania asuttaneet Asteekit ottivat espanjalaisvalloittajat vastaan ystävällisesti, sillä he luulivat konkistadori1 Hernán Cortésin olevan Quetzalcóatl, eli ennustusten mukaan idästä palaava maata ja kasvillisuutta kuvaava jumala. Cortés kuitenkin valloitti Meksikon, joka pysyi Espanjan hallinnon alla aina vuoteen 1810 saakka, jolloin Miguel Hidalgo julisti Meksikon itsenäiseksi 16. syyskuuta.
(BBC News 2010)
3 Meksikolaiset kulttuurin erikoispiirteet
3.1 Uskonto ja uskonnolliset tavat
Meksikolaisista 89% on roomalaiskatolisia, 8% protestantteja ja 5% muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia (ks. kaavio 1).
Vaikka Meksikossa ei olekaan varsinaista valtionkirkkojärjestelmää, on se hyvin vahvasti katolinen maa ja uskonnollisiin asioihin on syytä suhtautua kunnioittavasti. Uskonto hallitsee Meksikolaisten elämää todella suuresti.
Meksikolaisen katolisen kirkon merkittävin symboli on Nuestra Señora de Guadalupe (Our lady of Guadalupe), joka kuvastaa Neitsyt Mariaa. Guadalupe esiintyy laajalti meksikolaisissa kirkoissa, kodeissa, kouluissa ja koruissa. Lähes jokainen (katolinen) meksikolainen pitää Nuestra Señora de Guadalupen kuvaa tai tätä esittävää riipusta autossaan, kaulassaan sekä lompakossaan varmistuakseen varjeluksen kulkemisesta rinnallaan.
(Lonely Planet, Mexico 2008)
Ihmiselämä on meksikolaisille erittäin pyhä – aivan kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa, mutta Meksiko on usein kärjistetyn konservatiivinen. Kiellettyjä ovat abortti (pl. Mexico city, jossa abortti sallitaan), eutanasia sekä kuolemantuomio. Abortteja kuitenkin tehdään ns. ”salaa” jos rahaa riittää – tämä kertoo hyvin paljon meksikolaisten kaksinaismoralismista joka on valloillaan hyvin monessa paikassa.
(Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto 2010)
3.2 Perhe ja sen merkitys Meksikossa
Perhe on meksikolaiselle kaiken ydin, tärkein aspekti maailmassa sekä päivittäinen tuki ja turva. Perheen tärkein henkilö on aina äiti – jos välit ovat viileät äidin kanssa, on perheestä syrjäytyminen lähellä: hyvät välit isän kanssa eivät auta, jos äidin kanssa on ongelmia.
Meksikossa sunnuntai on perheelle pyhitetty päivä, día de la familia. Silloin perhe viettää aikaa yhdessä esimerkiksi yhteisen lounaan tai illallisen (pitkän kaavan mukaan) merkeissä, elokuvissa käyden tai päivämatkaillen johonkin läheiseen kohteeseen. Ostoskeskuksissa (joissa useimmiten on myös elokuvateattereita) käyskentely on hyvin suosittua, ja ne ovat sunnuntaisi täynnä erityisesti lapsiperheitä.
Vaikka perheen tärkein hahmo on äiti, on isällä oma erityinen roolinsa, sillä Meksikossa vallitsee edelleen vahva macho-kulttuuri. Miehen tehtävä on tuoda ruokaa pöytään ja suojella perhettä. Mies ei tee kotitöitä vaan kotityöt tekee yleensä joko perheeseen palkattu (nais-)taloudenhoitaja tai perheen naisväki. Nuorten ja koulutettujen meksikolaisten keskuudessa on silti havaittavissa hidasta muutosta kohti länsimaisempaa tasavertaisuutta, mutta machoilun juuret ovat todella syvällä kulttuurissa.
3.3 Elämänkaareen liittyvät riitit ja rituaalit
3.3.1 Ristiäiset
Meksikossa elämänkaareen liittyvät rituaalit ovat hyvin tärkeitä. Lapsen synnyttyä tälle valitaan perheen lähipiiristä kummi (padrino ja/tai madrina), joka on vastuussa lapsen kristillisestä kasvatuksesta sekä tämän kasvattamisesta jos biologiset vanhemmat sattuisivat molemmat olemaan estyneitä hoitamasta lastaan kuoleman tai jonkin muun syyn takia ja padrinoksi valitseminen onkin hyvin suuri luottamuksen osoitus. Ristiäisissä Padrino on lähes yhtä tärkeä henkilö kuin lapsen vanhemmat, ja ristiäiset ovat hyvin suuri juhla koko perheelle. Kasteen sakramentti nähdään katolisessa kirkossa ”Herran sinettinä”, joka on välttämätön pelastumiselle.
3.3.2 Konfirmaatio
Pojilla ei ole varsinaista rippikoulua tai konfirmaatiota, mutta tytöillä näitä on senkin edestä. Tytön elämän suurin käännekohta on tämän 15-vuotissyntymäpäivä, jolloin tyttö (quinseñera, ”hän joka täyttää viisitoista)” viedään kirkkoon konfirmoitavaksi, tämä puetaan hienoon ja kalliiseen iltapukuun (muistuttaa suomalaista vanhojentanssipukua) ja vihitään kristuksen morsiameksi. Tyttöjen konfirmaatiot ovat nykyisin menneet hyvin pitkälti kilpavarustelun puolelle, eli kilpaillaan siitä kenellä on hienoin puku ja kalleimmat juhlat.
3.3.3 Häät
Meksikolaiset häät ovat suuri tapahtuma, ja niitä voidaan juhlia monta päivää. Sulhanen pyytää morsiamen isältä hänen tyttärensä kättä, ja jos isä antaa siunauksensa avioliitolle, voivat massiiviset hääjärjestelyt alkaa. Aiemmin morsiamen isä maksoi hääkulut, mutta nykyisin molempien osapuolten perheen osallistuvat hääjärjestelyihin ja maksuihin. Avioero ei ole yleisesti hyväksyttyä ainakaan katolisen kirkon mukaan, mutta myös eronneita pareja on Meksikossa hyvin paljon.
(Mexican Wedding 2010)
Meksikolaiseen perinteeseen kuuluu, että hääpari yhdistetään pitkällä rukousnauhalla vihkimisen ajaksi. Myös häihin nimetään aina Padrino (”kummi”, hääisäntä) joka antaa hääparille lahjaksi kultaa, hopeaa sekä raamatun.
(Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000)
3.3.4 Hautajaiset
Meksikolaiset hautajaiset eivät ole yhtä surullinen tapahtuma kuin hautajaiset Suomessa, sillä meksikolaiset uskovat hyvin vahvasti kuolemanjälkeiseen elämään ja että vainaja on päässyt parempaan paikkaan. Kuolema mielletään osaksi elämää ja se nähdään luonnollisempana asiana kuin länsimaissa. Hautajaisten tulee olla juhlavat sillä niiden ajatellaan olevan vainajalle tärkeä elämänkaaren muutoskohta, ns. loppusilaus. Muistojuhla pidetään useimmiten perheen kotona.
Hautajaisseremonia on teatraalinen ja hyvin tunteikas. Riippuen vainajan tahdosta hänet voidaan joko haudata arkussa tai polttaa. Jos vainajan ruumis poltetaan, jäävät tuhkat usein kotiin takan reunukselle tai erikseen rakennetulle alttarille. Mikäli vainaja haudataan maahan arkussa, heittää jokainen hautajaisvieras arkun päälle kourallisen multaa (maasta sinä olet tullut, jne) osallistuen näin hautaamiseen ja tapahtuneen hyväksymiseen.
(Funeralwise.com 2010)
3.4 Meksikolainen tapakulttuuri
Meksikolaiset ovat erittäin kohteliaita ja lämminsydämisiä ihmisiä, jotka ottavat vierailijat vastaan ”con los brazos abiertos” eli avosylin. Meksikolaiset arvostavat suuresti, kun ulkomaalainen puhuu (tai edes yrittää puhua) espanjaa, ja he myös pyrkivät tarpeen tullen puhumaan englantia vaikkeivat sitä niin suuresti osaisikaan. Pääasia on saada vieraat viihtymään ja olemaan kuin kotonaan – Mi casa es Su casa = Kotini on kotisi.
3.4.1 Tervehtiminen
Meksikolaiset tervehtivät toisiaan antamalla yhden poskisuudelman vasemmalle poskelle. Virallisemmissa tilaisuuksissa poskisuudelmia ei vaihdeta, eivätkä myöskään pojat tervehdi toisiaan suudelmin (korkeintaan isä ja poika). Meksikolaiset ovat hyvin tietoisia siitä, ettei joissakin länsimaissa käytetä poskisuudelmia, ja saattavat liioitella poskisuudelmia ulkomaalaista vierasta kiusoitellakseen. Kun joku ihminen tavataan ensimmäistä kertaa, voidaan ensin kätellä ja samanaikaisesti antaa poskisuudelmat. Kun taas tavataan ihmisiä jotka ovat jo entuudestaan tuttuja voidaan poskisuudelma antaa vaikkapa olkapäästä kiinni pitäen tai halauksen yhteydessä.
3.4.2 Pöytätavat
Meksikolaiset ovat hyvin rentoa pöytäseuraa, ja on hyväksi vähintään maistaa kaikkea mitä tarjotaan. Meksikolaiset ovat erityisen ylpeitä tunnetusta ruokakulttuuristaan ja loukkaantuvat jos ruoasta ei pidetä. Myös toisten lautasilta syöminen on yleistä eikä siitä tule pahastua. Meksikolaisilla ei ole tapana kiittää ruoasta pöydästä noustessa, mutta sitä arvostetaan suuresti.
3.4.3 Small Talk
Meksikolaiset eivät ymmärrä suomalaista jäyhää jököttäjää – Meksikossa on hyvin tärkeää muistaa aina tilaisuuden tullen hymyillä ja osoittaa iloisuutta sekä mahdollisuuksien mukaan kehua ruokaa, ympäristöä, kulttuuria jne. Small talk on ehdotonta – jos päivällispöydässä istuu hiljaa suu mutrulla saa helposti esiin meksikolaisten ikävimmät luonteenpiirteet: juonittelun, selän takana puhumisen sekä mustamaalaamisen.
Meksikolaisten huumorintaju on usein hyvin makaaberia – esimerkiksi kuolleista sukulaisista tai lemmikkieläimistä saatetaan vitsailla hyvinkin ikävään sävyyn:
- Koirani kuoli eilen
- Teitteikö tähteistä tacoja?
3.4.4 Alueelliset eroavaisuudet
Yleisesti ottaen voisi todeta että Meksikossa ystävällisyys kasvaa mitä etelämmäksi mennään, ja vastavuoroisesti kohtelu kylmenee aina mitä pohjoisemmassa ollaan. Sama ilmiö tapahtuu, kun liikutaan vuorilta rannikoille: rannikolla ihmiset ovat rennomminpia ja ystävällisempiä kuin vuoriston ihmiset.
3.5 Ruoka- ja juomakulttuuri Meksikossa
Meksikolaisen ruoan uskotaan yleensä olevan hyvin tulista ja voimakkaasti maustettua. Monilla on myös vääristynyt kuva meksikolaisesta ruoasta yleistyneen texmex-ruoan vaikutuksesta. Meksikolainen ruoka ei suinkaan ole aina tulista – yleensä ruoka on jopa melko mietoa, ja pöydässä on erilaisia chili-kastikkeita ja salsoja jotta jokainen voisi säädellä tulisuusastetta mielensä mukaan. Myytti: Kaikki meksikolaiset pitävät tulisesta ruoasta. Totuus: Eivät pidä. Makuja on Meksikossa yhtä monta kuin on meksikolaista, eli yli sata miljoonaa.
Meksikolainen ateria koostuu yleensä tietyistä pysyvistä elementeistä:
- Alkukeitto (sopa)
- Joko vihreästä tai punaisesta tomaatista sekä chilistä valmistettu salsakastike (usein korianterilla ja sipulilla höystettynä)
- avocado (aguacate)
- tortilla
- limetti (limón)
- Pavut (frijoles)
Karkeasti yleistettynä voisi todeta, että Meksikossa tarjoillaan aina jonkinlainen alkukeitto: usein kanasta ja makaroonista tehty hyvin yksinkertainen liemi. Jokaisen aterian yhteydessä nautitaan maissilettuja eli tortilloita, joita käytetään aina tilaisuuden tullen myös syömävälineinä veitsen tilalla. Aterian yhteydessä on aina tarjolla limettiviipaileita (joista puristetaan mehua pihvin, salaatin tai minkä tahansa muun ruoka-aineen päälle, jopa coca colaan!) sekä joko vihreästä tai punaisesta tomaatista sekä chilistä tehtyä salsakastiketta. Cilantro (korianteri) on hyvin yleinen mauste kaikessa. Höysteenä tarjotaan lähes aina papuja.
3.5.1 Alueelliset gastronomiset eroavaisuudet
Meksikossa on kuitenkin hyvin paljon alueellisia eroavaisuuksia, sillä maa on hyvin vuoristoinen ja ennen kuin espanjalaiset vaikutteet rantautuivat meksikolaisiin keittiöihin, oli erilaisissa eristyineissä intiaaniheimoissa kehittynyt hyvinkin erilaisia tapoja valmistaa ja syödä ruokaa. Yksi syy vaihtelevuuteen on myös hyvin vaihteleva ilmasto – Meksikosta löytyy kaikkea lumihuippuisista vuorista aavikoihin ja sademetsiin eivätkä kaikki viljelykasvit menesty kaikkialla.
(Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000)
Karkeasti jaoteltuna voisi ajatella, että Pohjois-, ja Keskimeksikossa syödään runsaasti lihaa, kun taas rannikkoalueilla syödään runsaasti kalaa (meriahven, tonnikala, miekkakala) ja äyriäisiä (jättikatkaravut). Tyypillinen meksikolainen lounas kalaravintolassa voi olla esimerkiksi katkarapucoctail, joka koostuu suolaisesta liemestä, jättikatkaravuista, korianterista, ketsupista sekä muista mausteista. Perinteinen Pueblalainen herkku on Mole Poblano (yllä olevassa kuvassa).
3.5.2 Juomakulttuuri
Meksikolainen juomakulttuuri eroaa hyvin paljon suomalaisesta. Meksikossa saatetaan juoda alkoholia hieman pitkin päivää, kun taas Suomessa juodaan kertarysäyksellä paljon. Meksikossa voi mainiosti ajaa autoa vielä muutamankin oluen jälkeen (ja jos maksuvoimaa riittää niin vaikkapa humalassa), joten on yleistä ottaa olutta tai rommia jo lounaan yhteydessä. Meksikolainen olut valmistetaan useimmiten maissista.
Ruokajuomana juodaan yleensä jäävettä, Agua de Jamaicaa (Jamaica-kukista keittämällä saatua mehua), Agua de Limón (Vettä johon on puristettu useita limettejä) tai Coca Colaa.
3.5.3 Tequila
Meksikon kuuluisin juoma on epäilemättä tequila – väkevä agave-kasvin ytimestä uutettu viina jonka alkoholipitoisuus on noin 40%. Agave ei ole yleisestä harhaluulosta huolimatta kaktus, vaan lilja. Tequilan tuotanto on hyvin rajoitettua, ja sitä saa valmistaa ainoastaan Jaliscon, Guanajuaton, Michoacanin, Nayaritin ja Tamaulipasin osavaltioissa. Myytti: Tequilapullossa on mato. Totuus: Ei ole. Mezcal-pullossa saattaa olla, yleensä ei ole.
(Consejo regulador del Tequila, 2010)
Tequilan ohella muita kuuluisia Meksikolaisia juomia ovat mm. Kahlúa sekä Pulque, piña colada, Tequila Sunrise ja Margarita.
3.6 Meksikolaiset juhlat
3.6.1 Isänmaalliset juhlapyhät
Meksikolaiset osaavat juhlimisen ja heillä onkin esimerkiksi Suomeen verrattuna moninkertainen määrä kansallisia juhlapyhiä, jotka pyhitetään juhlimiselle ja rentoutumiselle. Osa juhlista on puhtaasti uskonnollisia, mutta suurin osa niistä liittyy Meksikon itsenäistymiseen, vallankumoukseen tai muuhun hyvin isänmaalliseen. Esimerkkejä: Perustuslain julistuksen muistopäivä 5. helmikuuta, Pueblan taisteluiden vuosipäivä (cinco de mayo) 5. toukokuuta, Día de los Niños héroes2 13. syyskuuta, Itsenäisyysjulistuksen (Grito de Independencia) muistopäivä 15.syyskuuta sekä tietysti itsenäisyyspäivä 16. syyskuuta.
3.6.2 Uskonnolliset juhlapyhät
Pääsiäinen on Meksikossa hyvin merkittävä ja tärkeä juhla, jota vietetään yhteensä kaksi viikkoa: Semana Santa (pyhä viikko) sekä Semana de Pascua (pääsiäisviikko).
Tammikuun 6. päivä – Día De Los Santos Reyes eli juhlapäivä kolmen itämaan tietäjän ja Jeesus-lapsen kohtaamisen muistoksi. Juhlapäivään liittyy vahvasti makea pullakranssi eli loppiaiskakku, joka sisältää säilykehedelmiä.
(Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000)
Joulukuun 25. – Navidad eli joulupäivä. Joulunalusaikana vietetään 12 päivän ajan posadoita, eli ”joulun julistuksia”, ja joulu huipentuu tietenkin joulupäivän juhlapäivälliseen koko perheen (serkut, isovanhemmat, kummin kaiman koirat) kesken. Jouluateria aloitetaan jakamalla osiin Rosca-kakku, jonka sisään on leivottu Jeesus-lasta esittävä keraaminen (tai nykyisin melko usein muovinen) nukke, jonka saajan on määrä järjestää juhlakansalle kutsut helmikuun 2. päivänä, eli kynttilän päivänä (Día De la Candelería).
(Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000)
3.6.3 Kuolleiden päivä
Marraskuun 1. ja 2. – El Día de los muertos eli kuolleiden päivä, jossa yhdistyvät asteekkien tapa palvoa vainajia, sekä kristinuskosta tuttu pyhäinpäivä. Meksikolaiset uskovat, että vuoden aikana vainajat saavat lyhyen ajan palata takaisin maan päälle viettämään aikaa perheidensä kanssa. Koteihin rakennetaan alttareita, joille asetellaan vainajan lempiruokia ja juomia, sytytetään kynttilöitä ja poltetaan suitsukkeita. Kuolleiden päivä on iloinen tapahtuma synkästä viitekehyksestään huolimatta.
(Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000)
3.7 Perinteinen pukeutuminen Meksikossa
Meksikolaisesta pukeutumisesta puhuttaessa tulevat usein ensimmäisenä mieleen sombrero, poncho sekä nahkasaappaat. Tämä mielikuva on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta, eikä tähän tapaan pukeutuneita ihmisiä näe missään muualla kuin suurimmissa turistirysissä osana showta. Meksikolainen arkipukeutuminen on hyvin samanlaista kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa, ja on saanut paljon vaikutteita Yhdysvalloista. Perinteinen pukeutuminen on kuitenkin hyvin leimallista ja jokaisella osavaltiolla on oma kansallispukunsa. Jokaisen meksikolaisen tulee tunnistaa ainakin tärkeimmät kansallispuvut ja monet meksikolaiset naiset hankkivat ainakin yhden oman osavaltionsa puvun kotiin suuria juhlia varten.
Jarochan puku... Karvalakkimallina
3.8 Meksikolainen musiikki ja tanssi
Meksikolainen musiikki on hyvin paljon muutakin kuin mariacheja ja salsaa – se on myös rancheroita, reggaetonia, latin popia ja jazzia. Mariachimusiikki lienee kuitenkin kaikista tunnetuin, ja se mielletäänkin meksikolaiseksi kansanmusiikiksi. Maailman tunnetuin mariachi-yhtye Pancho Villa on tullut tunnetuksi kappaleestaan ”La cucaracha” eli torakka.
Reggaeton on nuorison suosimaa tanssimusiikkia koko Latinalaisessa Amerikassa, ja sen kärkinimiin kuuluvat mm. Daddy Yankee ja Wisin&Yandel. Reggaeton on sekoitus Jamaikalaisia sekä Latinalaisen Amerikan musiikkivaikutteita.
Meksikolaiset tanssivat jatkuvasti. Tärkein meksikolainen tanssi on koko Latinalaisessa Amerikassa suosittu Salsa, joka on kiihkeä ja nopeatempoinen paritanssi, joka on kotoisin Kuubasta. Salsalle ovat tyypillisiä laajat lantion liikkeet sekä viettelevä olemus.
(Salsa.fi 2010)
4 Lähteet
BBC News 2010
Luettavissa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/country_profiles/1210779.stm, luettu 3.5.2010
Catholic Answers: Pillar of Fire, Pillar of Truth.
Luettavissa: http://www.catholic.com/library/pillar.asp, luettu 6.5.2010
Consejo regulador del Tequila, 2010/El Tequila/Normatividad/Casas, Marcas
Luettavissa: http://www.crt.org.mx/, luettu 6.5.2010
Funeralvise.com 2010/Funeral Customs/Ethnic Groups/Mexican American
Luettavissa: http://www.funeralwise.com/customs/mex_american, luettu 6.5.2010
Global.Finland 2010/Maat/Kehitysmaat A-Z/Meksiko
Luettavissa: http://global.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=32769&contentlan=1&culture=fi-FI, luettu 3.5.2010
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto 2010
Luettavissa: http://latamsolidaarisuus.wordpress.com/2009/07/02/meksiko-abortin-vastainen-lainsaadanto-etenee/, luettu 6.5.2010
Lonely Planet, Mexico 2008
ISBN 978-1-74104-804-9
Maailma.net – portti parempaan maailmaan 2010
Luettavissa: http://maailma.net/tiedonhaku/latinalainenamerikkajakaribia/keskiamerikka/meksiko, luettu 6.5.2010
Meksikolainen keittiö, Jane Milton 2000
ISBN 978-951-20-7277-4
Mexican Wedding 2010
Luettavissa: http://www.mexicanwedding.org/, luettu 6.5.2010
Mirelle Vaahtikari, Opinnäytetyö: Meksikolaisen kulttuurin erityispiirteet, 2006
RatesFX valuuttamuunnin 2010
Luettavissa: http://www.ratesfx.com/rates/rate-converter.fi.html, luettu 3.5.2010
Salsa.fi 2010/SalsaWiki
Luettavissa: http://www.salsa.fi/wiki.html, luettu 6.5.2010
Suomen Meksikon Suurlähetystö 2010
Luettavissa: http://www.finlandia.org.mx/public/Default.aspx?culture=fi-FI&contentlan=1, Luettu 3.5.2010
