Browsing Tag

Video

Kuulumisia Yleinen

Touhukas toukokuu

torstai, toukokuu 12, 2016

Toukokuu on yksi lempikuukausistani. Kevät vaihtuu kesäksi, illat muuttuvat yhä valoisammiksi ja luonto vihertää. Toukokuussa tuntuu myös aina olevan kauhea kiire. Nyt olen alkanut vähän jo stressata kielikurssin loppukokeesta, johon on tosin vielä puolitoista kuukautta aikaa, mutta kun siitä joka päivä kurssilla puhutaan. Suurimman osan jokapäiväisistä tehtävistä, puheharjoituksista ja kotiläksyistä opettajat valitsevat kokeeseen valmistautuminen mielessä, ja tuntuu, että koko ajan pitäisi kerrata jotain vanhoja unohtuneita asioita. Mutta jostain syystä kertaamiseen, kokeeseen treenaamiseen ja ylimääräiseen sanojen sekä kieliopin harjoitteluun ei ole vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Omaan toukokuuhuni kuuluvat nimittäin erottamattomasti sekä jääkiekon MM-kisat, että Euroviisut.

Euroviisuihin valmistautuminen alkaa jo helmikuussa Uuden musiikin kilpailusta. Kun Suomen edustaja on selvillä, siirryn Ruotsin Melodifestivaleniin. Näissä tosin riittää hyvin jälkikäteen netistä katsominen, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ruotsalaiset osaavat musiikin tekemisen ja kunnon shown järjestämisen huomattavasti suomalaisia paremmin. Tai ehkäpä Ruotsin Melodifestivalen on vain vakiinnuttanut paikkansa kansalaisten ja muusikoidenkin keskuudessa UMK:ta paremmin.

Tänä vuonna näiden jokavuotisten perinteiden lisäksi päätin katsoa vielä Saksan version euroviisuedustajansa valinnasta, Unser Lied für Stockholm. Kilpailun voittajalla eli Saksan euroviisuedustaja Jamie-Leellä on ihan kaunis ääni ja varmasti mieleenpainuva tyyli ja show, mutta jostain syystä en nyt kuitenkaan ole ihan vakuuttunut tästä:

Suomen Sandhjasta sanon sen verran, että hän laulaa todella hyvin, ja Sing It Away on kyllä ihan menevä biisi, jota voisin ehkä radiosta kuunnella, mutta ei sillä mielestäni Euroviisuja voiteta. Eikä nyt voitettukaan, kun ei kerran menty edes  finaaliin. Mutta Ruotsin Frans voisi minun puolestani voittaa vaikka koko viisut, on se niin söpö! :D

Voi katsokaa nyt noita räpsyripsiä ja vilkkusilmiä!

Tämä viikko on siis kulunut niin jääkiekkoa kuin viisuja katsellessa (ja tietenkin viisubiisejä esikatsellessa), ja kiirettä pitää vielä toivottavasti kymmenen päivän verran, jos (ja kun!) Leijonat pääsevät mitalipeleihin saakka. Näiden lisäksi on toki ollut muutakin ohjelmaa, kuten nyt vaikka nuo kesäiset säät, jotka vihdoin saapuivat meitä lämmittämään. On tullut istuttua terassilla lounastamassa ja jäätelöä syömässä, nautiskeltua auringosta puistossa samalla saksaa harjoitellen sekä poimittua kukkia maljakkoon. Lisäksi kävin Neumarktin Nacht der Sinnessä, eli sellaisessa kaupunkitapahtumassa, jossa on kaupat auki iltamyöhään ja torilla voi katsella tanssi-, musiikki-, voimistelu-, ja sirkusesityksiä ilmaiseksi. Kiva välillä pyörähtää tuolla keskustassakin, sinne asti kun ei kovin usein esimerkiksi kauppojen takia viitsi raahautua, kun saan kaiken helpommin Nürnbergistä koulun jälkeen. Ja sehän on aina mukavaa juoda lasi tai pari viiniä, varsinkin jos niistä ei itse tarvitse maksaa. :)

Olen myös alkanut käymään jumpassa kerran viikossa. Se tekee hyvää kropan lisäksi saksan kielen taidoilleni, ohjeet kun tulevat pääasiassa saksaksi. Ohjaajat ja kaikki ihmiset siellä ovat olleet kyllä tosi mukavia ja kärsivällisiä, kun joskus en ole ymmärtänyt jotain tai minulle on uutena pitänyt näyttää erikseen miten jokin liike tehdään. Ja aina joku kääntää myös englanniksi tarvittaessa, ensimmäisellä kerralla sain jopa oman henkilökohtaisen tulkin, kun yksi tytöistä opasti minua koko tunnin ajan englanniksi. :D Mutta oikeastaan puhun jumpassa mieluummin mahdollisimman paljon saksaa, jos vain mahdollista. Niinhän sitä oppii, kun pikkuhiljaa alkaa käyttää sitä kieltä enemmän.

Viime sunnuntaina näimme myös melkein spontaanisti erästä hyvää Bilbaon vaihdon aikaista unkarilaista ystäväämme, jota olen viimeksi nähnyt lähes kolme vuotta sitten. Hän poikkesi matkallaan Münchenistä Tanskaan meitä moikkaamaan, ja voi miten olikin ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Söimme intialaisessa ravintolassa itsemme ähkyyn ja muistelimme vanhoja sekä päivitimme kuulumiset kolmen vuoden ajalta. Tai no eihän siinä vajaassa parissa tunnissa ehtinyt tietenkään puhua läheskään tarpeeksi, mutta silti, kivaa oli. Ja toivomme kovasti, että seuraavaa tapaamista ei tarvitsisi ihan niin kauaa odotella.

Ja palataanpa lopuksi vielä vappuun. Huhtikuu vaihtui toukokuuhun ihka oikeaa suomivappua viettäessä. Olen tosiaan tutustunut täällä Neumarktissa asuvaan toiseen suomalaiseen, jonka kanssa aloitimme vapun vieton leipomalla munkkeja ja vääntämällä salaattia ja muuta purtavaa iltaa varten. Fürthissä, eli täältä Neumarktista noin 20 minuutin junamatkan ja vartin metromatkan päässä oli siis suomalaisten piknik. Munkeista tuli todella hyviä, vaikka itse sanonkin, ja ne katosivat meidän ja muiden suomalaisten suihin ennätysvauhtia. Eikä simassa ja muissa herkuissakaan ollut sen suurempaa moitittavaa. Itse hämmästelin suurimman osan illasta, miten Nürnbergin alueella voi asua niin paljon suomalaisia! Ei nyt tullut laskettua, mutta luulen, että meitä oli noin nelisen kymmentä vapun viettäjää, ellei enemmänkin. Pimeä tuli nopeammin kuin Suomessa vappuna, mutta tunnelma Fürthin kaupunginpuistossa lammen rannalla oli kuin missä tahansa suomalaisessa kaupungissa vappuaaton yönä. Hauskaa siis oli, joillakin varmaan vähän liiankin hauskaa. ;) Piknikin jälkeen ohjelmassa oli suomidisko Babylon-nimisen elokuvateatteri/baarin alakerrassa. Suomidiskossa tanssittiin ilmapallojen, serpentiinin ja suomenlippujen keskellä Mamban, Kaija Koon, Haloo Helsingin, Hurriganesin, Eppujen ja muiden suomihittien tahdissa. Eipä paljon parempi vappu olisi voinut olla, ottaen huomioon, että olemme aika kaukana Suomesta!

Kaikesta hulinasta huolimatta (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) toukokuu on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Onneksi tätä ihanaa kuukautta on vielä yli puolet jäljellä! (Ja ehkä näiden touhuviikkojen jälkeen olisi taas vihdoin aikaa sille saksan opiskelulle…)

Saksa

Saksalaisissa(?) häissä

tiistai, syyskuu 8, 2015

Jokin aika sitten oli ohjelmassa kauan odotettu tapahtuma, nimittäin pääsin piiiitkästä aikaa häihin! Poikaystäväni Hidirin ystävä meni naimisiin, ja meidät molemmat oli kutsuttu elämämme ensimmäistä kertaa saksalaisiin häihin. Hidirille turkkilaiset häät ovat tulleet tutummiksi, kun taas itse olen ollut vain perinteisissä suomalaisissa häisssä. Odotimme siis molemmat innolla mitä tuleman pitää.

Vihkiminen tapahtui Mariahilfbergin kirkossa, joka sijaitsee korkean mäen päällä. Tänne teemme usein kävelylenkkejä, sillä näköala huipulta on upea ja portaat mäen päälle käyvät hyvästä treenistä. Onneksi mäen päälle pääsee myös autolla, sillä hääpäivänä hellelukemat nousivat jälleen noin 35 asteeseen, ja juhlatamineissa rappusia kivutessa olisi saattanut tulla hieman hiki. Tuli nimittäin ilman kiipeämistäkin.

Kirkkovihkiminen poikkesi hieman suomalaisesta kaavasta. Ainakin seisomista oli enemmän meillä vierailla. Itseäni myös ihmetytti katolilainen tapa toivottaa rauhaa muulle kirkkokansalle ihan kädestä pitäen. Paljon en papin saksankielisistä puheista ymmärtänyt, mutta sen verran mitä minulle käännettiin, niin hyvin samanlaisia ohjeita avioliittoon ja rakkauteen hän tuoreelle parille antoi kuin suomalaisetkin papit. Kirkossa myös mielestäni soitettiin enemmän musiikkia kuin Suomessa. Tosin, näissä häissä urut jätettiin käyttämättä ja tilalla oli klarinetti sekä kosketinsoittaja. Kirkossa kajahti ainakin Hallelujah sekä Forrest gumpista tuttu kaunis tunnussävel.

Kun hääpari poistui kirkosta, heidät vastaanotti ulkona sulhasen futisjoukkue peliasuissaan. Vieraille tarjottiin kylmää kuplivaa ja vuoron perään saimme onnitella tuoretta paria. Valokuvia otettiin ja lopulta kun kaikki halukkaat olivat päässeet onnittelemaan, vastanaineet poistuivat paikalta koristellulla autolla, perässään peltipurkkeja aivan kuten Suomessakin usein on tapana.

Hääjuhlapaikkaan saavuttuamme tarjolla oli lisää juomaa, tosin auringon paahteessa kylmä vesi taisi monella viedä voiton alkoholipitoisista virvokkeista. Sitten oli lahjojen vuoro. Sulhasen kaverit toivat paikalle lahjapaketin näköisesksi koristellun betonimöykyn. Traktorilla. Hääparin tehtävänä oli sitten vasaroilla hakata betonimöykky rikki, jotta sisältä löytyvä varsinainen lahja saataisiin esille. No, siinä oli sivustakatsojillakin silmät vaarassa betoninsirujen sinkoillessa. Lopulta lahjan saajat kuitenkin luovuttivat siltä erää, mutta kuulin huhua, että myöhemmin kuution sisältä löytyi laatikollinen mahdollisimman pieniä kolikoita ja pikkukiviä, joten tosiaan painoa tuolla paketilla varmasti oli. Hauska idea joka tapauksessa! Itse olin mukana sulhasen futiskavereiden lahjassa, joka oli jalkapallo täynnä kolikoita.

Olen saanut sellaisen kuvan, että Saksassa annetaan muutenkin usein lahjaksi mielellään rahaa. Viime vuonna esimerkiksi vietettiin Hidirin kaveriporukassa monia kolmekymppisiä, joissa synttärisankari sai yleensä rahaa. Kyllähän Suomessakin usein annetaan rahaa, mutta täällä Saksassa mielestäni rahalahjaan panostetaan enemmän, jotta se olisi persoonallisempi, kuten edellä mainitut jalkapallo ja betonikuutio. Ja kyllähän tuollainen lahja jää paljon paremmin mieleen kuin se perus kirjekuori. Ja rahalahjassa on aina se etu, että lahjan saaja voi itse päättää mihin rahat käyttää ja hankkia jotain tarpeellista sekä mieluisaa.

Lahjomisten jälkeen oli vuorossa kakkukahvit. Kuten alla olevasta heilahtaneesta kuvasta näkyy, varsinainen hääkakku kuvan yläoikealla ei ollut suuressakaan osassa tuolla herkkujen seassa. Luulen että kaikille vieraille ei edes riittänyt palaa hääkakusta, mutta toisaalta kaksi pöydällistä erilaisia kakkuja varmasti taltutti kaikkien makeannälän. Suomalaisissa häissä joissa olen ollut ei todellakaan ollut noin montaa sorttia kakkuja, mutta mielestäni se ei ole huono juttu ollenkaan. Voisin jopa sanoa, että laatu korvaa tässä tapauksessa määrän. Itse kun tykkään yleensä maistaa vähän kaikkea, ja sitten parhaita herkkuja voi santsata vielä toisella kierroksella. Nyt maistoin muutamia kakkuja (läheskään kaikkia en jaksanut maistaa), jotka olivat kyllä ihan hyviä, mutta ehkä oma makuni kakkujen suhteen poikkeaa hieman saksalaisesta… Erästä todella hyvää marjakakkua olisin halunnut sen toisen palan, ja sitä ei sitten ollutkaan enää jäljellä, eivätkä kaikki saaneet edes maistaa sitä. Niin, eli tykkään kyllä enemmän siitä tavasta, että kakkuja ja herkkuja on vain muutamaa eri lajia, joita sitten riittää kaikille.

WP_20150808_003[1]

Ilmeisesti kaasot olivat koonneet ja painattaneet lehden, joka kertoi pariskunnasta sekä heidän historiastaan yhdessä ja erikseen. Mukana oli paljon kuvia lapsuudesta, nuoruudesta ja yhteisestä taipaleesta, ja pariskuntaa sekä molempien vanhempia oli haastateltu lehteä varten. Näitä lehtiä kaasot sitten kiersivät myymässä vieraille häissä. Jokainen sai ilmeisesti maksaa omantunnon mukaan, jotta ainakin osa painatuskuluista tuli katettua.

Häävieraille jaettiin myös valmiiksi hääparin osoitteella varustettuja postikortteja. Näissä korteissa oli myös päivämäärä, jolloin kortti pitäisi postittaa parille. Tarkoitus on siis, että hääpari saa tulevan vuoden mittaan tervehdyksiä häävierailtaan. Mielestäni tämä on aivan ihana idea! Kuinka mukavaa olisi saada postikortteja pitkin vuotta ja muistella joka kerta uudelleen ihanaa hääpäivää!

WP_20150808_008[1]

Varsinaista ohjelmaa juhlissa riitti iltamyöhään asti. Melko pian kahvittelun jälkeen oli vuorossa perinteinen morsiamen ryöstö. En tiedä miten tämä perinne Suomalaisissa häissä yleensä hoidetaan, tai järjestetäänkö morsiamen ryöstöjä ylipäätään vielä, mutta ainakin näissä saksalaisissa häissä ryöstö oli toteutettu hauskasti, ehkä hieman eri tavalla kuin yleensä. Morsian ja vieraat nimittäin ahdettiin bussiin, joka hurautti keskustan baariin. Tämä baari oli pariskunnalle tärkeä paikka, sillä siellä he vaihtoivat ensisuudelmansa, ja viettivät paljon aikaa seurustellessaan. Baarissa oli tarjolla juotavaa ja musiikkia. Paikalle marssi myös perinteinen baijerilainen orkesteri, joka soitti jonkinlaisia tuubaa, rumpua ja haitaria, ja yleisö laitettiin tanssimaan tomeran orkesterinjohtajan toimesta. Kun sulhanen vihdoin löysi perille vihjeiden avulla, hän joutui polvillaan lausumaan kohteliaisuuksia morsiamen edessä saadakseen vaimonsa takaisin. Sulhanen suoriutui hyvin tehtävästään, saaden morsiamen lähes kyynelehtimään.

Sitten vieraiden joukosta valittiin vapaaehtoiset viisi naista ja viisi miestä. Tehtävänä oli vanha tuttu juomapeli, jossa luetellaan numeroita järjestyksessä, mutta lukua, jossa on 7 tai joka on 7:llä jaollinen, ei saa sanoa, vaan pitää hypätä seuraavaan numeroon. Tai ainakin kuvittelimme, että nämä olivat ohjeet. Orkesterinjohtaja, joka toimi baarissa myös ohjelmanvetäjänä puhui kuulemma lähinnä baijeria, jota suuri osa vieraista ei ymmärtänyt. En siis ollut ainoa, joka oli hieman pihalla tapahtumista. No joko me emme ymmärtäneet ohjeita, tai sitten muutamat kilpailijoista eivät, sillä skumppalaseja kumottiin kurkkuun aika ahkerasti naisten toimesta. Miehet tuntuivat vetävän shotteja naamaan ihan mielellään, ehkä he tekivätkin virheitä tahallaan.

No, lopulta oli aika palata takaisin hääpaikalle. Bussissa oli ilo ylimmillään, mikä ei ehkä ihan tule alla olevasta videosta esille. Kamera ei tienetkään ollut valmiudessa kun lähes koko bussilastillinen ihmisiä lauloi mukana. No tässä kuitenkin hieman tunnelmaa bussista:

Hääpaikalle saapuessamme oli vihdoin ja viimein illallisen aika. Kyllä sitä oli jo odotettukin! Tai ainakin minä olin. Koko päivä aamiaisen ja kakkujen voimalla meinasi käydä rankaksi. Pöydissä meitä vieraita odottivat uskomattoman hienot morsiamen itse kaivertamat vieraslahjat:

WP_20150808_012[1]

Näissä oli nähty vaivaa, mutta varmasti lasit ilahduttivat muitakin vieraita yhtä paljon kuin meitä. Ainoa huono puoli oli, että näitä laseja piti sitten vahtia loppuilta, ettei kukaan vahingossa rikkonut niitä tai ottanut väärää lasia! Ihme kyllä saimme lasit lopulta ehjinä kotiin asti huolimatta eräästä lasinvaihtumisepisodista ja innokkaista tanssimuuveista pöytämme lähistöllä.

No mutta se ruoka. Alkukeitto hieman epäilytti ulkonäöllään, mutta pfannkuchen suppe eli pannukakkukeitto osoittautui oikein herkulliseksi!

WP_20150808_015[1] Pääruokapöydästä unohdin ottaa kuvan ruuanhimossani, mutta ah, oli kyllä niin montaa sorttia herkkuja etten edes jaksanut laskea! Itse ihastuin eityisesti oluessa haudutettuun porsaaseen, pihveihin tomaattikastikkeessa, rosmariiniperunoihin ja ihanasti voilla valeltuihin vihanneksiin. Ainiin ja ne salaatit!! Mozzarellaa ja tomaattia, vihreätä salaattia, grillattuja vihanneksia ja jotain mystistä persiljavalkosipulimuhennosta, joka oli tulista, mutta herkullista. Söin kyllä aivan liikaa, mutta kaikkea oli vain pakko maistaa! Ja onneksi maistoin! Nämä häät palauttivat uskoni saksalaiseen ruokaan.

Ruuan jälkeen aika kului kuin siivillä jutustellessa ja maistellessa drinkkibaarin antimia. DJ soitti menevää musiikkia ja tanssilattialla meno alkoi olla sen mukainen. Vielä ennen puolta yötä morsiamen entinen rock’n’roll-tanssiryhmä esitti takapihalla huikean vauhdikkaan shown, ja itse morsiankin pääsi hieman verestämään tanssitaitojaan ryhmän kanssa.

Kun luulimme jo ahmineemme kaiken mahdollisen ruuan, yhtäkkiä pöytiin kannettiin ”pientä” yöpalaa. Leikkeleitä, juustoja, leipiä, makkaroita ja vihanneksia sekä jälkiruuaksi pannacottaa, suklaamoussea ja taisi siellä olla taas jotain kakkuakin.

WP_20150809_001[1]

WP_20150808_019[1]Suklaamoussea ja pannacottaa olisin voinut syödä enemmänkin kuin lusikankärjellisen, mutta ihan yksinkertaisesti mahaan ei kertakaikkiaan mahtunut enää yhtään enempää ruokaa.

Lopulta yön pikkutunneilla (kun jalat olivat jo liian poikki ja rakoilla tanssimiseen) tähtien loistaessa kirkkaimmillaan kävelimme väsyneinä mutta iloisina halki hiljaisen kaupungin kotiin nukkumaan.

En sitten tiedä, olivatko nämä kovin perinteiset saksalaiset häät, tai edes baijerilaiset. Ehkä kuitenkin enemmän Herra ja rouva Müllerin (nimi muutettu ;)) häät. Juhlat olivat kokonaisuudessaan ihanat, kauniit ja hyvin pariskunnan näköiset. Tuntui, että kaikki oli suunniteltu yksityiskohtia myöten täydellisesti, mutta silti häät olivat rennot ja niissä oli säilynyt itse tehdyn tuntu. Ja mikä tärkeintä, tunnelma oli mitä loistavin koko juhlan ajan! Juuri tuollaiset häät (ainakin tunnelmaltaan) itsellenikin sitten joskus haluaisin. :)

Onko sinut kutsuttu joskus häihin ulkomailla? Miten ne erosivat suomalaisista häistä? 

Huom! Erot saksalaisten ja suomalaisisten häiden välillä perustuvat täysin omaan kokemukseeni muutamista suomalaisista ja näistä yksistä saksalaisista häistä. Jos satut tietämään paremmin jostain tavasta tai perinteestä kummassa tahansa maassa, kuulisin siitä mielelläni. :) 

Yleinen

Mamma mia, mikä Abba-show!

tiistai, huhtikuu 21, 2015

Kun hotellin baarin ohjelmassa luki Abba-show, olin kuvitellut sen tarkoittavan jotain tällaista:

15 euron pääsylippujen hinta hieman hirvitti, mutta enhän ollut montaa kertaa päässyt Lapissa minkäänlaisiin iltarientoihin, joten tapahtuma houkutti silti. No, onneksi poikaystäväni kanssa päätimme kuitenkin lopulta lähteä katsastamaan millaisesta showsta on kyse. Saimme nimittäin rahoillemme vastinetta. Kyseessähän oli aivan toisenlainen show mitä odotin, sillä yhtäkkiä lavalle kiipesi noin 20 henkinen Oulun ylpeys, TT Big Band. Enkä oikein ymmärrä, miten he kaikki edes mahtuivat sinne pikkuruiselle lavalle! Meininki oli mitä mahtavin; groovahtavat versiot Abban tutuista biiseistä toimivat hyvin, ja saivat jopa ihmiset tanssimaan.

Tämä promovideo ei oikein mielestäni anna parasta kuvaa livemeiningistä, mutta tästä seuraavasta Oulussa kuvatusta videosta saa jo paremman käsityksen. :)

Jos joskus tulee tilaisuus, niin menkää ihmeessä katsomaan TT Big Bandia, jos hyvä musiikki kiinnostaa! Ilmeisesti Abba-showt on aloitettu jo noin vuosi sitten, joten en tiedä tuleeko niitä vielä lisää. Ainakaan tämänhetkisessä keikkakalenterissa niitä ei näyttäisi olevan tulossa enempää, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Porotila Työt Yleinen

Unelias mangusti ja pelokkaita elukoita

torstai, maaliskuu 19, 2015

Tänään oli vähän tämmöinen päivä… Tai ainakin aamu. Ei jostain syystä uni meinannut tulla illalla millään.

Töissä taas porosafarilla keulaporona ollut Julle nauratti. Se teki nimittäin Usvat! Usva on siis hurja vahtikoiramme (asustaa äitini hoivissa Etelä-Suomessa), joka aina jotain poikkeavaa tien laidassa (esimerkiksi postilaatikon…) tai metsässä (vaikkapa pudonneen oksan polulla) nähdessään jähmettyy korvat pystyssä (niin pystyssä kuin luppakorvat vain saa). Sitten sitä hiivitään lähemmäs mahdollisimman hitaasti, katse tiukasti kohteessa, kunnes tuo pelottava asia on tarpeeksi lähellä. Seuraavaksi kohde kierretään mahdollisimman kaukaa ohitse, tai jos ollaan oikein rohkealla tuulella, sitä saatetaan hieman nuuhkaista, jolloin se todetaan vaarattomaksi.

Usvan kanssa näin siis tapahtuu vähän väliä, eikä tuon pelottavan kohteen tarvitse olla edes mikään uusi lumimöykky tien penkalla, tuulessa liikkuva puska tai maassa pyörivä roska, vaan tosiaan naapurin postilaatikko saattaa ajaa samaan tilanteeseen. Mutta enpä tullut ajatelleeksi, että porokin voisi tehdä saman tempun rekiajelulla! Ja maassa pororeitillä oli siis moottorikelkan kyydistä pudonnut jätesäkki.

Hui kauhistus! :D

Ja tässä vielä tuo hurja petomme Usva ahmimassa karviaisia suoraan pensaasta.

Työt Yleinen

Vikkelät tassut: Poro

lauantai, joulukuu 13, 2014

Taas on pitkä työpäivä takana! Tänään oli iso pikkujouluporukka viettämässä päivää porotilallamme, ja ohjelmassa oli pororekiajelua, makkaranpaistoa ja ruokailua, sekä saimmepa vielä vieraita Korvatunturiltakin! ;) Poroajelulla mulla oli pieni ongelma, kun yksi poroista meinasi väkisin tunkea rekeen asiakkaan syliin! No en tiedä mitä sen päässä liikkui, luultavasti se vain halusi juosta kovempaa kuin pääsi, mutta se tosiaan näytti siltä, että herraa ei huvittanut vetää rekeä vaan hän olisi itse halunnut hypätä kyytiin. :D On tämä kyllä mielenkiintoista työtä kun ei koskaan tiedä, mitä nämä eläinkaverit keksivät!

Se on poro.

Se on poro.

Löysin hauskan Eno-Elmeri -videon poroista. Tässä on ihan mielenkiintoisia juttuja, joista osa on juuri niitä, mitä täällä kerromme asiakkaillekin. Tiesittekö muuten, että poron sarvet voivat kesällä kasvaa jopa kaksi senttiä vuorokaudessa! Aika huima tahti! Porot myös haistavat jäkälän lumen alta, vaikka lunta olisi metrin verran päällä. Lisäksi porot syövät syksyllä kaikenlaisia sieniä, eikä niiden ruuansulatusta haittaa, vaikka sienet olisi myrkyllisiäkin. Aikamoisia supereläimiä!

Mutta kurkkaappa tämä video, jos sinulla on 7 minuuttia luppoaikaa. Saatat vaikka oppia jotain lisää poroista: Vikkelät tassut: Poro

Hyvää viikonloppua!