Browsing Tag

Ulkosuomalaisuus

Joulukalenteri 2016 Pohdintaa

Ulkosuomalaisen kaipuuta joulun aikaan – Luukku 16

perjantai, joulukuu 16, 2016

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

– – –

Lokakuussa aukeaa ensimmäinen glögipullo, ja niitä tuhotaan tasaiseen tahtiin juomalla mukillinen harva se päivä. Joululahjoja voi alkaa ostelemaan heti, kun ensimmäinen lahjaidea on juolahtanut mieleen. Yleensä tämä tapahtuu viimeistään siinä loka-marraskuun vaihteessa.

Jouluvalot viritetään myöskin juuri marraskuun alun korvilla. Viimeistään tällöin on myös aika aloittaa joululaulujen kuuntelu. Pikkujoulut on vähintäänkin jo lyöty lukkoon, mutta jos niitä on useampia, voi niitä aivan hyvin jo viettää. Voi myös järjestää aluksi sellaisia pikkupikkujouluja, eli ihan vain illanistujaisia glögin merkeissä. Joulun lähestyessä voi sitten pikkujouluihinkin panostaa vähän enemmän.

Marraskuun vaihtuessa joulukuuhun saatetaan jo alkaa miettiä pipareiden leipomista, vaikka lopulta se jää kuitenkin ehkä itsenäisyyspäivään. Mutta niitähän voi leipoa pitkin joulukuuta lisää sitä mukaa kun niitä syödään. Samoin joulutortuista täytyy nautiskella vähintään kerran viikossa koko joulukuun ajan. Joulukuussa myös avataan luukkuja suklaakalenterista ja partiolaisten joulukalenterista.

Joulukuun puoliväliin mennessä on pahimmat tavararöykkiöt ja pölypesäkkeet siivottu, ja koti koristellaan kynttilöin, jouluisin pöytäliinoin ja muutamalla tarkkaan harkitulla joulukoristeella. Myös joulukukkia voi pikkuhiljaa ostaa, tosin hyasintin kanssa täytyy olla tarkkana, että sen kukinta on sitten jouluna parhaimmillaan, eikä tuoksu ole vielä hälvennyt. Sitten mennään kauneimpiin joululauluihin. Ja askarrellaan piparitalo.

Ruokakaupassa on käytävä mielellään ennen pahimpia ruuhkia, kalat ja muut herkemmin pilaantuvat voi sitten ostaa aatonaattona. Pari päivää ennen joulua haetaan kuusi. Jos on pakkasta niin sitä ehtii vähän sulatella. Jouluruokia aletaan vääntää. Koti siivotaan vielä kunnolla, ja kun kuusi tuodaan sisälle aatonaattona, ehtii vielä tehdä viimeisen pikaimuroinnin, jotta neulasia ei ole ihan joka paikassa. Joulukuusi koristellaan aatonaaton iltana. Aattoaamuna sitten vaihdetaan vielä puhtaat lakanat sänkyyn, jotta sinne on kiva mennä puhtaana joulusaunan jälkeen. Sitten on aika avata telkkari, jossa Joulupukin kuuma linja on jo täydessä vauhdissa. Aamupalaksi saa syödä vaikkapa joulutorttuja, tai mitä nyt sattuu tekemään mieli. Kohta syödään kuitenkin riisipuuroa.

Näin siis valmistautuisin jouluun täydellisessä maailmassa. Yleensähän asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, eikä kaikkea välttämättä ehdi edes tehdä. Mutta miten sujuu jouluun valmistautuminen näin ulkosuomalaisena, kun itse joulun vietän kuitenkin Suomessa?

Glögin juominen on jäänyt aika vähiin tänä vuonna. Tilasin netistä kolme pulloa, ja aluksi säästelin niitä kuin kalleimpia aarteitani. Nyt on viikko jouluun, ja meillä on vielä puolitoista pulloa glögiä jäljellä! Jotenkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin kiireiset, että koko glögi on ihan unohtunut. Täytyy petrata tässä kyllä, jotta saan kaikki glögit tuhottua ennen ensi torstaita! Onneksi sentään Glühweinia on tullut maisteltua.

Joululahjoja en tänä vuonna pahemmin ole ostellut, ja nekin vähät mitä olen ehtinyt miettiä, taitavat jäädä ostamatta/tekemättä, kun aika loppuu kesken. Joulumarkkinoilta olisi löytynyt kaikkea ihanaa, mutta… No, ehkä ensi vuonna sitten taas. Ajattelin vähän olla stressaamatta yhtään enempää kuin on pakko (esim. saksan kurssin loppukokeen vuoksi). Ja älä huoli, jos et saa tänä vuonna joululahjaa minulta, vaikka yleensä olisit saanutkin, se ei tarkoita, ettenkö enää välittäisi sinusta. Tänä vuonna en vain ehkä kykene sellaiseen suoritukseen!

Mitä tulee jouluvaloihin ja -koristeisiin, ne ovat aika minimissä. Asumme toistaiseksi poikaystäväni äidin luona, ja kun heillä ei joulua vietetä, en viitsi levitellä ”joulun ilosanomaa” ympäri toisen taloa. Meillä on käytössä kaksi huonetta, joissa molemmissa on yhdet pienet patterikäyttöiset jouluvalot. Niitä tulee tosin erittäin harvoin käytettyä, sillä meillä on sellaiset kamalat loisteputkivalot, eikä mitään jalka-/pöytälamppuja ollenkaan, joten täällä on joko todella kirkasta tai pilkkopimeää. Ne pienet jouluvalot eivät oikein riitä, kun haluaa vaikka lukea tai kirjoittaa jotain tietokoneella. Niinpä jouluvaloja ja kynttilöitä poltetaan meillä lähinnä silloin, kun katsomme jotain leffaa tai sarjaa koneelta.

Joulukoristeena meillä on hopeakuorrutettu talventörröttäjäpuska. Ja makuuhuoneen työpöydällä on lojunut vuoden päivät sellainen jouluinen lumiukkolyhty, jossa ei voi edes polttaa kynttilää, koska se kuumenee liikaa. Yritin hienovaraisesti vihjata, josko sen voisi siivota pois edes kesäksi, mutta se on kuulemma kiva… En siis ehkä laskisi sitä enää joulukoristeeksi. ;)

Pikkujouluissa en vielä tänä vuonna ole ollut, mutta huomenna pääsen sentään Hidirin seuralaisena eräisiin. Pipareita ja torttuja leivoimme suomalaisen kaverini kanssa juurikin itsenäisyyspäivänä. Katsoimme myös Linnan juhlat ja kuuntelimme suomalaisia joululauluja. Oikein hyvä itsenäisyyspäivä siis! Piparitalon teen vasta Suomessa, jos ehdin. Joulukalentereita minulla on vähän vahingossa kolme. Tein itse yhden, ja sitten ystäväni Suomesta toi minulle hienon Fazerin suklaakalenterin sekä äitini lähetti arpakalenterin. Täällä en sen enempää ajatellut siivota tai laittaa joulua, kun viikon päästä olen jo Suomessa. Nürnbergissä järjestettäviin (suomenkielisiin) kauneimpiin joululauluihin meinasin mennä sunnuntaina, jos vain suinkin kokeeseen valmistautumiseltani ehdin.

Niin, onko sitten ollut erityistä Suomikaipuuta havaittavissa tässä joulun alla? Eipä oikeastaan. Ikävän taso vaihtelee jatkuvasti. Toisinaan sitä haluaisi just-nyt-heti karjalanpiirakoita ja ruisleipää ja rapsuttaa omaa koiraa ja kävellä tutuissa hiljaisissa metsissä ilman pelkoa eksymisestä. Sitten taas joskus menee pitkiäkin aikoja, ettei asiaa edes ajattele sen kummemmin.Ja juuri nyt on ollut enemmänkin tämä jälkimmäinen vaihe. Saksan kurssi on pitänyt kiireisenä, joten en ole juurikaan ehtinyt haikailla Suomeen. Ehkä eniten Suomi-ikävä oli itsenäisyyspäivän aikoihin, mutta onneksi sain viettää päivän Suomea puhuen, suomiherkkuja syöden ja juuri niin kuin sitä Suomessakin olisin viettänyt, Linnan juhlia katsellen (minkä hienoutta kai kukaan muu kuin toinen suomalainen ei voi ymmärtää).

Odotin kaipaavani enemmän Suomeen tässä joulun lähestyessä, sillä viime vuonna kaipuu taisi olla kovempi, vaikka en vielä kauaa Saksassa ehtinyt siihen mennessä olla. Tottakai ikävään vaikuttaa myös se, että tiedän pääseväni jouluksi Suomeen. Asiat olisivat varmasti hyvinkin erilailla, jos viettäisin koko joulun Saksassa. Ja vähän tuntuu hölmältä edes kirjoittaa mistään ikävästä, kun kerran olen näin onnekkaassa asemassa. On monia, jotka eivät pääse jouluksi Suomeen perheensä ja ystäviensä luokse, vaikka haluaisivat. Ja enhän itsekään tiedä, mikä tilanteeni on ensi vuonna, joten täytyy nyt nauttia täysillä Suomi-joulusta, kun vielä voi.

Tietysti olisi kiva kun olisi oma koti, jossa voisi vähän enemmän fiilistellä ja valmistella joulua jo etukäteen, mutta luotan siihen, että kun lentokone laskeutuu (toivottavasti lumiselle) Helsinki-Vantaalle, niin joulun tunnelma valtaa minut ihan automaattisesti. Mutta siis kovempaa Suomi-ikävääkin on koettu ja tulen varmasti myös vielä kokemaan. Tuo alun Sylvian joululaulukaan ei ole vielä sen kummemmin liikuttanut. (Vaan katsotaanpa kuinka käy siellä kauneimmissa joululauluissa sunnuntaina!)

Saako joulun lähestyminen sinut ikävöimään Suomea enemmän? Entäpä kuinka sujuu jouluun valmistautuminen siellä Suomessa?

Saksa Talvi

Yhdeksän vinkkiä: Kuinka selvitä hengissä Saksan talvesta?

lauantai, lokakuu 29, 2016

Disclaimer: Tämä postaus on kirjoitettu vähän kieli poskessa, pilke silmäkulmassa ja koko kroppa aivot mukaanlukien syväjäässä. Älä ota siis liian vakavasti. ;)

Viime päivinä on ollut kestämistä, kun kotonamme lämmitys on reistaillut. Tällä hetkellä päivälämpötilat ulkona ovat hiponeet juuri ja juuri kymmentä astetta, mutta yöllä asteet laskevat jo lähelle nollaa. Patterit ovat lämmittäneet ehkä parisen tuntia päivässä, jos sitäkään, ja lämmintä vettä on saatu vaihtelevasti. Täällä oli siis eiliseen asti lievästi sanottuna aika arktiset olosuhteet. Nyt kun lämmitys on saatu taas kuntoon niin kyllä täällä (ainakin toistaiseksi) tarkenee.

Saksassa kylmä on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Jos pitäisi valita Saksan muutaman plusasteen ja Suomen -20 asteen välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Täällä kun tuo kylmä on myös kosteaa, ja se kostea kylmänkalseus tulee iholle, ja hiipii niihin kuuluisiin luihin ja ytimiin. Tämä kylmänkostea sää yhdistettynä (suomalaiseen makuun) kovin huonosti eristettyihin tai lämmitettyihin (vanhoihin) taloihin, energiansäästöintoiluun tai tuuletuspakkoon kolme kertaa päivässä, saa suomitytön kaipailemaan kotimaansa kolminkertaisia ikkunoita, lattialämmitystä ja tietysti saunaa. Vaikka onhan se tietysti hullua, että Suomessa tarkenee usein kesät talvet sisällä t-paitasillaan ja paljain jaloin. Ehkä joku välimuoto näistä olisi se paras vaihtoehto?

InstagramCapture_83a57004-368b-4ab4-8e93-bcf39f9a3b98

Harmaata ja koleaa…

Mutta tässä nyt kuitenkin tästä viikosta inspiroituneena muutamia vinkkejä talven varalle niille, jotka ovat erehtyneet tänne muuttamaan tai suunnittelevat matkaa vaikkapa joulumarkkinoille. Nämä neuvot saatavat pelastaa sinut hypotermialta, varpaiden paleltumilta, pettymyksiltä, ja ärsytykseltä. Kannattaa siis suhtautua niihin asianmukaisella vakavuudella. ;)

1 – Älä lähde Saksaan ilman villasukkia. Jos erehdyit jo lähtemään, nyt olisi korkea aika opetella neulomaan ja pian. (Niin ja täältä ei sitten löydy mitään Seitsemää Veljestä, sukkalangat on usein paljon ohuempia, ja jotenkin hankalia neuloa.) Tai sitten voit käydä markkinoilta ostamassa kunnon villasukat. Äläkä välitä vaikka paikalliset Hausschuheineen katsovat sukkiasi oudoksuen. Ehkä he vain eivät osaa arvostaa lämpimiä varpaita. Tai Ehkä he vain ovat tottuneet kylmään tai heidän varpaansa ovat immuuneja jäätäville lattioille, tai sitten ne Hausschuhet eli sisäkengät muka oikeasti toimivat tätä kylmää vastaan… Mutta kuka nyt haluaa olla sisällä kengät jalassa!? Sellaiset pehmoisenpörröiset tohvelit nyt vielä ymmärrän, mutta usein näkee sellaisia sandaali-tyyppisiä kenkiä tai niitä pappatohveleita, eli siis oikeasti sellaisia kovapohjaisia KENKIÄ!

2 – Opettele nukkumaan tuplapeitolla, villapaita päällä ja sukat jalassa. Varaudu myös siihen, että kaipaat pipoa päähän nukkuessasi, koska toisinaan vedon myös oikeasti tuntee. Vaikka muuten oletkin vällyjen välissä, päätä alkaa pian paleltaa viimassa!

3 – Älä missään nimessä päästä kehoasi jäähtymään liikaa. Sillä kun on kylmä, siitä ei noin vain lämmetäkään. Jos nenäsi on jo jäässä, on liian myöhäistä. Joudut ehkä käpertymään kahden peiton alle tuntukausiksi ja juomaan kannukaupalla teetä ennen kuin alat ehkä hieman lämmetä.

4 – Varaudu iänikuisiin ”mutta sähän oot Suomesta” -kommentteihin valittaessasi kylmää.

5 – Jos saunan kaipuu käy liian suureksi, aina voi piipahtaa kylpylässä. Tosin sitten kannattaa muistaa suomalaisen ja saksalaisen saunakulttuurin erot. Ensinnäkään, sauna ei välttämättä ole tarpeeksi lämmin ja yleensä siellä ei saa heittää löylyä. Toiseksi, ei kannata ujostella, kun saunaan astuessasi edessäsi odottaa kaunis näky iäkkäämmän puoleisesta miehestä tai naisesta ketarat levällään ylälauteella, niin ettei sinne muita mahdukaan. Näillä saunanvalloittajilla on joskus tosiaan myös erikoinen tapa esitellä sukuelimiään oikein kuin tarjottimella, jalat kunnolla levällään, jota kaikki varmasti näkevät… no kaiken. Sieltä ylälauteelta ne myös näkyvät mukavasti koko saunaan.

6 – Varaudu pimeyteen. Ei, täällä ei ehkä tule ihan yhtä pimeää kuin Suomessa, mutta täällä on turha haaveilla, että tulisi tarpeeksi lunta maisemaa valostuttamaan. Ja vaikka lunta tulisikin, ei se pysy maassa kuin ehkä korkeintaan pari viikkoa. Ja katujen jatkuvan suolauksen takia ne pysyvät koko talven harmaina ja märkinä. Mutta hei, kun on pimeää, voi aina polttaa kynttilöitä, jotka myöskin lämmittävät sitä kylmää asuntoasi!

7 – Unohda siis myös haaveet kunnon hiihtokeleistä, paitsi jos omistat riittävän paksun lompakon ja sinulla on aikaa matkustaa hiihtolomalle Alpeille. Ja sielläkin rinteet ovat varmasti aivan liian hurjia aloittelijoille, eikä murtsikkaa pääse hiihtämään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meillä Suomessa!

talvivkl7

Viime talvena oli ainakin yhden päivän ajan jopa näin paljon lunta! Siellä oli joku käynyt hiihtämässäkin.

8 – Osta vedenpitävät kengät, jotka eivät ole liukkaat. Tämä on vielä itselläni tehtävälistalla, sillä viime talvena käytin vain vanhoja syyssaappaitani, joista alkaa kulua pohjat puhki ja muutenkin menee vesi läpi saumoista. Vedenpitävyys on ehdoton ominaisuus talvikengille täällä, sillä talvihan on pääasiassa juurikin vesisadetta. Toisaalta kenkien tulisi myös selviytyä niistä parista mahdollisesta lumisesta viikosta ja yöpakkasten liukastamista jalkakäytävistä, joita ei vielä aikaisin aamulla ole suolattu. Niin ja kenkien pitäisi mielellään myös kestää jatkuvat suolakylvyt loskaisilla reippaasti suolatuilla jalkakäytävillä. Helpommin sanottu kuin tehty täällä, varsinkin jos haluaisi silti sellaiset nätit kengät.

9 – Ja kaiken tämän valituksen jälkeen haluan vielä mainita, että on olemassa yksi lääke, joka auttaa kaikkiin tässä mainittuihin ja mainitsemattomiin vaivoihin ja ongelmiin mitä saksalainen talvi saattaa eteesi tuoda. Ei se korjaa lämmityslaitteistoa, muuta ikkunoita kolmikerroksisiksi, valaise pimeää maisemaa, tee sukkalangoista paksumpia tai tuo lumisadetta tai edes kunnon saunaa tänne. Mutta sen avulla selviää niin kylmästä kuin pimeästäkin, ja se auttaa kipuun sekä särkyyn. Mutta ennen kaikkea se saattaa tuoda hieman hilpeyttä synkkään maailmaan, jolloin nämäkään ärsytyksen aiheet eivät enää jaksa ärsyttää. Glühwein! Me avasimme Glühweinkauden jo viime perjantaina. Ja kylläpä maistui hyvältä taas pitkästä aikaa!

glühwein

Tässä maistan ensimmäistä kertaa elämässäni saksalaista Glühweinia vuonna 2013

Hilpeää talven odotusta!

Kuulumisia Saksa Yleinen

Hiljaisuuden loppu.

perjantai, lokakuu 14, 2016

Nyt loppui hiljaisuus.

Kun on ollut kuusi päivää hiljaa, tuntuu hyvältä avata taas suunsa ja päästää ulos muutakin kuin pihinää tai köhinää.

Ja kun on ollut viisi kuukautta hiljaa, tuntuu hyvältä taas kirjoittaa muutakin kuin saksan läksyjä.

——————————

Aloitetaanpa ihan kevyesti. Niin, että miten täällä menee? No reilun viikon olen tosiaan ollut kipeänä, mutta ehkä pikkuhiljaa alkaa olo parantua. Ehkä se puhumattomuuskin tekee toisinaan ihan hyvää, ja kun Hidirkin on nyt reissussa, niin ei ole ollut mitään tarvetta erityisemmin höpötellä. Välillä on mennyt vähän hermo, kun saksan kurssilla olisin halunnut osallistua ja sanoa jotain, mutta en vaan voinut. (Ja olin kyllä viime viikolla myös kotona lepäilemässä, mutta tällä viikolla olo oli muuten jo parempi, joten päätin mennä tunneille.) Mutta näin kuuden päivän jälkeen höpöttelyn tarve alkaa näköjään kasvaa niinkin suureksi, että sain jopa vihdoin kirjoitettua tänne blogiin!

Syksy on saapunut tännekin. Lämpimät kelit jatkuivat niin pitkään, että ehdin jo ikävöidä kirpeitä syysaamuja. Tai ehkä se oli sellaista Suomen Syksy -ikävää? En tiedä. Nyt sitä lämmintä on jo vähän ikävä. Ei niin muuten, mutta heti kun tuli kylmä, tulin kipeäksi. Ja itseasiassa on ihan kivaa vaihteeksi vetää päälle villapaitaa ja kääriytyä kaulahuiveihin, mutta kun sataa niin paljon (paitsi tänään!). Eikä se sadekaan haittaisi niin paljon, jos sitä ei kestäisi kauaa, mutta kun tiedän, että tätä kylmää ja kosteaa jatkuu todennäköisesti jonnekin maaliskuun loppuun. Okei, ehkä välissä tulee vähän vähemmän kylmää, ehkä jopa hiukan vähemmän kosteaa ja enemmän lumista, tai toisaalta vielä kylmempää. Mutta se perusilmasto on nyt selkeästi vaihtunut kuumasta ja kuivasta kylmään ja kosteaan.

Noniin, se säästä. Käyn nyt saksan B2-kurssilla samassa kielikoulussa, missä olin aikaisemminkin. B1-koe meni hyvin ja sen jälkeen tuli lomailtua Suomessa ja laiskoteltua Saksassa. Nyt olen taas reilun kuukauden käynyt kurssilla, ja tykkään kyllä kovasti. Toki läksyjen tekeminen ja kieliopin opiskelu ei koskaan ole ollut mielipuuhaani, mutta ihan kiva kun on päivisin jotain järkevää tekemistä. Ja kurssikin on oikein kiva. Ensinnäkin, ryhmämme on sopivan pieni, noin 10 henkilöä, ja ihmisillä on oikeasti motivaatiota oppia saksaa! Tämä on ihan luksusta edelliseen maahanmuuttajien kurssiin verrattuna, sillä tältä kurssilta puuttuu kokonaan sellainen ala-aste-meininki, mitä ensimmäisellä kurssilla sai sietää. Tällä kurssilla kuunnellaan opettajaa, tehdään tehtäviä silloin kun pitää, keskustellaan (saksaksi!) silloin kun on lupa ja tunneilla myös käydään. Huvittavaa sinänsä, että tällä kurssilla kolmasosa meistä opiskelijoista on teini-ikäisiä, ja edellisellä kurssilla taisin itse olla nuorimmasta päästä. Toisinaan aikuiset osaavat olla lapsellisia… Tietysti hyvällä opettajallakin on vaikutusta asiaan.

No miten tämän kielen kanssa sitten menee? Toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Olen esimerkiksi kirjoittanut ensimmäisen työhakemukseni saksaksi (tietysti Hidirin avustuksella) ja soittanut kaksi työpaikkaan liittyvää puhelua. Ei nyt voi sanoa, että puhelut olisivat olleet kovin menestyksekkäitä, mutta ainakin sain selville mitä halusin, ja kartutin kokemusta seuraavaa kertaa varten. En enää juuri jännitä tilanteita joissa pitää hoitaa jokin yksinkertainen asia kasvotusten jonkun kanssa (esim. käydä ottamassa valokuva työhakemukseen tai ostaa juustoa tiskiltä), mutta puhelimessa puhuminen onkin sitten asia erikseen. Toisinaan sattuu myös huvittavia tilanteita, kun tiedän minkä sanan haluaisin sanoa ja jopa miten se lausutaan, mutta se ei vain tule suusta ulos oikein! Esimerkiksi sitä valokuvaa ottaessani en kerta kaikkiaan saanut sanottua sanaa Bewerbungsfoto (hakemuskuva) oikein, ja usean yrityksen jälkeen ystävällinen valokuvaaja huvittuneesti hymyillen päästi minut piinasta ja ohjasi kuvausnurkkaukseen. Mutta joka päivä opin lisää. Luen myös jo toista kirjaa saksan kielellä (tosin ensimmäinen jäi kesken, kun en saanut lainattua sitä enää uudelleen), sekä katsoin hiljattain Napapiirin sankarit saksaksi dubattuna. Kyllä tämä tästä!

Tilasimme viime viikolla parin Suomi-kaverin kanssa suomiherkkuja finnishfoodstore.fi:stä, ja tiistaina saapui vihdoin paketti täynnä salmiakkia, dippijauheita, ruisleipää ja muuta. Voin kyllä suositella myös muille ulkosuomalaisille. Kohtuulliset hinnat ja postikulut ainakin tänne Saksaan. Itse tilasin muun muassa kolme pulloa glögiä! Laskeskelin, että kun marraskuun alussa avaan ensimmäisen, niin niiden pitäisi riittää siihen asti, kun lennän jouluksi Suomeen. Katsotaan riittääkö, mutta onneksi on aina Glühwein! Niin ja tosiaan pääsen juuri sopivasti joulun viettoon Suomeen, sillä saksan kurssin loppukoe on 21.12. ja varasin juuri lennot 22.12. :)

Tällä viikolla päätin myös ottaa pienen varaslähdön Jouluun. Kun Hidir on poissa niin voin rauhassa kuunnella  joululauluja vaikka vuorokauden ympäri! Noh, ehkä on vielä vähän liian aikaista, mutta parin viikon päästä viimeistään saa aloittaa jo tosissaan joulun odotuksen. ;)

teekutsut

Herkkuja teekutsuilla!

Tänään kävin kaverin luona teekutsuilla. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa juttelemaan kunnolla. Ja kivaa kun on kondiittorikurssin käynyt ystävä, joka tykkää leipoa suussa sulavia herkkuja jokaiseen pikkutilaisuuteen. Siinä herkutellessamme aloimme suunnitella pieniä halloweenpippaloita ensi viikonlopulle. Voi kuinka rakastankaan kaikenlaisia teemajuhlia ja niiden järjestämistä. (Kuten joku saattaa tietääkin…) Harmi että kaikki juhlarekvisiittani Kekkos-naamiaisasua myöten on Suomessa. No, saa nähdä mitkä meidän suurista suunnitelmista toteutuvat. Yritän ehkä hillitä itseäni hieman ja pitäydyn toistaiseksi siinä kurpitsapiirakan leipomisessa, johon jo lupauduin. Mutta viikossa ehtii vielä keksiä kaikenlaisia mielikuvituksellisia ideoita…

Nyt vetäydyn peiton alle lepuuttamaan päivän puheripulista kärsineitä äänihuuliani ja keräämään voimia huomisille omena-/hedelmämarkkinoille, joilta ajattelin käydä ostamassa ainakin jotain herkkuhilloa ja ehkä vastavalmistettua omenamehua viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Saksa Suomi Yleinen

Kielisoppaa pöytään

tiistai, joulukuu 8, 2015

London and Beyond -blogin Lena kirjoitti hiljattain oman parisuhteensa kielicocktailista. Päätin tarttua haasteeseen ja kertoa, miten meillä kahden kansallisuuden parisuhteessa kieliasiat ovat järjestyneet. Kun toisen äidinkielenä on suomi ja toisen turkki, on kielisopassa jo ihan hyvät ainekset. Jos sekaan heitetään vielä se fakta, että Hidir on asunut suurimman osan elämästään Saksassa ja hänellä on Saksan kansalaisuus, alkaa soppa sakeutua. Eikä siinä vielä kaikki.

mP1250395

Tarinamme alkaa opiskelijavaihdosta Espanjan Bilbaosta. Tutustuessamme Hidirin kanssa oma espanjan kielen taitoni oli sillä tasolla, että ymmärsin melko hyvin, mutta ajatukset eivät vielä muodostuneet puheeksi asti kovin sujuvasti. Niinpä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa tuli puhuttua lähinnä englantia, ja espanjaa oli pakko käyttää vain muutaman englantia osaamattoman kanssa. Opiskellessa kieltä tuli tietenkin käytettyä espanjan kielisillä kursseilla, ja viiden kuukauden aikana kielitaitoni paranikin huomattavasti, jolloin loppuaikoina espanjaa tuli puhuttua enemmän myös vapaa-ajalla. Silti, alusta alkaen pääkielemme Hidirin kanssa on ollut englanti. Espanjan kielisiä sanoja ja lauseita saattoi Bilbao-aikoina solahtaa puheen sekaan useammin, mutta nykyään lähes kolmen vuoden jälkeen jo aika harvoin.

mPC070056

Yhdessäolomme aikana olemme molemmat oppineet muutamia sanoja toistemme kieltä. Niinpä englanninkieliseen kommunikointiimme on tarttunut myös joitakin suomalaisia ja turkkilaisia mausteita. Saatamme esimerkiksi sanoa hyvää yötä turkiksi ”iyi geceler”, ja tulinen ruoka on suomeksi ”tulinen”. Luulen, että turkkia olisi kiva opiskella enemmänkin, sillä sen ääntäminen vaikuttaa suhteellisen helpolta (ainakin kun vertaa saksaan), ja kieliopissa on paljon samaa suomen kieliopin kanssa. Itselleni eivät kuitenkaan turkinkieliset sanat jää päähän erityisen hyvin. Hidir sen sijaan yllättää aina toisinaan muistamalla jonkin suomenkielisen sanan, josta olemme puhuneet viikkoja tai kuukausia sitten! Hän myös tunnistaa joskus suomalaisia sanoja kirjoitetusta tekstistä esimerkiksi Facebookissa. Tällä hetkellä kumpikaan ei kuitenkaan opiskele toisen äidinkieltä, sillä pärjäämme englannilla hyvin, ja asia ei vain juuri nyt ole ajankohtainen.

mP2130307

Sen sijaan, nyt Saksaan muutettuani olen aloittanut saksan kielen opiskelun (josta lisää täällä). Hidirhän, yli 20 vuotta saksassa asuneena, osaa saksaa jo melkeinpä paremmin kuin turkkia, sillä turkkia hän puhuu lähinnä perheensä kanssa kotona. Hidir on käynyt lähes kaikki koulunsa saksaksi ja ollut jo pitkään osa saksalaista työelämää.

mP8171831

Tämähän olisi itselleni oivallinen tilaisuus hyödyntää ilmaista yksityisopettajaa ja puhua saksaa kotona. Vaan kun ei se yhteisen kielen vaihtaminen käy niin helposti miltä se saattaa kuulostaa. Ja varsinkin näin opiskelun alkuvaiheessa kun sanavarasto on kovin rajoittunut, eivät keskustelujen aiheet olisi kovin monipuolisia. Toki usein pyydän Hidiriä kääntämään, jos näen sanan jota en tiedä. Teemme myös silloin tällöin saksankielisiä sanaristikoita yhdessä, jolloin minä yritän pitää puoleni ja aloittaa helpoimmista sanoista, ja sitten Hidir täyttää loput ristikosta (siis lähes kokonaan), ja minä kyselen mitä sanat tarkoittavat. Olen myös pyytänyt Hidiriä kyselemään oppikirjoistani sanoja minulta, koska tämä tuntuu helpottavan artikkelien opiskelua (kaikki saksaa opiskelleet voivat varmaan samaistua kielen suurimpaan murheenkryyniin, artikkeleihin!). Noina kyselyhetkinä minua ei päästetäkään aivan helpolla, vaan jos en muista jotain sanaa, saan luvan selittää sen muulla tavalla, saksaksi. Toivoisin kuitenkin, että jossain vaiheessa voisimme puhua ainakin osittain saksaa. Vaikka sitten yhtenä päivänä viikossa tai jotain.

mPA202291

Aloitettuani saksan opinnot kommunikointi Hidirin äidin ja siskojen kanssa on tullut helpommaksi. Hidirin äiti ei puhu englantia ollenkaan, ja siskotkin vain hyvin vähän. Olemme siis olleet heikon ja hitaasti kehittyvän saksan kielen taitoni sekä Hidirin tulkkausten varassa. Nyt voin jo ylpeästi todeta, että viime viikolla kävimme toisen siskon kanssa useammankin oikean keskustelun! Hyvin yksinkertaisen tietenkin, mutta silti. On mukavaa vihdoin tutustua vähän paremmin Hidirin perheeseen ja pystyä kommunikoimaan tarvittaessa.

Lisäksi, kun alan pikkuhiljaa ymmärtää yhä enemmän saksaa, on mielenkiintoista seurata, vaikuttaako Hidir yhtään erilaiselta saksaksi. Olen kuullut sanottavan, että ihminen ei voi olla täysin oma itsensä, tai täysin samanlainen ihminen vieraalla kielellä kuin omalla äidinkielellään. Itse en usko ettenkö olisi oma itseni Hidirin seurassa puhuessani englantia hänen kanssaan. Ymmärrän kuitenkin, että itseään ei pysty ilmaisemaan vieraalla kielellä aivan samalla tavalla kuin äidinkielellään, joka totta kai vaikuttaa siihen, millaisen kuvan toinen ihminen sinusta saa. Kyllä, olen siis varmasti hieman eri Sanni englanniksi kuin suomeksi.

mP2060224

Mielestäni tämä ei kuitenkaan sodi sitä vastaan, että olisin oma itseni englannin kielellä. Onhan ihmisillä erilaisia rooleja elämässään, esimerkiksi monella on varmasti oma ”työminä” ja ”kotiminä”, jotka ovat hieman erilaiset johtuen eri tilanteesta, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla oma itsensä molemmissa tilanteissa. Myös pienen lapsen äiti voi käydä tyttöjen illassa pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa, mutta ei se tarkoita, että samoja härskejä vitsejä joita heitettiin yön pikkutunteina kerrottaisiin lapselle. Tarkoitan tällä siis sitä, että myös äidinkieltä käytettään eri tavalla eri tilanteissa, joka siis tuo oman vivahteensa henkilön persoonaan. Oikeastaan onkin siis vähän turhaa miettiä, että olenko nyt juuri se sama Sanni tässä parisuhteessa kuin olisin, jos puhuisimme suomea keskenämme. No tuskinpa olisin, mutta tuskinpa toisaalta käyttäisin suomen kieltäkään ihan juuri samalla tavalla kuin vaikkapa ystävieni kanssa.

mPC291187

Eli vaikka kumpikaan ei puhu tässä suhteessa omaa äidinkieltään, olemme molemmat mielestäni omia itsejämme, vaikka ehkä hieman erilaisia kuin olisimme äidinkielellämme. Pääasia on kuitenkin se, että tämä ei ole mielestäni ongelma, sillä olemme ”löytäneet paikkamme” tässä suhteessa, olemme omia itsejämme juuri tässä parisuhteessa, eikä sillä ole merkitystä mitä kieltä puhumme, niin kauan kun saamme asiat selvitettyä puhumalla. Vaikka se veisikin vähän enemmän aikaa kuin omalla äidinkielellä. Ja eihän tämä meidän suhteemme olisi enää se sama suhde jos meillä olisi yhteinen äidinkieli.

En nyt tiedä ymmärsikö kukaan yhtään mitään tästä sepustuksesta, mutta tässä joka tapauksessa ajatuksiani aiheesta. :D

Mitä kieliä teidän parisuhteissanne puhutaan? Entä oletko erilainen ihminen eri kielillä?

Matkailu Saksa Yleinen

Ihana kamala syksy ja ensimmäinen Suomiloma

torstai, lokakuu 15, 2015

Pari päivää sitten tarkoitukseni oli kirjoitella, miten ihana syksy täällä on, ja voi kun olikin jo ikävä villapaitoja ja -sukkia. Niin, silloin olikin vielä näin nätti ilma:

Nyt on ihan harmaata ja tylsää ja kylmää. Hong Kongista paluu sujui hyvin, nukuin kuin tukki lennolla, ja sen jälkeen kotona ei ole ollut mitään nukkumisongelmia. Lähinnä illalla alkaa väsyttää viimeistään kymmeneltä, ja aamuisin olen heräillyt yllättävän helposti kun poikaystävä on lähtenyt töihin. Paitsi tänään. Inhottavaa kun sänky on niin ihanan lämmin ja pehmeä, ja sitten pitäisi repiä itsensä julmasti ylös heti aamusta peiton ulkopuoliseen kylmyyteen ja harmauteen. Tänään oli erityisen hankalaa myös siksi, että meiltä hajosi lamppu eilen illalla, joten koko päivän on ollut aika hämärää täällä huoneessa.

Yritin jo alkaa joulufiilistelyn, mutta se ei oikein vielä onnistunut. Sydämeeni joulun teen oli vain aivan liikaa, kun mieli on vielä puoliksi jossain aurinkorannoilla. Ja on aika järkyttävää kun lähikaupan hyllyt jo pursuilevat suklaapukkeja ja joulukalentereita. Ei vielä! Yleensähän olisin tässä vaiheessa jo aivan innoissani ripustamassa jouluvaloja ja lipittämässä glögiä, mutta jotenkin tänä vuonna, kun kesäni jatkui lokakuuhun asti, en ole ihan vielä valmis hyppäämään suoraan jouluun.

Sen sijaan haaveilen jo ensi viikon Suomen reissusta. Tämähän on oikeastaan ensimmäinen kerta kun matkustan näin päin, eli Saksasta Suomeen vain käymään. Ensimmäinen Suomiloma siis! Aion matkustaa melko tyhjällä matkalaukulla ja Suomessa tunkea sen täyteen villapaitoja, talvitakkeja ja tietenkin kaikkia Suomiherkkuja! Ruisleipää, Amerikan pastilleja, purkkaa, Lontooree-suklaata, Dumleja poikaystävälle, ja kai sitä glögiäkin täytyy jo ostaa. Kalenteri alkaa jo olla täynnä tapaamisia kavereiden, perheen ja hammaslääkärin kanssa. Suunnitelmissa olisi myös katsoa uuden Vain elämää -kauden jaksot ja käydä sienestämässä (onko niitä sieniä vielä?). Ah, hirvikärpäsiä! Ja voi sitä riemua kun pääsen saunaan! Mitä Suomilomaperinteitä teillä muilla ulkosuomalaisilla on? Entä millä matkalaukku täytetään paluumatkalla? (Siis apua! Kohta olen kai virallisesti ulkosuomalainen!)

Olen myös yrittänyt pikkuhiljaa käydä reissukuvia läpi, toivottavasti pian saisin jotain aikaiseksi niiden suhteen ja kirjoiteltua reissusta tännekin. Sitä odotellessa, tässä lisää aurinkoisia syksykuvia Neumarktista  (oma lempparini on tuo vahingossa onnistunut nunna puun alla):