Browsing Tag

Syksy

Matkailu Saksa

Ruskaretki ”Neljän elementin reitillä”

maanantai, marraskuu 14, 2016

syksymetsä3Reilu vuosi sitten kävimme Hidirin kanssa ensimmäistä kertaa kiertämässä Neumarktin kaupungin silloin vielä melko uuden vaellusreitin nimeltään ”4-Elemente-Weg”, eli ”Neljän elementin reitti”. Reitti hurmasi meidät jo tuolloin vaihtelevalla maastollaan ja hienoilla maisemillaan, ja nyt pari viikkoa sitten päätin kokeilla samaa reittiä uudelleen. Niinpä pakkasin reppuuni inkivääriteetä sekä kauraomenapaistosta eväiksi, ja lähdin reippailemaan tuolle 6,3 kilometriä pitkälle reitille. Meiltä reitin alkuun, Wolfsteinin jalkapallokentälle (Wolfsteinstraße 2, 92318 Neumarkt) on noin parin kilometrin matka. Menomatkalla sain kyydin, mutta takaisin kotiin piti kävellä, joten ihan mukava sunnuntailenkki siitä tulikin.

syksymetsä9.1syksymetsä5syksymetsä8.2syksymetsä6syksymetsä9.4Aurinko paistoi ja valo siivilöityi kauniisti lehtien lomasta. Vielä ei ollut kovinkaan kylmä. Ihmettelin, kun vastaan ei tullut montaa muuta kävelijää näin kauniina päivänä.

syksymetsä9.7syksymetsä9.5syksymetsä1Neljän elementin reitin esitteessä reittiä kuvaillaan helpoksi vaellusreitiksi. Molemmilla kerroilla olen ilmeisesti kävellyt reitin ”väärään suuntaan” eli vastapäivään. Näin päin kiertäessä reitissä on kyllä mielestäni muutama haastavampi osuus. Ensinnäkin vaellus alkaa melkoisella ylämäkireippailulla, ja matkalla on pari jyrkempää alamäkeä, joissa varsinkin syksyllä tai sateisella säällä saa varoa askeliaan liukkaiden lehtien ja mudan vuoksi. Luulen, että myötäpäivään kiertäessä reitti olisi hieman helpompi, ehkä siis ensikerralla ”oikein päin”. Molempiin suuntiin löytyy kyllä erinomaiset opasteet. Aluksi vähän jännitti lähteä tällä kertaa yksin vieraaseen metsään, mutta reitiltä on mahdotonta eksyä kun vain seuraa opasteita. Neljän elementin reitin varrella on myös opastauluja, joissa kerrotaan maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta, sekä miten nämä elementit liittyvät esimerkiksi maapallon toimintaan tai Neumarktin alueeseen. Ihan mielenkiintoinsta infoa, mutta en vieläkään jaksanut ihan kaikkea lukea, vaikka ymmärränkin jo enemmän saksaa kuin viimeksi.

syksymetsä8.1syksymetsä9syksymetsä7syksymetsä8.3Reitin kiertämiseen kannattaa varata parisen tuntia. Edelliskerralla taisimme ehtiä juuri alle kahden tunnin, mutta tällä kertaa otin enemmän valokuvia, söin eväitä ja kävelin vielä kotiin, ja matkaan kului 2,5 tuntia.

syksymetsä4syksymetsä9.6Kauraomenapaistos maistui metsässä hyvältä! Mikä siinä onkin, että eväät maistuvat aina ulkona paremmalta kuin jos saman söisi keittiön pöydän ääressä?

syksymetsä8.5syksymetsä8.6Molemmilla kerroilla sain nautiskella kauniista ruskan värestä. Yritin etsiä viime vuoden kuvia, mutta en niitä nyt tähän hätään löytänyt. Silti voisin melkein vannoa, että tänä vuonna ruska oli jopa vielä upeampi! Nyt alkaa paras ruska-aika olla jo ohitse. Lehdet muuttuvat keltaisesta ja punaisesta ruskeiksi ja lakastuvat. Itseasiassa eilen kävelin vielä pienen pätkän samaa reittiä ja kävin kääntymässä ehkä lempipaikassani tuolla reitillä (alla kuvassa). Lehdet olivat noista keltaisista puista jo ehtineet pudota.

syksymetsä9.2.syksymetsä9.9 syksymetsä9.8 syksymetsä9.3syksymetsä8 syksymetsä8.4syksymetsä2Näköjään ei siis tarvitse täältä ihan Lappiin asti lähteä ruskaretkelle. Kiva että näin hienoja maisemia löytyy lähes kotiovelta. Ja kyllä tuolla metsällä on ihmeellinen vaikutus. Pari tuntia raittiissa ulkoilmassa aurinkoisen metsän keskellä tekee hyvää ja antaa energiaa koko seuraavalle viikolle!

Oletko jo päässyt tänä syksynä ruskaretkelle tai retkelle ylipäänsä? 

Ruoka

Kurpitsaviikot käynnissä – Syksyisen lauantai-illan herkkuhetki

sunnuntai, lokakuu 23, 2016

Syksyisin se aina iskee. Kurpitsanhimo. Tai no, ei kai voi vielä sanoa että aina, kun keksin kyseisen vihanneksen olemassaolon vasta noin pari vuotta sitten. Sen jälkeen se onkin ollut sitten menoa. Suosikkikurpitsaruokiani ovat olleet kurpitsapiirakka sekä pehmeän mausteinen kurpitsakeitto, ja kurpitsa menee mainiosti melkein sellaisenaan uunissa paahdettuna oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna. Tänä syksynä olen haaveillut uusista herkullisista kurpitsaresepteistä, ja suunnitellut muun muassa kurpitsarisoton ja kurpitsapastan haltuunottoa.

Mutta nyt oli pakko tulla jakamaan meidän lauantai-illan herkkuresepti. Tuli nimittäin niin hyvää, että syötiin kaksistaan melkein koko vuoka tyhjäksi yhdellä istumalla! Mietiskellessäni jotain herkkuruokaa illalle, löysin Kipparin morsian-blogista tämän kurpitsagratiinin reseptin ja sitä sitten vähän tuunasimme. Meillä on kasapäin omenia, joista yritämme päästä pikkuhiljaa eroon, joten heitimme sekaan pari omenaa siivutettuina. Lisäksi kaapista löytyi reilusti fetaa, joten reseptin ricotta vaihtui fetaan, parmesaani pecorinoon, ja mozzarellan jätimme kokonaan pois. Käytimme myös tuoreen mangoldin tilalla pakastepinaattia ja jätimme salvian suosiolla pois, sillä lähikaupasta ei tuollaisia erikoisempia tuoreita vihreitä yleensä löydy. Tuo pinaattipaistos oli muuten pelkältäänkin niin hyvää, että seuraavaksi taidamme kokeilla samaa pastan kanssa.

Eiliseen kurpitsapiirakkaan (kyllä, kurpitsakausi on todellakin täydessä vauhdissa täällä) tuli käytettyä yhden appelsiinin kuori, joten tänään keksin lisätä tuon jämäappelsiinin mehun tähän gratiiniin. Käytin vain puolikkaan appelsiinin, mutta ensi kerralla taidan laittaa kokonaisen, tai sitten lisäksi appelsiinin kuorta. Appelsiini olisi nimittäin voinut maistua hiukan enemmänkin. Tosin jos mehua laittaa enemmän, saattaa olla, että ruoka jää liian kosteaksi. Nyt jo jouduin paistamaan gratiinia vähän ohjetta pidempään, ja silti luultavasti omenoista irronnut mehu ja reilumpi ranskankerma teki gratiinista aika löysää. Mutta ei se makua haitannut ollenkaan, ja eipähän ollut kuivaa!

Kurpitsaa jäi vielä puolikas seuraavaan kertaan. Pitänee varmaan maanantaina kokeilla vihdoin sitä kurpitsapastaa. Löytyykö sinulta kenties hyvä kurpitsapastan resepti? Kurpitsapiirakkaakin on vielä puolet jäljellä, ja tuon gratiinin jämät taitavat juuri riittää huomiseksi lounaaksi. Kurpitsaviikot todellakin…

kurpitsa

Tässä tuo muokattu reseptimme:

Kurpitsagratiini

Puolikas butternut-kurpitsa (noin 600 g) ohueksi siivutettuna

2 isoa omenaa siivutettuna

puolikkaan (tai kokonaisen) appelsiinin mehu

Pinaattipaistos:

voita

sipuli

250 g pakastepinaattia

sopivasti chiliä (käytimme turkkilaista chilirouhetta, mutta tähän käy hyvin myös jauhe)

pippuria

suolaa

Fetasoosi:

500 g fetaa

400 g ranskankermaa

noin 150 g pecorino-juustoa

kuivattuja yrttejä (meiltä löytyi oreganoa ja ilmeisesti jotain minttuseosta)

pippuria

chiliä

Paista sipulit voissa pehmeiksi, lisää pinaatti, paista hetken aikaa, ja mausta suolalla, pippurilla sekä chilillä.

Murskaa feta haarukalla, ja sekoita feta, ranskankerma ja suurin osa pecorinoraasteesta kulhossa. Mausta chilillä, pippurilla ja yrteillä.

Lado aineksia kerroksittain vuorotellen uunivuokaan. Esimerkiksi kurpitsat pohjalle, pinaattipaistosta seuraavaksi, sitten omenat ja fetasörsseli. Jatka samaan malliin, kunnes vuoka on täynnä. Päälimmäiseksi kurpitsakerros, purista appelsiinin mehu tasaisesti koko komeuden päälle ja ripottele pinnalle loput pecorinosta.

Paista gratiinia 180 asteisessa uunissa noin 70 minuuttia, josta ensimmäiset 40 minuuttia kannen kanssa. Kokeile välillä kurpitsojen ja omenien kypsyyttä. Meidän uunilla näin tuli juuri täydellisen pehmeät kurpitsat, mutta ei kuitenkaan mössöä. Anna gratiinin vetäytyä paiston jälkeen kymmenisen minuuttia. Herkuttele!

kurpitsa2

Älkää antako huonojen kuvien hämätä. Tämä on oikeasti herkkua, vaikka ulkonäkö ei ehkä olekaan ihan Michelin-ravintolasta lainattu!

Ihania syksyisiä herkkuhetkiä! Nauttikaahan kurpitsoista kun ne ovat nyt parhaimmillaan!

Kuulumisia Saksa Yleinen

Hiljaisuuden loppu.

perjantai, lokakuu 14, 2016

Nyt loppui hiljaisuus.

Kun on ollut kuusi päivää hiljaa, tuntuu hyvältä avata taas suunsa ja päästää ulos muutakin kuin pihinää tai köhinää.

Ja kun on ollut viisi kuukautta hiljaa, tuntuu hyvältä taas kirjoittaa muutakin kuin saksan läksyjä.

——————————

Aloitetaanpa ihan kevyesti. Niin, että miten täällä menee? No reilun viikon olen tosiaan ollut kipeänä, mutta ehkä pikkuhiljaa alkaa olo parantua. Ehkä se puhumattomuuskin tekee toisinaan ihan hyvää, ja kun Hidirkin on nyt reissussa, niin ei ole ollut mitään tarvetta erityisemmin höpötellä. Välillä on mennyt vähän hermo, kun saksan kurssilla olisin halunnut osallistua ja sanoa jotain, mutta en vaan voinut. (Ja olin kyllä viime viikolla myös kotona lepäilemässä, mutta tällä viikolla olo oli muuten jo parempi, joten päätin mennä tunneille.) Mutta näin kuuden päivän jälkeen höpöttelyn tarve alkaa näköjään kasvaa niinkin suureksi, että sain jopa vihdoin kirjoitettua tänne blogiin!

Syksy on saapunut tännekin. Lämpimät kelit jatkuivat niin pitkään, että ehdin jo ikävöidä kirpeitä syysaamuja. Tai ehkä se oli sellaista Suomen Syksy -ikävää? En tiedä. Nyt sitä lämmintä on jo vähän ikävä. Ei niin muuten, mutta heti kun tuli kylmä, tulin kipeäksi. Ja itseasiassa on ihan kivaa vaihteeksi vetää päälle villapaitaa ja kääriytyä kaulahuiveihin, mutta kun sataa niin paljon (paitsi tänään!). Eikä se sadekaan haittaisi niin paljon, jos sitä ei kestäisi kauaa, mutta kun tiedän, että tätä kylmää ja kosteaa jatkuu todennäköisesti jonnekin maaliskuun loppuun. Okei, ehkä välissä tulee vähän vähemmän kylmää, ehkä jopa hiukan vähemmän kosteaa ja enemmän lumista, tai toisaalta vielä kylmempää. Mutta se perusilmasto on nyt selkeästi vaihtunut kuumasta ja kuivasta kylmään ja kosteaan.

Noniin, se säästä. Käyn nyt saksan B2-kurssilla samassa kielikoulussa, missä olin aikaisemminkin. B1-koe meni hyvin ja sen jälkeen tuli lomailtua Suomessa ja laiskoteltua Saksassa. Nyt olen taas reilun kuukauden käynyt kurssilla, ja tykkään kyllä kovasti. Toki läksyjen tekeminen ja kieliopin opiskelu ei koskaan ole ollut mielipuuhaani, mutta ihan kiva kun on päivisin jotain järkevää tekemistä. Ja kurssikin on oikein kiva. Ensinnäkin, ryhmämme on sopivan pieni, noin 10 henkilöä, ja ihmisillä on oikeasti motivaatiota oppia saksaa! Tämä on ihan luksusta edelliseen maahanmuuttajien kurssiin verrattuna, sillä tältä kurssilta puuttuu kokonaan sellainen ala-aste-meininki, mitä ensimmäisellä kurssilla sai sietää. Tällä kurssilla kuunnellaan opettajaa, tehdään tehtäviä silloin kun pitää, keskustellaan (saksaksi!) silloin kun on lupa ja tunneilla myös käydään. Huvittavaa sinänsä, että tällä kurssilla kolmasosa meistä opiskelijoista on teini-ikäisiä, ja edellisellä kurssilla taisin itse olla nuorimmasta päästä. Toisinaan aikuiset osaavat olla lapsellisia… Tietysti hyvällä opettajallakin on vaikutusta asiaan.

No miten tämän kielen kanssa sitten menee? Toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Olen esimerkiksi kirjoittanut ensimmäisen työhakemukseni saksaksi (tietysti Hidirin avustuksella) ja soittanut kaksi työpaikkaan liittyvää puhelua. Ei nyt voi sanoa, että puhelut olisivat olleet kovin menestyksekkäitä, mutta ainakin sain selville mitä halusin, ja kartutin kokemusta seuraavaa kertaa varten. En enää juuri jännitä tilanteita joissa pitää hoitaa jokin yksinkertainen asia kasvotusten jonkun kanssa (esim. käydä ottamassa valokuva työhakemukseen tai ostaa juustoa tiskiltä), mutta puhelimessa puhuminen onkin sitten asia erikseen. Toisinaan sattuu myös huvittavia tilanteita, kun tiedän minkä sanan haluaisin sanoa ja jopa miten se lausutaan, mutta se ei vain tule suusta ulos oikein! Esimerkiksi sitä valokuvaa ottaessani en kerta kaikkiaan saanut sanottua sanaa Bewerbungsfoto (hakemuskuva) oikein, ja usean yrityksen jälkeen ystävällinen valokuvaaja huvittuneesti hymyillen päästi minut piinasta ja ohjasi kuvausnurkkaukseen. Mutta joka päivä opin lisää. Luen myös jo toista kirjaa saksan kielellä (tosin ensimmäinen jäi kesken, kun en saanut lainattua sitä enää uudelleen), sekä katsoin hiljattain Napapiirin sankarit saksaksi dubattuna. Kyllä tämä tästä!

Tilasimme viime viikolla parin Suomi-kaverin kanssa suomiherkkuja finnishfoodstore.fi:stä, ja tiistaina saapui vihdoin paketti täynnä salmiakkia, dippijauheita, ruisleipää ja muuta. Voin kyllä suositella myös muille ulkosuomalaisille. Kohtuulliset hinnat ja postikulut ainakin tänne Saksaan. Itse tilasin muun muassa kolme pulloa glögiä! Laskeskelin, että kun marraskuun alussa avaan ensimmäisen, niin niiden pitäisi riittää siihen asti, kun lennän jouluksi Suomeen. Katsotaan riittääkö, mutta onneksi on aina Glühwein! Niin ja tosiaan pääsen juuri sopivasti joulun viettoon Suomeen, sillä saksan kurssin loppukoe on 21.12. ja varasin juuri lennot 22.12. :)

Tällä viikolla päätin myös ottaa pienen varaslähdön Jouluun. Kun Hidir on poissa niin voin rauhassa kuunnella  joululauluja vaikka vuorokauden ympäri! Noh, ehkä on vielä vähän liian aikaista, mutta parin viikon päästä viimeistään saa aloittaa jo tosissaan joulun odotuksen. ;)

teekutsut

Herkkuja teekutsuilla!

Tänään kävin kaverin luona teekutsuilla. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa juttelemaan kunnolla. Ja kivaa kun on kondiittorikurssin käynyt ystävä, joka tykkää leipoa suussa sulavia herkkuja jokaiseen pikkutilaisuuteen. Siinä herkutellessamme aloimme suunnitella pieniä halloweenpippaloita ensi viikonlopulle. Voi kuinka rakastankaan kaikenlaisia teemajuhlia ja niiden järjestämistä. (Kuten joku saattaa tietääkin…) Harmi että kaikki juhlarekvisiittani Kekkos-naamiaisasua myöten on Suomessa. No, saa nähdä mitkä meidän suurista suunnitelmista toteutuvat. Yritän ehkä hillitä itseäni hieman ja pitäydyn toistaiseksi siinä kurpitsapiirakan leipomisessa, johon jo lupauduin. Mutta viikossa ehtii vielä keksiä kaikenlaisia mielikuvituksellisia ideoita…

Nyt vetäydyn peiton alle lepuuttamaan päivän puheripulista kärsineitä äänihuuliani ja keräämään voimia huomisille omena-/hedelmämarkkinoille, joilta ajattelin käydä ostamassa ainakin jotain herkkuhilloa ja ehkä vastavalmistettua omenamehua viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!