Browsing Tag

Saksan joulu

Joulukalenteri 2016 Saksa

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan – Luukku 22

torstai, joulukuu 22, 2016

Joko teillä on kuusi koristamassa olohuonetta? Itse matkustan tänään vasta kohti Suomea, ja huomenna on äidin kanssa suunnitelmissa lähteä kuusimetsälle. Koska äiti valitsisi ilman minua muuten ihan liian pienen kuusen! Sen pitää olla niin iso, että tähti vähintäänkin osuu kattoon. Mielelummin niin, että kuusen latva kallistuu vinosti kattoa pitkin.

Tiesittekös, että joulukuusikin on alunperin matkannut meille Suomeen Saksasta? 

Joulukuusen alkuperästä on tietekin monia eri versioita. Joidenkin mielestä perinne on Latviasta lähtöisin, toisen tarinan mukaan ensimmäinen joulukuusi puolestaan oli Virossa. Saksassa joulukuusia alettiin käyttää koristeena todennäköisesti jo 1500-luvulla, ja 1600-luvulta lähtien joulukuusta on jo voinut kutsua perinteeksi. Ikivihreä kuusi on elämän ja toivon symboli.

1700-luvulla joulukuusi oli erityisesti kaupunkiasuntojen koristuksena. Prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha nai vuonna 1840 Englannin kuningatar Victorian, ja heidän myötään koristeltu joulukuusi levisi Iso-Britanniaan. Saksalaiset maastamuuttajat veivät joulukuusen myös Yhdysvaltoihin.

Suomeen joulukuusi levisi Englannista ja muiden Pohjoismaiden kautta aluksi säätyläisten joulunviettoon ja myöhemmin talonpoikien keskuuteen. Kuitenkin vasta 1900-luvun alussa joulukuusiperinne levisi tavallisten ihmisten koteihin. Perinteen leviämistä tuki vahvasti kansakouluopettajien Jyväskylän seminaari, jossa järjestettiin kuusijuhlia joulun alla. Opettajien mukana joulukuusi levisi ympäri Suomea.

Ja huh, millaisia koristeita täyteen tumpattuja kuusia löysin, kun kuusen kuvaa googletin! Pitää sen kuusen sentään näkyä sieltä koristeiden alta. Tai no ainakin jos kuusi on aito! Tässä on ihan kiva kuusi:

kuusi1

Mitä mieltä olet, enemmän on enemmän kuusen koristeissa, vaiko eikö? 

Lähde 1

Lähde 2

Kuvan lähde 

 

Joulukalenteri 2016 Saksa

Jouluruuasta – Luukku 20

tiistai, joulukuu 20, 2016

Perinteisesti saksalaiseen joulupöytään on päätynyt sitä, mitä sen vuoden sato on tarjonnut. Tähän lukeutuvat esimerkiksi säilötyt hedelmät, viljatuotteet ja perunat. Jotkut syövät edelleen jouluaattona esimerkiksi vain salaattia, kuten perunasalaattia, ja kalaa. Tämä perinne juontaa juurensa aiemmin joulua edeltäneestä paaston ajasta. Jouluaattona vielä paastottiin, ja vasta joulupäivänä syötiin varsinainen juhla-ateria lihan kera.

Nykyään kuitenkin useimmissa perheissä jouluaaton aterialla voidaan syödä myös lihaa, eikä erityisiä vuodesta toiseen syötäviä perinneruokia välttämättä ole lainkaan. Ruoka on yleensä jotakin nopeaa, sillä lapset haluavat avata lahjat, eivätkä malta odottaa ruokaa ja istua pöydässä pitkään. Tämä voi olla esimerkiksi makkaraa, perunasalaattia ja hapankaalia. Vasta joulupäivänä syödään kunnon juhla-ateria paistin kera. Paistina voi olla esimerkiksi riistaa, nautaa, sikaa tai lintua. Yksi suosituimmista joulun pääruuista on hanhi, jota tarjoillaan usein punakaalin ja knöödeleiden (Knödel=usein perunasta tai leivänpalasista leivottuja keitettyjä palloja) kera.

Saksalaiseen jouluun kuuluvat myös olennaisena osana erilaiset herkut. Jälkiruuaksi tarjotaan lukemattomia erilaisia keksejä, suklaata, konvehteja, pähkinöitä, mandariineja, Lebkucheneita, Stollenia (eli vähän kuin tomusokerilla päällystettyä pullaa kuivatuilla hedelmillä), sekä makeaa kuivatuilla hedelmillä maustettua leipää, ja paljon muuta. Vanhan taikauskon mukaan tuota joululeipää ei saa muuten missään nimessä leikata ennen joulua, sillä se tuo huonoa onnea. Joululeipä pitäisi syödä yhdessä koko perheen kanssa vasta jouluaaton jumalanpalveluksen jälkeen. Tuskinpa tätä sääntöä kuitenkaan hirveän orjallisesti enää nykyään noudatetaan, sillä noita joululeipiäkin myydään jos ei nyt vuoden ympäri niin ainakin koko syksyn.

ruoka1Tässä eräs aika kansainvälinen jouluateria. Siitä lisää myöhemmin.

Jotenkin tuo saksalainen tapa, että kunnon jouluateria syödään vasta joulupäivänä, ei oikein sovi omaan ajatusmaailmaani. Tai toki, asioita voi tehdä niin monella eri tavalla, eivätkä ne välttämättä ole huonompia tapoja kuin mikään muukaan. Enkä siis näe siinä mitään ongelmaa, että joulua juhlitaan vasta joulupäivänä, jos niin on tapana. Tuota en kuitenkaan ymmärrä, että jos jouluaaton on tarkoitus olla se varsinainen juhlapäivä, niin sitten lasten ja joululahjojen takia syödään vain jotain nopeaa. Tietysti jos ensin ohjelmassa on kirkko, niin sen jälkeen varmasti nälkä on jo kova, mutta voisihan siinä välissä syödä pienen välipalan ennen kokkailua. Tai jos kaikki ruuat tekee valmiiksi jo etukäteen (näin meillä yleensä tehdään monien ruokien kanssa), niin sitten varsinaiseen kokkaamiseen ei kulu kauaa, vaan ruuat voi vain lämmittää ja asetella tarjolle. Ja mikä estää avaamasta niitä lahjoja ennen ruokaa? (No okei, ehkä sitten ne lapset eivät malttaisi syödä uusien lelujensa takia…) Mutta kukin tavallaan tietysti, enkä nyt halua tuomita tätä saksalaista tapaa mitenkään. Ja varmasti tavat myös vaihtelevat paljon ympäri Saksaa ja eri perheillä on omat perinteensä kuten Suomessakin. Itse kuitenkin tykkään siitä, että jouluruoka on jouluaattona, kun kerran se tärkein juhlapäiväkin on jouluaatto.

Meidän perheessä Suomessa joulupöytä ei ole aina ollut ihan perinteisen suomalainen. Laatikot ja rosollit sekä graavikalat ja sienisalaatit tietenkin aina tehtiin tai ostettiin, mutta meillä on usein ollut kinkun sijaan kalkkunarulla, tai sitten vain pieni kinkku ja iso kalkkuna. Ja nykyään kun syön noista lihaisista asioista vain kalaa, on graavilohi noussut vieläkin tärkeämmäksi minulle, jos suinkin mahdollista. Kalasta olen tykännyt aina, ja kun äitini ei oikein graavikalasta välitä, olen yleensä onnistunut hamstraamaan itselleni suurimman osan joulupöydän kaloista. Sinänsä ihan hyvä, että jätin kalkkunat ja kinkut, sillä nyt mahaan mahtuu enemmän kalaa!

Tänä vuonna vietän jouluaaton äitini luona, ja suunnittelimme joulupöytään ainakin porkkana-, peruna- ja lanttulaatikoita, rosollia, salaattia, graavilohta, (savu)kalaa, kotijuustoa, sienisalaattia, sekä kasviskaalikääryleitä. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi yhdelle illalle. Ja sitten pitää napaan ahtaa vielä glögiä, pipareita, torttuja, piimäkakkua, riisipuuroa sekametelisopalla, karjalanpiirakoita, vihreitä kuulia, enkelikonvehteja, liköörikonvehteja, juustoja ja viiniä.

Ah, en malta odottaa jouluähkyä, ja sitä, että saa syödä vuoronperään suolaista ja makeaa, ja käydä jääkaapilla vielä yölläkin! ;)

Mitä sinun joulupöytääsi kuuluu ehdottomasti? Miltä kuulostaisi saksalainen jouluruoka?

Lähde 1

Lähde 2

Joulukalenteri 2016 Saksa

Joulutarinoita – Luukku 18

sunnuntai, joulukuu 18, 2016

Joulukuun lähestyessä huomasin täällä Saksassa mielenkiintoisen ilmiön. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa esille kaivettiin kaikki mahdolliset jouluun liittyvät kirjat, ja ne aseteltiin omaan jouluhyllyynsä. Olin vähän hämmästynyt, että jouluun liittyviä kirjoja on niin paljon. Toisaalta, kai niitä on Suomessakin, mutta en ole koskaan nähnyt, että ne kaikki eriteltäisiin omaan hyllyynsä. Lähikylän pikkukirjastossa nostettiin aina tietyn matalan hyllyn päälle näkyville muutamia ajankohtaisia kirjoja, ja uskon, että joulun aikaan siinä oli joulukirjoja. Ei kuitenkaan hyllykaupalla! Kertokaa ihmeessä jos olen väärässä, ehkä isommissa kirjastoissa niitä joulukirjojakin on hyllymetreittäin?

Sitten keksin, että noihin jouluhyllyihin voisi ihan perehtyäkin, niistähän saattaisi olla hyötyä tämän joulukalenterin kirjoittamisessa. Kävin läpi Nürnbergin pääkirjaston jouluhyllyt niin lasten kuin aikuisten osastoilla, mutta ei, en löytänyt etsimääni. Kysyin vielä kirjastontädiltä, että onko tosiaan niin, ettei saksalasista jouluperinteistä ole tehty kirjaa. Hän näpytteli hetken tietokonettaan, ja kirjoitti lapulle pari lasten adventtikirjaa. En löytänyt hyllystä kumpaakaan, enkä kyllä oikein usko, että niistä olisi juurikaan ollut apua. Ja tosiaan, kirjoja läpi käydessäni huomasin, että suurin osa näistä joulukirjoista oli joulutarinoita. Tarkemmin sanottuna, sellaisia adventinajan jouluun valmistavia joulutarinakirjoja, joissa oli 24 jouluun liittyvää tarinaa. Yksi tarina joka päivälle. Ja näitä kirjoja oli siis sekä lasten että aikuisten hyllyt pullollaan. Aikuisille oli lisäksi paljon ei niin jouluisia kirjoja, kuten dekkareita 24 eri murhamysteerillä. Siitä en sitten tiedä, kuinka suosittuja nämä joulukirjat oikeasti ovat…

En ole tällaisiin ”kirjajoulukalentereihin” ennen törmännyt, mutta oikeastaan tämähän on ihan hauska idea. Totesin tosin, että tänä vuonna joulukuuni on niin kiireinen, etten kyllä ehdi joka päivä lukea tarinaa varsinkaan saksan kielellä. Lasten jouluhyllystä mukaan tarttui kuitenkin kaksi kirjaa:

kirja1Vähän leuka loksahti, kun hyllystä löytyi ihan vahingossa kaksi suomalaista kirjaa! Mutta aika kiva, että ne ovat tännekin eksyneet. Tuossa Mauri Kunnaksen Das Große Weihnachtsbuch (suomeksi Joulutarinat) on kolme jouluista tarinaa: Joulupukki, Kaksitoista lahjaa joulupukille sekä Joulupukki ja noitarumpu. Joulupukkia ja noitarumpua on tullut erityisesti katsottua elokuvana, mutta varmasti lapsena olen myös lukenut kirjan. Tuohan on aivan mahtava tarina, enkä ihmettele, jos saksalaislapsetkin siitä innostuvat.

kirja2Marko Leinon Wunder einer Winternachtin eli Joulutarinan olen sen sijaan nähnyt vain elokuvana. Ja itseasiassa aloittaessani lukemaan kirjaa, huomasin, että siinäkin on 24 lukua! No, en nyt ole ehtinyt kauheasti lukemaan, joten olen vasta luvussa 6. Elokuvan perusteella uskoisin kuitenkin, että tällainen hieman eksoottiseen Suomeen sijoittuva tarina saattaa hyvinkin vedota saksalaisiin.

Tuleeko näistä joulukirjoista sitten se joulufiilis? Ehkä jos lukisi sen yhden luvun päivässä, niin tämä olisi vähän kuin joulukalenteri, ja toimisi sellaisena jouluun valmistavana ”rituaalina”. Mutta kyllä näin vähän epäsäännöllisemminkin luettuna kirja toimii hyvänä joulutunnelman nostattajana. Jos siis etsit erityisen jouluista kirjaa joulunpyhille luettavaksi, tässä on ihan hyvä vaihtoehto. Tosin, se saattaa olla kirjastoista jo loppuun lainattu tässä vaiheessa joulukuuta.

Oletko koskaan lukenut jouluisia kirjoja joulun tunnelmaa etsiessäsi? Mitä tykkäät tällaisen joulukalenterikirjan ideasta? Onko Joulutarina tuttu?

Joulukalenteri 2016 Saksa

Nürnberger Lebkuchen – Luukku 15

torstai, joulukuu 15, 2016

Saksassa joulun aikaan liittyy monenlaisia herkkuja. Erilaiset pikkuleivät ja keksit ovat erityisen suosittuja naposteltavia esimerkiksi Glühweinin seurana. Kun täällä Nürnbergin lähistöllä asustelen, ajattelin tänään kertoa teille Nürnbergin kuuluisimmista jouluherkuista, nimeltä Nürnberger Lebkuchen.

Lebkucheneita on valtava määrä erilaisia variaatioita, mutta valmiit keksit ovat useimmiten melko paksuja ja pehmeitä, enemmänkin kakkusia kuin esimerkiksi suomalaisia joulupipareita vastaavia. Nürnbergissä Lebkuchentaikina koostuu pääasiassa pähkinöistä tai manteleista (ja pienestä määrästä jauhoista) sekä makeutusaineesta. Perinteisesti makeutuksena on käytetty hunajaa, ja korkean sokeripitoisuuden vuoksi Lebkuchenit säilyvätkin erityisen pitkään. Lebkucheneita maustetaan yleensä muun muassa aniksella, fenkolilla, inkiväärillä, kardemummalla, korianterilla, muskottipähkinällä, neilikalla, maustepippurilla ja kanelilla. Nostatusaineena on käytetty muun muassa hirvensarvisuolaa (=ammoniumbikarbonaatti) ja potaskaa (=kaliumkarbonaatti). Taikina pursotetaan sellaiselle ohuelle paperintapaiselle, mutta syötävälle vohvelilevylle (Oblate, vähän kuin ehtoollisleipä), koristellaan mahdollisesti manteleilla, paistetaan, ja lopuksi kakkuset voidaan kuorruttaa sokerikiilteellä tai suklaalla.

Lebkuchen tuli Saksaan alun perin Hollannista, ja Saksalaiset munkit muuttivat reseptiä mieleisekseen. Hyvin säilyviä keksejä säilöttiin ja jaettiin ihmisille ruoaksi huonoina aikoina, tai käytettiin lääkkeenä. Tuo paperimaisen Oblaten päälle leipominen keksittiin niinikään luostareissa ehtoollisleipien avulla. Lebkucheneita leivottiin 1600-1700 luvuilla lähinnä koristeeksi ja lahjaksi joulua, pääsiäistä ja häitä varten.

Nykyistä vastaava Lebkuchen syntyi Nürnbergissä, kun leipurit halusivat tehdä kovista kakkusista oikeasti syötäviä herkkuja. Lebkucheneihin tarvittavat ainekset olivat Nürnbergin vapaassa kauppakaupungissa helposti saatavilla. Siihen aikaan harvinaisia mausteita oli Nürnbergissä tarjolla, ja alueella oli enemmän mehiläisenkasvattajia kuin missään muualla. Lebkuchenin leipuri oli oma ammattinsa, ja ensimmäiset tunnetut Lebkuchenin leipojat elivät jo 1100-luvulla. Joissain Lebkuchenleipomoissa Lebkucheneita valmistetaan vieläkin käsityönä. Nürnberg on yhä kuuluisa Lebkucheneistaan, ja se on yksi harvoista paikoista Saksassa, missä Lebkucheneita myydään ympäri vuoden.

Nürnbergin Lebkucheneilla on EU:n maantieteellisen merkinnän suoja, eli Nürnbergin ulkopuolella tehtyjä Lebkucheneita ei saa kutsua Nürnbergin Lebkucheneiksi. Vastaava lainvoimainen suoja Nürnberger Lebkucheneille on ollut jo vuodesta 1927. Ne saavat sisältää enintään 10 % jauhoja tai 7,5 % tärkkelystä. 25 % taikinasta täytyy olla manteleita, hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä.

Ja nyt täytyy tehdä tunnustus: en oikein tykkää Lebkucheneista. Ja oikeastaan en edes ole varma miksi, mutta uskoisin sen johtuvan joko Nürnbergin Lebkucheneiden korkeasta pähkinä-/mantelipitoisuudesta tai sitten aniksesta. Ja erityisesti nuo suklaapäällysteiset Lebkuchenit maistuvat mielestäni omituisilta. Kai se on vain se aniksen ja suklaan yhdistelmä.

lebkuchen

Nürnberger Lebkuchen (kuva)

Mutta jos joskus satut käymään Nürnbergissä, niin suosittelen kyllä maistamaan tätä paikallista herkkua. Ehkä sinä tykkäät! Ja kuten sanottu, näitä saa kyllä ympäri vuoden!

Lähde 1

Lähde 2

Lähde 3

Lähde 4

Joulukalenteri 2016 Talvi

Mustaa joulua? – Luukku 13

tiistai, joulukuu 13, 2016

Muistan erään lapsuuden joulun erityisen hyvin. Tai ainakin sen pienen hetken siitä joulusta. Lumista joulua oli taas odotettu, kuten joka vuosi. En ole aivan varma, oliko tämä ensimmäinen vuosi, kun haaveet valkeasta joulusta eivät täyttyneet, mutta ainakin tämä oli ensimmäinen muistamani musta joulu.

Olin alle kouluikäinen. Kuusi oli koristeltu ja jouluaattona oli saunottu. Olimme menossa illaksi naapuriin serkuille viettämään aattoiltaa. Kävelimme parinsadan metrin matkan naapuriin vesisateessa. Hiekkatie oli muuttunut tiestä lähinnä joeksi, ja loikimme tienpenkkaa pitkin lätäköiden yli pilkkopimeässä. Se oli oikeastaan ihan hauskaa.

Yksi huoli meillä lapsilla kuitenkin oli: kuinka se Joulupukki pääsee tulemaan, kun vettä satoi kuin saavista kaatamalla?

Taisimme keksiä ratkaisuksi, että tottahan Pukilla vene on! En tiedä millä kulkupelillä Joulupukki sitten lopulta paikalle saapui, mutta pääasia kuitenkin, että saapui. Ja joulusta selvittiin vallan mainiosti ilman luntakin.

Näin aikuisena (ja varsinkin kun Joulupukki ei enää tule käymään aattoiltana!) tuntuu, että lumisesta joulusta on tullut aika tärkeä juttu. Ehkä osaltaan siksi, että valkeista jouluista on useina viime vuosina saanut vain haaveilla Etelä-Suomessa, ja niistä on tullut harvinaista herkkua. Mutta kyllä se lumi luo oman ihanan talvisen ja jouluisen tunnelmansa, ja varsinkin se tuo rutkasti lisää valoa niihin pimeisiin, vuoden lyhimpiin päiviin.

Ilmeisesti lumitilanne ei ainakaan Etelä-Suomessa tällä hetkellä ole erityisen hyvä. Täällä tulee nyt tarkkailtua Suomen säätiedotusta erityisen ahkerasti, sillä toivoisin kovasti lunta jouluksi. Täällä Saksassa asuessa kun olen jo alkanut tottua ajatukseen, että lunta ei juurikaan talvella tule. Ja jos tulee, niin ei se ennen joulua ainakaan maahan jää. Ehkä joskus tammikuussa saattaa olla pari viikkoa sellaista oikeasti talvista säätä. Muuten mennään aikalailla sateisella ja kylmänkostealla kelillä tai lumettomalla pikkupakkasella.

Onneksi noista pikkupakkasista olemme jo saaneet nautiskella viimeisen parin viikon aikana joinain päivinä. Hullu suomalainen, miettivät varmaan paikalliset, mutta onhan se nyt paljon mukavampaa kun ei sada, ja kun puita ja maata peittää kaunis valkea kuura. Mutta pikkupakkasista huolimatta kunnon lumisade on vielä antanut odottaa itseään ja luultavasti antaakin odottaa vielä pitkään. Pidetään siis peukut ja isovarpaat pystyssä, että Suomessa pysyttäisiin pakkasen puolella, ja voisi sitä lunta tulla ihan kunnolla jouluun mennessä, kiitos. Haluaisin hiihtämään! Ja tehdä ainakin yhden lumienkelin! Näin ulkosuomalaisena sitä toivoisi, että niille lyhyille Suomen lomille saisi mahdutettua ne kaikki neljä rakasta suomalaista vuodenaikaa. Mutta eihän se tietenkään onnistu, vaikka kuinka toivoisi. Pitänee siis nauttia siitä vuodenajasta ja säästä, joka lomalle sattuu osumaan. Ja tietysti olla tyytyväinen, että ylipäätään pääsee matkustamaan jouluksi perheensä luo Suomeen.

Monet täällä olivat aivan haltioissaan viime vuonna, kun jouluaattona oli kuulemma oikein mainio grillaussää. Neumarktissa oli noin 15 astetta ja aurinkoista, jossain hätyyteltiin jopa 18 asteen rajaa. Hullut saksalaiset, sanon minä! Kyllä jouluna pitää olla kylmää ja lumista! Vaikka olihan se ihan kivaa, myönnettäköön, jouluaaton aattona 2012, kun makasimme päivän rannalla Espanjassa 23 asteessa ja pulahdimme hyiseen Atlanttiin vilvoittelemaan. Mutta eipä se kovin jouluiselta tuntunut.

Uskon kuitenkin, että kyllä se joulu sieltä aina tulee jouluaaton säästä tai asuinpaikan/lomakohteen ilmastovyöhykkeestä riippumatta. Ja jos joulufiilis uhkaa kadota häikäisevien auringonsäteiden tai kaatosateen myötä, ainahan sitä voi lukittautua neljän seinän sisään, vetää verhot ikkunoiden eteen, katsoa Lumiukkoa, sytyttää pari kynttilää, mussuttaa pipareita ja laittaa tiptapit tai Hanget korkeat nietokset soimaan.

Tai tämän:

Musta vai valkea joulu?

Hanget korkeat nietokset ja lumituisku vai hiekkadyynit ja auringonpaiste?