Browsing Tag

Porot

Matkailu Porotila Työt Yleinen

Reissusuunnitelmia lopun lähestyessä

keskiviikko, huhtikuu 15, 2015

Moikka taas pitkästä aikaa!

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Poikaystäväni kanssa kävimme muun muassa hiihtämässä ja Abba-showssa, sekä innostuimme lenkittämään tilan koiria ahkerasti. Pääsiäiset tuli vietettyä rauhallisesti, kun ei oikein ollut asiakkaita, mikä tarkoitti mukavasti vapaapäiviä itselleni. No, poikaystävä tuli ja meni ja nyt taas odotellaan seuraavaa tapaamista toukokuussa.

WP_20150328_003

Lauantaibrunssi. Nam!

WP_20150403_002

Pääsiäisherkkuja

Olen siis viime aikoina varaillut kasapäin lentoja ja junalippuja, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna matkustan junalla pois täältä pohjoisesta. Apua, miten nopeasti aika on kulunut! Todella kummallista, että perjantaiaamuna olen taas kotona. Tulee kyllä ehkä vähän ikävä poroja, Lappia ja ihmisiä täällä. Ja tätä työtäkin! Enpä ihan heti keksi toista työpaikkaa, missä työtehtävät olisivat näin monipuolisia ja mukavia, ja missä saa ulkoilla päivittäin. Tämä päivä oli siis pyhitetty pakkaamiselle. Saas nähdä kuinka selviän kaikkien kimpsujeni kanssa yli kymmenen tunnin matkasta junanvaihtoineen.

WP_20150402_004

Lenkkimaisemia

Kotosalla vietän kolmisen viikkoa, jonka jälkeen lennän reiluksi viikoksi Saksaan. Sieltä tarkoitus olisi sitten matkustaa junalla muun muassa Puolaan ystävääni moikkaamaan sekä muutamaan muuhunkin paikkaan. Tulevan interrailini suunnitelmat ovat vielä melko lailla auki, joten taidanpa paljastaa miettimäni reitin teille myöhemmin, kun olen itsekin paremmin selvillä siitä. ;) Mutta hei, ainakin matkustusaika on päätetty ja lippu ostettu! Reilin jälkeen palaan vielä Saksaan pariksi viikoksi, josta lennän sitten juhannukseksi takaisin Suomeen. Sen jälkeen sitten katsotaan kuinka kauan viihdyn Suomessa ennen kuin Saksa kutsuu jälleen.

WP_20150402_012

WP_20150410_010

Vielä viime viikolla saatiin nauttia kunnon lumituiskusta

Täällä alkaa pikkuhiljaa lumet sulaa, mikä tarkoittaa sitä, että vaatteet ja kengät ovat olleet työpäivän jälkeen kuran peitossa ja litimärkinä. Nyt niitä tuossa koitan kuivatella uunin päällä, jotta saan huomenna pakattua loputkin kamat. Eilen oli viimeiset porosafarit, jonka jälkeen vetoporot päästettiin vapaaksi isompaan aitaukseen. Näyttivät niin onnellisilta kun pääsivät vapaaksi laitumelle kirmaamaan! Kyllä ne on hauskoja otuksia nuo porot.

WP_20150408_001

Pihalla on ollut parikin kivan kokoista ”järveä”, jotka ovat tuosta vielä kasvaneet…

Viimeisen viikon aikana täällä olen päässyt perehtymään porojen koulutukseen, mikä onkin aika hurjaa puuhaa, mutta mukavaa vaihtelua työpäiviin. Tänään viimeinen työpäivä meni juuri vasoja kouluttaessa, ja täytyy sanoa, että uskomattoman paljon on edistystä tapahtunut viikossa. Tuosta porojen koulutuksesta voisinkin kirjoittaa myöhemmin ihan oman postauksensa. (Katsotaan koska saan aikaiseksi ;) )

Mutta nyt lopetan ennen kuin tämä jo valmiiksi rönsyilevä teksti räjähtää käsiin. Ja täytyy alkaa mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa vielä siivoilla ja pakata viimeiset kamat.

Öitä!

Porotila Työt Yleinen

Unelias mangusti ja pelokkaita elukoita

torstai, maaliskuu 19, 2015

Tänään oli vähän tämmöinen päivä… Tai ainakin aamu. Ei jostain syystä uni meinannut tulla illalla millään.

Töissä taas porosafarilla keulaporona ollut Julle nauratti. Se teki nimittäin Usvat! Usva on siis hurja vahtikoiramme (asustaa äitini hoivissa Etelä-Suomessa), joka aina jotain poikkeavaa tien laidassa (esimerkiksi postilaatikon…) tai metsässä (vaikkapa pudonneen oksan polulla) nähdessään jähmettyy korvat pystyssä (niin pystyssä kuin luppakorvat vain saa). Sitten sitä hiivitään lähemmäs mahdollisimman hitaasti, katse tiukasti kohteessa, kunnes tuo pelottava asia on tarpeeksi lähellä. Seuraavaksi kohde kierretään mahdollisimman kaukaa ohitse, tai jos ollaan oikein rohkealla tuulella, sitä saatetaan hieman nuuhkaista, jolloin se todetaan vaarattomaksi.

Usvan kanssa näin siis tapahtuu vähän väliä, eikä tuon pelottavan kohteen tarvitse olla edes mikään uusi lumimöykky tien penkalla, tuulessa liikkuva puska tai maassa pyörivä roska, vaan tosiaan naapurin postilaatikko saattaa ajaa samaan tilanteeseen. Mutta enpä tullut ajatelleeksi, että porokin voisi tehdä saman tempun rekiajelulla! Ja maassa pororeitillä oli siis moottorikelkan kyydistä pudonnut jätesäkki.

Hui kauhistus! :D

Ja tässä vielä tuo hurja petomme Usva ahmimassa karviaisia suoraan pensaasta.

Lappi Liikunta Talvi Työt

Aurinkoa taivaan täydeltä porokisoissa

keskiviikko, maaliskuu 11, 2015

Sunnuntai oli mahtava päivä! Aurinko ilmeisesti kuuli toiveeni ja päätti vihdoin tulla kunnolla esiin pilvien takaa. Koko päivän paistoi siniseltä taivaalta! Ihanaa kun sai vihdoin ulkoiluttaa aurinkolasejakin. Ja olen nyt kolmena aamuna herännyt liian aikaisin, kun aurinko paistaa ikkunasta suoraan sänkyyni. Täytyisi varmaan virittää nuo pitkät verhot myös tuon metsän puoleisen ikkunan eteen…

WP_20150223_021[1]Niin, sunnuntaina olikin vähän erilainen työpäivä, sillä pakkasimme porot pakettiautoon ja menimme porokisoihin vetämään pororekiajelua halukkaille maksua vastaan. Itselleni tuo oli myös ensimmäinen kerta porokisoissa, joten oli kyllä ihan mielenkiintoinen päivä. Rekiajelupaikkamme oli vieläpä aivan ”kisa-areenan” vieressä, joten sain seurata kisoja oikein aitiopaikalta silloin kun ei ollut asiakkaita. Kisoissa ei mitään erityistä yleisöryntäystä ollut, joten rekiajelusta innostuneitakaan ei ihan tungokseen asti riittänyt. Sain siis ihan riittämiin seurata kisojakin ja nauttia kevätauringosta.

P1011326P1011335

Vaan on tuo poroilla kisailu aika hullua puuhaa! Pienet miehet tai naiset ajavat siis porojen perässä suksilla, ja roikkuvat parin narun varassa poron perässä samalla yrittäen saada porot juoksemaan kovempaa. Ja porothan juoksevat! Kilometrin lenkki meni noin puolessatoista minuutissa, parhaimmillaan aika taisi olla 1 minuutti 18 sekuntia. Täytyy kyllä olla kova kunto ja rautaiset reisilihakset, että pystyy tuollaista lajia harrastamaan. Ajajat yleensä ajavat useita lähtöjä sarjassa, joten kyse ei ole vain tuosta puolentoista minuutin rutistuksesta.

P1011339P1011337

Kisat olivat mielenkiintoista seurattavaa, mutta mielestäni hauskin osuus oli, kun aina välillä jokunen poro pääsi karkuun (joko kisan aikana siten, että ajajalta pääsi poro irti, tai sitten kisan jo päätyttyä poroa ei jostain syystä saatu kiinni). Sitten näitä karkulaisia lähdettiin kahden moottorikelkan avulla hätistelemään takaisin lähtöpaikalle. Ja välillä myös, jos ajaja oli jäänyt kovin kauas radan toiseen päähän, hänet saatettiin vetää moottorikelkan perässä takaisin.

P1011319

Kaikenkaikkiaan päivä porokisoissa oli hieno kokemus, ja jos joskus satutte olemaan Lapissa näihin aikoihin, kun poroajojen osakilpailuita järjestetään, niin suosittelen ehdottomasti käymään! Porokuninkuusajothan järjestetään tänä vuonna Inarissa 28.-29.3. Siellä sitten maailman parhaat porot ja ajajat ottavat mittaa toisistaan.

P1011322

Porokisojen jälkeen en ollut vielä valmis lukittautumaan neljän seinän sisälle mökkiini, joten päätin nauttia vielä viimeisistä auringonsäteistä ja suunnata jälleen sukset kohti latua. Tällä kertaa valitsin kohteekseni toisen latukavilan, jonne matkaa kertyi lähes viisi kilometriä suuntaansa. Ja voi että oli ihanaa löytää tällainen luottamuksen osoitus kahvilan terassilta!

P1011348

Itse kahvila tietenkin oli kiinni sunnuntai-iltana, mutta kylläpä lämmin mehu teki hyvää, kun olin jättänyt repun vesipulloineen autoon. Ja olisin varmaan munkkiinkin sijoittanut, jos olisi ollut sopivia kolikoita jäljellä, mutta ehkä ihan hyvä näin. ;) Täytyy kyllä ylistää mahtavaa ideaa, jolla janoiset ja makeannälkäiset hiihtäjät saavat jotain suuhunpantavaa hiihtolenkkinsä varrella – kahvilan aukioloajoista riippumatta!

P1011350

Sokerinen mehu taisi tosin nousta heti päähän, sillä tunturin rinteellä sijaitsevalta kahvilalta takaisin päin tullessani tuiskahdin turvalleni heti ensimmäisessä laskussa niin että lumi pöllysi! Siis ihan kirjaimellisesti kaaduin pää edellä lumipenkkaan. Onneksi ei kukaan nähnyt, oli nimittäin itsellänikin naurussa pitelemistä, kun nousin varmasti enemmänkin lumiukkoa muistuttavana takaisin ladulle ja pyyhin puuterilumet silmistä ja suusta… No, onneksi oli sentään se lumipenkka pehmentämässä laskua, eikä käynyt kuinkaan.

P1011346

Tänään iltapäivästä alkoi sataa lunta taas, mutta säätiedotus vähän lupailee, että lisää aurinkoa olisi luvassa lähipäivinä. Toivotaan parasta!

Porotila Työt Yleinen

Kaatuilua, poronkakkaa, kukkasia ja Peto

keskiviikko, maaliskuu 4, 2015

Huh! Hiihtolomat alkaa olla lomailtu. Turisteja on riittänyt kyllä ihan kiitettävästi viimeiset pari viikkoa. Vietettiin myös pari kertaa lasten hiihtolomapäivää, jossa opetin lapsille suopunginheittoa, ajelutin heitä poroilla ja ruokin poroja heidän kanssaan. Oli kyllä ihan hauskaa! On tullut tehtyä paljon pitkiä työpäiviä, mutta nyt näyttäisi taas vähän rauhoittuvan. Eilen myös taistelin tällaisen pikku ongelman kanssa…

Masa usein tykkää solmia itsensä puuhun. En ymmärrä miten (ja MIKSI??) se aina onnistuu siinä näin tehokkaasti.

Sunnuntaina ehdin jopa rinteeseen asti, kun oli vapaapäivä. Sää tosin ei ihan suosinut. Näkyvyys oli tosi huono, huipulla tuuli hulluna, ja lunta pyrytti. Silti rinteessä oli jäisiä paikkojakin, ja kaaduin useamman kerran. Noh, toivottavasti tämän talven kaatumiset oli siinä, ja ehkä seuraavankin. Enkä sentään saanut kuin mustelmia, toisin kuin eräs mies, joka vietiin ambulanssilla pois paikalta. Yritin kysyä pariskuntaa ohittaessani, että onhan kaikki ok, ja nainen vakuutti, että kaikki hyvin, mies vain kaatui. No ei sitten tainnutkaan kaikki olla ihan hyvin…

Huipulla tuulee

Huipulla tuulee!

Muutenkin säät on olleet aika ikäviä, taivas on harmaa ja lumet sulaa. Toisaalta hyvä niin ei tarvitse töissä palella, mutta en kyllä kauheasti nauti sellaisessa poronkakkaliejussa tarpomisesta päivästä toiseen.

Harmaata on. Niin taivas kuin porotkin.

No, ostin kevään (kai maaliskuussa on jo kevät vaikka lunta onkin vielä yli puoli metriä??)  kunniaksi kukkia piristämään tätä harmautta. Ja hei, ensimmäistä kertaa ostamani basilika ja persilja selvisivät hengissä kauppareissusta! Selvästi siis kevät, kun on niin lämmintä. ;)

Keittiön kevätnurkkaus

Mitäs muuta? No ainakin olen tässä välissä täyttänyt vuosia. Nyt en enää voi laulaa Olavi Uusivirran Reeperbahn-kappaleen tahdissa ”tänään on kai kaikki mahdollista kun oot vielä alle kakskytviis”, mutta ei anneta sen haitata. Sain silti äitiltä synttärilahjaksi Muumi-lehden. Eipäs kun se oli sittenkin Tove Jansson-lehti. ;) Lisäksi olen syönyt kohta kokonaisen suklaakakun muutamassa päivässä. Yksin asumisen iloja, kun ei osaa ihminen leipoa pieniä annoksia…

Niin ja olen kuunnellut vähän liikaa tätä:

Aivan hulvaton biisi! Voin vaan kuvitella miten hyvältä se kuulostaa Antin kotikaupungissa Rovaniemellä alle parin viikon päästä! :D

Huomenna olisi luvassa porojen ruokintaa, ja muuten sitten vapaapäivä. Pitäisköhän lähteä kokeilemaan miten nuo sukset luistaa tällä kertaa?

Porotila Työt

Porojen uudenkuunjuhla

torstai, tammikuu 29, 2015

Hei taas!

Viime viikolla porojen kanssa sattui muutama hauska kommellus, joista ajattelin kertoa teille nyt. Kuvituksena porojen pyllyjä! Tai oikeastaan ne on kaikki Masan. Masalla on hyvä pylly, niinkuin kuvista näkyy ;)

Ensimmäinen asiakasryhmäni oli tullut lyhyelle poroajelulle, eli 400 metrin lenkille, jonka he saavat itse ajaa pororeellä. Porot osaavat tämän kierroksen kulkea yksin, joten asiakkaan tehtäväksi jää vain vauhdin hurmasta nauttiminen. (Jos siis porot sattuvat olemaan vauhdikkaalla tuulella…) Reitti on vielä alkupäästä nauhoilla suljettu, jotta porot eivät vahingossa menisi pitkille reiteille, vaikka useimmiten ne kyllä mieluummin menevät aina sille lyhimmälle mahdolliselle reitille mille vain pääsevät.

Noh, jostain syystä kun päästin kaksi ensimmäistä poroa asiakkaat kyydissä reitille, porot pysähtyivät pitkän reitin sulkevan nauhan eteen, eivätkä jatkaneet normaalia reittiä mutkaa pitkin vasemmalle. Jos etummaiset porot pysähtyvät, tähän auttaa usein kun päästää seuraavan poron perään, jolloin ilmeisesti niiden kilpailuvietti herää tai jotain, ja ne jatkavat matkaansa. Tällä kertaa se ei kuitenkaan auttanut, joten lähdin sitten hölkkäämään poroja kohti, jotta saisin ne taas liikkeelle. Ensimmäinen lähtikin, ja vielä oikeaan suuntaan, mutta poro numero 2, Pikkutilkku nimeltään, keksi jostain syystä loikata sen nauhan ylitse! Ja reki asiakkaineen perässä! Sittenhän se vasta innostuikin ja lähti juoksemaan kolmen kilometrin reitille. Kaikki moottorikelkat sattuivat tietenkin olemaan juuri muussa käytössä, joten ei auttanut muu kuin soittaa pomolle, jota en saanut tietenkään kiinni, mutta onneksi toinen työntekijä vastasi lopulta. Pian pomo saapui moottorikelkallaan karvalakki lepattaen, ja lähti Pikkutilkun perään. Onneksi poro oli sitten kuitenkin kääntynyt pitkältä reitiltä pois, takaisin kohti 400 metrin reittiä, ja asiakkaat saatiin onnellisesti takaisin pienen extreme-ajelun jälkeen.

Seuraavalla ryhmällä oli sama lyhyt poroajelu. Osa porukasta ajoi ensin, ja kaikki sujui hyvin. Kun loppuporukka sitten istui rekiin, kysyimme vielä, haluaako joku mennä toisen kerran, kun viimeinen reki oli vielä tyhjänä. Eräs pariskunta hyppäsi kyytiin ja porot saatiin matkaan. Hetken päästä kuitenkin huomasimme, että viimeinen poro, Nuttunen, oli pysähtynyt. Ihmettelimme hetken, ja työkaverini lähti katsomaan, mikä oli ongelmana. Yhtäkkiä Nuttunen lähti taas liikkeelle, mutta tällä kertaa ilman perässään olevaa rekeä. Jotenkin sen valjaat olivat auenneet, ja sittenhän meillä oli poro karkuteillä! Huudettiin pihan toisella puolella olevalle työntekijälle, joka lähti kelkan ja jäkäläsäkin kanssa poron perään. Mutta ennen kuin hän ehti muutamaa metriä pidemmälle, vanha herra Nuttunen jolkottelikin takaisin ihan itse! Se oli vain jatkanut reittiä eteenpäin ja juossut 400 metrin kierroksen loppuun ilman asiakkaita. Hommat hoidetaan siis loppuun saakka, kun on kerran aloitettu! ;D Viimeinen pariskunta ei nyt sitten päässyt, kuin neljäsosakierroksen ylimääräistä ajelua, mutta olivat erittäin tyytyväisiä kokemukseen, vaikka joutuivatkin hieman auttamaan reen takaisin vetämisessä.

Lisäksi harjoittelijamme aamun ensimmäisen ryhmän kanssa porot lähtivät niin vauhdikkaasti liikkeelle, että yhden poron valjaat hajosivat kesken alkuhuuman. Yleensä porot lähtevät melko vastahakoisesti pidemmille reiteille, eivätkä ainakaan ryhdy laukkomaan, vaikka kulkisivatkin vauhdikkaasti, joten tämä oli aika epätavallista. Samalla reissulla myös pari rekeä meni mukkelismakkelis asiakkaat kyydissään, mutta onneksi kellekään ei sattunut mitään, ja asiakkailla oli vain hauskaa.

Oli täällä yksi kuonokin, muttei Punakuono!

Saman päivän päätteeksi vielä, harjoittelijamme oli purkamassa rekiä ja laittamassa poroja takaisin aitaukseen, kun yhtäkkiä Nelmanni-poro päätti hypätä rekeen. Ehkäpä hän halusi vaihteeksi kokeilla, miltä tuntuu itse olla reen kyydissä, eikä aina vaan vetämässä sitä. :D

En tiedä, mikä meidän poroilla oikein oli, ehkä  ne olivat edellisenä iltana syöneet jotain erikoista, tai ehkä niillä vain sattui olemaan tavallista hilpeämpi päivä. Tai ehkäpä juuri tuolle päivälle sattunut uusikuu vaikutti asiaan ja sai porojen päät sekaisin. Kukapa tietää! Mutta sen olen ainakin huomannut, että porojen kanssa työskennellessä ei kahta samanlaista työpäivää ole. :D

Huomhuom!! Sannin taikasaappaat löytyy nyt myös instargramista, joten jos haluat nähdä lisää poronpyllykuvia tai nättejä maisemia, niin klikkaa linkkiä tai kurkkaa tuossa sivupalkissa alhaalla näkyvät kuvat.