Browsing Tag

Jouluherkut

Joulukalenteri 2016 Saksa

Jouluruuasta – Luukku 20

tiistai, joulukuu 20, 2016

Perinteisesti saksalaiseen joulupöytään on päätynyt sitä, mitä sen vuoden sato on tarjonnut. Tähän lukeutuvat esimerkiksi säilötyt hedelmät, viljatuotteet ja perunat. Jotkut syövät edelleen jouluaattona esimerkiksi vain salaattia, kuten perunasalaattia, ja kalaa. Tämä perinne juontaa juurensa aiemmin joulua edeltäneestä paaston ajasta. Jouluaattona vielä paastottiin, ja vasta joulupäivänä syötiin varsinainen juhla-ateria lihan kera.

Nykyään kuitenkin useimmissa perheissä jouluaaton aterialla voidaan syödä myös lihaa, eikä erityisiä vuodesta toiseen syötäviä perinneruokia välttämättä ole lainkaan. Ruoka on yleensä jotakin nopeaa, sillä lapset haluavat avata lahjat, eivätkä malta odottaa ruokaa ja istua pöydässä pitkään. Tämä voi olla esimerkiksi makkaraa, perunasalaattia ja hapankaalia. Vasta joulupäivänä syödään kunnon juhla-ateria paistin kera. Paistina voi olla esimerkiksi riistaa, nautaa, sikaa tai lintua. Yksi suosituimmista joulun pääruuista on hanhi, jota tarjoillaan usein punakaalin ja knöödeleiden (Knödel=usein perunasta tai leivänpalasista leivottuja keitettyjä palloja) kera.

Saksalaiseen jouluun kuuluvat myös olennaisena osana erilaiset herkut. Jälkiruuaksi tarjotaan lukemattomia erilaisia keksejä, suklaata, konvehteja, pähkinöitä, mandariineja, Lebkucheneita, Stollenia (eli vähän kuin tomusokerilla päällystettyä pullaa kuivatuilla hedelmillä), sekä makeaa kuivatuilla hedelmillä maustettua leipää, ja paljon muuta. Vanhan taikauskon mukaan tuota joululeipää ei saa muuten missään nimessä leikata ennen joulua, sillä se tuo huonoa onnea. Joululeipä pitäisi syödä yhdessä koko perheen kanssa vasta jouluaaton jumalanpalveluksen jälkeen. Tuskinpa tätä sääntöä kuitenkaan hirveän orjallisesti enää nykyään noudatetaan, sillä noita joululeipiäkin myydään jos ei nyt vuoden ympäri niin ainakin koko syksyn.

ruoka1Tässä eräs aika kansainvälinen jouluateria. Siitä lisää myöhemmin.

Jotenkin tuo saksalainen tapa, että kunnon jouluateria syödään vasta joulupäivänä, ei oikein sovi omaan ajatusmaailmaani. Tai toki, asioita voi tehdä niin monella eri tavalla, eivätkä ne välttämättä ole huonompia tapoja kuin mikään muukaan. Enkä siis näe siinä mitään ongelmaa, että joulua juhlitaan vasta joulupäivänä, jos niin on tapana. Tuota en kuitenkaan ymmärrä, että jos jouluaaton on tarkoitus olla se varsinainen juhlapäivä, niin sitten lasten ja joululahjojen takia syödään vain jotain nopeaa. Tietysti jos ensin ohjelmassa on kirkko, niin sen jälkeen varmasti nälkä on jo kova, mutta voisihan siinä välissä syödä pienen välipalan ennen kokkailua. Tai jos kaikki ruuat tekee valmiiksi jo etukäteen (näin meillä yleensä tehdään monien ruokien kanssa), niin sitten varsinaiseen kokkaamiseen ei kulu kauaa, vaan ruuat voi vain lämmittää ja asetella tarjolle. Ja mikä estää avaamasta niitä lahjoja ennen ruokaa? (No okei, ehkä sitten ne lapset eivät malttaisi syödä uusien lelujensa takia…) Mutta kukin tavallaan tietysti, enkä nyt halua tuomita tätä saksalaista tapaa mitenkään. Ja varmasti tavat myös vaihtelevat paljon ympäri Saksaa ja eri perheillä on omat perinteensä kuten Suomessakin. Itse kuitenkin tykkään siitä, että jouluruoka on jouluaattona, kun kerran se tärkein juhlapäiväkin on jouluaatto.

Meidän perheessä Suomessa joulupöytä ei ole aina ollut ihan perinteisen suomalainen. Laatikot ja rosollit sekä graavikalat ja sienisalaatit tietenkin aina tehtiin tai ostettiin, mutta meillä on usein ollut kinkun sijaan kalkkunarulla, tai sitten vain pieni kinkku ja iso kalkkuna. Ja nykyään kun syön noista lihaisista asioista vain kalaa, on graavilohi noussut vieläkin tärkeämmäksi minulle, jos suinkin mahdollista. Kalasta olen tykännyt aina, ja kun äitini ei oikein graavikalasta välitä, olen yleensä onnistunut hamstraamaan itselleni suurimman osan joulupöydän kaloista. Sinänsä ihan hyvä, että jätin kalkkunat ja kinkut, sillä nyt mahaan mahtuu enemmän kalaa!

Tänä vuonna vietän jouluaaton äitini luona, ja suunnittelimme joulupöytään ainakin porkkana-, peruna- ja lanttulaatikoita, rosollia, salaattia, graavilohta, (savu)kalaa, kotijuustoa, sienisalaattia, sekä kasviskaalikääryleitä. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi yhdelle illalle. Ja sitten pitää napaan ahtaa vielä glögiä, pipareita, torttuja, piimäkakkua, riisipuuroa sekametelisopalla, karjalanpiirakoita, vihreitä kuulia, enkelikonvehteja, liköörikonvehteja, juustoja ja viiniä.

Ah, en malta odottaa jouluähkyä, ja sitä, että saa syödä vuoronperään suolaista ja makeaa, ja käydä jääkaapilla vielä yölläkin! ;)

Mitä sinun joulupöytääsi kuuluu ehdottomasti? Miltä kuulostaisi saksalainen jouluruoka?

Lähde 1

Lähde 2

Joulukalenteri 2016 Ruoka

Kuumia ja kylmiä juomia joulun odotukseen – Luukku 17

lauantai, joulukuu 17, 2016

Tökkiikö glögi jo? Tekisikö silti mieli jotain jouluista juotavaa? Löytyykö kaapista taas se ärsyttävä siirapin jämä piparitaikinan jäljiltä? Tässäpä oiva ratkaisu näihin ongelmiin (ja saa näitä kokeilla ilman ongelmiakin):

Inkiväärisiirappi, ja siitä sekoitetut erilaiset kuumat ja kylmät joulujuomat. Tässä kolme kehittelemääni reseptiä, mutta toki näiden lisäksi siirappia voi sekoittaa vaikkapa teen tai minkä tahansa muun juoman joukkoon.


Inkiväärisiirappi

  • 5 cm pätkä inkivääriä (melko paksua)
  • 0,5 dl vettä
  • 1,5 dl tummaa siirappia

Raasta reilu palanen inkivääriä kuorittuna. (Itse käytin noin 3x2x4cm palasen, mutta tämä oli liian vähän, ja lisäsin vielä lopuksi puolisen teelusikallista jauhettua inkivääriä.) Laita inkivääriraaste kattilaan, lisää sekaan vesi ja siirappi. Kiehauta ja laske sitten levyn lämpöä. Anna porista hiljalleen viitisen minuuttia. Sekoita välillä, äläkä päästä siirappia palamaan pohjaan tai kuohumaan ylitse! Sammuta levy ja jätä seos jäähtymäään hetkeksi. Siirappi maustuu sitä vahvemmaksi, mitä kauemmin se saa seistä. Tämän voi siis hyvin tehdä vaikkapa jo edellisenä päivänä valmiiksi ja säilyttää esimerkiksi lasipurkissa jääkaapissa. Annos riittää noin kahdeksasta kymmeneen juomaan mausteeksi, riippuen kuinka paljon makeutta ja inkiväärin makua kaipaa. Ennen käyttöä inkiväärinpalaset kannattaa siivilöidä siirapista pois, jos haluaa kökötönä juomaa, mutta voi inkiväärit tietysti syödäkin halutessaan.


Omena-inkiväärijuoma (1 annos)

  • 2-3 rkl inkiväärisiirappia
  • 1/3 tl kanelia
  • 2,5 dl omenamehua

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen höyryävän kuumaksi. Tarjoa kuumana.

juoma1Omena-inkiväärijuoma ja itsetehdyt piparit. Saksalaisten käsitys porosta on hieman erikoinen.


Weihnachtsapfelschorle eli ”lasten joulukalja”

Kun meidän perheessä aikuisille oli saunakaljat, me lapset saimme ”lastenkaljaa”. Tämä tarkoitti omenamehua vissyllä. Siis vähän niinkuin itsesekoitettua limpparia. Oli meillä limppariakin joskus, mutta tämä oli oikeastaan tosi hyvää! Olinkin aika hämmästynyt, kun ensimmäisen kerran matksutin Saksaan, ja huomasin, että täällä myydään meidän keksimää lastenkaljaa kaupoissa pullotettuna! Tämän juoman nimi on Apfelschorle, mutta samalla idealla myydään muitakin mehuja. Lähes missä tahansa kahvilassa voit pyytää omena-, alppelsiini-, ananas- tai vaikka rypäleschorlen. Ja tietysti myydään myös Weinschorlea, eli viiniä kivennäisvedellä!

Vaihtoehtoisesti voit siis antaa yllä tekemäsi omena-inkiväärijuoman jäähtyä, laittaa sen jääkaappiin, kunnes se on kylmää, ja sekoittaa lopulta omenajuomaa kuplavettä. Ja näin sinulla on Weihnachtsapfelschorle, eli jouluomenaschorle! Tässä vielä suhde:

  • 1 osa kylmää omena-inkiväärijuomaa
  • 1 osa kivennäisvettä

Jouluinen kaakao (1 annos)

  • 2-3 rkl inkiväärisiirappia
  • 0,5 tl neilikkaa
  • ripaus aitoa vaniljaa
  • 2 tl tummaa kaakaojauhetta
  • 2,5 dl maitoa

Kuumenna maito kattilassa kuumaksi, mutta älä keitä. Sekoita siirappi maidon joukkoon. Kaakaojauheen saa parhaiten maidon sekaan ilman paakkuja, kun sen sirottelee hiljalleen siivilän läpi vispaten samalla maitoa voimakkaasti vispilällä. Lisää lopuksi neilikka ja vanilja. Tarjoile kuumana. (Uskoisin, että tämä maistuu oikein hyvältä myös kermavaahdon kanssa!)


Herkullisia hetkiä joulun odotukseen! Viikko vielä, kyllä se pian vierähtää!

Joulukalenteri 2016 Saksa

Nürnberger Lebkuchen – Luukku 15

torstai, joulukuu 15, 2016

Saksassa joulun aikaan liittyy monenlaisia herkkuja. Erilaiset pikkuleivät ja keksit ovat erityisen suosittuja naposteltavia esimerkiksi Glühweinin seurana. Kun täällä Nürnbergin lähistöllä asustelen, ajattelin tänään kertoa teille Nürnbergin kuuluisimmista jouluherkuista, nimeltä Nürnberger Lebkuchen.

Lebkucheneita on valtava määrä erilaisia variaatioita, mutta valmiit keksit ovat useimmiten melko paksuja ja pehmeitä, enemmänkin kakkusia kuin esimerkiksi suomalaisia joulupipareita vastaavia. Nürnbergissä Lebkuchentaikina koostuu pääasiassa pähkinöistä tai manteleista (ja pienestä määrästä jauhoista) sekä makeutusaineesta. Perinteisesti makeutuksena on käytetty hunajaa, ja korkean sokeripitoisuuden vuoksi Lebkuchenit säilyvätkin erityisen pitkään. Lebkucheneita maustetaan yleensä muun muassa aniksella, fenkolilla, inkiväärillä, kardemummalla, korianterilla, muskottipähkinällä, neilikalla, maustepippurilla ja kanelilla. Nostatusaineena on käytetty muun muassa hirvensarvisuolaa (=ammoniumbikarbonaatti) ja potaskaa (=kaliumkarbonaatti). Taikina pursotetaan sellaiselle ohuelle paperintapaiselle, mutta syötävälle vohvelilevylle (Oblate, vähän kuin ehtoollisleipä), koristellaan mahdollisesti manteleilla, paistetaan, ja lopuksi kakkuset voidaan kuorruttaa sokerikiilteellä tai suklaalla.

Lebkuchen tuli Saksaan alun perin Hollannista, ja Saksalaiset munkit muuttivat reseptiä mieleisekseen. Hyvin säilyviä keksejä säilöttiin ja jaettiin ihmisille ruoaksi huonoina aikoina, tai käytettiin lääkkeenä. Tuo paperimaisen Oblaten päälle leipominen keksittiin niinikään luostareissa ehtoollisleipien avulla. Lebkucheneita leivottiin 1600-1700 luvuilla lähinnä koristeeksi ja lahjaksi joulua, pääsiäistä ja häitä varten.

Nykyistä vastaava Lebkuchen syntyi Nürnbergissä, kun leipurit halusivat tehdä kovista kakkusista oikeasti syötäviä herkkuja. Lebkucheneihin tarvittavat ainekset olivat Nürnbergin vapaassa kauppakaupungissa helposti saatavilla. Siihen aikaan harvinaisia mausteita oli Nürnbergissä tarjolla, ja alueella oli enemmän mehiläisenkasvattajia kuin missään muualla. Lebkuchenin leipuri oli oma ammattinsa, ja ensimmäiset tunnetut Lebkuchenin leipojat elivät jo 1100-luvulla. Joissain Lebkuchenleipomoissa Lebkucheneita valmistetaan vieläkin käsityönä. Nürnberg on yhä kuuluisa Lebkucheneistaan, ja se on yksi harvoista paikoista Saksassa, missä Lebkucheneita myydään ympäri vuoden.

Nürnbergin Lebkucheneilla on EU:n maantieteellisen merkinnän suoja, eli Nürnbergin ulkopuolella tehtyjä Lebkucheneita ei saa kutsua Nürnbergin Lebkucheneiksi. Vastaava lainvoimainen suoja Nürnberger Lebkucheneille on ollut jo vuodesta 1927. Ne saavat sisältää enintään 10 % jauhoja tai 7,5 % tärkkelystä. 25 % taikinasta täytyy olla manteleita, hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä.

Ja nyt täytyy tehdä tunnustus: en oikein tykkää Lebkucheneista. Ja oikeastaan en edes ole varma miksi, mutta uskoisin sen johtuvan joko Nürnbergin Lebkucheneiden korkeasta pähkinä-/mantelipitoisuudesta tai sitten aniksesta. Ja erityisesti nuo suklaapäällysteiset Lebkuchenit maistuvat mielestäni omituisilta. Kai se on vain se aniksen ja suklaan yhdistelmä.

lebkuchen

Nürnberger Lebkuchen (kuva)

Mutta jos joskus satut käymään Nürnbergissä, niin suosittelen kyllä maistamaan tätä paikallista herkkua. Ehkä sinä tykkäät! Ja kuten sanottu, näitä saa kyllä ympäri vuoden!

Lähde 1

Lähde 2

Lähde 3

Lähde 4

Joulukalenteri 2016 Ruoka

Mausteiset muffinssit appelsiinikuorrutteella – Luukku 12

maanantai, joulukuu 12, 2016

Tämä resepti on alun perin jostain yläasteen kotitalouden kirjasta. Siitä tuli aikoinaan lempimuffinssireseptini, sillä se on niin helppo, ja näistä tulee ihan todella hyviä! rapsakka pinta ja sisältä meheviä. Valitettavasti tuota kirjaa minulla ei ole täällä Saksassa mukana, joten en nyt ole varma minkä niminen se oli. Ajan myötä olen muokkaillut reseptiä hieman, ja täällä leipoessa joutuu lisäksi aina vähän säveltämään, kun ihan samoja aineita ei välttämättä löydy, eikä meillä ole edes desin mittaa.

Tuossa jokin aika sitten halusin kokeilla näitä muffinsseja tuollaisen kuppikakkumaisen kuorrutteen kera. Ei kuitenkaan kutsuta näitä kuppikakuiksi, sillä kuppikakut eivät usein ole mielestäni erityisen hyviä. Nämä ovat. Ei kutsuta näitä myöskään muffineiksi niikuin nykyään kai kuuluisi, sillä en vain tykkää sanasta muffini. Muffinssi kuulostaa vain paremmalta ja maistuvammalta. Mehevämmältä. Oikeammalta. Muffineihin tulee varmaan jotain margariinia tai rypsiöljyä ja ne yritetään tehdä mahdollisimman terveellisiksi. Nämä minun muffinssini tehdään oikeasta voista! Nam! (Alkuperäiseen reseptiin taisi kyllä tulla öljyä, olihan se köksän kirjasta, missä kaikki oli terveellistä…)

Muffinsseja voi siis mainiosti tehdä myös ilman tuota kuorrutetta, mutta esimerkiksi joulun glögittelyihin tai pikkujouluihin naposteltavaksi sopii hyvin tämä hieman juhlavampi versio. Tuo kuorrute tekee muffinssista myös niin raikkaan makuisen, että uskoisin näiden uppoavan oikein hyvin myös kunnon ähkyssä jouluaterian jälkkäriksi. Mausta tulee hiukan mieleen neilikoilla koristeltu appelsiini. Tai ainakin se tuoksu.

Mausteiset muffinssit (12 kpl)

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä jauhettuna (tai noin sentin palanen tuoretta inkivääriä raastettuna)

0,5 tl neilikkaa jauhettuna

1 dl piimää (Saksasta kun ei saa piimää, käytin Kefiriä, mutta uskoisin, että Buttermilch sopii myös.)

0,5 dl sulatettua voita

1 kananmuna

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Jos käytät tuoretta inkivääriä, laita inkivääri tällöin nesteiden sekaan.
  2. Sekoita piimä, sulatettu voi ja kananmunat keskenään ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei siis tarvitse vatkata!
  3. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

 

Kuorrute (reilu annos, riittää hyvin noin 18 muffinssin päälle)

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl appelsiinimehua (tuoreesta appelsiinista)

150 g valkosuklaata

(tilkka sitruunamehua)

  1. Notkista tuorejuusto pehmeäksi lusikalla sekoittamalla.
  2. Sekoita appelsiinimehu (ja sitruunamehu) tuorejuuston joukkoon.
  3. Sulata suklaa ja sekoita juuston joukkoon tasaisesti.
  4. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristelu toimii myös ihan lusikoimalla kuorrutenokareet nätisti muffinssien päälle, jos pursotinta ei ole käytössä.
  5. Päälle voi ripotella vaikkapa nonparelleja koristeeksi.

 

Valitettavasti en näköjään malttanut ottaa kuvaa näistä hienoista luomuksista, kun näitä joskus lokakuussa viimeksi väsäsin. Noh, mutta kokeilkaa silti! Herkkua!