Joulukalenteri 2016

Top 8 kaikkien aikojen parhaat jouluelokuvat – Luukku 19

maanantai, joulukuu 19, 2016

Parhaita jouluelokuvia miettiessäni mieleeni tuli jostain syystä lähinnä lasten elokuvia, piirrettyjä tai animaatioita. Onhan niitä aina jouluisin näytettäviä aikuisten elokuvia vaikka millä mitalla, mutta ei niinkään sellaisia oikeasti jouluun liittyviä, joita voisi katsoa yhä uudestaan. Näistä alla esitellyistä jouluelokuvista vain yksi on aikuisille suunnattu. Tehdäänkö sellaisia edes juurikaan? Vai onko minulta vain jäänyt kaikki oikeasti hyvät joululeffat näkemättä? Saa vinkata, jos tiedät jonkun hyvän aikuisille suunnatun jouluelokuvan. Listani kaipaisi vähän uusia suosikkeja.

Nämä leffat oli aika vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta eiköhän ne nyt suurin piirtein ole. Kärkikahinoissa oli vaikeuksia valita, sillä neljä parasta liittyvät olennaisena osana omaan jouluuni, tuovat joulufiiliksen vaikka se muuten puuttuisi kokonaan ja ovat muutenkin tärkeitä minulle. Melkein voisi sanoa, että ne kaikki ovat jaetulla ykkössijalla, mutta laitoin ne nyt kuitenkin järjestykseen ihan vain tämän listan takia.

8. Grinch oli kova juttu joskus lapsuudessa, vaikka en silloinkaan ollut erityisemmin Jim Carrey -fani. Täytyy myöntää, että tätä en ole nähnyt moneen moneen vuoteen, enkä oikeastaan tiedä tykkäisinkö siitä enää, mutta jostain syystä se aikoinaan teki vaikutuksen. Siksi se ansaitsee paikkansa tällä listalla.

7. Listalle pääsi myös toinen vihreä hirviö. Shrekin vihreä joulu (Shrek the Halls) on myöskin jostain syystä jäänyt mieleen, vaikka sitä en olekaan kovin montaa kertaa katsonut. Shrek nyt on aina hauska, ja jouluun sopii kyllä hyvin tällainen kokoperheen (lyhyt)elokuva.

6. Kun joululeffoista puhutaan, pitää tietenkin mainita legendaarinen Yksin kotona -sarja. Ensimmäinen osa oli yksi lapsuuteni lempielokuvia, ja edelleen tämä täytyy katsoa melkein joka joulu. Yksin kotona saa kuitenkin miinuspisteitä siitä, ettei sitä osattu lopettaa ajoissa. Tiesitkös, että Yksin kotona -elokuvia on tehty jo viisi osaa? Itse olen nähnyt muistaakseni vain kolme. Ensimmäinen elokuva on tietysti klassikko, ja toinenkin on ihan hyvä. Mutta ei Yksin kotona ole kyllä mitään ilman Macaulay Culkinia. Täältä siis täystyrmäys kolmannelle osalle (ja neljännelle ja viidennelle myös, vaikken niitä ole nähnytkään).

5. Viidenneksi listalle pääsee Marko Leinon kirjaan perustuva Joulutarina.

Tykkäsin elokuvasta kovasti, kun sen ensimmäisen kerran näin. Se on hienosti toteutettu mielikuvituksekas tarina jouluperinteiden ja Joulupukin synnystä. Erityisesti hyvä tarina tempaa mukaansa. Jostain syystä elokuvaa ei kuitenkaan ole tullut katsottua kovin montaa kertaa. Se ei ole päässyt ainakaan omien joulun klassikoideni joukkoon. Ehkä tänä vuonna pitäisi taas antaa Joulutarinalle mahdollisuus, nyt kun luen alkuperäistarinaa kirjana.

4. Joulupukki ja noitarumpu on kuulunut monena jouluna vakio-ohjemistooni. Usein se on kuitenkin mennyt ohi, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä ja katsomista joulun aikaan. Mutta yhä edelleen jos satun istumaan telkkarin ääressä, kun J. Karjalaisen elokuvaan tekemä tunnari Joulupukin töissä kajahtaa ilmoille, niin kyllähän tämä on katsottava!

3. Muumilaakson tarinoita – Joulu on ovella. Tämä ei nyt ole elokuva, mutta menkööt. Muistatteko sen muumijakson, jossa muumit menevät talviunille, mutta heidät herätetään pian, sillä joulu on tulossa, eikä mitään ole vielä valmiina. Hetkeäkään ei ole hukattavana, vaan muumit alkavat valmistautumaan joulun tuloon. He lähtevät saman tien kuusen hakuun. Mutta mihin sitä kuusta oikein tarvitaan? Jonkinlaiseksi suojaksi joulua vastaan kenties? Muumit siis luulevat joulun olevan jotain kamalaa, jota vastaan pitää suojautua, ja jota pitää lepytellä, ettei se syö heitä. Tässä on mielestäni mahtava idea. Mitä ajattelee jouluperinteistä sellainen perhe, joka ei tiedä mikä joulu on? Sitä tulee tämän myötä miettineeksi kaikkia erikoisia joulun perinteitä ihan uudelta kantilta. Onhan se nyt vähän omituinen tapa, että haetaan kuusi olohuoneeseen, koristellaan se kauniiksi ja sitten istutaan koko perheen voimin sen ympärillä. Tästä tulee myös hyvin mieleen joulua viettämättömän poikaystäväni ihmettelyt meidän jouluperinteistä.

Miltä joulu mahtaa näyttää? – Muumipappa

2. Kaikkien aikojen parhaiden joululeffojen joukosta lähes kärkeen nousee Love Actually, eli Rakkautta vain. Tässä on ihan paras joulun tunnelma, ja elokuvassa kerrotaan kivasti useaa tarinaa yhtaikaa. Lopussa kaikki tarinat hieman sivuavat toisiaan. Huippunäyttelijöitä ja söpö pikkupoika. Romanttinen, hauska ja vähän liikuttavakin. Mitäpä muuta sitä hyvään joululeffaan tarvitaankaan? Jos et ole vielä nähnyt Rakkautta vain, niin katso ehdottomasti tänä jouluna! (Ainakin jos olet romanttisen komedian ystävä ja kaipaat helppoa hömppäleffaa. Mielestäni Rakkautta vain ei kuitenkaan ole liian hömppä. Eli just sopiva.)

1. Ja ensimmäisen palkinnon pokkaa tietenkin se kaikkien aikojen jouluisin elokuva, joka edelleen vuosi toisensa jälkeen saa ihon kananlihalle musiikillaan. Lumiukko on vain nähtävä joka ikinen jouluaattoaamu. Muuten ei joulu tule!

Mitkä ovat sinun jouluelokuvasuosikkejasi? katsotaanko teilläkin Lumiukko vuosi toisensa jälkeen?

Joulukalenteri 2016 Saksa

Joulutarinoita – Luukku 18

sunnuntai, joulukuu 18, 2016

Joulukuun lähestyessä huomasin täällä Saksassa mielenkiintoisen ilmiön. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa esille kaivettiin kaikki mahdolliset jouluun liittyvät kirjat, ja ne aseteltiin omaan jouluhyllyynsä. Olin vähän hämmästynyt, että jouluun liittyviä kirjoja on niin paljon. Toisaalta, kai niitä on Suomessakin, mutta en ole koskaan nähnyt, että ne kaikki eriteltäisiin omaan hyllyynsä. Lähikylän pikkukirjastossa nostettiin aina tietyn matalan hyllyn päälle näkyville muutamia ajankohtaisia kirjoja, ja uskon, että joulun aikaan siinä oli joulukirjoja. Ei kuitenkaan hyllykaupalla! Kertokaa ihmeessä jos olen väärässä, ehkä isommissa kirjastoissa niitä joulukirjojakin on hyllymetreittäin?

Sitten keksin, että noihin jouluhyllyihin voisi ihan perehtyäkin, niistähän saattaisi olla hyötyä tämän joulukalenterin kirjoittamisessa. Kävin läpi Nürnbergin pääkirjaston jouluhyllyt niin lasten kuin aikuisten osastoilla, mutta ei, en löytänyt etsimääni. Kysyin vielä kirjastontädiltä, että onko tosiaan niin, ettei saksalasista jouluperinteistä ole tehty kirjaa. Hän näpytteli hetken tietokonettaan, ja kirjoitti lapulle pari lasten adventtikirjaa. En löytänyt hyllystä kumpaakaan, enkä kyllä oikein usko, että niistä olisi juurikaan ollut apua. Ja tosiaan, kirjoja läpi käydessäni huomasin, että suurin osa näistä joulukirjoista oli joulutarinoita. Tarkemmin sanottuna, sellaisia adventinajan jouluun valmistavia joulutarinakirjoja, joissa oli 24 jouluun liittyvää tarinaa. Yksi tarina joka päivälle. Ja näitä kirjoja oli siis sekä lasten että aikuisten hyllyt pullollaan. Aikuisille oli lisäksi paljon ei niin jouluisia kirjoja, kuten dekkareita 24 eri murhamysteerillä. Siitä en sitten tiedä, kuinka suosittuja nämä joulukirjat oikeasti ovat…

En ole tällaisiin ”kirjajoulukalentereihin” ennen törmännyt, mutta oikeastaan tämähän on ihan hauska idea. Totesin tosin, että tänä vuonna joulukuuni on niin kiireinen, etten kyllä ehdi joka päivä lukea tarinaa varsinkaan saksan kielellä. Lasten jouluhyllystä mukaan tarttui kuitenkin kaksi kirjaa:

kirja1Vähän leuka loksahti, kun hyllystä löytyi ihan vahingossa kaksi suomalaista kirjaa! Mutta aika kiva, että ne ovat tännekin eksyneet. Tuossa Mauri Kunnaksen Das Große Weihnachtsbuch (suomeksi Joulutarinat) on kolme jouluista tarinaa: Joulupukki, Kaksitoista lahjaa joulupukille sekä Joulupukki ja noitarumpu. Joulupukkia ja noitarumpua on tullut erityisesti katsottua elokuvana, mutta varmasti lapsena olen myös lukenut kirjan. Tuohan on aivan mahtava tarina, enkä ihmettele, jos saksalaislapsetkin siitä innostuvat.

kirja2Marko Leinon Wunder einer Winternachtin eli Joulutarinan olen sen sijaan nähnyt vain elokuvana. Ja itseasiassa aloittaessani lukemaan kirjaa, huomasin, että siinäkin on 24 lukua! No, en nyt ole ehtinyt kauheasti lukemaan, joten olen vasta luvussa 6. Elokuvan perusteella uskoisin kuitenkin, että tällainen hieman eksoottiseen Suomeen sijoittuva tarina saattaa hyvinkin vedota saksalaisiin.

Tuleeko näistä joulukirjoista sitten se joulufiilis? Ehkä jos lukisi sen yhden luvun päivässä, niin tämä olisi vähän kuin joulukalenteri, ja toimisi sellaisena jouluun valmistavana ”rituaalina”. Mutta kyllä näin vähän epäsäännöllisemminkin luettuna kirja toimii hyvänä joulutunnelman nostattajana. Jos siis etsit erityisen jouluista kirjaa joulunpyhille luettavaksi, tässä on ihan hyvä vaihtoehto. Tosin, se saattaa olla kirjastoista jo loppuun lainattu tässä vaiheessa joulukuuta.

Oletko koskaan lukenut jouluisia kirjoja joulun tunnelmaa etsiessäsi? Mitä tykkäät tällaisen joulukalenterikirjan ideasta? Onko Joulutarina tuttu?

Joulukalenteri 2016 Ruoka

Kuumia ja kylmiä juomia joulun odotukseen – Luukku 17

lauantai, joulukuu 17, 2016

Tökkiikö glögi jo? Tekisikö silti mieli jotain jouluista juotavaa? Löytyykö kaapista taas se ärsyttävä siirapin jämä piparitaikinan jäljiltä? Tässäpä oiva ratkaisu näihin ongelmiin (ja saa näitä kokeilla ilman ongelmiakin):

Inkiväärisiirappi, ja siitä sekoitetut erilaiset kuumat ja kylmät joulujuomat. Tässä kolme kehittelemääni reseptiä, mutta toki näiden lisäksi siirappia voi sekoittaa vaikkapa teen tai minkä tahansa muun juoman joukkoon.


Inkiväärisiirappi

  • 5 cm pätkä inkivääriä (melko paksua)
  • 0,5 dl vettä
  • 1,5 dl tummaa siirappia

Raasta reilu palanen inkivääriä kuorittuna. (Itse käytin noin 3x2x4cm palasen, mutta tämä oli liian vähän, ja lisäsin vielä lopuksi puolisen teelusikallista jauhettua inkivääriä.) Laita inkivääriraaste kattilaan, lisää sekaan vesi ja siirappi. Kiehauta ja laske sitten levyn lämpöä. Anna porista hiljalleen viitisen minuuttia. Sekoita välillä, äläkä päästä siirappia palamaan pohjaan tai kuohumaan ylitse! Sammuta levy ja jätä seos jäähtymäään hetkeksi. Siirappi maustuu sitä vahvemmaksi, mitä kauemmin se saa seistä. Tämän voi siis hyvin tehdä vaikkapa jo edellisenä päivänä valmiiksi ja säilyttää esimerkiksi lasipurkissa jääkaapissa. Annos riittää noin kahdeksasta kymmeneen juomaan mausteeksi, riippuen kuinka paljon makeutta ja inkiväärin makua kaipaa. Ennen käyttöä inkiväärinpalaset kannattaa siivilöidä siirapista pois, jos haluaa kökötönä juomaa, mutta voi inkiväärit tietysti syödäkin halutessaan.


Omena-inkiväärijuoma (1 annos)

  • 2-3 rkl inkiväärisiirappia
  • 1/3 tl kanelia
  • 2,5 dl omenamehua

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen höyryävän kuumaksi. Tarjoa kuumana.

juoma1Omena-inkiväärijuoma ja itsetehdyt piparit. Saksalaisten käsitys porosta on hieman erikoinen.


Weihnachtsapfelschorle eli ”lasten joulukalja”

Kun meidän perheessä aikuisille oli saunakaljat, me lapset saimme ”lastenkaljaa”. Tämä tarkoitti omenamehua vissyllä. Siis vähän niinkuin itsesekoitettua limpparia. Oli meillä limppariakin joskus, mutta tämä oli oikeastaan tosi hyvää! Olinkin aika hämmästynyt, kun ensimmäisen kerran matksutin Saksaan, ja huomasin, että täällä myydään meidän keksimää lastenkaljaa kaupoissa pullotettuna! Tämän juoman nimi on Apfelschorle, mutta samalla idealla myydään muitakin mehuja. Lähes missä tahansa kahvilassa voit pyytää omena-, alppelsiini-, ananas- tai vaikka rypäleschorlen. Ja tietysti myydään myös Weinschorlea, eli viiniä kivennäisvedellä!

Vaihtoehtoisesti voit siis antaa yllä tekemäsi omena-inkiväärijuoman jäähtyä, laittaa sen jääkaappiin, kunnes se on kylmää, ja sekoittaa lopulta omenajuomaa kuplavettä. Ja näin sinulla on Weihnachtsapfelschorle, eli jouluomenaschorle! Tässä vielä suhde:

  • 1 osa kylmää omena-inkiväärijuomaa
  • 1 osa kivennäisvettä

Jouluinen kaakao (1 annos)

  • 2-3 rkl inkiväärisiirappia
  • 0,5 tl neilikkaa
  • ripaus aitoa vaniljaa
  • 2 tl tummaa kaakaojauhetta
  • 2,5 dl maitoa

Kuumenna maito kattilassa kuumaksi, mutta älä keitä. Sekoita siirappi maidon joukkoon. Kaakaojauheen saa parhaiten maidon sekaan ilman paakkuja, kun sen sirottelee hiljalleen siivilän läpi vispaten samalla maitoa voimakkaasti vispilällä. Lisää lopuksi neilikka ja vanilja. Tarjoile kuumana. (Uskoisin, että tämä maistuu oikein hyvältä myös kermavaahdon kanssa!)


Herkullisia hetkiä joulun odotukseen! Viikko vielä, kyllä se pian vierähtää!

Joulukalenteri 2016 Pohdintaa

Ulkosuomalaisen kaipuuta joulun aikaan – Luukku 16

perjantai, joulukuu 16, 2016

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

– – –

Lokakuussa aukeaa ensimmäinen glögipullo, ja niitä tuhotaan tasaiseen tahtiin juomalla mukillinen harva se päivä. Joululahjoja voi alkaa ostelemaan heti, kun ensimmäinen lahjaidea on juolahtanut mieleen. Yleensä tämä tapahtuu viimeistään siinä loka-marraskuun vaihteessa.

Jouluvalot viritetään myöskin juuri marraskuun alun korvilla. Viimeistään tällöin on myös aika aloittaa joululaulujen kuuntelu. Pikkujoulut on vähintäänkin jo lyöty lukkoon, mutta jos niitä on useampia, voi niitä aivan hyvin jo viettää. Voi myös järjestää aluksi sellaisia pikkupikkujouluja, eli ihan vain illanistujaisia glögin merkeissä. Joulun lähestyessä voi sitten pikkujouluihinkin panostaa vähän enemmän.

Marraskuun vaihtuessa joulukuuhun saatetaan jo alkaa miettiä pipareiden leipomista, vaikka lopulta se jää kuitenkin ehkä itsenäisyyspäivään. Mutta niitähän voi leipoa pitkin joulukuuta lisää sitä mukaa kun niitä syödään. Samoin joulutortuista täytyy nautiskella vähintään kerran viikossa koko joulukuun ajan. Joulukuussa myös avataan luukkuja suklaakalenterista ja partiolaisten joulukalenterista.

Joulukuun puoliväliin mennessä on pahimmat tavararöykkiöt ja pölypesäkkeet siivottu, ja koti koristellaan kynttilöin, jouluisin pöytäliinoin ja muutamalla tarkkaan harkitulla joulukoristeella. Myös joulukukkia voi pikkuhiljaa ostaa, tosin hyasintin kanssa täytyy olla tarkkana, että sen kukinta on sitten jouluna parhaimmillaan, eikä tuoksu ole vielä hälvennyt. Sitten mennään kauneimpiin joululauluihin. Ja askarrellaan piparitalo.

Ruokakaupassa on käytävä mielellään ennen pahimpia ruuhkia, kalat ja muut herkemmin pilaantuvat voi sitten ostaa aatonaattona. Pari päivää ennen joulua haetaan kuusi. Jos on pakkasta niin sitä ehtii vähän sulatella. Jouluruokia aletaan vääntää. Koti siivotaan vielä kunnolla, ja kun kuusi tuodaan sisälle aatonaattona, ehtii vielä tehdä viimeisen pikaimuroinnin, jotta neulasia ei ole ihan joka paikassa. Joulukuusi koristellaan aatonaaton iltana. Aattoaamuna sitten vaihdetaan vielä puhtaat lakanat sänkyyn, jotta sinne on kiva mennä puhtaana joulusaunan jälkeen. Sitten on aika avata telkkari, jossa Joulupukin kuuma linja on jo täydessä vauhdissa. Aamupalaksi saa syödä vaikkapa joulutorttuja, tai mitä nyt sattuu tekemään mieli. Kohta syödään kuitenkin riisipuuroa.

Näin siis valmistautuisin jouluun täydellisessä maailmassa. Yleensähän asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, eikä kaikkea välttämättä ehdi edes tehdä. Mutta miten sujuu jouluun valmistautuminen näin ulkosuomalaisena, kun itse joulun vietän kuitenkin Suomessa?

Glögin juominen on jäänyt aika vähiin tänä vuonna. Tilasin netistä kolme pulloa, ja aluksi säästelin niitä kuin kalleimpia aarteitani. Nyt on viikko jouluun, ja meillä on vielä puolitoista pulloa glögiä jäljellä! Jotenkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin kiireiset, että koko glögi on ihan unohtunut. Täytyy petrata tässä kyllä, jotta saan kaikki glögit tuhottua ennen ensi torstaita! Onneksi sentään Glühweinia on tullut maisteltua.

Joululahjoja en tänä vuonna pahemmin ole ostellut, ja nekin vähät mitä olen ehtinyt miettiä, taitavat jäädä ostamatta/tekemättä, kun aika loppuu kesken. Joulumarkkinoilta olisi löytynyt kaikkea ihanaa, mutta… No, ehkä ensi vuonna sitten taas. Ajattelin vähän olla stressaamatta yhtään enempää kuin on pakko (esim. saksan kurssin loppukokeen vuoksi). Ja älä huoli, jos et saa tänä vuonna joululahjaa minulta, vaikka yleensä olisit saanutkin, se ei tarkoita, ettenkö enää välittäisi sinusta. Tänä vuonna en vain ehkä kykene sellaiseen suoritukseen!

Mitä tulee jouluvaloihin ja -koristeisiin, ne ovat aika minimissä. Asumme toistaiseksi poikaystäväni äidin luona, ja kun heillä ei joulua vietetä, en viitsi levitellä ”joulun ilosanomaa” ympäri toisen taloa. Meillä on käytössä kaksi huonetta, joissa molemmissa on yhdet pienet patterikäyttöiset jouluvalot. Niitä tulee tosin erittäin harvoin käytettyä, sillä meillä on sellaiset kamalat loisteputkivalot, eikä mitään jalka-/pöytälamppuja ollenkaan, joten täällä on joko todella kirkasta tai pilkkopimeää. Ne pienet jouluvalot eivät oikein riitä, kun haluaa vaikka lukea tai kirjoittaa jotain tietokoneella. Niinpä jouluvaloja ja kynttilöitä poltetaan meillä lähinnä silloin, kun katsomme jotain leffaa tai sarjaa koneelta.

Joulukoristeena meillä on hopeakuorrutettu talventörröttäjäpuska. Ja makuuhuoneen työpöydällä on lojunut vuoden päivät sellainen jouluinen lumiukkolyhty, jossa ei voi edes polttaa kynttilää, koska se kuumenee liikaa. Yritin hienovaraisesti vihjata, josko sen voisi siivota pois edes kesäksi, mutta se on kuulemma kiva… En siis ehkä laskisi sitä enää joulukoristeeksi. ;)

Pikkujouluissa en vielä tänä vuonna ole ollut, mutta huomenna pääsen sentään Hidirin seuralaisena eräisiin. Pipareita ja torttuja leivoimme suomalaisen kaverini kanssa juurikin itsenäisyyspäivänä. Katsoimme myös Linnan juhlat ja kuuntelimme suomalaisia joululauluja. Oikein hyvä itsenäisyyspäivä siis! Piparitalon teen vasta Suomessa, jos ehdin. Joulukalentereita minulla on vähän vahingossa kolme. Tein itse yhden, ja sitten ystäväni Suomesta toi minulle hienon Fazerin suklaakalenterin sekä äitini lähetti arpakalenterin. Täällä en sen enempää ajatellut siivota tai laittaa joulua, kun viikon päästä olen jo Suomessa. Nürnbergissä järjestettäviin (suomenkielisiin) kauneimpiin joululauluihin meinasin mennä sunnuntaina, jos vain suinkin kokeeseen valmistautumiseltani ehdin.

Niin, onko sitten ollut erityistä Suomikaipuuta havaittavissa tässä joulun alla? Eipä oikeastaan. Ikävän taso vaihtelee jatkuvasti. Toisinaan sitä haluaisi just-nyt-heti karjalanpiirakoita ja ruisleipää ja rapsuttaa omaa koiraa ja kävellä tutuissa hiljaisissa metsissä ilman pelkoa eksymisestä. Sitten taas joskus menee pitkiäkin aikoja, ettei asiaa edes ajattele sen kummemmin.Ja juuri nyt on ollut enemmänkin tämä jälkimmäinen vaihe. Saksan kurssi on pitänyt kiireisenä, joten en ole juurikaan ehtinyt haikailla Suomeen. Ehkä eniten Suomi-ikävä oli itsenäisyyspäivän aikoihin, mutta onneksi sain viettää päivän Suomea puhuen, suomiherkkuja syöden ja juuri niin kuin sitä Suomessakin olisin viettänyt, Linnan juhlia katsellen (minkä hienoutta kai kukaan muu kuin toinen suomalainen ei voi ymmärtää).

Odotin kaipaavani enemmän Suomeen tässä joulun lähestyessä, sillä viime vuonna kaipuu taisi olla kovempi, vaikka en vielä kauaa Saksassa ehtinyt siihen mennessä olla. Tottakai ikävään vaikuttaa myös se, että tiedän pääseväni jouluksi Suomeen. Asiat olisivat varmasti hyvinkin erilailla, jos viettäisin koko joulun Saksassa. Ja vähän tuntuu hölmältä edes kirjoittaa mistään ikävästä, kun kerran olen näin onnekkaassa asemassa. On monia, jotka eivät pääse jouluksi Suomeen perheensä ja ystäviensä luokse, vaikka haluaisivat. Ja enhän itsekään tiedä, mikä tilanteeni on ensi vuonna, joten täytyy nyt nauttia täysillä Suomi-joulusta, kun vielä voi.

Tietysti olisi kiva kun olisi oma koti, jossa voisi vähän enemmän fiilistellä ja valmistella joulua jo etukäteen, mutta luotan siihen, että kun lentokone laskeutuu (toivottavasti lumiselle) Helsinki-Vantaalle, niin joulun tunnelma valtaa minut ihan automaattisesti. Mutta siis kovempaa Suomi-ikävääkin on koettu ja tulen varmasti myös vielä kokemaan. Tuo alun Sylvian joululaulukaan ei ole vielä sen kummemmin liikuttanut. (Vaan katsotaanpa kuinka käy siellä kauneimmissa joululauluissa sunnuntaina!)

Saako joulun lähestyminen sinut ikävöimään Suomea enemmän? Entäpä kuinka sujuu jouluun valmistautuminen siellä Suomessa?

Joulukalenteri 2016 Saksa

Nürnberger Lebkuchen – Luukku 15

torstai, joulukuu 15, 2016

Saksassa joulun aikaan liittyy monenlaisia herkkuja. Erilaiset pikkuleivät ja keksit ovat erityisen suosittuja naposteltavia esimerkiksi Glühweinin seurana. Kun täällä Nürnbergin lähistöllä asustelen, ajattelin tänään kertoa teille Nürnbergin kuuluisimmista jouluherkuista, nimeltä Nürnberger Lebkuchen.

Lebkucheneita on valtava määrä erilaisia variaatioita, mutta valmiit keksit ovat useimmiten melko paksuja ja pehmeitä, enemmänkin kakkusia kuin esimerkiksi suomalaisia joulupipareita vastaavia. Nürnbergissä Lebkuchentaikina koostuu pääasiassa pähkinöistä tai manteleista (ja pienestä määrästä jauhoista) sekä makeutusaineesta. Perinteisesti makeutuksena on käytetty hunajaa, ja korkean sokeripitoisuuden vuoksi Lebkuchenit säilyvätkin erityisen pitkään. Lebkucheneita maustetaan yleensä muun muassa aniksella, fenkolilla, inkiväärillä, kardemummalla, korianterilla, muskottipähkinällä, neilikalla, maustepippurilla ja kanelilla. Nostatusaineena on käytetty muun muassa hirvensarvisuolaa (=ammoniumbikarbonaatti) ja potaskaa (=kaliumkarbonaatti). Taikina pursotetaan sellaiselle ohuelle paperintapaiselle, mutta syötävälle vohvelilevylle (Oblate, vähän kuin ehtoollisleipä), koristellaan mahdollisesti manteleilla, paistetaan, ja lopuksi kakkuset voidaan kuorruttaa sokerikiilteellä tai suklaalla.

Lebkuchen tuli Saksaan alun perin Hollannista, ja Saksalaiset munkit muuttivat reseptiä mieleisekseen. Hyvin säilyviä keksejä säilöttiin ja jaettiin ihmisille ruoaksi huonoina aikoina, tai käytettiin lääkkeenä. Tuo paperimaisen Oblaten päälle leipominen keksittiin niinikään luostareissa ehtoollisleipien avulla. Lebkucheneita leivottiin 1600-1700 luvuilla lähinnä koristeeksi ja lahjaksi joulua, pääsiäistä ja häitä varten.

Nykyistä vastaava Lebkuchen syntyi Nürnbergissä, kun leipurit halusivat tehdä kovista kakkusista oikeasti syötäviä herkkuja. Lebkucheneihin tarvittavat ainekset olivat Nürnbergin vapaassa kauppakaupungissa helposti saatavilla. Siihen aikaan harvinaisia mausteita oli Nürnbergissä tarjolla, ja alueella oli enemmän mehiläisenkasvattajia kuin missään muualla. Lebkuchenin leipuri oli oma ammattinsa, ja ensimmäiset tunnetut Lebkuchenin leipojat elivät jo 1100-luvulla. Joissain Lebkuchenleipomoissa Lebkucheneita valmistetaan vieläkin käsityönä. Nürnberg on yhä kuuluisa Lebkucheneistaan, ja se on yksi harvoista paikoista Saksassa, missä Lebkucheneita myydään ympäri vuoden.

Nürnbergin Lebkucheneilla on EU:n maantieteellisen merkinnän suoja, eli Nürnbergin ulkopuolella tehtyjä Lebkucheneita ei saa kutsua Nürnbergin Lebkucheneiksi. Vastaava lainvoimainen suoja Nürnberger Lebkucheneille on ollut jo vuodesta 1927. Ne saavat sisältää enintään 10 % jauhoja tai 7,5 % tärkkelystä. 25 % taikinasta täytyy olla manteleita, hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä.

Ja nyt täytyy tehdä tunnustus: en oikein tykkää Lebkucheneista. Ja oikeastaan en edes ole varma miksi, mutta uskoisin sen johtuvan joko Nürnbergin Lebkucheneiden korkeasta pähkinä-/mantelipitoisuudesta tai sitten aniksesta. Ja erityisesti nuo suklaapäällysteiset Lebkuchenit maistuvat mielestäni omituisilta. Kai se on vain se aniksen ja suklaan yhdistelmä.

lebkuchen

Nürnberger Lebkuchen (kuva)

Mutta jos joskus satut käymään Nürnbergissä, niin suosittelen kyllä maistamaan tätä paikallista herkkua. Ehkä sinä tykkäät! Ja kuten sanottu, näitä saa kyllä ympäri vuoden!

Lähde 1

Lähde 2

Lähde 3

Lähde 4