Joulukalenteri 2016 Pohdintaa

Ulkosuomalaisen kaipuuta joulun aikaan – Luukku 16

perjantai, joulukuu 16, 2016

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

– – –

Lokakuussa aukeaa ensimmäinen glögipullo, ja niitä tuhotaan tasaiseen tahtiin juomalla mukillinen harva se päivä. Joululahjoja voi alkaa ostelemaan heti, kun ensimmäinen lahjaidea on juolahtanut mieleen. Yleensä tämä tapahtuu viimeistään siinä loka-marraskuun vaihteessa.

Jouluvalot viritetään myöskin juuri marraskuun alun korvilla. Viimeistään tällöin on myös aika aloittaa joululaulujen kuuntelu. Pikkujoulut on vähintäänkin jo lyöty lukkoon, mutta jos niitä on useampia, voi niitä aivan hyvin jo viettää. Voi myös järjestää aluksi sellaisia pikkupikkujouluja, eli ihan vain illanistujaisia glögin merkeissä. Joulun lähestyessä voi sitten pikkujouluihinkin panostaa vähän enemmän.

Marraskuun vaihtuessa joulukuuhun saatetaan jo alkaa miettiä pipareiden leipomista, vaikka lopulta se jää kuitenkin ehkä itsenäisyyspäivään. Mutta niitähän voi leipoa pitkin joulukuuta lisää sitä mukaa kun niitä syödään. Samoin joulutortuista täytyy nautiskella vähintään kerran viikossa koko joulukuun ajan. Joulukuussa myös avataan luukkuja suklaakalenterista ja partiolaisten joulukalenterista.

Joulukuun puoliväliin mennessä on pahimmat tavararöykkiöt ja pölypesäkkeet siivottu, ja koti koristellaan kynttilöin, jouluisin pöytäliinoin ja muutamalla tarkkaan harkitulla joulukoristeella. Myös joulukukkia voi pikkuhiljaa ostaa, tosin hyasintin kanssa täytyy olla tarkkana, että sen kukinta on sitten jouluna parhaimmillaan, eikä tuoksu ole vielä hälvennyt. Sitten mennään kauneimpiin joululauluihin. Ja askarrellaan piparitalo.

Ruokakaupassa on käytävä mielellään ennen pahimpia ruuhkia, kalat ja muut herkemmin pilaantuvat voi sitten ostaa aatonaattona. Pari päivää ennen joulua haetaan kuusi. Jos on pakkasta niin sitä ehtii vähän sulatella. Jouluruokia aletaan vääntää. Koti siivotaan vielä kunnolla, ja kun kuusi tuodaan sisälle aatonaattona, ehtii vielä tehdä viimeisen pikaimuroinnin, jotta neulasia ei ole ihan joka paikassa. Joulukuusi koristellaan aatonaaton iltana. Aattoaamuna sitten vaihdetaan vielä puhtaat lakanat sänkyyn, jotta sinne on kiva mennä puhtaana joulusaunan jälkeen. Sitten on aika avata telkkari, jossa Joulupukin kuuma linja on jo täydessä vauhdissa. Aamupalaksi saa syödä vaikkapa joulutorttuja, tai mitä nyt sattuu tekemään mieli. Kohta syödään kuitenkin riisipuuroa.

Näin siis valmistautuisin jouluun täydellisessä maailmassa. Yleensähän asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, eikä kaikkea välttämättä ehdi edes tehdä. Mutta miten sujuu jouluun valmistautuminen näin ulkosuomalaisena, kun itse joulun vietän kuitenkin Suomessa?

Glögin juominen on jäänyt aika vähiin tänä vuonna. Tilasin netistä kolme pulloa, ja aluksi säästelin niitä kuin kalleimpia aarteitani. Nyt on viikko jouluun, ja meillä on vielä puolitoista pulloa glögiä jäljellä! Jotenkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin kiireiset, että koko glögi on ihan unohtunut. Täytyy petrata tässä kyllä, jotta saan kaikki glögit tuhottua ennen ensi torstaita! Onneksi sentään Glühweinia on tullut maisteltua.

Joululahjoja en tänä vuonna pahemmin ole ostellut, ja nekin vähät mitä olen ehtinyt miettiä, taitavat jäädä ostamatta/tekemättä, kun aika loppuu kesken. Joulumarkkinoilta olisi löytynyt kaikkea ihanaa, mutta… No, ehkä ensi vuonna sitten taas. Ajattelin vähän olla stressaamatta yhtään enempää kuin on pakko (esim. saksan kurssin loppukokeen vuoksi). Ja älä huoli, jos et saa tänä vuonna joululahjaa minulta, vaikka yleensä olisit saanutkin, se ei tarkoita, ettenkö enää välittäisi sinusta. Tänä vuonna en vain ehkä kykene sellaiseen suoritukseen!

Mitä tulee jouluvaloihin ja -koristeisiin, ne ovat aika minimissä. Asumme toistaiseksi poikaystäväni äidin luona, ja kun heillä ei joulua vietetä, en viitsi levitellä ”joulun ilosanomaa” ympäri toisen taloa. Meillä on käytössä kaksi huonetta, joissa molemmissa on yhdet pienet patterikäyttöiset jouluvalot. Niitä tulee tosin erittäin harvoin käytettyä, sillä meillä on sellaiset kamalat loisteputkivalot, eikä mitään jalka-/pöytälamppuja ollenkaan, joten täällä on joko todella kirkasta tai pilkkopimeää. Ne pienet jouluvalot eivät oikein riitä, kun haluaa vaikka lukea tai kirjoittaa jotain tietokoneella. Niinpä jouluvaloja ja kynttilöitä poltetaan meillä lähinnä silloin, kun katsomme jotain leffaa tai sarjaa koneelta.

Joulukoristeena meillä on hopeakuorrutettu talventörröttäjäpuska. Ja makuuhuoneen työpöydällä on lojunut vuoden päivät sellainen jouluinen lumiukkolyhty, jossa ei voi edes polttaa kynttilää, koska se kuumenee liikaa. Yritin hienovaraisesti vihjata, josko sen voisi siivota pois edes kesäksi, mutta se on kuulemma kiva… En siis ehkä laskisi sitä enää joulukoristeeksi. ;)

Pikkujouluissa en vielä tänä vuonna ole ollut, mutta huomenna pääsen sentään Hidirin seuralaisena eräisiin. Pipareita ja torttuja leivoimme suomalaisen kaverini kanssa juurikin itsenäisyyspäivänä. Katsoimme myös Linnan juhlat ja kuuntelimme suomalaisia joululauluja. Oikein hyvä itsenäisyyspäivä siis! Piparitalon teen vasta Suomessa, jos ehdin. Joulukalentereita minulla on vähän vahingossa kolme. Tein itse yhden, ja sitten ystäväni Suomesta toi minulle hienon Fazerin suklaakalenterin sekä äitini lähetti arpakalenterin. Täällä en sen enempää ajatellut siivota tai laittaa joulua, kun viikon päästä olen jo Suomessa. Nürnbergissä järjestettäviin (suomenkielisiin) kauneimpiin joululauluihin meinasin mennä sunnuntaina, jos vain suinkin kokeeseen valmistautumiseltani ehdin.

Niin, onko sitten ollut erityistä Suomikaipuuta havaittavissa tässä joulun alla? Eipä oikeastaan. Ikävän taso vaihtelee jatkuvasti. Toisinaan sitä haluaisi just-nyt-heti karjalanpiirakoita ja ruisleipää ja rapsuttaa omaa koiraa ja kävellä tutuissa hiljaisissa metsissä ilman pelkoa eksymisestä. Sitten taas joskus menee pitkiäkin aikoja, ettei asiaa edes ajattele sen kummemmin.Ja juuri nyt on ollut enemmänkin tämä jälkimmäinen vaihe. Saksan kurssi on pitänyt kiireisenä, joten en ole juurikaan ehtinyt haikailla Suomeen. Ehkä eniten Suomi-ikävä oli itsenäisyyspäivän aikoihin, mutta onneksi sain viettää päivän Suomea puhuen, suomiherkkuja syöden ja juuri niin kuin sitä Suomessakin olisin viettänyt, Linnan juhlia katsellen (minkä hienoutta kai kukaan muu kuin toinen suomalainen ei voi ymmärtää).

Odotin kaipaavani enemmän Suomeen tässä joulun lähestyessä, sillä viime vuonna kaipuu taisi olla kovempi, vaikka en vielä kauaa Saksassa ehtinyt siihen mennessä olla. Tottakai ikävään vaikuttaa myös se, että tiedän pääseväni jouluksi Suomeen. Asiat olisivat varmasti hyvinkin erilailla, jos viettäisin koko joulun Saksassa. Ja vähän tuntuu hölmältä edes kirjoittaa mistään ikävästä, kun kerran olen näin onnekkaassa asemassa. On monia, jotka eivät pääse jouluksi Suomeen perheensä ja ystäviensä luokse, vaikka haluaisivat. Ja enhän itsekään tiedä, mikä tilanteeni on ensi vuonna, joten täytyy nyt nauttia täysillä Suomi-joulusta, kun vielä voi.

Tietysti olisi kiva kun olisi oma koti, jossa voisi vähän enemmän fiilistellä ja valmistella joulua jo etukäteen, mutta luotan siihen, että kun lentokone laskeutuu (toivottavasti lumiselle) Helsinki-Vantaalle, niin joulun tunnelma valtaa minut ihan automaattisesti. Mutta siis kovempaa Suomi-ikävääkin on koettu ja tulen varmasti myös vielä kokemaan. Tuo alun Sylvian joululaulukaan ei ole vielä sen kummemmin liikuttanut. (Vaan katsotaanpa kuinka käy siellä kauneimmissa joululauluissa sunnuntaina!)

Saako joulun lähestyminen sinut ikävöimään Suomea enemmän? Entäpä kuinka sujuu jouluun valmistautuminen siellä Suomessa?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply