Joulukalenteri 2016 Talvi

Valkoista, kylmää. Ei muuta. – Luukku 14

keskiviikko, joulukuu 14, 2016

Kun eilen aiheena oli musta joulu, tänään toivomme vielä oikein runon voimalla valkoista ja kylmää joulua. Toivottavasti nämä pölyisestä kaapista kaivetut taikarunot toimivat, ja saamme kaikki valkean joulun. Saanko esitellä: talvirunoja vuosimallia 2003, kirjoittanut juuri teini-ikäistynyt Sanni!runo2

Pimeys peittää yön.

Kietoo maan mustaan huntuunsa.

Hiljaisuus leijuu kaiken ylle.

Pimeään syttyy valo.

Pieni, valkoinen. Piste putoaa

hiljalleen kohti mustaa maata.

Ei ole muuta. Vain musta pimeä ja

putoava valo. Piste hipaisee maata.

Nyt on muutakin. Kylmä.

Kylmä, pimeä ja valo. Kylmä laskeutuu

maahan. Siinä ne ovat sylikkäin.

Kylmä ja valo. Ja pimeä peittää yhä

kaikkea. Yöstä laskeutuu toinen valo.

Ja kolmas. Maa ja taivas ovat

täynnä pisteitä. Pimeä haihtuu.

Nyt on enää kylmä ja miljardeja

valoja, jotka lisääntyvät koko ajan.

Ei ole enää hiljaista. Pisteet ropisevat

hiljaa maahan. Valkoista, kylmää.

Ei muuta.

runo3

Lumihiutaleita

Lumihiutale pieni se niitylle putoo,

lumihiutale leijailee,

lumihiutaleet pienet ne hankea kutoo,

lumihiutaleet tanssahtelee.

– – –

Vaikea päätös

Pulkan kaivan varastosta,

otan suksetkin esille.

Heitän molemmat hangelle.

Hiihtämään vai pulkkamäkeen?

Siinä vasta pulma…

Otan mukaan molemmat!

Ja ei kun menoks!

runo1

Näiden mahtavien runojen ensipainos on tosiaan vuodelta 2003. Tuolloin askartelin äitienpäiväksi äidilleni lahjaksi näin hienon runokirjan nimeltä Neljä Runovuodenaikaa. Aika viitseliäs sitä on joskus ollut! :) (Kiitokset äidille, joka nämä kaapista kaivoi ja kuvasi!)

Pidemmittä höpinöittä, mukavaa joulukuun neljättätoista päivää! Toivottavasti Suomessa on tänään hieman talvisempi keli kuin täällä. (+7 astetta…)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply