Monthly Archives

lokakuu 2016

Saksa Talvi

Yhdeksän vinkkiä: Kuinka selvitä hengissä Saksan talvesta?

lauantai, lokakuu 29, 2016

Disclaimer: Tämä postaus on kirjoitettu vähän kieli poskessa, pilke silmäkulmassa ja koko kroppa aivot mukaanlukien syväjäässä. Älä ota siis liian vakavasti. ;)

Viime päivinä on ollut kestämistä, kun kotonamme lämmitys on reistaillut. Tällä hetkellä päivälämpötilat ulkona ovat hiponeet juuri ja juuri kymmentä astetta, mutta yöllä asteet laskevat jo lähelle nollaa. Patterit ovat lämmittäneet ehkä parisen tuntia päivässä, jos sitäkään, ja lämmintä vettä on saatu vaihtelevasti. Täällä oli siis eiliseen asti lievästi sanottuna aika arktiset olosuhteet. Nyt kun lämmitys on saatu taas kuntoon niin kyllä täällä (ainakin toistaiseksi) tarkenee.

Saksassa kylmä on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Jos pitäisi valita Saksan muutaman plusasteen ja Suomen -20 asteen välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Täällä kun tuo kylmä on myös kosteaa, ja se kostea kylmänkalseus tulee iholle, ja hiipii niihin kuuluisiin luihin ja ytimiin. Tämä kylmänkostea sää yhdistettynä (suomalaiseen makuun) kovin huonosti eristettyihin tai lämmitettyihin (vanhoihin) taloihin, energiansäästöintoiluun tai tuuletuspakkoon kolme kertaa päivässä, saa suomitytön kaipailemaan kotimaansa kolminkertaisia ikkunoita, lattialämmitystä ja tietysti saunaa. Vaikka onhan se tietysti hullua, että Suomessa tarkenee usein kesät talvet sisällä t-paitasillaan ja paljain jaloin. Ehkä joku välimuoto näistä olisi se paras vaihtoehto?

InstagramCapture_83a57004-368b-4ab4-8e93-bcf39f9a3b98

Harmaata ja koleaa…

Mutta tässä nyt kuitenkin tästä viikosta inspiroituneena muutamia vinkkejä talven varalle niille, jotka ovat erehtyneet tänne muuttamaan tai suunnittelevat matkaa vaikkapa joulumarkkinoille. Nämä neuvot saatavat pelastaa sinut hypotermialta, varpaiden paleltumilta, pettymyksiltä, ja ärsytykseltä. Kannattaa siis suhtautua niihin asianmukaisella vakavuudella. ;)

1 – Älä lähde Saksaan ilman villasukkia. Jos erehdyit jo lähtemään, nyt olisi korkea aika opetella neulomaan ja pian. (Niin ja täältä ei sitten löydy mitään Seitsemää Veljestä, sukkalangat on usein paljon ohuempia, ja jotenkin hankalia neuloa.) Tai sitten voit käydä markkinoilta ostamassa kunnon villasukat. Äläkä välitä vaikka paikalliset Hausschuheineen katsovat sukkiasi oudoksuen. Ehkä he vain eivät osaa arvostaa lämpimiä varpaita. Tai Ehkä he vain ovat tottuneet kylmään tai heidän varpaansa ovat immuuneja jäätäville lattioille, tai sitten ne Hausschuhet eli sisäkengät muka oikeasti toimivat tätä kylmää vastaan… Mutta kuka nyt haluaa olla sisällä kengät jalassa!? Sellaiset pehmoisenpörröiset tohvelit nyt vielä ymmärrän, mutta usein näkee sellaisia sandaali-tyyppisiä kenkiä tai niitä pappatohveleita, eli siis oikeasti sellaisia kovapohjaisia KENKIÄ!

2 – Opettele nukkumaan tuplapeitolla, villapaita päällä ja sukat jalassa. Varaudu myös siihen, että kaipaat pipoa päähän nukkuessasi, koska toisinaan vedon myös oikeasti tuntee. Vaikka muuten oletkin vällyjen välissä, päätä alkaa pian paleltaa viimassa!

3 – Älä missään nimessä päästä kehoasi jäähtymään liikaa. Sillä kun on kylmä, siitä ei noin vain lämmetäkään. Jos nenäsi on jo jäässä, on liian myöhäistä. Joudut ehkä käpertymään kahden peiton alle tuntukausiksi ja juomaan kannukaupalla teetä ennen kuin alat ehkä hieman lämmetä.

4 – Varaudu iänikuisiin ”mutta sähän oot Suomesta” -kommentteihin valittaessasi kylmää.

5 – Jos saunan kaipuu käy liian suureksi, aina voi piipahtaa kylpylässä. Tosin sitten kannattaa muistaa suomalaisen ja saksalaisen saunakulttuurin erot. Ensinnäkään, sauna ei välttämättä ole tarpeeksi lämmin ja yleensä siellä ei saa heittää löylyä. Toiseksi, ei kannata ujostella, kun saunaan astuessasi edessäsi odottaa kaunis näky iäkkäämmän puoleisesta miehestä tai naisesta ketarat levällään ylälauteella, niin ettei sinne muita mahdukaan. Näillä saunanvalloittajilla on joskus tosiaan myös erikoinen tapa esitellä sukuelimiään oikein kuin tarjottimella, jalat kunnolla levällään, jota kaikki varmasti näkevät… no kaiken. Sieltä ylälauteelta ne myös näkyvät mukavasti koko saunaan.

6 – Varaudu pimeyteen. Ei, täällä ei ehkä tule ihan yhtä pimeää kuin Suomessa, mutta täällä on turha haaveilla, että tulisi tarpeeksi lunta maisemaa valostuttamaan. Ja vaikka lunta tulisikin, ei se pysy maassa kuin ehkä korkeintaan pari viikkoa. Ja katujen jatkuvan suolauksen takia ne pysyvät koko talven harmaina ja märkinä. Mutta hei, kun on pimeää, voi aina polttaa kynttilöitä, jotka myöskin lämmittävät sitä kylmää asuntoasi!

7 – Unohda siis myös haaveet kunnon hiihtokeleistä, paitsi jos omistat riittävän paksun lompakon ja sinulla on aikaa matkustaa hiihtolomalle Alpeille. Ja sielläkin rinteet ovat varmasti aivan liian hurjia aloittelijoille, eikä murtsikkaa pääse hiihtämään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meillä Suomessa!

talvivkl7

Viime talvena oli ainakin yhden päivän ajan jopa näin paljon lunta! Siellä oli joku käynyt hiihtämässäkin.

8 – Osta vedenpitävät kengät, jotka eivät ole liukkaat. Tämä on vielä itselläni tehtävälistalla, sillä viime talvena käytin vain vanhoja syyssaappaitani, joista alkaa kulua pohjat puhki ja muutenkin menee vesi läpi saumoista. Vedenpitävyys on ehdoton ominaisuus talvikengille täällä, sillä talvihan on pääasiassa juurikin vesisadetta. Toisaalta kenkien tulisi myös selviytyä niistä parista mahdollisesta lumisesta viikosta ja yöpakkasten liukastamista jalkakäytävistä, joita ei vielä aikaisin aamulla ole suolattu. Niin ja kenkien pitäisi mielellään myös kestää jatkuvat suolakylvyt loskaisilla reippaasti suolatuilla jalkakäytävillä. Helpommin sanottu kuin tehty täällä, varsinkin jos haluaisi silti sellaiset nätit kengät.

9 – Ja kaiken tämän valituksen jälkeen haluan vielä mainita, että on olemassa yksi lääke, joka auttaa kaikkiin tässä mainittuihin ja mainitsemattomiin vaivoihin ja ongelmiin mitä saksalainen talvi saattaa eteesi tuoda. Ei se korjaa lämmityslaitteistoa, muuta ikkunoita kolmikerroksisiksi, valaise pimeää maisemaa, tee sukkalangoista paksumpia tai tuo lumisadetta tai edes kunnon saunaa tänne. Mutta sen avulla selviää niin kylmästä kuin pimeästäkin, ja se auttaa kipuun sekä särkyyn. Mutta ennen kaikkea se saattaa tuoda hieman hilpeyttä synkkään maailmaan, jolloin nämäkään ärsytyksen aiheet eivät enää jaksa ärsyttää. Glühwein! Me avasimme Glühweinkauden jo viime perjantaina. Ja kylläpä maistui hyvältä taas pitkästä aikaa!

glühwein

Tässä maistan ensimmäistä kertaa elämässäni saksalaista Glühweinia vuonna 2013

Hilpeää talven odotusta!

Ruoka

Kurpitsaviikot käynnissä – Syksyisen lauantai-illan herkkuhetki

sunnuntai, lokakuu 23, 2016

Syksyisin se aina iskee. Kurpitsanhimo. Tai no, ei kai voi vielä sanoa että aina, kun keksin kyseisen vihanneksen olemassaolon vasta noin pari vuotta sitten. Sen jälkeen se onkin ollut sitten menoa. Suosikkikurpitsaruokiani ovat olleet kurpitsapiirakka sekä pehmeän mausteinen kurpitsakeitto, ja kurpitsa menee mainiosti melkein sellaisenaan uunissa paahdettuna oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna. Tänä syksynä olen haaveillut uusista herkullisista kurpitsaresepteistä, ja suunnitellut muun muassa kurpitsarisoton ja kurpitsapastan haltuunottoa.

Mutta nyt oli pakko tulla jakamaan meidän lauantai-illan herkkuresepti. Tuli nimittäin niin hyvää, että syötiin kaksistaan melkein koko vuoka tyhjäksi yhdellä istumalla! Mietiskellessäni jotain herkkuruokaa illalle, löysin Kipparin morsian-blogista tämän kurpitsagratiinin reseptin ja sitä sitten vähän tuunasimme. Meillä on kasapäin omenia, joista yritämme päästä pikkuhiljaa eroon, joten heitimme sekaan pari omenaa siivutettuina. Lisäksi kaapista löytyi reilusti fetaa, joten reseptin ricotta vaihtui fetaan, parmesaani pecorinoon, ja mozzarellan jätimme kokonaan pois. Käytimme myös tuoreen mangoldin tilalla pakastepinaattia ja jätimme salvian suosiolla pois, sillä lähikaupasta ei tuollaisia erikoisempia tuoreita vihreitä yleensä löydy. Tuo pinaattipaistos oli muuten pelkältäänkin niin hyvää, että seuraavaksi taidamme kokeilla samaa pastan kanssa.

Eiliseen kurpitsapiirakkaan (kyllä, kurpitsakausi on todellakin täydessä vauhdissa täällä) tuli käytettyä yhden appelsiinin kuori, joten tänään keksin lisätä tuon jämäappelsiinin mehun tähän gratiiniin. Käytin vain puolikkaan appelsiinin, mutta ensi kerralla taidan laittaa kokonaisen, tai sitten lisäksi appelsiinin kuorta. Appelsiini olisi nimittäin voinut maistua hiukan enemmänkin. Tosin jos mehua laittaa enemmän, saattaa olla, että ruoka jää liian kosteaksi. Nyt jo jouduin paistamaan gratiinia vähän ohjetta pidempään, ja silti luultavasti omenoista irronnut mehu ja reilumpi ranskankerma teki gratiinista aika löysää. Mutta ei se makua haitannut ollenkaan, ja eipähän ollut kuivaa!

Kurpitsaa jäi vielä puolikas seuraavaan kertaan. Pitänee varmaan maanantaina kokeilla vihdoin sitä kurpitsapastaa. Löytyykö sinulta kenties hyvä kurpitsapastan resepti? Kurpitsapiirakkaakin on vielä puolet jäljellä, ja tuon gratiinin jämät taitavat juuri riittää huomiseksi lounaaksi. Kurpitsaviikot todellakin…

kurpitsa

Tässä tuo muokattu reseptimme:

Kurpitsagratiini

Puolikas butternut-kurpitsa (noin 600 g) ohueksi siivutettuna

2 isoa omenaa siivutettuna

puolikkaan (tai kokonaisen) appelsiinin mehu

Pinaattipaistos:

voita

sipuli

250 g pakastepinaattia

sopivasti chiliä (käytimme turkkilaista chilirouhetta, mutta tähän käy hyvin myös jauhe)

pippuria

suolaa

Fetasoosi:

500 g fetaa

400 g ranskankermaa

noin 150 g pecorino-juustoa

kuivattuja yrttejä (meiltä löytyi oreganoa ja ilmeisesti jotain minttuseosta)

pippuria

chiliä

Paista sipulit voissa pehmeiksi, lisää pinaatti, paista hetken aikaa, ja mausta suolalla, pippurilla sekä chilillä.

Murskaa feta haarukalla, ja sekoita feta, ranskankerma ja suurin osa pecorinoraasteesta kulhossa. Mausta chilillä, pippurilla ja yrteillä.

Lado aineksia kerroksittain vuorotellen uunivuokaan. Esimerkiksi kurpitsat pohjalle, pinaattipaistosta seuraavaksi, sitten omenat ja fetasörsseli. Jatka samaan malliin, kunnes vuoka on täynnä. Päälimmäiseksi kurpitsakerros, purista appelsiinin mehu tasaisesti koko komeuden päälle ja ripottele pinnalle loput pecorinosta.

Paista gratiinia 180 asteisessa uunissa noin 70 minuuttia, josta ensimmäiset 40 minuuttia kannen kanssa. Kokeile välillä kurpitsojen ja omenien kypsyyttä. Meidän uunilla näin tuli juuri täydellisen pehmeät kurpitsat, mutta ei kuitenkaan mössöä. Anna gratiinin vetäytyä paiston jälkeen kymmenisen minuuttia. Herkuttele!

kurpitsa2

Älkää antako huonojen kuvien hämätä. Tämä on oikeasti herkkua, vaikka ulkonäkö ei ehkä olekaan ihan Michelin-ravintolasta lainattu!

Ihania syksyisiä herkkuhetkiä! Nauttikaahan kurpitsoista kun ne ovat nyt parhaimmillaan!

Kuulumisia Saksa Yleinen

Hiljaisuuden loppu.

perjantai, lokakuu 14, 2016

Nyt loppui hiljaisuus.

Kun on ollut kuusi päivää hiljaa, tuntuu hyvältä avata taas suunsa ja päästää ulos muutakin kuin pihinää tai köhinää.

Ja kun on ollut viisi kuukautta hiljaa, tuntuu hyvältä taas kirjoittaa muutakin kuin saksan läksyjä.

——————————

Aloitetaanpa ihan kevyesti. Niin, että miten täällä menee? No reilun viikon olen tosiaan ollut kipeänä, mutta ehkä pikkuhiljaa alkaa olo parantua. Ehkä se puhumattomuuskin tekee toisinaan ihan hyvää, ja kun Hidirkin on nyt reissussa, niin ei ole ollut mitään tarvetta erityisemmin höpötellä. Välillä on mennyt vähän hermo, kun saksan kurssilla olisin halunnut osallistua ja sanoa jotain, mutta en vaan voinut. (Ja olin kyllä viime viikolla myös kotona lepäilemässä, mutta tällä viikolla olo oli muuten jo parempi, joten päätin mennä tunneille.) Mutta näin kuuden päivän jälkeen höpöttelyn tarve alkaa näköjään kasvaa niinkin suureksi, että sain jopa vihdoin kirjoitettua tänne blogiin!

Syksy on saapunut tännekin. Lämpimät kelit jatkuivat niin pitkään, että ehdin jo ikävöidä kirpeitä syysaamuja. Tai ehkä se oli sellaista Suomen Syksy -ikävää? En tiedä. Nyt sitä lämmintä on jo vähän ikävä. Ei niin muuten, mutta heti kun tuli kylmä, tulin kipeäksi. Ja itseasiassa on ihan kivaa vaihteeksi vetää päälle villapaitaa ja kääriytyä kaulahuiveihin, mutta kun sataa niin paljon (paitsi tänään!). Eikä se sadekaan haittaisi niin paljon, jos sitä ei kestäisi kauaa, mutta kun tiedän, että tätä kylmää ja kosteaa jatkuu todennäköisesti jonnekin maaliskuun loppuun. Okei, ehkä välissä tulee vähän vähemmän kylmää, ehkä jopa hiukan vähemmän kosteaa ja enemmän lumista, tai toisaalta vielä kylmempää. Mutta se perusilmasto on nyt selkeästi vaihtunut kuumasta ja kuivasta kylmään ja kosteaan.

Noniin, se säästä. Käyn nyt saksan B2-kurssilla samassa kielikoulussa, missä olin aikaisemminkin. B1-koe meni hyvin ja sen jälkeen tuli lomailtua Suomessa ja laiskoteltua Saksassa. Nyt olen taas reilun kuukauden käynyt kurssilla, ja tykkään kyllä kovasti. Toki läksyjen tekeminen ja kieliopin opiskelu ei koskaan ole ollut mielipuuhaani, mutta ihan kiva kun on päivisin jotain järkevää tekemistä. Ja kurssikin on oikein kiva. Ensinnäkin, ryhmämme on sopivan pieni, noin 10 henkilöä, ja ihmisillä on oikeasti motivaatiota oppia saksaa! Tämä on ihan luksusta edelliseen maahanmuuttajien kurssiin verrattuna, sillä tältä kurssilta puuttuu kokonaan sellainen ala-aste-meininki, mitä ensimmäisellä kurssilla sai sietää. Tällä kurssilla kuunnellaan opettajaa, tehdään tehtäviä silloin kun pitää, keskustellaan (saksaksi!) silloin kun on lupa ja tunneilla myös käydään. Huvittavaa sinänsä, että tällä kurssilla kolmasosa meistä opiskelijoista on teini-ikäisiä, ja edellisellä kurssilla taisin itse olla nuorimmasta päästä. Toisinaan aikuiset osaavat olla lapsellisia… Tietysti hyvällä opettajallakin on vaikutusta asiaan.

No miten tämän kielen kanssa sitten menee? Toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Olen esimerkiksi kirjoittanut ensimmäisen työhakemukseni saksaksi (tietysti Hidirin avustuksella) ja soittanut kaksi työpaikkaan liittyvää puhelua. Ei nyt voi sanoa, että puhelut olisivat olleet kovin menestyksekkäitä, mutta ainakin sain selville mitä halusin, ja kartutin kokemusta seuraavaa kertaa varten. En enää juuri jännitä tilanteita joissa pitää hoitaa jokin yksinkertainen asia kasvotusten jonkun kanssa (esim. käydä ottamassa valokuva työhakemukseen tai ostaa juustoa tiskiltä), mutta puhelimessa puhuminen onkin sitten asia erikseen. Toisinaan sattuu myös huvittavia tilanteita, kun tiedän minkä sanan haluaisin sanoa ja jopa miten se lausutaan, mutta se ei vain tule suusta ulos oikein! Esimerkiksi sitä valokuvaa ottaessani en kerta kaikkiaan saanut sanottua sanaa Bewerbungsfoto (hakemuskuva) oikein, ja usean yrityksen jälkeen ystävällinen valokuvaaja huvittuneesti hymyillen päästi minut piinasta ja ohjasi kuvausnurkkaukseen. Mutta joka päivä opin lisää. Luen myös jo toista kirjaa saksan kielellä (tosin ensimmäinen jäi kesken, kun en saanut lainattua sitä enää uudelleen), sekä katsoin hiljattain Napapiirin sankarit saksaksi dubattuna. Kyllä tämä tästä!

Tilasimme viime viikolla parin Suomi-kaverin kanssa suomiherkkuja finnishfoodstore.fi:stä, ja tiistaina saapui vihdoin paketti täynnä salmiakkia, dippijauheita, ruisleipää ja muuta. Voin kyllä suositella myös muille ulkosuomalaisille. Kohtuulliset hinnat ja postikulut ainakin tänne Saksaan. Itse tilasin muun muassa kolme pulloa glögiä! Laskeskelin, että kun marraskuun alussa avaan ensimmäisen, niin niiden pitäisi riittää siihen asti, kun lennän jouluksi Suomeen. Katsotaan riittääkö, mutta onneksi on aina Glühwein! Niin ja tosiaan pääsen juuri sopivasti joulun viettoon Suomeen, sillä saksan kurssin loppukoe on 21.12. ja varasin juuri lennot 22.12. :)

Tällä viikolla päätin myös ottaa pienen varaslähdön Jouluun. Kun Hidir on poissa niin voin rauhassa kuunnella  joululauluja vaikka vuorokauden ympäri! Noh, ehkä on vielä vähän liian aikaista, mutta parin viikon päästä viimeistään saa aloittaa jo tosissaan joulun odotuksen. ;)

teekutsut

Herkkuja teekutsuilla!

Tänään kävin kaverin luona teekutsuilla. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa juttelemaan kunnolla. Ja kivaa kun on kondiittorikurssin käynyt ystävä, joka tykkää leipoa suussa sulavia herkkuja jokaiseen pikkutilaisuuteen. Siinä herkutellessamme aloimme suunnitella pieniä halloweenpippaloita ensi viikonlopulle. Voi kuinka rakastankaan kaikenlaisia teemajuhlia ja niiden järjestämistä. (Kuten joku saattaa tietääkin…) Harmi että kaikki juhlarekvisiittani Kekkos-naamiaisasua myöten on Suomessa. No, saa nähdä mitkä meidän suurista suunnitelmista toteutuvat. Yritän ehkä hillitä itseäni hieman ja pitäydyn toistaiseksi siinä kurpitsapiirakan leipomisessa, johon jo lupauduin. Mutta viikossa ehtii vielä keksiä kaikenlaisia mielikuvituksellisia ideoita…

Nyt vetäydyn peiton alle lepuuttamaan päivän puheripulista kärsineitä äänihuuliani ja keräämään voimia huomisille omena-/hedelmämarkkinoille, joilta ajattelin käydä ostamassa ainakin jotain herkkuhilloa ja ehkä vastavalmistettua omenamehua viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!