Kuulumisia Yleinen

Touhukas toukokuu

torstai, toukokuu 12, 2016

Toukokuu on yksi lempikuukausistani. Kevät vaihtuu kesäksi, illat muuttuvat yhä valoisammiksi ja luonto vihertää. Toukokuussa tuntuu myös aina olevan kauhea kiire. Nyt olen alkanut vähän jo stressata kielikurssin loppukokeesta, johon on tosin vielä puolitoista kuukautta aikaa, mutta kun siitä joka päivä kurssilla puhutaan. Suurimman osan jokapäiväisistä tehtävistä, puheharjoituksista ja kotiläksyistä opettajat valitsevat kokeeseen valmistautuminen mielessä, ja tuntuu, että koko ajan pitäisi kerrata jotain vanhoja unohtuneita asioita. Mutta jostain syystä kertaamiseen, kokeeseen treenaamiseen ja ylimääräiseen sanojen sekä kieliopin harjoitteluun ei ole vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Omaan toukokuuhuni kuuluvat nimittäin erottamattomasti sekä jääkiekon MM-kisat, että Euroviisut.

Euroviisuihin valmistautuminen alkaa jo helmikuussa Uuden musiikin kilpailusta. Kun Suomen edustaja on selvillä, siirryn Ruotsin Melodifestivaleniin. Näissä tosin riittää hyvin jälkikäteen netistä katsominen, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ruotsalaiset osaavat musiikin tekemisen ja kunnon shown järjestämisen huomattavasti suomalaisia paremmin. Tai ehkäpä Ruotsin Melodifestivalen on vain vakiinnuttanut paikkansa kansalaisten ja muusikoidenkin keskuudessa UMK:ta paremmin.

Tänä vuonna näiden jokavuotisten perinteiden lisäksi päätin katsoa vielä Saksan version euroviisuedustajansa valinnasta, Unser Lied für Stockholm. Kilpailun voittajalla eli Saksan euroviisuedustaja Jamie-Leellä on ihan kaunis ääni ja varmasti mieleenpainuva tyyli ja show, mutta jostain syystä en nyt kuitenkaan ole ihan vakuuttunut tästä:

Suomen Sandhjasta sanon sen verran, että hän laulaa todella hyvin, ja Sing It Away on kyllä ihan menevä biisi, jota voisin ehkä radiosta kuunnella, mutta ei sillä mielestäni Euroviisuja voiteta. Eikä nyt voitettukaan, kun ei kerran menty edes  finaaliin. Mutta Ruotsin Frans voisi minun puolestani voittaa vaikka koko viisut, on se niin söpö! :D

Voi katsokaa nyt noita räpsyripsiä ja vilkkusilmiä!

Tämä viikko on siis kulunut niin jääkiekkoa kuin viisuja katsellessa (ja tietenkin viisubiisejä esikatsellessa), ja kiirettä pitää vielä toivottavasti kymmenen päivän verran, jos (ja kun!) Leijonat pääsevät mitalipeleihin saakka. Näiden lisäksi on toki ollut muutakin ohjelmaa, kuten nyt vaikka nuo kesäiset säät, jotka vihdoin saapuivat meitä lämmittämään. On tullut istuttua terassilla lounastamassa ja jäätelöä syömässä, nautiskeltua auringosta puistossa samalla saksaa harjoitellen sekä poimittua kukkia maljakkoon. Lisäksi kävin Neumarktin Nacht der Sinnessä, eli sellaisessa kaupunkitapahtumassa, jossa on kaupat auki iltamyöhään ja torilla voi katsella tanssi-, musiikki-, voimistelu-, ja sirkusesityksiä ilmaiseksi. Kiva välillä pyörähtää tuolla keskustassakin, sinne asti kun ei kovin usein esimerkiksi kauppojen takia viitsi raahautua, kun saan kaiken helpommin Nürnbergistä koulun jälkeen. Ja sehän on aina mukavaa juoda lasi tai pari viiniä, varsinkin jos niistä ei itse tarvitse maksaa. :)

Olen myös alkanut käymään jumpassa kerran viikossa. Se tekee hyvää kropan lisäksi saksan kielen taidoilleni, ohjeet kun tulevat pääasiassa saksaksi. Ohjaajat ja kaikki ihmiset siellä ovat olleet kyllä tosi mukavia ja kärsivällisiä, kun joskus en ole ymmärtänyt jotain tai minulle on uutena pitänyt näyttää erikseen miten jokin liike tehdään. Ja aina joku kääntää myös englanniksi tarvittaessa, ensimmäisellä kerralla sain jopa oman henkilökohtaisen tulkin, kun yksi tytöistä opasti minua koko tunnin ajan englanniksi. :D Mutta oikeastaan puhun jumpassa mieluummin mahdollisimman paljon saksaa, jos vain mahdollista. Niinhän sitä oppii, kun pikkuhiljaa alkaa käyttää sitä kieltä enemmän.

Viime sunnuntaina näimme myös melkein spontaanisti erästä hyvää Bilbaon vaihdon aikaista unkarilaista ystäväämme, jota olen viimeksi nähnyt lähes kolme vuotta sitten. Hän poikkesi matkallaan Münchenistä Tanskaan meitä moikkaamaan, ja voi miten olikin ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Söimme intialaisessa ravintolassa itsemme ähkyyn ja muistelimme vanhoja sekä päivitimme kuulumiset kolmen vuoden ajalta. Tai no eihän siinä vajaassa parissa tunnissa ehtinyt tietenkään puhua läheskään tarpeeksi, mutta silti, kivaa oli. Ja toivomme kovasti, että seuraavaa tapaamista ei tarvitsisi ihan niin kauaa odotella.

Ja palataanpa lopuksi vielä vappuun. Huhtikuu vaihtui toukokuuhun ihka oikeaa suomivappua viettäessä. Olen tosiaan tutustunut täällä Neumarktissa asuvaan toiseen suomalaiseen, jonka kanssa aloitimme vapun vieton leipomalla munkkeja ja vääntämällä salaattia ja muuta purtavaa iltaa varten. Fürthissä, eli täältä Neumarktista noin 20 minuutin junamatkan ja vartin metromatkan päässä oli siis suomalaisten piknik. Munkeista tuli todella hyviä, vaikka itse sanonkin, ja ne katosivat meidän ja muiden suomalaisten suihin ennätysvauhtia. Eikä simassa ja muissa herkuissakaan ollut sen suurempaa moitittavaa. Itse hämmästelin suurimman osan illasta, miten Nürnbergin alueella voi asua niin paljon suomalaisia! Ei nyt tullut laskettua, mutta luulen, että meitä oli noin nelisen kymmentä vapun viettäjää, ellei enemmänkin. Pimeä tuli nopeammin kuin Suomessa vappuna, mutta tunnelma Fürthin kaupunginpuistossa lammen rannalla oli kuin missä tahansa suomalaisessa kaupungissa vappuaaton yönä. Hauskaa siis oli, joillakin varmaan vähän liiankin hauskaa. ;) Piknikin jälkeen ohjelmassa oli suomidisko Babylon-nimisen elokuvateatteri/baarin alakerrassa. Suomidiskossa tanssittiin ilmapallojen, serpentiinin ja suomenlippujen keskellä Mamban, Kaija Koon, Haloo Helsingin, Hurriganesin, Eppujen ja muiden suomihittien tahdissa. Eipä paljon parempi vappu olisi voinut olla, ottaen huomioon, että olemme aika kaukana Suomesta!

Kaikesta hulinasta huolimatta (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) toukokuu on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Onneksi tätä ihanaa kuukautta on vielä yli puolet jäljellä! (Ja ehkä näiden touhuviikkojen jälkeen olisi taas vihdoin aikaa sille saksan opiskelulle…)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply