Monthly Archives

tammikuu 2016

Saksa

Ohi on A1!

sunnuntai, tammikuu 31, 2016

No nyt on saksan A1-kurssi takana päin, ja selvisin hengissä! Perjantaina vietimme kurssin ”päättäjäisiä” ja erään kurssilaisen läksiäisiä. Vain yksi meistä lopettaa kurssin tässä vaiheessa, muiden on tarkoitus jatkaa kesäkuun puoleen väliin ja B1-tasolle asti. Päättäjäiset olivat siis oikeastaan ennemminkin ”siirtymäjuhla” A1:stä A2-kurssille. Toki tällä ensimmäisellä kurssilla on muutama pudonnut pois kyydistä kurssin aikana esimerkiksi aikataulullisten ongelmien vuoksi, mutta mielestäni aika hyvä osuus on jaksanut näinkin pitkälle! Kurssin puolivälissä, eli A1.2. kurssille tuli muutama opiskelija lisää, joten tällä hetkellä meitä on muistaakseni 18. Mukavia tyyppejä ovat kaikki, ja monen kanssa olisi kiva viettää vapaa-aikaakin yhdessä, kunhan saamme jotain järkättyä. Ensi viikolla toivottavasti menemme ainakin kahville tai lounaalle yhden japanilaisnaisen kanssa, toivottavasti saamme muitakin houkuteltua mukaan.

kielikurssi1
Tässä herkkuja viime perjantain juhlasta. Oli niin montaa sorttia etten kaikkea pystynyt edes maistamaan!

No miltä se nyt sitten tuntuu? Siis saksan opiskelu näin parin kuukauden jälkeen. Kuten täällä jo kerroin, saksan kieli ei ollut lempikieliäni ennen sen opiskelua, ja edelleenkään se ei ole varsinaisesti vienyt sydäntäni. Välillä saakin vähän hampaat irvessä pakottaa itsensä opiskelemaan, vaikka tekisi mieli paiskata kirjat seinään ja jättää leikki kesken. Edelleen potuttaa jutut joissa ei tunnu olevan mitään logiikkaa (kuten prepositiot!!), mutta ei auta, eteenpäin on mentävä. Ja tiedänhän minä sen, että ei saksa ole ainoa hankala kieli maailmassa, ja jokaisessa kielessä on varmasti omat kiemuransa. Niistä on vain jotenkin selvittävä.

Tällä hetkellä ainakin motivaationi on hieman parantunut sitten syksyn. Haluaisin ihan oikeasti oppia saksaa sen verran että pysyisin mukana mistä puhutaan esimerkiksi Hidirin kavereiden seurassa. Ja olisihan se hienoa jos pystyisi kaikki päivittäiset asiansa hoitamaan ihan itse saksaksi. Tällä hetkellä pärjään kyllä kaupassa käydessä ja ehkäpä osaisin jopa junalipun ostaa, mutta heti jos kaikki ei menekään niinkuin pitäisi, ja se kaupantäti vaikkapa kysyy jotain mitä en ymmärrä, niin johan lyö taas päässä tyhjää.

Yleensä muiden kurssilaisten kanssa puhumme tauoilla melko paljonkin saksaa, mutta toki kun kovasti haluamme toisiimme tutustua, välillä täytyy vaihtaa englantiin kun ei tuo saksan osaaminen kaikkeen vielä riitä. Toivottavasti, mitä enemmän opimme, sitä enemmän myös puhumme saksaksi keskenämme. Muiden kurssilaisten kanssa tuntuu jotenkin helpommalta puhua, kun kaikki ovat suunnilleen samalla tasolla, ja kaikki tekevät vielä virheitä puhuessaan. Sen sijaan saksaa äidinkielenään tai äidinkielentasoisesti puhuvien kanssa on jotenkin erityisen hankalaa pitäytyä saksan kielessä. Ehkä se on joku kummallinen kainouteen tai vaatimattomuuteen liittyvä juttu, kun en millään haluaisi olla se, joka hankaloittaa keskustelua, joka pakottaa muut puhumaan hitaammin ja selkeämmin. En haluaisi olla vaivaksi muille. Niin, olenko sitten mielummin hiljaa osallistumatta keskusteluun?

No eiköhän tämä puhuminenkin tästä pikkuhiljaa kehity, kunhan vaan yritän avata suuni useammin ja entistä rohkeammin myös uusissa tilanteissa. Ja positiivistä kehitystä on tapahtunut muuten myös minun ja Hidirin välisessä kommunikaatiossa (josta lisää täällä); nykyään kirjoittelemme lähes kaikki WhatsApp-viestit saksaksi!



Oletko paininut samojen puhumisongelmien kanssa kieltä opiskellessasi? Onko sinulla hyviä vinkkejä saksan tai minkä tahansa kielen opiskeluun?

P.S. Tässä vielä hauska sivusto saksan sanojen opiskeluun! Itse kokeilin jo vartalon osien ja hedelmien opettelua. – Linkki 

Matkailu

20 + 1 suosikkiani Hong Kongissa – Osa 1: Vehreä Hong Kong Park

perjantai, tammikuu 29, 2016

Jalkapallokauden alku alkaa häämöttää jälleen. Tämä tarkoittaa sitä, että itselläni jää ehkä enemmän aikaa kirjoittelulle, kun treeni-illoille täytyy keksiä tekemistä. Katsotaas kuinka käy. Ajattelin nimittäin kirjoittaa vihdoin syys-lokakuisesta Hong Kongin matkastamme, ja vähän miettiessäni ja suunnitellessani keksin ainakin näin aluksi 21 aihetta joista haluan kirjoittaa. Saa nähdä kuinka kauan tähän menee, mutta tarkoitus olisi kaikki nämä jutut julkaista jossain vaiheessa. Toivottakaa onnea yritykselleni! :D

Pidemmittä puheitta siis, ota mukava asento tuolissasi, niin aloitetaan nojatuolimatkamme Hong Kongiin. Kuvittele sellainen tukala kuumankostea sää, jolloin hikoilet vaikket tekisi mitään. Sellainen kuin Korkeasaaren trooppisessa talossa on. Olet pyörinyt kaupungin vilskeessä, ihmisten ja hieman kaoottisen liikenteen seassa katselemassa huiman korkeita pilvenpiirtäjiä, katumarkkinoita, kauppakeskuksia ja nähtävyyksiä. Jalkasi alkavat olla aika väsyneet ja hartioita särkee repun kantamisesta. Jalkakäytävä korkean aidan ja vilkasliikenteisen kadun välissä ei tarjoa suojaa porottavalta auringolta. Janottaa. Alat kaivata hieman rauhallisempaa paikkaa, jossa levähtää varjossa. Pian aitaan vasemmalla puolellasi aukeaa suuri portti. Vilkaiset sisään ja näet vihreää. Sinne siis! Astut portista sisään ja jo muutaman askeleen jälkeen olet kuin toisessa maailmassa. Istahdat varjoisalle puistonpenkille lammen rannalle, otat kulauksen vesipullostasi, ja niin sekä jäsenesi että mielesi lepäävät pienen hetken.

Jostain syystä aina toisinaan kun kaipailen Hong Kongin lämpöön, erityisesti mieleen palaa Hong Kong Park. Tuo rauhallinen keidas keskellä kaupunkia lunasti paikkansa sydämessäni vihreydellään ja monipuolisuudellaan. Itseäni hämmästytti, miten nopeasti puistoon astuessa kaupungin hälinä ja melu jäävät taakse. Rehevä kasvillisuus ja puut peittävät näkymän ympäröiville kaduille, ja vain pilvenpiirtäjien huiput kurkottavat puiden yläpuolelle. Lammet, vesiputoukset ja suihkulähteet virkistävät sekä rauhoittavat (vaikka niissä ei saakaan uida). Polkuja kävellessä tuntuu kuin olisi oikeasti metsässä, ja puiden ja pensaiden välissä varjoisissa sopukoissa on penkkejä joilla lepuuttaa väsyneitä jalkojaan.

Vaikka paikka tietenkin kuhisee ihmisiä varsinkin lounasaikaan ja iltaisin (sekä sunnuntaisin ja juhlapäivinä, jolloin indonesialaisten ja filippiiniläisten kotiapulaisten piknikit valtaavat lähes kaikki kaupungin puistot, aukiot ja muut tasaisemmat pinnat), ihmispaljous on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin puiston aidan ulkopuolella. Täällä ihmisillä ei myöskään ole kiire minnekään. Mies istuu penkillä syömässä lounasta. Äiti katselee raukeana lastensa leikkiä tekolammikon rantakivillä. Joku lukee kirjaa.

Hong Kong Parkista löytyy rauhoittumisen, rentoutumisen ja rauhallisen kävelyn lisäksi toki myös aktiivisempaa tekemistä ja mielenkiintoista nähtävää. Puistossa on muun muassa lintutarha, jossa papukaijat ja muut noin 80 lintulajia lentelevät vapaana suuressa tarhassa, ja vierailijat saavat ihailla lintujen touhuja puiden oksien tasolta kävelysilloilta. Alueella voi myös harrastaa lintujen bongausta oppaan seurassa. Lisäksi puistosta löytyy kasvihuone mitä eksoottisimmilla kasveilla, kuvataidemuseo, urheilukeskus, leikkipaikkoja lapsille, näköalatorni, Olympia-aukio, ravintola ja tai chi -puisto, jossa mekin ihailimme eräänä iltana tai chi:tä harjoittelevan naisen sulavia liikkeitä.

 

Näin teeihmisenä Hong Kong Parkin itseäni eniten kiinnostava nähtävyys oli Teemuseo eli Museum of Tea Ware. Museossa pääsee näkemään teeseremonioissa käytettyä keramiikkaa ja muita välineitä eri vuosikymmeniltä, sekä oppimaan eri teelaaduista ja teekulttuurista. Jatkuvasti pyörivältä videolta näkee myös miten teeseremonia suoritetaan oikeaoppisesti. Ja mikä parasta, kaikki tämä on tarjolla ilmaiseksi! Lauantaisin kello 11.30 voi osallistua näytökseen, jossa esitellään eri teelaatuja ja kerrotaan teekulttuurista. Ilmeisesti museossa järjestetään myös teen maistelutilaisuuksia. Näihin näytöksiin ja maisteluihin on kuitenkin ilmoittauduttava etukäteen. Valitettavasti ainoana lauantaina, jolloin meillä ei olisi ollut muita suunnitelmia, Hong Kongissa riehui taifuuni. Ei kovin iso sellainen, mutta jatkuva sade ja kovat tuulenpuuskat eivät houkutelleet poistumaan kovin kauas majapaikastamme, joten teenäytös jäi tällä kertaa väliin.

Teemuseon yhteydessä sijaitsee pieni museokauppa, josta voi ostaa kotiinviemisiksi keramiikka-astioita sekä museossa esiteltyjä eri teelaatuja. Hinnat kaupassa ovat aika korkeat, mutta kyllä ne teetkin tuoksuivat hyvältä! Me tosin jätimme ostokset täällä tekemättä, ja ostimme tuliaisteet Ki Chan Tea nimisestä teekaupasta Johnston Roadilta. Enpä usko, että teekaupassa ostokset tulivat sen halvemmiksi, mutta ainakin siellä oli enemmän varaa valita sekä oikein avuliasta ja asiantuntevaa palvelua. Innostuimme haistelemaan eri teelaatuja, ja meinasi iskeä valinnanvaikeus, kun kaikkien laatujen testaamiseen ei budjettimme ihan venynyt. Päädyin lopulta ostamaan jasmiiniteetä isälleni ja valkoista teetä äidilleni. Nyt molempia maistaneena täytyy sanoa, että kyllä kunnon haudutettu tee voittaa ehdottomasti perus pussiliptonit (mikä ei sinänsä ole mikään yllätys). Saattaa olla, että ensi kerralla näille suunnille matkustaessani mukaan tarttuu matkalaukun täydeltä teetä!

Jos Hong Kong Parkissa ei vielä ole riittävästi vihreää ja nähtävää ympärillä, voi puistosta suunnata vain parin kadun ylityksen ja alituksen päässä sijaitsevaan kasvi- ja eläintieteelliseen puutarhaan (Hong Kong Zoological and Botanical Gardens). Nämä puutarhat ovat oikeastaan kuin suuri puisto, josta osa muistuttaa eläintarhaa. Ja tämäkin huvi on täysin ilmaista. Eläimiä löytyy monenlaisia flamingoista jättikilpikonniin ja lemureista orankeihin. Siitä en sitten tiedä kuinka onnellisia nämä elukat ovat ihmisten pällistellessä pienten aitausten ulkopuolella. Ainakin jättikilpikonnan häkki oli mielestäni kovin pieni eläimen kokoon nähden. Kasvitieteellinen puutarha sen sijaan on kaunis ja viihtyisä. Puiston keskellä valtava suihkulähde kukkaistutuksineen toimii rauhallisena ajanviettopaikkana monelle. Yritimme myös seurata opaskylttejä yrttitarhaan, mutta joko yrtit oli piilotettu erityisen hyvin tai sitten ohitimme ne epähuomiossa, sillä emme etsimisestä huolimatta löytäneet niitä. No, emmeköhän olleet jo nähneet tarpeeksi kasveja muutenkin.


Onko teistä kukaan käynyt Hong Kongissa ja ihastunut Hong Kong Parkiin? Löytyykö lukijoista teenjuojia?

 


 

Hong Kong Park

19 Cotton Tree Drive, Central, Hong Kong

Metro: sininen tai punainen linja, Admiralty

http://www.discoverhongkong.com/ca/see-do/great-outdoors/city-parks/hong-kong-park.jsp

 

Museum of Tea Ware

10 Cotton Tree Drive, Central, Hong Kong (Hong Kong Parkissa)

Metro: sininen tai punainen linja, Admiralty

http://hk.art.museum/en_US/web/ma/tea-ware.html#01

 

Ki Chan Tea Co.

174 Johnston Road, Wan Chai, Hong Kong

Metro: sininen linja, Wan Chai

http://www.kichantea.com/

 

Hong Kong Zoological and Botanical Gardens

Albany Road, Central, Hong Kong

Metro: Central, josta noin kilometrin verran kävelyä

http://www.lcsd.gov.hk/en/parks/hkzbg/index.html

 

Ruoka

Falafelit, uunijuurekset ja fetakastike

torstai, tammikuu 21, 2016

Eräänä päivänä viime viikolla mieleni teki kovasti uunijuureksia, mutta mitä ihmettä niiden kanssa voisi sitten syödä? Aikamme pohdiskeltuamme keksimme kokeilla falafelien tekoa ensimmäistä kertaa ikinä. Jouluna Suomessa käydessäni sain Helsingin Tuomaan Markkinoilta maistiaiseksi ehkä maailman parasta falafelia. En tosin tiedä, mikä firma kyseistä kojua pyöritti, mikä jäi hieman harmittamaan… (Tietääkö joku!?) Myös Fafa’sin herkkufalafeleihin ihastuneena paineet omien falafelien tekemisessä olivat kovat. Ja idean syntymisen jälkeen piti vielä odottaa vesi kielellä tätä herkkua muutama päivä, tarkalleen viime lauantaihin asti, ennen kuin meillä oli tarpeeksi aikaa tähän erinäisiä vaiheita vaativaan operaatioon.

Päätimme silti mennä aika lailla sieltä mistä aita on matalin, sillä nälkä oli jo kova. Tällä Anton & Antonin blogista löytyneellä ohjeella falafelit valmistuvat kätevästi itsekseen uunissa rasvassa keittelyn sijaan. Ja jos nyt mietityttää, että tuleeko näistä sitten sellaisia hyviä rapsakoita falafeleja ollenkaan, kun niitä ei kerran friteerata, niin kyllä niistä rapsakoita saa, kun tarpeeksi paistaa, tosin ei saa paistaa liikaa, jottei tule kuivaa. Alta löytyy siis resepti tekemillämme muutoksilla höystettynä.

Tässä ohjeessa käytetään valmiiksi keitettyjä herneitä, eli kannattaa aloittaa herneiden liottelu ja keittäminen ajoissa (liotus ilmeisesti yön yli ja keittäminen noin tunti), tai sitten käyttää niitä käteviä syömävalmiita tölkkiherneitä (esim. GoGreen). Me löysimme pakastimesta valmiiksi keitettyjä kikherneitä, joten säästimme mukavasti aikaa. Tosin nyt kikherneiden tarkasta määrästä ei ole tietoa, kun emme omista vaakaa, mutta eipä tämän ruuan onnistuminen grammoista ole kiinni, kunhan muistaa maistella onko mausteita sopivasti. Maalaisjärki on muutenkin hyvä pitää mukana kokatessa, joten tässä tämmöinen hieman summittainen ja omaan luovuuteen kannustava resepti, olkaa hyvät!

Falafelit (n.20 kpl)

  • n. 500 g keitettyjä kikherneitä
  • iso sipuli
  • 3 isoa valkosipulin kynttä (voi laittaa enemmänkin jos kovasti tykkää valkosipulista)
  • 2 rkl jauhettua kuminaa (suosittelen myös lisäämään kuminan määrää)
  • 2 tl jauhettua korianteria
  • 2 tl suolaa
  • kunnon kourallinen persiljaa
  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • 8 rkl oliiviöljyä (mahdollisesti pari ruokalusikallista enemmän)

Pilko sipuli, valkosipuli ja persilja pieniksi. Laita kaikki ainekset ja mausteet kulhoon. Muussaa kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Huomaat, että sauvasekoitin on liian tehoton tähän hommaan, joten kaivele tiukaksi pakkaantunutta kikhernemössöä sauvasekoittimen terän ympäriltä muovilusikalla. Jatka muussausta ja toista edellistä vaihetta tarvittaessa, eli noin kymmenen sekunnin välein. Luovuta sauvasekottimen kanssa ja muussaa haarukalla niin kauan kuin jaksat. Luovuta haarukan kanssa ja jatka jälleen sauvasekoittimella. Iloksesi huomaat, että nyt pyörii paremmin, kun herneet on esimuussattu haarukalla. Lisää öljyä tarvittaessa muussauksen helpottamiseksi, mutta ei liikaa, jotta taikina pysyy tarpeeksi paksuna! Jatka kunnes olet saanut aikaiseksi tasaista mössöä.

Muotoile mössöstä käsin palloja ja litistä pallot kiekoiksi. Asettele kiekot öljytylle leivinpaperille ja taputtele niiden päälle hieman öljyä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kiekot kannattaa kääntää ylösalaisin paistamisen puolivälissä.

Falafel4

Sitten vielä pari hyödyllistä vinkkiä:

  • Mehän lisäsimme taikinaan vielä hieman jotain yrttiä. Se oli ehkä timjamia tai jotain yrttisekoitusta. Taisimmepa laittaa myös ripauksen pippuria. Mausteita voi kyllä laittaa ihan oman maun mukaan, mutta nuo kumina ja korianteri tuovat mielestäni sen oikean falafelin maun. Samoin riittävä valkosipuli. Erityisesti kuminaa saa mielestäni olla reippaasti, ja ehkä ensi kerralla laitankin vielä puoli ruokalusikallista lisää.
  • Muussaaminen kävisi ehkä helpommin perunasurvimella tai sellaisella kunnon tehosekoittimella, mutta kyllä tuo haarukka-sauvasekoitin-yhdistelmäkin toimi lopulta. Vähän tosin kävi sääliksi huutavaa moottoria. Sauvasekoittimemme on kyllä melko vanha ja tuskin erityisen tehokas, joten uudemmilla malleilla saattaa sujuakin paremmin.
  • Mielestäni falafeleista tuli juuri sopivan kokoisia, kun ne ensin pyöritti sellaiseksi käteen sopiviksi pikkupaloiksi, jonka jälkeen kämmenten välissä litistys kiekoiksi. Ensi kerralla jätän kiekot ehkä aavistuksen paksummiksi, jotta mehevyys säilyisi paremmin.
  • Rapsakka pinta näyttäisi onnistuvan hyvin, kun tekee tuon öljytaputtelun/-sivelyn. Itsehän unohdin kokonaan falafelien kääntämisen paiston puolivälissä, mutta ihan hyvin onnistui ilmankin. Meidän uuni on tosin kummallinen, kun se tuntuu paistavan paremmin ala- kuin yläpuolelta. Normaalissa uunissa suosittelisin ehkä kokeilemaan kääntämistä. Me myös paistoimme falafeleja noin 25 minuuttia 200 asteessa, jonka jälkeen viimeiset viisi minuuttia 225 asteessa. Ensi kerralla taidan paistaa vain 20 minuuttia 200 asteessa ja viisi minuuttia 225 asteessa. Kuten jo mainitsin, falafelit olisivat voineet olla mehevämpiä keskeltä, mutta tuo loppusilaus kuumemmassa uunissa näyttäisi tekevän pinnan mukavan rapeaksi.
  • Suosittelen syömään falafelit heti lämpiminä! Tuoreina ovat parhaita, sillä seuraavana päivänä rapeus on kadonnut.

falafel2

Falafelien seuraksi paistoimme uunijuureksia, eli kolme isoa perunaa, yhden ison sipulin, kaksi porkkanaa, yhden bataatin ja yhden kesäkurpitsan suikaloituina. Pyöräytimme juuressuikaleet sekaisin kulhossa öjlyn, sweet chili kastikkeen, pippurin ja suolan kanssa, jonka jälkeen paistoimme niitä 225 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Hieman vähempikin aika olisi riittänyt.

falafel3

Fetakastikkeen ohjeen löysin täältä, mutta tätäkin sovelsimme:

Fetakastike

  • 200 g fetajuustoa
  • 5-6 rkl turkkilaista jugurttia
  • 2-3 rkl maitoa
  • 1 valkosipuli
  • 1 tl kuivattua minttua
  • vajaa teelusikallinen pippuria

Pilko tai purista valkosipuli pieneksi. Murusta feta haarukalla pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon turkkilainen jugurtti ja maito. Lisää maitoa ja jugurttia sen mukaan kuinka paksun soosin haluat. Lisää valkosipuli ja muut mausteet, sekoita ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa.

Meidän kastike maustui falafelien pyörittelyn ja paistamisen ajan, eli ehkä vajaan tunnin verran ennen syömistä.

Falafel1

Aika herkkuateria siitä syntyi, ja ei nuo falafelit ihan niin hankalia olleet kuin etukäteen kuvittelin. Ainakaan kun niitä kikherneitä ei tarvinnut keitellä. Emme ehkä ihan päässeet Fafa’sin ja tuon Tuomaan Markkinoiden kojun tasolle, sillä siihen vaadittaisiin varmaankin rasvakeitin. Mutta voin todeta, että näin uuniversiona toteutettuna saimme aikaan oikein onnistuneita falafeleja. Näillä ohjeilla syntyi siis noin 20 falafelia, ja kunnon pellillinen juureksia. Veikkaisin, että aika sopiva määrä yhdelle neljän tai viiden hengen aterialle, mutta meille kahdelle tämä määrä riitti yhdelle ilta-aterialle ja melkein kahdelle lounaalle.

Eipä siis muuta, kuin Guten Appetit!

Liikunta Matkailu Saksa Talvi

Talvinen viikonloppu ja lumiterapiaa

maanantai, tammikuu 18, 2016

Viime viikonloppuna Suomalaista sieluani hemmoteltiin kunnon lumipyryllä. Eipä parempaan saumaan olisi voinut tulla lauantainen kutsu kavereiden kanssa pitkälle kävelylenkille Lengenbachtalin vaellusreitille. Näissä Baijerilaisissa talvimaisemissa kelpasi kuljeskella nauttien lumesta ja hyvästä seurastatalvivkl7

Kävelyreitillä oli myös hiihtoladut, ja voi kuinka harmitti kun ei ole suksia mukana täällä Saksassa! Saisinkohan jostain vuokrattua sukset vaikka päiväksi…? Tosin latu oli aika huonossa kunnossa, sillä emme olleet ainoat kävelijät reitillä. Taisin olla kuitenkin ainoa, joka oikeasti välitti latuetiketistä, eli ei tallonut menemään pitkin latua, vaan siinä sivussa. Hiihtäjiä matkalla näkyi yllättävän paljon. Oli kuin parhaaseen ruuhka-aikaan jossain Lapin hiihtokeskuksen laduilla!

talvivkl13
talvivkl9

Kenkiäni kovasti ihmeteltiin lähtiessämme, sillä eihän suomalainen nyt mitään talvikenkiä käytä pikkupakkasella, vaikka lunta olisikin satanut 10-15 senttiä. ;) No ei, oikeasti en sitten näköjään ottanut mitään lumiselle tai loskaiselle kelille sopivia kenkiä mukaan Suomesta. Lapikkaille ei varmaankaan montaa käyttökertaa tulisi, kun ei täällä niin kovia pakkasia yleensä ole, ja uusia kumisaappaita olen tässä etsiskellyt varmaan vuoden verran kun vanhat on rikki. Mutta talvivaelluskengät olisivat ehkä olleet kova sana lauantaisella retkellä. No, vaikka lenkkarit ja sukat kastuivatkin ja loppumatkasta tuli vähän viileä, niin kannatti lähteä. Kyllä täällä Neumarktissa upeita maisemia riittää, ja niitä katsellessa sielu lepää. Pääsinpä tekemään myös tämän talven ensimmäisen lumienkelin!

talvivkl10talvivkl8 talvivkl11

Sunnuntaina sitten lähdin itsekseni reippaalle kävelylle vanhalle tutulle Mariahilfbergille. Auringon laskiessa värit olivat aivan upeat, ja loppumatkasta sainkin nauttia kauniista sinisestä hetkestä.

Talvivkl5
Talvivkl3talvivkl2 Talvivkl4talvivkl1

Tänään oli jo aika kylmä päivä. Yöllä oli ilmeisesti melkein -15 astetta, ja aamulla sai laittaa pitkät kalsarit farkkujen alle. :) Mutta eipä se vieläkään kovin kylmältä tuntunut tuo muutama pakkasaste. Saisi tulla kylmempääkin minun puolestani! Kyllä, tykkään talvesta ja kylmästä ainakin kun sitä ei kestä liian kauaa, ja kun on kunnolla vaatetta päällä. Ehdottomasti valitsisin mieluummin kunnon lumisen pakkastalven kuin sateisen harmaan loskatalven. Viime talveni Lapissa oli siis aika unelmatalvi, tosin siellä tuo talvi on jo minullekin vähän liian pitkä, varsinkin jos huhtikuussa odottaa jo kevättä ja taivaalta sataakin vain lisää lunta. Mutta, mielestäni talvi voisi aivan hyvin alkaa lumisena marraskuussa ja kestää sinne maaliskuulle asti. (Ja sitten alkaisi saman tien oikea kevät.) Toivotaan siis, että täälläkin nyt tuota pakkasta riittäisi, ja lumi pysyisi maassa jonkin aikaa!

Alkaako Suomessa olla lunta ja pakkasta jo liikaakin? Tykkäätkö talvesta vai nukkuisitko mielummin karhun lailla talviunta?

Instagram Travel Thursday Matkailu Porotila Saksa Suomi Yleinen

Instagram Travel Thursday: Hetkiä vuodelta 2015

torstai, tammikuu 7, 2016

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Näin vuoden alkuun ja Instagram Travel Thursdayn kunniaksi ajattelin vähän kurkistaa vielä viime vuoteen ja sen parhaisiin hetkiin. Tai siis ainakin niihin Instagramiin asti tallentuneisiin hetkiin. Voi olla, että ne ihan kaikkein parhaimmat hetket eivät tänne someen koskaan päivity, sillä silloin kun on oikein mukavaa, usein se puhelinkin unohtuu. Ja itse olen vieläpä ajoittain melko laiska somettaja, mikä näkyy niin Instagramissa kuin varmasti täällä blogissakin. Tämä on kuitenkin itselleni vain mukava harrastus, josta en halua ottaa mitään stressiä, niinpä en aio vieläkään tehdä mitään uudenvuodenlupauksia päivittäisestä (tai edes viikoittaisesta) bloggaamisesta. ;)

Pitemmittä puheitta siis kuvien pariin. Vuosi 2015 alkoi näissä maisemissa:

InstagramCapture_1c979543-ca38-416d-9b60-78e178fefd20 InstagramCapture_685a5d4b-b53f-4077-8dd5-6a32967e6ca7

Olin talvikauden 2014-2015 töissä porotilalla Lapissa, jossa työnkuvaani kuului muun muassa oppaan työt, porojen ruokkiminen ja hoito sekä toisinaan tarjoilu (täällä lisää työstäni). Tykkäsin kovasti Lapin maisemista, lumesta ja pakkasesta sekä siitä, että töissä sain päivittäin olla ulkona. Säällä kuin säällä tietenkin, mutta voittaa silti mielestäni siistin sisätyön. ;)

InstagramCapture_cba28511-afb8-4a61-92cc-6215a928340c InstagramCapture_a8c3e924-7ec4-4ec1-b6a4-44d9778f2f2f

Lapissa vietetyn talven aikana pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Porocup-tapahtumaan seuraamaan porokisoja. Vauhtia riitti noissa kisoissa ja myös eksotiikkaa etelän tytölle! Lisäksi tuli käytyä Rovaniemellä, jossa en ole aiemmin tainnut käydä kuin Joulupukkia moikkaamassa.

InstagramCapture_8f9c40c4-1c57-4337-83ed-c6207df5131f InstagramCapture_ec12fd25-6513-4fe5-80ea-01c177d3e9f9

Keväällä vietin muutaman viikon äidin hoivissa Etelä-Suomessa. Vappua vietettiin Helsingissä keväisessä viimassa palellen. No ainakin aurinko paistoi! Mustaherukkapensaaseen tuli lehdet ja niistä tehtiin herkkuteetä.

InstagramCapture_5d1012f0-b234-4b14-81a9-82c1e58a2b9b InstagramCapture_10350c13-dcc4-434d-aff1-31a368ccbd9c

Kesä alkoi reissulla Saksaan, josta jatkoin matkaani ihka ensimmäiselle interreililleni, joka samalla oli myös ensimmäinen varsinainen yksin suunniteltu ja toteutettu matkani. Vähän jännitti, mutta hyvin siitä selvittiin! Kolmen viikon reissulla reitti kulki seuraavasti: Neumarkt – Praha – Wien – Krakova – Wien – Graz – Ljubjana – Venetsia – Viareggio – Verona – Milano – Neumarkt. Kuvia otin paljon, mutta sain näköjään vain muutaman hassun julkaistua. Alla siis kuvat Wienin Euroviisujen harjoituksista, Krakovan hullun halvasta ja herkullisesta Cafe Camelot -kahvilasta, päiväretkeltä Cinque Terren Manarolasta, sekä Veronasta Julian patsaalta.

InstagramCapture_a75817aa-dec4-4714-b40e-2b13be44448d InstagramCapture_467d4d68-e1c8-413c-bb32-c15e90ff9a8f
InstagramCapture_e46e5958-945a-44d6-9de0-fe6ee578ba3eInstagramCapture_a55d8500-3cbe-4c19-be34-bf26287a19f4

Reilailun jälkeen oli aika nauttia kesäpäivistä Saksassa. Niihin kuului löhöilyn ja lueskelun lisäksi visiitti Saksan suurimpaan huvipuistoon Europa-Parkiin. Totesin jälleen kerran, etteivät huvipuistolaitteet ja vatsani/pääni tule toimeen keskenään.

InstagramCapture_d474ec64-4014-419a-8f56-260fc3f9362b InstagramCapture_e8d611b7-ce33-485d-ab42-c085782f814a

Vietin myös kuusi viikkoa Suomen kesässä. Säät olivat melko vilpoiset, mutta sain sentään hieman nauttia auringosta ja ainakin niistä valoisista illoista. Maistelin kesäruokia, marjoja ja jäätelöä, sekä tein muutamia kivoja kesäretkiä (niistä lisää täällä ja täällä) kesä-Suomessa äitini ja koirani kanssa. Riippumatossa taisin makoilla tasan kerran.

InstagramCapture_9f0a8821-6018-4cde-bb66-1a259a207480 InstagramCapture_d0d968eb-a05a-49ed-a4fc-3f05d4245e10
InstagramCapture_e9fa45a1-640b-4ac8-ac41-648404fdbcef InstagramCapture_a02a56fd-3d2b-4cd0-b838-458962bbb08a

Heinäkuun lopussa matkustin jälleen Saksaan, jonka jälkeen olenkin sitten viettänyt täällä suurimman osan ajastani. En ehkä ihan heinäkuussa vielä tajunnut, että sehän tarkoittaa muuttamista Saksaan, vaikkei se vielä virallista tuolloin ollutkaan. (Saksajuttuja tässä ja tässä.)

Syys-lokakuun vaihteessa vietimme poikaystäväni kanssa kolme viikkoa Hong Kongin helteissä. Tämä reissu kuului ehdottomasti vuoden kohokohtiin, olihan se ensimmäinen matkani Aasiaan ja Euroopan ulkopuolelle. Reissuun kuului ainakin hikoilua, pilvenpiirtäjien ihastelua, kasvisruuan metsästämistä, erikoisten ruokien maistelua, mäkien päälle kiipeämistä, lisää hikoilua, rannalla makoilua, vielä vähän hikoilua, yksi taifuuni, kaksi villisikaa, kymmeniä apinoita ja tuhansien (vähintään!) hyttysten hyökkäys. Kuvia taisin julkaista tältä matkalta eniten koko vuonna.

InstagramCapture_3ba17fe1-71fb-4d9a-acb5-d8303000c14b InstagramCapture_03ec6228-a490-4e1d-bfe3-53a45f452442
InstagramCapture_e02f26b4-aee6-4d73-8822-3b91fe09d2e1 InstagramCapture_4c9d4e1f-2fde-4f09-a859-d970ce5d4702
InstagramCapture_7a121751-d6cf-4198-bc48-595b302802de InstagramCapture_52e35c96-e5fe-4c63-9f05-f96f8bbd1133
InstagramCapture_26688f01-ca37-459e-9558-cb7d8404b9ba InstagramCapture_72654b21-3b09-46f4-84fd-16b173d6257a
InstagramCapture_81136e23-8043-476a-a1b5-6cd697ea05b7 InstagramCapture_41838af2-b424-4b09-bccb-2de115ad7e22

Saksan syksy oli kaunis ja makoisa, samoin Suomen, jossa kävin ensimmäisellä Suomi-lomallani lokakuun lopussa.

InstagramCapture_3e0d6ffb-26c2-4e47-a438-7f4b1e72af81 InstagramCapture_283db97d-f6c9-4bce-b0a7-56aa76625626
InstagramCapture_1c6c2c43-d3f1-4990-90d3-765728b34b0a InstagramCapture_412ebaf9-8c93-4485-afa4-0b607758c88b

Aloitin saksan opiskelun Nürnbergissä marraskuussa. Ensilumi tuli ja meni. (Eikä se talvi oikein vieläkään ota tullakseen täällä. Jouluaattonakin oli kuulemma 15 astetta lämmintä, eli hyvä sää grillata!)

InstagramCapture_83a57004-368b-4ab4-8e93-bcf39f9a3b98 InstagramCapture_0fd1b432-76cb-4728-be99-7fd3f369cc13

Joulun alla etsin joulutunnelmaa. Joulumarkkinoilta se löytyikin joululahjoja metsästäessä ja glühweinia maistellessa. Lisäksi leivoin ensimmäistä kertaa itse karjalanpiirakoita. Hyviä tuli!

InstagramCapture_b0b0c3ce-c86d-441a-a8b0-4fa88fac9ee8 InstagramCapture_3c46da03-7801-42e3-843d-0e9d9de3720c
InstagramCapture_f08e7b7f-118c-4556-8646-0c3dcb1e9369 InstagramCapture_776da366-c4d7-4986-9447-72f026faefb1[1]

Jouluksi lensimme poikaystävän kanssa Suomeen. Kävin ystäväni kanssa Helsingissä ihastelemassa Tuomaan markkinoita ja auringonpaistetta. Koiramme Usva vahti ahkerasti joululahjoja kuusen alla, eikä olisi millään malttanut odottaa lahjojen avaamista aattoiltaan asti, joten hän sai aloittaa jo päivällä. ;)

InstagramCapture_7efe465b-7420-468a-bb98-87fd8a46dbf4[1] InstagramCapture_30467807-8da9-4d9c-bb28-27e82c2acd1a[1]

Uudeksi vuodeksi palasimme Saksaan, jossa vuosi vaihtui kolmen vuoden takaisten Bilbao-kavereiden seurassa. Juhlat jatkuivat pitkästä aikaa aivan aamuun asti, ja ehkäpä juuri sen vuoksi tulin lauantai-iltana kipeäksi. Tämä viikko on siis mennyt aika lailla nuhaa parannellessa, mutta nyt taas alkaa henki kulkea.

Aika hieno ja vaiherikas vuosi on takana. Monta reissua on mahtunut vuoteen, ja kolmessa eri paikassakin olen ehtinyt näköjään asua. Toivottavasti tämä uusi vuosi tuo tullessaan yhtä upeita kokemuksia ja hienoja hetkiä!

Saksan kurssini jatkuu jälleen maanantaina, joten paluu arkeen koittaa ihan kohta. Tänään kävimme kokkailemassa ja syömässä vegaaniruokaa, ja siitä ajattelinkin kirjoittaa pian lisää. Nyt on kuitenkin iltateen aika, ja sen jälkeen pitää yrittää mennä ajoissa nukkumaan, jotta tämä nukkumisrytmi kääntyisi taas oikeaan asentoonsa.


Tämä blogikirjoitus on osa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävää Instagram Travel Thursday -blogitempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Nämä kuvat ovat siis instagram-tililtäni, joka löytyy nimimerkillä sannintaikasaappaat