Monthly Archives

syyskuu 2015

Historia Matkailu Ruoka Saksa

Volksfest – Olutta ja tivolitunnelmaa

maanantai, syyskuu 14, 2015

Monissa saksalaisissa kaupungeissa järjestetään vuosittain noin pari viikkoa kestävä Volksfest. Sana Volksfest tarkoittaa vapaasti käännettynä kansanjuhlaa, ja yleensä tämä juhla muistuttaa olutfestivaalin ja tivolin yhdistelmää. Saksan tunnetuin ja suurin Volksfest on syys-lokakuun vaihteessa Münchenissä järjestettävä Oktoberfest.

Olen käynyt jo useamman kerran Neumarktin Volksfesteillä, mutta viime keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa Nürnbergin Volksfesteille, jossa on enemmän nähtävää ja tehtävää, mutta myös enemmän ihmisiä. P9090111Festivaalialueella vuorottelevat erilaiset huvipuistolaitteet, ruokakojut ja pelit. Noita laitteita on Nürnbergissä tietenkin huomattavasti enemmän kuin Neumarktissa, ja valinnanvaraa löytyy runsaammin kuin perus tivoliseiteröistä. Itse ihmettelin, miten onnistuu esimerkiksi tuollaisen alla olevan vesivuoristoradan toteutus tivolimeiningillä, kun kaikki pitää kuljettaa paikalle, rakentaa ja purkaa. Tämä laite oli kuitenkin lähes Linnanmäen Vonkaputouksen luokkaa. P9090117P9090098P9090109P9090122Erilaisista taitoa tai tuuria vaativista peleistä voi voittaa mitä pörröisimpiä pehmoleluja, pikkukrääsää ja kasapäin Minioneja tietenkin!
P9090105P9090119Me olimme kuitenkin enemmän kiinnostuneita lukuisista ruokakojuista, jotka tarjoavat perinteisten saksalaisten herkkujen lisäksi ruokaa eri maista. Tällä kertaa maistoimme herkullista italialaista rucolapizzaa, tuoreista perunoista tehtyjä ranskalaisia perunoita, valkosipulipatonkia, keitettyä maissia, sekä jälkiruuaksi lättyjä (tai siis ranskalaisia creppejä). Mieli olisi tehnyt maistaa vielä vanhojen aikojen muistoksi perinteistä unkarilaista pikaruokaa, lángosta, johon tykästyin ollessani työharjoittelussa Unkarissa, mutta valitettavasti napa ei vetänyt enää yhtään enempää ruokaa.P9090115P9090107Tällä kertaa meillä oli vielä muita suunnitelmia Volksfestin jälkeen, joten emme jääneet kuuntelemaan kahden suuren juhlateltan livemusiikkitarjontaa tai juomaan festbier:iä litran tuopeista. Nürnbergin Volksfesteiltä muuten löytyy hieman enemmän vaihtoehtoja myös heille, jotka haluavat juhlia, mutta eivät ole varsinaisia oluen ystäviä. Bongasimme ainakin yhden kunnon coctail-baarin, ja viiniäkin oli monessa paikassa tarjolla, vaikka toki olut on se juttu näissä juhlissa.
P9090103Monet pukeutuvat Volksfesteille perinteiseen asuun. Nämä Tracht-asut ovat yleensä hyvin kalliita, erityisesti ne perinteisellä tavalla valmistetut. Silti näitä asuja löytyy monilta ja niitä myös sitten käytetään Volksfesteillä. Huomasin kyllä, että Neumarktissa näitä asuja näkyi paljon enemmän kuin Nürnbergissä, mutta toisaalta se on nykyään ehkä enemmän nuorten juttu, ja nuoret monesti tulevat paikalle vasta illemmalla kun kunnon juhlinta alkaa. Me olimme Nürnbergissä melko aikaisin, kun taas Neumarktissa olemme usein olleet myöhemmin liikkeellä. Vaikka voihan se tietysti olla, että Nürnbergissä, isommassa kaupungissa näitä perinneasuja ei käytetä yhtä paljon. Miehillä asuun kuuluvat nuo kuuluisat Lederhosenit eli nahkahousut ja naisilla taas Dirndl-mekko. Dirndlin pukemiseen liittyy muuten hauska perinne; sinkkunaiset sitovat essun nauhat rusetille vyötärön vasemmalle puolelle, kun taas naimisissa tai kihloissa olevat (ja nykyään myös seurustelevat) tekevät rusetin oikealle. 5_2_1_2_20100917_AKTUELLKuva
Vaikka siis oluenjuonti ei kiinnostaisi, suosittelen kaikille Volksfesteillä käymistä, jos sellainen sattuu Saksan-matkan ajalle osumaan. Siellä näkee ihmisvilinää ja pääsee maistelemaan herkkuja aivan omanlaisessaan tunnelmassa. Ja siis oikeasti, myös paikalliset käyvät näissä juhlissa joka vuosi! (Oktoberfest tosin on kuulemma lähinnä turisteja täynnä, mutta enpä mene tuosta mitään sanomaan ennen kuin itse olen kyseiset pippalot kokenut.) Festivaaleilta löytyykin yleensä hurmaava sekoitus lapsiperheitä sekä juhlivia nuoria ja aikuisia, vaikka illan pimetessä lapsiperheiden osuus tietenkin vähenee.
P9090101P9090106P9090125P9090118
Nürnbergin Volksfestiin liittyy myös mielenkiintoinen pala historiaa. Volksfestplatz, eli kenttä, jolla festivaali järjestetään sijaitsee nimittäin alueella, jolla järjestettiin Nürnbergin puoluepäivät vuosina 1933-1938. Puoluepäivien tarkoituksena oli tuoda esille Saksan kansallissosialistisen puolueen ja Adolf Hitlerin vaikutusvaltaa, ja niillä pidettiinkin puheita sekä järjestettiin marsseja ja näytöksiä, joilla haluttiin tehdä vaikutus yleisöön.

Aivan Volksfestplatzin vieressä seisoo valtava rakennus, joka ei koskaan valmistunut. Kongresshallen oli tarkoitus saada noin 30 metriä lisää korkeutta ja katto päälleen, tarjoten näin kongressikeskuksen 50 000 ihmiselle. Toisin kuitenkin kävi ja nykyään U:n muotoisen rakennuksen pohjoissiivessä sijaitsee Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände eli lyhyesti Dokuzentrum. Tämä museo keskittyy Natsi-Saksan aikaan sekä kansallissosialismin syihin ja seurauksiin erityisesti Nürnbergin kannalta.

Jotenkin hieman erikoinen yhdistelmä mielestäni; iloinen kansanjuhla sekä synkän Natsi-Saksan valtava monumentti vieretysten…
P9090124Taustalla Rooman Colosseumia muistuttava KongresshalleP9090097
Dokuzentrum

Tässä vielä muutama kuva Neumarktin vastaavasta festivaalista, jota vietettiin muutamaa viikkoa aiemmin:
WP_20150814_004Juhlateltta, tai tässä tapauksessa -halli
WP_20150817_004 WP_20150817_008
Neumarktissa esimerkiksi kaupungin työntekijöille jaetaan tällaisia muovisia ”poletteja” joilla saa puolikkaan paistetun kanan (baijeriksi Giger, eikö olekin hassu sana!) sekä olutkuponkeja. Ja kyllä, litran tuoppi maksaa 6,80 €. Ei paha hinta ollenkaan.
WP_20150817_013 WP_20150817_014Vaikka tuo oluen juominen kaiken päivää ja yötä sekä tuoleilla tanssiminen perinteisen baijerilaisen musiikin tahtiin ihmisten humaltuessa ympärillä yhä enemmän ei ehkä itseäni kiinnosta sen suuremmin, pidän silti Volksfestien tunnelmasta, helposta ja maukkaasta ruuasta sekä tivolin valoista illan hämärtyessä.

Oletko käynyt Volksfesteillä? Lähtisitkö turistiksi Oktoberfesteille?

Kesä Matkailu

Vielä on kesää jäljellä!

torstai, syyskuu 10, 2015

Mitä ihmettä oikein tapahtui? Minun kesäni piti jatkua lokakuuhun asti. Miksi siis ulkona on 13 astetta lämmintä? Mikä syksy muka vielä on, näin syyskuussa? Mielestäni ansaitsin kunnon kesän täällä Saksassa, koska viisi viikkoa Suomen ”kesässä” saivat minut taas vakuuttumaan siitä, että jotain vikaa Suomen kansan esi-isissä taisi olla, kun sinne pohjolaan päättivät asettua. No ei vaan. Ihan hyvä tavallinen kesä se kai oli…

No, oli pakko katsoa sääennustetta Neumarktissa ja ei se nyt vielä niin pahalta näytä. Viikonloppuna lämpötila voi nousta 23 asteeseen. Ja aurinkokin saattaa näyttäytyä.

Mutta en minä tänne tullut säästä puhumaan. Tai no ihan vähäsen. Nimittäin 11 päivän päästä olen aivan toisissa lämpötiloissa. Siellä päivälämpötilat liikkuvat 30°C molemmin puolin ja yölläkään lämpötila ei juuri laske alle 25 asteen! Tai ainakin juuri nyt näyttää tuolta. Vielähän tässä on se 11 päivää aikaa jännittää säätä. Mutta joka tapauksessa, näistä maisemista minut löytää ihan pian:

hong-kongKuva

Kyseessä on ensimmäinen reissuni Euroopan ulkopuolelle, joten aika jännää. :) Vietämme poikaystäväni kanssa kolme viikkoa Hong Kongissa hänen kaverinsa äidin luona. Niin ja siis tämä kaveri tyttöystävineen lähtevät myös mukaan reissuun. Kun aikaa on ruhtinaalliset kolme viikkoa, aiomme ottaa suht rennosti, vaikka toki hirveä hinku on nähdä kaikki! Välillä jää kuitenkin toivottavasti aikaa myös ihan vain löhöillä ja lomailla.

Nyt siis kaikki Hong Kongissa käyneet, huomio! Lukisin mielelläni vinkkejä mihin kannattaa mennä ja mitä tehdä kun aikaa on käytössä noinkin paljon. Mitä mieltä olette Macaosta? Entä kannattaako Hong Kongista käväistä Kiinan puolella vai meneekö hankalaksi/kalliiksi viisumin takia? Meitä kiinnostaisi myös tietää, jos jollain kasvissyöjällä on kokemuksia (hyviä tai huonoja) Hong Kongin kasvisruokatarjonnasta.

P.S. Suuret pahoittelut otsikosta ja maailmankaikkeuden ärsyttävimmän korvamadon mieleen palauttamisesta. Oli vaan ihan pakko!

Saksa

Saksalaisissa(?) häissä

tiistai, syyskuu 8, 2015

Jokin aika sitten oli ohjelmassa kauan odotettu tapahtuma, nimittäin pääsin piiiitkästä aikaa häihin! Poikaystäväni Hidirin ystävä meni naimisiin, ja meidät molemmat oli kutsuttu elämämme ensimmäistä kertaa saksalaisiin häihin. Hidirille turkkilaiset häät ovat tulleet tutummiksi, kun taas itse olen ollut vain perinteisissä suomalaisissa häisssä. Odotimme siis molemmat innolla mitä tuleman pitää.

Vihkiminen tapahtui Mariahilfbergin kirkossa, joka sijaitsee korkean mäen päällä. Tänne teemme usein kävelylenkkejä, sillä näköala huipulta on upea ja portaat mäen päälle käyvät hyvästä treenistä. Onneksi mäen päälle pääsee myös autolla, sillä hääpäivänä hellelukemat nousivat jälleen noin 35 asteeseen, ja juhlatamineissa rappusia kivutessa olisi saattanut tulla hieman hiki. Tuli nimittäin ilman kiipeämistäkin.

Kirkkovihkiminen poikkesi hieman suomalaisesta kaavasta. Ainakin seisomista oli enemmän meillä vierailla. Itseäni myös ihmetytti katolilainen tapa toivottaa rauhaa muulle kirkkokansalle ihan kädestä pitäen. Paljon en papin saksankielisistä puheista ymmärtänyt, mutta sen verran mitä minulle käännettiin, niin hyvin samanlaisia ohjeita avioliittoon ja rakkauteen hän tuoreelle parille antoi kuin suomalaisetkin papit. Kirkossa myös mielestäni soitettiin enemmän musiikkia kuin Suomessa. Tosin, näissä häissä urut jätettiin käyttämättä ja tilalla oli klarinetti sekä kosketinsoittaja. Kirkossa kajahti ainakin Hallelujah sekä Forrest gumpista tuttu kaunis tunnussävel.

Kun hääpari poistui kirkosta, heidät vastaanotti ulkona sulhasen futisjoukkue peliasuissaan. Vieraille tarjottiin kylmää kuplivaa ja vuoron perään saimme onnitella tuoretta paria. Valokuvia otettiin ja lopulta kun kaikki halukkaat olivat päässeet onnittelemaan, vastanaineet poistuivat paikalta koristellulla autolla, perässään peltipurkkeja aivan kuten Suomessakin usein on tapana.

Hääjuhlapaikkaan saavuttuamme tarjolla oli lisää juomaa, tosin auringon paahteessa kylmä vesi taisi monella viedä voiton alkoholipitoisista virvokkeista. Sitten oli lahjojen vuoro. Sulhasen kaverit toivat paikalle lahjapaketin näköisesksi koristellun betonimöykyn. Traktorilla. Hääparin tehtävänä oli sitten vasaroilla hakata betonimöykky rikki, jotta sisältä löytyvä varsinainen lahja saataisiin esille. No, siinä oli sivustakatsojillakin silmät vaarassa betoninsirujen sinkoillessa. Lopulta lahjan saajat kuitenkin luovuttivat siltä erää, mutta kuulin huhua, että myöhemmin kuution sisältä löytyi laatikollinen mahdollisimman pieniä kolikoita ja pikkukiviä, joten tosiaan painoa tuolla paketilla varmasti oli. Hauska idea joka tapauksessa! Itse olin mukana sulhasen futiskavereiden lahjassa, joka oli jalkapallo täynnä kolikoita.

Olen saanut sellaisen kuvan, että Saksassa annetaan muutenkin usein lahjaksi mielellään rahaa. Viime vuonna esimerkiksi vietettiin Hidirin kaveriporukassa monia kolmekymppisiä, joissa synttärisankari sai yleensä rahaa. Kyllähän Suomessakin usein annetaan rahaa, mutta täällä Saksassa mielestäni rahalahjaan panostetaan enemmän, jotta se olisi persoonallisempi, kuten edellä mainitut jalkapallo ja betonikuutio. Ja kyllähän tuollainen lahja jää paljon paremmin mieleen kuin se perus kirjekuori. Ja rahalahjassa on aina se etu, että lahjan saaja voi itse päättää mihin rahat käyttää ja hankkia jotain tarpeellista sekä mieluisaa.

Lahjomisten jälkeen oli vuorossa kakkukahvit. Kuten alla olevasta heilahtaneesta kuvasta näkyy, varsinainen hääkakku kuvan yläoikealla ei ollut suuressakaan osassa tuolla herkkujen seassa. Luulen että kaikille vieraille ei edes riittänyt palaa hääkakusta, mutta toisaalta kaksi pöydällistä erilaisia kakkuja varmasti taltutti kaikkien makeannälän. Suomalaisissa häissä joissa olen ollut ei todellakaan ollut noin montaa sorttia kakkuja, mutta mielestäni se ei ole huono juttu ollenkaan. Voisin jopa sanoa, että laatu korvaa tässä tapauksessa määrän. Itse kun tykkään yleensä maistaa vähän kaikkea, ja sitten parhaita herkkuja voi santsata vielä toisella kierroksella. Nyt maistoin muutamia kakkuja (läheskään kaikkia en jaksanut maistaa), jotka olivat kyllä ihan hyviä, mutta ehkä oma makuni kakkujen suhteen poikkeaa hieman saksalaisesta… Erästä todella hyvää marjakakkua olisin halunnut sen toisen palan, ja sitä ei sitten ollutkaan enää jäljellä, eivätkä kaikki saaneet edes maistaa sitä. Niin, eli tykkään kyllä enemmän siitä tavasta, että kakkuja ja herkkuja on vain muutamaa eri lajia, joita sitten riittää kaikille.

WP_20150808_003[1]

Ilmeisesti kaasot olivat koonneet ja painattaneet lehden, joka kertoi pariskunnasta sekä heidän historiastaan yhdessä ja erikseen. Mukana oli paljon kuvia lapsuudesta, nuoruudesta ja yhteisestä taipaleesta, ja pariskuntaa sekä molempien vanhempia oli haastateltu lehteä varten. Näitä lehtiä kaasot sitten kiersivät myymässä vieraille häissä. Jokainen sai ilmeisesti maksaa omantunnon mukaan, jotta ainakin osa painatuskuluista tuli katettua.

Häävieraille jaettiin myös valmiiksi hääparin osoitteella varustettuja postikortteja. Näissä korteissa oli myös päivämäärä, jolloin kortti pitäisi postittaa parille. Tarkoitus on siis, että hääpari saa tulevan vuoden mittaan tervehdyksiä häävierailtaan. Mielestäni tämä on aivan ihana idea! Kuinka mukavaa olisi saada postikortteja pitkin vuotta ja muistella joka kerta uudelleen ihanaa hääpäivää!

WP_20150808_008[1]

Varsinaista ohjelmaa juhlissa riitti iltamyöhään asti. Melko pian kahvittelun jälkeen oli vuorossa perinteinen morsiamen ryöstö. En tiedä miten tämä perinne Suomalaisissa häissä yleensä hoidetaan, tai järjestetäänkö morsiamen ryöstöjä ylipäätään vielä, mutta ainakin näissä saksalaisissa häissä ryöstö oli toteutettu hauskasti, ehkä hieman eri tavalla kuin yleensä. Morsian ja vieraat nimittäin ahdettiin bussiin, joka hurautti keskustan baariin. Tämä baari oli pariskunnalle tärkeä paikka, sillä siellä he vaihtoivat ensisuudelmansa, ja viettivät paljon aikaa seurustellessaan. Baarissa oli tarjolla juotavaa ja musiikkia. Paikalle marssi myös perinteinen baijerilainen orkesteri, joka soitti jonkinlaisia tuubaa, rumpua ja haitaria, ja yleisö laitettiin tanssimaan tomeran orkesterinjohtajan toimesta. Kun sulhanen vihdoin löysi perille vihjeiden avulla, hän joutui polvillaan lausumaan kohteliaisuuksia morsiamen edessä saadakseen vaimonsa takaisin. Sulhanen suoriutui hyvin tehtävästään, saaden morsiamen lähes kyynelehtimään.

Sitten vieraiden joukosta valittiin vapaaehtoiset viisi naista ja viisi miestä. Tehtävänä oli vanha tuttu juomapeli, jossa luetellaan numeroita järjestyksessä, mutta lukua, jossa on 7 tai joka on 7:llä jaollinen, ei saa sanoa, vaan pitää hypätä seuraavaan numeroon. Tai ainakin kuvittelimme, että nämä olivat ohjeet. Orkesterinjohtaja, joka toimi baarissa myös ohjelmanvetäjänä puhui kuulemma lähinnä baijeria, jota suuri osa vieraista ei ymmärtänyt. En siis ollut ainoa, joka oli hieman pihalla tapahtumista. No joko me emme ymmärtäneet ohjeita, tai sitten muutamat kilpailijoista eivät, sillä skumppalaseja kumottiin kurkkuun aika ahkerasti naisten toimesta. Miehet tuntuivat vetävän shotteja naamaan ihan mielellään, ehkä he tekivätkin virheitä tahallaan.

No, lopulta oli aika palata takaisin hääpaikalle. Bussissa oli ilo ylimmillään, mikä ei ehkä ihan tule alla olevasta videosta esille. Kamera ei tienetkään ollut valmiudessa kun lähes koko bussilastillinen ihmisiä lauloi mukana. No tässä kuitenkin hieman tunnelmaa bussista:

Hääpaikalle saapuessamme oli vihdoin ja viimein illallisen aika. Kyllä sitä oli jo odotettukin! Tai ainakin minä olin. Koko päivä aamiaisen ja kakkujen voimalla meinasi käydä rankaksi. Pöydissä meitä vieraita odottivat uskomattoman hienot morsiamen itse kaivertamat vieraslahjat:

WP_20150808_012[1]

Näissä oli nähty vaivaa, mutta varmasti lasit ilahduttivat muitakin vieraita yhtä paljon kuin meitä. Ainoa huono puoli oli, että näitä laseja piti sitten vahtia loppuilta, ettei kukaan vahingossa rikkonut niitä tai ottanut väärää lasia! Ihme kyllä saimme lasit lopulta ehjinä kotiin asti huolimatta eräästä lasinvaihtumisepisodista ja innokkaista tanssimuuveista pöytämme lähistöllä.

No mutta se ruoka. Alkukeitto hieman epäilytti ulkonäöllään, mutta pfannkuchen suppe eli pannukakkukeitto osoittautui oikein herkulliseksi!

WP_20150808_015[1] Pääruokapöydästä unohdin ottaa kuvan ruuanhimossani, mutta ah, oli kyllä niin montaa sorttia herkkuja etten edes jaksanut laskea! Itse ihastuin eityisesti oluessa haudutettuun porsaaseen, pihveihin tomaattikastikkeessa, rosmariiniperunoihin ja ihanasti voilla valeltuihin vihanneksiin. Ainiin ja ne salaatit!! Mozzarellaa ja tomaattia, vihreätä salaattia, grillattuja vihanneksia ja jotain mystistä persiljavalkosipulimuhennosta, joka oli tulista, mutta herkullista. Söin kyllä aivan liikaa, mutta kaikkea oli vain pakko maistaa! Ja onneksi maistoin! Nämä häät palauttivat uskoni saksalaiseen ruokaan.

Ruuan jälkeen aika kului kuin siivillä jutustellessa ja maistellessa drinkkibaarin antimia. DJ soitti menevää musiikkia ja tanssilattialla meno alkoi olla sen mukainen. Vielä ennen puolta yötä morsiamen entinen rock’n’roll-tanssiryhmä esitti takapihalla huikean vauhdikkaan shown, ja itse morsiankin pääsi hieman verestämään tanssitaitojaan ryhmän kanssa.

Kun luulimme jo ahmineemme kaiken mahdollisen ruuan, yhtäkkiä pöytiin kannettiin ”pientä” yöpalaa. Leikkeleitä, juustoja, leipiä, makkaroita ja vihanneksia sekä jälkiruuaksi pannacottaa, suklaamoussea ja taisi siellä olla taas jotain kakkuakin.

WP_20150809_001[1]

WP_20150808_019[1]Suklaamoussea ja pannacottaa olisin voinut syödä enemmänkin kuin lusikankärjellisen, mutta ihan yksinkertaisesti mahaan ei kertakaikkiaan mahtunut enää yhtään enempää ruokaa.

Lopulta yön pikkutunneilla (kun jalat olivat jo liian poikki ja rakoilla tanssimiseen) tähtien loistaessa kirkkaimmillaan kävelimme väsyneinä mutta iloisina halki hiljaisen kaupungin kotiin nukkumaan.

En sitten tiedä, olivatko nämä kovin perinteiset saksalaiset häät, tai edes baijerilaiset. Ehkä kuitenkin enemmän Herra ja rouva Müllerin (nimi muutettu ;)) häät. Juhlat olivat kokonaisuudessaan ihanat, kauniit ja hyvin pariskunnan näköiset. Tuntui, että kaikki oli suunniteltu yksityiskohtia myöten täydellisesti, mutta silti häät olivat rennot ja niissä oli säilynyt itse tehdyn tuntu. Ja mikä tärkeintä, tunnelma oli mitä loistavin koko juhlan ajan! Juuri tuollaiset häät (ainakin tunnelmaltaan) itsellenikin sitten joskus haluaisin. :)

Onko sinut kutsuttu joskus häihin ulkomailla? Miten ne erosivat suomalaisista häistä? 

Huom! Erot saksalaisten ja suomalaisisten häiden välillä perustuvat täysin omaan kokemukseeni muutamista suomalaisista ja näistä yksistä saksalaisista häistä. Jos satut tietämään paremmin jostain tavasta tai perinteestä kummassa tahansa maassa, kuulisin siitä mielelläni. :) 

Instagram Travel Thursday Matkailu Saksa

Instagram Travel Thursday: Etelä-Saksalaisia lempilenkkimaisemia

torstai, syyskuu 3, 2015

Neumarktin varmasti tunnetuimmat rappuset toimivat monen paikallisen urheiluhullun säännöllisenä treenipaikkana. Itse en ole (vielä!) siinä kunnossa, että sinne tulisi oikein juoksulenkille lähdettyä, mutta Mariahilfbergin maisemissa on mukava käydä ihan vain rauhallisella sunnuntaikävelylläkin. Tänne teemmekin mielellämme kävelylenkkejä, sillä matka kotoa huipulle ja takaisin kestää sopivasti suurin piirtein tunnin verran, portaat mäen päälle nostavat hieman sykettä ja saavat hien pintaan, sekä palkintona on huipulta avautuva upea näköala kaupungin ylitse.InstagramCapture_ce55bf8c-42c6-4df5-89b3-43ef90fafd98[1]
Matka mäen päälle kestää vauhdista riippuen noin 15-20 minuuttia ja portaita on kuulemma 367. Itse en ole kylläkään niitä laskenut. Itseäni viehättää erityisesti alueen metsäisyys. Vihreää sammalta, harmaita runkoja ja korkeita puita. Todella korkeita! Auringon porotukselta suojaava viilentävä lehtikatto havisee tuulessa. Jos seassa olisi hieman havupuita, voisi melkein kuvitella olevansa suomalaisessa metsässä. Tai no, ei kai nyt sentään… Suomalaisesta metsästä puuttuisivat nuo rappuset ja pyhimysten kuvat portaiden varrelta, sekä tietenkin vastaan kävelevät nunnat ja muut ihmiset. InstagramCapture_dcde051b-160c-487c-9c34-96882e220445[1]
Rappusiin liittyy myös hauska tapa tervehtiä vastaankulkijoita. Luulen, että tuo tapa on lähtöisin läheisen luostarin nunnilta, jotka tervehtivät toisiaan ja muita ”grüß Gott” eli jotakuinkin ”Jumalan terve” (tuota tervehdystä käytetään täällä Baijerissa kyllä myös ihan tavallisena tervehdyksenä, ehkä kuitenkin enemmän katolisten ja iäkkäämpien keskuudessa). Nykyään tervehtiminen Mariahilfbergillä ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin nunniin, vaan kaikki rappusissa kulkijat tervehtivät toisiaan, eikä ole edes mikään pakko sanoa ”grüß Gott”, vaan ihan pelkkä ”hallo” tai ”servus” kelpaavat. Ja siis ei, täällä täysin tuntemattomien ihmisten tervehtiminen kadulla ei ole mikään tavallinen käyttäytymistapa. Takaisin kotiin kävellessä Mariahilfbergin vaikutus lakkaa yleensä noin sadan metrin päässä portaista, ja kukaan ei enää tervehdi. InstagramCapture_39ff005a-78bc-46ea-b993-71ff688e65e8[1]
Toisinaan matkan varrelta löytyy mielenkiintoista ihailtavaa. Kerran rappusiin oli kirjoitettu katuliiduilla lähes koko matkalle alhaalta ylös otteita raamatusta. Puista löytyy erilaisia kaiverruksia, ja portaita kiipeävä voi matkallaan arvailla mitähän ”Heidi” on miettinyt kaivertaessaan nimensä kaarnaan. Myös näitä alla näkyviä maalattuja tikkoja on puussa jos toisessakin matkan varrella. InstagramCapture_e1dcdc16-ddf0-41f4-a0c8-5ded1815cbc0[1]
Kun vihdoin hikisenä ja väsyneenä, ehkä jalat hieman maitohapoilla saavutat viimeiset askelmat ja mäen huipun, käännät kasvosi tulosuuntaan ja saat ihailla Neumarktia yläilmoista käsin, tarkalleen 586 metriä merenpinnan yläpuolella. Mariahilfbergiltä näkee kauas. Jos tiedät mihin katsoa, voit nähdä keskustan kirkontornin ja uuden kauppakeskuksen rakennustyömaan. Huipulla on myös opastaulu, jonka avulla voit bongailla tuttuja tai vähemmänkin tuttuja paikkoja maisemasta. InstagramCapture_ff8a7605-ae44-4ca8-8314-7c1763963990[1]
Lisäksi mäen päällä on paikallisten partiolaisten päämaja sekä tähtitorni, jossa järjestetään silloin tällöin erilaisia taivaantutkailuiltoja. InstagramCapture_94f398c5-61e2-4b0d-b1c1-4b96551fa387[1] Mariahilfbergin kirkko sijaitsee myös mäen päällä. Kirkko on tunnettu pyhiinvaelluskirkkona, mutta nykyään se toimii suosittuna hääkirkkona. Sisällä kirkossa on katolisten kirkkojen tapaan kultaa ja kimallusta. InstagramCapture_6b0a41aa-b8d9-426d-9ab3-f007020f9537[1]
Kirkon kulman takaa, tuon kaariportin toiselta puolelta paljastuu pieni mutta kaunis ja hyvin hoidettu puutarha täynnä värikästä kukkaloistoa. Suorastaan hämmästyin kuinka vihreää ruohoa puutarhassa oli, sillä kesä on Saksassa ollut helteinen ja kuiva. Alempana rinteessä voi myös nähdä muutaman ikivanhan luostarin omenapuun, ja kirkon takaseinältä auringon paahteesta löytyy kasvihuone tomaatteineen päivineen. Puutarhasta näimme myös pienempiä metsään suuntaavia polkuja, joita toivottavasti jonain päivänä pääsemme tutkimaan.InstagramCapture_4cb6a328-2710-4bbe-99d5-4be9fcef5ea7[1]

Näissä maisemissa minä siis nykyään lenkkeilen. Entäpä minkälaiset lenkkipolut sinua viehättävät?

Tämä blogikirjoitus on osa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävää Instagram Travel Thursday -blogitempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Nämä kuvat ovat siis instagram-tililtäni, joka löytyy nimimerkillä sannintaikasaappaat