Browsing Tag

Turku

Testissä Food Walk kortti – pikakatsaus turkulaisiin ravintoloihin

Ruoka on omilla reissuillani yksi tärkeimmistä mielenkiinnon kohteista. Vieraissa kaupungeissa haluaisin tutustua mahdollisimman moneen ravintolaan ja päästä maistamaan mahdollisimman monenlaisia ruokia. Tällä kertaa tepastelin ruuan perässä Turussa ihan uudella konseptilla.

(Yhteistyössä: Visit Turku)

Toukokuisella Turun matkallani sain Visit Turulta käyttööni mielenkiintoisen Food Walk -kortin. Saman tyyppiseen matkailutuotteeseen olen törmännyt mm. Espanjassa tapaskierroksen puitteissa, mutta en muista koskaan nähneeni vastaavaa kotimaassamme.

Kortin ideana on, että kymmenen Food Walkissa mukana olevaa turkulaista ravintolaa (mukana myös kaksi kahvilaa) on kukin valinnut kortin piiriin yhden annoksen tai kokonaisuuden. Kortti on voimassa kolme vuorokautta ensimmäisestä leimauksesta ja sillä voi valita kortin ravintoloista viisi sopivinta omaan ruokakierrokseen.

Itse jaoin kortin annin kolmelle päivälle. Tulopäivän iltana olin hirmu nälkäinen ja valitsin ruokapaikaksi Grill it! Marina -ravintolan ja sen pulled pork burgerin. Mehevä hampurilainen oli todella maukas ja mukava lisä olivat alkuun tarjotut talon omat leivät. Peukkua tälle annokselle.

Seuraavana päivänä päätin muodostaa Food Walk -ravintoloista kokonaisen menun. Ruokakierrokseni aloitin fine dining paikkana tunnetusta kellariravintola Smöristä. Korttiin kuului päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista.

Parsatartaletti oli herkullinen ja kaunis, vaikkakin annos näin irrallisena tuntuikin hieman pieneltä. Joka tapauksessa tästä alkuruuasta saattoi maistaa Smörin korkean tason. Mikäpä aurinkoiseen päivään sopi paremmin kuin kesäinen parsa ja rutikuiva Riesling.

Pitkää matkaa ei tarvinnut talsia seuraavaan kohteeseen, välimerelliseen Gustavoon. Kortin mukaan tarjolla olisi kaksi viikon pintxoa. Olen oppinut tuntemaan pintxot ns. tikkutapaksina, joihin patonkipalan päälle on koottu jos jonkinlasta viritelmää ja nämä kiinnitetty hammastikulla toisiinsa.

Olinkin vähän yllättynyt saatuani eteeni kaksi lasipurkkia, joista toisessa oli grillattuja viiriäisenkoipia ja herkkutattivaahtoa ja toisessa rakastamiani pikku mustekaloja ja lime aiolia. Jos pääsivät nämä annokset ylittämään ennakko-odotukset, pääsivät ne kyllä yllättämään myös makumaailmallaan.

Hyvänen aika, mitä gurmeeta noissa purnukoissa olikaan. Ihan pakko oli pyytää tarjoilijalta pieni lusikka ja leipää, joilla pääsin kaapimaan viimeisetkin soossin rippeet purkkien pohjilta. Ja sitten oli vielä ihan pakko tilata listalta jotain lisää. Lautaselle päätyi tällä kertaa vihreää parsaa ja mausteista paprikakreemiä.

Ruuan lisäksi pidin paljon myös ravintolan tunnelmasta. Viidestä testaamastani Food Walk -ravintolasta, Gustavo oli minusta ehdottomasti parasta.

Jälkkäriä siirryin syömään Aurajoen toiselle puolelle historialliseen Pinellaan (en uskalla sanoa tois puol jokke – menee kuitenkin varmaan väärin). Päivän jälkiruoka sisälsi suklaata, mansikoita ja mustaherukkasorbettia. Kaunis kokonaisuus, joka maistui.

Viimeisen ravintolatuttavuuden jätin seuraavaan päivään ennen junaan hyppäämistä. Pitkään kotimatkaan tarvittiin tuhtia ruokaa ja niinpä menin syömään perinteisen saksalaistyyppisen makkarapannun Panimoravintola Kouluun. Paikan nimi tulee kuulemani mukaan siitä, että rakennuksessa on aikoinaan sijainnut Turun vanhin koulu.

Annos oli juuri sitä mitä lupasi. Maukkaat makkarat, hapankaalia, suolakurkkua ja perunaa, rinnalla saksalaistyyppinen löysä sinappi ja kyytipojaksi tilasin paikan omaa pienpanimo-olutta. Lisäarvoa ruokailulle antoi ravintolan ihastuttava sisäpihaterassi.

Food Walk kortin avulla pääsi helposti tutustumaan useaan turkulaiseen ravintolaan. Ravintolat sijaitsivat melko lähekkäin toisiaan, joten siirtyminen paikasta toiseen oli helppoa.

Kortin 44 euron myyntihinta tuntui ensialkuun vähän kalliilta, mutta toisaalta söinhän kortilla kolmen päivän aikana. Yhden ruokailun hinnaksi tulee 8,8 euroa. Jos tarkemmin miettii, niin saman rahan saa jo helposti uppoamaan pelkkään sämpylään ja kahviin. Kortin piiriin kuuluvia ravintoloita olisi hyvin voinut olla vaikka useampiakin.

Tällainen Food Walk kierros olisi hauska toteuttaa pienellä porukalla. Lähteä vaikka kesäisenä viikonloppuna kiertelemään Turun keskustaa pitkän kaavan mukaan ja poiketa aina väliin nauttimaan erilaisista ruokakokemuksista erilaisissa ravintolamiljöissä. Oiva tuote muuten vaikka työporukoiden yhteiseen illanviettoon. Ruokaa rakastavalle myös kiva lahjaidea.

Kortti on voimassa vuoden 2018 loppuun. Lisäbonuksena käytetyllä kortilla saa 15 prosentin alennuksen kortin ravintoloiden listahinnoista. Rahanarvoinen etu tämäkin.

Mukana Food Walk -kortilla ovat:

Brahen Kellari / Café Art / Cafe Brahe / Di Trevi / Grill it! Marina / Gustavo / Panimoravintola Koulu / Pinella / Smör / Svarte Rudolf

www.visitturku.fi/turku-food-walk_

Yhteistyössä: Visit Turku

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Älä jätä Turussa museoita väliin

Milloin olet viimeksi käynyt museossa? Kannattaa, sillä museot eivät ole ollenkaan tylsiä, eivät ainakaan Turussa.

(Yhteistyössä Visit Turku)

Minulla on kotimaan reissuilla ollut vähän ristiriitainen suhtautuminen museoita kohtaan. Ulkomailla on tullut kierrettyä museo jos toinenkin, mutta jotenkin olen suoraan sanoen aliarvioinut kotimaista museotarjontaa. Toisaalta kiinnostaa, mutta samalla tulee pohtineeksi kannattaako kalliita matkapäiviä uhrata museoille, jos ei odotettavissa ole ihan Louvre-tasoa.

Kotimaan museot löysin viime kesänä Tampereella ja kekkasin kuinka paljon kaikenlaista mielenkiintoista kotimaamme kaupunkimuseoista löytyykään. Samaa todisti tällä reissulla Turku. Parin päivän museosaldo oli kaksi loistavaa taidenäyttelyä, kurkkaus entisajan elämään vanhojen puutalojen tunnelmassa ja kauniita mahonkiveneitä.

Merikeskus Forum Marinum

Laivoistaan Turku tunnetaan, joten ei ihme, että näille on kaupungissa omistettu aivan oma museonsa Forum Marinum. Merellisiä asioita pääsee tutkailemaan kahden rakennuksen verran. Uudessa osassa esitellään Turun laivanrakennuksen historiaa ja toisessa vanhaan kruununmakasiiniin rakennetussa näyttelyssä merenkulun historiaa sekä merellisiä ammatteja läpi vuosikymmenten.

Jos olet liikkeellä kesäkuukausina, kannattaa hankkia lippu myös Aurajoen rannalla oleviin museolaivoihin. Itseäni vähän harmitti, että purjealusten ykkönen Suomen Joutsen ja sotalaiva Karjala aukeavat yleisölle vasta kesäkuun alussa. Olisin niin kovin halunnut sukeltaa näiden komeiden laivojen sisuksiin, joita ihmettelin aina ohikulkeissani majapaikkaani hostellilaiva Boreaan. Nyt kokonaisuuden paras anti itselleni oli kauniiden jalopuisten veneiden ihailu.

Näissä venhosissa on sitä jotain.Palanen merenkulun historiaa.Isn’t she beautiful?Sotalaiva Karjala.

Turun taidemuseo

Taidemuseot ovat museoista omia suosikkejani. Edellisellä Turun reissulla kiinnitin huomiota korkealla mäellä puiston katveessa sijaitsevaan jykevään kivirakennukseen, Turun taidemuseoon.

Tällä reissulla päätin ehdottomasti varata aikaa tälle museokomistukselle. Päätöstä vielä tehosti keramiikkataiteilija Ruut Brykin näyttely Taikalaatikko, joka on tätä kirjoittaessani ikävä kyllä jo Turun osalta ohitse.

Olin yllättynyt siitä, miten merkittävä ja arvokas kokoelma suomalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta Turun taidemuseosta löytyikään. Mukana näytti olevan koko suomalaisen taidehistorian kerma: Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Simberiä, Halosta, Rissasta… Turulla näytti selvästi olevan oma pikku Ateneuminsa.

Enpä tiennyt, että Edelfeltiltä löytyy toinenkin maalaus Ruokolahden eukoista.Helene Schjerfbeck: Leikkipupuja 1884Ruut Bryk on ollut yhtä lahjakas kuin puolisonsa Tapio Wirkkala.

Aboa Vetus & Ars Nova

Toinen taidemuseo, missä kävin, oli Aboa Vetus & Ars Nova, joka on jonkinmoinen sekoitus arkeologiaa ja nykytaidetta. Arkeologiset kaivaukset eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, joten Turun keskiaikaiset rauniot luulöytöineen jätin suosiolla väliin.

Sen sijaan Ars Novassa meneillään olevan ukrainalaisen kansantaiteilija Maria Prymatsenkon näyttelyn värikylläiset ja elämäniloiset eläinhahmotaulut ihastuttivat. Monet muistavat taiteilijan ehkä parhaiten muutaman vuoden takaisesta Marimekko-kohusta. Tuli ilmi, että Marimekon suunnittelija Kristina Isola oli plagioinut juuri kyseinen taiteilijan työtä. Kieltämättä monissa Prymatsenkon töissä oli tyylillisesti marimekkomaailmaa ja monet hänen töistään voisi sellaisenaan nähdä Marimekon kankaiden printteinä. Satumainen maailma -näyttely on Turun Ars Novassa 2.9.2018 saakka.

Ars Novan yläkerrassa oli näyttely Matkakuumetta, jossa on 650 teosta 1800-luvun lopulta nykypäivään niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta taiteilijoilta. Kirjo on laaja aina Munsterhjelmista Picassoon ja Andy Warholiin.

Täytyy tunnustaa, että näyttelyn punainen lanka ei itselleni ihan auennut. Kokonaisuus jäi jotenkin sekavaksi niin ajallisesti, tyylillisesti kuin aiheiltaankin, vaikka yksittäisissä tauluissa paljon katsottavaa olikin.

Ars Nova museo sijaitsee vanhassa Rettigin palatsissa.Maria Prymatsenkon iloista värihersyttelyä.Näyttääkö tutulta?Kaisu Koiviston sympaattinen Hopeakettu 2011Gallen-Kallelan piirtämä autoliikkeen juliste vuodelta 1907.  Tästähän tulee ihan mieleen Ainon ryöstö.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Vaikka et mikään museofriikki olisikaan, Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo kuuluu siihen museogenreen, josta ei voi olla pitämättä. Näissä vanhoissa puutaloissa vaan on sellaista lämpöä ja suloutta, jota ei pysty millään korvaamaan. Pikkupietarimaiset pihat perinneperennoineen saavat kumpuamaan kummaa nostalgiaa jostain kaukaa lapsuudesta.

Täällä on aika pysähtynyt.

Turun kaupunki osti pikku hiljaa usean korttelin verran Luostarinmäen vanhoja puutaloja omistukseensa. Tällä hetkellä alue käsittää kolmisenkymmentä 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa rakennettua taloa. Harvinaiseksi tämän museoalueen tekee erityisesti se, että se on säilynyt Turun vuoden 1827 suurpalosta ja näin kaikki rakennukset sijaitsevat alkuperäisellä paikallaan.

Aluetta oli mukavaa kiertää ja tehdä yllättäviä löytöjä. Kaikki rakennukset, joissa ovet olivat auki, olivat yleisölle avoinna. Puutaloihin oli sisustettu oman aikansa asuinkoteja sekä demonstroitu erilaisia vanhoja käsityöläisammatteja. Mielenkiintoista oli kurkistaa esimerkiksi nyörinpunojan, savenvalajan ja kellosepän työpajoihin. Löytyipä jostakin mökistä pieni vanhan ajan kirjapainokin, jossa hääri itse painaja työssään.

Museo voi olla elävä.Keksitkö, minkä alan taitaja täällä on työskennellyt?

Luostarinmäen talot toivat elävästi esiin vanhaa kaupunkilaiselämää ennen teollistumista. Täällä pääsi tunnelmaan ja käsitykseen millainen oli vaikkapa 1800-luvun alun poikamiesboksi, merimiehen koti tai vähän herraskaisempi hienostoväen huusholli.

Museoalueen vieressä on muuten ihastuttava kahvila Kisälli, joka on niin täynnä vanhan ajan suloisuutta kuin kahvila vain voi olla.

Täällä sopii kaffitella.

Tutustuin näihin museoihin Visit Turun Museum Walk -kortilla. 38 euroa hintaisella museokortilla pääsee kolmen vuorokauden ajan käymään kortin piiriin kuuluvassa 12 museossa. Jos keskimäärin museoiden pääsymaksu on noin 9 euroa hengeltä, viiden museon käynti maksaa jo kortin hinnan mukavasti takaisin.

Yhteistyössä Visit Turku

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Toinen kerta Turussa, mikä oli parasta?

Turussa ja Kööpenhaminassa on paljon samaa. Asukkaat ajavat polkupyörillä, osaavat hyggeillä ja puhuvat vähän omituisesti.

Blogiani seuraavat huomasivat, että viime kesänä täytin aukon sivistyksessä ja tein elämäni ihka ensimmäisen matkan Turkuun. Tuolta visiitiltä jäi niin hyvä maku ja monta kiinnostavaa nähtävyyttä käymättä, että päätin jo tuolloin ottaa uusiksi seuraavana kesänä. Kun sain järjestettyä Visit Turun kanssa yhteistyöreissun, ei kauaa tarvinnut mietiskellä, kun matkustin jälleen läpi Suomen idästä länteen.

Turkulaiset, paistaako teillä aina aurinko? Jokainen varmaan muistaa viime kesän surkeat kelit, mutta jotenkin kummasti viime Turun reissuun osui mahtava helleviikonvaihde, viime kesän ehkä ainut sellainen. Vaan niinpä helli aurinko nytkin. Elettiin vasta toukokuun ensimmäistä viikkoa ja kas kummaa, Turussahan paistoi jälleen aurinko ja kesäfiilis oli korkealla.

Torilta mansikoita ja puistoon nauttimaan auringosta. Paras päivä kaupunkihengailulle.

Turku on Suomen Kööpenhamina

Reilun parin päivän aikana kuljin kymmeniä kilometrejä Aurajoen vartta. Itse olen pieneltä paikkakunnalta ja nautin niin suunnattomasti isompien kaupunkien vilkkaasta ilmapiiristä. Huolimatta siitä, että elettiin alkukesää ja vielä alkuviikkoakin, jengiä tuntui olevan kaikkialla. Porukka istuskeli joen varren nurtseilla, ravintoloiden terasseilla ja puistoissa. Tuntui kuin puoli Turkua olisi kuoriutunut kotikoloistaan ja siirtynyt nautiskelemaan auringosta ulkoilmaan.

Sain hauskan assosiaation, sillä jotenkin Turusta tuli mieleen Kööpenhamina. Joka puolella pyöräkaistoja ja pyöräilevää kansaa. Kauniita vanhoja rakennuksia. Sieviä ja kivasti hyggeilymeininkiin sisustettuja ravintoloita. Aurajoki kuin kanaali keskellä kaupunkia. Hyväntuulista ja nuorekasta kaupunkielämää.

Turku on tehnyt hienon työn siinä, että Aurajoen varsista on tehty kaupunkilaisten viihtyisä olohuone. Joen vartta pystyy jolkottelemaan ja pyöräilemään läpi keskustan niin tois puol jokke kuin siellä toisellakin. En muuten vieläkään muista kumpi puoli on kumpi.

Parasta Turussa: Aurajoen rannat.Ilmainen risteily: Föri-lautalla pääsee näppärästi Aurajoen yli.

Majapaikka höyryaluksessa

Yövyin Aurajoen varrella eriskummallisessa majapaikassa, hostellilaiva Boreassa. Kyse on entisestä Turku-Maarianhamina reitillä seilanneesta höyryaluksesta, joka toimii nykyisin ympärivuotisesti hostellina ja samalla myös museolaivana.

Jos majoituksen tasolle ei laita paljon painoa, vaan lähtökohtana on löytää mahdollisimman halpa yösija aamiaisella, Borea toimii tässä tarkoituksessa. Täytyy myöntää, että pieni hytti tuotti itselleni kyllä hieman ahdistusta ahtaudellaan ja askeettisuudellaan. Aamiainen sen sijaan oli ihan kelpoinen ja se tarjoiltiin kotoisen oloisessa laivaravintolassa. Plussaa myös laivahostellin aurinkoisista terasseista.

Welcome on board.

Parasta Turussa

Tälläkin kertaa kuolasin Turun kauniita rakennuksia. Niin jyhkeät kivitalot kuin idylliset puutalot saivat rakennusfriikin ja visualistin jälleen syttymään. Kiinnitin huomiota myös siihen kuinka vihreä kaupunki Turku onkaan. Puistoja keskusta-alueella näytti olevan vähän siellä täällä.

Viime reissulla viehätti kaunis kauppahallirakennus, tällä kertaa pisteet keräsi Turun eläväinen kauppatori. Kesätorimeininki oli selvästi jo alkanut, vaikka toukokuuta oli hädin tuskin keretty aloittamaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin paistatella päivää kahvikupposen ääressä ja tiirailla vilkasta torimeininkiä.

Parasta Turussa: vanhat talot. Parasta Turussa: kesätori.

Parasta Turussa -osioon laittaisin ehdottomasti myös laivat. Niistähän toki kaupunki tunnetaan, mutta se on mielenkiintoista, miten voimakkaasti ne näkyvät kaikkialla kaupunkikuvassa. Kun Aurajoen vartta talsii, kohtaa kymmenittäin ravintolalaivoja, huviveneitä, risteilyaluksia ja lähempänä merta pitävät parkkia nuo mielenkiintoiset museolaivat.

Parasta Turussa: laivat.

Museum Walk – museoiden hevijuuserin valttikortti

Kun viime kesänä keskityin yleisellä tasolla Turun tutkailuun ja hyvien ruokapaikkojen etsiskelyyn, tällä reissulla päätin katsastaa kaupungin mielenkiintoista museotarjontaa. Sain Visit Turulta kokeiltavaksi Museum Walk -kortin, jolla pystyi kolmen vuorokauden ajan käymään kortin piiriin kuuluvassa 12 museossa. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että jos vähänkään olet museoihin päin kallellaan, tämä 38 euron hintainen kortti kannattaa hankkia.

Kävin neljässä eri museossa. Ihastelin jalopuisten veneiden kauneutta, löysin kaksi kiinnostavaa taidenäyttelyä ja vietin pitkän tovin nautiskellen vanhan puutalokaupunginosan tunnelmasta. Näistä mukavista museokokemuksista myöhemmin lisää.

Parasta Turussa: museot.Nykytaiteenmuseo Ars Novassa on 2.9.2018 saakka ukrainalaisen kansantaiteilija Maria Prymatsenkon näyttely Satumainen maailma.

Ravintolakierros Food Walk -kortilla

Sain käyttööni myös toisen Visit Turun ideoiman kortin. Kymmenen turkulaista ravintolaa (mukana kaksi kahvilaa) on valinnut Food Walk -korttiin oman annoksen tai kokonaisuuden. Kortin haltija voi vapaasti valita kortilta viisi näistä ravintoloista.

Hyödynsin korttia mm. syömällä alkuruuan yhdessä, pääruuan toisessa ja jälkiruuan kolmannessa ravintolassa. Tämä oli helppoa, koska kaikki valitsemani ravintolat sijaitsivat lähietäisyydellä toisistaan. Mitä söin ja mikä oli suosikkini, niistä myöhemmin blogissa lisää.

Parasta Turussa: ravintolat.

Pakko tulla uudelleen

Turussa riittää mielenkiintoa. Nyt on takana kaksi Turun reissua ja olen todellakin ahkeroinut saadakseni näistä matkoista mahdollisimman paljon irti. Siltikin tuntuu, että niin paljon jäi vielä sellaista nähtävää, mitä oikeasti haluaisin kokea.

Oletko käynyt risteilyllä, kysyi museo-opas? Entä Ruissalossa, siellä kannattaa ehdottomasti käydä? Itse tutkin esitteestä, että saariston rengasreitti olisi sellainen juttu, mikä pitäisi joskus tehdä.

Niinhän se on, että hyvä matkailukaupunki jättää nälän jälkeen. Kiva oli taas käydä, vähän kuin ulkomailla. Kielikin niin outoa 🙂 Kiitos jälleen, tulen uudestaan.

Yhteistyössä Visit Turku

www. visitturku.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyppää kotimaiseen kaupunkiseikkailuun

Onko kesälomalla tylsää? Ei varaa ulkomaanmatkaan? Ei sopivaa seuraakaan? Unohda tylsyys ja nurkissa notkoilu. Koti-Suomesta löytyy kaikkea kiinnostavaa ja sitäpaitsi yksin matkustaminen on ihan hauskaa.

Tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen suomalaisiin kaupunkeihin. Hyppäsin pariin otteeseen junaan ja lähdin kokeilemaan millaista on matkustaa yksin minikaupunkilomalle kotimaassa. Kaupungeiksi valitsin Turun ja Tampereen.

Molemmissa kaupungeissa yllätyin monta kertaa iloisesti. Löysin kaikkea kiinnostavaa ja sain tyydytettyä kauneuden kaipuutani. Eksyin, löysin ja väliin söin hyvin. Uskokaa tai älkää, minulla oli oikein rattoisaa.

Reissussa tuli vastaan vanhoja kauppahalleja…ja monella lailla viehättäviä ravintoloita.

Uusi ympäristö saa minussa aina aikaan kihelmöivää jännitystä. On jollain lailla ihanaa vain heittäytyä vieraan kaupungin elämänmenoon. Kuljeskella päämäärättömästi kilometritolkulla pitkin katuja ja rantoja. Uutuuden viehätys ruokki uteliasta persoonaani ja löytämisen riemua toivat kauniit talot, suloiset pikkuputiikit, yllättävät museot ja leppoisat kahvilat.

Tai sitten oli ihanaa vain istuskella kiirettömästi terasseilla ja tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Lasi kuohuvaa täydensi kummasti auringonpaisteista nautinnollista hetkeä.

Reissussa rähjääntyy ellei huolehdi sokeri- ja nestetasapainosta.

Ensimmäiseksi kaupunkikohteeksi valitsin Turun, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lähdin matkaan melko spontaanisti enkä ehtinyt juurikaan tutkailemaan kaupungin antia. Nappasin hotellin respasta kartan ja avulias respaneitokainen opasti minua kaupungin päänähtävyyksiin. Paikallisneuvojen avulla sain kaupungin paremmin hallintaan.

Valitsin muutaman ehdottoman käyntikohteen, kuten Turun linnan, Turun Tuomiokirkon ja Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin. Halusin myös nähdä Aurajoen varrella olevat museolaivat ja kierrellä parissa hyvin säilyneessä puutalokaupunginosassa.

Jälleen kerran tuli todistettua, miten kätevää on, kun hotelli sijaitsee ydinkeskustassa paraatipaikalla. Pääsin kätevästi kävellen kaikkialle minne halusin mennä. Hotellista olisin saanut myös polkupyörän käyttöön maksutta, mutta koska halusin valokuvata, turvauduin jalkapatikkaan.

Molemmissa kaupungeissa sain kuolata sydämeni kyllyydestä kauniiden rakennusten upeita yksityiskohtia.

Seuraavaksi matkasin yksin Tampereelle, mihin minulla oli herännyt vieno ihastuksen poikanen viime syksynä. Nyt halusin mennä katsomaan, millainen olisi kesä-Tampere ja vieläkö tämä Pirkanmaan helmi jaksaisi ihastuttaa uudelleen.

Tampere on minusta kaupunki, missä on matkailijan tarpeisiin kaikki kohdallaan. Vesistöä tuntuu olevan kaikkialla ja Tammerkoski virtaa vuolaana aivan ydinkeskustan halki. Siellä täällä olevat puistot ja viheralueet tuovat keskustaan lisää viihtyvyyttä.

Vanhojen tehdasrakennusten punatiiliset rustiikkiset pinnat kertovat teollistumisen historiaa. Nyt näissä tiloissa on erilaisia yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja, toimistoja ja museoita.

Ristin tässä aiemmin Tampereen Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi. Samaan syssyyn voisin antaa sille Suomen kulttuurikaupungin tittelin. Jos vähänkään tämä puoli kiinnostaa, Tampereella se ei ainakaan kaadu tarjonnan vähyyteen.

Jos olet teatterin ystävä, mene käymään Pyynikin kesäteatterissa tai laivalla Viikinsaaren kesäteatterissa. Kävin itse katsomassa Pyynikillä musikaaliversion Niskavuoren nuoresta emännästä ja yllätyin positiivisesti esityksen korkeasta tasosta.

Kulttuuriakin tuli harrastettua.

Tampereella iski museoähky. Kaikkeen kiinnostavaan ei ollut aikaa, mutta onneksi museokeskus Vapriikissa pääsi tutkailemaan yhdellä lipulla saman katon alta seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä.

Tampereen museoissa ihastelin mm. Valentinon pukujen hienoja yksityiskohtia ja vanhoja sympaattisia nukkeja.Ja vietin nostalgisia hetkiä Vapriikin museoissa.Entisen Kultapossukerhojäsenen iloinen jälleennäkeminen.Vapriikista löysin myös Vuoden luontokuvat -näyttelyn.Yksin matkustamisen paras puoli on, että voi täysin keskittyä siihen, mitä itse haluaa tehdä. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Minusta yksin reissatessa jotenkin näkee ja kokee paremmin. Seurassa väkisinkin keskittyy enemmän matkakaverin kanssa jutusteluun, yksin taas enemmän ympäristöön ja kokemuksiin. Tykkään myös valokuvata kaikkea mahdollista, joten eipä tarvinnut matkakumppaninkaan odotella minua kaiken aikaa.

Auton rattiin tarttumisen sijaan matkustan yksin mieluimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Junat ja bussit ovat nykyisin edullisia, etenkin jos ostaa liput riittävän ajoissa.

Jos haluat reilusti pihistellä matkakuluissa, muista tarkastaa Onnibussin hinnat. Halvimmillaan voit saada bussimatkan kahdella eurolla. Hintojen halpuuttamisessa ovat seuranneet mukana myös muut bussiyhtiöt, joten kannattaa katsastaa myös paikalliset toimijat.

Tampereelta löytyi suklaahimoisen täti-ihmisen taivas.

Majoituksessa lähes kaikilla hotelliketjuilla on alennettuja kesähintoja. S-etukortilla saa Sokos-hotellien huoneen hinnoista 20-30 % alennusta riippuen majoitusvuorokausien määrästä. Täältä näet hintatietoja.

Cumulus-hotelleilla näyttää olevan myös hyvä kesätarjous: toinen yö puoleen hintaan tai kolmas veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Scandic-hotelliketju myöntää 20 %:n alennuksen kesähinnoista jäsenkortilla, jonka saa veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Yksi tapa metsästää edullista hotellihintaa on tutkailla eri hotellihakusivustoja kuten Trivagoa ja Momondoa. Itse olen usein löytänyt edullisimman hotellihinnan booking.com -sivustolta. Ja mikäpä estää sinua soittamasta suoraan hotelliin. Tätä kannattaa käyttää etenkin silloin, kun kyse on yksityisistä hotelleista ja majoitusajankohta on lähellä.

Tampereella tupsahdin yhtäkkiä keskelle salsan rytmejä ja hetken päästä väistelin irrallaan juoksevaa jumalattoman kokoista vasikkaa.

Suomi on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka tarjoavat tuhottoman määrän mahdollisuuksia kesälomalaiselle. Pakkaa matkakassi, hyppää junaan tai bussiin ja reissaa jonnekin ihan uuteen paikkaan. Saatat yllättyä siitä, miten paljon kaikkea kivaa kotimaamme kaupungeista löytyy.

Seikkailu voi odottaa lähempänä kuin uskotkaan.

Täältä reissuvinkkejä Turkuun.

Täältä reissuvinkkejä Tampereelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ensimmäistä kertaa Turussa – viehättikö mikään?

Turku on vähän kuin ulkomaille menisi. Puhuvat outoa kieltä ja ajelevat Föri-lautalla jokea eestaas, vaikka siltojakin olis.

Tätä hävettää jo vähän sanoa, mutta tämä matkabloggaaja ei ollut koskaan käynyt Turussa. Ei vaan milloinkaan tullut kaupunkiin mitään varsinaista asiaa ja matka kaakonkulmalta tuntui sen verran pitkältä, että Turku tuli karsittua kerta toisensa jälkeen kotimaan matkakohteista.

Kunnes tänä vuonna jo alkuvuodesta päätin, että asiaan pitää saada korjaus. Kuuluuhan Turku vähän kuin yleissivistykseen. Ja mikäpä Suomen 100-vuotisjuhlavuotena olisikaan parempi kaupunkikohde kuin maamme entinen pääkaupunki.

Turun tuomiokirkkoTurussa on asunut muitakin merkkihenkilöitä kuin Matti ja Teppo.Tähän herraan en uskonut Turussa törmääväni.Näyttääkö tämä patsas keskisormea? Turkulaista huumoria kenties?

Sopiva viikonvaihde matkalle tuli, kun mies oli lähdössä äijäporukan kalareissulle, eikä itselläni ollut mitään erityistä tekemistä tuona viikonvaihteena. Ilmatieteen laitos lupaili lempeitä kesäkelejä, VR:ltä sai melko edulliset junaliput ja Sokos-hotellista S-etukortilla kesähintaista majoitusta, joten pienen kaupunkiloman kattaus oli valmis. Päätin lähteä ottamaan selvää, miltä maailma Turkkusessa näytti.

Jo matka rautatieasemalta hotelliin sai katseet kiinnittymään mahtipontisiin kivirakennuksiin. Arvokkaan oloiset jämäkät kivilinnat antoivat viitteitä merkittävästä kaupungista, jolla on merkittävä historia. Vanhojen rakennusten fiilistelijänä sain silmänruokaa aimo annoksen. Kaupungissa on melkoinen arsenaali etenkin kauniita jugend-rakennuksia, yksi ehkä mieleenpainuvimmista oli Mikaelinkirkko.

Turun kivirakennuksissa on melkoisen komeaa mahtipontisuutta.

Kävin fiilistelemässä myös vanhaa puutalomiljöötä Port Arthurin alueella. Vaaleanpunaisten, laventelinsinisten ja oljenkeltaisten puutalojen pihoja koristivat sireenipensaat ja perinneperennat. Puutaloidylli näytti täydelliseltä. Tuolla on varmasti mukavaa asustella. Tosin kelpaisi mulle kämppä taidemuseon nurkiltakin. Melkoisen viehkoa asuinseutua muutamaa astetta hienommissa puitteissa. Onkohan noilla kulmin kyse kaupungin hinnakkaimmista arvokiinteistöistä?

Voi näitä ihanuuksia.

Turun vanhassa keskustassa piti käydä katsomassa tietysti Turun tuomiokirkkoa ja vanhaa Suurtoria, missä sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha aina julistetaan. Joskus voisi olla kivaa kuunnella sitä ihan paikan päältä.

Turku oli kaikkialla eksyvälle tätituristille helppo kaupunki liikkua. Aurajoki jakaa kaupungin kahtia, mikä helpottaa suunnistamista. Muutenkin vilkas elämä näytti kesäviikonloppuna keskittyvän paljolti juuri joen rannoille ja sen terasseille. Tosin vilkkautta lisäsi samaisena viikonloppuna joen varrelle levittäytyneet kansainväliset markkinat.

Aurajoki ja sen rannat ovat turkulaisen elämän sykkivää sydäntä.Kaunis Mikaelinkirkko voisi hyvinkin olla jostain muualta kuin Suomesta.

Itseäni suorastaan huvitti, että Turussa tuli koko ajan tunne kuin olisin ollut ulkomailla. Eikä tämä johtunut pelkästään siitä, että kieli oli outoa ja kelikin lähinnä helteistä.

Jotenkin minusta Turun kaupunkikuvasta löytyi eurooppalaista elävyyttä ja elämänmenoa, sellaista oikeaa kaupunkipöhinää. Yliopistokaupunkina Turun nuorekkuus myös näkyi. Ilmeisesti kaupungissa on menossa jonkinlainen kesävauvabuumi, sillä en muista koskaan nähneeni samaan aikaan yhtä paljon vauvanvaunuja työnteleviä nuoria pareja.

Turun linna kuuluu kaupungin must-nähtävyyksiin. Luulin, että keikka olisi lyhyt. Nopea vilkaisu kiviseinien sisään, mutta alueen laajuus ja näyttelyjen suuruus pääsi yllättämään. Linnakierroksella vierähti useampi tunti. Vaikka et mikään historiafriikki olisikaan, Turun linnassa kannattaa käydä.

Pakko käydä nähtävyys.

Onnistuneeseen reissuun tarvitaan myös ruokakulttuuria, eikä pettänyt Turku tässäkään kohdin. Jos jo ihan randomina otanta on näin hyvää kuin itselläni oli, kaupungin ravintolatarjonnan täytyy olla melkoisen korkeatasoista. Eikä tarvinnut edes poistua jokea edemmäs, nämä kaikki löytöni sijaitsevat Aurajoen rantareitillä.

Viehättävässä puutalossa aijaitseva italialaisravintola Sergio´s oli hyvä. Etenkin paikan pizzat näyttivät kuolattavan herkullisilta, vaikka itse maistelin tällä kertaa kalaa ja pastaa. Ei huonoa sanottavaa ollenkaan.

Sergio’s

Parhaan aterian Turussa söin kuitenkin Tintå-nimisessä ravintolassa. Härkähodariannos korealaisittain oli sellaista makujen tykitystä, että pakko oli vielä lopuksi ryystää liemetkin salaatista. Myös raparperijälkkäri oli niin hyvää, etten ole varma menetinkö kieleni.

Tintå vei kielen.

Koska käyskentely pitkin Aurajoen varsia on lämpimällä kesäkelillä mitä ihaninta kaupunkitekemistä, pakkohan sitä oli välillä pysähdellä lasilliselle kuohuvaa. Mukava miljöö tähän tarkoitukseen oli minusta viinibaarinakin itseään mainostavalla E. Ekblomilla, joka tarjosi myös ilahduttavan hintaista menukokonaisuutta. Vakoilu naapuripöytiin kertoi annosten olevan ihan vakuuttavan näköisiä.

E. Ekblom

Vanhasta puutalosta löysin myös kiinnostavan Anniskeluravintola Tiirikkalan, josta ilokseni irtosi lasi samppanjaa alta kympin. Paikka oli jonkinlainen sekoitus kahvilaa, baaria ja ravintolaa. Kahdessa kerroksessa oleva ravintola oli hauskasti sisustettu. Ihan naapurustosta löytyi CaféArt, jonka itse tehtyjen kakkujen rivistö aiheutti valinnanvaikeutta. Samalla myös mahalaukun ahtautta.

Anniskeluravintola TiirikkalaCaféArt

Sunnuntaina piti päivää paistattaa myös toispuolen jokkee ja maistelin kuohuvaa Samppalinnan terassilla. Samaisessa pitsihuvilassa ravintolatoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1865. Paikan rennot pojat kertoivat heiltä saatavan Turun halvimman kuoharipullollisen. Minä tyydyin tällä kertaa lasilliseen 🙂

Samppalinna

Turkua ei voi ohittaa mainitsematta sen laivoja. Kun lähdin tallustelemaan Aurajoen vartta kohti Turun linnaa, kohtasin monta kiinnostavaa ja nostalgista alusta, kuten Saaristomeren viimeisen matkustajahöyrylaivan s/s Ukkopekan, vanhan kauppalaiva Sigynin ja s/y Anyan, todellisen purjeveneiden kaunottaren. Karjalan tyttöä ilahdutti tykkivene Karjala ja toki mielenkiintoista oli nähdä itse Suomen Joutsen komeilemassa Aurajoen rannassa.

Mikäli laivat ja merenkulku kiinnostavat enemmänkin, suurimpaan osaan merkittävimmistä aluksista pääsee myös sisälle tarkastelemaan niitä lähemmin. Vähän ennen linnaa löytyy oikealta puolelta usean rakennuksen museokonaisuus Forum Marinum, josta voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee sekä museoihin että viiteen museoalukseen.

Lähtöaamuna piti käydä vielä kurkkasemassa Turun kaunis kauppahalli. Melkoinen namupala tämä 120-vuotias hallirakennus olikin punaruskeansävyisine puisine myyntikojuineen. Jäin tuijottamaan kummissani, että miten hallissa voi olla viinimyymälä, kunnes hoksasin, että kyse oli varmaan yhdestä maamme pienimmästä Alkosta. Ei ihan äkkiä osaisi Alkoa sijoittaa tällaiseen perinteiseen kauppahallimiljööseen.

Huomio kiinnittyi myös toiseen hauskaan yksityiskohtaan, Sininen juna -kahvilaan, jonka sisustus vanhoine junanpenkkeineen muistutti todellakin vanhaa junanvaunua.

Kaksi päivää Turussa oli ihan liian vähän. En oikein uskaltanut edes katsoa taidemuseotarjontaa, sillä sitäkin noin päällisen puolin näytti olevan melkoisesti. Niille tarvitsee varata ihan oma reissunsa. Tulipahan osoitettua, että Turussa kannattaa käydä. Ja kannattaa mennä toistekin. Ei se matka nyt itärajalta niin pitkä ollutkaan.

www.visitturku.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.