Browsing Category

Yleinen

Matkaöverit

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että matkojen varaamisessa karkaa mopo käsistä tai ainakin alkaa pahasti keulimaan? Tai tunnetko itsesi majoituksen osalta hemmotelluksi kermaperseeksi?

Kumma juttu, kun matkoja vaan putkahtaa jostain. Ei ollut mitään tarkoitusta lähteä lähiaikoina yhtään minnekään, mutta sitten sähköpostiin tupsahti lentoyhtiön mainos alekampanjasta. Ja kappas, ennen kuin täysin ymmärrät, oletkin jo varannut lennot kaupunkiin, jota et juuri koskaan edes ajatellut. Halpaa kun oli.

Ja kun matka on varattu, tarvitaan seuraavaksi majoitus. Tietysti, tottakai ja ehdottomasti edullinen sellainen. Koko jutun ideahan on päästä matkalle mahdollisimman halvalla.

Matkakumppanisi kanssa olette päättäneet etsiä jotain kohtuuhintaista majoitusta. Tämä kun on nyt tällainen ylimääräinen budjettimatka, mihin ette halua missään nimessä käyttää rahaa kovinkaan paljoa.

Käyt huolella läpi hotellivaraussivustojen keskihintaista tarjontaa. Vaihtoehtoja kyllä on, mutta et tahdo millään löytää tarpeeksi halpaa ja tarpeeksi hyvää samassa paketissa.

Ihan vahingossa satut vilkaisemaan sen viiden tähden hotellin kauniita kuvia. Huoneiden pulleat sängyt ovat kutsuvia, miljöö mitä suloisin, näköalat hulppeat ja se hotellin infinity uima-allas, wau!

Jostain syystä, et vaan saa mielestä tuota hotellia. Näytät kuvia miehellesikin. Ihan vain kiinnostuksesta, että tällaistakin on olemassa. Mutta ei tässä kohtaa meille, liian kallista.

Menee viikko tai pari. Matka lähestyy ja se majoitus on vieläkin varaamatta. Kelaat uudelleen halvimmat vaihtoehdot ja seuraavaksi keskihintaiset. Jokaisessa on joku vika. Ankean näköistä, kulahtanutta, kehno sijainti, huono palaute, suppea aamiainen. Ei nyt vaan natsaa.

Sen sijaan palaat uudelleen siihen tähtirivistölliseen unelmaan. Siinä hotellissa kun on kaikki kohdallaan. Näet itsesi istumassa drinkkibaarin tyylikkäällä plyysisohvalla skumppalasi kädessä. Täydellistä!

Jälkeenpäin et oikein itsekään ymmärrä, miten siinä nyt näin pääsi käymään. Majoituksenne maksoi vähän enemmän kuin olitte alun perin suunnitelleet. Totta puhuen tuplasti sen, mutta lupaatte itsellenne ihan vakaasti säästää jossain muussa.

Myönnetään, minulle käy näin, useasti. Ensin houkuttaa ja koukuttaa lentolipun halpuus. Vain muutama klikkaus ja simsalabim, tunnen taas olevani elossa. Matkaa pukkaa.

Sitten vasta tulevat realiteetit mieleen. Onko ylipäätään varaa? Saanko töistä järjestettyä vapaata? Mitähän se majoitus mahtaa maksaa? Se näennäisen halpa lentolippu ei todellisuudessa tarkoittanutkaan halpaa matkaa.

Voiko matka-addiktoituneen täti-ihmisen viedä jonnekin anonyymien matkoilla kiusattujen vertaistukiryhmään? Matkustaminen haittaa tässä tapauksessa niin voimakkaasti tavallista arkea, etenkin sen talouspuolta. Jostain pitäisi saada vieroitusapua ennen kuin käy huonosti.

Se ote moposta pääsi tässä alkuvuoden osalta vähän lipsumaan. Säästösyistä ei pitänyt vähään aikaan lähteä mihinkään. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tällä viikolla Budapestiin. Kuka voi kieltäytyä edestakaisesta alle satasen lentolipusta? Ihan pakkohan tuohon hintaan oli lähteä gulassikeittoa maistelemaan.

Pariisi nyt on jo useampaan otteeseen aiemmin nähty, eikä se niin ihmeesti polttele. Tosin ehkä siinä tapauksessa, jos lentohinta on edullinen. Kuten esimerkiksi helmikuussa.

Lähden ystäväni kanssa ensi kuussa tähän romantiikan kehtoon, halvalla kun pääsee. Tai no, vähän päätettiin samalla laajentaa reviiriä. Kuka se keksikään sen parin päivän reissun Champagnen maakuntaan ja samppanjakaupunki Épernayhin?

Maaliskuinen reissu Singaporeen oli tiedossa jo aikapäiviä sitten. Hotellivalinnan kanssa väännettiin kättä pitkän aikaa. Miehen pyöreiden vuosien kunniaksi päädyimme lopulta melko hulppeaan hotellikomistukseen. Kas kummaa, niillähän oli oikein oma klubikerros, jonka huoneisiin kuuluu ihka oikea samppanja-aamiainen. Vain kerranhan sitä ihminen tällaiset lukemat täyttää. Lupaan juoda samppanjaa koko rahan edestä.

Koska olemme järkeviä ihmisiä ja ymmärrämme hyvin, ettei meillä ole varaa tällaiseen pöyhkeilyyn koko lomamme ajan, päätimme taloudellisen tasapainon vuoksi viettää puolet lomastamme huomattavasti edullisemmassa majoituksessa.

Tuo jälkimmäinen majoitusvaraus nyt on vielä vaiheessa. Tosin on minulla kyllä yksi hyvä vaihtoehto, mutta se nyt on ihan liian kallis….

Kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkahaaveilun aika – voita liput kahdelle matkamessuille ja matkaoppaita

Matkailukärpäsen puremiin parasta aloe veraa on tammikuinen käynti Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä matkamessuilla. Matka 2018 Nordic Tracel Fair pärähtää yleisölle käyntiin perjantaina 19.1. ja päättyy sunnuntaina 21.1.

Itse pystyn tänä vuonna osallistumaan ainoastaan ammattilaispäivään torstaina, joten ikävä kyllä missaan muutaman mielenkiintoisen ohjelmanumeron. European Stagella perjantaina Barcelonan asiantuntijat kertovat ruoka- ja viinimatkailijan Barcelonasta, jota olisin ollut kovin mieluusti kuuntelemassa. Mielenkiintoista olisi kuulla myös samaisella lavalla sympaattisen Jaakko Selinin paljastuksia omista suosikkipaikoistaan maailmalla. Jaakko esiintyy kaikkina messupäivinä.

Harmittaa myös, etten pääse kuuntelemaan Rantapallon Stagen matkabloggaajien haastatteluja. Luvassa on paljon matkaavien kokemusperäistä tietoa mm. Kroatiasta, Välimeren ja Karibian risteilyistä, Kreikan lomasaarista sekä Balista. Kiinnostavia aihepiirejä ovat niinikään Naiset ja yksin matkustaminen sekä ruokamatkaajien vinkit.

Onneksi kuitenkin torstaina ehdin etsimään tietoa muutamista matkakohteista, joista tässä vähän salaa haaveilen. Edelleen Portugalin kiertomatka kummittelee mielessä, johon toivottavasti jossain vaiheessa löydän sopivan ajankohdan.

Viime kesänä minuun iski Norja-kuume. Junamatka Oslosta Bergeniin on lukemani mukaan yksi Euroopan kauneimmista maisemareiteistä ja kun tuo Bergen sattuu olemaan myös erinomainen taidekaupunki, tässä olisi minulle ilmiselvästi oiva matkakombo.

Viime vuoden lopulla sain esimakua Kristina Cruisesin risteilyistä. Niin monilta risteilyyn osallistuneilta kuulin suosituksia Euroopan jokiristeilyistä, joten tuosta matkatarjonnasta täytyy ehdottomasti saada lisää tietoa.

Osallistu fiilistelypaketin arvontaan

Matkailusta kiinnostuneen kannattaa tammikuussa suunnata tuonne Messukeskuksen suuntaan. Sitä ennen voit kokeilla onneasi Samppanjaa muovimukista -blogin Facebook-arvonnassa. Arvon yhdelle onnekkaalle fiilistelypaketin, johon sisältyy:

– kahdelle pääsyliput Matka 2018 messuille (arvo 2×19 euroa)

– matkaopaskirja toivomastasi kaupungista (edellyttäen, että matkamessuilta on saatavana)

– 2 kpl ET-Matkaopas -lehden näytenumeroa

– säähavaintopäiväkirja

Arvontaan voit osallistua Facebook-sivulla www.facebook.fi/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämäässä blogin Facebook-sivua (ellet ole jo tehnyt sitä), sekä kommentoi blogin Facebook-sivun messuarvontapäivitystä, mistä kaupungista haluaisit matkaopaskirjan. Arvonta päättyy maanantaina 9.1.2018 klo 22.00. Facebook ei ole mukana arvonnassa.

Lisätietoa matkamessuista löydät täältä: www.matkamessut.fi

Onnellisuutta vähemmällä

Heräsin vuoden ensimmäiseen aamuun tahmeassa olotilassa päänsärkyä potevana. Liikaa samppista ja skumppaa, siinäpä se. Manasin taas itseni. En ymmärtänyt lopettaa ajoissa. Joku porukasta kantoi pöytään vielä yhden samppanjapullon aamuyöntunteina…. Vähempi olisi ollut parempi.

Vaikka yksi tunkkainen aamu kaataa vain yhden päivän, siltikin se ärsyttää. Elämä on liian arvokasta yhtään päivää missattavaksi, etenkään itse aiheutetun olotilan vuoksi. On taivaallisen ihanaa ja etuoikeutettua herätä normiaamuna terveenä ja toimintakykyisenä, hyvällä mielin ja iloisena uuteen päivään. On silkkaa tyhmyyttä itse pilata päivänsä.

Tämä uuden vuoden takkuinen aamu sai minut miettimään, kuinka ylipäätään elämässä mikä tahansa liika voi pilata minkä tahansa hyvän jutun. Mietin sitä, miltä haluaisin oman näköiseni elämänkattauksen näyttävän. Onko pöydässäni kaikkea sopivassa suhteessa vai onko sittenkin jotain liikaa tai liian vähän?

Entä nautinko oman makuista elämää? Vai onko vähän sama juttu kuin jouluna? En pidä joulupöperöistä: kinkusta, laatikoista ja rosolleista, mutta syön niitä siksi, että joku muu haluaa. Pitäisikö oman elämäni lautasmallia sittenkin muuttaa?

Jos lasketaan pois vakiotoiveet, kuten viiden kilon kestolaihduttaminen ja liikunnan lisääminen, tänä vuonna haluaisin karsia elämästäni pois kaikki liialliset rönsyt. Yli viisikymppisenä sitä alkaa jo kepeästi tiedostamaan iän vaikutuksen toimintakykyyn ja elämän rajallisuuskin käväisee joskus mielessä. Kummasti alkaa rasittumaan asioista, jotka kokee liiaksi. Asioiden tärkeysjärjestys myös vaihtuu. Enää en halua samalla lailla suurta kirjoa kaikkea kuin nuorempana. Kiitos, ottaisin vähemmän, mutta sitäkin parempaa.

Olkoon tämän vuoden teemani ”onnellisuutta vähemmällä”. Haluan karsia elämästäni pois asioita, jotka eivät lisää onnellisuuttani. Sen sijaan haluan raivata tilaa entistä enemmän asioille, jotka tuottavat mielihyvää ja iloa. Haluan kirjoittaa, haluan valokuvata, haluan edelleen niin vietävästi matkustaa ja nähdä tätä ihmeellistä maailmaa. Haluan huomioida myös paremmin niitä muutamia minulle tärkeitä ihmisiä. Sen sijaan haluan antaa elämässäni vähemmän merkitystä arvostelijoille, pahantahtoisuudelle tai niille, joille pyyteetön ystävyys on vaikeaa.

Menneen vuoden kokemus on ollut, ettei onnellisuutta lisää sekään, että elämä on kovin tapahtumarikasta. Jatkuvaa rientämistä sinne ja tänne, merkintöjä ja menoja kalenterissa. Hetken hauskaa, mutta pidemmän päälle rasittavaa. Enemmän sisältöä tarkoittaa usein myös enemmän kiirettä, muttei välttämättä onnellisuuden ja tasapainon lisääntymistä. Pitäisi oppia karsimaan ja saamaan elämään jonkinlainen balanssi työn, matkojen ja harrastusten välillä.

Vähempi on usein enempi. Mietipä vaikka sitä ensimmäistä samppanjalasillista, kun korkki aukeaa ja pullo päästää suhauksen. Helmeilevä, raikas juoma täyttää lasin ja voit tuntea pirskahtelevat kuplat suussasi. Seuraavassa lasillisessa maistat ehkä tämän juomista jaloimman voisen tai paahteisen maun. Mutta entäpä sitten? Kolmas lasillinen onkin sitten vain juomaa. Tiedät juovasi samppanjaa, mutta seuraavista lasillisista et saakaan enää irti samaa nautintoa kuin ensimmäisistä. Kun tarkemmin miettii, sama pätee vähän kaikkeen elämässä.

On olemassa vaara, että kaikesta liiasta tylsistyy ja kokemusten toleranssi vain nousee. Tärkeintä on, että asiat pysyisivät helminä; ainutlaatuisina kokemuksina ja elämän sisällön lisääjinä. Vähempi onkin arvokkaampaa.

Toiveeni uudelle vuodelle: lisään onnellisuuttani vähentämällä asioita. Yritän muistaa, että on parasta olla juomatta sitä kolmatta tai neljättä lasillista. Vähemmällä saan onnellisempia aamuja, onnellisempia päiviä, parempaa elämää ja ainutkertaisempia kokemuksia.

Kippistä ystävät ja onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pari tarinaa ei-toivotusta matkaseurasta

Meillä oli tänä vuonna vähän eriskummalliset joulupöytäjutut. Jouluaterialla keskustelu meni jostain syystä ötökkäkokemuksiin.

Täytyy myöntää, olen hieman ötökkäkammoinen. Pelkkä ajatus siitä, että vuoteessani kävelee verenhimoinen öttiäinen, saa minut lähes hysteeriseksi. Tässä kohtaa voin onneksi todeta, että tieto ei ole lisännyt tuskaa, sillä sen verran sinisilmäinen ja tietämätön olen erinäköisten syöpäläisten touhuista.

Niin, siihen jouluateriaan. En enää edes muista, mistä tämä keskustelu sai alkunsa, mutta siinä porukalla käsiteltiin ensin koulujen täitorjuntakampanjat ja sitten sujuvasti omakohtaiset lutikka- ja russakkakokemukset. Tässä kohtaa muistui mieleen pari omiin reissuihini liittyvää raivostuttavaa ötökkäjuttua.

Lontoon huonekaverit

Jokunen vuosi takaperin vietin parisen kuukautta Lontoossa ja majoittauduin sellaiseen perienglantilaiseen bed & breakfast paikkaan. Huoneeni sijaitsi tyypillisessä esikaupunkialueen 1800-luvun lopussa rakennetussa kaksikerroksisessa rivarissa. Itse isäntäväki asusteli alakerrassa ja vuokrasi yläkerran kolmea huonetta.

Ensimmäinen viikko meni ilman ongelmia, mutta sitten alkoi käsivarsiini ja pohkeisiini ilmaantua kummallisia kutiavia paukamarivistöjä. Ja joka yö niitä tuli yhä vain lisää. Pidin päiväaikaan usein ikkunaa auki ja luulin paukamien aiheuttajiksi luonnollisesti itikoita. Tosin vähän ihmettelin, kun mitään näkö- tai kuulohavaintoa näistä lentävistä en koskaan huomannut.

Lakanoissa näkyi aamuisin myös verijälkiä, mutta luulin niiden tulleen siitä, että olin raapinut unissani kutisevia puremakohtia rikki.

Satuin jossain vaiheessa mainitsemaan paukamista isäntäväelle. Luulenpa heidän tasan tarkkaan tienneen, mistä oli kyse, mutta mitään selitystä en saanut. Sen sijaan huoneeseeni toimitettiin sellainen ötökkätorjuntalamppu, jonka kelmeä sininen valo kuulema estää itikoiden tulon huoneeseeni. Pyydettiin vain pitämään tätä lamppua päällä yöaikaan.

Totta kyllä, lamppu tehosikin ja sen jälkeen paukamia tuli huomattavasti vähemmän. Näin selvisin vähemmillä tikkauksilla loman loppuajan ja syyttelin yhä vain lontoolaisten itikoiden verenhimoisuutta.

Asia pääsi jo unohtumaan, kunnes muutama viikko kotiin palattuani sattui silmiini lehtiartikkeli, jossa kerrottiin Lontoon vanhoja taloja piinaavasta ludeongelmasta. Meinasipa aamukahvit mennä väärään kurkkuun, kun tajusin, mikä noiden peräkkäisten puremien alkuperä oikeasti olikaan. Huoneeni seinänraoissa ja huonekaluissa oli asustellut mitä ilmeisemmin LUTIKOITA!

Rupesin tietty sen jälkeen vainoharhaisesti kyttäämään sänkyämme ja kotiamme mahdollisten lutikkahavaintojen osalta, mutta onneksi tässä tapauksessa ei-toivotuista tuliaisista ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä.

Onnea oli matkassa, sillä pääsin vähemmällä kuin esimerkiksi ystäväni, jonka kotiin tuli lutikkalähetys New Yorkista sukulaisnuorukaisen mukana. Melkoinen myrkytysoperaatio oli kuulemani mukaan ollut tämän pienikokoisen hyönteisen häätäminen. Jos yksi lutikka munii päivässä noin 4-5 munaa, voi vain kuvitella minkälainen lisääntymisvauhti sillä on…. Kannattaa siis matkoilla välillä katsoa, minne sitä päänsä kallistaa ja varmistaa ainakin, ettei säilytä matkalaukkuaan lattialla.

Barcelonan salamatkustajat

Kantapään kautta tuli myös opittua, että ulkomailta ei kannata kantaa kotiin ihan mitä vaan. Meille nimittäin saapui Barcelonasta melkoinen pataljoona ei-toivottuja maahanmuuttajia.

Pidämme molemmat paljon pinjansiemenistä. Paahdettuna niiden pähkinäinen maku sopii mainiosti monen salaatin ja ruuan lisukkeeksi. Ainut harmittava asia pinjansiemenissä on niiden melko korkea hinta.

Siksi olimmekin riemuissamme huomatessamme Barcelonassa majapaikkamme vieressä vanhan ajan ”siirtomaatavarakaupan”, jossa myytiin isoista juuttisäkeistä erilaisia kuivaelintarvikkeita ja mausteita, useimmat näistä tuontitavaraa jostain kaukaa. Irtomyynnistä ostettuna pinjansiemenet maksoivat vain murto-osan siitä, mitä meillä, joten ostimme niitä kotiin tuotavaksi oikein roiman pussillisen.

Matkasta oli kulunut reilut kolmisen kuukautta ja kevät oli vaihtunut kesään. Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota lattiallamme kuljeskeleviin tummiin ötököihin. Ajattelin niiden kuitenkin kulkeutuneen sisätiloihin ulkoa terassin oven kautta, joka oli kuumina kesäpäivinä ollut useasti auki.

Asia unohtui muutenkin, sillä olin lähdössä kolmen viikon mittaiselle kesälomareissulle pohjoiseen ja ennen reissua sitä oli kaikenlaista säätöä. Mieheni oli mennyt jo edeltä käsin ja koska en itse juurikaan laita ruokaa, eipä ollut tarvetta aukoa keittiön ruokakaappejakaan.

Palasimme elokuun puolella takaisin kotiin. Yllätykseksemme meitä oltiin vastassa jo eteisessä, mutta keittiössä sitä vasta liikehdintää olikin. Pitkin lattioita viipotteli sadottain pieniä tummia, pitkulaisia ötököitä. Lähempi tarkastelu johdatti meidät pääpaikalle, keittiön alakaappiin ja erääseen tuliaispussiin.

Pinjansiemenissä kävi sellainen toukkakuhina, että melkein oksensin. Sen lisäksi sitä kuhinaa riitti kaikkialla, missä säilytimme kuivaelintarvikkeita. Toukat viihtyivät kaapeissa, valmiit kuoriaiset olivat lähteneet vaellukselle. Riisihäröt olivat vallanneet keittiömme.

Siitä alkoi parin viikon mittainen myrkytysoperaatio. Kaikki kaapeissamme olleet elintarvikkeet saivat kyytiä ja Baconilla kuorrutettiin päivä toisensa jälkeen kaikki mahdolliset laatikot, jalkalistat ja kaappien rakenteet. Välillä meinasi jo usko loppua, sillä päivä toisensa jälkeen kuolleita ja pökerteleviä yksilöitä vaan ilmaantui näkyviin. Mutta sitten ne hävisivät. Lopulta me voitimme tämän sodan.

Yksi asia on varmaa. Meidän talouteen ei tule koskaan enää ulkomaantuliaisena kuivaelintarvikkeita. Never!

Jutun kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Vuoden 2017 parhaat matkakokemukset

10 ulkomaanmatkaa ja 10 kotimaan vapaa-ajan matkaa. Mikä oli parasta vuoden 2017 reissuissa?

Vuosi on pitkä aika, kun muistelee tapahtumia taaksepäin. Muisti tekee tepposensa, eikä jälkeenpäin meinaa muistaa, missä sitä tulikaan käytyä ja mitä kaikkea tehtyä. Onneksi on tämä matkablogi, jonne on tullut tarkoin kirjattua jokaisen reissun niin parhaat kuin huonoimmatkin palat. Faktat ja fiilikset on helppoa palauttaa mieleen.

Poimin vuoden aikana tehdyistä matkoistani omasta mielestäni ne kaikista parhaimmat ja eniten mieleen jääneet kokemukset. Da daa, yhden täti-ihmisen arvovaltainen matkailuraati on valinnut vuoden parhaimmiksi matkailukohteiksi seuraavat subjektiivisilla mittareilla arvuutetut matkailuelämykset:

Vuoden paras matkailumaa: Kroatia

Vähän vaikeaa oli olla valitsematta Espanjaa, sillä niin paljon siitä pidän. Mutta kun Espanjan voi valita kaikkien vuosien parhaaksi matkailumaaksi, vuoden parhaan matkailumaan titteli tulee antaa jollekin toiselle vuoden aikana käymistäni maista.

Vaikka vietin Kroatiassa lyhykäisen, vain parin viikon mittaisen pätkän, pystyi se vakuuttamaan tämän täti-ihmisen puolelleen. Kroatian kauneus ja jollain lailla hymyilevä luonne sai vain janoamaan lisää nähtävää upean Adrianmeren rannikolta.

PERUSTELUT: Monipuolinen: historiaa, luontoa, rantoja ja kaupunkeja. Jumalaisen kaunis rannikko ja ihastuttavat saaret. Miellyttävä ilmasto jo varhain keväästä pitkälle syksyyn. Majoitus edullista. Hyvät lauttayhteydet saarten ja mantereen välillä. Plussaa mielenkiintoisista viineistä.

Vuoden paras ulkomainen kaupunkikohde: Kööpenhamina

On vaan olemassa kaupunkeja, joista jostain kumman syystä pitää heti ensi silmäyksestä. Tunnelmassa aistii sellaista viehkoutta, johon on helppoa sukeltaa mutkattomasti. Tällainen on Kööpenhamina. Huolimatta siitä, että se on matkailijalle vähän kalliin puoleinen, tanskalainen hyggeilymeninki upposi minuun tänä vuonna kahden reissun verran.

PERUSTELUT: Mielenkiintoinen ja viehättävä, nuorekas kaupunkikohde. Paljon kiinnostavaa nähtävää: kuninkaanlinnoja, upeita museoita, maailmankuulu Tivoli sekä kauniita rakennuksia ja puistoja. Mutkaton tunnelma ja tanskalainen hyggeily saavat viihtymään. Tanskalainen design hellii silmää joka puolella. Erinomainen ruokakaupunki.

Vuoden paras kotimainen kaupunkikohde: Tampere

Kirjoittelin aiemmin, että jos muuttaisin kotimaassa johonkin, haluaisin muuttaa Tampereelle. Tampereella on kaikki ne kotimaisen kaupungin ainekset, joista pidän. Tampere on selvästi jonkinlaisessa hyvässä flow-tilassa: uutta syntyy, matkailuun satsataan ja kaupunki kehittyy.

PERUSTELUT: Sopivan kokoinen ja sopivan kaupunkimainen. Hieno kerroksellinen kaupunkikeskusta, jossa taidolla yhdistetty uutta ja vanhaa. Kaunis sijainti kahden järven ja yhden kosken partaalla. Runsas kulttuuritarjonta, mielenkiintoiset museot. Sykkii elämää. Huippuhyviä ravintoloita.

Vuoden paras rantakohde: Nerja, Espanja

Vaikka en mikään rantakohteiden ylin ystävä olekaan ja ranta ei ole se juttu, millä perusteella matkakohdetta valitsen, yksi rantakohteeksi itsensä luokitteleva paikka jäi vuodesta mieleen. Matkustin Andalusian etelärannikolla olevaan kaupunkiin itse asiassa siellä olevien tippukiviluolien perässä. Samalla huomasin, että Nerja on rantakohde, jossa voisin ihan hyvin viihtyä.

PERUSTELUT: Soma vuorten ympäröimä kylämäinen kaupunki, jossa kompaktissa paketissa kaikki hyvään rantalomaan tarvittava. Jyrkkien kalliorantojen välissä pieniä poukamaisia hiekkarantoja, jotka tekevät alueesta vaihtelevan ja mielenkiintoisen. Ainakin loppusyksyn kokemuksen perusteella mukavan rauhallista, hintatasoltaan kohtuullista ja majoitukseltaan edullista.

Vuoden paras pikkukylä: Sainte-Agnès, Ranskan Meri-Alpit

800 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitsevasta persoonallisesta provencelaisesta vuoristokylästä aukesi huikeat näkymät Välimerelle. Kuuluu sarjaan Ruususen untaan nukkuvat paikat. Vuoren rinnettä kipuavat talot tuntuvat olleen paikallaan ikuisuuden.

PERUSTELUT: Täällä pysähtyy aika. Palanen vähän erilaista Ranskan Rivieraa. Kaunista ja niin suloisen rauhallista.

Vuoden paras luontokohde: Hornøyan lintusaari, Norja

Eksyin Norjan Varangin niemimaan itäisimpään kolkkaan Hornøyan lintusaarelle aivan vahingossa lähinnä olosuhteiden pakosta. Onneksi eksyin, sillä tämä Barentsinmeren kummallinen kalliosaari oli ainutlaatuinen kokemus monellakin tapaa.

PERUSTELUT: Kymmenien ellei satojentuhansien pohjoisen lintujen lajirunsaudestaan kuuluisa pesimäsaari, jonka äänimaailma on vailla vertaa. Elämää kuhiseva arktinen paratiisi. Mikä parasta: täällä näkee lunneja.

Vuoden paras hotelli: Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Pieni yksityisomisteinen Arctic Light Hotel näyttää napsivan maailmanlaajuisesti kaikkea mahdollista hotellialan palkintoa, eikä ihme. Tämä rovaniemeläinen boutique-hotelli on sen verran mielenkiintoinen ja hyväntuulinen kokonaisuus, että sen suojissa kerrassaan viihtyy. Hotellille voisi antaa myös palkinnon parhaasta hotelliaamiaisesta.

PERUSTELUT: Omaleimainen, tyylikäs ja tasokas. Kaunista sisustusta ja silmää hiveleviä yksityiskohtia. Palvelu huippuluokkaa. Nostaa hotelliaamiaisen ihan omiin sfääreihin.

Vuoden paras kulttuurielämys: Joutsenlampi baletti, Mikhailovsky Teatteri, Pietari

Kun yhdistetään venäläinen huipputason balettiosaaminen, iki-ihana klassikko Joutsenlampi ja vanha koristeellinen kulta-aitioinen teatteri saadaan lopputulos, joka sykähdyttää.

PERUSTELUT: Taidokasta, kaunista, visuaalista. Täydellinen baletti täydellisessä miljöössä.

Vuoden paras nähtävyys: La Mesquita-moskeija, Espanja

Espanjan Córdoban eriskummallinen moskeija, jonka sisältä löytyy katedraali. 856 pylvästä ja punaraidallista holvikaarta kannattavat tätä suurta Andalusiassa sijaitsevaa rakennusta, jota rakennettiin 200 vuoden ajan vuosina 700-900.

PERUSTELUT: Omaleimainen arkkitehtuuri. Historiallinen kohde, joka ilmentää saman katon alla kahta eri uskontoa ja montaa eri aikakautta.

Vuoden paras ravintola: Ravintola Cru, Tallinna

Vaikea valinta. Hyviä ravintolakokemuksia on kertynyt vuoden aikana useita. Valitako kotimainen vai ulkomainen? Gourmeemesta vai muuten vain hyvä ravintola? Vuoden parhaan ravintolan titteli menee tällä kertaa naapurimaahan.

PERUSTELUT: Hyvin valmistettua, herkullista ruokaa romanttisissa ja tunnelmallisissa puitteissa vanhan kaupungin ytimessä. Erinomainen hinta laatusuhde.

Yksi vuosi kohta takana, ja minä monta kokemusta rikkaampana. Kiitollinen niistä jokaisesta. Kun tarkemmin miettii, huonoja matkoja ei ole olemassakaan. Jokainen matka on ainutlaatuinen. Jokainen matka tuo tullessaan aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokainen matka antaa uutta sisältöä elämään. Kun matkustan, olen elossa. Siksi innolla ja odottavin mielin ensi vuoteen ja uusiin seikkailuihin.

Samppanjaa muovimukista -blogi jää nyt pienelle joulutauolle ja täti-ihminen siirtyy nautiskelemaan kuohuvaa mökkiolosuhteisiin. Kaikille teille ihanaiset lukijani tuoksuvaa, tunnelmallista ja tonttuhenkistä joulua. Olkaahan kiltisti 🙂

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Mitä tehdä, jos ei ole varaa matkustaa?

Matkageeni riivaa ja mielessä siintää etelän aurinkoranta, mutta rahaa ei ole. Syöstäkö itsensä pikavippien velkavankeuteen vai voisiko sittenkin päästä matkalle  jotenkin muuten?

Ei siitä mihinkään pääse. Matkustaminen maksaa vaikka kuinka käyttäisi hyväkseen maailmalla asuvien tuttavien sohvat tai tarttuisi halvimpaan Itämeren ylitykseen. Oli sitten kyse pikkupyrähdyksestä Tallinnaan tai aurinkomatkasta etelään, aina se maksaa.

Mikäli talous on siinä jamassa, että pakollisten menojen jälkeen saldo näyttää enemmänkin miinusmerkkiä, unohda pikavipit ja muu luotolla matkustaminen. Hetken hurma voi tässä kohtaa olla matkan jälkeen surma. Maksat loppupeleissä matkastasi pahimmillaan moninkertaisen hinnan ja seuraavat matkat joudut siirtämään aina vain kauemmaksi.

Lähde sen sijaan miettimään voisitko itse tehdä jotain saadaksesi matkarahat kasaan. Olisiko seuraavista ajatuksista mitään apua?

Kliseistä, mutta siltikin säästä

Onko matkalle pakko päästä tässä ja nyt? Jos yksinkertaisesti ei ole varaa irrottaa matkaan yhtään ylimääräistä, voitko pitää matkahaavetta yllä, mutta tehdä jutusta pidemmän aikajänteen suunnitelman?

Otetaan esimerkki. Anna itsellesi vuosi aikaa säästää matkarahat kasaan. Riippuen siitä, minkälaista matkaa havittelet, aseta itsellesi säästöbudjetti. Jos saat joka kuukausi 50 euroa säästöön, olet vuodessa saanut kokoon 600 euroa. Jos pystyt hankkimaan säästöön 100 euroa kuussa, vuoden päästä matkarahaa on tililläsi 1200 euroa.

Helpommin sanottu kuin tehty, siellä moni huokaa. Jos normiarki haukkaa kaiken liikenevän, on aika vaikeaa säästää yhtään mistään. Aseta silloin pidempi aikajänne, yritä saada sivuun joka kuukausi vaikka pienempi siivu. Jossain vaiheessa sinnikkyytesi palkitaan. Matkakassasi kasvaa joka tapauksessa, vaikka hitaammalla tahdilla.

Miten hankkia lisää rahaa?

Väitän, että meidän jokaisen nurkista löytyy sellaista tavaraa, jota emme käytä, joka on meille hyödytöntä tai jota emme oikeasti tarvitse. Laita tämä extratavara myyntiin ja hanki näin matkarahaa.

Itse käytän paikallista hyvätasoista kirpputoria pari kertaa vuodessa. Otan kirpparikopin kerralla kuukaudeksi ja raahaan sinne muutaman päivän välein tavaraa myyntiin. Samalla tulee konmaritettua kaapit ja varastotilat turhasta tavarasta. Siinä on oikeasti perää, että jotenkin tulee hyvä olo, kun voi puhdistaa nurkkiaan kertyneestä tavarapaljoudesta.

Ihan vinkkinä: katsopa niitä keittiönkaappeja. Kuinka paljon siellä onkaan sellaista kippoa ja kuppia, joita et koskaan käytä? Puhumattakaan niistä komeroidesi retongeista, joita et ole pukenut päällesi yli vuoteen. Kyse on ennemminkin siitä, ettei vaan raaski luopua. Raaski, sillä tällä tavalla voit hankkia matkarahaa. Vaihda materia elämyksiin.

Hyviä myyntikanavia suurempien ja kalliimpien tavaroiden myynnissä ovat Facebookin kirpputoriryhmät. Myös Tori.fi on omalla kohdallani toiminut tuottavasti mm. huonekalujen ja sisustustavaroiden myynnissä.

Onko sinulla laatikoiden pohjalla lojumassa kultakoruja, joilla ei ole mitään tunnearvoa? Niitä vanhoja kivensä pudottaneita sormuksia, parittomia korvakoruja tai vanhoja kultaketjuja? Myy käyttämättömät kultakorusi. Netistä löytyy pitkä lista yrityksiä, jotka ostavat kultaa. Hinta ei ole hirveän korkea, mutta minkälainen on laatikoiden pohjalla makaavien turhien kultakorujen arvo?

Entä voisitko ottaa jonkin lisätienistin? Olisiko ihan mahdoton ajatus, että parina iltana viikossa koko perhe osallistuu mainoslehtisten jakeluun ja tulot kerätään matkakassaan kesän yhteistä lomareissua varten. Ansio ei ole suuren suuri, mutta lisätuloa kumminkin.

Tavaraa kiertoon ja rahaa matkakassaan.

Vältä turhaa ostamista

Aina silloin kun putsailen käsilaukusta sinne kertyneitä kuitteja mietin kuinka paljon tuleekaan tehtyä sellaisia heräteostoksia, joita ilman olisin hyvin voinut olla. Apteekkireissulta tarttui mainoksen uhrina silmänympäryksiä vaalentavaa voidetta. Ruokakaupasta tuli ostettua luomuchiansiemennäkkäriä, uutuus kun oli. Jokainen kahvilassa poikkeaminen vie helposti vitosen, kuukausitasolla useamman kympin.

Pieniä juttuja, mutta kun ynnätään yhteen kaikki yhden kuukauden aikana tehdyt spontaanit pikkuostokset, yhteissumma saattaa olla yllättävän suuri. Olisin hyvin voinut olla ilman kaikkia edellä lueteltuja ostoksia. Pihistely kannattaa. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot 🙂

Säästä matkakustannuksissa

Lopuksi vielä muutama sananen siitä kuinka matkaan pääsee vähän halvemmalla.

Itse pyrin hyödyntämään matkavarauksissa kaikki mahdolliset lentotarjoukset ja tutkailen erilaisia matkailusivustoja, joilla on äkkilähtöjä tai matkapakettitarjouksia. Erilaiset matkatarjoussivustot, kuten Lentodiilit.fi ja Top10 Matkatarjoukset, kannattaa katsastaa.

Pyrin matkustamaan kohteisiin aina vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella. Tällöin mm. hotellit ovat edullisempia. Kun rahaa on niukemmin käytössä, valitsen sellaisia maita, joissa hintataso on halvempi. Majoitus, ruoka, kohteessa liikkuminen ja pääsymaksut vievät vähemmän rahaa ja tiukka matkabudjetti riittää pidempään.

Mikäli mielit valmismatkaa, selvitä mitä samankaltainen matka maksaisi omatoimisesti tehtynä. Varsinkin silloin,  jos matkaan lähtee koko perheesi ja useampi henkilö, majoitusta kannattaa ajatella apartementos-tyyppisistä huoneistoista. Oma keittiö myös mahdollistaa itsekokkaamisen ja halventaa syömiskustannuksia.

Haaveillaan matkoista ja pidetään matkaunelmia yllä. Tässä kohtaa unelmat ovat toteutettavissa. Jos ei ihan heti, toivottavasti edes tavoitteen päässä vähän myöhemmin.

Olisiko sinulla jakaa hyviä keinoja siitä, millä saada matkarahaa kasaan?

Jutun ylimmät kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Elämän mittainen matka

Kuvassa on isäni Reino, syntynyt 23.7.1920 Kivennavalla.

Marraskuussa 1939 syttyi talvisota. Kukaan ei kysynyt 19-vuotiaalta nuorukaiselta haluaako hän lähteä. Kukaan ei kysynyt minkälaisia suunnitelmia nuorella miehellä oli. Kukaan ei kysynyt, koska ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko lähteä hyiselle matkalle. Isänmaa kutsui.

Isä palasi, mutta vain hetkeksi lähteäkseen uudelleen. Isänmaa kutsui jälleen. Tästä reissusta tuli pidempi ja raskaampi kuin kukaan osasi odottaa. Isäni oli ehkä onnekas, hän palasi tältäkin matkalta. Onnekas siinä mielessä, sillä yli 90 000 jäi näille taipaleille.

Sodasta palasi mies, jonka nuoruus oli pilattu. Nuori hiljainen mies, joka oli kovia kokenut. Kukaan ei kysynyt olisiko Reino tarvinnut kriisiapua. Kukaan ei kysynyt kuinka rikki hän oli. Kukaan ei kysynyt miltä hänestä tuntui. Pahimmillaan vastaanotto oli murskaavaa: menitte häviämään perkele.

Sota ja sen traumat seurasivat isääni koko hänen elinikänsä. Ei niistä koskaan puhuttu. Ei silloin etsitty syitä ongelmiin nuoruuden kokemuksista. Ei tarjottu terapiaa. Sohvan nurkassa istui hiljainen, sulkeutunut ja etäinen mies, joka kävi omaa sotaansa koko elinikänsä.

Aika ajoin viina tuotti ongelmia ja perhe oli kovilla. Nyt syyttivät läheiset. Kaipasimme hyvää isää ja äitini kaipasi kunnon aviomiestä. Sota oli ottanut paljon. Liian paljon.

Isä, kiitos ja anteeksi. Harmi, kun en voi sinulle tänään kertoa kuinka kiitollinen olen. Sinä uhrasit nuoruutesi ja ehkä koko elämäsi. Voiko yhdeltä ihmiseltä enempää pyytää?

Kiitos myös teille 15 000 vielä elossa olevalle sankarille, sotaveteraanille. Kiitos siitä, että että saan asua maailman parhaassa itsenäisessä maassa. Hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea 100-vuotiaalle isänmaalleni, isän maalleni ihan kirjaimellisesti.

Mikä kylpylöissä ärsyttää?

Irtiottoa arjesta, itsensä hemmottelua, hyvää oloa ja virkistystä. Vai sittenkin jotain ihan muuta?

Kotimaamme kylpylät mainostavat sauna- ja allasosastojaan väsyneen ja stressaantuneen taivaltajan mukavina rentoutuskeitaina, joihin on ihanaa mennä hektisen arjen vastapainoksi lilluttelemaan lämpimiin, hieroviin ja poreileviin vesiin. Mutta entäpäs jos kylpyläkokemus enempikin ärsyttää?

Kuulun itse niihin, joita kylpylät eivät ole oikein koskaan sytyttäneet. Jos olen ihan rehellinen, minulla tulee kylpylöissä aina tunne, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Yritä siinä sitten olla rentoutunut, jos tunnet itsesi lähinnä jännittyneeksi.

En oikeastaan hallitse edes kylpyläetikettiä. Olen aina epävarma siitä, miten pitäisi toimia puhumattakaan, että hotellihuoneesta joutuu selvittämään tiensä kylpylän puolelle. Hotelliasiakkaana tunnen itseni jo omituiseksi hiippailemassa tossuläpsyköissä ylisuuri kylpytakki päällä pitkin hotellikäytäviä ja aulatiloja. Paluumatkalla tyyliä tehostaa punainen naama ja pyyheturbaani. Kiva sitten, kun samaan hissiin tulee se liikemiesporukka.

Kylpyläpuolella alkaa ihmettely siitä, että missä vaiheessa oikein voi riisuutua, nyt kun ovat keksineet nuo kamalat yhteispukuhuoneet. Joka kerta myös mietin, että pitääkö tukka pestä ennen altaaseen menoa vai voiko mennä kuivilla hiuksilla.

Entä saako saunaan mennä uimapuvussa vai eikö saa? Lempisaunani on höyrysauna, mutta yleisimmin nämä ovat yhteissaunoja. Kirjaimellisesti on alaston olo, jos uimapukua ei saa laittaa. Tulee sellainen murkkutytön fiilis. Yritän verhoutua ensin persaluseen ja kipaisen sitten äkkiä sykkyräasentoon lauteiden perimmäiseen nurkkaan. Hirvittävän rentouttavaa.

Allasosastolla en oikein tiedä, miten hieroviin suihkuihin ja putouksiin pitäisi asettua. Usein ei ole harmainta aavistustakaan siitä kuinka päin tulisi olla ja mitä kohtaa suihkupaineelle pitäisi tarjota. Tuntuu nololta seisoskella jossain altaan reunalla ja yhtäkkiä ympärillä alkaa pulpahtelemaan, eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin noita poreita pitäisi kohdistaa.

Ja poreammeessa tulee lähinnä huono olo. Etenkin jos sinne pitää sulloa tuntemattomien sekaan. En voi mitään sille, että tuntuu absurdilta istuskella uima-asuisena vieraiden ihmisten kanssa vieretysten ringissä joissain ammeessa, jossa vesi kuohuu.

Käväisin ystäväni kanssa viime viikonloppuna kokeilemassa Holiday Club Saimaan kylpyläosastoa. Ajankohta oli täti-ihmiselle pahin mahdollinen. Lauantaina myöhäisiltapäivällä kylpylässä oli kymmenittäin (vai sadottain?) lapsiperheitä. Mukavaa tietysti lapsille, että tällaisia koko perheen viihdekylpylöitä on, mutta rauhaa rakastavalle aikuisasiakkaalle käynti oli silkkaa kärsimystä.

Yritimme selvittää tiemme pääaltaaseen joka puolella poukkoilevien ja hyppivien lasten sekaan. Uimisesta ei tullut mitään, jengiä oli yksinkertaisesti liikaa. Kuvitelkaa itsenne tunkemassa luistelemaan jääkiekkokaukaloon, jossa on menossa junnuturnaus. Tekee kummasti mieli vetäytyä reunoille statistin rooliin.

Meteli oli karmea. Ymmärrettävää, että lapset olivat innoissaan allasmaailmasta ja liukumäestä, mutta kun kymmenien natiaisten huuto kantautuu moninkertaisena avaran kaakelitilan seiniltä, desibelit tuppasivat kohoamaan melkoisiin lukemiin. Kaikkea muuta kuin nautinnollista.

Olisiko ideaa, että kylpylöissä rajoitettaisiin esimerkiksi illan viimeiset tunnit vain aikuisille? Haikon kylpylässä oli minusta otettu jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Klo 18 jälkeen ikäraja kylpylään on 12 vuotta, mikä rauhoittaa mukavasti tunnelman. Tällöin kylpylä pystyy parhaiten palvelemaan myös tiukkapipoisia täti-ihmisiä 🙂

Uiminen on minusta hauskaa, mutta nykyaikaisissa kylpylöissä lähes mahdotonta. Pitkiä uima-altaita ei juuri enää ole vaan allasalueet on tehty mataliksi lilluttelualtaiksi.

Sitten minua ärsyttää myös kylpylöiden haju. Tiedättehän sen sellaisen uimahallituoksun, joka lähtee jostain kloorista tai vastaavasta. Samalla tulee mieleen kuinka puhdasta mahtaa olla lämmin vesi, johon liukenee päivän mittaan ihon kuona-aineita sadoista kropista. Tätä ei pitäisi ajatella, mutta sittenkin…

Pääosa kylpylöiden yleisilmeestä ja sisustuksesta näyttää jotenkin keinotekoiselta ja halvalta. Muovipalmut ja muovikasvit eivät ainakaan minua johdattele kovinkaan trooppiseen tunnelmaan. Päinvastoin. Myös vilkkuvat värivalot ovat jotain sellaista, mitä en kylpylässä kaipaa.

Ilmeisesti kylpylöillä on kannattajansa. Ei niitä muuten rakennettaisi yhä vain lisää. Tosin sana kylpylä voi joskus olla harhaanjohtava. Tuntuu, että jokaisella itseään vähänkään arvostavalla hotellilla tulee olla jonkinmoinen tila, josta voidaan käyttää nimitystä kylpylä. Joskus on vaikea ymmärtää, että mikä tahansa poreammeen ja kahluualtaan omaava mesta voi kutsua itseään kylpyläksi.

Entä minkälainen minusta olisi nautinnollinen kylpyläkokemus? Unelmieni kylpylässä olisi hiljaista ja hämärää. Rauhallista, seesteistä ja vain aikuisia. Valaistuksena pieniä tuikkuja ja kynttilöitä. Taustalla soisi rauhoittava tunnelmamusiikki ja poreammeeseen tarjoiltaisiin samppanjaa.

Ehkä tämä täti-ihminen joutuu vielä jonkun aikaa odottelemaan täydellistä kylpyläkokemusta. Taidan toistaiseksi tyytyä juomaan samppanjani hotellihuoneen kylpyammeessa.

Kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.