Browsing Category

Yleinen

4 x Suomi – bloggaajan matkavinkit kotimaan matkailuun

Vuosi vuodelta, kesä kesältä, hullaannun yhä enemmän matkailemaan kotimaassamme. On meillä kuulkaapas luonnon kannalta sellaiset puitteet, ettei oikeastaan kesäkuukausina edes tee mieli lähteä minnekään muualle.

Täytyy tunnustaa, että tunnen maatamme hävettävän huonosti. Siksi olen päättänyt järjestelmällisesti tutustua joka vuosi uusiin paikkoihin ja matkustaa sellaisille seuduille, missä ei ole tullut aiemmin käytyä. Esimerkiksi viime kesänä täytin aukon sivistyksessä ja matkustin elämäni ensimmäistä kertaa Turkuun. Niin kiva ja avartava reissu siitä tulikin, että tänä kesänä halusin mennä kokemaan Turun uudelleen.

Yllättävää on ollut, miten hienoja nähtävyyksiä ja viehättäviä majoituspaikkoja meiltä löytyy, välillä ihan kirjaimellisesti korpien kätköistä. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa, että blogini on kuljettanut minua sellaisiin matkakohteisiin, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi tai löytäneeksi.

Parasta matkailussa on aina löytämisen riemu ja uusien elämysten saaminen. Välillä se voi olla Lapin erämaan eheyttävä vaikutus, joskus taas hyppäys kotimaiseen kaupunkiseikkailuun.

Poimin neljä hyvin eri tyyppistä matkakohdetta Suomesta. Jokaisessa näistä paikoista on jotain sellaista, mikä on tehnyt minuun vaikutuksen.

 

1. Citytyypille – monipuolinen Tampere

Ihailen tapaa, millä Tampere on kehittänyt matkailuaan. Oli sitten kyse kulttuurista, lapsiperheiden tarjonnasta, nähtävyyksistä, luonnosta, historiasta, kulinarismista, arkkitehtuurista, shoppailusta… oikeastaan mistä vaan, Tampere on oikea runsauden sarvi.

Ihastuin viime reissulla mm. Pyynikin korkeatasoiseen kesäteatteriin ja vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettuun Vapriikin museokokonaisuuteen. Ehdottomia suosikkejani ovat myös Tampereen vanha kauppahalli sekä Pispalan hienosti säilynyt puutalomiljöö. Uusin tulokas on muumimuseo, joka pitää ehdottomasti vielä nähdä.

Tampere-kokemuksia ja matkavinkkejä löydät täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/09/29/haluaisin-asua-tampereella-tyttona-punatiilisen-tehtaan-varjossa/

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2017/07/02/tampere-on-makupala-joka-aiheuttaa-sydamentykytyksia/

https://visittampere.fi/

 

2. Luontoon rakastuneelle – kesä-Ylläs

Ylläksestä tulee ensimmäiseksi mieleen talvimatkailu ja laskettelu, mutta jos vähänkään luontomatkailu kiinnostaa, tänne kannattaa suunnata myös kesäaikaan. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, seitsemän tunturin alueella, on runsas retkeilyreitistö, jossa riittää vaihtoehtoja niin pituuksien kuin vaativuuden suhteen.

Vaikka rakastan Lapin luontoa, kairassa kulkemista ja tunturille nousua, siltikin on ihanaa sukeltaa iltaisin lakanoiden väliin. Jos pidät päivävaelluksista, Ylläksen alueella on helpohkoa tarjontaa riittämiin. Ainakin meillä reittivalinta kävi jopa vaikeaksi, vaikka muutaman päivän Ylläksellä vietimmekin. Ja jos sinulla on liikuntaesteitä, tunturiin pääsee näköaloja ihailemaan vaikka gondolihissillä.

Upea luonto, hyvä palvelutarjonta ja erinomaiset mahdollisuudet patikointiin ja retkeilyyn, siinä minusta kesä-Ylläksen vahvuudet. Jos olet ensikertalainen Lapin matkailussa, täältä on helppoa aloittaa. Mutta varoituksen sana, Lappi koukuttaa. Oletko kuullut parantumattomasta sairaudesta nimeltään Lapin hulluus?

Täältä kokemuksiani:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/08/07/yllas-on-huippumesta-myos-kesaaikaan/

http://www.yllas.fi

 

3. Merihenkiselle – Ahvenanmaan saaristo

Pääsin alkukesästä testaamaan Finnlinesin uuden reitin Naantalista Kapelskäriin. Puolivälissä matkaa pysähdyttiin Ahvenanmaan keskiosassa sijaitsevassa Långnäsissa, jossa on mahdollista jäädä pois kyydistä.

Ahvenanmaan saaristo hullaannutti minut ensimmäisen kerran reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja sen se teki nyt uudelleen. Saaristomerellä ovat maailman kauneimmat auringonlaskut, karun kauniit kalliorannat ja meidän hienoin laivareittimme. Tuntui kiehtovalta lipua suurella paatilla kapeita satojen saarten reunustamaa väylää pitkin. Täällä täytyy kapteenin tasan tarkkaan tietää, mistä ajaa.

Jos haluat viettää aikaa merimaisemissa pidempään, matkusta toinen suunta käyttäen Ahvenanmaan pieniä saaristolauttoja. Långnäsista pääset linjalle, jonka viimeinen osuus päättyy manner-Suomen Kustaviin tai eteläiselle linjalle, jonka päätepiste on Korppoo.

Ahvenanmaan saaristossa on lukuisia tunnelmallisia bed & breakfast paikkoja, joissa pääsee maistelemaan merellistä elämää. Näissä maisemissa päähän jää soimaan Mårtenssonin Myrskyluodon Maija.

Tai poikkea vaikka Maarianhaminassa. Långnäsistä on sinne matkaa vain 30 km, tai no, Ahvenanmaalla ylipäätään kaikki on lähellä. Täällä eivät lomapäivät tuhraannu auton ratissa istumiseen.

Kokemuksia Finnlinesin laivamatkasta täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/14/saaristomeren-lumoissa-testimatka-finnswanilla-ruotsiin/

Tietoa Ahvenanmaan saaristolautoista, aikatauluista ja reiteistä täältä:

www.alandstrafiken.ax/fi

www.visitaland.com/fi

 

4. Taiteenystävälle – Mänttä ja Serlachius-museot

Mänttä-Vilppula kaupunkina ei tunnu mitenkään houkuttavalta. Ja jos ihan totta puhun, eihän noissa kahdessa teollisuuden leimaamassa taajamassa mitään nähtävää itsessään olekaan (jos olen väärässä, korjatkaa paikkakuntalaiset).

Syy miksi Mänttään kannattaa matkustaa vähän kauempaakin, ovat Serlachius-museot. Kolmesta museorakennuksesta, gurmeeravintolasta ja kahdesta viehkosta boutiquehotellista rakentuva kombo ruokkii taiteenystävää, visualistia ja kulinaristia monella tapaa.

Jotta vältät taideähkyn, jää yöksi, sillä tarjontaa on ihan liikaa yhdelle päivälle. Illalla kannattaa painaa päänsä legendaarisella Mäntän Klubilla tai järvimaisemissa Honkahovilla.

Kokemuksia visiitistä täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/19/monipuoliset-serlachius-museot-ovat-mannaa-taiteenystavalle/

www.serlachius.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Miksi kukaan ei järjestä 50+ ikäisille naisille (kulutus)juhlia?

Olen syvästi loukkaantunut. Ilkesivät laittaa minulle mainoksen Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelusta.

Turha varmaan kertoa, että sosiaalinen media ruokkii meitä jatkuvalla mainosvirralla, halusimmepa tai emme. Olet varmasti pannut merkille mainonnan puolinäkymättömän olemassaolon tietokoneesi ruudulla.

Sähköpostiimme hiipii salakavalasti oikeiden viestien väliin roskapostia, joka yrittää saada huomiomme milloin mihinkin älyttömään.

Tai kun avaat Facebook-sivusi, feedin joukkoon tulee yhä enemmän maksettua mainontaa. Välillä jopa haittaavan paljon niin, että on vaikeaa tehdä selkoa, mikä oikeastaan on mainontaa ja mikä muuta sisältöä.

Ja kun avaat iltapäivälehden sivun, vierustalle on kummasti tupsahtanut mainoksia ja osuvasti juuri niistä tuotteista, joita olet ehkä googlettanut lähiaikoina. Jossain joku isoveli valvoo käyttäytymistäsi tarkoin.

Ja sitten on tämä kammottava ikäsidonnainen mainonta, joka menee niin pöpelikköön kuin vain voi. Jonnekin bittiavaruuteen on kirjoitettu, että tätä tietokonetta ja tätä sähköpostia käyttää 55-vuotias nainen. Mutta, please, voisitteko ystävällisesti laittaa sinne myös tiedon, että en kärsi inkontinenssistä, en univaikeuksista, enkä lihas- ja nivelkivuista ja suolenikin toimii toistaiseksi aivan loistavasti.

Jossain on joku mainosguru, ilmeisesti Jenny 25 vee päättänyt, että yli 50-vuotias nainen tarvitsee Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelua, melatoniinia sisältäviä unitabletteja, kipugeeliä ja suolen toimintaa nopeuttavia luontaistuotteita.

Voisitko Jenny kiltti ymmärtää, että minä olen vielä ainakin omasta mielestäni ihan aktiivinen, toimintakykyinen, elämässä kiinni oleva työssäkäyvä nainen, jolla on työuraakin jäljellä ennen virallista eläkeikää vielä kymmenisen vuotta. Osaan vieläkin kulkea korkkareissa, bailata aamuyön tunneille ja jaksan kulkea reppu selässä Lapin kairoilla.

Haluan matkustaa niin paljon kuin sielu sietää ja rahapussi kestää. Rakastan hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja itseni hemmottelua. Arvostan kaikkea kaunista ympärilläni ja olen kiinnostunut elämässä monenlaisista asioista. Eivätkä niihin kuulu pätkääkään asiat, joiden tiimoilta olet ottanut yhteyttä.

Edustan sitä ikäluokkaa, joka Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksen mukaan ei ole kovinkaan kaukana siitä kaikkein varakkaimmasta, 65-75-vuotiaiden ikäryhmästä. Minun ikäisilläni, 55-64-vuotiailla, lapset ovat lähteneet jo maailmalle ja asuntolainat maksettu. Elämämme on pääosin ollut työntäyteistä, emmekä aikoinaan osanneet kovin kuluttaakaan. Monille meistä kertyi pesämunaa ja onnekkaimmilla sitä on täydentänyt vielä pieni perintö.

Nyt on meidän aikamme elää ja nauttia työmme tuloksista. Ja sitten sinä Jenny ilkeät lähettää minulle Tena-vaippamainoksia. Häpeä! Ymmärrätkö? Haluan saada mainoksia eksoottisista matkakohteista, hemmottelulomista, merkkikäsilaukuista ja timanttisista kasvohoidoista.

Ja vaikka minulla ei olisikaan varaa niihin, niin usko pois, niitä on paljon joilla on. Kuulkaapas mainosgurut, te suorastaan aliarvioitte omaa ikäryhmääni ja sen tarpeita. Tässä on teille sellainen kohderyhmä, jolla on enemmän ostovoimaa kuin nuoremmilla ja halua vihdoin hellittää kukkaron nyörejä oman itsemme hyvinvoinnille.

Voisitteko Jenny ja muu hipsterimainosväki ystävällisesti tehdä uudelleen ikäryhmäni profilointia ja ymmärtää, että tänne ei kuulkaa niitä Tena-vaippoja tarvita. Toistaiseksi samppanja on poistunut ihan toivotulla tavalla.

PS: Yritin löytää kuvapankista tähän juttuun kuvia vanhemmista naisista matkoilla. Ei löytynyt. Kuvissa oli vain nuoria naisia. Vanhemmat naiset eivät ilmeisesti matkustele 🙂

Kuvat pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Lupa mokata

Älä mokaa viiden tähden hotellissa – asiantuntijan 10 vinkkiä ensikertalaiselle.” Ja hitot. Olkaa sellaisia kuin olette ja uskaltakaa mokata.

Mikä ihmeen juttuja nämä tällaiset ”älä mokaa matkoilla” oikein ovat? Olen pannut merkille, että sosiaalisessa mediassa törmää yhtä mittaa käyttäytymisohjeisiin, joissa kerrotaan miten tulee käyttäytyä lentokoneissa, matkakohteissa, hotelleissa ja nähtävyyksissä. Joku ”tietävämpi” kertoo, kuinka rahvaan tulee toimia ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jottei vaan mokaa.

Viimeisimmässä silmiini osuneessa jutussa joku etikettineuvoja jakoi ensikertalaisille vinkkejä, mitä ei saa tehdä luksushotelleissa. Konsultin mukaan hotelliin saapuessa pitäisi näyttää itsevarmalta, sillä käyttäytyminen kuulema paljastaa kokemattomuuden ja siksi ei saa antaa silmien laajentua ja leuan loksahtaa. Anteeksi vaan, mutta miksi ei? Jos luksushotellin hulppea aula ei ole jokapäiväistä kauraa ja se saa aikaan wau-efektin, miksi ihmeessä pitäisi näytellä jotain muuta?

Ne muutamat kerrat, kun olen itse päässyt maistelemaan viiden tähden edestä kansainvälistä luksusta, olen todellakin ollut niin innoissani, etten ole meinannut pysyä ruodussa. Takuulla jokainen on nähnyt reaktioistani jo kaukaa, että ympyrää pyörivä tätituristi on astunut normaalista poikkeavalle maaperälle. Minulta ainakin häviäisi osa nautinnosta, jos jostain kumman syystä haltioitumista pitäisi peitellä. Voisiko joku selittää, miksi tämä ylipäätään on edes jonkun mielestä mokaamista?

Jos ei ole prinsessa, ei tarvitse esittää prinsessaa.

Hymyilyä osaltani sai myös artikkelin neuvo rajoittaa selfieiden ottamista ja muuta valokuvaamista. Nämä kuvaussessiot kuulema paljastavat ensikertalaisen ja saattavat häiritä muita hotellin asukkaita. Tässä kohtaa olen ilmeisemmin mokannut pahan päiväisesti, sillä kameralleni on ollut erityisen paljon käyttöä hulppeimmissa hotelleissa. Oikeasti, kuka voi pidättäytyä ottamasta kuvia, jos on kerrankin päässyt sellaiseen ympäristöön, joka näyttää ja tuntuu upealta?

Minusta nämä kaiken maailman älä mokaa -neuvot ovat typeriä. On niin helppoa vedota suurimpaan pelkoomme, häpeään. Kontrolloimme käyttäytymistämme sen vuoksi, että pelkäämme nöyryytystä. On noloa osoittaa tietämättömyytensä tai osaamattomuutensa, ja siksi kätkemme todellisen minämme ja esitämme vähän ”parempaa”.

Jos aina pitää varoa mokaamista ja virheiden tekoa, voi liikkumavara käydä vähäiseksi.

Eikö kuitenkin meistä jokainen ole parhaimmillaan omana itsenään, juuri sellaisena aitona Crocodile Dundeena kuin on. Vahvin ihminen on minusta sellainen, joka uskaltaa olla täysin oma itsensä joka paikassa. Sellainen ihminen, joka uskaltaa sanoa, ettei osaa tai ettei tiedä ja antaa itselleen luvan tehdä virheitä. Osoittaa vahvaa itsetuntoa olla reilusti se tumpelo ensikertalainen, joka osaa vielä nauraa makeasti omille hölmöilyilleen.

Kaikkein typerimpiä ihmisiä minusta ovat tyypit, jotka kuvittelevat olevansa kaiken osaavia ja kaiken hallitsevia. Kaikkien alojen asiantuntijat ovat näistä rasittavimpia. Jos tunnet tällaisen tapauksen, tiedät myös, ettei hän koskaan naura itselleen. Ihmisestä häviää niin paljon mielenkiintoa, jos vastapuolella on ihminen, joka yrittää olla liian täydellinen ja liian oikein käyttäytyvä.

Uskokaa vaan, mokaamislupa tekee elämästä rennompaa ja paljon hauskempaa. Ei tämän kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Ei oikeasti tarvitse miettiä, kuinka fiinisti pitää käyttäytyä viiden tähden hotellissa tai nyt ylipäätään missään muuallakaan. Annetaan itsellemme lupa mokailla ja elää vähemmällä kontrollilla. Jos ei ole prinsessa, ei tarvitse esittää prinsessaa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kevät on ja levottomuus kasvaa

”Hei levoton tyttö. Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot.” (Anssi Kelan biisistä Levoton Tyttö)

Ystäväni, joka oli töissä mielisairaalassa, kertoi, että kevät oli heillä ruuhkaista aikaa. Osastot täyttyivät potilaista, joilla mielenterveydelliset ongelmat vain pahenivat valon lisääntyessä. Tieto oli yllättävä, sillä olen aina kuvitellut, että loppusyksyn pimeys se vasta ruokkii masennusta ja synkistää mieltä entisestään.

Valon vähyys aiheuttaa minussa väsymystä, saamattomuutta ja tylsistymistä. Marraskuisessa kaamoksessa muutun sisätiloihin linnoittautuneeksi zombiksi, jonka ainut mielenkiinto on surffata netissä etsimässä halpoja matkoja. En kaipaa ulos kylmään ja olenkin naureskellut, että voisin hyvin nukkua talviunta, jos vaan joku työntää täkin alle punaviiniä ja suklaata säännöllisesti.

Mutta sitten saapuu se kauan odotettu ja kaihottu kevät. Yhtäkkiä huomaan röyhkeän kevätauringon tunkevan sisätiloihin ja herättävän minut talvipesästä henkiin. Saan ikään kuin uuden vaihteen päälle ja päässä alkaa surista. Syntyy sen tuhat touhukasta suunnitelmaa tulevan kesän varalle.

Sama juttu joka kevät. Valo tuo mukanaan levottomuuden. Tyyneys ja levollisuus ovat kaukana, kun buustausvaiheessa mieli seikkailee globaalisti ristiin rastiin. Keskittyminen on vaikeaa, tavarat pysyvät järjestyksessä entistä huonommin ja kotikenttä jalkojen alla alkaa poltella. Jonnekin olisi niin kiva lähteä. Jos edes viikonlopuksi Tallinnaan?

Matkageenin valtaama on kuin riivattu maaninen kevätaikaan. Netti käy kuumana ja matkahaaveet kuljettavat Jäämereltä Gibralttarille. Omalle must to do -listalle ei tule mainintaa ikkunoiden pesusta, puutarhatöistä, kevättekstiilien vaihdosta tai kaappien siivouksesta. Sen sijaan lista täyttyy kaikista niistä kiinnostavista paikoista, joihin pitäisi tänä kesänä mennä tai kaikista niistä mukavista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä.

Oletteko koskaan huomanneet, miten vähän viikonloppuja kesäkuukausiin oikeastaan mahtuu? Kun rupeaa tekemään suunnitelmia kesämenoilleen huomaakin, että vappu on ihan huulilla, juhannus käsillä tuota pikaa ja heinäkuulle kun muutaman jutun laittaa, sekin kohta taputeltu. Sitten alkaakin syksyä jo pukkaamaan. Suomen kesä on niin lyhyt, että väkisinkin alkaa ahdistamaan.

Mutta joka tapauksessa, parasta on, että tässä kohtaa vuotta koko kesän ihanuus on edessäpäin. Tervetuloa vaan aina yhtä levoton, mutta iloinen kevät. Ja tervetuloa toivottavasti lämmin kesä. Tervetuloa kotimaiset kaupunkiseikkailut. Tervetuloa valoisat mökkiyöt ja kalareissut. Minä nauran auringolle ja rupean elämään!

PS: Tervetuloa myös kesäviinit. Tallinnasta on parhaillaan matkalla kiinnostava lähetys, joka sisältää helmeileviä kuohuvia ja raikkaita viinejä. Tästä lähiaikoina lisää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Koska sä voit

Oletko turhien pelkojesi ja rajoitteidesi vanki?

Olen viime päivät pohdiskellut paljon pelkojen vaikutusta matkailuun ja elämään ylipäätään. Niin moni hieno asia elämässä jää kokematta ainoastaan sen tähden, että tarpeettomat pelot rajoittavat toimintaamme. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että rakennamme itse ympärillemme kaltereita, jotka estävät meitä saavuttamasta asioita, joita toivoisimme. Mieli tekisi, mutta uskallus puuttuu.

Kaikki lähti siitä, että ystäväni kertoi, että olisi halunnut lomallaan matkustaa jonnekin. Ongelmana oli vaan se, että matkaseura puuttui, eikä ollut ketään kenen kanssa lähteä reissuun.

Kysyin oliko hän koskaan ajatellut, että matkustaa voi myös yksinään. Mahdoton ja ahdistava ajatus kuulema. Huoli yksin selviämisestä oli suuri ja pelko tulisi varmasti pilaamaan koko reissun.

Hmmm, kannattaisiko edes kerran kokeilla? Vaikka ei löytäisikään itsestään sisäistä vahvaa yksinmatkaajaa, olisiko se siltikin parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin lomaviikkoa nysväämään, jos mieli kerran maailmalle paloi?

Se on ainakin varmaa, että pala maailmaa jäi näkemättä ja lomaseikkailu kokematta. Olisi pitänyt vain hieman uskaltaa. Astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohdata rohkeasti uusi ulottuvuus. Eihän voi tietää, miltä yksin matkustaminen tuntuu ja sujuu, jos ei edes kerran kokeile.

En ole itsekään mikään rohkea seikkailijatyyppi. Kun ensimmäisen kerran astuin lentokoneeseen yksin, tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja epävarmimmaksi tapaukseksi. Viikon päästä paluulennolla oli selvästi itsevarmempi matkaaja. Pariisi oli hurmannut ja olin monta upeaa kokemusta rikkaampi. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan yksin ja selvinnyt siitä. Koska mä voin.

Nykyisin yksin reissaaminen on ihan peruskauraa. Tai no, pieni jännitys ja hermostuminen on aina taka-alalla, mutta sen kanssa pystyy hyvin elämään.

Lentopelko lienee yleisin matkailuun liittyvistä peloista. Itsekin pelkäsin lentämistä matkustamiseni alkuaikoina. Asian kanssa pääsin sinuksi toistojen kautta. Mitä enemmän lensin, sitä vähemmän sitä enää jännitin.

Koneen oudot äänet saavat minut vieläkin hieman huolestuneeksi ja ilmakuoppahypyt sydämen siirtymään paikaltaan. Siltikään en olisi valmis antamaan pois yhtäkään ihanista matkakokemuksista, jotka lentäminen on mahdollistanut. Tilastojen valossa lentäminen on muuten turvallisempaa kuin autoilu. Kannattaisiko sittenkin uskaltaa ja kohdata pelkonsa? Hetki ehkä epämiellyttävää pelonsekaista huolen tunnetta, mutta palkintona maailma ulottuvillasi. Sinä voit lentää.

Matkustaa voi toki laivallakin, mutta jos antaa pelolle vallan, sitäkään ei voisi tehdä. Jokainen tuntee varmaan tyypin, joka ei halua matkustaa laivalla. Laivahan saattaa keinua ja siitä tulla huono olo. Ja onhan muistettava, mitä tapahtui Estonialle. Ja Titanicille. Niinpä.

Tiedän myös tapauksen, jossa mieshenkilö kuoli saatuaan katolta pudonneen jääpuikon päähänsä. Tämä tapahtui jalkakäytävällä Kuopion keskustassa. Jos aina haluaa nähdä asiat pelon näkökulmasta, kaikessa piilee vaara. Jopa liikkumisessa talvikuukausina savolaisen kaupungin kadulla.

Oma lukunsa sitten on matkakohteen valinta. Mihin kummaan sitä uskaltaisikaan matkustaa, koska terrorismin uhka piilee kaikkialla? Ainakaan Turkuun ei kannata matkustaa. Tai jos sinne jostain syystä sittenkin haluaa mennä, torin aluetta kannattaa ehdottomasti välttää.

Ja sitten ovat vielä ne kaikki hirveät sairaudet, jotka uhkaavat maailman eri puolilla. Lintu- ja sikainfluenssa jylläävät jo lähes kotikulmilla ja jossain maailman kolkalla karmea ebola kaataa jengiä. Kyllä kannattaakin siksi jättää matkaamasta ja jäädä suosiolla kotiin. Mutta muista myös olla kulkematta pihanurmikollasi. Punkkikin voi olla aika viheliäisen taudin aiheuttaja.

Niin, elämä on ”vaarallista” ja siihen sisältyy riskejä. Mutta riskejä kannattaa ottaa, mikäli haluaa elää. Jos aina ensimmäiseksi nostaa tiskiin omat pelkonsa ja tarkastelee asioita niiden valossa, niin moni mukava asia jää tekemättä ja kokematta. Kaikkea voi pelätä, mutta todennäköisyys pelkojemme toteutumiselle on niin minimaalinen, että pelko kannattaa kohdata ja ottaa rohkeasti askel eteenpäin.

Sen sijaan, että aina ensimmäisenä miettii, mitä kaikkea ikävää voi tapahtua, voisi miettiä mitä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista tulee kohtaamaan. Seuraavan kerran, unohdetaan pelot. Poistetaan kalterit ympäriltämme ja avataan häkin ovi rohkeasti maailmaan.

Kannattaa ottaa pieni riski ja kokeilla. Siksi, että sä voit.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Lumi sotki Pariisin ja aiheutti suuntavammaiselle paniikin

Kun Pariisiin lunta satoi ja mitä sitten tapahtuikaan.

Tiedättehän, on olemassa ihmisiä, joilla on lukihäiriö. Sanojen hammottaminen on vaikeaa ja kirjaimet tuppaavat menemään sekaisin. Mutta onko kukaan diagnosoinut hahmotusongelmaa, jossa yksinkertaisesti ei pysty hahmottamaan suuntia tai kokonaisuuksia? Olen nimittäin varma, että sellainen häiriö minulla on. Eksyn aina kaikkialla, enkä omaa pienintäkään suuntavaistoa.

Voitte vain kuvitella kuinka paljon tämä ongelma tuottaa harmia ja päänvaivaa yksinmatkaavalle. Uuteen paikkaan saavuttuani minun on tosi vaikeaa luoda minkäänlaista kokonaiskuvaa. Jo pelkästään majapaikkaan takaisin osaaminen vaatii monta toistoa, ennen kuin homma onnistuu ilman eksymistä.

Pahimpia ovat vanhojen kaupunkien kapeat kujat, joiden sokkeloihin pystyn eksymään totaalisesti. Myös metrojen suuret risteysasemat ovat haastavia. Vaikka opasteet ovat yleensä hyvät, siltikin olen pystynyt pyörimään maan alla kuin olisin tiheimmässä sademetsän viidakossa.

Uudet paikat ovat minulle yhtä sekavia kuin Pompidou keskuksen rakenteet.Koska tunnen ongelmani, olen tottunut varmistelemaan asioita etukäteen erityisesti silloin, kun jossain pitää olla tiettynä aikana. Jos menen lentokentälle julkisilla kulkuvälineillä, kirjaan reitin ja meno-ohjeet tarkoin ylös. Tiedän nimittäin, että silloin kun hermostun, selkeä ajatteleminen on vaikeaa ja ”askelmerkit” sekoittuvat entisestään. Suurkaupungeissa on onneksi lähes aina olemassa vaihtoehto taksi, eksyneen viimeinen pelastus.

Tai no melkein aina. Ei nimittäin silloin, kun Pariisiin sattuu satamaan poikkeuksellisen paljon lunta.

Eiffel-tornissa oli pipo tarpeen.Kävi nimittäin niin, että kun olimme ystäväni kanssa lähdössä keskiviikkona Pariisista, edellisenä iltana taivas rupesi työntämään sakeanaan räntää. Luin jostain, että näin paljoa lunta kaupunkiin ei ollut satanut kerralla viimeiseen 15 vuoteen. Niin minun tuuria!

Koska uumoilimme jonkinlaista liikenneruuhkaa aamuksi, päätimme olla ennakkoviisaita ja mennä lentokentälle helpoimman kautta taksilla. Tilasimme hotelliltamme auton edellisenä iltana valmiiksi ja varasimme puolisen tuntia lisäaikaa kentälle menoon. Tähän asti kaikki oli hyvin ja matkalaisen elämä järjestyksessä.

Seisoimme hyvissä ajoin hotellimme ala-aulassa taksia odottamassa. Sitä ei vaan kuulunut sovittuna aikana. Menin oikein ulos katsomaan, jospa auto olisi jäänyt kapealla ja sohjoisella kadulla odottamaan meitä pienen matkan päähän. Eipä näkynyt.

Menin tiedustelemaan asiaa respan tytöltä, joka oli jo tovin istunut siinä kaksi luuria korvillaan, ilmeisemmin yrittäen saada yhteyttä taksiasemaan. ”Niin, missäköhän se meidän taksi mahtaa viipyä?” – No taxis today. ”Anteeksi, mutta meillä oli etukäteen tilattu taksi.” – No taxis today, there is snow. ”Niin, mutta ymmärräthän, meidän pitäisi päästä lentokentälle ja taksi on jo eilen tilattu.” – I’m sorry, no taxis.

Että sillä lailla. Olisikohan meitä kannattanut informoida tästä vähän aikaisemmin? Kehottaa esimerkiksi varautumaan kentälle menoon jollain muulla tavoin tai varaamaan edes tuplasti aikaa. Joku toinen hotelli olisi ehkäpä tiennyt, että koko Orleyn lentokenttä oli aamupäivän suljettu eikä sieltä lähtenyt yhtäkään lentoa. Ja että todennäköisesti meidänkin lentomme tulee olemaan rutkasti myöhässä. Tämä tieto olisi varmasti rauhoittanut panikoivaa mieltä. Mutta tätä emme tienneet. Tiesimme vain – no taxis, mikä ei itse asiassa pitänyt ihan paikkaansa. Kyllä noita mittariautoja näytti kaduilla silti ajelevan.

Ainut keino oli lähteä raahaamaan laukkuja sohjossa ja etsimään meille neuvottua metroasemaa ja sieltä metroa. Matkustaa sillä tietylle asemalle, vaihtaa siellä lähijunaan ja sitten pienempään lähijunaan. Tai toista reittiä tietylle metroasemalle ja vaihtaa sieltä lentokenttäbussiin.

Onneksi ystävä oli mukana. Tiedän kuinka paha tuollainen ruuhkainen metroasema tällaisessa hermo menee -tilanteessa tulisi minulle olemaan.

Ensimmäinen etappi sujui hyvin. Muutaman kerran kysyttyämme oikea metro löytyi ja onnistuimme jäämään oikealla asemallakin pois. Sitten porteista ulos ja sieltä oikeaan RER-lähijunaan.

Minä tapani mukaan juutuin portteihin. Syötin lippua hermostuksissani useaan kertaan metron lukijaan ennen kuin portin ovet suostuivat aukeamaan. Vaan sitten iski hyperventilaatiopaniikkisydämenpysähdys. Katsoin oikealle, katsoin vasemmalle, katsoin eteenpäin. Ystävästä ei merkkiäkään.

Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, suunnistin laiturille, jonka luulin olevan oikea. Laituri on tupaten täynnä ihmisiä, ystäväni löytyminen tuosta ihmismassasta olisi lähinnä silkkaa hyvää tuuria. Enkä itseasiassa tiennyt olinko edes oikealla laiturilla.

Maan alla kun oltiin, puhelut eivät yhdistäneet tai jos yhdistyivät katkesivat lähes saman tien. Tai sitten melu oli sen verran kova, että kuuluvuus oli lähinnä nolla. Nousin liukuportaita takaisin ylös, siltä varata, että ystäväni olisi siellä. Ja sitten takaisin alas. Nyt oli pakko tehdä omat päätökset. Koneen lähtöön oli jo tässä vaiheessa liian vähän aikaa.

Tässä kohtaa voin sanoa, että pariisilaiset, I LOVE YOU! Mitä ihmettä on puhe, että pariisilaiset ovat ylimielisiä ja koppavia niitä kohtaan, jotka eivät puhu ranskaa? Tai sitten vaan surkea, eksynyt, panikoiva, yksinäinen täti-ihminen Pariisin metrossa on niin säälittävä näky, että sain apua usealta taholta. Ystävällinen mieshenkilö kantoi jopa Denfert-Rochereaun asemalla laukkuni ylös portaita ja opasti minut pysäkille, mistä lähtevät Orleyn lentokenttäbussit.

Tai siis piti lähteä. Sitten iski taas paniikki. Lumitilanteesta johtuen lentokenttäbussit eivät kulkeneet.

Pelastusenkeli ilmeisesti kuuli rukoukseni, sillä paikalle kurvasi kuin tilauksesta musta tila-auto, joka tarjosi seitsemälle hengelle kuljetusta kentälle 10 euron henkilöhintaan. Auto saatiin täyteen ja helpottunut täti-ihminen lentokentälle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ystävänikin saapui mutkien kautta kentälle. Helsinkiin saavuttiin lopulta lähes viisi tuntia myöhässä.

Jos tuota reilun viiden sentin räntäkerrosta miettii suomalaisesta näkökulmasta, ei voi kuin ihmetellä, kuinka se sai koko suurkaupungin sekaisin. Räntäsade oli kuitenkin loppunut jo ajat sitten ja aamupäivällä kadut olivat jo sulana, mitä nyt vähän kasautunutta loskaa oli reunustoilla. Mutta pariisilaisille tämä oli ilmiselvästi liikaa. C’est la vie!

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkaöverit

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että matkojen varaamisessa karkaa mopo käsistä tai ainakin alkaa pahasti keulimaan? Tai tunnetko itsesi majoituksen osalta hemmotelluksi kermaperseeksi?

Kumma juttu, kun matkoja vaan putkahtaa jostain. Ei ollut mitään tarkoitusta lähteä lähiaikoina yhtään minnekään, mutta sitten sähköpostiin tupsahti lentoyhtiön mainos alekampanjasta. Ja kappas, ennen kuin täysin ymmärrät, oletkin jo varannut lennot kaupunkiin, jota et juuri koskaan edes ajatellut. Halpaa kun oli.

Ja kun matka on varattu, tarvitaan seuraavaksi majoitus. Tietysti, tottakai ja ehdottomasti edullinen sellainen. Koko jutun ideahan on päästä matkalle mahdollisimman halvalla.

Matkakumppanisi kanssa olette päättäneet etsiä jotain kohtuuhintaista majoitusta. Tämä kun on nyt tällainen ylimääräinen budjettimatka, mihin ette halua missään nimessä käyttää rahaa kovinkaan paljoa.

Käyt huolella läpi hotellivaraussivustojen keskihintaista tarjontaa. Vaihtoehtoja kyllä on, mutta et tahdo millään löytää tarpeeksi halpaa ja tarpeeksi hyvää samassa paketissa.

Ihan vahingossa satut vilkaisemaan sen viiden tähden hotellin kauniita kuvia. Huoneiden pulleat sängyt ovat kutsuvia, miljöö mitä suloisin, näköalat hulppeat ja se hotellin infinity uima-allas, wau!

Jostain syystä, et vaan saa mielestä tuota hotellia. Näytät kuvia miehellesikin. Ihan vain kiinnostuksesta, että tällaistakin on olemassa. Mutta ei tässä kohtaa meille, liian kallista.

Menee viikko tai pari. Matka lähestyy ja se majoitus on vieläkin varaamatta. Kelaat uudelleen halvimmat vaihtoehdot ja seuraavaksi keskihintaiset. Jokaisessa on joku vika. Ankean näköistä, kulahtanutta, kehno sijainti, huono palaute, suppea aamiainen. Ei nyt vaan natsaa.

Sen sijaan palaat uudelleen siihen tähtirivistölliseen unelmaan. Siinä hotellissa kun on kaikki kohdallaan. Näet itsesi istumassa drinkkibaarin tyylikkäällä plyysisohvalla skumppalasi kädessä. Täydellistä!

Jälkeenpäin et oikein itsekään ymmärrä, miten siinä nyt näin pääsi käymään. Majoituksenne maksoi vähän enemmän kuin olitte alun perin suunnitelleet. Totta puhuen tuplasti sen, mutta lupaatte itsellenne ihan vakaasti säästää jossain muussa.

Myönnetään, minulle käy näin, useasti. Ensin houkuttaa ja koukuttaa lentolipun halpuus. Vain muutama klikkaus ja simsalabim, tunnen taas olevani elossa. Matkaa pukkaa.

Sitten vasta tulevat realiteetit mieleen. Onko ylipäätään varaa? Saanko töistä järjestettyä vapaata? Mitähän se majoitus mahtaa maksaa? Se näennäisen halpa lentolippu ei todellisuudessa tarkoittanutkaan halpaa matkaa.

Voiko matka-addiktoituneen täti-ihmisen viedä jonnekin anonyymien matkoilla kiusattujen vertaistukiryhmään? Matkustaminen haittaa tässä tapauksessa niin voimakkaasti tavallista arkea, etenkin sen talouspuolta. Jostain pitäisi saada vieroitusapua ennen kuin käy huonosti.

Se ote moposta pääsi tässä alkuvuoden osalta vähän lipsumaan. Säästösyistä ei pitänyt vähään aikaan lähteä mihinkään. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tällä viikolla Budapestiin. Kuka voi kieltäytyä edestakaisesta alle satasen lentolipusta? Ihan pakkohan tuohon hintaan oli lähteä gulassikeittoa maistelemaan.

Pariisi nyt on jo useampaan otteeseen aiemmin nähty, eikä se niin ihmeesti polttele. Tosin ehkä siinä tapauksessa, jos lentohinta on edullinen. Kuten esimerkiksi helmikuussa.

Lähden ystäväni kanssa ensi kuussa tähän romantiikan kehtoon, halvalla kun pääsee. Tai no, vähän päätettiin samalla laajentaa reviiriä. Kuka se keksikään sen parin päivän reissun Champagnen maakuntaan ja samppanjakaupunki Épernayhin?

Maaliskuinen reissu Singaporeen oli tiedossa jo aikapäiviä sitten. Hotellivalinnan kanssa väännettiin kättä pitkän aikaa. Miehen pyöreiden vuosien kunniaksi päädyimme lopulta melko hulppeaan hotellikomistukseen. Kas kummaa, niillähän oli oikein oma klubikerros, jonka huoneisiin kuuluu ihka oikea samppanja-aamiainen. Vain kerranhan sitä ihminen tällaiset lukemat täyttää. Lupaan juoda samppanjaa koko rahan edestä.

Koska olemme järkeviä ihmisiä ja ymmärrämme hyvin, ettei meillä ole varaa tällaiseen pöyhkeilyyn koko lomamme ajan, päätimme taloudellisen tasapainon vuoksi viettää puolet lomastamme huomattavasti edullisemmassa majoituksessa.

Tuo jälkimmäinen majoitusvaraus nyt on vielä vaiheessa. Tosin on minulla kyllä yksi hyvä vaihtoehto, mutta se nyt on ihan liian kallis….

Kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkahaaveilun aika – voita liput kahdelle matkamessuille ja matkaoppaita

Matkailukärpäsen puremiin parasta aloe veraa on tammikuinen käynti Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä matkamessuilla. Matka 2018 Nordic Tracel Fair pärähtää yleisölle käyntiin perjantaina 19.1. ja päättyy sunnuntaina 21.1.

Itse pystyn tänä vuonna osallistumaan ainoastaan ammattilaispäivään torstaina, joten ikävä kyllä missaan muutaman mielenkiintoisen ohjelmanumeron. European Stagella perjantaina Barcelonan asiantuntijat kertovat ruoka- ja viinimatkailijan Barcelonasta, jota olisin ollut kovin mieluusti kuuntelemassa. Mielenkiintoista olisi kuulla myös samaisella lavalla sympaattisen Jaakko Selinin paljastuksia omista suosikkipaikoistaan maailmalla. Jaakko esiintyy kaikkina messupäivinä.

Harmittaa myös, etten pääse kuuntelemaan Rantapallon Stagen matkabloggaajien haastatteluja. Luvassa on paljon matkaavien kokemusperäistä tietoa mm. Kroatiasta, Välimeren ja Karibian risteilyistä, Kreikan lomasaarista sekä Balista. Kiinnostavia aihepiirejä ovat niinikään Naiset ja yksin matkustaminen sekä ruokamatkaajien vinkit.

Onneksi kuitenkin torstaina ehdin etsimään tietoa muutamista matkakohteista, joista tässä vähän salaa haaveilen. Edelleen Portugalin kiertomatka kummittelee mielessä, johon toivottavasti jossain vaiheessa löydän sopivan ajankohdan.

Viime kesänä minuun iski Norja-kuume. Junamatka Oslosta Bergeniin on lukemani mukaan yksi Euroopan kauneimmista maisemareiteistä ja kun tuo Bergen sattuu olemaan myös erinomainen taidekaupunki, tässä olisi minulle ilmiselvästi oiva matkakombo.

Viime vuoden lopulla sain esimakua Kristina Cruisesin risteilyistä. Niin monilta risteilyyn osallistuneilta kuulin suosituksia Euroopan jokiristeilyistä, joten tuosta matkatarjonnasta täytyy ehdottomasti saada lisää tietoa.

Osallistu fiilistelypaketin arvontaan

Matkailusta kiinnostuneen kannattaa tammikuussa suunnata tuonne Messukeskuksen suuntaan. Sitä ennen voit kokeilla onneasi Samppanjaa muovimukista -blogin Facebook-arvonnassa. Arvon yhdelle onnekkaalle fiilistelypaketin, johon sisältyy:

– kahdelle pääsyliput Matka 2018 messuille (arvo 2×19 euroa)

– matkaopaskirja toivomastasi kaupungista (edellyttäen, että matkamessuilta on saatavana)

– 2 kpl ET-Matkaopas -lehden näytenumeroa

– säähavaintopäiväkirja

Arvontaan voit osallistua Facebook-sivulla www.facebook.fi/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämäässä blogin Facebook-sivua (ellet ole jo tehnyt sitä), sekä kommentoi blogin Facebook-sivun messuarvontapäivitystä, mistä kaupungista haluaisit matkaopaskirjan. Arvonta päättyy maanantaina 9.1.2018 klo 22.00. Facebook ei ole mukana arvonnassa.

Lisätietoa matkamessuista löydät täältä: www.matkamessut.fi