Browsing Category

Viro

Romanttisen illallisen ravintola Tallinnassa

Hyvän ruuan lisäksi apetta myös romantiikan nälkään.

Yksi Tallinnan viehättävyydestä ovat ehdottomasti sen kiinnostavat ja vieläkin kohtuuhintaiset ravintolat. Uusia kunnianhimoisia ravintoloita nousee pystyyn kuukausittain, jos sitten joidenkin tähti sammuu, kuten saimme tällä samaisella reissulla karvaasti kokea. Aiemmasta loistavasta Fabrik-ravintolasta ei ollut jäljellä enää muuta kuin nimi ja kiinteistö.

Onneksi seuraavana iltana meitä lykästi. Menimme syömään Vanhan kaupungin pääkadun varrella (Viru 8) olevaan Cru ravintolaan. Jo usean vuoden ajan ravintola on keikkunut kärkipäässä erilaisissa Viron parhaiden ravintoloiden luokituksissa.

Ravintolaa luotsaa palkittu pääkokki Dmitri Haljukov, joka edusti Viroa mm. vuoden 2015 Bocuse d’orin arvostetussa maailmanlaajuisessa kokkikisassa Lyonissa. Keittiöstä löytyy lisäksi parikin Viron vuoden kokki -tittelin saanutta ammattilaista.

Cru sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Vanhat kiviseinät ja keskiaikainen tunnelma antoivat ravintolalle tunnelmalliset puitteet. Kynttilät pöydillä ja seinän syvennyksissä lisäsivät mukavan lämminhenkistä tunnelmaa, joten tätä paikkaa voi ehdottomasti suositella romanttiselle illalliselle.

cru2cru

Oli mukavaa istahtaa pöytään, joka oli kauniisti katettu keraamisilla katelautasilla. Tarjoilu oli näkymättömän hienostunutta ja aina tulee ylevä fiilis siitä, kun tarjoilija levittää lautasliinan syliini.

Ruokalista ei ollut kovin laaja, mikä on aina hyvä merkki. Jos Crun ruokalistaa jotenkin luonnehtisi, raaka-aineina on paljon virolaisen keittiön aineksia, kuten riistaa ja merikalaa, mutta uudella tapaa laitettuna.

Ravintolalla oli mittava ja tasokas viinilista, mikä tosin käänsi viinien hinnat kalliimman puoleisiksi. Onneksi muutamaa laadukasta viiniä sai myös laseittain. Pakko mainita, että tilaamamme espanjalainen punaviini Coto de Hayas Garnacha Centenaria oli kerrassaan nautinnollista.

Alkuun pöytään tuotiin talon leipälautanen, jonka kruunu oli ravintolan itse tekemä tumma luumu/pähkinäleipä. Niin hyvää olikin, että useampi siivu meni maistellessa.

cru4cru7Alkuruuaksi valitsin jättikonnamonnia, ihan sen takia, että tämähän kuulosti lähinnä leikkisältä lasten lorulta. Hyvä valinta olikin, annos oli kaunis ja annoksen komponentit tukivat hyvin toinen toistaan. Munan keltuaisen olisin tosin jättänyt pois. Enemmänkin se häiritsi muuten toimivaa makumaailmaa.

Mieheni saarenmaalainen saksanhirvitartar tarjoiltiin hauskasta pahkapuulautaselta. Pientä miinusta mieheni mielestä oli siinä, että lihan koostumuksesta saattoi maistaa, ettei annos ollut ihan freesi. Oliko annos kenties tehty valmiiksi jo reilusti aikaisemmin? Lihaa olisi myös voinut kuulema maustaa enemmän.

Pääruokavalinta meni minulla myös ihan nappiin. Paahdettu hanhenfile oli täydellistä ja lautasella oleva juurespyree ja granaattiomenakastike sopivat linnulle erinomaisesti. Mieheni lampaanniska-annos oli kuulema muuten hyvää, mutta annos oli melkoisen pieni. Samaa totesin itsekin. Hanhea oli annoksessani vain kaksi pienehköä palasta, enemmän olisi ehdottomasti maistunut.

cru6cru8cru3

Jälkiruoka tällä kertaa pudotti tasoa. Suklaaholi X.O. lupasi paljon, mutta ei oikein maistunut miltään, koska annos oli aivan liian kylmä, jopa hieman kohmeinen. Pakastimestako liian myöhään otettu?

Kokonaisuudessaan Cru tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen tunnelmallisessa mljöössä. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan, alkuruokien ollessa kympin molemmin puolin ja pääruokien jäädessä alle kahdenkympin. Hyvinkin voisin mennä uudelleen. Ihan ok fine dining -ravintola, vaikka ei ihan kympin arvoinen.

Täältä löydät lisää viimeisimpiä Viron ravintolaluokituksia: http://tallinnaa.com/tallinnan-ja-viron-parhaat-ravintolat-2017/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pikavisiitti Tallinnaan – onnistuneen viikonlopun ainekset

Pieni matka, viihtyisä majoitus, hyvää ruokaa ja viiniä, kiireetöntä chillailua miehen kanssa, ehkä vähän shoppailua. Siinäpä ne mukavan viikonlopun ainekset. Tosin kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Pientä säätöä

Sain hiljattain hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olimme lähdössä mieheni kanssa Tallinnaan ja satuin päivää ennen lähtöä tarkastamaan laivamme lähtöajan. Onneksi, sillä varauksessa menomatka olikin syystä tai toisesta varattu aamuvuorolle, vaikka vakaa aikomuksemme oli lähteä vasta myöhemmällä laivavuorolla.

Soitto Eckerö Linelle helpotti suuresti syntynyttä ahdistusta. Paikkojen vaihtamisessa myöhemmälle vuorolle ei ollut mitään ongelmaa. Tässä oivallinen matkailuvinkki: se sähköpostiin tupsahtava varausvahvistus kannattaa kyllä tarkastaa.

Pääsimme mukavasti matkaan. Meillä oli paikat oikealle laivavuorolle ja laukussa Eckerö Linelta saatu lahjakortti laivamatkaamme varten. Apua! Kyseinen lahjakortti odotti valkoisessa kirjekuoressa keittiömme lokerikossa. Se lahjakortti nimittäin unohtui kotiin.

En onnistunut vakuuttamaan satamaterminaalin virkailijaa siitä, että lahjakortti kyllä löytyi, mutta sillä hetkellä se oli vain väärässä paikassa. Säännöt olivat yksiselitteiset: ei lahjakorttia, ei ilmaista matkaa. Ei siis auttanut kuin kaivaa kuvetta ja maksaa matka kiltisti. No, jäipähän lahjakortti odottamaan seuraavaa laivamatkaa ja sain hyvän syyn järjestää uuden Tallinnan matkan lähitulevaisuudessa.

eckeroline6eckeroline

Katkarapuleipää ja kuohuvaa Finlandialla

Eckerö Linen Finlandia oli uusi laivatuttavuus meille. Laiva oli siisti ja tiloiltaan valoisa. Menomatkalla lauantai iltapäivänä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Oli nautinnollista, kun ei tarvinnut jonotella ja etsiskellä pöytäpaikkaa täpötäysissä ravintoloissa.

Jostain menneisyydestä minulle kumpuaa laivamatkoilla hillitön halu syödä katkarapuvoileipä. Se kuuluu ikään kuin merimatkaan ja tällä klassikolla mentiin nytkin. Ei sinänsä, leipä oli tuore ja maistuva.

Finlandialta löytyi muuten mukavasti eri tyyppisiä ravintoloita pienestä pubista kahdessa kerroksessa olevaan tanssiravintolaan. Tykästyin itse erityisesti Naissaar-baariin, joka oli jonkinmoinen laivan viinibaari. Kokonainen skumppapullo laivan nimikkojuomaa irtosi S-etukortilla kohtuulliseen 15 euron hintaan. Tallinnan laivoille harvinaista oli myös se, että jopa useaa eri samppanjaa sai myös laseittain.

eckeroline5skumppaaeckeroline4

Ravintolavalinta ei mennyt ihan nappiin

Olin varannut meille illaksi pöydän aiemmalta Tallinnan matkalta tutuksi tulleesta Kalamajan alueen Fabrik-ravintolasta. Kirjoittelin tästä mahtavasta ruokakokemuksesta oman blogipostauksen viime syksynä, sen verran gastronomista tykitystä tuo ravintola tarjosi.

Ystäväni oli käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä ihan hiljattain ja hehkutti myös ravintolan ylivoimaisuutta. Odotukset loistoillallisesta olivat siis huipussaan.

Astuessamme ravintolaan lauantai-iltana tunnelma oli jotenkin kumman vaisu. Tarjoilijamme oli selvästi hieman anteeksipyytelevä ja kertoi, että ruokalista oli juuri muuttunut, eikä sitä ollut ehditty kääntää vielä muille kielille. Vajavaisella englannilla hän yritti selittää, mitä tarjolla oli. Monta keittoa, erilaisia pannukakkuja ja pääruuaksi wieninleikettä ja paistettua lohta.

Ravintolan tarjonta ei nyt ihan vastannut ennakko-odotusta fine dining-tasosta ja syykin sille selvisi. Pääkokki oli sanonut itsensä irti muutama päivä takaperin aikomuksenaan perustaa oman ravintolan. Viereisestä viinibaarista saimme myöhemmin lisäselvyyttä, että mukaan oli lähtenyt myös keskeinen henkilökunta.

Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää ottaa pitkät ja etsiä ruokakokemus muualta. Fabrikin kohdalla kyse oli mitä ilmeisemmin kiireesti kyhätystä hätämenusta ja selviytymisestä kriisitilanteesta osaamattoman henkilökunnan turvin.

Kiltteyttämme kuitenkin jäimme ja yritimme löytää listalta jotain sopivaa. Alkuruuaksi rucolasalaattia ja tomaattikeittoa, pääruuaksi lohipannukakkuja ja miehelle wieninleike. Tomaattikeitto oli ihan ok, mutta lohipannukakut osoittautuivat kylmiksi (ja mauttomiksi) lohiwrapeiksi. Wieninlieke oli auttamattomasti liian paksu ja koristeeksi laitettu kokonainen chilipalko herätti kummastusta. Tässä kohtaa voisi sanoa, että no more comments.

fabrikfabrik

Muutenkin näytti, että koko ravintolan touhu oli aika tavalla yössä. Asiakkaille tuotiin pääruuat, ennen kuin he olivat saaneet tilaamansa alkuruuat. Annoksia tarjoiltiin vääriin pöytiin ja ihan eri aikoihin. Oma tomaattikeittonikin seilasi ensin viereiseen pöytään, sieltä takaisin keittiöön päätyäkseen sen jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Voi Fabrik, olisiko ollut parempi vaikka sulkea ravintola hetkeksi ja ottaa aikalisä toiminnan uudelleen suunnitteluun ja käynnistämiseen? Sen sijaan saitte nyt monta kiukkuista, pettynyttä ja närkästynyttä asiakasta.

Estoria, kuin hyvän ystävän luona olisi kylässä

Tämän kertaisen reissumme yksi viehättävyyksistä oli jo entuudestaan tuttu Solo Sokos Hotel Estoria. Legendaarisen Viru-hotellin kylkeen sijoittuvassa boutique-tyyppisessä hotellissa on jotain kummallista viehättävyyttä, jota on vaikea selittää. Estoria on hotelli, jolla on hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.

estoria3estoria16

Estoria-hotellin kantavana teemana ovat tarinat. Jokaisen huoneen ovessa on jokin Viron historiaan liittyvä viittaus, joka täydentyy huoneessa olevilla tauluilla.

Tarinat ovat toki kiinnostavia, mutta enemmän minua ruokkivat Estorian iloiset energiavärit: oranssi ja kaalimadonvihreä. Värimaailma toistuu hotellin kalustuksessa, tekstiileissä ja jopa kylpytossuissa ja kahvimukeissa.

estoria6estoria13estoria12estoria10

Estoriaa voisi kutsua ansiosta hyggeilyhotelliksi, sen verran kodikkaita yksityiskohtia hotellista löytyy. Naureskelin, että Estoriassa tuli tunne, että kenen kotiin tässä nyt oikein tultiin.

Hotellikerroksen omassa loungessa voi keitellä kahvia ja istuskella tohveleissa telkkaria katselemassa mukavilla sohvaryhmillä tai hauskoilla nojatuoleilla. Pöydillä on tarjolla makeisia ja pikkusnacseja.

estoriaestoria5estoria11estoria14estoria8

Hyvin viihdyimme muutenkin huoneessamme. Suuren suuri parisänkymme oli peitelty poikkeuksellisen värikkäillä ja iloisilla vuodetekstiileillä. Liekö merkki vanhuudesta, että räntää tihuuttava keli ei houkutellut kaupungille, vaan mieluimmin valitsimme kutsuvan vuoteemme tyynyröykkiöineen. Siinäpä oli mukavaa vetää leivosta naamaan ja tuijotella Lahden hiihtokisoja. Mitä nyt Viru-keskuksessa pyörähdettiin vähän ostoksilla.

estoria4

Hyvää ruokaa vihdoinkin

Löytyihän tällekin matkalle hyvää mieltä tuova ruokakokemus. Sunnuntain illallispaikaksi valitsin jo usean vuoden Viron parhaiden ravintoloiden listojen kärkipäähän yltäneen ravintolan. Kiitos ravintola Cru mukavasta illasta. Kirjoittelen illallisestamme lähiaikoina oman juttunsa.

Tallinnatallinna2

Vaikka Tallinnan hintataso on viime vuosina jonkun verran noussut, siltikin se on yhä edullinen matkailukaupunki. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti lähteä etsimään hyviä ruokakokemuksia. Ja jos vähänkään ketään kiinnostavat kengät ja laukut, tavaratalo Kaubamajan kenkäosastoa ei kannata missata….

Eikä Kaubamajan ruokaosaston kuolattavan herkullisia leivostiskejä. Kakut ja leivokset pakataan napakasti pahvirasioihin, joten kotiin kuljetuskin onnistuu oikein hyvin. Terveisiä vaan nimimerkiltä tiramisukakkua huomiseksi 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Fabrikin ruoka soi duurissa

Ennen kuin luet syyskuussa kirjoittamani jutun, katso kommenttini postauksen lopusta. Helmikuussa 2017 Fabrik ei ollut enää se sama ravintola.

Ruokailu Tallinnan ravintola Fabrikissa oli kuin Vivaldin kolmiosainen viulukonsertto. Rytmi oli vaihtelevaa, mutta kokonaisuus harmoninen ja melodia kaunis. Keittiöorkesteri onnistui hienosti!

Rakastan ruokaelämyksiä ja inhoan sitä, että niin usein joku osa kokonaisuudessa pettää. Jos alkuruoka lupaa paljon, pääruuassa tapahtuu notkahdus. Jos ravintolamiljöö on viihtyisä, palvelu tökkii. Vaan nyt napsahti kaikki sävelet kohdalleen. Vasta vuoden päivät toiminut ravintola Fabrik Tallinnassa on ennättänyt saada jo kovasti hehkutusta alan piireissä. Eikä suotta, melkoisen makujen sinfonian se tarjosikin.

Ensinnäkin ravintolamiljöö oli kiinnostavan visuaalinen, mutta sopivasti rento. Ei turhaa koristelua ja piipertelyä, vaan selkeän linjakasta ja trendikästä. Katossa kiinnitti huomiota hauska valaisinhässäkkä ja sisustuksessa vivahde rouheutta, joka sopi erinomaisesti Kalajamajan boheemiin henkeen. Rustiikkisuutta olisi toki voinut olla enemmänkin.

fabrikfabrik2fabriklamput

Menu oli melko tiivis, mutta mielenkiintoisen erilainen, mikä antoi jo lupauksen jostain poikkeavasta. Chef oli totta tosiaan miettinyt makujen yhteensopivuutta kuin säveltäjä melodiaa. Pieni miinus laseittain saatavien viinien vähäisyydestä.

Konserton ensimmäinen osa oli kohdallani fenkolin ja ilmakuivatun ankan vuoropuhelua, jota luumu makeutti. Ohuen ohut paahdettu rukiinen toi mukavaa rapsakkuutta annokseen. Tämä sonaatti oli oiva alkusoitto. Grazioso!

fabrik alkuruoka

Pääruokani toi mieleen poutaisen kesäpäivän, vihreän niityn ja lintujen laulun. Tämä oli ehdottomasti konserton runollisin osa, kuin Vivaldia parhaimmillaan. Kuhafile oli saanut purjeen kaalista ja kokonaisuutta säestivät pinaatti ja sitruunaverbena. Keveää, raikasta ja niin täydellistä makuharmoniaa. Leggiero!

fabrik5

Jälkiruuan kohdalla maestro oli käyttänyt improvisaatiota, sillä sen verran monimuotoisten ainesten kombinaatio oli kyseessä. Tällaisella raaka-aineiden leikittelyllä on aina riskinsä, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Keittiössä on ilmeisesti melkoinen virtuoosi, sillä sävellys pysyi kasassa tältäkin osin. Mustikka, fenkoli, valkosuklaa ja suolaheinä leikittelivät keskenään ja vastakohtaiset maut löysivät toisensa marengin narskahdellessa mukavasti suussa. Ehkä mustikka olisi kiinteämpänä toiminut vielä paremmin ja näin annoksesta olisi saanut myös kauniimman näköisen. Joka tapauksessa päätösjakso soitettiin con brio.

fabrik6

Ruokailumme orkesteria johti hyväntuulinen ja ystävällinen tarjoilija, joka hoiti homman taidokkaasti. Tällä kapellimestarilla oli selvästi pilkettä silmäkulmassa ja leikillisyyttä otteissaan, mikä toi vain pikantin lisän kokonaisuuteen.

Koko konsertosta jäi hyvä maku. Haastetta oli, mutta hienosti kestettiin toivotulla tasolla ilman riitasointuja. Olisin vain suonut konsertin kestävän vähän pidempään, sillä melkeinpä teki mieli nuolla lautasilta viimeinenkin pisara.

Talviohjelmiston ilmestyttyä ehdottomasti uudelleen.

http://fabrik.ee/en/

Lisää juttua Tallinnan Kalamajan alueen ravintoloista täältä: Kalamajan ihastuttavat ravintolat

PS. Menin helmikuussa 2017 syömään Fabrikiin uudelleen korkein odotuksin. Pääkokki ja muu keskeinen henkilökunta olivat sanoneet itsensä irti vain muutamaa päivää aiemmin. Ravintolassa oli kriisivaihe menossa ja niin palvelu kuin ruokakin täysin hakusessa. Fabrik ei ollut enää se ravintola, josta tässä jutussa kirjoitin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Kalamajan alueen ihastuttavat ravintolat

Tallinnan Kalamajan ravintoloiden sisustus on pääosin leikittelevää ja rentoa. Ruokaan suhtaudutaan kuitenkin ilmeisen vakavasti.

Kirjoitin edellisessä postauksessani innostuksestani Tallinnan Kalamajan alueeseen. Tämä vanhan kaupungin takana oleva vanha puutalo- ja tehdasmiljöö on kokenut melkoisen renessanssin. Alueella kohtaa toinen toistaan ihastuttavampia ja persoonallisempia kahviloita, ravintoloita ja baareja, joista on vaikea valita, mihin poikkeaisi. Yksi on ihastuttava sisustukseltaan, toinen kiinnostava ruokalistaltaan, kolmas muuten vain rennon kutsuva. Tässä vinkiksi muutama oivalliseksi koettu bongaus kahdelta viime reissulta.

Klaus Kohvil

Jo menomatkalla meitä hemmoteltiin. Klaus Kohvik kahvila/ravintola sijaitsee meren rannalla Tallinnan kalatorin vieressä. Aamiaiseksi nautittu ”fat pancakes” marjojen, vaniljajäätelön ja itse tehdyn vadelmahillon kera vei sen verran ekstaasiin, että paikka jäi unohduksessa kuvaamatta. Klaus on pieni, viehättävä rafla, joka on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti. Listalla edullisia lounasvaihtoehtoja ja päämenu sekoitus virolaisia, italialaisia ja aasialaisia makuja. Panostaa erityisesti lähiruokaan. Mukava terassi.

pancakes

Boheem

Eipä tarvinnut pitkään tarpoa, kun taasen oli pakko pysähtyä. Boheem on yksi Kalamajan alueen ensimmäisistä kahviloista. Vanhassa puutalossa on neljä huonetta ja terassi. Herkullisen näköisiä leivonnaisia, mutta myös ruoka-annoksia kuten valtavan kokoisia salaattiannoksia. ”Kenen kotona tässä kahvitellaan” –tunnelmaa. Palvelu vähän hitaan puoleista.

Boheemkalamaja2boheem2

Bar Bistro Kukeke

Jälleen hauskasti sisustettu ravintola, jossa iloinen fiilis. Ruokalistalla paljon pieniä annoksia kuten voileipiä ja vegaaniruokaa. Tosin oma kasvisleipäni mauttomuudellaan ei ihan vakuuttanut, ystäväni leipä sen sijaan toimi. Kelpo viinilista, josta kaikkia viinejä (samppanjaa lukuun ottamatta) sai laseittain.

kalamaja5kalamaja6

Apelsini Raudtee

1929 rakennetussa rautatieläisten kodissa sijaitseva siisti paikka. Hieman fiinimpää sisustusta, mutta ruokien hinnat olivat kuitenkin kovin maltilliset. Ravintolan takaa löytyi mukava ja suojaisa terassi. Tila toimii samalla kalliiden kylpyhuonekalusteiden näyttelytilana. Inspiroiduimme upeista kylpyhuonekaakeleista, jotka vetivät itse asiassa meidät ovesta sisään. Takaa paljastui yllätykseksemme ravintola.

apelsinkalamaja4

F-hoone

Ehkä tunnetuin ja kehutuin Kalamajan ravintoloista. Telliskiven kortteerissa sijaitsevassa loft-henkisessä ravintolassa on rento meininki. Todella edulliset hinnat ja kelpo ruokaa. Molemmilla kerroilla tupaten täysi. Lisää tarinaa täältä: Pari ravintolavinkkiä Tallinnaan.

F-hoone

Pudel Baar

Oluen ystävän mekka. Täällä teet maailmanympärimatkan olutmaailmassa. Vaikuttava määrä erikoisia pienpanimoiden oluita. Hauska retrotunnelma. Varoitus: älä mene yläkerran yhteisvessaan, jos ei ole ihan pakko.

kalamaja7kalamaja8

Kivi Paber Käärid

Arvasit oikein, nimi on suomeksi kivi, paperi ja sakset. Ravintola mainostaa itseään 100% gluteenittomana ravintolana. Tyylikkäästi sisustettu, viihtyisä ja rento.

kalamaja9kalamaja10kivi paber

Frenchy

Ranskalaistyyppinen bistro, joka houkutteli sisään tunnelmallisella lattarimusiikilla. Herkullisen näköisiä annoksia etenkin, jos ranskalaistyyppinen kokkailu kiinnostaa. Omistaja tuo itse raaka-aineita ja viinejä Ranskasta. Keveän trendikäs sisustus, jossa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

frenchyfrenchy2

Fabrik

Ylistys ja suitsutus. Fine dining paikka ilman fine dining hintoja. Kovaa yritystä, kokeilun halua ja ruuanlaiton intohimoa. Lisää tarinaa ruokakokemuksesta seuraavassa postauksessa.

fabrik

Vinoteek Vabrik

Edellistä Fabrik-ravintolaa vastapäätä sijaitseva viinibaari ja -myymälä. Mielenkiintoisia omaa maahantuontia olevia viinejä, joissa kohtuuhinnat. Myyjä tuntui olevan melkoisen asiantunteva ja tiesi kertoa jokaisesta kysymästämme tuotteesta yksityiskohtaista tietoa ja luonnehdintaa. Kertakaikkisen ihastuttava paikka nautiskella viinejä tunnelmallisten ranskalaischansonien soidessa taustalla. Ehdottomasti paras paikka sen illan viimeisen lasillisen nauttimiseen.

vabrik2vabrik

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan boheemi Kalamaja on rouhea ja elämänmakuinen

Unohda Tallinnan Raatihuoneen torin ynseät tarjoilijat ja Viru-keskuksen väsähtäneet suomalaisnurkat. Suuntaa parin kilometrin päähän boheemiin Kalamajaan, josta löytyy aivan toisenlainen Tallinna.

Olen jälleen niin inspiroitunut, sillä  olen saanut imeä itseeni Tallinnan Kalamajan alueen leikittelevää ja mielikuvituksellista ilmapiiriä. Olen kiertänyt ihmettelemässä ja ihastumassa rouheisiin loft-henkisiin kuppiloihin. Kohdannut kymmenittäin luovia ja yllättäviä sisustusratkaisuja. Nauttinut iloisesta ja nuorekkaasta miljööstä, jota on rakennettu intohimolla pilke silmäkulmassa. Saanut mielihyvää rentoudesta, lennokkuudesta, konstailemattomuudesta ja hulvattomuudesta. En löydä tarpeeksi superlatiiveja ylistääkseni tätä innovoivaa ympäristöä, joka kääntää suupielet väkisinkin ylöspäin.

Kalamajan alue oli vielä kymmenisen vuotta takaperin Tallinnan ränsistynyttä puutaloaluetta, työläiskortteeria minne pikemminkin jouduttiin kuin haluttiin. Tänä päivänä moodi on aivan toinen, alue vetää etenkin nuorta väkeä. Hipsterimeininkiä löytyy, mutta kaikkea muutakin.

kalamajastreetfood2streetfood4streetfood3streetfoodtuolitnohipsters

Rapistuneet tehdaskiinteistöt ja vanhat puutalot ovat kokeneet kummia ja niihin on noussut tunnelmallisia kahviloita, trendikkäitä ravintoloita, kekseliäitä kauppoja, boheemeja asuntoja ja ennen kaikkea elämänmakuista pöhinää. Jos rappioromantiikka kiinnostaa, tämä on sinun paikkasi.

Oli lauantai päivä, kun kiertelin Kalamajan alueella ystäväni kanssa. Vanhan rautatieaseman kupeessa oli kauppahalli, jossa oli jotenkin hullunkurinen meininki, joka oli kuin irrotettu joltain muulta vuosikymmeneltä. Torielämä jatkui ulkosalla ja torin ympäristöön antiikkikauppiaat ja kirpputorimyyjät olivat levittäneet tuoterepertuaarejaan. Kaikkea mahdollista oli tarjolla vintagevaatteista Leninin patsaisiin. Löytämisen riemua kirpparihemmoille.

toriantiikkitoriantiikkitori2kirppariantiikkitori3kirppis

Torin vierestä löytyy Telliskiven hauska kauppakeskittymä. Vanhoihin tehdashalleihin on noussut kiinnostavia kauppoja, joita shoppailija ja sisustusfriikki ei voi ohittaa. Tarinaa Telliskivestä löydät aiemmasta postauksestani täältä: Unelmamesta shoppailijalle/

telliskivitelliskivi2

Vaikka nyt oli aikaa kiertää Kalamajaa vähän enemmän, päivä tuntui loppuvan jälleen kesken. Voisin yksinkertaisesti viettää tällä alueella päiviä vain kuljeskelemalla päämäärättömästi ja aistimassa kaikkea ympäröivää ihanuutta. Tai voisin istua alueen kuppiloissa nauttimassa mielenkiintoisista miljöistä ja hyvästä tunnelmasta. Tämä ympäristö on iloista luovuuden ylistystä.

Meistä tuntui, ettemme juurikaan päässeet etenemään, sillä bongasimme jatkuvasti toinen toistaan mielenkiintoisempia mestoja, joihin oli ihan ihan pakko pysähtyä ainakin kahville tai lasilliselle. Jossain paikassa houkutteli värikäs terassi tyynyineen, jossain kutsui intohimoinen musiikki ja joku paikka veti puoleensa kekseliäällä sisustuksellaan. Kirjoitan noista hulppeista paikoista oman postauksen seuraavaksi, joten älä unohda, jos kaipaat ravintolavinkkejä. Ja tietysti kerron kokemuksestani yhdestä parhaasta fine-dining ateriasta pitkään aikaan.

fabriklamputkalamaja5vabrikvinoteek

Hyvät tallinnalaiset onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jotain ainutlaatuista. En tiedä, miten te onnistutte olemaan niin eurooppalaisen trendikkäitä unohtamatta kuitenkaan omaa ainutlaatuista historiaanne ja omaleimaisuuttanne. Te ette vain kopioi muita, te luotte omaa juttuanne. Kunnioitettavaa!

Kalamajan alueelle ei ole pitkä matka vanhasta kaupungista tai Virun kulmilta kävellenkään, mutta raitiovaunut 1 ja 2 tuovat perille. Jää pois Telliskiven pysäkillä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkusta halvalla – Helsingistä Riikaan edestakaisin 34 eurolla

Välillä olisi pakko päästä matkaan mahdollisimman halvalla. Tässä penninvenyttäjälle matkavinkki.

Superbussit eli meikäläisittäin Onnibussit ovat rantautuneet myös Viroon. Alkukesän Tallinnan matkalla äkkäsin Tallinksiljan terminaalin edestä tutun näköisiä kaksikerrosbusseja ja kotiin tultua oli pakko selvittää mihin näillä punaisilla busseilla Tallinnasta pääsee ja mitä kustantaa. Tallinnan sijaan maistuisi nyt jokin uusi kohde.

Superbusseilla on Tallinnasta neljä reittiä: Itä-Viroon Narvaan, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon ja etelään kylpyläkaupunkina tunnettuun Pärnuun. Uusin vasta toukokuussa avattu reitti kuljettaa lisäksi Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Liput ostetaan totuttuun tapaan yrityksen nettisivuilta (linkki alla).

Itseäni kiinnostaisi etenkin tuo vanha Tarton yliopistokaupunki. Pikaisella silmäyksellä molempiin suuntiin menee kuusi vuoroa päivässä, eivätkä elokuun loppupuolen hinnatkaan päätä huimaa. Yhdensuuntainen lippu maksaa vain yhden tai kolme euroa. Matkan kesto on 2 tuntia 50 minuuttia. Saman hintainen on myös Pärnun reitti, jonne menee viisi vuoroa päivässä.

Mikäli Riikaan saakka mielii, rahaa ei tarvita paljoa enempää, mutta hieman tiukempia istumalihaksia kylläkin. Yhdensuuntainen matka kestää 5 tuntia ja 15 minuuttia ja kustantaa kolme tai viisi euroa/suunta. Vuoroja on molempiin suuntiin kolme päivässä.

Helpoksi matkan tekee se, että bussit lähtevät sataman D-terminaalista eli todellakin samasta paikasta, jonne Tallinksiljan laivat tulevat. Myös matkakohteissa näytti pysäkkejä olevan useita, joten voisi kuvitella, että bussilla pääsee aivan keskustan pelipaikoille.

Halvimmillaan kansipaikan Tallinnan laivoille sai elokuun lopulla neljällätoista eurolla suuntaansa. Nopealla matikalla laskettuna halvin edestakainen laiva- ja bussimatka Helsinki-Tallinna-Tartto välillä maksaa kolmekymppiä, Riikaankiin vain 34 euroa. Vielä kun tietää, että niin Viron kuin Latvian hintataso majoituksessa, ruuassa ja juomassa on mukavan edullinen, penninvenyttäjän matka ei paljoa rahapussia kevennä.

Kesäloma on hupaa lomabudjetille, mutta luulenpa, että tällä tavalla saan mahdutettua loppukesälle vielä yhden ekstramatkan. Kokemuksia Tarton reissusta näillä näkymin tulossa elokuun lopulla.

Aikatauluja ja hintatietoja löydät täältä:

http://www.superbus.com/en/timetables.htm

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Mitä Virosta kannattaa ostaa?

Varoitus! Jos inhoat tuulipukukansaa, joka juoksee Virossa halvan viinan ja elintarvikkeiden perässä, älä lue tätä.

Myönnetään, kuulun itse siihen poroporukkaan, joka roudaa Virosta kaikenlaista siitä yksinkertaisesta syystä, että tuotteet ovat siellä Suomea selvästi halvempia. Kansantalouttamme ajatellen kyse on aika lailla kyseenalaisesta toiminnasta, vaan tässä kohtaa oman pussin suu on selvästi lähempänä kuin valtion kukkaron. Kukapa meistä ei haluaisi säästää selvää rahaa.

Viinaa rannasta – siinä lienee suurin syy, miksi moni suomalainen matkustaa Viroon. Ei liene tarvetta mainita, että alkoholi on Virossa omia hintojamme selvästi edullisempaa. Kolmen litran viinipönikän saa halvimmillaan alle kympin ja 24 tölkin olutsalkun alta viidentoista euron. Omaan autoomme pakkasimme viime reissulla pari laatikollista pertsacavaa. Pullohinta Virossa 4,99, kun vastaava tuote Alkossamme maksaa 8,60. Säästöä 43,20. Mukaan matkusti myös laatikollinen belgialaista olutta, jonka pullohinta on monopolimyymälässämme neljän euron hujakoilla. Hintaero on tässäkin suuri: sama tuote Alkossa 3,78, Virossa pantteineen 2,10. Säästöä laatikollisessa 40,32.

Laatuviinit ovat kalliita Virossakin. Samppanjapullon tai huippuviinin saa usein vain muutamaa euroa halvemmalla. Olen usein miettinyt myös viinien säilytyssolosuhteita. Kuinka kauan kalliin puoleinen viinipullo on seissyt lämpimän myymälän hyllyllä? Ystävälläni oli myös huono kokemus Virosta ostamastaan Amarone-viinistä. Pullon sisältö ei kuulemani mukaan ollut ollenkaan sitä, mitä olisi pitänyt olla.

Herkkuja: suklaata ja leivonnaisia päätyy itselläni lähes aina Viron ostoskoriin.herkutTäytekakku

Alkoholi ei ole kuitenkaan ainut asia, mitä Virosta kannattaa hankkia. Elintarvikkeet, etenkin paikalliset, ovat Virossa edullisia. Ostoskorivertailuissa ruoka on Virossa Suomen hintoja kolmanneksen halvempaa. Jos menet autolla, pakkaa seuraavalle reissulle mukaan kylmälaukku patruunoineen. Mikäli yövyt, saat hotellin minibaariin patruunat kylmään ja silloin ei ole kesäkuumallakaan ongelmaa tuotteiden säilymisestä.

Omaan ostoskoriin tulee poimittua aina paikallisia virolaisia juustoja ja kokolihaleikkeleitä. Pidän erityisesti virolaisesta savujuustosta. Villisikaleikkeleet ja -makkarat ovat hyviä paikallisia tuomisia. Myös kalajalosteita kannattaa ostaa. Virolaiset rakastavat erityisesti silliä ja kaupoista löytääkin laajat valikoimat merikalajalosteita kaikilla mahdollisilla tavoilla laitettuna. Itse rakastan myös virolaista tummaa saaristolaistyyppistä siemenleipää, jota tulee aina hankittua useampi limppu.

Suosittelen täyttämään ostoskassia myös erilaisilla herkuilla. Suklaa-addiktin omaavana mukaan valikoituu aina mm. paikallisen Fazerin, Kalevin, suklaita ja muita makeisia. Mukava tuliainen on myös laadukkaat, käsintehdyt konvehtit. Jos kakut ja leivokset maistuvat, kannattaa mukaan hankkia herkullisia konditoriatuotteita. Valikoima on taivaallinen ja hinnat edullisia.

Kosmetiikka on Virossa edullista. Luontaiskosmetiikassa on hyvät valikoimat.Virolaista kosmetiikkaa

Viime reissulta bongasin tavaratalon osastolta monenlaista edullista ihonhoitokosmetiikkaa. Erityisesti maan omat tuotteet ovat mukavan hintaisia ja valikoimat ovat runsaat, etenkin luontaiskosmetiikan puolella. Omia suosikkejani ovat mm. Joik-sarjan hyväntuoksuiset vartalovoiteet. Kauneudenhoidosta puheenollen lienee yleisesti tiedossa, että kauneudenhoitopalveluiden hintataso on Virossa ihan omaa luokkaansa. Tosin jotenkin tuntuu, että kaikkialla muualla käy kampaajalla ja kosmetologilla Suomea edullisemmin…

Ihanat lampaanvillasta käsinkudotut sukat ja lapaset ovat mukava tuliainen.VillasukatlapasetVillalanka

Käsityönystävälle Virolla on myös paljon tarjottavana. Käsinkudotut neuleet, sukat ja lapaset ovat hyviä ostoksia. Tässä kannattaa tosin olla tarkkana. Myynnissä on myös ”aitoja” koneellisesti valmistettuja ”käsitöitä”. Mikäli itselläsi ei ole peukalo keskellä kämmentä, kannattaa katsastaa myös lankojen ja muiden käsityötarvikkeiden hinnat. Itse en näistä paljoa ymmärrä, mutta muut ovat kertoneet, että kannattaa. Myös pellavasta valmistetut tekstiilit ovat edullisempia kuin meillä.

Viron antiikkiliikkeissä voit tehdä hyviä löytöjä.  antiikkiaAntiikkikenkälestitTurkit

Mikäli antiikki kiinnostaa tai etsit mielenkiintoisia esineitä sisustukseen, Viron antiikkiliikkeissä kannattaa käydä. Piipahdin itse viimeksi Kuressaaren antiikkiliikkeissä, joissa tarjonta oli mielenkiintoista ja hinnat kohtuullisia. Erityisesti vanhaa lasitavaraa ja talonpoikaisantiikkia oli runsaasti.

Onko itselläsi jakaa muita hyviä ostosvinkkejä Viroon?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

Kuressaari – soma kaupunkikohde viikonloppulomalle

Tallinna nähty? Kokeile seuraavaksi suloista Kuressaarta.

Viro on monelle sama kuin Tallinna, vaikka pienessä maassa välimatkat eivät ole pitkät ja jopa viikonlopuksi ehtii hyvin kauemmaksikin. Viron suurimmalla saarella, Saarenmaalla, sijaitseva Kuressaari on viehättävä matkakohde erityisesti kesäaikaan. Tämä 15 000 asukkaan maakunnan pääkaupunki (entiseltä nimeltään Arensburg) vie matkailijan hyvällä tavalla muutaman kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Viehkot puutalojen reunustamat kortteerit toivat itselleni mieleen takaumia lapsuuden miljööstä. Pelargonit kukkivat ikkunoilla ja raukea kissa vetää sikeitä mukulakivetyksellä. Tunnelma on seesteinen, vähän kuin siinä kuuluisassa Georg Otsin Saarenmaan valssissa. Odotin, että jollain pihalla joku olisi pyörittänyt sitä pellavapäätä. Hauskat kadunnimikyltit, Humala ja Kohtu, opastavat kulkijaa.

Toinen puoli kaupungista on vanhoja kivitaloja, joista osa on taidolla remontoituja. Toinen puoli ikävä kyllä parhaat päivänsä nähneitä rakennuksia, joiden rosoisista pinnoista voi vielä aistia menneisyyden vaurautta. Monissa kaupungin parhaiten restauroiduissa rakennuksissa sijaitsee kirjaimellisesti kivijalkamyymälöitä, pääosin käsitöitä, matkamuistoja ja antiikkia. Tai houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita. Kuressaari on suloinen, ruususen uninen, rauhallisuutta ja leppoisaa elämänmenoa uhkuva pikkukaupunki. Täällä tuntui aika pysähtyneen.

Kuressaari2Kuressari4Kuressaari3Kuressaari9FillariKuressaari12Kuressaaressa vanha ja uusi kohtaavat.Kuressaari10Kuressaari5Kuressaari11Kaupungin matkailutoimistolla on vaikuttava sisäänkäynti.Kuressaari matkailuinfo

Ei Kuressaaressa mitään ihmeempää nähtävää ole. Tai no, kaupunkia ”hallitsee” vallihautojen ympäröimä, lähes 1000-vuotinen Piispanlinna. Täytyy myöntää, että itse en ihan hirveästi näistä linnoituksista innostu, mutta joka tapauksessa tämä Riianlahden rannalla sijaitseva linna-alue puistoineen on mukavaa miljöötä päämäärättömään ja kiireettömään kuljeskeluun. Pitkä hiekkaranta kutsuu auringonpalvontaan.

Minusta Kuressaaren ehdottomasti parasta antia on kaupungin miellyttävä tunnelma, hyvät ravintolat ja edullinen hintataso. Kaupunki on juuri sopivan kompakti esimerkiksi viikonloppulomasen viettoon. Nyt helatorstain viikonloppuna sää todella suosi. Nautimme auringon hemmottelusta mm. puistoalueen Kuursaal-talon Ku-Kuu-ravintolan terassilla. Vaikka isompaa ateriaa emme täällä syöneet, kalapainotteisen ravintolan huikopala jo lupaili hyvää.

Kuressaari7Kuressaari linnaKuressaari linna2Linnan porttiKuressaari linnapuistoKuressaari6Kuressaaressa on koruton, mutta kaunis kirkko, jossa kannattaa pistäytyä.Kuressaari kirkko

Kuressaari tunnetaan kylpyläkaupunkina ja pieniä kylpylähotelleja kaupungissa onkin useita. Itse yövyimme jo toistamiseen Arensburg Boutique hotellissa. Hotellilla on kaksi puolta: vanha osa, josta osa on 300-vuotisessa rakennuksessa ja uudehko laajennusosa. Jos mahdollista, yövy uudella puolella. Hotelli oli aivan täysi ja jouduimme majoittumaan katutasoon vanhalle puolelle, jossa ei ollut ilmastointia ja muutenkin huoneessa oli vähän kuluneisuutta. Arensburg hotellin yöpymishintaan sisältyy pienen kylpyläosaston käyttö sekä aivan hyvä buffet-aamiainen. Voin suositella myös hotellin ravintolaa. Tasokas miljöö, ruoka, jossa on yritystä ja ystävällinen palvelu, kaikkinensa erinomainen hinta-laatusuhde. Ylipäätään Kuressaaren ravintoloiden hintataso on matkailijalle todella edullinen. Ravintoloissa pääruuat ovat 5 euron molemmin puolin, pääruuat kympin kahta puolta. Pienelläkin budjetilla täällä syö hyvin.

Arensburg Hotel & Span vanhaa osaa.Arensburg hotelHotelli Arensburgin ravintola vaikuttaa kalliilta, mutta helliikin matkailijan kukkaroa.Arensburg ravintolaKuursaal-talon Ku-Kuu -ravintola.KukuRavintola Vinoteek Prelude.Vinoteek

Kuressaaressa järjestetään kesäaikaan paljon erilaisia tapahtumia, erityisesti musiikkipainotteisia. Kannattaa kysellä kaupungin matkailutoimistosta, mitä milloinkin paikkakunnalla tapahtuu. Kiitos matkailutoimistolle vinkistä, sillä pääsimme osallistumaan Viron neljän parhaimman keittiömestarin eliittiin kuuluvan Rudolf Visnapuun luotsaamalle gourmet-aterialle.

Chef oli suunnitellut kylpylähotelli Saaremaalle neljän ruokalajin menukokonaisuuden, joka maksoi viineineen hengeltä vain 34 euroa. Missäpä muualla enää tänä päivänä nautitaan näin tasokkaasta ateriasta juomineen näin huokeaan hintaan? Hotelli Saaremaa sijaitsee 13 kilsan päässä Kuressaaren keskustasta, joten hotelli järjesti meille myös taksikuljetukset edestakaisin neljän euron henkilöhintaan. Pääsimme illan päätteeksi kurkistamaan vielä hotellin huoneisiin, jotka olivat remontoidut, siistit ja mukavan tilavat. Vuorokausihinta huoneelta aamiaisineen näytti nettisivun tiedon mukaan olevan 49 eurosta ylöspäin, jota voi pitää hyvin kohtuullisena. Hotelli sijaitsi melko syrjässä, mutta upealla hiekkarannalla hienojen lenkkeily- ja pyöräilymaastojen tuntumassa.

Ruokaa by Chef Rudolf Visnapuu. Kampasimpukka-cheviche ja ankanrintaa.Menu2Menu

Aiemmin mainitsin Kuressaaren viehättävistä kahviloista ja ravintoloista. Tunnelmallisessa Vinoteek Preludessa ja omaleimaisessa Kohvik Retrossa niin ruoka- kuin viinilistat olivat mielenkiintoisia ja molemmat näyttivät päässeen paikkakunnan parhaimpien ravintoloiden kärkikastiin. Kahvilla kannattaa piipahtaa, ainakin leivostiskin perusteella, Kohvik Vanalinnassa. Palvelussa tässä paikassa olisi kyllä paljonkin parantamisen varaa.

Mikään ihmeellinen shoppailukaupunki Kuressaari ei ole. Liikkeitä ei ole paljon, mutta erityisesti käsityöliikkeet kannattaa katsastaa, etenkin näiden pellava- ja villatuotteet. Jos rakastat naisellisia mekkoja, pääkadun Grete niminen kauppa on sinua varten. Antiikkiliike eAntiikissa kannattaa myös käydä. Mielenkiintoinen miljöö täynnä kohtuuhintaista antiikkia, erityisesti paljon vanhaa lasitavaraa ja talonpoikaisesineistöä.

Kohvik VanalinnaKuressaari13

Antik Kuressaari2Antik KuressaariVinoteek Preludessa skumppalasillisella.Vinoteek2

Kun parin yön reissulta palasimme Tallinnan viikonloppuhulinaan, huomasi tosiaankin, kuinka erilainen paikka Kuressaari on. Matkaa Tallinnasta tulee yhteen suuntaan 226 kilometriä. Tallinnasta lähdetään ajamaan kohden Virtsua, josta on vajaan puolen tunnin lauttayhteys Saarenmaan Kuivastuun. Sieltä on matkaa Kuressaareen vielä noin 75 kilometriä. Lauttamatkan hinta on 3 euroa hengeltä yhteen suuntaan, autosta peritään 8,40. Lauttoja kulkee usein, mutta etenkin sesonkina lauttapaikan voi varata netistä etukäteen, osoitteesta www.tuulelaevad.ee. Kaupunkiin pääsee myös bussilla sekä Tallinnasta että Pärnusta. Kuressaari on parhaimmillaan muutaman päivän kesäiseen lomanviettoon, silloin kun kaipaat pientä irtiottoa ja vaihtelua.

www.visitsaaremaa.ee

www.visitestonia.com

 

Seuraa Samppanjaa muovimukista -blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista