Browsing Category

Viro

Ravintolayllätys Tallinnassa – onko tässä kaupungin paras ravintola?

Älä mene tänne, jos kaipaat suuria annoksia. Sen sijaan, jos sinua kiinnostaa yllätyksellinen makumatka, Parrot MiniBar tykittää täysillä.

Torstai-ilta Tallinnassa ja hurja nälkä usean tunnin matkustamisen jälkeen. Pieni kierros Vanhassa kaupungissa ja silmiin osuu tuntemattoman ravintolan vihreä kyltti: papukaijan kuva ja teksti MiniBar. Jostain muistin sopukoista yhdistin ravintolan johonkin blogijuttuun, jossa Parrot MiniBar sai aika tavalla ylistävää palautetta.

Vaikka Minibar kuulosti meistä enemmän drinksupaikalta kuin vakavasti otettavalta ravintolalta, päätimme siltikin kurkistaa sisälle. Paikan hauskasti viidakkomaiseen tunnelmaan sisustettu pääsali oli aivan täynnä, mutta tilaa löytyi toiselta puolelta, mikä ilmeisemmin toteutti enemmän baarin virkaa. Palmut huojuivat täälläkin.

Hyväntuulinen tarjoilija ojensi ruokalistat ja kertoi ravintolan konseptista. Ruuat oli jaettu kolmeen kategoriaan: kevyisiin sormisyötäviin, jaettaviin pääruokiin ja jälkkäreihin. Sopiva määrä oli kuulema noin 5-6 annosta ruokailijaa kohden.

Menu oli ihan uudenlainen ja erityisen kiinnostava. Hieman Aasiaa, hieman Ranskaa, paljonkin Etelä-Amerikkaa…. valinta oli vaikeaa. Onneksi ruokalistan lopussa oli Milky Way menu, jonka ”kolme lentoa” käsittivät kaikkiaan 12 ruokalajia eli aika hyvän kattauksen koko menusta.

Kun ei mitään erityistä odota, ehkä silloin yllättyy kaikista eniten. Sillä nyt kävi juuri näin. Tästä alkoi sellainen makujen tykitys, että ruokalajien välissä ihmettelimme kuinka pitkään tällainen taso pystyy kantamaan ja mitä ihmettä ne ovat seuraavalle lautaselle keksineetkään. Mielikuvitukselle oli annettu tässä ravintolassa tilaa muussakin kuin sisustuksessa. Vasta vajaan vuoden toimineen Parrot MiniBarin nuoret kokit loihtivat melkoisen makujen ilotulituksen.

Ensimmäinen lentomme käsitti neljä erilaista pientä sormisyötävää. Ensimmäinen macarons-keksiä muistuttava mätikeksi suli suussa. Seuraava hapankorpulle koottu tomaattihilloke ja rapsakka sipuli olivat sopivasti samaan aikaan suolaista ja makeaa.

Hanhenmaksaa sisältävä minihampurilainen oli yksi mieheni suosikeista. Itse en juuri maksasta pidä ja kaikkein vähiten hanhenmaksasta, joten tämän syötävän olisin voinut jättää väliin. Mutta sitten napsahti minullekin jälleen. Kuumilla sipsien päällä tarjoilluissa karamellisoiduissa perunoissa maistui tryffeli ja pehmeä kermainen tuorejuusto. Nam.

Seuraavaksi noustiin kuusi ruokalajia sisältävälle toiselle lennolle. Tonnikala mango-ananassalsan kanssa oli jumalaista ja se ylsikin yhdeksi molempien suosikiksi. Mutta niin olivat herkkua myös hummerikastikkeessa kylpevät kampasimpukat, cevichekala maissin ja sipulin kanssa, suolaheinän kera tarjoiltu helmikana kuin myös kevysti grillattu naudanliha. Yllättävintä oli, että itse sain ehkä suurimman kiksin grillissä vähän kärtsytetystä romaine salaatista, jota komppasi lime, omena ja avokado. Niin maukasta, raikasta ja sopivan hapokasta.

Kolmas lento oli jälkiruokaliito. Ensin pari argentiinalaista pikkuleipää ja sitten sellainen kupponen, että voisin varmaan muutaman päivän elää syömällä ainoastaan tätä taivaallista komboa. Vadilla oli suklaalla kuorrutettua kookosta, guacamolen tapaista moussea ja sitruunasorbettia. Tämä oli samettia suulle, aivan täydellistä!

Kaiken tämän ihanuuden jälkeen olimme lähinnä sanattomia. Tupsahdimme sattumalta tuntemattomaan ravintolaan tarkoituksenamme saada jotain mahan täytettä. Mistään mitään tietämättöminä tulimme juuri nauttineeksi parhaimman Tallinnassa koskaan syömistämme aterioista, makumaailmaltaan huikean maistelumenun.

Jottei nyt ihan suitsuttamiseksi menisi, ainut miinus tuli viimeisten ruokien pitkistä tarjoiluväleistä. Ravintola täyttyi viimeistä pöytää myöten nopeasti ja keittiö oli selvästi kovilla. Tässä kohtaa jouhevasti alkanut tarjoilu vähän notkahti, mutta annettakoon tämä anteeksi, sillä ruoka vaan oli niin loistavaa.

Parrot MiniBar on täynnä yllätyksiä. Ei riittänyt, että ruuan taso aiheutti meille jymy-yllärin, vaan vielä lopuksi ravintola onnistui lyömään meidät ällikällä. Asiaa tarkemmin paljastamatta, annan vain vihjeen. Kiinnitäpä huomiota pääsalin puolella olevaan valtaisaan lintuhäkkiin. Miten kummassa sieltä kiipeää ihmisiä ulos, mutta kukaan ei näytä menevän sisälle? Mistä noita ihmisiä oikein tulee?

Parrot MiniBar, Vana-Posti 7, Tallinna

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

Pari mukavahintaisen ravintolan vinkkiä Tallinnaan

Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.

Rataskaevu-kadun uusin tulokas

Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.

Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.

Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.

Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.

Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.

Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.

Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.

Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää  saa sisäfilepihviä tähän hintaan?

Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.

Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.

Telliskiven gluteeniton

Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.

Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.

Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.

Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.

Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.

Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.

Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja.  Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotellisuositus Tallinnaan – Radisson Blu Sky Hotel

Mikä on täti-ihmisen matkapainajainen? – Löytää itsensä Tallinnan lautalta keskeltä abiristeilyä. Entä mikä tähän painajaiseen auttaa parhaiten? – Viihtyisä hotellihuone 22. kerroksessa ja pöydällä pullo samppanjaa.

Tallinnaan on aina mukava matkustaa. No, tosin ehkä hieman mukavampaa, jos laivalla ei olisi samaan aikaan tuhatpäistä bilettävää abia. Vetäydyimme miehen kanssa suosiolla Eckerö Linen loungen rauhaan.

Matka oli pitkälti pelastettu myös siitä syystä, ettemme osuneet bilerevohkan kanssa samaan hotelliin. Ei millään pahalla, mutta näillä vuosikymmenillä sitä kummasti arvostaa ympärillään rauhallisempaa tunnelmaa.

Olin vähän jämähtänyt Tallinnassa aiempaan luottohotelliini. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja uusia majapaikkoja on aina kiva kokeilla. Tälle reissulle löysin mukavahintaisen hotellipaketin Eckerö Linelta ja tätä kautta viikonlopun hotelliksi valikoitui uusi hotellituttavuus Radisson Blu Sky Hotel. En ollut aiemmin ymmärtänytkään, että hotellihuoneen voi saada edullisemmin, kun ostaa sen pakettina laivamatkan yhteydessä.

Hyvän hotellin tunnistaa minusta viidestä asiasta. Huoneen tulee olla viihtyisä. Aamiaisen monipuolinen. Palvelun ystävällistä. Sijainnin keskeinen. Viidenneksi nostaisin kokonaisuuden: kauniit huonekalut, mielenkiintoiset sisustusratkaisut ja yleisen tunnelman. Tallinnan Radisson Blu Sky täytti odotuksemme kaikilta osin. Yksinkertaisesti vaan miehen kanssa tykättiin ja viihdyttiin. Kiva hotelli hyvällä hinta laatusuhteella.

Taivaallisia näkymiä

Saimme hotellista ns. Business Class -huoneen, joka sijaitsi huonekerroksista ylimmässä 22. kerroksessa. Näistä näköaloista kannattaa ehdottomasti maksaa vähän ekstraa. Oli mukavaa tarkkailla Tallinnaa yläilmoista niin kaupungin valojen syttyessä iltapimeällä kuin aamuauringon säteiden saavuttaessa kaupungin katot ja meren rannan.

Business Class -huoneisiin kuului ekstrana Nepresso kahvikone sekä kylpytakit ja -tohvelit.

30 neliön huone oli hyvän kokoinen. Huoneen leveä king size sänky kuului niihin supermukaviin hotellisänkyihin, joissa voisin viettää vaikka kokonaisen päivän. Meitä ihmetytti myös miten rauhallista kerroksessa oli. En yksinkertaista kahden vuorokauden aikana kuullut käytävästä juuri mitään.

Olisin voinut tuijotella hotellihuoneen ikkunasta näitä näkymiä koko päivän.

Viihtyisää designia

Hotellien sisustuksella on minulle iso merkitys. Mööbelifriikkinä kiinnitän paljon huomiota kalustukseen ja sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka luovat tiloille persoonallisen tyylin ja ylipäätään koko hotellille yleisilmeen.

Radisson Blu Sky hotellista jäivät mieleen aulatilojen avaruus, aamiaishuoneen valoisuus ja kutsuvat tuoliryhmät. Hotellin sisustuksessa oli käytetty myös paljon mielenkiintoisia valaisimia, joista pidin paljon. Valaistus muutenkin antoi tiloille lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

Hotellin avaraa ala-aulaa hallitsi keskellä oleva baari, jonka tuoliryhmistä saattoi etsiä itselleen mieluisimman nurkkauksen. Sille, joka tykkää hämyisemmistä baareista, oikea osoite on ylimmän 24. kerroksen näköalabaari Lounge24. Näiltä korkeuksilta sopi tarkkailla iltavalaistua Tallinnaa.

24. kerroksen Lounge24.

Aamiainen yllätti

Radisson Blu Skyn aamiainen oli erinomainen. Kahvi tarjoiltiin pöytiin ja lisäksi tarjoilijalta saattoi tilata erikseen toivomallasi tavalla laitettuja munia tai munakkaita. Tarjoilijat kiertelivät salissa myös tarjoten erikseen mm. shotteja ja sillivoileipiä. Kiva ele tämäkin.

Buffet-pöydistä löytyi kaikkea mitä saattoi toivoa. Esillepanossa oli haluttu luoda rustiikkista virolaista maalaiskeittiöfiilistä ja kattauksessa olikin paljon hauskoja yksityiskohtia. Tosin, vaikka ne puukauhat ja muut järeät puiset ottimet olivatkin kivan näköisiä, olivat ne kyllä hieman epäkäytännöllisiä.

Savulohi oli muuten tosi maukasta. Kuten myös se juustolautasen vanha gouda. Samoin tykkäsin siitä, että hedelmiä oli tarjolla paljon. Ja olihan siellä tarjolla myös skumppaa 🙂 Hotellin kahvi oli aamiaisessa ainut, mistä emme pitäneet. Se oli yksinkertaisesti pahan makuista. Onneksi kahvikoneesta saattoi hakea vähän parempaa täydennystä.

Mukavaa oli myös, että sunnuntaisin aamiaista sai aina klo 11 asti. Lisäviihtyvyyttä loi taustalla soiva pehmeä tunnelmajazz.

Tykkäsin paljon aamiaishuoneen raikkaudesta.Aamiaista minun makuun.Haluaisitko vaikka Bloody Maryn aamun avajaiseksi?

Lähellä vanhaa kaupunkia ja Viru-keskusta

Kaupunkihotellille keskeinen sijainti on todella tärkeää. Tykkään kävellä paljon ja siksi on mukavinta, jos lähes kaikki merkittävä on lähietäisyydellä ja saavutettavissa jalkaisin.

Blu Sky hotelli sijaitsee ydinkeskustassa, noin puolentoista kilsan päässä laivasatamasta ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Mikäli shoppailu kiinnostaa, Viru-keskus ja Kaubamajan tavaratalo ovat ihan vieressä.

Vaikka en nykyään enää jaksa olla kovinkaan kiinnostunut shoppailusta, omiin must-käyntikohteisiini Tallinnan reissuilla kuuluu Kaubamajan 1. kerroksen kenkä- ja laukkuosasto. On kuulkaapas sellainen osasto, että täältä, jos mistä löytyvät ne unelmien kengät ja laukut.

Kaubamajassa on usein myös kerrassaan hyviä merkkikenkätarjouksia. Onnistuinpa tälläkin reissulla löytämään kahdet somat puolen hinnan poposet.

Hotellista löytyi kokoelma kauniita valaisimia.

Henkilökunnalla hymy herkässä

Pakko antaa myös kiitosta ystävällisestä palvelusta. En ollut ihan varma ruokapaikan osoitteesta, jonne olimme illalla suunnistamassa. Respan nuori mies googlasi ystävällisesti ravintolan ja merkkasi meille karttaan reitin sinne.

Herkässä oli hymy henkilökunnalla muutenkin. Aamiaishuoneessa likaiset astiat hävisivät huomaamatta pöydästä ja ylipäätään henkilökunta huomioi asiakkaansa kaikin puolin hyvin.

Radisson Blu Sky Hotel tulee varmasti olemaan hotellivalintani Tallinnaan jatkossakin. Viihtyisä hotelli järkihintaan ja hyvästä aamiaisesta ehdoton lisäarvo.

Huoneluokan korotuksen sain hotellilta blogipostausta vastaan.

https://www.radissonblu.com/fi/skihotelli-tallinn

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Romanttisen illallisen ravintola Tallinnassa

Hyvän ruuan lisäksi apetta myös romantiikan nälkään.

Yksi Tallinnan viehättävyydestä ovat ehdottomasti sen kiinnostavat ja vieläkin kohtuuhintaiset ravintolat. Uusia kunnianhimoisia ravintoloita nousee pystyyn kuukausittain, jos sitten joidenkin tähti sammuu, kuten saimme tällä samaisella reissulla karvaasti kokea. Aiemmasta loistavasta Fabrik-ravintolasta ei ollut jäljellä enää muuta kuin nimi ja kiinteistö.

Onneksi seuraavana iltana meitä lykästi. Menimme syömään Vanhan kaupungin pääkadun varrella (Viru 8) olevaan Cru ravintolaan. Jo usean vuoden ajan ravintola on keikkunut kärkipäässä erilaisissa Viron parhaiden ravintoloiden luokituksissa.

Ravintolaa luotsaa palkittu pääkokki Dmitri Haljukov, joka edusti Viroa mm. vuoden 2015 Bocuse d’orin arvostetussa maailmanlaajuisessa kokkikisassa Lyonissa. Keittiöstä löytyy lisäksi parikin Viron vuoden kokki -tittelin saanutta ammattilaista.

Cru sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Vanhat kiviseinät ja keskiaikainen tunnelma antoivat ravintolalle tunnelmalliset puitteet. Kynttilät pöydillä ja seinän syvennyksissä lisäsivät mukavan lämminhenkistä tunnelmaa, joten tätä paikkaa voi ehdottomasti suositella romanttiselle illalliselle.

cru2cru

Oli mukavaa istahtaa pöytään, joka oli kauniisti katettu keraamisilla katelautasilla. Tarjoilu oli näkymättömän hienostunutta ja aina tulee ylevä fiilis siitä, kun tarjoilija levittää lautasliinan syliini.

Ruokalista ei ollut kovin laaja, mikä on aina hyvä merkki. Jos Crun ruokalistaa jotenkin luonnehtisi, raaka-aineina on paljon virolaisen keittiön aineksia, kuten riistaa ja merikalaa, mutta uudella tapaa laitettuna.

Ravintolalla oli mittava ja tasokas viinilista, mikä tosin käänsi viinien hinnat kalliimman puoleisiksi. Onneksi muutamaa laadukasta viiniä sai myös laseittain. Pakko mainita, että tilaamamme espanjalainen punaviini Coto de Hayas Garnacha Centenaria oli kerrassaan nautinnollista.

Alkuun pöytään tuotiin talon leipälautanen, jonka kruunu oli ravintolan itse tekemä tumma luumu/pähkinäleipä. Niin hyvää olikin, että useampi siivu meni maistellessa.

cru4cru7Alkuruuaksi valitsin jättikonnamonnia, ihan sen takia, että tämähän kuulosti lähinnä leikkisältä lasten lorulta. Hyvä valinta olikin, annos oli kaunis ja annoksen komponentit tukivat hyvin toinen toistaan. Munan keltuaisen olisin tosin jättänyt pois. Enemmänkin se häiritsi muuten toimivaa makumaailmaa.

Mieheni saarenmaalainen saksanhirvitartar tarjoiltiin hauskasta pahkapuulautaselta. Pientä miinusta mieheni mielestä oli siinä, että lihan koostumuksesta saattoi maistaa, ettei annos ollut ihan freesi. Oliko annos kenties tehty valmiiksi jo reilusti aikaisemmin? Lihaa olisi myös voinut kuulema maustaa enemmän.

Pääruokavalinta meni minulla myös ihan nappiin. Paahdettu hanhenfile oli täydellistä ja lautasella oleva juurespyree ja granaattiomenakastike sopivat linnulle erinomaisesti. Mieheni lampaanniska-annos oli kuulema muuten hyvää, mutta annos oli melkoisen pieni. Samaa totesin itsekin. Hanhea oli annoksessani vain kaksi pienehköä palasta, enemmän olisi ehdottomasti maistunut.

cru6cru8cru3

Jälkiruoka tällä kertaa pudotti tasoa. Suklaaholi X.O. lupasi paljon, mutta ei oikein maistunut miltään, koska annos oli aivan liian kylmä, jopa hieman kohmeinen. Pakastimestako liian myöhään otettu?

Kokonaisuudessaan Cru tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen tunnelmallisessa mljöössä. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan, alkuruokien ollessa kympin molemmin puolin ja pääruokien jäädessä alle kahdenkympin. Hyvinkin voisin mennä uudelleen. Ihan ok fine dining -ravintola, vaikka ei ihan kympin arvoinen.

Täältä löydät lisää viimeisimpiä Viron ravintolaluokituksia: http://tallinnaa.com/tallinnan-ja-viron-parhaat-ravintolat-2017/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pikavisiitti Tallinnaan – onnistuneen viikonlopun ainekset

Pieni matka, viihtyisä majoitus, hyvää ruokaa ja viiniä, kiireetöntä chillailua miehen kanssa, ehkä vähän shoppailua. Siinäpä ne mukavan viikonlopun ainekset. Tosin kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Pientä säätöä

Sain hiljattain hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olimme lähdössä mieheni kanssa Tallinnaan ja satuin päivää ennen lähtöä tarkastamaan laivamme lähtöajan. Onneksi, sillä varauksessa menomatka olikin syystä tai toisesta varattu aamuvuorolle, vaikka vakaa aikomuksemme oli lähteä vasta myöhemmällä laivavuorolla.

Soitto Eckerö Linelle helpotti suuresti syntynyttä ahdistusta. Paikkojen vaihtamisessa myöhemmälle vuorolle ei ollut mitään ongelmaa. Tässä oivallinen matkailuvinkki: se sähköpostiin tupsahtava varausvahvistus kannattaa kyllä tarkastaa.

Pääsimme mukavasti matkaan. Meillä oli paikat oikealle laivavuorolle ja laukussa Eckerö Linelta saatu lahjakortti laivamatkaamme varten. Apua! Kyseinen lahjakortti odotti valkoisessa kirjekuoressa keittiömme lokerikossa. Se lahjakortti nimittäin unohtui kotiin.

En onnistunut vakuuttamaan satamaterminaalin virkailijaa siitä, että lahjakortti kyllä löytyi, mutta sillä hetkellä se oli vain väärässä paikassa. Säännöt olivat yksiselitteiset: ei lahjakorttia, ei ilmaista matkaa. Ei siis auttanut kuin kaivaa kuvetta ja maksaa matka kiltisti. No, jäipähän lahjakortti odottamaan seuraavaa laivamatkaa ja sain hyvän syyn järjestää uuden Tallinnan matkan lähitulevaisuudessa.

eckeroline6eckeroline

Katkarapuleipää ja kuohuvaa Finlandialla

Eckerö Linen Finlandia oli uusi laivatuttavuus meille. Laiva oli siisti ja tiloiltaan valoisa. Menomatkalla lauantai iltapäivänä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Oli nautinnollista, kun ei tarvinnut jonotella ja etsiskellä pöytäpaikkaa täpötäysissä ravintoloissa.

Jostain menneisyydestä minulle kumpuaa laivamatkoilla hillitön halu syödä katkarapuvoileipä. Se kuuluu ikään kuin merimatkaan ja tällä klassikolla mentiin nytkin. Ei sinänsä, leipä oli tuore ja maistuva.

Finlandialta löytyi muuten mukavasti eri tyyppisiä ravintoloita pienestä pubista kahdessa kerroksessa olevaan tanssiravintolaan. Tykästyin itse erityisesti Naissaar-baariin, joka oli jonkinmoinen laivan viinibaari. Kokonainen skumppapullo laivan nimikkojuomaa irtosi S-etukortilla kohtuulliseen 15 euron hintaan. Tallinnan laivoille harvinaista oli myös se, että jopa useaa eri samppanjaa sai myös laseittain.

eckeroline5skumppaaeckeroline4

Ravintolavalinta ei mennyt ihan nappiin

Olin varannut meille illaksi pöydän aiemmalta Tallinnan matkalta tutuksi tulleesta Kalamajan alueen Fabrik-ravintolasta. Kirjoittelin tästä mahtavasta ruokakokemuksesta oman blogipostauksen viime syksynä, sen verran gastronomista tykitystä tuo ravintola tarjosi.

Ystäväni oli käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä ihan hiljattain ja hehkutti myös ravintolan ylivoimaisuutta. Odotukset loistoillallisesta olivat siis huipussaan.

Astuessamme ravintolaan lauantai-iltana tunnelma oli jotenkin kumman vaisu. Tarjoilijamme oli selvästi hieman anteeksipyytelevä ja kertoi, että ruokalista oli juuri muuttunut, eikä sitä ollut ehditty kääntää vielä muille kielille. Vajavaisella englannilla hän yritti selittää, mitä tarjolla oli. Monta keittoa, erilaisia pannukakkuja ja pääruuaksi wieninleikettä ja paistettua lohta.

Ravintolan tarjonta ei nyt ihan vastannut ennakko-odotusta fine dining-tasosta ja syykin sille selvisi. Pääkokki oli sanonut itsensä irti muutama päivä takaperin aikomuksenaan perustaa oman ravintolan. Viereisestä viinibaarista saimme myöhemmin lisäselvyyttä, että mukaan oli lähtenyt myös keskeinen henkilökunta.

Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää ottaa pitkät ja etsiä ruokakokemus muualta. Fabrikin kohdalla kyse oli mitä ilmeisemmin kiireesti kyhätystä hätämenusta ja selviytymisestä kriisitilanteesta osaamattoman henkilökunnan turvin.

Kiltteyttämme kuitenkin jäimme ja yritimme löytää listalta jotain sopivaa. Alkuruuaksi rucolasalaattia ja tomaattikeittoa, pääruuaksi lohipannukakkuja ja miehelle wieninleike. Tomaattikeitto oli ihan ok, mutta lohipannukakut osoittautuivat kylmiksi (ja mauttomiksi) lohiwrapeiksi. Wieninlieke oli auttamattomasti liian paksu ja koristeeksi laitettu kokonainen chilipalko herätti kummastusta. Tässä kohtaa voisi sanoa, että no more comments.

fabrikfabrik

Muutenkin näytti, että koko ravintolan touhu oli aika tavalla yössä. Asiakkaille tuotiin pääruuat, ennen kuin he olivat saaneet tilaamansa alkuruuat. Annoksia tarjoiltiin vääriin pöytiin ja ihan eri aikoihin. Oma tomaattikeittonikin seilasi ensin viereiseen pöytään, sieltä takaisin keittiöön päätyäkseen sen jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Voi Fabrik, olisiko ollut parempi vaikka sulkea ravintola hetkeksi ja ottaa aikalisä toiminnan uudelleen suunnitteluun ja käynnistämiseen? Sen sijaan saitte nyt monta kiukkuista, pettynyttä ja närkästynyttä asiakasta.

Estoria, kuin hyvän ystävän luona olisi kylässä

Tämän kertaisen reissumme yksi viehättävyyksistä oli jo entuudestaan tuttu Solo Sokos Hotel Estoria. Legendaarisen Viru-hotellin kylkeen sijoittuvassa boutique-tyyppisessä hotellissa on jotain kummallista viehättävyyttä, jota on vaikea selittää. Estoria on hotelli, jolla on hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.

estoria3estoria16

Estoria-hotellin kantavana teemana ovat tarinat. Jokaisen huoneen ovessa on jokin Viron historiaan liittyvä viittaus, joka täydentyy huoneessa olevilla tauluilla.

Tarinat ovat toki kiinnostavia, mutta enemmän minua ruokkivat Estorian iloiset energiavärit: oranssi ja kaalimadonvihreä. Värimaailma toistuu hotellin kalustuksessa, tekstiileissä ja jopa kylpytossuissa ja kahvimukeissa.

estoria6estoria13estoria12estoria10

Estoriaa voisi kutsua ansiosta hyggeilyhotelliksi, sen verran kodikkaita yksityiskohtia hotellista löytyy. Naureskelin, että Estoriassa tuli tunne, että kenen kotiin tässä nyt oikein tultiin.

Hotellikerroksen omassa loungessa voi keitellä kahvia ja istuskella tohveleissa telkkaria katselemassa mukavilla sohvaryhmillä tai hauskoilla nojatuoleilla. Pöydillä on tarjolla makeisia ja pikkusnacseja.

estoriaestoria5estoria11estoria14estoria8

Hyvin viihdyimme muutenkin huoneessamme. Suuren suuri parisänkymme oli peitelty poikkeuksellisen värikkäillä ja iloisilla vuodetekstiileillä. Liekö merkki vanhuudesta, että räntää tihuuttava keli ei houkutellut kaupungille, vaan mieluimmin valitsimme kutsuvan vuoteemme tyynyröykkiöineen. Siinäpä oli mukavaa vetää leivosta naamaan ja tuijotella Lahden hiihtokisoja. Mitä nyt Viru-keskuksessa pyörähdettiin vähän ostoksilla.

estoria4

Hyvää ruokaa vihdoinkin

Löytyihän tällekin matkalle hyvää mieltä tuova ruokakokemus. Sunnuntain illallispaikaksi valitsin jo usean vuoden Viron parhaiden ravintoloiden listojen kärkipäähän yltäneen ravintolan. Kiitos ravintola Cru mukavasta illasta. Kirjoittelen illallisestamme lähiaikoina oman juttunsa.

Tallinnatallinna2

Vaikka Tallinnan hintataso on viime vuosina jonkun verran noussut, siltikin se on yhä edullinen matkailukaupunki. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti lähteä etsimään hyviä ruokakokemuksia. Ja jos vähänkään ketään kiinnostavat kengät ja laukut, tavaratalo Kaubamajan kenkäosastoa ei kannata missata….

Eikä Kaubamajan ruokaosaston kuolattavan herkullisia leivostiskejä. Kakut ja leivokset pakataan napakasti pahvirasioihin, joten kotiin kuljetuskin onnistuu oikein hyvin. Terveisiä vaan nimimerkiltä tiramisukakkua huomiseksi 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Fabrikin ruoka soi duurissa

Ennen kuin luet syyskuussa kirjoittamani jutun, katso kommenttini postauksen lopusta. Helmikuussa 2017 Fabrik ei ollut enää se sama ravintola.

Ruokailu Tallinnan ravintola Fabrikissa oli kuin Vivaldin kolmiosainen viulukonsertto. Rytmi oli vaihtelevaa, mutta kokonaisuus harmoninen ja melodia kaunis. Keittiöorkesteri onnistui hienosti!

Rakastan ruokaelämyksiä ja inhoan sitä, että niin usein joku osa kokonaisuudessa pettää. Jos alkuruoka lupaa paljon, pääruuassa tapahtuu notkahdus. Jos ravintolamiljöö on viihtyisä, palvelu tökkii. Vaan nyt napsahti kaikki sävelet kohdalleen. Vasta vuoden päivät toiminut ravintola Fabrik Tallinnassa on ennättänyt saada jo kovasti hehkutusta alan piireissä. Eikä suotta, melkoisen makujen sinfonian se tarjosikin.

Ensinnäkin ravintolamiljöö oli kiinnostavan visuaalinen, mutta sopivasti rento. Ei turhaa koristelua ja piipertelyä, vaan selkeän linjakasta ja trendikästä. Katossa kiinnitti huomiota hauska valaisinhässäkkä ja sisustuksessa vivahde rouheutta, joka sopi erinomaisesti Kalajamajan boheemiin henkeen. Rustiikkisuutta olisi toki voinut olla enemmänkin.

fabrikfabrik2fabriklamput

Menu oli melko tiivis, mutta mielenkiintoisen erilainen, mikä antoi jo lupauksen jostain poikkeavasta. Chef oli totta tosiaan miettinyt makujen yhteensopivuutta kuin säveltäjä melodiaa. Pieni miinus laseittain saatavien viinien vähäisyydestä.

Konserton ensimmäinen osa oli kohdallani fenkolin ja ilmakuivatun ankan vuoropuhelua, jota luumu makeutti. Ohuen ohut paahdettu rukiinen toi mukavaa rapsakkuutta annokseen. Tämä sonaatti oli oiva alkusoitto. Grazioso!

fabrik alkuruoka

Pääruokani toi mieleen poutaisen kesäpäivän, vihreän niityn ja lintujen laulun. Tämä oli ehdottomasti konserton runollisin osa, kuin Vivaldia parhaimmillaan. Kuhafile oli saanut purjeen kaalista ja kokonaisuutta säestivät pinaatti ja sitruunaverbena. Keveää, raikasta ja niin täydellistä makuharmoniaa. Leggiero!

fabrik5

Jälkiruuan kohdalla maestro oli käyttänyt improvisaatiota, sillä sen verran monimuotoisten ainesten kombinaatio oli kyseessä. Tällaisella raaka-aineiden leikittelyllä on aina riskinsä, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Keittiössä on ilmeisesti melkoinen virtuoosi, sillä sävellys pysyi kasassa tältäkin osin. Mustikka, fenkoli, valkosuklaa ja suolaheinä leikittelivät keskenään ja vastakohtaiset maut löysivät toisensa marengin narskahdellessa mukavasti suussa. Ehkä mustikka olisi kiinteämpänä toiminut vielä paremmin ja näin annoksesta olisi saanut myös kauniimman näköisen. Joka tapauksessa päätösjakso soitettiin con brio.

fabrik6

Ruokailumme orkesteria johti hyväntuulinen ja ystävällinen tarjoilija, joka hoiti homman taidokkaasti. Tällä kapellimestarilla oli selvästi pilkettä silmäkulmassa ja leikillisyyttä otteissaan, mikä toi vain pikantin lisän kokonaisuuteen.

Koko konsertosta jäi hyvä maku. Haastetta oli, mutta hienosti kestettiin toivotulla tasolla ilman riitasointuja. Olisin vain suonut konsertin kestävän vähän pidempään, sillä melkeinpä teki mieli nuolla lautasilta viimeinenkin pisara.

Talviohjelmiston ilmestyttyä ehdottomasti uudelleen.

http://fabrik.ee/en/

Lisää juttua Tallinnan Kalamajan alueen ravintoloista täältä: Kalamajan ihastuttavat ravintolat

PS. Menin helmikuussa 2017 syömään Fabrikiin uudelleen korkein odotuksin. Pääkokki ja muu keskeinen henkilökunta olivat sanoneet itsensä irti vain muutamaa päivää aiemmin. Ravintolassa oli kriisivaihe menossa ja niin palvelu kuin ruokakin täysin hakusessa. Fabrik ei ollut enää se ravintola, josta tässä jutussa kirjoitin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Kalamajan alueen ihastuttavat ravintolat

Tallinnan Kalamajan ravintoloiden sisustus on pääosin leikittelevää ja rentoa. Ruokaan suhtaudutaan kuitenkin ilmeisen vakavasti.

Kirjoitin edellisessä postauksessani innostuksestani Tallinnan Kalamajan alueeseen. Tämä vanhan kaupungin takana oleva vanha puutalo- ja tehdasmiljöö on kokenut melkoisen renessanssin. Alueella kohtaa toinen toistaan ihastuttavampia ja persoonallisempia kahviloita, ravintoloita ja baareja, joista on vaikea valita, mihin poikkeaisi. Yksi on ihastuttava sisustukseltaan, toinen kiinnostava ruokalistaltaan, kolmas muuten vain rennon kutsuva. Tässä vinkiksi muutama oivalliseksi koettu bongaus kahdelta viime reissulta.

Klaus Kohvil

Jo menomatkalla meitä hemmoteltiin. Klaus Kohvik kahvila/ravintola sijaitsee meren rannalla Tallinnan kalatorin vieressä. Aamiaiseksi nautittu ”fat pancakes” marjojen, vaniljajäätelön ja itse tehdyn vadelmahillon kera vei sen verran ekstaasiin, että paikka jäi unohduksessa kuvaamatta. Klaus on pieni, viehättävä rafla, joka on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti. Listalla edullisia lounasvaihtoehtoja ja päämenu sekoitus virolaisia, italialaisia ja aasialaisia makuja. Panostaa erityisesti lähiruokaan. Mukava terassi.

pancakes

Boheem

Eipä tarvinnut pitkään tarpoa, kun taasen oli pakko pysähtyä. Boheem on yksi Kalamajan alueen ensimmäisistä kahviloista. Vanhassa puutalossa on neljä huonetta ja terassi. Herkullisen näköisiä leivonnaisia, mutta myös ruoka-annoksia kuten valtavan kokoisia salaattiannoksia. ”Kenen kotona tässä kahvitellaan” –tunnelmaa. Palvelu vähän hitaan puoleista.

Boheemkalamaja2boheem2

Bar Bistro Kukeke

Jälleen hauskasti sisustettu ravintola, jossa iloinen fiilis. Ruokalistalla paljon pieniä annoksia kuten voileipiä ja vegaaniruokaa. Tosin oma kasvisleipäni mauttomuudellaan ei ihan vakuuttanut, ystäväni leipä sen sijaan toimi. Kelpo viinilista, josta kaikkia viinejä (samppanjaa lukuun ottamatta) sai laseittain.

kalamaja5kalamaja6

Apelsini Raudtee

1929 rakennetussa rautatieläisten kodissa sijaitseva siisti paikka. Hieman fiinimpää sisustusta, mutta ruokien hinnat olivat kuitenkin kovin maltilliset. Ravintolan takaa löytyi mukava ja suojaisa terassi. Tila toimii samalla kalliiden kylpyhuonekalusteiden näyttelytilana. Inspiroiduimme upeista kylpyhuonekaakeleista, jotka vetivät itse asiassa meidät ovesta sisään. Takaa paljastui yllätykseksemme ravintola.

apelsinkalamaja4

F-hoone

Ehkä tunnetuin ja kehutuin Kalamajan ravintoloista. Telliskiven kortteerissa sijaitsevassa loft-henkisessä ravintolassa on rento meininki. Todella edulliset hinnat ja kelpo ruokaa. Molemmilla kerroilla tupaten täysi. Lisää tarinaa täältä: Pari ravintolavinkkiä Tallinnaan.

F-hoone

Pudel Baar

Oluen ystävän mekka. Täällä teet maailmanympärimatkan olutmaailmassa. Vaikuttava määrä erikoisia pienpanimoiden oluita. Hauska retrotunnelma. Varoitus: älä mene yläkerran yhteisvessaan, jos ei ole ihan pakko.

kalamaja7kalamaja8

Kivi Paber Käärid

Arvasit oikein, nimi on suomeksi kivi, paperi ja sakset. Ravintola mainostaa itseään 100% gluteenittomana ravintolana. Tyylikkäästi sisustettu, viihtyisä ja rento.

kalamaja9kalamaja10kivi paber

Frenchy

Ranskalaistyyppinen bistro, joka houkutteli sisään tunnelmallisella lattarimusiikilla. Herkullisen näköisiä annoksia etenkin, jos ranskalaistyyppinen kokkailu kiinnostaa. Omistaja tuo itse raaka-aineita ja viinejä Ranskasta. Keveän trendikäs sisustus, jossa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

frenchyfrenchy2

Fabrik

Ylistys ja suitsutus. Fine dining paikka ilman fine dining hintoja. Kovaa yritystä, kokeilun halua ja ruuanlaiton intohimoa. Lisää tarinaa ruokakokemuksesta seuraavassa postauksessa.

fabrik

Vinoteek Vabrik

Edellistä Fabrik-ravintolaa vastapäätä sijaitseva viinibaari ja -myymälä. Mielenkiintoisia omaa maahantuontia olevia viinejä, joissa kohtuuhinnat. Myyjä tuntui olevan melkoisen asiantunteva ja tiesi kertoa jokaisesta kysymästämme tuotteesta yksityiskohtaista tietoa ja luonnehdintaa. Kertakaikkisen ihastuttava paikka nautiskella viinejä tunnelmallisten ranskalaischansonien soidessa taustalla. Ehdottomasti paras paikka sen illan viimeisen lasillisen nauttimiseen.

vabrik2vabrik

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.