Browsing Category

Venäjä

Käytännönvinkkejä omatoimimatkalle Pietariin

Eikö Pietariin ole hankalaa matkustaa omatoimisesti, kysyi ystäväni ennen viimeisintä Pietarin matkaani. Ai kuinka niin?

Ehkä taustalla kummittelee muisto Neuvostoliiton ajalta, jolloin ymmärtääkseni maahan ei niin vaan matkusteltu omatoimimatkalle. Maailma muuttuu ystäväiseni.

Jos passissasi on voimassaoleva Venäjän viisumi, osta edullinen junalippu vaikka juuri ennen junan lähtöä. Hyppää Allegron kyytin ja kolmessa ja puolessa tunnissa olet Helsingistä Pietarin Finljandski asemalla. Tai minua lähimmältä Vainikkalan asemalta puolessatoista tunnissa. Olen Pietarissa siis nopeammin kuin Helsingissä.

Ilman viisumia Pietariin meno onnistuu St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä. Risteilymatkaan voit yhdistää myös yhden tai kahden vuorokauden hotellimajoituksen. Risteilykokemuksistani voit lukea täältä.

pietari2pietari3

Junalipun voit ostaa netistä

Junalippujen hankkiminen Pietariin onnistuu kätevästi netistä VR:n sivuilta aivan kuin minkä tahansa junalipun ostaminen. Määränpääksi valitset vain Pietari (Finlandski). Lipun voi ostaa enintään 60 vuorokautta ennen matkaa, mutta lipun osto onnistuu viime hetkessäkin vaikka juuri ennen junaan nousemista. Vuoroja Helsingin ja Pietarin välillä on peräti neljä päivässä.

Jokaisesta matkustajasta tarvitset nimitietojen lisäksi, syntymäajat ja passien numerot. Mikäli matkustajina on vähintään kuusi aikuista, lipuista saa 20 %:n ryhmäalennuksen. Huomioi, että varausta tehdessäsi joudut merkitsemään samat matkustajat erikseen meno- ja paluumatkaa varten. Itse sekoilin vähän tämän kohdan kanssa, kun en heti ymmärtänyt, miksi järjestelmä herjaa puuttuvia matkustajien nimiä.

Menomatkalle pystyt itse valitsemaan haluamasi paikat, paluumatkalle järjestelmä antaa paikat automaattisesti.

Edullisimmillaan lippujen hinnat ovat viikolla oleville lähdöille, viikonloppulähdöille hinnat ovat usein jopa kaksinkertaiset. Kalliita minusta liput eivät kuitenkaan ole. Kirjoitushetkellä halvin Allegro-junan yhdensuuntainen matka 2. luokassa Helsingistä Pietariin maksoi 29 euroa.

iisakinkirkkopietaripietari4

Junassa rajamuodollisuudet sujuivat sutjakkaasti

Passit tarkastetaan junassa, jossa tapahtuu myös tullitarkastus. Tällöin sinun tulee istua omalla paikallasi. Aika ylimalkaista tuo tullitarkastus tuntui olevan. Lähinnä jokaisen matkustajan tuli näyttää oma laukkunsa.

Junassa saat virkailijoilta maahantulokaavakkeen, joka tulee täyttää kahteen kertaan. Toinen osa otetaan passintarkastuksen yhteydessä rautatieasemalla. Muista pitää lomakkeen toinen puolikas tallessa, tarvitset sitä paluumatkan passintarkastuksen yhteydessä.

Olin itse kovin yllättynyt miten kätevästi ja nopeasti kaikki rajamuodollisuudet junassa sujuivat. Niiden jälkeen oletkin vapaa tutustumaan vaikka ravintolavaunun tarjontaan. Äläkä sitten ihmettele, jos vaununaapurisi kaivaa paperikassista omat pullot tai tölkit esille. Junassa saa todellakin ravintolavaunusta ostetut alkoholijuomat nauttia omilla vaunupaikoilla.

maatuskatKarvahatut

Pietarin metro on halpa ja kätevä

Olin ensin hieman epäileväinen Pietarin metroa kohtaan. Jostain minulla oli mielikuva ruuhkaisesta ja nuhjuisesta kulkumuodosta, mutta viime reissulla tuli huomattua, ettei parempaa tapaa liikkua tuossa suurkaupungissa olekaan.

Ruuhka-aikoina ihmisiä oli paljon, mutta kyllä sekaan silti mahtui. Tavaroistaan toki kannattaa pitää huolta, kuten missä tahansa suurkaupungin metrossa.

Erityisesti minua ilahdutti Pietarin metron siisteys ja turvallisuus. Jokaisella asemalla olivat vartijat pitämässä järjestystä yllä, joten mitään kummempaa epämääräistä porukkaa en huomannut asemilla hengailevan.

IMG_1744

Reittejä on kaikkiaan viisi. Asemien nimet olivat kirjoitettu myös meikäläisin kirjaimin, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Oikeaan suuntaan menoa helpottaa, kun katsot valmiiksi reitin pääteaseman nimen.

Risteysasemilla oli myös hyvät opasteet eri väristen linjojen metroihin, joten metron vaihdotkin sujuivat helpohkosti jopa tällaiselta äkkinäiseltä turistilta.

Jotkut Pietarin metron asemista ovat todella kauniita. Oma reittini ei viime reissulla osunut noille kauneimmille metroasemille, mutta Unagideon matkablogista täältä voit kurkata, miten upeita jotkut näistä asemista todellakin ovat.

Yhden metromatkan hinta oli noin 70 senttiä. Metroasemien lipunmyynneistä saat ostaa poletteja, jotka toimivat ”matkalippuina”. En osaa itse yhtään Venäjää, mutta sormilla näyttäen onnistuin saamaan toivomani polettimäärän.

Yksi poletti = yksi matka ja yksi matka kestää niin kauan kuin nouset maanpinnalle pois metrosta. Poletteja kannattaa ostaa kerralla useita niin vältät turhaa jonottelua.

Metroon pääset pudottamalla poletin portin oikealla puolella olevaan polettireikään, jolla puomi aukeaa. Poletteja ovat sitten ne kolikot, joissa on iso M-kirjain. Itse nimittäin yritin työntää reikään ensin paikallisen valuutan kolikkoa. Kumma kun ei auennut.

eremitaasiPietari14

Rautatieasemalta suoraan metroon

Ploshchad Lenina -metroasema on aivan Finlandskij aseman vieressä. Kun tulet asemalta ulos jatka matkaa vasemmalle ja metro löytyy heti asemarakennuksen kulman takaa.

Jos tule metrolla takaisin rautatieasemalle, pääset metroasemalta suoraan rautatieaseman pääodotushalliin. Huomioi, että Allegron matkustajat eivät nouse junaan tästä hallista, vaan Suomeen matkaaville on oma odotussali ja sisäänkäynti Botkinskaja-kadun puolella. Eli kuljet ulkokautta rakennuksen pääsisäänkäynnin ohi rakennuksen toiseen päähän.

Näin helppoa se on. Pietariin kannattaa matkustaa, ihan senkin takia, että se tarjoaa oivan miniulkomaanmatkan vaikkapa vaihteluna Tallinnalle. Mielenkiintoinen kaupunki täynnä kiehtovaa nähtävää, eikä edes niin kovin kalliskaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Erarta – tuntematon Pietarin taidemuseo, josta tuli suosikkini

Mitä! Nykytaiteen museo neuvostohenkisessä stalinismin ajan rakennuksessa? Pietarin nykytaiteen museo Erarta ensin hämmensi, sitten ihastutti.

Noustessani venäläisen nykytaiteenmuseo Erartan graniittiportaita olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Millainen nykytaiteen museo voi valita toimitiloikseen tällaisen rakennuskummajaisen? Eikö nykytaiteen museon pitäisi olla modernissa, arkkitehtuuriltaan selkeälinjaisessa rakennuksessa?

”On kuin tulisi viiden tähden turkkilaisen hotellin aulaan”, kirjoitti kuulema eräs pietarilaistoimittaja 2010 avautuneen taidemuseon avajaisten yhteydessä. Museo sai muutenkin kriitikoilta melkoista arvostelua kokoelmiensa kirjavuudesta, taiteen tasosta ja linjattomuudesta.

erarta

Vaan yleisö tykkäsi. Sanoista Era (aika) ja Arta (taide) koostuvan Erartan visio on tuoda venäläinen nykytaide lähelle ihmisiä, tarjota jokaiselle jotakin ja siinä se on ilmiselvästi onnistunut. Tripadvisor on nostanut Erartan Pietarin 10 mielenkiintoisimman museon joukkoon. Hieno saavutus ottaen huomioon kuinka paljon Pietarissa on taidemuseotarjontaa.

Erarta on helppo, yleisöystävällinen museo, vaikket olisikaan mikään vannoutunut nykytaiteen ystävä. 2300 työtä yli 250 venäläiseltä taiteilijalta tarjoavat melkoisen kirjon eri tyylisuuntia ja taidemuotoja.

IMG_0624IMG_0623IMG_0645 (1)erarta8IMG_0640IMG_1739

Jo omistuspohjaltaan Erarta on kummajainen Venäjän museomaailmassa. Maan suurimmat taidemuseot ovat pääosin valtio-omisteisia, mutta Erarta on puhtaasti yksityisomistuksessa.

Museota hallinnoivan säätiön takaa löytyy liikenainen ja intohimoinen taiteenkerääjä Marina Varvarina. Hän alkoi jo 90-luvulla kerätä taidetta miehensä Dmitri Varvarinin kanssa, joka oli maassa vaikutusvaltainen poliitikko ja liikemies. 2010 hänet kuitenkin murhattiin kotinsa edustalla ilman, että murhaajaa saatiin koskaan kiinni. Marina Varvarina asuu tätä nykyä Lontoossa ja hoitaa sieltä käsin silmäteräänsä Erartaa.

Erartassa on taidetta viidessä kerroksessa, 10 000 m2:n alueella. Toisessa siivessä ovat museon pysyvät näyttelyt ja toisessa vaihtuvat näyttelyt, joita käyntihetkellämme olikin yllättävän monta. Museoesitteen mukaan Erartassa on aina kahdeksan erilaista ulkopuolista näyttelyä, jotka vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Minusta mielenkiintoisin vaihtuvista näyttelyistä oli ”Glorious World of Fellini” -näyttely, jossa oli esillä puvustuksia ja rekvisiittaa Fellinin merkittävimmistä elokuvista La dolce vitasta Casanovaan (12.2.2017 saakka).

IMG_0558

Toinen vaikutuksen tehneistä näyttelyistä oli ”The Light of Tibet”, Alexander Dymnikovin mustavalkoisten valokuvien näyttely (3.4.2017 saakka). Herkkiä ja puhuttelevia kuvia luonnosta ja vuoristokansan ankarasta elämästä äärioloissa. Valokuvissa oli hyvin intensiivinen ote. Tuli tunne, että ne imaisevat katsojan sisään kuvan maailmaan.

erartaphoto

Vaikka Erartan osalta puhutaankin nykytaiteesta, jonkinlainen hienoinen konservatismi töitä leimaa. Hurjimmat kokeilut puuttuivat. Ehkä juuri siksi tykkäsinkin tästä museosta niin paljon, sillä muiden nykytaiteenmuseoiden tapaan minulle ei tullut kertaakaan mieleen, että mukana on ”taidetta taiteen vuoksi” töitä. Sen verran juntti taidemuseokävijä olen, etten oikein aina ymmärrä sitä, että taiteeksi voidaan kutsua ihan mitä skeidaa vaan.

Erartassa kiinnittyi huomio ennemminkin venäläisten taiteilijoiden tekniseen taitavuuteen. Teoksissa oli voimakkaasti aistittavissa historian vaikeiden aikojen vaikutus. Ilmaisu oli paikoin syvää, tunnepitoista ja puhuttelevaa, jopa terapeuttista.

Jos nyt jotain arvostelisi, niin ihan en ymmärtänyt moniin tauluihin mielestäni sopimattomia kultakehyksiä. Ehkä tässä tuli esille jollain tasolla venäläinen mieltymys ja makumaailma.

erarta7erarta3erarta4erarta2

Oman mielenkiintonsa taiteilijoiden töihin tuo neuvostoaika. 50 vuoden ajan maan taide-elämän on pitänyt palvella vain yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja valtiollista propagandakoneistoa. Tuon ajan taide kokoelmasta puuttuu, mutta sitäkin enemmän mukana on yhteiskuntakriittisiä, kantaaottavia ja symbolisia teoksia.

IMG_0586IMG_0588erarta5

Jos vierailet Erartassa, älä ohita pohjakerroksen ravintolaa, joka ilmiselvästi tekee taidetta ruuallaan. Annokset olivat kauniita ja herkullisia, eivätkä edes mitenkään pahan hintaisia.

IMG_1741IMG_0446IMG_0447IMG_1743

Museon kolmannessa kerroksessa on myös kivasti sisustettu kahvila, jonka leivostiskiä kävimme vähän kuolaamassa. Suosittelen käymään myös alakerran taidemyymälässä, josta löytyi kaikkea kivaa kotiin viemiseksi, esim. koruja, keramiikkaa ja pieniä taide-esineitä. Hinnat olivat muuten erittäin kohtuullisia.

IMG_0578IMG_1737

Erarta järjestää tiloissaan viikottain myös erilaisia konsertteja, joten museon webbisivuilta kannattaa tarkastaa onko ohjelmassa mitään kiinnostavaa.

Museossa vierähti helposti muutama tunti kaikkea kiinnostavaa tutkaillessa. Erarta nousi ehdottomasti suosikkimuseoideni joukkoon. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja löysin annista paljon visuaalista viehättävyyttä ja tunnepitoista ilmaisua. Tulee mentyä varmasti toistamiseen. Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä kokemassa myös U-teemahuoneet, joissa sukelletaan nykytekniikan avulla hetkeksi eri maailmoihin.

Erartan taidemuseo sijaitsee Pietarin Vasilinsaarella, kävelymatkan päässä esimerkiksi Solo Sokos Hotel Vasilievskystä.

https://www.erarta.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Voi Pietari, mitä kulttuuria!

Reilu kolme tuntia Helsingistä ja maailman huipputason kulttuuritarjonta on ulottuvillasi.

Vuosi sitten sanoin, etten ole pätkääkään kiinnostunut Venäjästä matkailumaana. Sitten lähdin blogiyhteistyömatkalle St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä Pietariin. Kiinnostus heräsi ja nyt on takana kolmas Pietarin matka vuoden sisään. Venäjä kiehtoo, jos sitten samalla hämmentää.

Pietari on kulttuurikaupunki isolla koolla. Kulttuurin ystävää hemmotellaan maailman suurimmilla museoilla, käsittämättömän laajoilla taidekokoelmilla sekä korkeatasoisella konsertti- ja balettitarjonnalla. Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin koukuttava kulttuuritarjonta on vain lyhyen junamatkan päässä. Mutta pidä pääsi kylmänä, kulttuuriähkyn vaara on suuri.

”From Russia with love” -kortti ja hedelmäkori hotellihuoneessamme toivottivat meidät tervetulleiksi.IMG_0391

Junalla kotoisaan Sokos Hotelliin

Pietariin kulkevan Allegro-junan kyytiin pääsee Helsingistä, Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Ystäväni kanssa nousimme junaan Vainikkalasta, josta vain 1 ½ tunnin junamatka sujui rattoisasti skumppaa siemaillen. Kahden täti-ihmisen kulttuuriviikonloppu alkoi siis hyvissä merkeissä.

Ja hyvissä merkeissä se jatkuikin. Pienen eksymisen seikkailun jälkeen selvisimme metrolla hotelliimme Solo Sokos Hotel Vasilievskyyn. Tuntui vähän hullulta, mutta samalla kotoisalta, päätyä keskelle suurta Pietaria tuttuun ja turvalliseen Sokos-hotelliketjun majapaikkaan.

Solos Sokos Hotel Vasilievsky kutkutti visualistia jo ala-aulasta lähtien. Hotelli profiloi itseään teemalla ”The House of arts and culture” ja jonkinlainen nuorten taitelijoiden mesenaatti hotelli näytti olevankin. Hotelli tekee yhteistyötä nykytaiteenmuseo Erartan kanssa ja järjestää tiloissaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Patsaita, maalauksia ja valokuvia hotellista löytyikin vähän joka puolelta. Itseäni viehättivät erityisesti Fedor Krushelnitskin kiinnostavat metallipatsaat.

Ei vain hotelli, myös taidenäyttely. IMG_0688IMG_0709IMG_1768IMG_0699IMG_0695

Superior-tason huoneemme ilahdutti pirteän punaisella sisustuksellaan ja kodikkaalla raikkaudellaan. Huoneemme oli mukavan tilava ja minulle nuhanenälle erinomaista oli, että lattia oli laminaattia kokolattiamaton sijaan.

Huoneen punaisella plyysisohvalla olisi viihtynyt pidempäänkin kuohuvan merkeissä, mutta metropolin moninaiset mahdollisuudet vetivät tällä kertaa pidemmän korren.

Huoneemme oli puettu lämminsävyisiin väreihin.IMG_1693 (1)IMG_1694IMG_1709

Taidemuseoiden ytimessä

Solo Sokos Hotel Vasilievskyltä jaksoi ydinkeskustaan kävelläkin (esim. pääkatu Nevsky Prospektille), mutta näppärimmin matka taittui metrolla. Pietarin metro on nopea ja halpa sekä yllättävän turvallisen tuntuinen ja siisti.

Vähän etukäteen jännitin uskaltaako Pietarissa metroa ylipäätään käyttää. Ehdottomasti uskaltaa! Metro on tämän suurkaupungin kätevin, nopein ja halvin tapa liikkua. Yhden matkan hinta oli vain 45 ruplaa eli noin 70 senttiä. Lähimmälle Vasileostrovskajan metroasemalle oli hotelliltamme kävelymatkaa vajaa kymmenen minuuttia.

Todellinen metro, matkaa maan alle jopa yli 100 metriä.IMG_1744

Hotellin aamiaisen erikoisuus oli samovaarissa haudutettu tee, jäissä olevaa skumppaa väheksymättä 🙂IMG_0691IMG_1726

Taiteen ystävälle hotelli Vasilievskyn sijainti on erinomainen. Jos olet vähänkään tottunut kävelemään, Eremitaasi, Talvipalatsi, Erartan nykytaiteenmuseo ja Iisakin kirkko ovat sopivalla kävelyetäisyydellä.

Neva-joki oli aivan hotellimme läheisyydessä ja mietiskelinkin, miten mukavaa kesäaikaan on kuljeskella joen vartta ja jokea ylittäviä siltoja pitkin ydinkeskustaan. Toisaalta tämä talven kylmin aika on oivallinen ajankohta pyhitettäväksi juuri museoille ja teatterille. Sekä matkalippujen että hotellien hinnat ovat kesää selvästi edullisemmat.

Vasilievskystä löytyi viihtyisiä loungeja oleskeluun tai vaikka shakin peluuseen.IMG_0506IMG_0514IMG_0515IMG_0520

Balettia ja vanhan ajan charmia

Niin, mitä me kaksi täti-ihmistä sitten Pietarissa teimme? Sen lisäksi, että söimme hyvin (saattoi siinä nyt muutama kuohuvakin kulua ja muutama leivos siinä sivussa) nautiskelimme suunnattomasti kokemistamme kulttuurielämyksistä.

Baletin kauneus on viehättänyt minua aina. Kun huomasin, että Pietarin vanhimmassa ooppera- ja balettiteatterissa Mikhailovskyssa esitettiin matkamme aikana iki-ihanainen Joutsenlampi, oli pakko saada liput tuohon esitykseen.

Luin jostain, että Solo Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteistyötä Mikhailovsky teatterin kanssa, joten otin yhteyttä suoraan hotelliin. Hotellin kautta lippujen saaminen onnistui hienosti; vastaanotossa meitä odottivat balettiliput perjantai-illan näytökseen paraatipaikoille. Henkilökunta oli kerrassaan avuliasta auttamaan kaikessa mahdollisessa.

Mikhailovskyn teatteri oli juuri niin hienostunut kuin osasin odottaa.IMG_0671IMG_0673

Voi Luoja kuinka nautinkaan tuosta esityksestä. Tuskin on edes tarpeen sanoa, että venäläisen baletin taso on huikeaa. En pysty sanomaan, näinkö maailman parasta balettia, mutta ainakin hyvin korkeatasoista sellaista. Suurissa joukkokohtauksissa sai ihastella sirojen balleriinojen liitelyä ja saumatonta yhteenhioutunutta tanssia lavan täydeltä. Tyllihameisia tanssijoita tuntui olevan puolet enemmän kuin aiemmin näkemässäni Joutsenlammen versiossa.

Oma lisänsä tähän nautintoon toi Mikhailovsky-teatterin intiimi ilmapiiri ja vanhan ajan charmikkuus. Kultakoristeiset parvet, paksulla sametilla verhotut aitiot ja kristallikruunut edustivat juuri sitä vanhaa teatteri-idylliä, mitä tulimme hakemaan. En voinut olla ihastelematta myöskään venäläisten naisten ja lasten kaunista juhlapukeutumista.

IMG_0684IMG_0668

Venäläisen nykytaiteen monet kasvot

Toisen taide-elämyksen meille tarjosi venäläisen nykytaiteen museo Erarta. Kirjoittelen tästä mielenkiintoisesta museokäynnistä myöhemmin oman blogijutun. Yllätyksekseni museo olikin melkoinen tuntematon helmi Pietarin runsaassa taidemuseotarjonnassa.

Ystäväni korkeakulttuurin lumoissa.IMG_0442

Hotellihuoneessamme meitä odottivat punainen sohva, punaiset kylpytakit ja jääkaapissa vaaleanpunainen champanskoje. Kietouduimme peittojemme suojiin, kertailimme viikonlopun tapahtumia ja huokailimme näkemämme kauneuden perään. Tällaisia matkoja vain tyttöjen kesken tarvitsen ehdottomasti lisää.

Matka toteutettiin yhdessä Solo Sokos Hotel Vasilievskyn kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Herkuttelijan Pietari ja ravintolasuositus

Jos Pietari tarjoaa herkkuja visuaalisella puolella, tarjoaa se herkkuja myös lautasella. Kaltaiselleni kahvilafriikille kaupunki on pullollaan tarjontaa ja kyltymättömälle sokerihiirelle kakkuvitriineistä saa varmasti vastinetta.

Kahviloita Pietarissa näyttää olevan valtaisasti. Perinteisiä kakkukahviloita, vain kahvivalikoimaan erikoistuneita trendikahviloita sekä kahviloita, joista saa leivonnaisten lisäksi monenmoisia ruoka-annoksia.

Jos olet kiinnostunut enemmän tavallisista normikahviloista suuntaa Nevskyltä Griboedova kanavaa pitkin Kazanin katedraalin taakse. Suuri kakkupala irtoaa kadun kahviloista 2-2,5 eurolla. Jos taas haluat fiilistellä kaupungin viimeisimpiä kahvilatrendejä, suosittelen Rubinshteyna katua (Nevskylta, Fontanka kanavasta seuraava).

kakkuapietarikahvila4pietarikahvila2pietarikahvila

Kannattaa pistäytyä myös historiallisessa Jelisejevin herkkukaupassa (Nevsky prospekt 56), jonka ihastuttava jugend-rakennus luo hienot puitteet tälle kuuluisalle myymälälle. Yrityksen kondiittorit ovat panneet parastaan, sen verran upeita leivoksia ja muita sokeriherkkuja vitriineistä löytyy. Miten olisi vaikka suklaasta tehty kaunis korkkari hintaan 28 euroa? Keskellä myymälää on kahvila palmun alla. Vaikka täällä maksatkin kaksinkertaisen hinnan, ei se kuitenkaan ihan ylettömiä rahapussiasi huojenna.

suklaakenka2Pietari herkkukauppa2pietarikahvila3

Testasin muuten miten onnistuu kokonaisen kakun tuonti tuliaisena. Hyvin onnistui, ainakin näin viileämpänä vuodenaikana. Kakku pakattiin tukevaan rasiaan ja rasia leveään muovikassiin, jossa sitä oli helppo kantaa. Voitteko kuvitella, pieni kahdeksan palan suklaakakku maksoi vain neljä euroa!

Suuressa kaupungissa, josta ei juurikaan tiedä mitään, hyvän ruokapaikan löytäminen on aina tuuripeliä. Joskus onnistuu, joskus ei. Tämän reissun ehdoton ykkösravintola oli pohjoista venäläistä keittiötä edustava Severyanin. Ravintola sijaitsee Sennayan aukion (Sennaya ploshchad) ja Griboedova kanaalin vieressä (noin 15 minuuttia Nevskylta Griboedova kanaalin vartta pitkin).

severyanin3severyaninseveryanin2IMG_9193

Sennayan keittiötä luotsaa Aram Mnatsakanov, joka on tunnettu Venäjän ”Hell’s Kitchen” ohjelmasta. Ravintolan ruoka oli hyvää, hintataso kohtuullinen ja erityisesti ravintolan viihtyisästä tunnelmasta voisi antaa täyden kympin. Maistelimme alkusalaatin lisäksi perinteisiä pelmenejä, stroganoffia ja lampaan potkaa. Kaikki oli juuri sitä mitä ruokalista antoi odottaa, maukasta perinteikästä venäläistä ruokaa.

Ravintolan tunnelma oli samaan aikaan juhlava ja kodikas. Antiikkikalusteita, pitsiliinaa, kynttilöitä ja ystävällistä palvelua. Tarjoilijamme puhui oikein hyvää englantia. Lisäaromin illalliseemme antoivat loistavat muusikot, jotka esiintyivät ravintolassa tuona iltana. Erilaisia musiikki- ja runoiltoja paikassa näytti olevan useastikin.

Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa, mikäli haluat Pietarin matkallasi syödä maukasta perivenäläistä, hyvin valmistettua ruokaa. Teen ystävän kannattaa kokeilla venäläistä teepöytää. Samovaarissa haudutettua teetä tarjoillaan erilaisten kotitekoista piiraiden kera sunnuntaisin klo 14-17.

http://eng.severyanin.me/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kullan ja kimalteen Pietari

Kun astut junaan Vainikkalan asemalla, olet 1 ½ tunnissa viiden miljoonan asukkaan metropolissa.

Hankin kesällä vuoden viisumin Venäjälle tarkoituksenani tutustua lähimpään suurkaupunkiimme Pietariin vähän paremmin. Kipinän tähän sain lyhyellä viisumivapaalla risteilyllä Helsingistä Pietariin, jolloin sain esimakua tämän valtaisan kaupungin kadoksissa olleesta kauneudesta. Kovin kauaksi oli tultu kommunismin ajan Leningradista, jossa käytiin aikoinaan myymässä farkkuja ja sukkahousuja.

En itse asiassa ymmärtänyt aiemmin kuinka nopeaa ja helppoa junalla matkustaminen Pietariin onkaan. Omaa kotikaupunkiani lähin asema on Vainikkala, josta junamatka Allegrolla kestää vain 1 ½ tuntia. Nopeammin olen siis Pietarissa kuin Helsingissä. Lähes kulman takana on yksi maailman suurista metropoleista, jossa vanha kohtaa uuden, tsaarinaika neuvostoajan.

pietari3pietaripietari13

Pietari on suuri, kuten sen perustajakin tsaari Pietari Suuri, jonka toimesta kaupunki syntyi 1703 Nevan suistoalueelle. Tämä Euroopan neljänneksi suurin kaupunki koostuu 42 saaresta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Keskustan monikaistaisilla ruuhkaisilla teillä ja valtaisassa ihmisvilinässä tajuaa todellakin hypänneensä melkoisella mittakaavalla varustettuun suurkaupunkiin. Tosin pinta-alaltaan Pietari on vain kaksi kertaa Helsinkiä suurempi, joten asukastiheys on melkoisen tiivistä.

Pietarin keskustan massiiviset rakennukset ovat hengästyttäviä, itse asiassa hämmästyttävän valtaisia. Iisakin kirkon graniittipylväiden vieressä tuntee itsensä kovin pieneksi. Eipä ihme, että tuota monumenttia rakennettiin peräti 40 vuotta. Jos rakennuksessa ei ole säästelty koossa, säästelty ei ole myöskään sen materiaaleissa.

Kannattaa ehdottomasti maksaa 250 ruplan (noin 3,5 euroa) pääsymaksu ja käydä ihmettelemässä kirkon loistoa myös sisäpuolelta. Mielenkiintoista on, että kirkon 48 valtavaa graniittipylvästä on tuotu tänne Virolahdelta. En vaan ymmärrä kuinka ihmeessä tuollaiset jättiläiset on saatu kuljetettua 1800-luvun alkupuolen laitteistolla ja saatu vielä paikoilleen. Muutama miestyövuosi on varsin tarvittu.

iisakinkirkkoiisakinkirkko2iisakinkirkko3iisakinkirkko8iisakinkirkko4iisakinkirkko5iisakinkirkko6iisakinkirkko7

Toinen valtaisa rakennuskompleksi on Kazanin katedraali, jonka esikuvana on toiminut itse Vatikaanin Pietarinkirkko. Hassua sinänsä, että neuvostoaikana rakennuksessa toimi ateistimuseo, mutta nykyisin kirkko toimii jälleen toimivana ortodoksisena kirkkona, minkä vuoksi siellä ei saanut kuvata.

Vierailuhetkellä kirkossa oli meneillään jumalanpalvelus ja tunnelma oli jollain lailla harras, pyhä ja mystinen. Parvella lauloi kirkkokuoro, sadat kynttilät valaisivat hieman hämärää tilaa ja suitsukkeen savu lisäsi unenomaista tunnelmaa.

pietari2

Jos Pietarissa hengästyttää rakennusten suuruus, henkeä salpaa ja silmiä häikäisee myös kimalteen määrä. Kun tsaarit ovat olleet asialla, kullan ja loiston määrässä ei ole säästelty.

Edellä mainittujen kirkkojen lisäksi valtaisaa kultakuorrutusta pääsi ihmettelemään Pietari-Paavalin tuomiokirkossa, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksessa omalla saarellaan. Tänne pääsee siltoja pitkin tai risteilyaluksilla. Kirkkoon on haudattu kaikki tsaarit, paitsi Pietari II ja Iivana VI.

pietari8pietari5pietari6

Aiemmin Talvipalatsissa ja Eremitaasissa, maailman suurimmassa taidemuseossa käyneenä, voin vakuuttaa, että myös Pietari-Paavalin tuomiokirkossa häikäisee ja paljon. Väkisinkin tuli mieleen venäläisten viehtymys kaikkea kimaltavaa ja koristeellisuutta kohtaan. Historialla lienee jotain tekemistä kansakunnan makumieltymysten kanssa?

Suuri osa Pietarin viehättävyyttä on kaunis vanha arkkitehtuuri ja koristeelliset rakennukset. Itseäni yllätti kuinka hyvässä kunnossa keskustan alueen lukuisat palatsit, teatterit, museot ja muut arvokiinteistöt olivat. 2000-luvun alussa Putinin toimesta aloitettu kaupungin kunnostaminen on todella tuottanut tulosta. Silmänruokaa visualistille piisaa.

eremitaasipietari10pietari4pietari9pietari12pietari15

Pari päivää ei Pietarissa riitä yksinkertaisesti mihinkään. Kun nyt olen testannut kuinka nopeaa ja edullista kaupunkiin on matkustaa, päätin ottaa lähiaikoina uusiksi. Menopaluulippu junalla maksoi Vainikkalasta 60 euroa hengeltä. Jos molemmat matkustuspäivät pystyy ajoittamaan arkipäiviin, hinta putoaa puoleen vielä tuostakin. Ruplan kurssin romahtaminen on tehnyt myös oman halpuutuksensa hintatasossa euromaan asukkaalle.

Edellisen Pietarin matkan kokemuksia löydät täältä: Vastakohtien Pietari on kiehtova

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ruman kaunis Viipuri

Kannattaako Viipuriin matkustaa? Kävin katsomassa mitä karjalaisten entiselle kansainväliselle kauppakaupungille kuuluu tänä päivänä.

Viipuri on todellakin lähempänä kuin muistinkaan. Ajoin kotikaupungistani Lappeenrannasta puolisen tuntia lähimmälle raja-asemalle Vainikkalaan ja hyppäsin sieltä Allegro-junan kyytiin. Parissakymmenissä minuutissa olin toisenlaisessa maailmassa, venäläisessä Viipurissa. Allegron kyytiin pääsee myös Kouvolasta ja Helsingistä.

Viipurilaiset tunnusmerkit: Viipurin linna ja Pyöreä torni.Viipurin linnapyorea torni

Ostimme kesällä ystäviemme kanssa vuoden viisumit Venäjälle tarkoituksenamme käydä tutustumassa tarkemmin naapurimaamme lähimpiin kaupunkeihin Viipuriin ja Pietariin. Pietarin matkamme hieman siirtyi syyspuolelle viisumien myöhästymisen takia, mutta korvikkeena saattoi nyt toimia sunnuntainen päiväretki naapurikaupunki Viipuriin.

Vähän jännitimme ystäväni kanssa Venäjän rajamuodollisuuksia, sillä junalla matkustaminen Venäjälle oli meille joltisenkin vierasta. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Varasin liput samalla viikolla netistä, menopaluu sunnuntaipäivänä maksoi 44 euroa hengeltä välillä Vainikkala-Viipuri. Jos olet liikkeellä hyvissä ajoin, halvimmillaan viikolla oleville päiville vastaavan menopaluumatkan saa noin 21 eurolla.

Vainikkalassa kuljimme ensimmäiseksi Suomen tullin ja passintarkastuksen läpi. Heti junaan noustuamme passimme tarkastettiin jälleen ja saimme samalla maahantulolapun täytettäväksi, johon kirjataan samat henkilötiedot kahdesti, toinen meno- toinen paluumatkaa varten. Viipurin rautatieasemalla kuljimme jälleen passintarkastuksen läpi, missä toinen noista lapuista otettiin pois ja toista tuli säilyttää paluumatkaa varten.

Olin yllättynyt miten hieno rautatieasema Viipurissa olikaan.asemaasemahallivalaisin

Viipurin kaunis rautatieasema sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, joten kaikki päiväturistille merkittävä on vain lyhyen kävelymatkan päässä. Viipuri on asemakaavaltaan hyvin selkeä  ja kompaktin kokoinen kaupunki.

Olin käynyt Viipurissa vajaa kymmenen vuotta sitten ja täytyy myöntää, että katukuva oli noista päivistä todella siistiytynyt. Poissa olivat rasittavat iholle liimautuvat pummit ja kaupustelijat, eikä ollenkaan tullut tunnetta, että käsilaukkua täytyy puristaa rystyset valkoisina. Pikemminkin nyt sunnuntai aamuna meno oli verkkaista ja rauhallista. Muutenkin näytti, että kaikki oli selkeästi siistimpää kuin tuolloin.

Kävelimme ensimmäiseksi perinteiselle kauppahallille tutkailemaan tarjontaa. Kauppiaat virittelivät vasta kojujaan, mutta vanhaan tapaan kaikkea mahdollista elintarvikkeista karvahattuihin näytti edelleen olevan saatavana.

Rahanvaihdosta meinasi tulla pienoinen ongelma, sillä aseman rahanvaihto oli tuolloin aamusella vielä kiinni ja pankit avasivat oviaan vasta kello 11. Emmekä missään huomanneet muutakaan rahanvaihtopistettä. Onneksi ystävälläni oli pieni määrä ruplia edelliseltä reissulta ja niillä pääsimme nauttimaan aamukahvit kaupungin perustajan Torkkeli Knuutinpojan patsaan tuntumaan Raatitorille.

Viipuri sai kaupunkioikeudet 1403. Kaupungin perustajana pidetään ruotsalaissyntyistä Torkkeli Knuutinpoikaa.patsas

En ihan kauheasti innostunut kauppahallin krääsästä, mutta kauppatorilla olevat kojut olivat ehdottomasti tutkailemisen arvoisia. Myynnissä oli kauniita neuletöitä, pääosin sukkia, säärystymiä ja lapasia sekä erilaisia pellava- ja puutöitä. Itselleni tarttui mukaan mm. pehmeät lampaanvillasormikkaat. Pyydetyissä hinnoissa oli ainakin pientä tinkimisvaraa.

Kauppahallista löytyi kaikkea mahdollista.kauppahalli2kauppahallihunajaahuopahatuthuivitmaatuskatKauppatorin tuotteille lämpenin enemmän. Ja tietysti siellä olivat ne legendaariset kori- ja luutamummot.pellavaavillaakorimyyjavarpuluutia

mummoluontaistaloutta

Raatitorilta jatkoimme eteenpäin vanhan kaupungin puolta ihmetellen vanhojen kivitalojen, osittain ikävä kyllä jo menetettyä kauneutta. Vähän harmitti nähdä aikoinaan hienojen talojen rappiotila, mutta onneksi joukossa oli jokunen kunnostettukin rakennus.

Toisaalta mietin, miten suuri osa Viipurin tunnelmaa ja mielenkiintoa on sen säilyminen kutakuinkin alkuperäisessä tilassaan. Kamalintahan olisi, jos nuo vanhat kivitalot olisivat joutuneet puskutraktoreiden ruuaksi ja tilalle olisi rakennettu sosialismin ajan hirvityksiä.

Väistämättäkin tulee mieleen millainen kaupunki Viipuri olisi, jos se olisi säilynyt suomalaisena kaupunkina. 1930-luvun Viipuri eli kukoistustaan. Kansainvälinen ja edistyksellinen kauppakaupunki vaurastui vientituloillaan ja Viipuria rakennettiin vilkkaasti. Kaupunkiin nousi tuolloin uusia sairaaloita, kouluja, kaupan toimitiloja sekä asuin- ja kulttuurirakennuksia mm. se kuuluisa Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Tulevaisuus näytti valoisalta, mutta historian tapahtumat muuttivat suunnan.

Viipuri on kauniita vanhoja rakennuksia.talo2taloSitten on se Alvar Aallon kuuluisa funkkiskirjasto.kirjastoSitten on toisenlainen Viipuri.sisapiha2Ja sitten on se neuvostoajan Viipuri.viipuri3viipuri

Mietiskelin miltä on mahtanut tuntua niistä yli 35.000:sta viipurilaisesta, jotka palasivat pommitettuun kaupunkiinsa takaisin sen uudelleen valtauksen jälkeen ja jotka joutuivat jättämään kaupunkinsa toistamiseen, nyt lopullisesti. Väliin mahtui muutama toivon täyteinen jälleenrakentamisen vuosi, kunnes kaikki romahti. 20.6.1944 Viipuri oli menetty lopullisesti.

Mietin myös millaista on mahtanut olla kaupungin uudisasuttaminen venäläisten toimesta. Ymmärtääkseni ihmisiä määrättiin muuttamaan kaupunkiin, mutta miten ja millä perustein heille sitten osoitettiin asuinpaikka ja asuintalo? Kuka sai esimerkiksi muuttaa kauppaneuvos Hackmanin hienoon kivitaloon? Oliko tyhjennetyn kaupungin asunnoissa jäljellä suomalaisten huonekaluja ja tavaroita? Vaikka kaupunki koki pommituksissa kovia, osa rakennuksista säilyi varmaan ilman tuhoja. Muuttivatko uudet asukkaat keskelle toisten ihmisten kesken jäänyttä elämää?

Viipuri on oikeasti kumma kaupunki. Se herättää tunteita ja kiinnostusta menneisyyteen. Huomaamattaan alkaa pohtia minkälainen kaupunki olisi tänä päivänä ilman surullista historiaansa. Samalla miettii myös Viipuria uuden isännän näkökulmasta. Ehkä tietynlainen kehittymättömyys ja pysähtyneisyys kuvaa parhaiten Viipurin nykytilaa.

Takaisin kaupunkipäiväämme. Nälkä alkoi meitä vaivata ja laskeuduimme ihan kivalta näyttävään kellariravintolaan. Ehdimme tilaamaan ruokamme, mutta hetken päästä ravintolasta räpsähtivät sähköt poikki. Alkuruuat nautimme tunnelmallisesti kynttilänvalossa, mutta pääruokia emme sitten saaneetkaan. Sähkökatkos näytti olevan laajempikin, sillä myös kahvit jäivät saamatta läheisessä kahvilassa. Ikävä sinänsä, sillä leivostiski näytti niin vietävän hyvältä.

Pullo paikallista skumppaa kaupunkipäivän ratoksi.skumppaaJa sähkökatkoksesta johtuen alkupalat tunnelmallisesti kynttilänvalossa. pimea

Naisporukalla kun oltiin ehdittiinpä repiä myös retonkia, tutkia varmasti reilut kymmenen kenkä- ja laukkukauppaa ja ostaa ihanaisia alusvaatteita, joiden hinnat olivat käsittämättömän halpoja. Vaikka Viipuri ei nyt mikään trendikkäin ostoskaupunki ole, siellä on ihan hauska kierrellä pikkuisten liikkeiden sekalaista valikoimaa tutkailemassa.

Kirjaimellisesti kivijalkakauppojen tuoterepertuaari on todella kirjavaa ja ennalta-arvaamatonta, mutta itse asiassa juuri tämä luo oman mielenkiintonsa kaupoissa kiertelyyn. Muista kaupungeista poiketen Viipurissa ei näkynyt maailmanlaajuisia ketjuliikkeitä. Ja toki kun Venäjällä ollaan, kaupunkipäivään kuuluu myös pullollinen shampanskoje-skumppaa, joka irtosi tällä kertaa 600 ruplalla eli reilulla kahdeksalla eurolla.

Meille jäi Viipurissa perilläoloaikaa noin seitsemisen tuntia, mikä yllättäen tuntuikin aika lyhyeltä ajalta. Hampaankoloon jäi mm. Aallon kirjaston näkeminen sisäpuolelta sekä Viipurin Eremitaasin taidemuseo. Mukavaa olisi myös kiivetä Viipurin linnan torniin näköaloja katselemaan. Ehdottomasti tulee mentyä uudelleen ja tällainen pieni edullinen matka tuo mukavaa vaihtelua arkeen.

rinkelit

Juna-asemalle palattuamme menimme toiseen kerrokseen, jossa oli ensin turvatarkastus ja sitten passintarkastus. Täällä otettiin pois se toinen kappale maahantulolappusista. Sitten vaan junaan ja parinkymmenen minuutin päästä olimme taas takaisin Vainikkalan asemalla. Kaikki kävi nopeasti ja vaivattomasti ilman pitkäveteistä odottelua tullijonoissa. Jos vähänkin Venäjä eksoottisuudellaan tai nyt halvoilla hinnoillaan kiinnostaa, suosittelen miellyttävää junamatkaa.

Että sellainen ol Viipuri, karjalaisten rinkelikaupunki.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Vastakohtien Pietari on kiehtova

Pietari hämmentää. Kaupunki on kuin kahtiajakautunut persoona, samassa paketissa tohtori Jekyll ja Mr Hyde.

Pietari on suunnatonta kauneutta ja luotaantyöntävää rumuutta. Puhuttelevaa herkkyyttä ja julmaa kovuutta. Taiteellista älykkyyttä ja mielipuolista tyhmyyttä. Vanhaa loistoa ja surullista kurjuutta. Ehkä juuri tämän takia Pietari on niin kovin kiehtova ja kuvauksellinen.

Matkustimme ystäväni kanssa päiväksi Pietariin St. Peter Linen risteilyllä. Laiva lähti illalla Helsingistä ja saapui sopivasti aamutuimaan Pietarin satamaan, josta oli välittömästi bussikuljetus keskustaan. Jos olisin tullut Venäjälle ensimmäistä kertaa, olisin ollut kauhuissani.

Shuttle-bussi kuljetti meidät keskustaan kieputellen pitkin laitakatuja, joiden yleisilme ei ollut kovinkaan mieltä ylentävä. Hylättyjä tehdasrakennuksia, piikkilanka-aitoja, tiilimuureja ja ankeita huonokuntoisia bunkkeritaloja. Tämä oli se Pietari, mitä en välttämättä haluaisi nähdä. Mutta hetken päästä aukesi toinen todellisuus. Iisakin kirkon liepeillä moodi oli jo ihan toinen.

Iisakin kirkko2Pietari14Pietari12Pietari7

Kun on aikaa viettää Pietarissa vain yhden työpäivän verran, iskee helposti nähtävyysähky. Pietarissa olisi mielenkiintoista koettavaa vaikka useammalle viikolle, joten oli vaikeaa valita, mihin tarttuisi. Museoihin, kirkkoihin, shoppailuun vai ruokaan? Kaukoviisaana päätimme jättää Eremitaasin suosiolla väliin, sillä mielestäni tämä suunnaton taidemuseo vaatii vähintään yhden kokonaisen päivän.

Tiukalla aikataululla varustettuna on usein parasta vain lähteä kuljeskelemaan pitkin kaupungin katuja ja keskittyä tunnelmiin ja havainnointiin. Näin teimmekin ja suuntasimme kunnon turistien tapaan Pietarin pääkadulle Nevski Prospektille, jonka varrelta löytyikin monta mielenkiintoista asiaa.

Pietari on minusta parhaimmillaan näin keskitalven koleana ja hieman harmaana päivänä. Kaupungin keskustan kauniit kasvot ovat jollain lailla alakuloiset. Juuri tälläinen väritön talvipäivä sopii Pietarin tunnelmaan. sillä kirkas kevätaurinko olisi liian julma ja paljastava. Paahteinen kesäpäivä taas ei sovi turkishattujen ja kriminkoipiturkkien luvattuun kaupunkiin ja syksyn lämmin valo hävittäisi pastellisävyisten talojen kalpean herkkyyden. Pietari on ehdottomasti parhaimmillaan kylmänä pakkaspäivänä.

Pietari13Verikirkko5Pietari9Pietari5Pietari katukahvila

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Nevskin nro 28, Singerin talo. Tämän ihastuttavan jugendtalon rakennutti amerikkalainen ompelukoneyhtiö Singer vuonna 1904. Rakennuksessa sijaitsee Pietarin vanhin kirjakauppa Dom knigi, joka on toiminut siinä vuodesta 1919. Jos pidät kirjakaupoista, tämä paikka on ehdottomasti must. Myymälässä on miellyttävä, hyvällä tavalla vanhanaikainen tunnelma. Hyllyissä on metritolkulla viisautta, mutta kaupasta löytyy myös mukavia lahjaesineitä ja kauniita kortteja. Rakennuksen yläkerrassa on kahvila.

Toinen kaunis jugendrakennus löytyy Nevskiltä numerosta 56. 1900-luvun alussa rakennetussa upeassa talossa on toiminut aikoinaan Jelisejevin kauppiassuvun kuuluisa herkkumyymälä. 2010-luvun alussa rakennus remontoitiin ja palautettiin vanhaan tsaarinajan loistoonsa herkkujen keitaaksi edelleenkin. Kauppa itsessään on jo nähtävyys. Kristallikruunujen loiste, kahvila jättimäisen ananaspalmun katveessa, herkkuja pursuavat vitriinit, kaviaari- ja osteribaari, kultaa, samppanjaa ja flyygelimusiikkia. Täällä kannattaa käydä fiilistelemässä.

Singerin taloPietari herkkukauppa1Pietari herkkukauppa3Pietari herkkukauppaPietari herkkukauppa2LeivoksiaPienen poikkeaman päässä Nevskiltä sijaitsee mielestäni ehkä yksi maailman kauneimmista kirkoista, Verikirkko eli viralliselta nimeltään Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Nimi verikirkko juontaa Aleksanteri II:een, joka murhattiin 1881 juuri tämän kirkon paikalla. Kirkkoa rakennettiin peräti 24 vuotta ja se vihittiin käyttöön vuonna 1907.

On absurdia, että vallankumouksen jälkeen kirkosta tuli perunakellari. Kylmillään oleva rakennus alkoi pian rapistua ja se aiottiin purkaa vuonna 1941. Tässä kohtaa sodasta on ollut jotain hyötyä, sillä toisen maailmansodan syttyminen pelasti kirkon purkamiselta. Sodan aikaan kirkko toimi mm. ruumishuoneena ja myöhemmin oopperan kulissivarastona. 1970-luvulla kirkko päätettiin kunnostaa ja sen palauttaminen entiselleen kesti lähes yhtä kauan kuin kirkon rakentaminen. Kirkko avattiin yleisölle 1997.

Verikirkko on mykistävän kaunis. Aluksi luulin, että bysanttilaista tyyliä edustavan kirkon seinät ja katot ovat täynnä maalauksia, mutta hämmästyksekseni huomasin, että ne ovatkin kauttaaltaan päällystetty pienillä mosaiikkipalasilla. Mosaiikkien kokonaispinta-ala on yli 7000 m2.

Vaikka Verikirkon kuvapaljous on enemmän kuin runsasta ja taidokkaasti valittu värimaailma voimakasta, silti kirkon kokonaisuus on harmoninen. Yhdeksän sipulikupolia antavat katon muodolle mielenkiintoista vaihtelua ja lattian monivärinen marmorointi lisää vaikuttavuutta. Tämä oli minulle jälleen niitä voimakkaita visuaalisia kokemuksia, kauneutta, joka saa melkein itkemään.

Verikirkko7Verikirkko6Verikirkko4Verikirkko2Verikirkko3Verikirkko

Ystäväni oli napannut jostain lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, että ruokaihmisen kannattaa käydä Rubinsteina kadulla. Koska tämä katu ei sijainnut kaukanakaan Nevskiltä, suuntasimme ruuankiilto silmissä kohden Rubinsteinaa. Ja totta puhuttiin lehden jutussa. Tämä katu on tosiaankin rivistö pienempää ja suurempaa kahvilaa ja ravintolaa, ruoka- ja juomakauppaa sekä myös pieniä vaateputiikkeja.

Osoitteessa Rubinsteina 11 sijaitsee pieni kirjakahvila/ravintola My Zhe Na Ty, joka osoittautui kiinnostavaksi löydöksi. Ravintolassa on sadoittain kirjoja ja kymmenittäin kirjahyllyjä, joiden välissä on pieniä pöytiä nautiskeluun. Tunnelma on kotoinen, palvelu ystävällistä, tarjoilijat puhuvat hyvää englantia ja hintataso edullinen. Ja minkälaista ruokaa sieltä saikaan!

Jos mikä saa minut hyvälle tuulelle, niin hyvistä raaka-aineista tehty ruoka, jonka makumaailma on harkittu ja annokset visuaalisesti kauniita. Tämä ravintola ylitti odotukset, sen verran gourmet-puolelle mentiin.

Söin täällä elämäni parhaimmat kampasimpukat, jotka tarjoiltiin kukkakaalin ja punasipulichutneyn kanssa. Toinen ruokalaji, katkaravuilla täytetyt raviolit appelsiinikastikkeessa, olivat myös enemmän kuin hyviä, raikkaita ja maistuvia. Swan Lake -jälkiruuassa maistui paahdettu pähkinä, pehmeä banaani ja tuore minttu. Ruoka oli niin hyvää, että nyt jälkeenpäin harmitti miksemme kokeilleet vielä useampia annoksia. Alkuruoat maksoivat neljän euron verran, pääruuat pääosin alta kympin.

Pietari4Pietari3Pietari2Kirjakahvilan ylin johto oli hieman ylimielistä.Pietari

Pietari kuuluu ehdottomasti kahvilakulttuurikaupunkien eliittiin. Kahviloiden suuri määrä oli silmiinpistävää ja ne ihanat leivokset vitriineissä houkuttelevat kaikkialla. Voisin viettää muutaman päivän tässä kaupungissa kiertämällä vain erilaisia kahviloita.

Päivä Pietarissa tarjosi pientä pintaraapaisua kaupungin monipuolisesta tarjonnasta. Kiinnostus heräsi, tänne on tultava uudelleen pidemmällä ajalla. Ensi kerralla tahdon johonkin kaupungin luksushotelleista, joita nyt ruplan kurssin romahdettua saa hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Ja sitten jonnekin Pietarin upeista teattereista. Maailman parasta balettia mieluusti, kiitos. Ja ehkä myös vähän kuohuvaa.

Ostaiskohan uuden talvihatun?maatuskaPietari11Pitäisi meilläkin olla omat Sauli-mukit.Putin mukitSamppanjaa muovimukista blogi nyt Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista.

Halpa ja helppo ulkomaanmatka: risteillen Pietariin viisumitta

Täytyy myöntää, ei tullut Pietari ensimmäiseksi mieleen miettiessäni pientä irtiottoa ja mukavaa viikonloppumatkaa. Luulin aina, että kaikkiin Venäjän matkoihin tarvitaan pakollinen viisumi, joka nostaa matkan hintaa ja estää nopean lähdön. Tässä olin väärässä. On olemassa keino lähteä itänaapuriin helposti ilman viisumia, nopealla aikataululla ja vielä edullisesti.

Yön yli risteillen Helsingistä Pietariin

Lähdin ystäväni kanssa ex tempore risteilylle Pietariin, jossa vietimme mielenkiintoisen kaupunkipäivän. Venäläinen varustamo St. Peter Line järjestää Helsingistä Pietariin viisumivapaita risteilymatkoja, joilla voi maksimissaan olla maissa 72 tuntia eli yöpyä jopa kaksi yötä hotellissa. Oma matkamme oli ns. Päivä Pietarissa -risteily, jossa yövyimme laivalla mennen ja tullen.

Risteilyalus Princess Anastasia lähti Helsingistä lauantai iltana kello 18. Majoituimme kahden hengen hyttiin, joka ei ollut suuren suuri, mutta siisti ja asiallinen ja josta kaikki tarvittava löytyi. Anastasia on vanha Viking Linen Olympia-laiva, joka liikennöi tätä nykyä Maltan lipun alla.

Vaikka aluksella on ikää, se ei missään nimessä ollut mikään kulahtanut paatti, päin vastoin. Yleisilme kauttaaltaan oli erittäin siisti ja itse asiassa parempi mitä odotimme. Pientä ajanpatinaa ja 80-luvun rakenteellisia ratkaisuja tiloissa toki on, mutta niin kalusteet kuin tekstiilit olivat uusittuja ja hyväkuntoisia.

Princess Anastasia -aluksen siisteys oli silmiinpistävää.St Petersline3St Petersline5St Petersline1St Petersline9

Laivalta löytyy muutama ravintola, yökerho, kasino, kauneussalonki, saunaosasto ja pieni tax free myymälä. Matkustajia ei ollut kovin paljoa, mikä antoi risteilylle mukavan rauhallisen ja kotoisan tunnelman. Suurin osa matkustajista oli venäläisiä eri ikäisiä pariskuntia ja perheitä lasten kanssa. Väkisinkin tuli verrattua laivaa Tallinnan risteilijöihin ja täytyy sanoa, että tunnelma oli aivan vastakkainen. Liekö tällä risteilyllä poikkeuksellisen siistiä väkeä, mutta humalahakuisia bileporukoita ei silmiimme sattunut.

Illastimme laivan italialaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli hyvää keskitasoa ja saamamme palvelu miellyttävältä miestarjoilijalta vielä parempaa. Tuntuu aina hyvältä saada jo harvinaiseksi käynyttä vanhan ajan hienovaraista ja huomaavaista palvelua. Mukava yllätys oli myös laivan tarjouskampanja juomien hinnoissa: skumppapullomme maksoi yllättäen listahintaa 30 % vähemmän.

Valkoisilla hansikkailla skumppaa ja Napoleon-kakkua vaativille täti-ihmisille 🙂 Palvelu oli todella hyvää.St PeterslineNapoleon kakku

Puoli yhdeksältä aamulla laiva saapui satamaan ja siirryimme passintarkastuksen jälkeen meitä odottavaan pikkubussiin, joka kiikutti ydinkeskustaan Iisakin kirkon kupeeseen. Samasta paikasta alkuillasta bussi nouti meidät takaisin terminaaliin. Tämä jos mikä oli mukavan vaivatonta.

Päivä Pietarissa ja ilta yökerhossa

Pietari yllätti iloisesti. Päivän aikana tuli nähtyä legendaarinen kirjakauppa, loistelias herkkukauppa, yksi maailman kauneimmista kirkoista, syötyä makunystyröitä hivelevä ateria käsittämättömän halpaan hintaan, istuttua viihtyisissä kahviloissa ja ihasteltua menneen maailman loistokasta arkkitehtuuria. Ja toki juotua vähän skumppaakin. Pietaripäivästä kirjoitan oman postauksen tuonnempana.

Laiva lähti sunnuntai iltana kello 19 takaisin kohden Helsinkiä. Tällä kertaa täti-ihmiset jaksoivat istua yökerhossa vähän myöhempään ja mikäs siinä, sillä iltaa siivitti yllättävän hyvä tanssishow. Mainittakoon myös, että laivalla oli tarjolla niin meno- kuin paluumatkalla elävää musiikkia ja eipä yhtään hassumpaa sellaista. Tanssihaluisille lattialla olisi ollut kummasti tilaa.

Nyt low-season aikana laivalla oli paljon hyviä tarjouksia: alkuillasta happy hour, kaikista juomista 30 % alennusta ja kauneushoitolassa hiusten leikkauksista ja värjäyksistä puolet hinnasta pois. Tax free myymälässä tupakka oli halpaa (kartonki 18 euroa) ja vodka luonnollisesti. Pikaisen silmäyksen perusteella myös kosmetiikka näytti olevan maahintojamme edullisempaa. Laivan oma tax free myymälä oli pieni, mutta vähän parempi valikoima oli Pietarin pään laivaterminaalin myymälässä. Tosin varaudu siihen, että maista ostetut tuliaispullot otetaan laivalla pois ja lappua vastaan saat ne aamulla takaisin.

St Petersline6st Petersline7St Petersline4St Petersline8

Ensi kerralla kulttuuria vai jääkiekkoa?

Laiva saapui Helsinkiin aamulla kello kahdeksan, mitä ennen kävimme paremmalla ns. deluxe-aamiaisella laivan New York -ravintolassa. Aamiainen oli hyvä, mutta tunnelmaa häiritsi taustalla soiva monotoninen teknopoppi. Mieluimmin olisi meriaamiaisella kuunnellut jotain rauhallisempaa musiikkia.

Jos jotain negatiivista pitäisi risteilystä mainita, kansainvälistä viestintää voisi laivalla lisätä. Erilaiset opastetekstit, esitteet ja ohjelmien juonnot olivat monessa kohdin vain venäjäksi. Jos ei nyt ihan suomea voi vaatia, olisiko iso vaiva saada edes englanti laivan toiseksi informaatiokieleksi? Venäjää osaamaton jää monessa asiassa hieman ulkopuoliseksi.

Kaiken kaikkiaan risteilykokemus jäi plussan puolelle. En muista olenko koskaan aiemmin ollut laivalla, jossa on näin rauhallinen tunnelma. Joka paikkaan mahtui, ei jonottamista, ei ryysäilyä, ei turhaa odottamista ja tarjoilu pelasi.

En pidä pahana St. Peter Linen risteilyjen hintapuoltakaan. Tekemämme risteilypaketti maksaa huhtikuun loppupuolelle asti lauantai lähdöillä kahden hengen hytissä kahdelta hengeltä alkaen 227 euroa (sisältää menopaluu laivamatkan, 2-hengen B-luokan hytin, bussikuljetukset terminaalista keskustaan ja takaisin sekä pakolliset polttoainelisä- ja satamamaksut). Siis reilut 113 euroa/hlö. Ei paha hinta ollenkaan ottaen huomioon, että pelkkä kertaviisumi ilman majoitusta maksaisi yli 80 euroa hengeltä.

Pietari oli kauniita pastellinsävyisiä taloja ja hengästyttävän suurta arkkitehtuuria.Pietari8Iisakin kirkkoPietari oli kahviloita ja jumalaisia leivoksia.KirjakahvilaPietari6Pietari oli maatuskanukkeja ja karvahattuja.maatuskatKarvahatut

Ruplan kurssin romahdus on halpuuttanut Venäjän hotellihintoja. St Peter Line tarjoaa valmiita hotellipaketteja Pietarin hyvätasoisiin Sokos-hotelleihin, mutta asiakas voi halutessaan hankkia hotellimajoittumiset myös itse. Saako enää mistään muusta suurkaupungista kahden hengen huoneen loistoluokan viiden tähden hotellista aamiaisella alle satasella vuorokausi?

Mietin myös, että tasokkaan ooppera- ja balettitarjonnan kaupunkina Pietarin hotellimatkaan voisi yhdistää kulttuuria jossain kaupungin upeista teattereista. Äkkivilkaisulla tätäkin iloa löytyy huomattavasti omaa maatamme edullisemmin. Niin ja jääkiekon ystävää hemmotellaan toukokuussa, jolloin Pietarissa pelataan lätkän MM-kisoja. Käy kurkkaamassa St. Peter Linen kisamatkapaketit (http://www.stpeterline.fi/hotellipakettimatka-jaakiekon-mm-kisojen-aikana). Siinäpä pulma: ensi kerralla balettia, oopperaa vai jääkiekkoa?

Tämä risteily toteutettiin yhteistyössä St. Peter Linen kanssa.

www.stpeterline.fi

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämässä.