Browsing Category

Tanska

Hotellisuositus Kööpenhaminaan – iloinen Absalon hotelli

Kaunis huone, ystävällinen palvelu, keskeinen sijainti ja hyvä aamiainen. Kaikki palikat kohdallaan. Absalon ylitti odotuksemme.

Hotellin valinta Kööpenhaminaan aiheutti päänvaivaa. Sen tosiasian myöntäminen, ettei tästä kaupungista hyvää saa halvalla, selkeytti päätä ja helpotti valintaa jo jonkin verran. Kööpenhamina on kallis kaupunki ja vähänkin paremmasta hotellimajoituksesta saa helposti maksaa yli 200 euroa vuorokaudelta. Kallista joka tapauksessa, mutta minkä monista vaihtoehdoista sitten valitsisi? Tällä kertaa valintamme osui nappiin.

Kööpenhaminan Vesterbron alueella sijaitseva Absalon on vastikään remontoitu perheomisteinen boutique hotelli. Yleisilme oli kaiken kaikkiaan raikas. Suuri rooli viehättävyydessä oli iloisella värimaailmalla ja kauniilla tekstiileillä, joiden takana oli kuuluisa Designers Guild. Väreillä ja kuoseilla oli suorastaan leikitelty, mutta tyylillä ja hyvällä maulla. Hotellin alakerta baareineen viesti tanskalaista hyggeilymeninkiä. Ala-aulan sopukoihin oli mukava unohtua.

Olimme varanneet superior-huoneen, joka itse asiassa ylitti odotuksemme. Tilava huoneemme oli kaunis kuin karamelli. Kuten koko hotellissa, niin huoneessammekin, värikkäät ja laadukkaat kankaat verhoissa, huonekaluissa ja vuodetekstiileissä olivat kerrassaan viehättäviä. Paksut silkkiverhot, pieni sievä sohva, kauniita tuoleja ja raheja, eri kuosisia pöytävalaisimia; sisustus oli mietittyä pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Huone oli soma kuin mikä.

Mukava lisä huoneessamme oli oma minikeittiö jääkaappeineen ja Nespresso-kahvikoneineen. Huoneemme sijaitsi ylimmän kerroksen käytävän päässä, mikä teki siitä tosi rauhallisen.

Käytävällä oli saatavana vesitetroja, pikkuleipiä ja makeisia.

Myös Absalon-hotellin aamiainen oli normitasoa parempi. Itseäni ihastutti erikoisesti monipuolinen leipävalikoima ja ne niin lehtevät tanskalaiset wiinerit.

Jo edellisellä Köpiksen reissulla ihastuin Vesterbron alueeseen. Ympäristössä on lukuisa määrä hyviä ravintoloita, esimerkiksi ns. Teurastamon eli Kødbyen alue on lähes vieressä, samoin kuin päärautatieasema, jonne pääsee kätevästi suoraan lentokentältä. Tivoli, monet museot ja Christiansborgin linna ovat myös ihan läheisyydessä. Eikä pitkä kävelymatka ollut muutenkaan muihin keskeisiin nähtävyyksiin.

Hotellin rappukäytävässä istui Pieni Merenneito.

Vahva suositus tälle hotellille, jos etsit Kööpenhaminasta keskeisellä paikalla olevaa hyvätasoista hotellia.

Varasin Kööpenhaminan reissumme lento+hotelli -matkapakettina Matkapörssistä.

www.matkaporssi.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Näissä Kööpenhaminan nähtävyyksissä kannattaa käydä

Kööpenhaminassa aikaa vain muutama päivä ja nähtävyyksiä vaikka millä mitalla. Vaikeus valita, mihin rajallisen aikansa käyttäisi. Tässä pari nähtävyyttä tämän täti-ihmisen mieleen.

Kööpenhaminan nähtävyyksien repertuaari aiheutti todellakin päänvaivaa. Mittavia museoita, kiinnostavaa taidetta ja jopa useampi kuninkaanlinna laajoine puistoalueineen turistia houkuttamassa. Pakko oli panna jäitä hattuun ja tehdä kylmästi päätös, että otetaan tällä reissulla nyt sitten vaikka nämä kaksi nähtävyyttä lähempään tarkasteluun. Ihan hyvät kohteet onnistuttiinkin valitsemaan.

Oluttehtailijan intohimo

Taidemuseo, joka pitää sisällään tuhansia veistoksia, ei ensi alkuun tuntunut asiaan vihkiytymättömälle kovin mielenkiintoiselta käyntikohteelta. Vaikka taiteesta pitäisikin, kukapa jaksaa innostua sadoista kipsi- ja marmoripäistä tai kymmenistä huoneista, joissa poseeraavat samanoloiset renessanssityyliset naisfiguurit.

Siltikin vakuutan, että Kööpenhaminan Ny Carlsberg Glyptotek (sana glyptoteekki tarkoittaa veistoskokoelmaa) -museoon kannattaa ehdottomasti mennä. Rakennus jo itsessään houkuttelee matkailijaa komeudellaan ja mahtipontisuudellaan. Juuri tuo rakennuksen kauneus ja monipuolisuus oli ainakin minulle paikan parasta antia. Huone toisensa jälkeen löysin kauniita yksityiskohtia, jotka vaihtuivat tunnelmasta, ajasta ja värimaailmasta toiseen. Upeita kattorakennelmia, hienoja lattioita ja taidokkaita koristeluja. Vaikka taide ei kiinnostaisi, itse glyptoteekin rakennus on nähtävyys.

Hetken olet muinaisessa Egyptissä Faaraoiden maassa. Sitten siirryt antiikin Kreikan sankaritarustoihin ja sieltä antiikin Roomaan pylväiden reunustamaan halliin. Sadat patsaat ja rintakuvat tuntuivat olleen paikallaan ikuisuuksia. Usea näyttelytila yllätti. Unohdin pääosin yksittäiset teokset ja fiilistelin lähinnä kokonaisuuksia, joista muodostui yhdessä mittavia tilataideteoksia ympäristön kanssa. Mietitytti, että miten ihmeessä nuo kaikki arvokkaat esineet oli saatu Kööpenhaminaan hankittua.

Mukava lisänsä museossa oli keskellä rakennusta, suuren kattokupolin alla oleva talvipuutarha. Siellä saattoi hetkeksi istahtaa kuuntelemaan suihkulähteen solinaa ja nautiskelemaan ympäristön viehkoudesta.

Carlsberg Glyptoteekin perusti oluttehtailija Carl Jacobsen. Rakennusta alettiin rakentaa 1888 ja laaja yli 10.000 teosta käsittävä museo avautui yleisölle 1897. Jacobsen oli intohimoinen taiteenkeräilijä ja pahasti näytti siltä, että herralla oli mopo karannut käsistä jossain vaiheessa. Kokoelma on aivan käsittämättömän suuri ja mittaamattoman arvokas. Veistoskokoelmassa on mm. useita veistoksia Auguste Rodinilta.

Veistosten lisäksi nähtävillä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ranskalaisia ja tanskalaisia maalauksia. Museossa pääsee ihailemaan mm. 1800-luvun ranskalaisia impressionisteja kuten Paul Gauguinia, Claude Monetia, Vincent van Goghia ja Paul Césannea.

Liekö tässä maailman kuuluisin suudelma, Auguste Rodin: The Kiss.

Ny Carlsberg Glyptotek sijaitsee Vesterbron alueella lähellä Tivolia. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.

www.glyptoteket.com

 

Kristallikruunujen loistetta

Kuninkaallisissa on kieltämättä jotain kiehtovaa ja hohdokasta. Jos vähänkään kuninkaallisten elämä ja historia kiinnostavat, Kööpenhaminassa kruunupäiden elämään pääsee kurkistamaan jopa useamman linnan verran.

Me kävimme kiertelemässä Christiansborgin palatsissa, joka on itseasiassa rakennettu kolmesti. Alkuperäisen linnan tuhosi tulipalo vuonna 1794. Toinen Christianborgin linna valmistui 1828, joka myös koki edeltäjänsä kaltaisen ikävän kohtalon. Tämänkin linnan tuli tuhosi suurimmalta osin vuonna 1884.

Nykyinen kolmas linnaversio valmistui vuosien 1907-1928 aikana. Linnassa toimii kuningashuoneiden lisäksi useita valtiollisia instituutioita kuten Tanskan parlamentti, maan pääministeri ja korkein oikeus. Kuningasperhe käyttää Christiansborgin palatsin tiloja erilaisissa valtiollisissa vastaanottotilaisuuksissa.

Näissä saleissa teki kummasti mieli vähän tanssahdella.

Palatsiin voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee tutustumaan kuninkaallisten vastaanottotilojen lisäksi linnan keittiöön, linnan maanalaisten kerrosten vanhoihin 1100-luvulta peräisin oleviin raunioihin sekä kuninkaallisiin talleihin. Itse ostimme lipun vain itse palatsin tiloihin.

Linnassa kannattaa käydä, jos vähänkään pidät kuninkaallisesta loistosta ja kristallikruunujen välkkeestä, kuten minä. Palatsin mielenkiintoisin nähtävyys oli minusta suuri juhlahuone, jonka seiniä koristivat 17 suurikokoista ja värikylläistä gobeliinia. Nuo gobeliinit ovat kuningatar Margareetalle teetetty 50-vuotissyntymäpäivälahja. Ei ihme, että niiden valmistuminen kesti kymmenisen vuotta, sillä sen verran taidoikkaista käsityön mestariteoksista on kyse. Gobeliineihin on kuvattu yli 1000-vuotisen Tanskan historian eri vaiheet. Ihailin rohkeutta, millä taiteilija on kuvituksen toteuttanut. Tyyli on uskalias ja moderni, jopa paikoin hieman naivistinen.

Tänne mahtuu vähän suurempikin porukka ruokailemaan.

Muita kuninkaallisia kohteita Kööpenhaminassa ovat Rosenborgin linna sekä Amalienborgin linnakokonaisuus, josta osa toimii kuningasperheen kotina. Molempia linna-alueita reunustavat kauniit puutarhat, joissa on mukava kuljeskella vaikkei itse linnoihin sisälle menisikään. Amalienborgin linnan läheisyydestä löytyy muuten Kööpenhaminan symboli, Pieni merenneito -patsas.

http://kongeligeslotte.dk/en

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Niin kallis, mutta niin ihana Kööpenhamina – ravintolavinkit pihistäjälle

Kööpenhamina on ihana kaupunki. Sillä on vain yksi huono puoli: hintataso.

Olen aina ollut sitä mieltä, että matkoilla ei kannata kauheasti pihistellä. Kun reissuun on lähtenyt parasta vaan hyväksyä, että rahaa palaa joka tapauksessa. Jälkeenpäin muistaa aina elämykset ja kokemukset, ei sitä, mitä joku maksoi tai säästikö muutaman kympin jossain.

Periaatteessa se on juuri näin. Jokainen matkailuun laitettu euro on sijoitus omaan itseen. Siltikään en voi itselleni mitään. Normaalissa arjessa pihistelyyn tottuneella on olemassa se toinen hiertävä todellisuus. Jos matkailukohde nielee kaikessa rahaa enemmän kuin omasta mielestä on kohtuullista, minua se ainakin alkaa jossain vaiheessa nyppimään.

Niin paljon kuin Kööpenhaminasta pidänkin, sille ei voi mitään, että se on kallis kaupunki ja käy ankarasti matkailijan lompsalle. Jossain listauksessa Köpis rankattiin jopa maailman kolmanneksi kalleimmaksi matkailukaupungiksi Zürichin ja New Yorkin jälkeen. Hotellihuoneesta saa maksaa lähes tuplaten moniin muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna, ulkona syömisestä ja juomisesta Suomeakin enemmän. Kaltaiselleni kitupiikille kaikki mikä on Suomen hintatasoa kalliimpaa on pöyristyttävän kallista ja ehkä siksi niin vaikea hyväksyä.

Suloisista suloisin kanaalien kaupunki.

Tämä purkaus lähti varmaan siitä, että palattuamme juuri Kööpenhaminasta keräsin kasaan kuitteja matkan syömisistä ja juomisista. Kehnon matikkapään omaavana minun oli vähän vaikea suhteuttaa Tanskan kruunuja euron kurssiin, joten ihan huvikseni laskeskelin näin jälkikäteen mitä mikäkin maksoi. Lasi keskitasoista viiniä kolmetoista euroa, kahvikupillinen lähes viisi euroa, iso ja pieni olut yhteensä reilut kaksikymmentä euroa. Aika arvokasta.

Kaupunki täynnä kauniita ja hauskoja yksityiskohtia.

Suurimman osan matkabudjetistamme haukkasi luonnollisesti ravintoloissa syömiset. Kulinaristisen penninvenyttäjän kannattaa laittaa korvan taakse ns. Teurastamon eli Kodbyenin alueen ravintola Gorilla. Täällä söi oivan usean ruokalajin maistelumenun kahdella viinilasillisella vajaalla 80 eurolla/hlö. Ainut ongelma oli, että ravintola oli valtaisan kokoinen ja perjantai-iltana täynnä kuin nuijalla lyötynä. Ravintolassa kävi hirmuinen vilske ja vanhassa hallitilassa meteli oli sen mukaista. Loppuillasta meidän piti suorastaan huutaa toisillemme. Kannattaa valita ruokailulle muu kuin vilkkain bileilta. Tällä vanhalla lihateurastamojen ja tukkutorin alueella on muutenkin mukava repertuaari erilaista ravintolatarjontaa.

Gorillan maistelumenun kala-annos oli vietävän hyvää.Madklubbenin lammas oli täydellistä. Tosin en ole ihan varma oliko ratatouille sille paras lisuke.Cofogo veti pisteet kauneimmista annoksista.Ja aina väliin syötiin smørrebrødejä.

Edullisimman hyvän hintalaatusuhteen illallisen söimme Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Madklubben ravintolassa. Kahden ruokalajin menu ja lasi viiniä vajaa 40 euroa hengeltä. Myös tämä paikka oli suuri ja tupaten täynnä ruokailevaa kansaa vaikka meidän käydessä kyse oli sunnuntai-illasta. Ravintolan nettisivujen mukaan Madklubben-ravintoloita on Kööpenhaminassa kaikkiaan viisi eri puolilla kaupunkia.

Ihan hyvä ruoka minusta oli myös Cofoco -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee myös Vesterbron alueella. Kolmen ruokalajin illallinen ja pullo skumppaa kahdelta 140 euroa. Tosin paikassa häiritsi hieman väsyneen oloinen tarjoilu.

Penninvenyttäjän kannattaa muistaa myös Paperisaaren (Papirøen) Street Food Market. Vanhassa tehdashallissa on kymmeniä ruokakojuja, joiden ruokatarjonta on pääosin etnistä. Mutta älä tee sitä virhettä, mitä me. Muutama muukin oli valinnut paikan sateisen lauantai-iltapäivän viettoon. Käytännössä siellä oli enemmän jengiä kuin meillä paloviranomaiset sallisivat. Kapeilla kulkureiteillä ei meinannut päästä eteenpäin ja vapaista istumapaikoista tai puolenmetrin pöytätilasta sai taistella. Tuollaisessa tungoksessa ei niinkään mukava ruokakokemus.

(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että tämä mesta sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)

Kauppahallissa piti tietenkin käydä kurmaisessa lasilliset.

Köpis on kallis, siitä ei pääse mihinkään. Mutta on se vaan niin viehättävä. Tämä oli jo toinen reissuni Köpikseen ja ihastukseni tähän kaupunkiin vain kasvoi. Kauniiden rakennusten kuolaamisen ja hyvin syömisen lisäksi tällä reissulla ennätin jo museoidenkin pariin. Siinäpä hankaluutta olikin kerrassaan, sillä kaupungin museotarjonta on melkoista. Minne sitten päädyimme, siitä myöhempänä.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Herkuttelijan 3 osoitetta Kööpenhaminassa

Siinä nyt ei ole mitään ihmettä, että Kööpenhaminassa kannattaa maistaa tanskalaisia voileipiä. Mutta siinä on ihmettä, että kaupungista löytyy jo kevyellä pintaraapaisulla ruokaorientoituneelle niin paljon kiinnostavaa.

Jos rahapussisi on paksu, ruokaihminen saa varmasti tyydytystä jossain Kööpenhaminan viidessätoista Michelin tähditetyssä ravintolassa. Jos rahapussisi on poikkeuksellisen kylläinen, voit maistella jopa tähtitaivaan kolmella tuikkivalla palkitun Granium-ravintolan antimia.

Meille, joiden pussilla ei juurikaan ole paksuutta ja jotka joudumme matkabudjettiamme alituisesti kiristelemään, Kööpenhaminassa voi harrastaa ”maistelumenuita” melko edullisestikin.

Kauppahalli Torvehallerne

Tunnustaudun itse vanhojen kauppahallirakennusten ylimmäksi ystäväksi. Siksi koin hieman pettymystä huomatessani, että Kööpenhaminan keskustan Torvehallerne kauppahallikokonaisuus käsittikin kaksi erillistä modernia lasirakennusta. Nørreportin aseman läheisyydessä sijaitseva kauppahalli on rakennettu vuoden 2011 loppupuoliskolla.

Onneksi ei tarvinnut kauaa potea minkäänlaista harmitusta, sillä niin viehättävä ruokamaailma aukesi noiden trendikkäiden lasiseinien sisältä. Minusta sana kauppahalli ei oikeastaan tee oikeutta tälle herkkukeitaalle. Torvehallerne on paljon enemmän. Se on eräänlainen ruokamaailma, jossa myymälöiden lisäksi on pieniä ravintoloita, kahviloita ja baareja.

Katsomista ja ihmettelyä ruokafriikille täällä riitti. Eikä ihme, sillä paikka mainostaa sieltä löytyvän mm. 236 ranskalaista herkkua ja 160 erilaista teelaatua. Itseäni ihastutti erityisesti myymälöiden kaunis ulkoasu. Tanskalaisilla on hallussaan joku kummallinen visuaalinen taito, jolla tuotteet saadaan esille varsin upeasti ja houkuttelevasti.

Aivan ensimmäiseksi oli pakko pysähtyä tutustumaan tanskalaisten voileipien, smørrebrødien, salattuun maailmaan. Suosittelen! Hallernes Smørrebødin leivät olivat kerrassaan herkullisia ja takuutuoreita. Sen verran napakasti vitriinin valikoimat vaihtuivat paikan päällä tehdyillä luomuksilla.

Kauppahallin valikoimista löytyi perinteisten kauppahallituotteiden lisäksi mm. mielenkiintoisia pienpanimo-oluita, erilaisia herkkuja kuten gourmet-suklaata, erikoiskahveja, teelaatuja, viinejä, leivonnaisia, mausteita ja luonnonkosmetiikkaa.

Jälkeen päin jäi vähän harmittamaan, etten ymmärtänyt ostaa täältä kotiin mitään tuomisia. Kauppahalli olisi ollut erinomainen paikka tuliaisostoksille.

Tulkoon myös mainittua, että ilostuin huomatessani, että löytyihän sieltä kiinnostava viinibaarikin, Le Petit. Paikan omistaja toimi myös myymiensä tuotteiden maahantuojana. Ja mikä parasta, samppanjaa sai laseittain ja vielä ihan kohtuuhintaan.

Seuraava etappimme oli tapasbaari, johon jumiuduimme nauttimaan muutamia tikkutapaksia, pintxoja. Eivätpä olleet hassumpia nekään.

Ja koska mikään ateria ei ole täydellinen ilman jotain makeaa, ruokakierroksemme päättyi leivoskahveihin. Taattua tavaraa nämäkin kakut.

https://torvehallernekbh.dk/

Papirøenin Copenhagen Street Food

Hyvin toisen tyyppistä, mutta kovin mielenkiintoista ravintolakeskittymää edustaa Paperisaarella (Papirøen) sijaitseva Kööpenhaminan Street Food -halli. Jos Torvehallernen kauppahalli oli fiinimpi ruokamiljöö, tämä katuruuan pyhättö on rouheinen, boheemi ja konstailematon.

Vanhaan sanomalehtivarastoon syntynyt ravintolamaailma on kirjava kokoelma erilaisia kierrätysmateriaaleja, kuten varastokontteja, lavanpohjia, vanhoja autoja, lankkuja ja metallilevyjä. Tunnelma on juuri sellainen mutkaton, jopa sopivan rähjäinen, kuin tällaisen paikan tuleekin olla.

Suuri hallirakennus on täynnä useita kymmeniä ravintolakojuja, jotka tarjoavat melkoisen läpileikkauksen koko maailman ruokakulttuuriin. Vannot sitten sushin, kiinalaisen katukeittiön tai intialaisen kasvisruuan nimeen, täältä löydät kaikkea. Tarjolla oli riemastuttavan paljon luomua ja kasvisruokaa.

Oikeastaan ainut heikko kohta täällä käydessä on, että tarjontaa on niin paljon. Vaikeaa oli päättää, mitä kaikesta ihanuudesta valitsisi. Meillä meni alkupaloiksi meksikolaisia tacoja, pääruuaksi tuhti tanskalainen voileipä ja brasilialaista maustemakkaraa.

Jälkiruokaosuus oli tällä kertaa nestepitoinen. Sisäänkäynnin kohdalla olevasta baarista tarttui kätösiin raikkaat mojitot.

Vakaa aikomuksemme oli pyhittää viimeisestä matkapäivästämme puolet Glyptotek-museolle, mutta emme sinne koskaan ennättäneet. Saimme kulutettua täällä aikaa sen verran kauan, että suunnitelmiin tulikin yllättävä käänne. Tänä päivänä lihan nautinnot vetivät pidemmän korren.

Papirøenin Street Food halliin pääset kävellen tai pyörällä siltaa pitkin joko Nyhavnista tai Christianshavnista.

(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että Papirøen sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)

www.copenhagenstreetfood.dk/en

Conditori La Glace

Ensin huomiomme kiinnittyi ohikulkeissamme La Glacen näyteikkunan mittavaan kakkuvalikoimaan. Sitten huomasimme ulos saakka ulottuvan jonon. Kakkuaddiktille ei juuri muuta suositusta tarvita, joten liityimme jonon päähän odottamaan sisäänpääsyä.

Myöhemmin meille selvisi, että olimme onnistuneet parkkeeraamaan Kööpenhaminan kuuluisimpaan ja vanhimpaan konditoria-kahvilaan. 1870 perustettua La Glacea pidetään kaupungin parhaimpana konditoriona ja totta tämä varmaan onkin. Kakut olivat jumalaisen hyviä. Niin hyviä, että ekstaasissa jäivät myös kuvaamatta.

Kun pääset sisälle, sinut ohjataan pöytään ja saat kakkulistan tutkailtavaksesi sekä jonotusnumeron. Kun vuoronumerosi ilmaantuu palvelutiskille, teet sinne tilauksesi ja maksat. Tarjoilijat toimittavat tilauksesi pöytääsi myöhemmin.

Myönnetään, 32 euroa kahdesta kakkupalasta ja suodatinkahvista on aika rasvainen hinta, mutta kerrankos sitä. Tarjoiltiinhan itse jauhettu kahvi toki hopeakannusta ja kunnon posliinikupeista, eikä vanhahtavassa miljöössäkään mitään vikaa ollut. Perinteissä on aina oma hohtonsa.

Ehdottomasti käymisen arvoinen. Tosin vajaan kolmenkymmenen kakun valikoima tuottaa vähän valinnan vaikeutta.

La Glace sijaitsee keskustan kävelykadun Strøgetin sivukadulla Skoubogadella.

www.laglace.dk/en

Muutaman päivän kokemuksen perusteella tuli tunne, että voikohan Kööpenhaminassa ylipäätään pettyä ruokaan. Kerrankin tuntui, että kaikki mitä söimme oli hyvää.

Mietin myös, että onnistuukohan kaupungista löytämään ravintolaa, jonka pöydillä eivät kynttilät palaisi pitkin päivää. Että terveisiä vaan meidän turvallisuusviranomaisille. En nähnyt yhtään tulipaloa enkä vaaratilannetta siitä huolimattä, että sadat kynttilät ja kandelaaberit koristivat kahviloiden ja ravintoloiden pöytiä ja ikkunalautoja. Sitä kuuluisaa tanskalaista tunnelmahyggeilyä taas parhaimmillaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kööpenhamina, hymyilevien ihmisten kaupunki

Tanska on maailman toiseksi onnellisin maa. Minusta Kööpenhaminassa asuu maailman onnellisin kansa.

Terveisiä Köpiksestä, kaupungista joka yllätti minut positiivisesti niin monessa asiassa. Ihmettelin mielessäni, miksen ole koskaan aiemmin käynyt tässä lähes naapurikaupungissamme. Lento Helsingistä kestää vain noin puolisentoista tuntia.

Ehkä pidin Kööpenhaminaa jotenkin tylsänä, mutta tässä olin täysin väärässä. Kööpenhamina oli kaupunki täynnä iloista elämän pöhinää. Kaupunki, jossa vallitsee rento ja hyväksyvä meininki. Kaupunki, missä ei suhtauduta elämään turhan vakavasti.

Tanskalaiset ovat kehittäneet taidetta hyggeilystä, jonka suomeksi voisi kääntää vaikka kotoiluksi. Ehkä juuri tämä hygge-elämänasenne välittyi Kööpenhaminassa kaikkialla. Ympäristön tulee olla viihtyisää, mutta rentoa. Nautiskelulle pitää olla tilaa ja siihen suhtaudutaan ilmiselvästi pieteetillä. Jopa hotellin aulassa tuli tunne, että olisin voinut pukea päälleni villasukat ja käpertyä viltin alle kutsuvalle nahkasohvalle.

Ihmisten hyväntuulisuus oli suorastaan tarttuvaa. Viikinkien jälkeläiset ovat selvästi ystävällistä kansaa. Minusta tuntui, että Kööpenhaminassa kaikki hymyilivät.

Kööpenhamina on kaunis kaupunki. Vanhat, värikkäät ja hyväkuntoiset talorivistöt reunustavat teiden ja kanavien varsia. Väistämättä tulee mieleen miten mielenkiintoisia ja persoonallisia huoneistoja kätkeytyy noiden karamellitalojen sisuksiin. Ehkä juuri sellaisia, joita näet skandinaavisten sisustuslehtien sivuilla. Vähäeleisesti, mutta tyylikkäästi sisustettuja ja siltikin niin kodikkaita.

Jos design kiinnostaa, älä jätä käymättä kaupungin suurinta design-tavarataloa Illums Bloghusia. Täältä löytyy oikeastaan lähes kaikki, mitä skandinaavinen muotoilu pitää sisällään. Kuolaamista ja inspiraatiota visualistille riittää usean kerroksen ja kymmenien osastojen verran: huonekaluja, kodin tekstiilejä, astioita, vaatteita, sisustusesineitä, koruja… Kauppa tuntui niin loputtomalta, että loppua kohden alkoi jo hengästyttämään. Never ending store! Tavaratalo löytyy keskustan kävelykadulta Amagertorvilta. Muutenkin kaupunki hemmottelee sisustusintoilijaa lukuisilla sisustusmyymälöillä.

Kööpenhamina osoittautui myös melkoiseksi ruokakaupungiksi. Kaupunki on täynnä toinen toistaan ihastuttavampia ravintoloita ja tämän pikakokemuksen perusteella tuli tunne, että onnistuuko tässä kaupungissa koskaan syömään huonosti 🙂 Tulossa myöhemmin aiheesta oma postaus ja muutama vinkki, missä foodie-tyypin kannattaa ehdottomasti käydä.

Puutarhafriikille Kööpenhamina on myös oiva kohde. Vaikka sää ei ollut aivan puolellamme ja elettiin varhaiskevättä, siltikin oli mukavaa kierrellä ihastelemassa kasvitieteellisen puutarhan, Botanisk Havenin, aluetta.

Kadun toisella puolelta löydät Rosenborgin linnan. Vaikka et linnaan menisikään, käväise palatsin puistoalueella. Linnaan on pääsymaksu, mutta puistoalueelle pääset ilmaiseksi.

Eipä jätä Kööpenhamina kylmäksi myöskään museoiden ystävää. Etenkin taiteen puolella tuntui olevan tarjontaa sen verran, että sitä varten tarvittaisiin ihan oman reissunsa. Vakaa aikomuksemme oli vierailla ainakin Glyptotekissä, mittavassa taidemuseossa, jonka perusti Carslbergin panimon omistaja Carl Jacobsen.

Viimeisenä matkapäivänä vielä iltapäivällä museo oli vahvasti suunnitelmissa, mutta sitten löytyi jotain, mikä vei mielenkiintomme useaksi tunniksi ja museo päätettiin yhteistuumin jättää seuraavaan kertaan. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Ruoka vei tällä kertaa voiton kulttuurista ja Rodinin Ajattelija jäi ikävä kyllä näkemättä.

Kaikki tietävät Kööpenhaminan Tivolin. Tivoli on enemmän kuin huvipuisto. Se on valtaisa viihdekeskus, josta löytyy laitteiden lisäksi teattereita, lukuisia ravintoloita ja melkoinen valomaailma, joka johdattaa maailman eri kolkkiin. Passaa käyntisi pimeän aikaan, valomeri on häkellyttävä.

Pitihän Tivoli käydä itsekin kokemassa. Jos taivaalta ei olisi vihmonut vettä, olisin ehkä nauttinut kokemuksesta tätä kertaa enemmän. Ystäväni sai houkuteltua minut maailman kolmanneksi vanhimpaan puiseen vuoristorataan. En muuten mene toiste 🙂

Tavallisten bussikiertoajelujen sijaan, mukava tapa tutustua Kööpenhaminaan ovat kanavalautat. Hyppää kyytiin Nyhavnista ja näet kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta. Noin tunnin mittainen opastettu kierros maksoi vajaa kuusi euroa.

Kompaktin kokoinen Kööpenhamina oli minusta täydellinen kaupunkikohde. Ainut miinus on kaupungin melko kallis hintataso. Keskitasoisesta pienestä 2-hengen huoneesta keskustassa sai pulittaa aamiaisella lähes 200 euroa vuorokaudelta. Myös syöminen ja juominen oli kokemuksieni mukaan hinnakkaampaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Viininystävän kannatti siirtyä olueeseen ja mikä ettei, olutmaassa kun oltiin.

Hauska tanskalainen ilmiö olivat Kööpenhaminan katukuvaa hallitsevat polkupyörät. Väkisinkin tuli tunne, että koko kaupunki pyöräilee. Polkupyörän tuli mielellään olla nostalginen vintagepyörä. Tiedättekö sellainen, jossa on kaareva runko ja edessä kori ostoksia varten.

Pyöräkaistoja Kööpenhaminassa on yhtä paljon kuin jalankulkuteitä ja jalankulkijan kannattaakin varoa polkupyöräilijöitä ja pysyä tiukasti omalla kaistallaan. Nimimerkki kokemusta omaava oli pariin otteeseen jäädä polkupyöräilijän yliajamaksi.

Muuten turvallisen oloisen kaupungin suurin vaaramomentti ovat ehdottomasti huimaa vauhtia kiitävät tappajapyöräilijät 🙂 . Tämän kun muistat, Kööpenhamina on ihastuttava naustiskelijan kaupunkikohde. Sellainen kaupunki, joka saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Hygge asuu selvästi täällä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.